Rakkaat juurekset

Tuttavani Chef Santerin, kenen kanssa kävin Huberissakin, uusin kirja - Rakkaat juurekset on juuri ilmestynyt! Ensimmäinen kirja Uusi Mustamakkara on ollut varsinkin näin tamperelaisittain oikea merkkitapahtuma. Paikallinen media on sitä suitsuttanut, ja aiheestakin. Kävin moikkaamassa Santeria viimeksi Chilifesteillä, missä mies ahkeroi chilimustamakkaran parissa.

Uusi kirja tulee ulos mitä parhaimpaan aikaan. Juurekset kun ovat parasta kausiruokaa juuri syksyllä ja talvella, ja kasvisruoka sai ikään kuin vahingossa ylimääräistä nostetta Docventuresin ansiosta. Lihaton lokakuu tuntui näkyvän sosiaalisessa mediassa joka puolella. Sain tähän liittyen viime viikolla todella maistuvan kutsun lähteä maanantaina kirjan julkistustilaisuuteen Ravintola C:hen, joka on yksi Tampereen, ja samalla kertaa koko Suomen parhaista ravintoloista. Tarjolla ravintolassa oli, mitäpä muutakaan, kuin keittiömestarin omien reseptien mukaista ruokaa suoraan kirjasta.







Ruoka oli taivaallista, ja jopa minä, joka en ole suuri juuresten ystävä, saati suurkuluttaja ole ollut, menetin parille ruualle sydämeni. Punajuurihummus, kardemummalla maustettu lanttukeitto kanelikerman kera palsternakkaleivällä ja toinen jälkiruuista, palsternakkamousse vadelmakastikkeella ja paahdetulla valkosuklaalla veivät kielen mennessään.

Näiden lisäksi tarjottiin savujuustoa ja sellerihilloketta ja pääruuaksi oli sieni-puikulapihvejä ja kermaan muhennettuja juureksia. Koko menyy oli silkkaa juuresten voittokulkua ja raaka-aineet keittiömestarin, sekä myös Ravintola C:n perusideologian mukaisesti lähituottajien kasvattamia. Erityisesti Chef onnistui mut vakuuttamaan siitä, että palsternakastakin voi saada aikaan jotakin hyvää. Joka tapauksessa kirjasta löytyy kymmenittäin muitakin reseptejä, jotka vain odottavat kokeiluun pääsyä kotikeittiössäni.







Kirja puolestaan on visuaalisesti todella huikea, hienosti suunniteltu ja kokonaisuudessaan varsin jämerä opus! Se ei sisällä pelkästään ruokakuvia, vaan myös tilannekuvia ruuan laitosta ja raaka-aineiden hankinnasta. Kirjan kuvitus on ainutlaatuisen tyylikästä ja niiden maailmaan on helppo uppoutua.

Tämän parissa kuolatessa menee ilta jos toinenkin. Suosittelenkin kirjaa ehdottomasti heti isänpäivä- tai joululahjaksi jokaiseen perinneruokaa arvostavaan kotitalouteen. Löytyy viimeistään tämän viikon jälkeen kaikista hyvin varustelluista kirjakaupoista kustantaja Docendon ansiosta.

Ensi lauantaina Santerin ruokia voi maistella Tammelassa Lähiruokapuoti Lempissä, jossa tarjolla on juurespainotteista lounasta, ja mies kertomassa uudesta kirjastaan henkilökohtaisesti koko kansalle.

Viimeisiä kesäpäiviä

Viikonloppuun mahtui kesäkelien koko kirjo helteisestä kesäillasta kaatosateeseen ja trooppisiin öihin.

Perjantaina oltiin Chilifesteillä kiertelemässä ja nauttimassa Karusellin terassilla ehkä kesän viimeisistä terassijuomista. Festeiltä mukaan tarttui Poppamiehen kojusta pullollinen loistavaa Savuinen Viski -kastiketta, johon olen jo tutustunut Roosterin Reggaeta & Makkaraa illoissa, sekä Chili con Carne -maustesekoitusta. Tarkoitus olisi tehdä lähiaikoina iso padallinen kyseistä pataa.

Hain myös Chef Santerin pisteestä kilpailussa voittamani Uusi Mustamakkara -kirjan. Arvontaan pääsi mukaan, kun jakoi taannoin Facebookissa tämän kirjan mainosvideon. Santerilla riitti asiakkaita jonoksi asti, tarjoillessaan "mörköpötköä" Poppamiehen chilihillolla, mutta ehdittiin muutama sana vaihtamaan.







Terassilla istuttuamme, ja auringon painuttua talojen taakse piiloon, vaihdettiin paikkaa Café Europaan. Sinne tuli vielä kolmaskin kaveri viettämään iltaa ja pelailemaan meidän kanssa.

Lauantaina tein ruuaksi pitkästä aikaa kunnon lihaburgerin, sillä halusin tietysti heti kokeilla edellisenä päivänä ostamaani viskikastiketta. Laitoin sitä jopa jauhelihan sekaan muiden mausteitten kanssa ja tein kunnon lätkät sämpylän väliin. Muuten purilaiseen tuli ketsuppia, sinappia, srirachamajoneesia, suolakurkkua, salaattia, karamellisoitua sipulia, cheddaria ja samaista Poppamiehen kastiketta vielä lisäksi väliin. Lopputuloksena oli yksi parhaista koskaan kotona tekemistäni hampurilaisista.





Elokuvaa odotellessa käytiin kaverin kanssa kahvilla La Famillessa ja sen jälkeen pidäteltiin pahinta sadetta leffateatterissa. Illalla oltiin kaverin luona porukalla iltaa viettämässä. Laulettiin kurkku käheäksi Singstaria ja lopulta kävelin lämpimässä kesäyössä keskustan toiselta puolelta toiselle kotiin.

Elokuva jonka kävin katsomassa, oli 'Elysium', ja miten upea se olikaan! Mulla ei oikeastaan ollut ihmeempiä ennakko-odotuksia sen suhteen. Science fictionin ystävänä traileri näytti kiehtovalta, mutta esteenä oli vain yksi asia, Matt Damon :) En nimittäin oikein ole pitänyt miehen roolisuorituksista.

Mutta voi morjens mikä leffa ja miten vähän Matt tässä mua häiritsi, itse asiassa leffan ansiosta suhtaudun häneen nyt hieman suvaitsevaisemmin. Visuaalisesti 'Elysium' oli aivan ainutkertaisen upeasti toteutettu - avaruusasema, alukset ja droidit olivat varsinaista silmäkarkkia teknologia- ja scififanille. Kahden maailman kontrastit toimivat upeasti yhteen. Lisäksi kuvaus oli toteutettu hienosti ja elokuvalla olikin varsin humaani teema, jota onneksi ei trailerista käy ilmi. Inhimillisyys oli muutenkin vahvasti läsnä ja kerrankin tässä oli tarina, jonka traileri ei paljastanut itse elokuvasta liikaa.



Tunteet valloillaan katsoin tuota huikeaa visuaalista taidonnäytettä ja lopussa jouduin istumaan hetken penkissä ja haukkomaan henkeä. Niin pysäyttävä elokuva tässä oli kyseessä. Lähimmäksi tätä scifielokuvaa on koskaan päässyt vanha suosikkini '12 Apinaa'. Jos kuulut actionin ja scifin ystäviin, on tämä aivan ehdottomasti nähtävä. Wau!