Seitsemän sunnuntaita

Viime sunnuntaina aukesi Ravintola 931:ssä Kehräsaaressa kiinnostava taidenäyttely. Kyseisessä paikassa on muutenkin ollut vaihtuvien artistien töitä esillä, mutta tällä kertaa se koskettaa itseäni hieman lähempää.

Seitsemän sunnuntaita nimellä kulkevan näyttelyn sisällöstä vastaa nimittäin tunnettu, ja usein blogissanikin mainitsemani tamperelainen keittiömestari Santeri Vuosaran alias Chef Santerin, sekä hänen vaimonsa Hannele. Esillä olevat teokset ovat heidän yhteisenä parisuhdetaideprojektinaan kehittelemiään ja toteuttamiaan, viimeisen kuluneen seitsemän sunnuntain aikana.

Liikkelle panevana voimana oli kaikessa yksinkertaisuudessa vain löytää yhteistä aikaa tehdä yhdessä asioita, tehdä siitä yhdessä olemista konkretiaa kiireisen elämänrytmin keskellä. Idea tähän projektiin syntyi viime kesänä, ja numero seitsemän näytti olevan yhteinen nimittäjä monen asian suhteen - pariskunta vietti avajaisten jälkeen seitsemättä hääpäiväänsä, ja juuri sitä ennen näyttelyn ajankohdaksi oli osunut sunnuntai 7.12. Myös itse gallerian seinillä, eli ravintolassa on tilaa juurikin seitsemälle työlle.

Kantava teema töissä on tietysti parisuhde ja rakkaus, yhdessä tekemisen merkitys, siitä sydän-tematiikka. Se on kaikkien seitsemän teoksen yhdistävä tekijä. Yksi henkilökohtaisista lempitöistäni olivat taitelijapariskunnan Barcelonassa ottamista yhteisselfieistä sydämen muotoon yhdistetty kuvakollaasi. Toinen kiinnostava työ olivat maalatut laakerinlehdet, jotka oli yhdessä poimittu Kreetalla. Kuitenkin kaikkein mainioin minusta oli rautalangoista kokoon kursittu sydän.

Kaiken kaikkiaan seitsemän näistä on koettavissa livenä, joten en edes kaikkia halunnut julkaista kuvina, käykää ihmeessä itse tutustumassa näyttelyyn. Se on nähtävillä 1.1.2015 saakka. Hot tip! Ysärissä on myös kaupungin paras jätticappuccino ja parhaat salaatit! Minäkin söin jälkimmäisen jälleen kerran :)

Mansesta Miamiin

Koskikeskuksen ravintolamaailman Miami Bar & Grill koki muodonmuutoksen niin ulkoisesti, kuin ruokalistankin osalta loppukesästä, ja melkoinen kasvojenkohotus se onkin ollut.

Paikan sisustus ja ruoka on tosiaankin pistetty kokonaan uusiksi, ja se näyttääkin nyt enemmän ruokaravintolalta, loungefiilistä unohtamatta. Palmut toki tuovat edelleen mieleen sen, että minkäs nimisessä paikassa sitä ollaankaan. Ehkä jäin kaipaamaan hiottua soittolistaa näin arki-iltapäivään, johon käyntiajankohtamme sijoittui. Ehdottomasti downtempo ja chillout sopisi paikan uusittuun linjaan loistavasti.

Mutta siihen pääasiaan, eli ruokaan. Minulle ja parille muulle bloggarille tarjoutui jälleen tilaisuus käydä maistelemassa uutta listaa läpi. Tältä osin ei voi puhua, että Chef Santerilla, joka sen on suunnitellut ja rakentanut, olisi pelkästään näppinsä pelissä, sillä konseptia on todellakin hiottu huolellisesti ja koko menyy on tehty uusiksi alusta loppuun. Tyylillisesti on pysytty ravintolan linjalla, ja konseptina on edelleen Floridan ja Karibianmeren makumaailma, mutta uudella twistillä. Tällä kertaa tämä lähiruokaguru on siis hypännyt pois omalta mukavuusalueeltaan ja lähtenyt merta edemmäs kalaan, mutta hoitanut tämänkin tontin mallikkaasti.

Niin mallikkaasti, että kun saimme liki kaikkia tarjolla olevia vaihtoehtoja maistaa, oli ruoka yleisesti ottaen todella positiivinen yllätys. Myös drinkkilista on kasvanut entisestään, ja esimerkiksi erilaisia ginivaihtoehtoja löytyy nyt kahtatoista eri laatua, myös tonicceja voi valita neljästä eri merkistä. Samoin uutena puolena kaikki Miamin appelsiinimehu puristetaan itse tuoreista appelsiineista, ja aperitiiviksi nauttimaamme Fuzzy Naveliin sitä tulikin. Drinkki oli oikein raikas ja freesi juuri tuon ansiosta.















Alkuruokien listalta meille päätyi testiin mm. Smoked Salmon & Shrimp Chowder, kermainen keitto ravuista, kylmäsavulohesta ja maissista ranskankermalla ja valkosipulikrutongeilla. Tämä jos joku toi Karibianmeren mieleen, ehkä ennemmin kuitenkin Louisianan kuin Floridan, ja myös nousi meistä suurimman osan suosikiksi. Tämä keitto oli itsellenikin yksi parhaista, ellei paras maistamistani kalakeitoista. Lisäksi tarjolle tuotiin itsetehtyjä friteerattuja rapukakkuja Crab Cakes, pikkelöityjä kasviksia, paahdettuja pähkinöitä ja talon punakaali-punasipuli-slaw’ta Pickled Salad, sekä maustettuja ja grillattuja bataattiranskalaisia Grilled Spicy Sweet Potato. Pikkelöidyt kasvikset ja bataattiranut veivät itselleni kuitenkin sen ykköspaikan, erityisesti, sillä jälkimmäisille valittu Savupaprika-aioli, oli (aioli vai?) todella toimiva kombo ja vei kielen mennessään.

Pääruuista pöytään tuli Jerk-maustettuja broilerin koipinuijia Funky Chicken, jotka tarjottiin grillatun ananaksen, mangosalsan, tuosta pikkelöidystä salaatistakin tutun talon slaw’n ja kookosriisin kanssa. Annos oli niin tuhti, että olisin ollut varsin tyytyväinen tähän ilmankin riisiä, mutta ainakin rahalle saa siis määrällisesti vastinetta. Lisäksi maistoimme Cajun Salmon & Crab -annosta, Miami burgeria, entrecôte-pihviä ja Miami Steak Sandwichiä, joista erityisesti kaksi jälkimmäistä tekivät todella suuren vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Mehevä ja todella massiivinen entrecôte tarjoillaan grillatuista jalapeñoista itsetehdyn salsan, mutta myös talon slaw’n ja mangosalsan kanssa, pihvi, josta riittää kovempaankin nälkään. Ehkäpä kaikessa yksinkertaisuudessaan jälleen tämän katuruokafanaatikon sydämen sulatti tuo mainiolla talon omalla juustokastikkeella kuorrutettu Miami Steak Sandwich, jossa on puuhiilloksella grillattua pihvinaudan sisäfilettä ja tuota jo edellä kehuttua savupaprika-aiolia. Kyseisen leivän saa muuten listalta myös "tuplana" todella isoon nälkään!











Jälkiruokia löytyy kolmea erilaista. Mielenkiintoinen retrotrippi olivat grillatut hedelmät vartaassa, Grilled Fruit Platter lämpimän suklaakastikkeen kanssa, mutta kyllä itselle kolmen suklaan pirtelö Triple Chocolate Milk Shake ja friteerattu uppopaistettu jäätelöpallo kookoksen ja mangon kanssa Deep Fried Ice Cream vetivät pidemmän korren. Erityisesti tuo pirtelö oli jotain mieletöntä.

Oli myös hauska jakaa omia näkemyksiä ruuasta, sillä kaikilla meistä yhteisiä antimia maistelleista bloggareista on erilaiset taustat ja kiinnostuksen kohteet. Jokainen myös tuntui löytävänsä omia toisistaan poikkeavia suosikkeja Miamin ruokalistalta. Tämä kertoo vain siitä, että kun minä vaikkapa kirjoitan omista suosikkiruuistani, niin se on todella vain oma näkökantani asiaan. Ei kannata siis olettaa, että se on ainoa olemassaoleva näkemys, vaan yksi niistä monista. Uskonkin, että jokaiselle löytyy jotakin, ja pakko sanoa, että ketjuravintolan ruoka harvoin on näin maukasta ollut.

Kun itse menen tänne omalla rahalla ensi kerralla syömään, tilaan kuitenkin takuulla tuon lihaleivän ja bataattiranskalaiset, tai sitten entrecôten. Jälkiruuaksi menee mainiosti pirtelö :)

Chiliä vuoden tarpeiksi

Ainakin melkein :)

Sen verran paljon tuli erinäisiä chilijuttuja maistettua näillä Chilifesteillä, että vähäksi aikaa ainakin erikoisuudet riittävät. Myös pulled pork oli niin ylivoimaisen suosittu raaka-aine monella kojulla, että jouduin sittenkin antamaan periksi Ravintolapäivän suhteen ja skippaamaan Meatlovers United BBQ:n. Toinen päivä peräjälkeen ja kolmas annos nyhtöpossua olisi ollut liikaa, siitäkin huolimatta että Chilifesteillä maistoin kahta erilaista.

Ruokatarjonnasta ei todellakaan ollut puutetta ja vaihtoehtoja löytyi aina niin Soittokahvila Soppiksen vegeruuista SiipiWeikkojen siipiin, Buffalo Food Stationin kanoihin ja juuri toisen toimipisteensä Tampereelle avanneen Bar Burriton naudanposki-papuburritoihin (jotka muuten oman kokemukseni perusteella olivat ehdottomasti paikan parhaimpia komboja). Possua ja makkaraa oli tarjolla lähes jokaisessa myyntipisteessä ja esimerkiksi Savuhovi myi omien kehujensa mukaan äärimmäisen tulista The End -makkaraansa, joka ilmeisesti toimikin monelle jonkinlaisena miehuuskokeena. Sen tiedän, että muutama kovempikin karju jätti omansa kesken. Vaikka se tulisimman ruuan sietokyky on ihan virallisestikin erilaisten kilpailujen kautta Chilifestien juttu, niin itselleni se ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, antaa kovempien jannujen kisailla!











Täällä pääsin myös vihdoin BBQ on Wheelsin meksikolaisen possun makumaailmaan, sillä aivan kuten Kukkaisviikkojen Food Festeillä, ei Tampereella taaskaan joutunut jonottamaan nimeksikään yhtä paljon, mitä vastaavasti Helsingin Kasarmitorilla Food Carnivalin aikaan. Ruokaakin oli siis jäljellä ja pääsin nyt maistamaan tuota annosta, joka silloin Helsingissä jäi kokematta.

Mexican Style Pulled Pork -slider oli makumaailmaltaan aivan mahtava, tykkäsin todella. Tulisuuden sai itse valita joko tyypillisen säilykejalapenon, tuoreen jalapenon tai habaneron väliltä, ja itse valitsin tuoreen jalapenon, sillä oikeastaan säilötyt jalopenot tulevat mulla korvista pihalle. Sääli vain, että minkänlaista poltetta näissä ei ollut mihinkään suuntaan, jota olisin kyllä ruualle kaivannut. Olisi ehkä pitänyt valita sittenkin ne säilykeversiot.

Janoa lähdettiin muka-sammuttamaan anniskelualueelle, jossa maistoin jyväskyläläisen Panimo Hiisin valmistamaa mango-habanero IPA:a. Prosentteja oli myös reilut 6% ja oluen maku oli oikein kelpo, mutta en silti havainnut siinä juuri minkäänlaista tulisuutta. Sen sijaan Mallaskosken panimon kirsikka-chili -lonkero potki. Jos haluaa juoda nestettä janoon, joka ei sammuta janoa, on tämä tuote ehdottoman hyvä :) Ja olihan se makukin hyvä, mutta jäätelö tuli kyllä tarpeeseen sen jälkeen.

Ja eihän Chilifesteillä voi oikeasti juoda mitään muuta kuin maitoa, jos haluaa poltteen suustansa pois :) Isontuvan Jäätelö Oy oli valmistanut erikoiserän chilijäätelöitä monessa eri maussa myyntiin näille festareille, ja tällä kertaa halusin maistaa jotakin muuta makua, mitä kaksi vuotta sitten. Otinkin minttujäätelön suklaamuruilla, joka alkuun tuntui kyllä viileältä, mutta jonka polte vaani petollisesti lopussa, ja joka lusikallisen jälkeen iski sisältä päin lieskana ulos. Oikein varsin mainio jäätelö, mutta polte ei lähtenyt suusta silläkään.













Eikä se kyllä lähtenyt Veljekset Mattilan kioskin Lihavaollakaan... Jos BBQ on Wheelsin pulled pork -leipä oli miedoimmasta päästä, niin tämän kojun mausteissa chiliä ei oltu säästelty. Sen lisäksi että kastike oli kohtalaisen tulista, päälle oli ripoteltu vielä Hot Headzin habanerosipsimurua. Nuo sipsit kun ovat muutenkin melko stydiä kamaa, niin tämän kanssa sai itse haukkoa happea. En yleensäkään ole mikään supertulisen ystävä, ja sellaiseen tottuneille mikään mun maistamani ruoka ei varmasti olisi edes tehnyt tiukkaa. Siitä huolimatta, että poltot vaivasivat tätä nautintoa, niin makua löytyi tästä todella mainiosta leivästä huomattavasti edellistä enemmän. Veljekset Mattila 1 - BBQ on Wheels 0, Chilifestien teeman hengessä.

Kotiin mukaan tarttui Poppamiehen Garage Salesta Coco Mango -kastiketta, joka oli todella mietoa, mutta takuulla miellyttävä mauste kanaruokiin. Lisäksi täytyi tietysti ostaa pussi Hot Headzin chipotle mustard -sipsejä, jotka ovat omia suosikkejani. Niitä on tullut ostettua aiemmin tuolta, mutta myös kaupasta.

Kaisla Mustalahti

Palaillaan Flow'hun festareiden jälkeen. En ollut ehtinyt tästä aiemmin kirjoittaakaan, mutta kesälomalla tuli käytyä myös vihdoin syömässä Mustalahdessa viihtyisässä Ravintola Kaislassa Chef Santerin kanssa.

Vaikka pidän Mustalahden tunnelmasta höyrylaivoineen ja pikku paatteineen, niin koskaan en ollut vielä ehtinyt tuolla syömään. Terassilla on vuosien varrella tullut istuttua useampaan otteeseen, ja muutama kesä sitten tuonne parkkeerasi lähes pariksi viikoksi aivan loistavalla konseptilla toiminut, ja Suomea kiertänyt pop-up hengessä baarin, vaatekaupan ja radiokanavan yhdistänyt Heineken Style Nuggets, jossa vietin kerran jos toisenkin iltaa.

Arkisin lounasaikaan Kaislassa on tarjolla runsas seisova pöytä kotiruokaa, mutta vaikka mekin sinne lounasaikaan menimme, valitsimme á la carte -listalta omat annoksemme. Ei muuten ole itsestäänselvää, että joka paikassa saa päivällä myös listan annoksia, täällä se kuitenkin on mahdollista.

Siinä Näsijärven maisemia terassilla katsellessamme ruoka maistui erityisen hyvältä, etenkin kun ravintola leipoo leipänsä itse. Itse tilasin häränniskaleivän ja vaikka lihaa ei kuvissa näy, oli sitä leivän välissä niin runsaasti, että olin jälleen syötyäni aivan täynnä. Asiaan tosin saattoi vaikuttaa myös pari kyytipojaksi juotua olutta. Santeri otti Ilmakuivattua kinkkua, vuohenjuustomoussea, paahdettua paprikaa sekä Friteerattuja mustekalarenkaita ja aiolia. Mustekalarenkaatkin Kaislassa tehdään itse, ei ole mitään valmispaneroitua pakastetavaraa.

Ruokamatka Pyhäjärven laineille

Kävin toukokuussa maistelemassa Gastrolaiva M/S Tampereella monenlaisia herkullisia ruokia Chef Santerin kutsumana, ja menetin silloin sydämeni muutamiin niistä tuolla tarjottavista annoksista.

Viime lauantaina mulle tarjoutui melko yllättäen mahdollisuus lähteä myös testaamaan saman laivan jo aiemminkin mainitsemani illallisristeily, kun kaveriltani meinasi muuten jäädä käyttämättä päättymässä oleva Groupon diili. Tartuin tietysti tarjoukseen oitis, kun kerran vielä toinen yhteinen ystävämmekin lähti mukaan, ja kelit sattuivat olemaan mukavat pienelle Pyhäjärven kierrokselle.

Illallisristeilyillä on varaa valita erilaisista etukäteen rakennetuista ateriakokonaisuuksista. Kolmen ruokalajin menu laivalippuineen kustantaa 39 euroa ja viiden ruokalajin 49 euroa. Pelkästään risteilemäänkin pääsee 12 euron hintaan, ja mikäs sen mukavampaa, kuin ilmojen salliessa on istua ulkokannella ja siemailla raikkaita juomia. Jos se jäi mainitsematta edellisellä kerralla, niin laivalla on hanassa Lapin Kullan luomua, ja se on erityisesti näin kylmänä yllättävän hyvää lappariksi. Me otimme kuitenkin tuon kolmen ruokalajin illallisen, sillä se kuului diiliin.













Näillä risteilyillä ei ole käytössä laivan koko ruokalistaa, vaan tarjolla ainoastaan on pari vaihtoehtoa niin alku-, pää- kuin jälkiruuallekin. Oma valintani kohdistui tällä kertaa ravunpyrstöihin, makkaralautaseen ja siihen taivaalliseen sitruuna-tyrni-possetiin, joka todella oli edelleen aivan mieletön makupommi. Myös kaverini valitsi sen jälkiruuaksi ja kehui sen maasta taivaisiin. Harmillisesti savusärki-parfaitia ei kuitenkaan ollut saatavissa tuohon kolmen ruokalajin menuun, sillä se kuului viiden ruokalajin settiin, mutta muutoin ruuat olivat täydellisiä. Makkaralautasella oli jo edellisellä kerralla maistamaani Penttilän bratwurstia, sekä myöskin tuttua Wigrenin lammaswurstia ja päivän makkaraa 4 vuodenajan tiskistä. Kaverini otti alkupalaksi marinoituja Välimeren vihanneksia ja fetaa, paahdettua riävää ja pääruuaksi haukipihvin.

Risteily kestää kolme tuntia, ja sillä aikaa ehditään käydä kääntymässä Nokianvirralla ennen paluumatkan aloittamista. Menun tarjoilu on kohtuullisen hyvin mitoitettu risteilyn ajalle, mutta välissä ehtii kuitenkin nauttia myös kannella maisemista ja auringonpaisteestakin. Laivalta suunnattiin vielä saman omistajan, Koskiravintoloiden kanta-asiakasiltaan Skål Bariin, mutta johtuen jälleen tuhdista ateriasta, ilmaiset juomat eivät meinanneet enää mahtua mahaan. En edes voi kuvitella, millainen olo niillä viiden ruokalajin illastajilla on ollut.

Olen menossa tuonne syömään vielä kolmannenkin kerran kesän aikana, sillä mulla itsellänikin on vielä yksi Waucherin lahjakortti odottamassa käyttöä. Mutta mikäs siinä, kun ruoka on näin hyvää! Ylemmissä kuvissa oleva ruutupaita on muuten mun ainoa Kölnistä ostamani vaate muutamien Primarkin riistosukkien lisäksi. Ei tullut siellä siis ihan kauheasti shoppailtua, ja tuokin piti sitten hakea H&M:stä :)

Grillaten ja bailaten

Melkoiset pari viikkoa MM-kisoja, huh huh. Viikko sitten en olisi millään uskonut tähän, mutta niin vain ollaan taas finaaleissa hakemassa kolmatta maailmanmestaruutta. Hieman skeptisesti kuitenkin suhtaudun edelleen, koska vastassa on Venäjä, joka ei ole hävinnyt yhtä ainutta ottelua koko kisoissa. Myös Suomi hävisi Venäjälle jo kertaalleen. Eväät ovat kuitenkin olemassa siellä jossain sen jälkeen, kun Leijonat pystyi päihittämään kaksi jääkiekon jättimaata. Joten ei kun kaljat kylmään ja odottelemaan, josko tänään vielä torilla tavataan!

Jack the Rooster oli perjantaina tosiaan panostanut 5-vuotissynttäreihin poikkeuksellisen hienosti. Esimerkiksi viime vuonna ruokapuoli ei ollut kovin kummoinen, ainoastaan salaattia, mutta nyt oli kolmea erilaista wrappia, kahta erilaista salaattia ja kahta brownieta. Lisäksi kaikille kutsun esittäneille vieraille oli tarjolla neljä drinkkilippua, valikoiduista tuotteista toki, kuten yleensäkin.

Bileet olivat todella hyvät, eivätkä vähiten siksi, että ilmat ovat olleet nyt niin mahtavia. Terassilla tarkeni yöhön saakka t-paidalla, mutta lopulta siirryttiin sisätiloihin odottamaan illan esiintyjää, Noora Louhimoa, joka esiintyi Roosterin housebändin kanssa. Show oli todella väkevä! Noora on nykyisin Suomen ainoan itselleni toimivan rockyhtyeen, vahvasti kasarivaikutteisen Battle Beastin, solisti, ja veti liudan 80-luvun klassikoita, kuten Bon Jovia, Billy Idolia, W.A.S.P.:ia, Samantha Foxia ja Sandraa äärimmäisen hienosti. Onpa kyllä melkoinen mimmi, ja mikä ääni! Koko meidän porukka nautti bileistä täysin rinnoin. Kuvamateriaalia ei ikävä kyllä ole tiedossa, sillä jätin kameran kotiin ihan tarkoituksella, jotta sain keskittyä puhtaasti juhlimiseen.









Eilen ilma vain parani entisestään. Oli toukokuun kuumin päivä, ja Särkänniemessä oli tiedossa Chef Santerin järjestämä Chill & Grill -pallogrillillä grillauskilpailu, jossa iso prosentti Tampereen ravintolaskenen ylivoimaisesti parhaimmista kokeista aina Näsinneulan Reino Sarkasta Huberin ja Berthan Mika Roitoon ja Ravintola C:n Ilkka Isotaloon kisasivat itseään Chefiä vastaan. Myös itse Hans Välimäki kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Ruokia oli maistelemassa ja arvostelemassa Aamulehden Moron keräämä harrastajaraati, jotka lopulta äänestivät Reino Sarkan voittoon. Reino sai kahdeksasta äänestä peräti viisi ykkössijaa. Mutta vaikka itse Chef ei kilpailua voittanut, oli sitä hauska seurata Midhillin terassilta. Maistamatta ruokia olisin kyllä voinut helposti äänestää Mika Roitoa, sillä raadille tarjoiltiin Ravinteli Huberin listalta parasta koskaan syömääni hampurilaista, nyt tosin vain pallogrillillä valmistettuna.

Mutta jos Huberissa saa sitä parasta burgeria, niin melko lähelle, ellei toiseksi kaikkien aikojen burgereista pääsee kyllä tuo Midhillin purilainen. Kävin ensimmäistä kertaa maistamassa sitä heti tuoreeltaan viime kesänä, mutta oli ilahduttavaa huomata, että laatu oli edelleen takuuvarmasti samaa, mitä vuosi sitten. Ja nyt kun Särkänniemen alueelle pääsee ilman sisäänpääsymaksua, helpottuu myös Midhillissä asiointi tulevaisuudessa. Melko varmasti tulen menemään sinne syömään tänä kesänä ainakin vielä kertaalleen. Periaatteessa Välimäen kyllä kannattaisi miettiä ravintolan pystyttämistä keskustaankin, sillä täällä Tampereella meillä ei talvikaudella ole mahdollista tätä herkkua maistella, toisin kuin Helsingissä, jossa ravintola löytyy City-Käytävästä.

Hampurilainen siis oli todellakin aivan huikea makuelämys, mutta onhan Särkänniemessä monta muutakin hyvää syytä mennä vaikka vain viettämään aikaa. Myös Minetti on tehnyt sopimuksen huvipuiston kanssa, ja myy yksinoikeudella Suomen parhaita jäätelöitä jokaisessa myyntipisteessään. Itsekin ehdin nauttia vielä yhden pallon kermakirsikkajäätelöä. Sitä on tullut aiemminkin maistettua, ja se kuuluu lafkalta aivan kärkisuosikkeihini.

Midhillissä tuli myös oluen ohella maistettua brändin omaa mandariinin makuista soodaa. Hyvää, joskin hiukan tyyristä se oli. Nuo juomat on tehty oikeaan mehupohjaan, ja melko aidolta tuo omani maistuikin.