Tummia sävyjä ja kylmiä väreitä

En ole ehtinyt viime viikkoina hirveästi kirjoittaa Voice of Finlandista, mutta joka viikko olen ohjelman katsonut kyllä jälkikäteen. Ja vaikka paljon hyviä esityksiä matkalle on mahtunut, myös muutamia heikompia lempilaulajiltani on nähty. Mm. Anni Saikku on esittänyt kauden aikana kaksi huonoa biisiä, jotka eivät hänen äänelleen sopineet. Tästä seurauksena olikin sentimentaalinen pudotus kisasta viime viikolla.

Ainoat jotka eivät ole missään vaiheessa tuottaneet pettymystä, ovat olleet Emma Schnitt ja Siru Airistola. Olen ollut jo pidempään aivan varma, että nämä neidot nähdään finaalissa. Kerrankin myös Suomen kansa tuntuu olevan minun kanssani samaa mieltä, sillä molemmat pääsivät yleisöäänillä livelähetyksistä jatkoon.

Aivan varma ei voittajasta kuitenkaan voi olla, molemmat kun ovat niin mielettömiä laulajia, että biisivalinnalla tulee olemaan suuri merkitys. Kylmiä väreitä on jokatapauksessa luvassa loppuun asti. Sirulta haluaisin kuulla esimerkiksi Kate Bushia, koska hänen äänialansa siihen riittäisi. Emma taas on parhaimmillaan lämpimässä soulissa, ja sitä toivon vielä jatkossakin kuulevani.

Viime viikolla Emma lauloi jälleen ties kuinka monennen kerran tiensä mun sydämeen Emeli Sandén 'My Kind of Loven' avulla ja eilen Siru vakuutti huikealla versiolla Shirley Basseyn 'I (Who Have Nothing)':sta.

Toki Tiia Erämerikin jatkaa yhtenä suosikeistani, mutta ei tälle parhaalle kaksikolle vain ole vertaista. Pidän molemmista esiintyjistä niin paljon, että minua ei edes harmita, kumpi heistä voittaa, kunhan se jompi kumpi on :) Emman kuva on Iltasanomista, Sirun Voice of Finlandin Facebook -sivulta. Klikkaa kuvasta esityksiin.

Tänään onkin sitten kaverin synttäribileet, ja aukeaa mun Tallinnan tuliaiset :) Mä rakastan kotibileitä! Yhtään niin paljon en baaria odotakaan, ja tuskin jatkoille tulee lähdettyä, ellei sitten osa porukasta jostain syystä haluaisi lähteä jatkamaan iltaa Klubille. Siellä on nimittäin tänään Hang The DJ! ja keikalla Iisa!

0600-Kuumat-Purilaiset

Hyvää maanantaita! Nyt löyty saitti meikäläisen makuun, PornBurger.me nääs.

Eipä voisi paljon oikeampaa yleisöä sivusto kosiskella, kuin tälläistä hampurilaisten suurkuluttajaa. Ja kyllähän tälläisestä ruokapornosta vesi herahtaa kielelle varmaan itse kullekin. Näin sivuston ylläpitäjä, purilaisperverssiksi ja donitsi-intoilijaksi itseään kutsuva Mathew Ramsey kuvailee blogiaan:

“PornBurger.Me”… Sounds a little dirty, right? Maybe even a bit naughty? Good. Welcome, perverts. This is not a health food blog, nor is it chock-full of recipes. Rather, it’s a year long venture into the dark arts of hamburgery. My goal? In short; pure carnal pleasure. In long; to concoct, photograph, and devour one sin-tillating burger a week, as an exercise in both my culinary and photographic passions. Let’s get weird.

Niinkuin nyt olettaa saattaa, eivät omat tuotokseni, tai edes niistä otetut kuvat yllä edellisen blogin kuvien burgereihin millään, mutta tulipa myös jälleen tehtyä perjantaina pitkästä aikaa kotona hampurilaista.

Oma lähestymistapa kotipurilaisten tekemiseen on huomattavasti krouvimpi. Ostin männäviikolla pitkästä aikaa Kariniemen Kananpojan paneroituja pihvejä, jotka jo vuosia ovat olleet lähes ainoita eineksiä, joita olen kaupasta ostanut. Olen aiemminkin käyttänyt samoja pihvejä usein helppona ratkaisuna kanahampurilaista tehdessä.

Tällä kertaa väliin valikoitui kuitenkin muutakin - nimittäin pekonia, paneroituja sipulirenkaita, irlantilaista cheddaria, salaattia, tomaattia ja suolakurkkua. Kastikkeiden virkaa toimittivat Heinzin ketsuppi, Los Torosin sinappi ja kastike jonka sekoitin valmiista majoneesista, Poppamiehen Bourbon BBQ omena-chipotlekastikkeesta ja valkosipulimurskasta. Kylkeen vielä noita hyviä Rainbowin BBQ-Ristikkoperunoita, niin ilta meni mukavasti Voice of Finlandin parissa.

Tällä kaudella ohjelmassa on nähty monia uudistuksia kuten Kaappaus ja samoin tämä Knock-Out vaihe alkoi kahdella showlla peräkkäisinä päivinä, joten ohjelmaa sai katsoa myös lauantaina. Silloin Sofia Tarkkanen yllätti mut totaalisesti äärimmäisen upealla The Black Keysin 'Lonely Boy' -tulkinnallaan. Whoa! Ensi viikolle odottamistani laulajista jäivät ainakin vielä Anni Saikun ja Tiia Erämeren esitykset. Alan kyllä olemaan melko vakuuttunut, että Emma Schnitt vie tänä vuonna voiton.

Ostoksia ja Voice of Finlandia

Lupasin kuvia uusista vaatehankinnoista, joten tässä tulee. Farkut siis H&M:stä, samoin kuin tuo musta ja burgundy t-paita. Kirsikanvärinen t-paita ja päällä oleva muuten samanlainen, mutta ruskea teeppari Cartsusta. Katsotaan vielä, että tuleeko enempää tehtyä aleostoksia. Lähdin nimittäin käväisemään pikku reissulla eilen ja kirjoittelin vähän matskua valmiiksi etukäteen. Siitä lisää myöhemmin.

Myös Voice of Finlandin kolmas kausi starttasi perjantaina. Juontajavaihdos näkyy tehneen pelkästään hyvää. Michael Monroeta lukuunottamatta nuorempi ja freesimpi tatsi sopii valmentajaosastoon hyvin, ja ainakin Elastinen ja kestosuosikkini Mira Luoti onnistuivat naurattamaan mua jälleen muutamaan otteeseen. Toisaalta ei voi mennä pieleen kun ei enää joudu katsomaan Lauri Tähkän naamaa ;)

Mitä kilpailijoihin tulee, niin mitään veret seisauttavaa ei oikeastaan vielä ensimmäisessä ohjelmassa nähty. Tosin olihan siellä kuitenkin pari laulajaa selvästi ylitse muiden, nimittäin Emma Schnitt ja Anni Saikku joista molemmista pystyi kuulemaan todellisen lahjakkuuden, Emma tulkitsi Adelea ja Anni Rihannaa. Kummankin äänissä oli sellaista kypsyyttä, että ei ikinä uskoisi näiden tyttöjen olevan hädin tuskin täysi-ikäisiä. Mutta kyllä miehistä Juho Schroderuksenkin riskin otto laulaa miehenä Adelea oli aika positiivinen yllätys. Saapa nähdä, mihin mies kauden edetessä pystyy. Ei hän tosin näille neidoille tule pärjäämään :)