Kadotettu kulta

Eipä tullut Suomelle taaskaan MM-kultaa. Tällä kertaa syynä ei kuitenkaan ollut oman joukkueen paskuus, vaan aivan käsittämätön tuomarilinja. Leijonien nousu kohti huippua alkoi torstain puolivälierästä Kanadaa vastaan, ja oli pelkästään nousujohteista jyrkässä linjassa siitä lähtien.

Sunnuntaina tuomarien viheltämättä jättämiset ja toisaalta Suomea kohtaan vihelletyt äärimmäisen helpot rangaistukset ratkaisivat todennäköisesti koko pelin, sillä Venäjän pelaaminen loppuottelussa oli aivan surkeaa. Tuomarit tekivät finaalista farssin, ja mestaruus ei ehkä koskaan ole ollut pelillisesti niin lähellä näin suurta jääkiekon jättiä vastaan, kuin se vielä kahden ensimmäisen erän aikana oli.

Lopulta se selkäranka katkesi, eikä asialle vain voinut enää mitään. Oikeus ei tänä vuonna voittanut, eikä tuomarien lahjontaepäilyt ja Venäjän päävalmentajan sääntörikkomukset omalta osaltaan näistä kisoista aivan puhdasta makua jättäneet. Iltasanomien Videotuomarit summaavat koko kisat Suomen osalta, ja oikeastaan kiteyttävät kaikki olennaiset faktat eilisestä pelistä tällä videolla. Nuff said, ensi vuotta kohti!

Kuva: Naurunappula

Grillaten ja bailaten

Melkoiset pari viikkoa MM-kisoja, huh huh. Viikko sitten en olisi millään uskonut tähän, mutta niin vain ollaan taas finaaleissa hakemassa kolmatta maailmanmestaruutta. Hieman skeptisesti kuitenkin suhtaudun edelleen, koska vastassa on Venäjä, joka ei ole hävinnyt yhtä ainutta ottelua koko kisoissa. Myös Suomi hävisi Venäjälle jo kertaalleen. Eväät ovat kuitenkin olemassa siellä jossain sen jälkeen, kun Leijonat pystyi päihittämään kaksi jääkiekon jättimaata. Joten ei kun kaljat kylmään ja odottelemaan, josko tänään vielä torilla tavataan!

Jack the Rooster oli perjantaina tosiaan panostanut 5-vuotissynttäreihin poikkeuksellisen hienosti. Esimerkiksi viime vuonna ruokapuoli ei ollut kovin kummoinen, ainoastaan salaattia, mutta nyt oli kolmea erilaista wrappia, kahta erilaista salaattia ja kahta brownieta. Lisäksi kaikille kutsun esittäneille vieraille oli tarjolla neljä drinkkilippua, valikoiduista tuotteista toki, kuten yleensäkin.

Bileet olivat todella hyvät, eivätkä vähiten siksi, että ilmat ovat olleet nyt niin mahtavia. Terassilla tarkeni yöhön saakka t-paidalla, mutta lopulta siirryttiin sisätiloihin odottamaan illan esiintyjää, Noora Louhimoa, joka esiintyi Roosterin housebändin kanssa. Show oli todella väkevä! Noora on nykyisin Suomen ainoan itselleni toimivan rockyhtyeen, vahvasti kasarivaikutteisen Battle Beastin, solisti, ja veti liudan 80-luvun klassikoita, kuten Bon Jovia, Billy Idolia, W.A.S.P.:ia, Samantha Foxia ja Sandraa äärimmäisen hienosti. Onpa kyllä melkoinen mimmi, ja mikä ääni! Koko meidän porukka nautti bileistä täysin rinnoin. Kuvamateriaalia ei ikävä kyllä ole tiedossa, sillä jätin kameran kotiin ihan tarkoituksella, jotta sain keskittyä puhtaasti juhlimiseen.









Eilen ilma vain parani entisestään. Oli toukokuun kuumin päivä, ja Särkänniemessä oli tiedossa Chef Santerin järjestämä Chill & Grill -pallogrillillä grillauskilpailu, jossa iso prosentti Tampereen ravintolaskenen ylivoimaisesti parhaimmista kokeista aina Näsinneulan Reino Sarkasta Huberin ja Berthan Mika Roitoon ja Ravintola C:n Ilkka Isotaloon kisasivat itseään Chefiä vastaan. Myös itse Hans Välimäki kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Ruokia oli maistelemassa ja arvostelemassa Aamulehden Moron keräämä harrastajaraati, jotka lopulta äänestivät Reino Sarkan voittoon. Reino sai kahdeksasta äänestä peräti viisi ykkössijaa. Mutta vaikka itse Chef ei kilpailua voittanut, oli sitä hauska seurata Midhillin terassilta. Maistamatta ruokia olisin kyllä voinut helposti äänestää Mika Roitoa, sillä raadille tarjoiltiin Ravinteli Huberin listalta parasta koskaan syömääni hampurilaista, nyt tosin vain pallogrillillä valmistettuna.

Mutta jos Huberissa saa sitä parasta burgeria, niin melko lähelle, ellei toiseksi kaikkien aikojen burgereista pääsee kyllä tuo Midhillin purilainen. Kävin ensimmäistä kertaa maistamassa sitä heti tuoreeltaan viime kesänä, mutta oli ilahduttavaa huomata, että laatu oli edelleen takuuvarmasti samaa, mitä vuosi sitten. Ja nyt kun Särkänniemen alueelle pääsee ilman sisäänpääsymaksua, helpottuu myös Midhillissä asiointi tulevaisuudessa. Melko varmasti tulen menemään sinne syömään tänä kesänä ainakin vielä kertaalleen. Periaatteessa Välimäen kyllä kannattaisi miettiä ravintolan pystyttämistä keskustaankin, sillä täällä Tampereella meillä ei talvikaudella ole mahdollista tätä herkkua maistella, toisin kuin Helsingissä, jossa ravintola löytyy City-Käytävästä.

Hampurilainen siis oli todellakin aivan huikea makuelämys, mutta onhan Särkänniemessä monta muutakin hyvää syytä mennä vaikka vain viettämään aikaa. Myös Minetti on tehnyt sopimuksen huvipuiston kanssa, ja myy yksinoikeudella Suomen parhaita jäätelöitä jokaisessa myyntipisteessään. Itsekin ehdin nauttia vielä yhden pallon kermakirsikkajäätelöä. Sitä on tullut aiemminkin maistettua, ja se kuuluu lafkalta aivan kärkisuosikkeihini.

Midhillissä tuli myös oluen ohella maistettua brändin omaa mandariinin makuista soodaa. Hyvää, joskin hiukan tyyristä se oli. Nuo juomat on tehty oikeaan mehupohjaan, ja melko aidolta tuo omani maistuikin.

Ansassa

Aivan uskomatonta, Leijonat oikeasti päihitti Kanadan! Tätä osasin vähiten odottaa koko tämän surkean turnauksen jälkeen, mutta niin vain ollaan taas mitalipeleissä, ja lauantaina vastaan tulee Tsekki, jota jotenkin pidän parempana vastuksena kuin vaikkapa Venäjää tai Ruotsia. Taas ollaan mitalikannassa kiinni!

Mutta takasin aiheeseen :) En tiedä oonko mä jotenkin myöhäisherännäinen tän asian suhteen, vai onko tästä vuodesta tulossa erityisen trap -voittoinen noin niinkuin musiikillisesti. Genrenähän trap on ollut jo vuosia pienten piirien suosiossa, mutta tässä mittakaavassa en ole siihen kuitenkaan törmännyt, varsinkaan sattumalta, ja niin useassa yhteydessä. Ensimmäinen suuren yleisön tietouteen genren räjäyttänyt biisi lienee Baauerin 'Harlem Shake', josta lopulta muodostui yksi internetin väkevimpiä ilmiöitä.

Ensiksi yksi viime vuosien ruotsalaisista lempiartisteistani, Elliphant julkaisi kevättalvella 'Look Like You Love It' EP:n, jolla oli pääasiassa uusia, aivan todella jyystöisiä tanssilattialaahareita, hyvällä tavalla. Muutama biisi tuo mieleen myös Leila K:n. Mutta nyt tuoreimpana myös M.I.A.:n uusin biisi 'Double Bubble Trouble' kuulostaa aivan samalta. Näillä raidoilla yhteistä on erityisesti myös tuo tietysti jo Ellinorilta tuttu raggatoastaus tyylinä, ja se viimeistään on asia, joka trapin on saanut kuulostamaan itselle niin mielenkiintoiselta.

Tykkää kuka tykkää, mutta minä ainakin lämpenen näille biiseille. Pystyn hyvin ennustamaan, millainen musiikki soi tänä kesänä tanssilattioilla. Dubstep onkin jo niin hasbeen :)

Kaiken muun hyvän lisäksi se on muuten perrrjantai, ja illalla on Jack The Roosterin synttärit!

Ultraviolence

Oli muuten lähellä, että eilisestä olisi tullut entistäkin ankeampi päivä. Suomen pelit jääkiekon MM-kisoissa ovat olleet pääsääntöisesti aivan karmeaa katsottavaa, ja hetken näytti siltä, että edes pelistä Kazakstania vastaan ei tule mitään. Ja vaikka se voitti sieltä tuli, niin silti aivan liian huonosti on pelattu, että edes parhaalla skenaariolla voitaisiin kuvitella tälläisen pelitavan riittävän mitalipeleihin saakka. Muutenkin sijoitus on vielä auki. Jos taas pelit päättyivät eiliseen, on se Suomen huonoin sijoitus 59 vuoteen. Se on käsittämättömän huono lopputulos!

Huonon kiekkomenestyksen lisäksi eilinen huikea hellepäivä vaihtui lyhyeen ukkosmyrskyyn, jonka hetken luulin jo estävän ensimmäisen Reggaeta & Makkaraa illan, mutta onneksi kyseessä oli vain lyhyt kuuro. Ulkona oli sateen jälkeenkin lämmintä, ja lähdettiin heti Jack The Roosteriin pelin jälkeen. Makkara maistui, ja kylkeen oli tarjolla tietysti Poppamiehen kastikkeita sekä coleslawta. Koska kuitenkin työaamu oli tiedossa, Raappanaa ei tullut jäätyä katsomaan, ja kylläpä miehen keikan pääsee sitten halutessaan Blockfestilläkin tsekkaamaan.

Perjantaina sitten vietetään perinteisesti taas Roosterin synttäreitä, viisi vuotta tulee täyteen!



Mutta tarkoitus oli postailla myös hieman musiikkia. Nimittäin Lana Del Reyn tulevalta albumilta julkaistiin ensimmäinen sinkku 'West Coast' jo hyvän aikaa sitten, mutta musiikkivideo siihen tuli vasta toissaviikolla.

Ehkä kaikkein kutkuttavimpia ovat kuitenkin huhut albumin julkaisusta. 'Ultraviolencen' on sanottu nimittäin tulevan ulos jo kuukauden päästä. On lähes selvää jo etukäteen, että nyt kilpaillaan niistä vuoden levyjen kärkisijoista. Mutta vuoden loppuunhan on vielä aikaa, ja paljon voi vielä tapahtua.

Myös Sia Furlerin levy on tulossa viimein kesäkuussa. Sen, samoin kuin Foxesin levyn alkuperäinen julkaisu oli ilmoitettu jo maaliskuulle, kuten vuoden ensimmäisessä postauksessakin mainitsin, mutta niinpä vain molemmat siirtyivät näin pitkälle. Sian ensimmäiseen singleen 'Chandelieriin' on myöskin tullut jokseenkin häiritsevä musiikkivideo, joka itsessään on moderni tanssiesitys. En tiedä hämääkö mua enemmän esityksen erikoisuus, vai se, että sillä tanssiva Maddie Ziegler on vain 11-vuotias. Jokatapauksessa video sopisi paremmin vaikkapa Aphex Twinille, mutta kaikki kunnia on myönnettävä ainakin erikoisuuden tavoittelusta.

Viisuvillitys

Euroviisujen semifinaaleita käytiin läpi pitkin viikkoa, ja karsinnassa olleista mun viisusuosikeistani meni läpi Azerbaidzan, Slovenia, Malta ja Kreikka. Myös Suomi pääsi jatkoon, mutta Viro ei ikävä kyllä päässyt finaaliin saakka. Toisaalta se ei ihan niihin omiinkaan kärkimaihin kuulunut. Oli se silti parempi, kuin moni ensimmäisestä semifinaalista jatkoon menneistä.

Toisen semifinaalin yllätysputoajia itselleni olivat ainakin Israel ja Irlanti. Jälkimmäinenhän oli yksi kärkisuosikkejani kaikista kilpailukappaleista, mutta omastakin mielestäni nyt nähty esitys oli jotenkin kökkö, eikä laulukaan kulkenut livenä niin hyvin, kuin se Irlannin paikallisisssa karsinnoissa toimi. Aika monta heikkoa tai keskinkertaista biisiä finaaliin kuitenkin pääsi, mutta itselleni tietysti riittää, kun siellä on Espanja ja Azerbaidzan. Ne ovat nyt voittajasuosikkini Irlannin pudottua skabasta.

Ensimmäisen semifinaalin, ja näissä molemmissa esitetyistä ykkössuosikkini Dilara Kazimovan esitys valoineen ja visuaalineen oli myös molempien semien esityksistä yksi eniten mieleisistäni ja sopi kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin hyvin jo muutenkin upeaan biisiin.

Finaaliin tietysti menee omista suosikeistani suoraan Ranska, Espanja ja Iso-Britannia. Siellä on myöskin Italia, joskaan en sen menestykseen isommin luota. Mutta en tiedä miten olin onnistunut kuuntelemaan nuo biisit ennakkoon, sillä Italia ei herättänyt mun huomiotani ennen YLEn Euroviisumaratonia. Se kuitenkin on itse asiassa aika kiva ralli, ainakin samassa rokkaavammassa genressä Suomen ehdokkaan kanssa parempi näistä kahdesta.







YLE julkaisi tällä viikolla myös kolme informatiivista sarjakuvaa, jotka pohjustavat Euroviisujen historiaa satiirin kautta. Ensimmäinen osa Et kai äänestänyt vihollista? julkaistiin tiistaina, toinen osa Näin Euroviisuista tuli ihan homo juttu torstaina ja kolmas osa Paljonko maksaa viisujen voitto? pompsahti interneetteriin juuri äsken.

Mutta myös jääkiekon MM-kisat alkoivat eilen, ja tänään iltapäivällä tulee ensimmäinen Suomen peli Latviaa vastaan. Joukkue on melko mielenkiintoinen uusine nälkäisine pelaajineen, joskin joukossa on myös muutamia takuunimiäkin. Ilmaiskanavilta tulee kyllä kaikki Suomen pelit Mika Saukkosen selostamana, mutta mä otin MTV Katsomon kisapaketin, jotta pystyn katselemaan netistä vaikka kaikki pelit kotona, tai missä nyt satun olemaankaan, ja tietenkin Mertarannan selostamana! Tietysti jokunen peli varmasti tulee baarissakin tsekkailtua, mutta eilen ihan kotioloissa tuli katsottua Tsekki-Slovakia.

National Geographicin Foundissa oli sopivasti kisa-ajan henkeen kuva suihkulähteessä kylpevistä sanomalehdenmyyjäpojista, vaikka tapa ei Amerikassa lienekään yhtä perinteikäs :) Torilla tavataan!

Takaisin Koulun penkille

Yksi jännä asia, mikä tulee aina ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan Turusta, on sen monipuolinen baarikirjo. Aurajoen varteen pysyvästi ankkuroidut jokilaivat terasseineen lienevät kesäisin useimmille Turun kävijöille niitä mieluisimpia kohteita, mutta erittäin tunnettu kaupunki on myös entiseen pankkiin, apteekkiin, kouluun, ja jopa yleisöwc:hen perustetuista baareistaan.

Huoneenluovutuksen jälkeen mulla oli muutama tunti aikaa käppäillä Turun katuja, ja jokivartta silmäillessäni katselin parin laivaterassin auki olevankin. Niissä ei kuitenkaan ollut asiakkaita, joten jatkoin tuolloin matkaani. Olen kerran aiemmin käynyt Panimoravintola Koulussa, ja tälläkin kertaa sen ohi kävellessäni huomasin viihtyisällä terassilla olevan useampiakin ihmisiä nauttimassa aamupäivän kahvista ja raikkaista juomista.

Lauantaipäivä oli todella lämmin, eikä siis ollut mikään ihme, että ihmiset olivat aikaisin liikenteessä. Koulun takapiha on niin laaja, että todennäköisesti kesä-aikaan sen terassi on yksi Suomen suurimmista, ellei jopa suurin. Asiakaspaikkoja ulkona pelkästään on kuulemma mahdollista laajentaa aina 800 saakka, ja kun tämän lisäksi lasketaan kaikki sisällä sijaitsevat lukuisat tilat, on tämä ainakin asiakaspaikoilla mitattuna varmasti isoin ravintola jossa olen käynyt. Lisäksi sisällä on myös useita ruokasaleja illallisen viettoon tai jopa vuokrakäyttöön, joten pelkkä juomapaikka tämä ei suinkaan ole.







Koska terassin houkutus oli näin suuri, vaihtui myöskin suunnittelemani lounas nestemäiseen, ja käynti Kortteliravintola Kertussa jäi tältä kertaa toteuttamatta. Sen sijaan maistoin Koulussa sekä perinteistä Pils-tyyppistä Juhla-Auraa, että tummaa Münchner-tyyppistä Maisteria. Molemmat oluet olivat todella hyviä, mutta erityisesti jälkimmäinen jäi näistä mieleen ykkössuosikkinani. Näin hyvää tummaa lageria valmistaa Suomessa ainoastaan Nokian Panimo, jonka Keisari Müchener on aivan yhtä loistavaa kuin nyt juomani Maisteri.

Kun pienpanimo-oluista puhutaan, menivät molemmat Koulun merkit vaikkapa tamperelaisten ylpeyden, Plevnan ohitse. Myöskään lahtelainen Teerenpeli ei pärjää tässä kilvassa lainkaan, tosin en muutenkaan ole erityisesti heidän oluisiinsa ollut mieltynyt, joten kyseessä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni.

Käynti terassilla oli muuten ensimmäiseni tänä vuonna, joten terassikautta tuskin olisi voinut paremmin aloittaa. Ja kevääseen kuuluu aina se, että en osaa varoa vaarallista keskipäivän aurinkoa, ja poltan itseni. Niin kävi nytkin, sillä vaikka mulla oli takki päällä, oli se auki, ja onnistuin saamaan kunnon punoitukset otsaan ja kaulaani. Se jos joku, on varma kevään merkki!

Nythän olen jo ehtinyt tosin täälläkin istua terassilla. Eilen nimittäin tuli ennen Tapparan peliä istuttua hetki Passionin terassilla. Kesä ja terassit, odotan teitä :) Eikä jääkiekon MM-kisoihinkaan enää pitkästi ole!

Juhlavuoden kuvia

Jääkiekon mm-kilpailut on nyt siis peitelty tältä vuodelta, ja vaikka eilisessä pronssipelissä nähtiin pari toinen toistaan hienompaa maalia, niin sama sijoitus kuin viime vuonnakin meille jäi saaliiksi. Harmi kyllä Sveitsin lento tyssäsi finaalipeliin, olisin mestaruuden mielellään heille suonut. Nyt taas saa jääkiekko jäädä tässä blogissa taka-alalle ennen ensi vuoden talviolympialaisia.

Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä elokuviin katsomaan ensi-iltaan tullut 'Kultahattu', perjantaina onkin jo Roosterin synttärit, lauantaina kavereiden muutto ja Museoiden Yö. Siinäpä menoja kerrakseen. Tänään alkavat myös Roosterissa jokakesäiset 'Reggaeta & Makkaraa' illat, säävarauksella. Lisäksi meillä on firman tyky-päivä perjantaina, eli tästä on tulossa myös töiden osalta tynkäviikko. Kelpaa!

Postailin tästä National Geographicin juhlavuoden blogista reilu kuukausi sitten, ja olen seurannut sitä itse siitä lähtien. Koska sinne on jälleen tullut huima määrä upeita kuvia, en millään malttanut olla päivittelemättä taas tännekin suosikkikuviani viimeisen kuukauden ajalta. Tässä niistä muutamia.

Mies mustissa

Puku tekee miehen, niin sanotaan. Itse en sellaisiin miehiin lukeudu, enkä tunne oloani kovin mukavaksi puku päällä, mutta täytyy kai sellainen olla, kun kerran ei vielä ollut. Nytkin tuli tarpeeseen :)

Olin tosiaan saanut aiemmin kutsun häihin, joita vietettiin Päijät-Hämeen Vesikansassa Blankon keikkakokoonpanon säestämänä. Koska siis en lainkaan viihdy puku päällä, en alkuun halunnut ostaa pukua uutena. Olin lähinnä kierrellyt ensin kirppiksillä ja UFF:issakin, yrittäen löytää sopivaa, mutta tuloksetta. Nettikaupat eivät oikeastaan missään vaiheessa kunnolla tulleet kyseeseen, sillä täydellisesti istuvan puvun hankkiminen sovittamatta olisi melkoinen riski, etenkin näin nopealla aikataululla.

Kävin siis sovittelemassa pukuja ensin Sokoksella, ja sitten vielä Halosella. Sokokselta löytyikin aika täydellinen Turo Tailorin puku, mutta hintalapussa oli yksinkertaisesti vain liian isoja numeroita. Eiväthän puvut koskaan halpoja ole, mutta tällä käyttömäärällä sellaisen hankkiminen kalliilla on niin turhaa. Haloselta onneksi löytyi vähän edullisempi musta takki, mutta housuiksi valikoitui kaikesta huolimatta Turot. Niinpä mä olen nyt mun elämäni ensimmäisen mustan puvun omistaja, tässä iässä. Kaikenmoista.





Ja niinhän siinä kävi, että kolmas MM-kulta jäi haaveeksi, mutta pronssista vielä pelataan tänään. Toivottavasti uusi yritys USA:a vastaan olisi tuloksekkaampi, kuin ensimmäinen kohtaaminen. Sveitsille toivon sensaatiomaisten kisojen ansiosta mestaruutta, onhan kyseessä jo nyt historiallinen sijoitus. Voi tosin olla, että Leijonille on tullut jo pääty vastaan ja motivaatio ei enää riitä mitaliin.

Euroviisujen voitto sen sijaan meni kuin menikin yhdelle suurimmista suosikeistani, ellei suurimmalle. Häät olivat kyllä sen verran mahtavat aina juhlapaikkaa, tarjoilua ja bändiä myöten (parhaat hääjuhlat ikinä!), että sitäkään en lähtenyt kesken katsomaan, mutta onnea Emmelie ja Tanska! :)

Lähimuistia ja etämuistia

Niinhän se on, että mitaleista pelataan. Eilisen lätkäpeli oli kyllä ensihehkutusten jälkeen melkoinen trilleri. Leijonat tykittivät Petri Kontiola etunenässä kolme maalia ensimmäisessä erässä, mutta toisessa erässä Slovakia tuli melkein tasoihin. Kolmannessa erässä en pysynyt enää paikallani, jännitys oli liikaa. Ruotsi-Kanada pelin tuloksiakin seurasin vain netistä, ja kyllä tänä vuonna altavastaajat ovat pääasiassa yllättäneet joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Niin moni ns. suuri jääkiekkomaa jäi neljän kärjestä ulkopuolelle. USA tiputti Venäjän, Sveitsi Tsekin, Suomi Slovakian ja Ruotsi Kanadan!

Huomenna on siis se päivä kun en näe matseja, vähän harmittaa. Mutta peukku on koko ajan pystyssä ja haave finaalista elää vahvana. Sunnuntaina ollaan taas asemissa! Euroviisufinaalinkin näkeminen on vielä hiukan epävarmaa, mutta Norja, Malta ja Suomi sinne kaikki pääsivät. Toisaalta nyt kun on molemmat semifinaalit nähnyt, ainakin melkein kokonaan, ei finaalin näkemättä jääminen niin paljoa harmittaisi. Voisin vaihtaa sen päikseen lätkän Suomi-Ruotsi välierän kanssa minä tahansa päivänä :)





Ja sitten siihen tärkeämpään asiaan. Paljon kohistu ja ennakkoonkin Groovesharkiin ja erinäisiin epämääräisiin paikkoihin valunut Daft Punkin uusin levy julkaistiin virallisesti vihdoinkin tänään. 'Random Access Memories' löytyy myöskin Spotifystä.

Itse ehdin ensimmäisen 'Get Lucky' -sinkun lisäksi kuuntelemaan levyn ennakkoon Groovesharkista jo pariin otteeseen ennen tätä päivää. Levyn saundi eroaa jopa yllättävän paljon siitä totutusta Ranskahousesta, jonka pioneereja Daft Punk on. Bändin tavoitteena on ollutkin luoda levystä kunnianosoitus 1970-luvun lopun ja 80-luvun alun amerikkalaiselle musiikille, erityisesti siis juuri discolle ja funkille. Osia siitä on toki ennenkin ollut aistittavissa useissa bändin kappaleista, mutta yleensä aiemmin on tavoiteltu futuristisia mielikuvia, kun nyt mennään ajassa selvästi taaksepäin. Saundista on varmasti paljon kiittäminen tuotantotiimissä häärinyttä klassisen Chic-bändin Nile Rodgersia.

Vaikka 'Random Access Memories' harppaa aikamoisen tyylimuutoksen, itse olen ehtinyt levyyn jo tykästyä kovastikin. Olen lisäksi löytänyt levyltä ensisinglen lisäksi useampia helmiä. Erityisesti 80-lukulaisesta discosta progressiivisesti acid rockiksi kehittyvä yli yhdeksänminuuttinen 'Giorgio by Moroder' on silkkaa saundien ilotulitusta. Biisissä myös Giorgio Moroder itse kertoo historiastaan. 'Lose Yourself To Dance' taas on toinen levyn kahdesta raidasta, jolla Pharrell Williams on mukana. Mieleen tulee hyvin vahvasti 80-luvun Prince, ja pidän siitä jopa 'Get Lucky':ä enemmän. Levyllä esiintyy myös useita muita vierailevia artisteja, ja hyviä biisejä on monia muitakin, mutta tällä kuuntelulla nuo kolme ovat nousseet erityisesti esiin. Jos disco, funk ja vocoderit tippuu, laitahan levy alta soimaan!

Lätkä ja viisut

Tiistaina sai jännätä Suomi-Latvia peliä tosissaan, vaikka Suomi oli jo jatkopaikan varmistanutkin. Peli kun ei meinannut millään kulkea ja vastapuoli pisti kunnolla kampoihin. Lopulta voittoa mentiin hakemaan jatkoajalta asti, ja Pihlströmhän sen vihdoin ratkaisi. Toisaalta tänään vasta saakin jännittää, kun on ns. kuoleman peli. Vastaan tulee viime vuoden hopeamitalisti Slovakia taatusti nälkäisempänä, vaikka se jo kertaalleen näissä kisoissa onnistuttiin voittamaan. Luotan silti Leijoniin. Tästä edespäin Suomen tosin on voitettava jokainen peli, jos kolmas kulta aiotaan saada.

Päivän aiemmassa Helsingin pelissä hurjassa vireessä ollut USA järjesti todellisen jymy-yllätyksen pudottamalla viime vuoden mestarin Venäjän hurjin luvuin 8-3! Harmikseni jouduin tosin tyytymään seuraamaan tuloksia töissä vain netistä. Kuvat Jääkiekon MM-kisojen Facebook-sivulta.





Matsin takia Euroviisujen 1. semifinaalin alkuun en ihan ehtinyt, mutta viimeisen puolikkaan kuitenkin näin. Tässä ensimmäisessä viisukarsinnassa itse listaamiani biisejä oli muutama, eikä niistä monikaan (Serbia, Slovenia, Montenegro) finaaliin päässytkään. Kertoo vissiin kuitenkin jotain erikoisemmasta musiikkimaustani ;) No, onneksi se yksi suurimmista, eli Tanska jatkaa.

Euroviisujen 2. semifinaalin kuitenkin näkee tänään kokonaan, koska lätkämatsi tulee aiemmin. Puoli seiskalta tikkana telkkarin ääressä. Viisufinaaliin menijöistä ehdolla on omista suosikeistani jäljellä Norja ja Malta, tietysti Suomen ohella. Pitää vaan miettiä että millä tyylillä sen katsoisi...



Kristan levy muuten löytyy jo Spotifystä, ei ehkä ihan mun juttu, mutta kyllähän sen kerran kuunteli. Vähän sellainen wannabe Lady Gaga siitä tuli mieleen puhumattakaan 'Amen' -biisin musiikkivideosta, jota ei vielä YouTubesta löydy, mutta josta teaseriä viime viikonlopun esikatselmuksessa näytettiin.

Semmonen viikonloppu

Viikonloppuun mahtui taas hurjasti kaikenlaista. Ilmat jatkuivat edelleen aivan mahtavina, ja vaikuttaa siltä, että kevät skipattiin nyt täysin. Kesä tuli suorilta talven jälkeen!

Eilen tuli käytyä sunnuntaikävelyllä kuvailemassa, ja kokeilemassa ensi kertaa kameran mukana tullutta 75-300mm objektiivia tositoimissa. Oon kyllä kuvien laatuun erittäin tyytyväinen, ja EOS 1100D hankintapäätös tuntuu vain entistä oikeammalta. Tässä muutama suosikkiotoksistani sunnuntailta.









Perjantaina pistettiin kaverin kanssa kunnon kisastudio pystyyn mun luokse, ja jännitettiin pientä yllätysnäytelmääkin, kun Leijonat sitten kaikesta huolimatta onnistui voittamaan Venäjän. Maalien näkeminen on kuitenkin peleissä tärkeintä, ja sitä herkkua tarjoiltiin oikein roppakaupalla lauantaina. Peli Itävaltaa vastaan oli jo ihan toista maata - yhdeksän maalia, joista Suomelle seitsemän!

Lauantaina tuli myös ulkoilutettua itseä kaupungilla, chillailtua parvekkeella ja katseltua lätkän lisäksi mm. Euroviisujen esikatselumaratonia. Jälkimmäisessä YleX Aamun Mäkkäri ja Aino ruotivat raadin kanssa viisuehdokkaita ja antoivat pisteitä esityksille ja biiseille. Studiossa oli mukana Crystal Snow Toosa-TV:stä, Hanna Pakarinen, Olli Herman Reckless Love:sta ja Raakel Liekki.





Unohtui viime viikolla tosiaan kokonaan kirjoitella tuosta Tunne Tampere -tapahtumasta, ja sen yhteydessä jälleen järjestettävästä Eurooppalaisesta ruokatorista, joka järjestetään jälleen Hämeenpuistossa. Sellainen nimittäin on parhaillaan taas menossa - alkoi viime keskiviikkona, ja jatkuu vielä viikon verran. On myyntikojuja niin Suomesta, Ranskasta, Saksasta kuin Italiastakin, sekä muutamien tamperelaisten ruokaravintoloiden pop up-myyntipisteitä.

Itse käväisin lauantaina Gastropub Tuulensuun terassilla nautiskelemassa saksalaistyyppistä evästä, bratwurstia, hapankaalia ja todella maukasta Paulanerin Hell -olutta. Myös ranskalaisten leipomokärrystä mukaan tarttui tietenkin se kuuluisa patonki :) Onhan se parasta vehnäleipää jota olen maistanut. Saksalaisteema jatkuu vieläkin, sillä ostin kotiinkin Lidlistä ison paketin bratwurstia ja tein siitä eilen jo footlong hodarin ton patongin väliin ja pyttipannun täksi päiväksi töihinkin evääksi!









Hämeenpuistoon kannattaa siis suunnata vielä, kunhan ehtii. Muuten tälle viikolle on paljon kaikenlaista muutakin ohjelmaa. Euroviisujen semifinaalit tiistaina ja torstaina, finaali lauantaina ja tietysti MM-kisat jatkuvat Suomen osalta ainakin tiistaina ja torstaina. Lauantaina on myös seuraava Ravintolapäivä ja jääkiekko huipentuu finaaleihin sunnuntaina.

Omalta osalta juuri tälle viikonlopulle osui hääkutsu, jota varten sen puvunkin ostin, josta taannoin mainitsin. Tuosta johtuen en pääse itse osallistumaan Ravintolapäivään ja joudun myös skippaamaan ainakin MM-kisojen välieräpelit.

Hieman harmillista kieltämättä, mutta puvun hankittuani valinta on selvä. Toivottavasti ehtisin edes Euroviisufinaalin katsoa. Mutta jos olette kaupungissa, katsastakaa ihmeessä Ravintolapäivän tarjonta. Jos ilmatkin jatkuvat edelleen tälläisinä, on lauantaista tulossa upea ulkoruokintapäivä!