Ikea-pöydän ritarit

En mä mitään pöytää oo ostanu, mut Ikeasta mun ruokapöytä kylläkin on. Otsikko tuli vain mieleeni tuosta belgialaisen Jeroom Inc.:in huumorikuvasta ja tuntui sopivalta tähän asiayhteyteen :) Kyseisen herran kuvat ovat naurattaneet muutenkin kerran jos toisenkin. Osa siitä on todella mustaa, hieman The Perry Bible Fellowshipin tyyliin, osa taas aivan arkista, kuten nyt vaikka tämä.

Mutta asiaan! Kävin nimittäin tässä hiljattain täydentämässä myös keittiökamoja Ikeassa. Olin jo pidempään ajatellut hankkia tuollaisen uunivuuan, vaikka hirmu vähän edes uuniruokia teen. Sen sijaan pannu oli akuutti tarveostos, sillä vanhat pannuni alkavat olla jo sen verran huonossa kunnossa. Kun sitten vielä mukaan tarttui noita Burken -sarjan lasisia säilytyspurkkeja, alkoi olla ihan tarpeeksi kotiintuomisia. Tietysti kävin myös syömässä lihapullia, ja kokeilin uutta valkosuklaakakkuakin joka oli kyllä poikkeuksellisen hyvää.

Ja kun nyt sitten homma kerran lähti lapasesta, niin hankin vielä tuon Dymo Juniorinkin, koska täytyyhän purkeissa etiketit olla. Kaikillahan noita jo on, mutta toisaalta en itse ole niinkään trendien seuraaja, mitä sisustukseen tulee. Oma sisustukseni kun ei juurikaan ole edes muuttunut kolmeen vuoteen.









Muuten on tullut vain fiilisteltyä tätä kesää. Kaikesta ei ole ehtinyt kirjoittaa, ja toisaalta nyt kun se kesä vihdoin alkoi viime viikonloppuna, en edes ole malttanut kuljettaa kameraa mukana, vaan ottanut rennosti ilman ylimääräistä painolastia :) Viime lauantaina se kesäfiilis nimittäin vihdoin iski, ilta oli vielä lämmin puoli yhdeltätoista, sellainen todella kesäisen oloinen ensimmäistä kertaa tänä vuonna, kun lähdin Café Europasta kotiin saunomaan ja katsomaan Hollanti - Costa Rica peliä. Näiden kisojen takia on kyllä saanut valvoa, mutta onneksi Saksa vei viime yönäkin, ettei se turhaa ollut. Tänään sitten selviää finaalipari.

Muuten on tullut käytyä pyöräilemässä, terassilla, Särkänniemessä hurvittelemassa ja viime viikolla mainitsemani Hukkatilan Takaterassin kahvilassa Finlaysonilla. Feta-pinaattipiirakka ja mutakakku olivat ainakin taivaallisia, ja niitä kai pitäisi saada jatkossakin sieltä aina kahvilan auki ollessa. Ja tietysti ensimmäistä kertaa moneen viikkoon maanantainta pystyi menemään Roosterin Reggaeta & Makkaraa -iltaan. Yli kuukausi tuossa vierähtikin sateisia tai kylmiä maanantai-iltoja harmitellessa. Tilanne oli otettava heti takaisin!

Ostin viime viikolla myös uuden puhelimen, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Vanha pari vuotta sitten käytettynä saamani iPhone 3GS ei ollut pelkästään hidas, mutta sen lasi oli hajalla viimeiset puoli vuotta. Käytin sitä silti sitkeästi, koska lasin vaihto niin vanhaan puhelimeen ei oikein tuntunut mielekkäältä. En kuitenkaan nytkään ottanut aivan pränikkää puhelinta, sillä Gigantti oli saanut jostakin isohkon erän tehdashuollettuja, ja suurelta osin uusiin osiin vaihdettuja iPhone 5:sia. Tarjous oli sen verran hyvä, että tartuin siihen, etenkin kun puhelimelle sai vielä kahden vuoden takuunkin. Ainakin Instagrammien kuvanlaatu paranee tämän myötä.

Enää nämä jäljellä olevat pari päivää töitä, ja sitten alkaa kolmen viikon lomaputki. Odotan sitä melkoisesti, erityisesti ensi viikkoa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Ultraviolence

Oli muuten lähellä, että eilisestä olisi tullut entistäkin ankeampi päivä. Suomen pelit jääkiekon MM-kisoissa ovat olleet pääsääntöisesti aivan karmeaa katsottavaa, ja hetken näytti siltä, että edes pelistä Kazakstania vastaan ei tule mitään. Ja vaikka se voitti sieltä tuli, niin silti aivan liian huonosti on pelattu, että edes parhaalla skenaariolla voitaisiin kuvitella tälläisen pelitavan riittävän mitalipeleihin saakka. Muutenkin sijoitus on vielä auki. Jos taas pelit päättyivät eiliseen, on se Suomen huonoin sijoitus 59 vuoteen. Se on käsittämättömän huono lopputulos!

Huonon kiekkomenestyksen lisäksi eilinen huikea hellepäivä vaihtui lyhyeen ukkosmyrskyyn, jonka hetken luulin jo estävän ensimmäisen Reggaeta & Makkaraa illan, mutta onneksi kyseessä oli vain lyhyt kuuro. Ulkona oli sateen jälkeenkin lämmintä, ja lähdettiin heti Jack The Roosteriin pelin jälkeen. Makkara maistui, ja kylkeen oli tarjolla tietysti Poppamiehen kastikkeita sekä coleslawta. Koska kuitenkin työaamu oli tiedossa, Raappanaa ei tullut jäätyä katsomaan, ja kylläpä miehen keikan pääsee sitten halutessaan Blockfestilläkin tsekkaamaan.

Perjantaina sitten vietetään perinteisesti taas Roosterin synttäreitä, viisi vuotta tulee täyteen!



Mutta tarkoitus oli postailla myös hieman musiikkia. Nimittäin Lana Del Reyn tulevalta albumilta julkaistiin ensimmäinen sinkku 'West Coast' jo hyvän aikaa sitten, mutta musiikkivideo siihen tuli vasta toissaviikolla.

Ehkä kaikkein kutkuttavimpia ovat kuitenkin huhut albumin julkaisusta. 'Ultraviolencen' on sanottu nimittäin tulevan ulos jo kuukauden päästä. On lähes selvää jo etukäteen, että nyt kilpaillaan niistä vuoden levyjen kärkisijoista. Mutta vuoden loppuunhan on vielä aikaa, ja paljon voi vielä tapahtua.

Myös Sia Furlerin levy on tulossa viimein kesäkuussa. Sen, samoin kuin Foxesin levyn alkuperäinen julkaisu oli ilmoitettu jo maaliskuulle, kuten vuoden ensimmäisessä postauksessakin mainitsin, mutta niinpä vain molemmat siirtyivät näin pitkälle. Sian ensimmäiseen singleen 'Chandelieriin' on myöskin tullut jokseenkin häiritsevä musiikkivideo, joka itsessään on moderni tanssiesitys. En tiedä hämääkö mua enemmän esityksen erikoisuus, vai se, että sillä tanssiva Maddie Ziegler on vain 11-vuotias. Jokatapauksessa video sopisi paremmin vaikkapa Aphex Twinille, mutta kaikki kunnia on myönnettävä ainakin erikoisuuden tavoittelusta.

Kupponen, ja useita lautasellisia onnea

Lauantaina oli ensimmäinen oikeasti lämmin päivä sitten pääsiäislauantain. Oli myös Ravintolapäivä. Yhteistä näillä päivillä oli se, että poltin otsani molemmilla kerroilla (on se nyt kumma!) :)

Söin myös aivan liikaa, joten ehkä palanut otsa on kosto viidennestä kuolemansynnistä, mässäilystä. Luin tämän Hannu-Pekka Björkmanin kolumnin aiemmin viikolla, ja se on ihan mahtava. Allekirjoitan kyllä ehdottomasti syyllisyyteni. Mutta kulinaarisesta ja kulttuurillisesta näkökulmasta päivä oli siis kuitenkin mitä loistavin.

Aloitin Ravintolapäivän kierrokseni jo ennen puolta päivää Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen kokkiopiskelijoiden kojulta. Ei Seitsemän samuraita, vaan 21 Samuraita tarjosi aasialaishenkisiä katukeittiön herkkuja, kuten Satay-kanatikkuja, japanilaishenkisiä dumplingeja ja vietnamilaisia kesärullia. Etenkin lihadumplingit ja kesärullat veivät kielen mennessään.







Olin tietenkin kulinaarisella matkallani rakkaalla Pelagollani, ilma oli todella loistava ja aamupäivällä jo 11 aikaan lämpömittari näytti 15 astetta. Sorin aukiolla näin muutamia tuttujani, ja kaverinikin liittyi seuraani. Jatkoimme yhdessä matkaa yhdelle Tampereen kauneimmista asuinalueista, Puu-Pyynikille, jossa aivan ihastuttavan sympaattinen pihakahvila Kupponen Onnea tarjoili monenlaista suolaista ja makeaa syötävää.

Koska tarkoitus oli jaksaa vielä tässä vaiheessa syödä useammassa paikassa, valitsin neljällä eurolla mitä monipuolisimman ja maistuvan salaattilautasen. Neljän euron hintaisessa annoksessa oli ainakin perunaa, couscousia, kikherneitä, marinoitua punasipulia ja Beluga-linssejä monenlaisten maukkaiden kastikkeiden saattelemana. Tuo annos oli yksi parhaista koskaan syömistäni kasvisaterioista. Lisäksi tarjolla oli aivan mielettömän hyviä itsetehtyjä juomia, kuten sitruuna-basilika- ja vesimeloni-inkiväärijuomaa. Kun nyt sitten vielä ilmakin oli näin kaunis ja idyllinen pihakahvila muutenkin vetosi muhun niin paljon, tuli tästä pienestä herkkukeitaasta ehdottomasti paras koskaan tähän asti kokemistani Ravintolapäivän elämyksistä.

Pyynikiltä matka jatkui Amuriin, jossa Sotkankadun vegegrilli tarjoili vegaanisia hot dogeja suoraan ikkunasta kadulle. Sieltä otettiin suunta Finlaysonin tehdasalueen läpi yli kosken Aleksandra Siltasen puistoon, jonne ehdittiin juuri parahultaisesti, kun Käärylekeidas myi meille viimeiset kesärullansa. Tässä vaiheessa maha alkoi jo maukumaan ja napit singahdella, mutta vielä piti käydä Paratiisiherkuissa syömässä suklaaraakakakkua, tulipa siinä kahvin kanssa maistettua käsin tehtyä raakasuklaakonvehtiakin.

























Arvata saattaa, että neljän suolaisen annoksen, ja yhden makean jälkeen olo oli nauttinut. Mutta ei Ravintolapäivä osaltani vielä tähän päättynyt. Kävin tempaisemassa mukavat kahden ja puolen tunnin ruokalevot välissä, kuten kunnon mässäilijähedonisti ikään, ja lähdin vielä käymään illalla Hukkatila ry:n järjestämässä Takaterassin kahvilassa Finlaysonilla, jossa tarjoilu ei enää ollut itselleni pääosassa, vaan dj-vetoinen musiikki.

Hukkatila on tullut itselleni tutuksi jo useasta yhteydestä edellisinä kesinä, hienoin projekti ollen kahden vuoden takainen Kesäsiirtola Aspinniemessä. Viime kesänä taas käytössä oli vanha pumppaamorakennus Nalkalassa. Nimeään vaalien yhdistys oli jälleen löytänyt hyötykäyttöön tehdasalueen sisäpihoilta hienon paikan, jolla tuskin muutoin on lainkaan minkäänlaista toimintaa. Loistavaa työtä, toivottavasti kesän mittaan tuolla olisi enemmänkin vastaavia tapahtumia. Ainakin jotakin sellaisia suunnitelmia siinä sivussa salakuuntelin :) Kaikki Hukkatila -aiheiset postaukseni löydät suoraan TÄÄLTÄ.

Ehdin sinne sopivasti paikalle vielä kuuntelemaan tiskijukkain Koirakuiskaajan, Vauvamummon ja Japani Kansan settejä, joista etenkin jälkimmäinen oli rautainen! Japani Kansa soitti nimittäin vanhoja televisiosarjojen tunnareita vinyyliltä. Tuli niin Batmania, Bond-tunnareita, Dallasia, Lemmenlaivaa, Kahden keikkaa kuin Uuno Turhapuroakin. Jos vain olisin tajunnut ottaa mukaani juomista, sillä viihtyisällä tehtaan sisäpihalla taisin olla ainoa, jolla ei ollut omia alkoholijuomia mukana. Voihan rähmä *spedefacepalm* nimittäin.

Oli kyllä todella mukava kulttuurilauantai kaikessa monimuotoisuudessaan, kyllä Ravintolapäivät parhaimmillaan näin kesäaikaan ovat. Seuraava onkin sitten elokuussa, joten sitä odotellessa. Ensi viikon lauantaina on muuten jääkiekon välierien ja Chef Santerin grillikilpailun lisäksi myös Siivouspäivä. Tällä kertaa en itse sinne pääse osallistumaan sattuneista syistä ainakaan myyjänä, mutta ehkäpä jossakin tulee poikettua, jos kelit suosivat ulkoilua. Ainakin nyt ennuste lupaa tänne seudulle todella kesäistä ja upeaa ilmaa alkuviikolle, jospa se kesä tästä potkaistaisiin käyntiin. Huomenna maanantaina alkavat jälleen myös Jack The Roosterin jokakesäiset ja mahtavat Reggaeta & Makkaraa illat. Näillä keleillä ne eivät voisi paremmin alkaakaan!

Kesän lopetusbileet

Kyllä se kesä alkaa ohi olla. Yksi merkki siitä on Reggaeta ja Makkaraa lopetusbileet.

Ollakseen maanantai, Roosterin terassilla oli kyllä aika hyvä määrä jengiä, tyhjää tilaa ei juurikaan ollut muutamia irtotuoleja lukuunottamatta. Käytiin nautiskelemassa muutamat makkarat laatumusiikin kera, ja etenkin fiilistelemässä todennäköisesti viimeistä kunnon terassipäivää. Pari vuotta sitten tuli Roosterissa oltua syyskuun lopussa viimeisenä oikeasti mahdollisena terassipäivänä, mutta ei se kyllä ihmisen hommaa ole siihen vuodenaikaan :) Toisaalta, tulipa silloin pussikaljoiteltuakin vielä lokakuussa :D

Safka oli jälleen mainiota. Tavallista sekä Savupekonin makuista Kabanossia. Jamaikalainen Red Stripe oli pistetty alennukseen viimeisen illan kunniaksi, ja niitä tuli muutamia nautiskeltua. Kolme makkaraa tuli illan aikana vedettyä, lisukkeeksi oli perunasalaattia, ja sen loputtua jopa uuniperunaa ja tietysti Poppamiehen mahtavia kastikkeita, niiden kanssa tuli taas läträttyä. Nam saatana!

Viimeisiä kesäpäiviä

Viikonloppuun mahtui kesäkelien koko kirjo helteisestä kesäillasta kaatosateeseen ja trooppisiin öihin.

Perjantaina oltiin Chilifesteillä kiertelemässä ja nauttimassa Karusellin terassilla ehkä kesän viimeisistä terassijuomista. Festeiltä mukaan tarttui Poppamiehen kojusta pullollinen loistavaa Savuinen Viski -kastiketta, johon olen jo tutustunut Roosterin Reggaeta & Makkaraa illoissa, sekä Chili con Carne -maustesekoitusta. Tarkoitus olisi tehdä lähiaikoina iso padallinen kyseistä pataa.

Hain myös Chef Santerin pisteestä kilpailussa voittamani Uusi Mustamakkara -kirjan. Arvontaan pääsi mukaan, kun jakoi taannoin Facebookissa tämän kirjan mainosvideon. Santerilla riitti asiakkaita jonoksi asti, tarjoillessaan "mörköpötköä" Poppamiehen chilihillolla, mutta ehdittiin muutama sana vaihtamaan.







Terassilla istuttuamme, ja auringon painuttua talojen taakse piiloon, vaihdettiin paikkaa Café Europaan. Sinne tuli vielä kolmaskin kaveri viettämään iltaa ja pelailemaan meidän kanssa.

Lauantaina tein ruuaksi pitkästä aikaa kunnon lihaburgerin, sillä halusin tietysti heti kokeilla edellisenä päivänä ostamaani viskikastiketta. Laitoin sitä jopa jauhelihan sekaan muiden mausteitten kanssa ja tein kunnon lätkät sämpylän väliin. Muuten purilaiseen tuli ketsuppia, sinappia, srirachamajoneesia, suolakurkkua, salaattia, karamellisoitua sipulia, cheddaria ja samaista Poppamiehen kastiketta vielä lisäksi väliin. Lopputuloksena oli yksi parhaista koskaan kotona tekemistäni hampurilaisista.





Elokuvaa odotellessa käytiin kaverin kanssa kahvilla La Famillessa ja sen jälkeen pidäteltiin pahinta sadetta leffateatterissa. Illalla oltiin kaverin luona porukalla iltaa viettämässä. Laulettiin kurkku käheäksi Singstaria ja lopulta kävelin lämpimässä kesäyössä keskustan toiselta puolelta toiselle kotiin.

Elokuva jonka kävin katsomassa, oli 'Elysium', ja miten upea se olikaan! Mulla ei oikeastaan ollut ihmeempiä ennakko-odotuksia sen suhteen. Science fictionin ystävänä traileri näytti kiehtovalta, mutta esteenä oli vain yksi asia, Matt Damon :) En nimittäin oikein ole pitänyt miehen roolisuorituksista.

Mutta voi morjens mikä leffa ja miten vähän Matt tässä mua häiritsi, itse asiassa leffan ansiosta suhtaudun häneen nyt hieman suvaitsevaisemmin. Visuaalisesti 'Elysium' oli aivan ainutkertaisen upeasti toteutettu - avaruusasema, alukset ja droidit olivat varsinaista silmäkarkkia teknologia- ja scififanille. Kahden maailman kontrastit toimivat upeasti yhteen. Lisäksi kuvaus oli toteutettu hienosti ja elokuvalla olikin varsin humaani teema, jota onneksi ei trailerista käy ilmi. Inhimillisyys oli muutenkin vahvasti läsnä ja kerrankin tässä oli tarina, jonka traileri ei paljastanut itse elokuvasta liikaa.



Tunteet valloillaan katsoin tuota huikeaa visuaalista taidonnäytettä ja lopussa jouduin istumaan hetken penkissä ja haukkomaan henkeä. Niin pysäyttävä elokuva tässä oli kyseessä. Lähimmäksi tätä scifielokuvaa on koskaan päässyt vanha suosikkini '12 Apinaa'. Jos kuulut actionin ja scifin ystäviin, on tämä aivan ehdottomasti nähtävä. Wau!

Back to Budapest

Takaisin Suomessa ollaan. Matkakohde ei siis ollut Berliini, tai mikään muukaan kuin jälleen Budapest. Toinen kerta kaupungissa jätti vielä vahvemman tunnejäljen sinne, kuin ensimmäinen kerta. Tähän visiittiin kun mahtui niin paljon sellaisia asioita, jotka ovat lähellä sydäntäni, erityisesti kulttuurillisesti. Asian voisi jäsennellä siten, että viime vuonna ihastuin, ja tänä vuonna rakastuin tuohon kaupunkiin. Lisäksi tavattiin unkarilaisia tuttuja vuosien takaa, mikä oli aika fantastista.

Kaupungin eri puolia ja kerrottavaa riittää niin paljon, että palaan niihin vielä erillisten postausten kautta. Ensimmäisessä postauksessa tulee enemmän turistikuvia ja kaupungin kaunista arkkitehtuuria, myöhemmin vähän syvällisempää sisältöä baareista, ruuasta ja musiikistakin. Mukava olisi tietysti välillä matkustaa muuallekin, mutta niin kauan kuin tuo kaupunki on suoraan Tampereelta saavutettavissa kahdessa ja puolessa tunnissa, tiedän palaavani sinne vielä uudelleenkin.

Kesälomaa on vielä viikko jäljellä, mutta loppuloma menee jo kotikaupungissa. Heti eilen reissusta tultuani lähdin Klubille Hang The DJ:hin, tänään olisi tarkoitus mennä katsomaan Sophia Coppolan uusi elokuva 'The Bling Ring'. Huomenna on taas Reggaeta ja Makkaraa ja ensi viikolla muutenkin taas paljon ohjelmaa kun kaikki vanhat tutut saapuvat kaupunkiin Tammerfestien ansiosta. Itsellä ei ole tarkoitus mennä keikoille, mutta kaupungilla tulee kyllä varmasti hengailtua.