Huvittelua ja katuruokaa

Sunnuntaina tosiaan suuntasin Designtorin jälkeen Särkänniemeen, jonne alunperin olin ajatellut lähteä viikonloppuna ainoastaan syömään. Suunnitelmiin tuli kuitenkin jo perjantaina muutos. Ja koska kaveriporukalla mentiin, niin tulihan se rannekekin sitten ostettua. Oli muuten toisiksi viimeinen viikonloppu, kun Särkänniemen huvilaitteet ovat avoinna. Ensi viikonloppuna vietetäänkin kesäkauden päättäjäisiä.

Mutta vaikka koko päivä tulikin huvilaitteissa pyörittyä, ja ensimmäisen kerran muuten käytyä kiertelemässä ja katsomassa Koiramäkeäkin, niin kyllä se ruoka oli silti itsellä edelleenkin pääosassa tällä visiitillä. Näsinneulan kokit olivat siis siirtyneet yhteen huvipuiston ravintolapisteistä kokkailemaan katuruokaa lähialueen raaka-aineista, edullisesti mutta sillä pieteetillä, mikä ainoastaan huippuravintolan arvolle sopii.

Tarjolla oli kolme ns. pääruokaa ja yksi jälkiruoka. Näistä maistoin kahta pääruokaa ja kakkua. Inkivääriglaseerattu Charolaise oli tehty naapurikunnan Nokian Siurossa tuotetun Kauniaisten kartanon rotukarjan kyljestä ja niskasta ylikypsäksi paistamalla, ja se tarjoiltiin briossileivän päällä. Liha oli suussa sulavan maukasta, ja selleri toi mukavaa rapeutta annokseen. Karitsahodarissa makua tuli tietenkin lihaisasta karitsamakkarasta, mainiosta coleslaw'sta ja pähkinöistä. Hodari oli näistä annoksista ylivoimainen kunkku, ja sellaisen hain vielä toisenkin kerran, niin hyvää se oli. Myös pähkinäinen luomusuklaakakku vadelmavaahdolla tuli testattua, ja kolmen euron hintaiseksi jälkiruuaksi se oli varsin hyvä, joskin yllättävän tuhti ja suklainen.

Tietysti myös jäätelöä piti saada, kun kerran huvipuistossa oli tarjolla niin paljon Minetin myyntipisteitä. Nyt ensi kertaa maistamani cookies pääsi kertaheitolla kyseisen firman jäätelöiden top 3:n omalla mittarillani mitattuna!

Tälläisten katuruokatapahtumien yleistyminen on pelkästään asiakkaiden ja minunlaisteni ruokaharrastajien selätysvoitto, ja kunhan nämä ottavat Tampereellakin kunnolla tuulta alleen, voin olla tyytyväinen siihen, mihin suuntaan ruokaskene yleisesti tällä hetkellä on menossa. Ainakin linja sopii mulle kuin nyrkki silmään :) Ennen isompien tapahtumien yleistymistä voi onneksi käydä esimerkiksi syömässä kauppahallissa 4 Delin mainioita hodareita, Bar Burriton maistuvia burritoja tai Ravinteli Pork and Moren grilliherkkuja!

Enemmän possua

En tiedä, olenko odottanut mitään tamperelaista uutta ruokamullistusta näin pitkään ja hartaasti, kuin Ravinteli Pork and Moren saapumista Aleksanterinkadulle, mutta nyt se vihdoin on täällä!

Mullistus lienee hieman ylimitoitettu termi kuvaamaan tätä uudistusta, mutta ainakaan aivan vastaavaa ruokaa ei mistään muualtakaan tästä kaupungista saa. Ravinteli Berthan ja Huberin pitäjien kuopus on tekijöidensä näköinen paikka, joka jatkaa samaa ideologiaa, jolle tielle Huberissa lähdettiin jo reilu vuosi sitten ravintolan esitellessä ensi kertaa asiakkailleen hampurilaisensa. Yksinkertaista, maistuvaa amerikkalaistyyppistä ruokaa hienostelematta, mutta hyvistä raaka-aineista. Ja todella krouvia safkaa Pork and More tarjoaakin. Listalta löytyy vain muutama pääruoka ja lisuke, mutta sekin on aivan tarpeeksi. Huomionarvoista on myös se, että kaikki makkarat hodarinakkeja myöten tehdään itse.

Paikan tunnelma on aivan jostakin muualta, mihin tässä kaupungissa on totuttu, sisustukseen on jälleen kerran panostettu ja ravintolassa on jollakin tavalla hyvin kodikas fiilis. Sellainen entisajan tehdastyömaaruokalan tuntu lisättynä muutamalla designyksityiskohdalla. Myös astioiden kanssa idea on mietitty loppuun, ja ruoka tarjoillaan hauskasti peltisiltä grillausalustoilta. Aitoa ja rehtiä amerikan barbequen meininkiä, suoraan grillistä pöytään.

Huomioitavaa, joka tekee paikasta ihanan rahvaanomaisen, on myös mahdollisuus tilata kaikkia hanaoluita, jotka myös ovat erityisen hyviä (mm. Sierra Nevada Pale Ale, Samuel Adams Boston Lager ja Keisari 66 American Pale Ale), kannuittain. Tämä loistava vaihtoehto laskee yksikköhinnan erittäin kuluttajaystävälliseksi, tuli sitten juotua enemmän itse, tai jaettua juomat kaveriporukalla.











Ravintola ei ole kovin iso, ja torstaina iltapäivästä käydessämme se täyttyikin nopeasti. Pöytävarauksia isommille seurueille otetaan vastaan, mutta pääasiassa sinne voi vain mennä suoraan syömään ilman varausta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että täyttä on. Myös ruuan mukaan ottaminen onnistuu heti ensi viikosta alkaen.

Jos jotakin olisi keksittävä, mitä odotin enemmän, niin kaikesta etukäteen kehutusta amerikkalaisuudesta ja savustamisesta huolimatta ainakaan omasta naudan rintapalastani en onnistunut käytännössä maistamaan savunmakua lainkaan, jonka taas esimerkiksi Ravinteli Huberin ruuissa maistaa kaikessa lihassa. Grillauksen tuntua siinä ei myöskään ollut, vaikka mahdottoman herkullista se muuten olikin. Ennakkohehkutusten perusteella odotin nimenomaan vielä runsaammin barbeque -henkistä ruokaa. Hintataso on myös odotuksiani korkeampi, mutta annokset ovat myös maukkaita ja täyttäviä. Tilaamani leipä oli kuitenkin listan kallein annos (16€) ja juustoranskalaiset sen lisäksi (5€). Chilillä hintaa tulee hieman vielä lisää.

Vaikka paikka on selkeästi profiloitunut liharuokaan, erityisesti possuun, ei kasvissyöjänkään tarvitse kääntyä kannoiltaan. Snacks ja Sides -listoilta löytyy useita lisukkeita, joista vegetaristikin voi nautiskella. Lisäksi päälistan hot dog on mahdollista saada kasvischili-täytteellä. Kaverini kehuikin sitä erittäin mainioksi.

Loppujen lopuksi on pakko myöntää, että vaikka odotukset olivat korkealla ennakkoon, mikä ei tietysti ole yleensä hyvä asia, Pork and More lunasti ne yllättävän hyvin. Lähdin pois ääriäni myöten täynnä, joten joku pieniruokaisempi varmasti halkeaisi. Ensi kerralla jätän vielä ranskalaiset pois, sillä pelkällä leivällä ja oluellakin pärjää takuuvarmasti pitkälle, ainakin ilta-aikaan. Olin kahden vaiheilla tuon naudanrinnan ja kolmen eri sliderin välillä, joten se lienee seuraava valintani, ehkäpä jo hyvinkin pian!

Jälkkäridrinksuille mentiin vielä naapuriin Barmaciaan, jossa tuli vedettyä jopa hieman överiksi, ja tilattua sekä runsaasti kehuja saanut mojito, sekä vesimelonidaiquiri. Edeltävä olikin aivan käsittämättömän hyvä, takuuvarmasti paras koskaan juomani mojito jopa ulkomailla maistamiani myöten, eikä tuoreesta vesimelonista tehty daiquirikaan jäänyt hännille. En tosin ole käynyt Kuubassa, mutta siitäkin huolimatta aivan huikean hyvä cocktail jälleen kerran. Ensimmäisen kerranhan täällä viime keväänä käydessäni testasin tequilaa ja ihan perusmargaritaa, ja kyllä nämä ne päihittivät mennen tullen.

Taas kerran pitää lämmöllä ajatella tuota Tampereen Sohon seutua, on se vaan niin parasta, mitä tämän kaupungin kulinaristiselle kulttuurille on koskaan tapahtunut.

Chiliä vuoden tarpeiksi

Ainakin melkein :)

Sen verran paljon tuli erinäisiä chilijuttuja maistettua näillä Chilifesteillä, että vähäksi aikaa ainakin erikoisuudet riittävät. Myös pulled pork oli niin ylivoimaisen suosittu raaka-aine monella kojulla, että jouduin sittenkin antamaan periksi Ravintolapäivän suhteen ja skippaamaan Meatlovers United BBQ:n. Toinen päivä peräjälkeen ja kolmas annos nyhtöpossua olisi ollut liikaa, siitäkin huolimatta että Chilifesteillä maistoin kahta erilaista.

Ruokatarjonnasta ei todellakaan ollut puutetta ja vaihtoehtoja löytyi aina niin Soittokahvila Soppiksen vegeruuista SiipiWeikkojen siipiin, Buffalo Food Stationin kanoihin ja juuri toisen toimipisteensä Tampereelle avanneen Bar Burriton naudanposki-papuburritoihin (jotka muuten oman kokemukseni perusteella olivat ehdottomasti paikan parhaimpia komboja). Possua ja makkaraa oli tarjolla lähes jokaisessa myyntipisteessä ja esimerkiksi Savuhovi myi omien kehujensa mukaan äärimmäisen tulista The End -makkaraansa, joka ilmeisesti toimikin monelle jonkinlaisena miehuuskokeena. Sen tiedän, että muutama kovempikin karju jätti omansa kesken. Vaikka se tulisimman ruuan sietokyky on ihan virallisestikin erilaisten kilpailujen kautta Chilifestien juttu, niin itselleni se ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, antaa kovempien jannujen kisailla!











Täällä pääsin myös vihdoin BBQ on Wheelsin meksikolaisen possun makumaailmaan, sillä aivan kuten Kukkaisviikkojen Food Festeillä, ei Tampereella taaskaan joutunut jonottamaan nimeksikään yhtä paljon, mitä vastaavasti Helsingin Kasarmitorilla Food Carnivalin aikaan. Ruokaakin oli siis jäljellä ja pääsin nyt maistamaan tuota annosta, joka silloin Helsingissä jäi kokematta.

Mexican Style Pulled Pork -slider oli makumaailmaltaan aivan mahtava, tykkäsin todella. Tulisuuden sai itse valita joko tyypillisen säilykejalapenon, tuoreen jalapenon tai habaneron väliltä, ja itse valitsin tuoreen jalapenon, sillä oikeastaan säilötyt jalopenot tulevat mulla korvista pihalle. Sääli vain, että minkänlaista poltetta näissä ei ollut mihinkään suuntaan, jota olisin kyllä ruualle kaivannut. Olisi ehkä pitänyt valita sittenkin ne säilykeversiot.

Janoa lähdettiin muka-sammuttamaan anniskelualueelle, jossa maistoin jyväskyläläisen Panimo Hiisin valmistamaa mango-habanero IPA:a. Prosentteja oli myös reilut 6% ja oluen maku oli oikein kelpo, mutta en silti havainnut siinä juuri minkäänlaista tulisuutta. Sen sijaan Mallaskosken panimon kirsikka-chili -lonkero potki. Jos haluaa juoda nestettä janoon, joka ei sammuta janoa, on tämä tuote ehdottoman hyvä :) Ja olihan se makukin hyvä, mutta jäätelö tuli kyllä tarpeeseen sen jälkeen.

Ja eihän Chilifesteillä voi oikeasti juoda mitään muuta kuin maitoa, jos haluaa poltteen suustansa pois :) Isontuvan Jäätelö Oy oli valmistanut erikoiserän chilijäätelöitä monessa eri maussa myyntiin näille festareille, ja tällä kertaa halusin maistaa jotakin muuta makua, mitä kaksi vuotta sitten. Otinkin minttujäätelön suklaamuruilla, joka alkuun tuntui kyllä viileältä, mutta jonka polte vaani petollisesti lopussa, ja joka lusikallisen jälkeen iski sisältä päin lieskana ulos. Oikein varsin mainio jäätelö, mutta polte ei lähtenyt suusta silläkään.













Eikä se kyllä lähtenyt Veljekset Mattilan kioskin Lihavaollakaan... Jos BBQ on Wheelsin pulled pork -leipä oli miedoimmasta päästä, niin tämän kojun mausteissa chiliä ei oltu säästelty. Sen lisäksi että kastike oli kohtalaisen tulista, päälle oli ripoteltu vielä Hot Headzin habanerosipsimurua. Nuo sipsit kun ovat muutenkin melko stydiä kamaa, niin tämän kanssa sai itse haukkoa happea. En yleensäkään ole mikään supertulisen ystävä, ja sellaiseen tottuneille mikään mun maistamani ruoka ei varmasti olisi edes tehnyt tiukkaa. Siitä huolimatta, että poltot vaivasivat tätä nautintoa, niin makua löytyi tästä todella mainiosta leivästä huomattavasti edellistä enemmän. Veljekset Mattila 1 - BBQ on Wheels 0, Chilifestien teeman hengessä.

Kotiin mukaan tarttui Poppamiehen Garage Salesta Coco Mango -kastiketta, joka oli todella mietoa, mutta takuulla miellyttävä mauste kanaruokiin. Lisäksi täytyi tietysti ostaa pussi Hot Headzin chipotle mustard -sipsejä, jotka ovat omia suosikkejani. Niitä on tullut ostettua aiemmin tuolta, mutta myös kaupasta.

Festarien ruokakuninkuus

Kuten olen jo useasti todennut, Flow on festivaalina sikäli ainutlaatuinen, että lähes kaikki siellä tarjottava ruoka eroaa perusfestareista niin laadullisesti kuin monipuolisuudellaankin. Keski- tai heikon tason ravintoloita ei yleensä tule vastaan, mutta kuten edellisestä postauksesta saattoi päätellä, tällä kertaa niitäkin tuli.

Hyvät kokemukset Flow -viikonloppuna kuitenkin päihittivät helposti ne pari huonoa, eikä ruuassa noin niinkuin yleensä ollut moittimista. Kaiken lisäksi saatoin vain valita huonosti, sillä kolmenkymmenen kojun väliltä valitseminen ei sekään aina tee päätöksestä helppoa. Aivan kaikissa alun perin suunnittelemissani ravintoloissa en syönyt, ja toisaalta mukaan mahtui myös sellaisia paikkoja, joissa en etukäteen ollut suunnitellutkaan käyväni. Viikonloppuuni mahtui niin suolaista kuin makeaakin, joskin jälkimmäistä hieman vähemmän. Pari heikkoa esitystä koko laajasta kirjosta ei ole sittenkään kokonaisuutena ihan hirveästi.

Joka päivä tuli haettua eri pisteistä pariin otteeseen syötävää, lauantaina hain vielä jälkiruuaksi kahvin Good Life Coffeesta ja aivan mielettömän herkullisen suklaa-maapähkinävoicupcaken Brooklyn Cafe & Brklyn Bakerystä.

Lauantaina käytiin myös ennen alueelle menoa tutustumassa läheiseen Teurastamon alueeseen Sörnäisissä. Olin nähnyt tästä juttua jo parissa blogissa aiemmin, joten sijainnin ollessa meille passeli, käytiin heti pistäytymässä paikan päällä. Siellä emme kuitenkaan syöneet, vaan nautittiin raikkaat juomat. Itse otin jo Gastrolaivaltakin tuttua Lapin Kullan Luomua, kaverini otti kurkku-minttuspritzerin.











Alueessa kiinnosti erityisesti vanha teollisuusmiljöö, ja upeasti kunnostetut ravintolatilat. Näistä parhaana esimerkkinä minun tyylisestäni sisutuksesta oli juuri tuo Kellohallin ruokasali, jossa oli vaalittu talon henkeä upealla tavalla. Tuolit ja pöydät olivat suurelta osalta eriparia ja valaisimet kuin suoraan tehdassalista. Myös Kellohallin terassi kirjavine pöytineen ja tuoleineen oli erittäin viihtyisä. Täytyy piipahtaa täällä joskus paremmalla ajalla syömässä samalla kun mukana on kunnon kuvausvälineistöä.

Jäi oikein taas harmittamaan, kun Tampereella ei koskaan älytä säästää mitään vanhaa, vaan kaikki pistetään jyrän alle. Miten helppo vastaavia tiloja olisi ollut hyödyntää vaikkapa entisen Tampellan konepajan halleihin, Finlaysonin makasiineihin vanhasta Verkatehtaasta puhumattakaan, mutta kaikki on vedetty matalaksi arvokkaan tonttimaan ehdoilla. Kirjoitin puretuista rakennuksista laajemmin vuosi sitten tässä Ravintolapäivän postauksen yhteydessä. Viimeksi täällä on siis tapeltu vanhan tavara-aseman säilyttämisen puolesta, jonka todellinen tulevaisuus ei taida edelleenkään olla aivan selvillä. Kaupunki haluaa edelleen vetää suoran autotien sen tilalle, mutta suunnitelmia sen siirtämiseksi kadun tieltä etäämmälle kokonaisena on myöskin tehty. Tälläistä Teurastamon kaltaista ravintola- ja kulttuuritoimintaa sinnekin pitäisi ehdottomasti saada!

Mitä Flow'hun tulee, festarit alkoivat Fafa'sin falafel- ja hummuspitalla ja veivät heti mukanaan vuoden takaisiin muistoihin samasta paikasta. Olen nyt tänä kesänä syönyt ennen tätä falafelia Kölnissä libanonilaisessa ravintolassa sekä Hummus Barissa Budapestissä, eivätkä ne ole olleet kummassakaan yhtä hyviä kuin Fafa'sissa. Myös pita maistui ihanan tuoreelta ja muut täytteet raikkailta. Ei tästä kai mitään valittamista voi keksiä, mutta sanotaan 4½/5, sillä paremmalle pitää vielä jättää tilaa loistaa :)





The Tasty Dogsin hot dogit olivat myös mun to-do listallani, sillä firma oli palannut Flow'hun parin vuoden tauon jälkeen. Toissakesänä samasta kojusta syödyt hodarit veivät silloin kielen mennessään, mutta ikävä kyllä tämän vuoden setti oli kuin irvikuva menneestä. Eivätkä ne nytkään kamalia olleet, mutta niin tavanomaisen tylsiä, että vertaisin niitä lähinnä Ikean hot dogeihin. Viisi euroa sellaisesta tuotteesta on harmillisen paljon, etenkin kun vielä pari vuotta sitten samalla hintaa sai siihen asti parhaimpia hodareita, joita olin syönyt. Kuvia en ottanut, sillä pimeässä teltassa ruskeasta paperipussista nautituista "kuumista koirista" (oikeasti aivan kylmistä) ei puhelimella olisi saanut otettua minkäänlaista kuvaa. Maistuvat koirat saavat multa 1½/5.

Lauantaina pärähti! Groteskin kojulla en ollut alun perin ajatellut edes syödä, vaikka jo aiempina vuosina olen katsellut heidän hampurilaistensa näyttävän erityisen herkullisilta. Kaverini oli menossa sinne syömään ja huomasi listalla komeilleen hummus & feta -burgerin. Kyseinen purilainen alkoi kiinnostaa muakin, ja niinpä tilasin samanmoisen. Kioskin hintataso (13€) on festarien korkeampaa luokkaa, mutta tästä ruuasta se oli täysin perusteltua. Ja onhan Grotesk Ludviginkadulla Helsingin keskustassakin astetta korkeatasoisempi ravintola.

Ja PAU mikä makuelämys! Ranskalaiset olivat jo perushyviä, mutta purilaisen chilimajoneesin, hummus- ja fetatahnan, coleslawn ja cheddarin kombo oli niin rajusti mukanaan vievä kokemus, että kehuin ruokaa lähes loputtomiin ja sainkin lopulta molemmat muutkin samassa huoneessa majoittuneet festarikaverini kokeilemaan tuota annosta. Itselleni se oli kuitenkin niinkin vaikuttava kokemus, että pidän sitä parhaana koskaan syömänäni kasvishampurilaisena, yhtenä kaiken kaikkiaan parhaista hampurilaisista yleensä ja ehkä jopa TOP 10:ssä koskaan syömistäni ravintola-annoksista. Aika jäätävän kovat kehut festariruualle, eikö totta? Myös sämpylä oli erittäin pehmeä ja maistuva. Annan tälle lauantain purilaiselle luonnollisesti täydet 5/5.





Täydet pinnat siitäkin huolimatta, että hyvästä kokemuksesta innostuneena kävimme vielä hakemassa saman hampurilaisen puoliksi sunnuntai-iltana, jolloin ero edelliseen kertaan oli todella raju. Makua oli vähemmän, sämpylä oli erilainen, chilimajoneesia liian vähän ja cheddar puuttui tyystin. Meillä taisi siis käydä vain todellinen säkä tuon ensimmäisen annoksen kanssa. Harmi kuitenkin että tälläistä ruokaa ei Groteskista normaalisti saa.

Lauantai-iltana tuli vuorostaan kokeiltua New York Ninjan Gochujang BBQ Pork Banh Mi, joka oli kyllä ihan mukiinmenevä täytetty patonki. Ehkä mua kuitenkin eniten vaivasi tuo tavallinen ranskalainen patonki, ja olisin kaivannut enemmän makua leipään. Oikein kivoja viboja täytteiden kimchi slaw', wasabi majoneesi, idut, paahdettu sipuli ja korianteri kuitenkin tarjoilivat - niiden ansiosta 3/5.

Tokyo Girlistä sunnuntaina hakemamme Bibimbap olikin sitten puolestaan koko viikonlopun ruuista se heikoin esitys. En tiedä oliko kokilta lipsahtanut hiukan liikaa suolaa annokseen, vai mistä oli kyse, mutta ruuassa ei mikään muu maistunutkaan. Lisäksi toivoin saavani hieman enemmän fatania kuin muutaman suikaleen. Täyttävyyttä oli lisätty halvemmalla tofulla, josta en yleensä muutenkaan erityisemmin pidä. Tätä ruokaa oli ollut ensin tarkoitus hakea jo lauantai-iltana, mutta riisi oli silloin päässyt loppumaan. No, sunnuntaiksi sitä oli saatu lisää, ja ilmeisesti suola ei ainakaan ollut loppumassa, aivan karmean makuinen annos, yksi huonoimpia koskaan syömiäni ravintolaruokia ja kymmenen euron hintaan se saa ansaitusti pohja-arviot, eli 0/5.







Kokonaisuutena täytyy mainita, että ravintoloiden sijoittelu oli mielestäni tänä vuonna onnistuneinta koko Flow'n historiassa. Ruokapaikkoja oli ripoteltu tasapuolisesti ympäri aluetta siten, että lähes joka puolella oli jokin hyvä paikka lähellä. Loistavia baareja oli myös tavallista enemmän, joista itselle mieluisimmat olivat nyt Gin Tonic Bar ja Lumia Cocktail Bar, jonka vetovastuun festareilla oli ottanut Helsingissä maineikas cocktailbaari Liberty or Death. Ja kun festareilla näkyvässä osassa oli vielä nimenomaan Tanquerayn ginit, ei valittamista kyllä löydy.

Ensimmäisen baarin nojatuolit veivät jo sopivasti laadukkaaseen festarifiilikseen perjantaina, kun istuttiin nautiskelemaan sinne aivan loistavat GT:t. Jälkimmäisen tila oli ihan mahtava Tiivistämön viereisessä tunnelimaisessa tilassa, ja tännekin oli edeltävän tapaan luotu hämyistä tunnelmaa, jota ainoastaan kirkkaana loistaneet neonvalot terävöittivät. Juomani gin-rooibos -cocktail oli yksi parhaista juomistani drinkeistä, jopa parempaa kuin kestosuosikkini gin & tonic. Tarkkoja ainesosia minulla ei ole tiedossa, mutta oletan siihen tulleen ainakin giniä, tuorepuristettua sitruunamehua ja rooibos-siirappia runsaan jäämurskan kera.

Street Gastron täytettyjä leipiä olisi saanut myös Flow'sta, mutta edellämainittujen annosten lisäksi maha ei vain antanut myöten enemmälle syöpöttelylle viikonlopun aikana. Niinpä kun olimme luovuttaneet hotellin maanantaina ennen puolta päivää, marssimmekin syömään Albertinkadun liikkeeseen. Kaverini otti vegeleivän ja itse otin härkäleivän, ja jos sunnuntain ruokakokemukset festareilla olivat silkkaa pettymystä, palasi usko taas laadukkaaseen katuruokaan. Olisi vain pitänyt osata valita niiden asemesta joku parempi paikka, kuten tämä.







Oma annokseni oli todella maukas ihan vehnäleipää myöten. Liha oli ylikypsää härkää (nautaa?), todennäköisesti lapaa tai niskaa ja sen kanssa leivän väliin tulleet marinoidut punasipulit, tomaatti, lehtipersilja ja salaatti ihastuttavan raikkaan sitruunajogurtin kanssa olivat mahtava makuyhdistelmä. Lisäksi välissä oli myös Kippari-juustoa ja paahdettua sipulimajoneesia. Jos olet Helsingissä käymässä, suosittelen ehdottomasti käymään täällä. Liikkeitä on yhteensä neljä, ja kaikkien osoitteet löydät TÄÄLTÄ! Street Gastrolle 4/5.

Herkullisia ruokia on tarjolla edelleen myös Tampereella - miksei ympäri Suomenkin. Tulevana viikonloppuna kun Keskustorin valtaavat Chilifestit ja sunnuntaina on vieläpä myös seuraava Ravintolapäivä. Kaikki ravintolat sunnuntaille löydät TÄÄLTÄ, ja mukana on jälleen myös iki-ihana Kupponen Onnea Pyynikillä.

Täysin asian sivusta muuten, kirjoitin jo Budapestin kissakahvilapostauksen kommentteihin Tallinnaan syyskuussa avattavasta kissakahvilasta, jota mäkin minimilahjoituksella lähdin avustamaan. Mutta nyt Suomikin saa omansa, ja vielä Tampereelta! Kihisen aivan innosta :)

Kupu täyteen Kasarmitorilla

Ja ehkä hiukan mittakin, kahdella eri tavalla.

Mainitsin tuon Tampereen Food Fest -postauksen yhteydessä, että olin lähdössä tällä viikolla myös tsekkaamaan Helsingissä hiljattain alkaneiden Street Food Carnivalien tarjontaa. Luin koko jutusta ensimmäistä kertaa reilu pari viikkoa sitten White Trash Diseasen Natalta, ja luonnollisesti tälläinen katuruokaintoilija varasi saman tien edulliset Onnibusit viimeiselle vapaalle lomakeskiviikolle.

Helsingin Kasarmitorilla siis on nyt järjestetty jo kolmena peräkkäisenä keskiviikkona ruokakarnevaalit, joissa on osittain samoja myyntikärryjä, mitä oli viime viikonloppuna Tampereellakin. Osa myyntipisteistä myös vaihtuu viikottain. Tutuista puljuista paikalla oli toissapäivänä Richard McCormickin Food Truck, sekä Liesikiesi. Lisäksi aiemmin myös Tampereella toiminut, ja sittemmin ainoastaan Helsingissä ruokaa tarjoava kasvisravintolaketju Soi Soi oli torilla mukana. Itse toivoin eniten pääseväni nauttimaan Taco Botin meksikolaista ruokaa, sillä sitä on hehkutettu niin näiden katuruokafestivaalien ansiosta, mutta taustalla häärii henkilöitä myös paljon kehutuista helsinkiläisravintoloista Patronasta ja Cholosta. Harmi kyllä en vieläkään onnistunut missiossani, mutta onneksi he tulevat myös Flow Festivalille, jolloin minut löytää heidän ruokajonostaan aivan taatusti. Lisäksi hotellimme festareiden aikana sijaitsee aivan näiden ravintoloiden vieressä!







Sen sijaan valitsinkin sitten Tortilla Housen perävaunun, sillä sinne oli kaikkein pisin jono, ja yleensä se kertoo siitä, että jonoon on syy. Se syy voi tietysti olla myös hidas palvelu, mutta vielä useammin se on haluttu ruoka, joka on jonottamisen arvoista. Yleisesti ottaen jonot olivatkin Street Food Carnivalien Akilleen kantapää, sillä moneen kojuun oli mielestäni suhteettoman pitkät jonot lopulliseen laatuun nähden, ja tähän osaltani viittasinkin ensimmäisessä lauseessani. Tortilla Houseenkin jonotettiin lopulta melkein tunti.

Kaikki vaihtoehdot sai valita joko tortillalättynä, tai pehmeinä ns. aitoina meksikolaisina tacoina, jollaista olin saanut ensi kerran vuosi sitten ihan kotikaupunkini Don Tacossa. Päätäytteen, eli liha/kana/kasvis lisäksi lisukkeet sai valita oman maun mukaan. Me otimme kanatortillan limeriisillä, salaatilla, juustolla, tuoresalsalla, ja kastikkeiksi sour creamin ja chipotlen, sekä naudanlihatacot samoilla täytteillä sillä erotuksella, että chipotlen sijasta kastikkeena toimi tomatillo ranch.

Naudanlihatacot olivat nappivalinta allekirjoittaneelle makumaailmansa puolesta, mutta annoksena harmillisen pieni. Kanatortilla taas oli kyllä muhkea, mutta täytteenä ollut kana ei maistunut mieluisalta. Se oli muidenkin lihatäytteiden tapaan riivittyä kananlihaa ja seassa oli useita kananluita, maun lisäksi luiden nyppiminen suusta kesken burriton pureskelun vei hieman fiiliksiä alas. Voin kuitenkin lämpimästi suositella heidän nautaansa, oikein maukasta, olisi ehkä pitänyt tilata vielä toinen burrito, mutta torilla tarjolla oli niin paljon muutakin kiinnostavaa. En ole mitenkään supertulisen ruuan perään, mutta meksikolaiselta ruualta olisi kuitenkin odottanut edes vähän tulisuutta, mutta missään näistä ei ollut minkäänlaista poltetta, ei edes siinä chipotlekastikkeessa.









Richard McCormick oli puolestaan muuttanut ruoka-autonsa tarjontaa hieman Tampereen jälkeen, ja tarjosi tällä kertaa sushiburritoja. Eipä ole ihme, että miestä hehkutetaan nimenomaan fuusiokeittiön guruna, sillä tuntuu, että hän pystyy yhdistämään melkein mitä tahansa makumaailmoja ja myymään sen asiakkailleen. Täytteinä oli kuitenkin samaa korealaista possua ja fatania, mitä Tampereellakin, nyt vain käärittynä merilevärullaan. Lisäksi tarjolla olisi ollut savulohirullaa. En kuitenkaan kokeillut näitä, sillä halusin maistella muunlaisia makuja.

Mitan täyttyminen jonoihin tuli ensimmäisen kerran todistettua BBQ on Wheelsin jonossa, joka oli jatkuvasti koko päivän toisiksi pisin Tortilla Housen jälkeen. Kello oli toki jo yli seitsemän, ja festivaalien tarkoitus päättyä yhdeksältä, mutta jonotimme meksikolaista pulled porkia jälleen liki puoli tuntia. Vain jotta muutamaa asiakasta ennen meitä kyseinen tuote pääsi loppumaan kesken kaiken. Koska kumpaakaan meistä ei houkutellut tavallinen juustopurilainen eikä kylmä gazpacho, jouduttiin siirtymään toiseen jonoon ja niin jäi tämä mesta testaamatta.

Hetken harkinnan jälkeen korvaavaksi vaihtoehdoksi valikoitui Liesikiesi, joka kyllä houkutteli mua puoleensa jo Tampereella, mutta koska muutakin kiinnostavaa tarjontaa oli liiaksi, jäi se silloin kokeilematta. Liesikiesillä tuotteina olivat aivan samat purtavat molemmissa paikoissa, eli heidän omat spesiaalinsa Pigboy- sekä Hauki-jokirapusliderinsa. Erityisesti tämä kiinnosti sen vuoksi, että purilaiset sai vaihtoehtoisesti vadelma-cashewsalaatilla ranskalaisten asemesta, ja jälkimmäiset eivät kumpaakaan olisivat kiinnostaneet enää tässä vaiheessa mittarin ollessa jo melko täynnä myös mahan osalta :)

Koska aikaa oli kuitenkin tuhlaantunut turhaan jonottamiseen jo BBQ on Wheelsillä, ehti täältäkin tuo salaatti loppua juuri paria asiakasta ennen minua, ja jouduin kuitenkin tyytymään maalaisranskalaisiin. Ne olivat kyllä ehdottomasti hyviä, parempia kuin itse purilaiset, joten se kertonee jotakin näiden tuotteiden mausta. Maistoin myös Pigboita, joka oli kyllä omaa Hauki-jokirapuslideriäni maukkaampi, mutta molemmat olivat kuitenkin harmillisen pieniä ja täytettä oli omaan makuuni liian vähän. Kaverini kommentoivatkin jälkimmäistä jo Facebookissa, että oliko kyseessä kympin kurkkusämpylä ja ranskalaiset :) Lisäksi tiskillä oli todella paljon sekoilua tilausten kanssa, ja minäkin sain aluksi kahteen kertaan väärät annokset. Olisi ehkä sitten kuitenkin pitänyt käydä ottamassa sieltä Tortilla Housesta se naudanlihaburrito.









Iltaretki Helsinkiin ei silti kuitenkaan ollut mikään pettymys. Tälläisillä festivaaleilla oli hauska käydä näin lyhyestikin ja Onnibusin uudet kaksikerroksiset autot ovat todella mukava tapa matkustaa. Kaikissa autoissa on lisäksi langaton nettiyhteys (joka tosin toimi satunnaisesti tällä reitillä) sekä pistokkeet kännykän lataamiseen. Bussimatkoille tuli hintaa 8€ henkilöä kohti meno-paluulta, eli konsepti on kyllä hallussa.

Kuitenkin se tärkein, eli ruoka jätti tämän tamperelaisen nyt aika kylmäksi. Jälleen täytyy todeta, että kyllä joskus se paras ruoka löytyy ihan vain kotipuolesta Mansesta! Suurin ongelma festareilla tosiaan on jonottaminen ja ruuan loppuminen. En tiedä, eikö edes kolmen viikon jälkeen kysyntään ole osattu varautua, vai eikö ruokaa edes ole haluttu varata tarpeeksi, mutta turha jonottaminen ja mokat kyllä tekevät kiukkuiseksi.

Jos kuitenkin liikut Helsingissä, tai asut siellä, Street Food Carnival jatkuu kesäkeskiviikkoisin edelleen elokuussakin. Onhan siellä tarjolla kuitenkin paljon hyvääkin, ja makuasiat ovat kuitenkin sellaisia, joista on turha kiistellä. Joku toinen voi näistäkin ruuista pitää minua enemmän, sillä vaikka suosin katuruokaa, niin olen kuitenkin armoton kulinaristi ja vaadin ruuilta aika paljon.

Elokuu on alkanut ja lomakin on lopuillaan, seuraavat pari viikkoa vielä ovat neljäpäiväisiä Flow'n ansiosta, mutta sitten palataan arkiseen aherrukseen, ja vapaita ei taida ennen joulua ollakaan, koska Pyhäinpäivä ja Itsenäisyyspäivä osuvat molemmat viikonlopuille. Ennen sitä menen kuitenkin tänään Blockfesteille katsomaan Solosta & Kosolaa, Asaa ja Snoop Doggia, ja huomenna on suuremman luokan sukujuhlat tiedossa.