Vuoden 2014 parhaat levyt

Vielä viime viikolla kirjoittelin, että tänä vuonna ei kovin montaa mainitsemisen arvoista albumia ole julkaistu. En tiedä, missä mielenhäiriössä tuon sanoin, sillä kun todella rupesin miettimään kulunutta 12 kuukautta, on tänäkin vuonna pelkästään jo omasta mielestäni kovia levyjä julkaistu niin paljon, että suurin osa noista lähes itsestäänselvistäkin listamenestyjistä jäi tämän TOP 10 ulkopuolelle.

Tapananihan on ollut listata vuoden kymmenen parasta albumia, ja tällä kertaa niiden joukosta tippui mm. sellaisia artisteja kuten Lana Del Rey, Röyksopp, Mø, Passenger, Sin Cos Tan ja Jungle. Monta muutakin vuoden mittaan kehumaani, mutta silti ei niin tärkeää julkaisua toki jäi parhaiden hännille, kuten esimerkiksi Azealia Banks, Metrik ja Klangkarussel. Jopa Basement Jaxx, jota Spotify väittää minun kuunnelleen tänä vuonna eniten, joutui väistymään listalta. Niinpä jouduinkin todenteolla miettimään muutamien merkitystä itselleni. Aika kaukana siis on ollut se tilanne, että vain muutamia hyviä levykokonaisuuksia olisi ilmestynyt.

Esimerkiksi noista edellä mainituista vielä kesällä suuresti suitsuttamani Röyksopp, joka heitti elämäni kovimman keikan Flow Festivalilla, Lana Del Rey, joka on jo useamman vuoden ajan kuulunut lempinaislaulajiini, joutui tekemään tänä vuonna tilaa Lykke Li:lle, ja jo ensin Flow'ssa skippaamani ja nyt vielä kärjestä tiputtamani Jungle ovat jokainen tehneet todella kovat levyt, mutta silti niitäkin parempia vain löytyi kymmenen edestä. Mukana on tietysti oma osansa konemusiikkia, joten myös siltä osin vuosi on siis ollut hyvä. Erityisen paljon sillä saralla sydäntä lämmittävät tuon saksalaisen kulttiduo Hardfloorin alkuvuodesta julkaisema yhdestoista levy 'The Art of Acid', joka on bändiltä ensimmäinen neljään vuoteen, sekä tietysti Aphex Twinin 'Syro'.

Tässä kuitenkin siis tulevat ne muutkin kaikista parhaimmat, TOP 10 olkaa hyvä.

Sydäntäsärkevän kauniita lauluja

Eilen oli viimeinkin Lykke Lin uuden 'I Never Learn' levyn virallinen julkaisupäivä. Vinkkasin tosin jo blogin Facebook -sivulla reilu viikko sitten sen ennakkokuuntelumahdollisuudesta Spotifyssä.

En kuitenkaan kiirehtinyt postauksella ennen virallista julkaisupäivää, sillä olen kirjoittanut tästä levystä lähes kyllästymiseen saakka. Kuitenkin muutaman kerran olen nyt sitä itse ehtinyt kuunnella, ja täytyy kyllä todellakin kumota kaikki aiemmat epäilykseni heikosta levystä. Saattaa nimittäin olla, että se jopa menee 'Wounded Rhymesin' ohi Lykke Lin parhaana albumina. Onhan se melko erilainen, mutta toimii täysin itsenäisesti ja kuulostaa käsittämättömän hyvältä kokonaisuudelta. Saundi on paljon avarampaa, mutta melko mollivoittoista.

Parhaimpiin biiseihin silti edelleen lukeutuu tuo albumin nimiraita, josta pidin jo ensikuuntelulla kovasti. Levy on niin hienosti sattumiensa summa, että yksittäisiä suosikkiraitoja on vaikea edes nostaa esiin, ilman, että luettelee koko levylistauksen. Tämä on ehdottomasti albumi, jonka kuuntelee mielellään alusta loppuun.

Siitäkin huolimatta, että biisien parhausjärjestystä on melko vaikea määritellä, on muutamia mainitsemisen arvoisia kappaleita tuon avausraidan lisäksi upean surumielinen 'Gunshot' sekä veret seisauttava ja realistinen tunnustus 'Never Gonna Love Again'. Myös 'Heart of Steel', sekä levyn viimeinen raita 'Sleeping Alone' ovat mielettömän hienoja. Haluan edelleenkin painottaa, että näiden edellisten kappaleiden nostaminen kaikkien joukosta oli niin vaikeaa, että kun aloin kaikkia järjestykseen laittamaan, olisin todella joutunut mainitsemaan yhdeksästä biisistä vähintään seitsemän, mikäli olisin kaikki hyvät tässä maininnut. Näin ollen, vaikka en kaikkia lempikappaleitani maininnut, niitä on useita muitakin. Jopa ensimmäisessä postauksessani epäilemäni 'Love Me Like I'm Not Made Of Stone' sopii levyn välisoitoksi hyvin, vaikka levyn heikompaa puolta edustaakin.

'I Never Learn' on ennenkaikkea tunnelmallinen kuuntelulevy, jota kuuntelee mielellään taustamusiikkina.

Fever, can you hear me?

Oli mennyt itseltäni taas ihan kokonaan ohi, kun The Black Keys näemmä ilmoitti jo maaliskuussa tulevasta uudesta levystään. 'Turn Bluen' julkaisupäiväksi on kerrottu 13.5, eli ei mene enää pitkään.

Vaikka näissä uusissa biiseissä on jonkin verran vielä bändille tyypillistä saundia, tyylillisesti ollaan hieman kuitenkin lähdetty luomaan nahkaa. Ainakin näiden kahden biisin perusteella niitä blues- ja roots-sävyjä on hieman vähemmän, ja tilalle on tullut ripaus ehkä sellaista 60-luvun lopun psykedeliaa. Oli miten oli, erityisesti tuo levyn nimiraita vakuuttaa kyllä edelleen mut. Etenkin sen bassolinjat iskee itselle, ja haistan siinä jonkin verran arcadefiremaista tunnelmaa. Ei se välttämättä sattumaa ole, jos yksi viime vuoden ylivoimaisesti loistavimmista albumeista, 'Reflektor' olisi vaikuttanut myös The Black Keysin saundiin. Eikä tuo 'Fever' myöskään biisinä huono ole, tanssittava ehdottomasti, vähän ehkä enemmän sitä 60-luvun saundia.

Dan Auerbachin ja Patrick Carneyn kuva otettu Fanpop.comista. Näihin ohiolaiskaksikon biiseihin ei ole vielä julkaistu varsinaisia musiikkivideoita, mutta sen sijaan Lykke Lin tulevalta 'I Never Learn' albumilta 'No Rest For The Wicked', jonka postasin aiemmin audioraitana, sai virallisen videon tällä viikolla.

Kuume nousee myös, kun mennään kohti iltaa ja Voice of Finlandin finaalia. Turku, here I come!

Musiikkivideokeskiviikko

Lykke Li latasi hiljattain yhden biisin lisää tulevalta 'I Never Learn' albumiltaan YouTubeen. Nyt alkaa kuulostamaan jälleen siltä, että homma on mallillaan. Eli aivan turhaan olin huolissani kun aiemmin pohdiskelin postauksessani, että millainen levy sieltä onkaan tulossa.

Myös Laurel Arnell-Cullenilta on tullut muutama viikko sitten uusi biisi YouTubeen. Kirjoitin Laurelista viime joulukuussa, ja nyt alkaa vaikuttaa siltä, että tälle vuodelle todella oltaisiin saamassa levy ulos, vaikka edelleenkään en siihen mitään varmistusta ole saanut ja kyse on pelkästä spekulaatiosta.

Myös hiljattain arvioimani, ja maaliskuussa uuden 'Portico:' EP:nsä julkaissut The Mary Onettes latasi juuri tuoreen musiikkivideon 'Naive Dreamista' kyseiseltä levyltä. Ruotsi 2, Englanti 1. Viikonloppu lähestyy ja seuraavat kaksi viikkoa on vain pääsiäisen ansiosta neljän työpäivän pätkät. Keskiviikko 1, maanantai 0.

I Never Learn

Näin siinä voi käydä, kun pihtailee postauksiaan liian kauan :) Kirjoitin tämän jo viikko sitten, mutta koska filkkarit olivat itselläni viime viikon painopisteenä, ehti Ida julkaista oman postauksensa prikulleen samoista biiseistä jo sunnuntaina. No, mitäpä tuosta, tässä tulee siitäkin huolimatta minun versioni aiheesta.

Lykke Li julkaisee kolmannen albuminsa toukokuussa. En ole aivan varma vielä tuon ensimmäisen sinkun 'Love Me Like I'm Not Made Of Stone' osalta, että mitä olisin siitä mieltä. Riippuen tietysti levyn kokonaissaundista, ja luulenkin että kyseessä on vain tietoinen valinta julkaista maistiaisena ensin tälläinen riisutumpi kappale.

Hän tosin sanoi NME:n haastattelussa, että haluaisi tulla vakavammin otetuksi singer/songwriterina poptähden asemesta, joten ehkä hän haluaa tällä levyllä esitellä perinteisempää kitara ja nainen komboa. En kuitenkaan usko itse, että aivan niin suurta linjamuutosta on tulossa, sillä ensimmäisenä levyltä jo viikko sitten julkaistu lyhyt klippi nimiraita 'I Never Learn' kappaleesta taas on tuttua hemmetin kaunista ja isoa Lykke Li-saundia.

Muutenkin artistina, hänen suosionsa on rakentunut sellaisten jopa indiehiteiksi muodostuneiden kappaleiden kuten ensilevyn 'I'm Good, I'm Gone', 'Tonight', 'Little Bit' ja 'Breaking It Up' sekä artistin suuren maailman tietoisuuteen nostaneen loistavan kakkoslevy 'Wounded Rhymesin' suurien raitojen kuten 'I Follow Rivers', 'Get Some', 'Sadness Is A Blessing' ja 'I Made You Move' varaan. Ainakin nimenomaan nuo aiempien levyjen moniulotteiset ja suuren saundin kappaleet ovat olleet eniten omaan makuuni.

Kuriositeettina mukana on viime vuonna vähintäänkin mielenkiintoisen levyn 'The Big Dreamin' julkaisseen David Lynchin 'I'm Waiting Here', jonka lauluosuuksista Lykke Li vastaa. Mulle itselleni tulee monista tuon levyn biiseistä todella vahvat Twin Peaks vibat, ja tämä on niiden biisien kärjessä. Eihän se tietysti sattumaa ole.

Flow: Day two

Testailen nyt postauksen tekemistä iPhonen Blogger-aplikaatiolla jota Jamy mulle suositteli. Kuvien postaus onnistuu teoriassa mutta YouTubeen ei tästäkään iloa ole. Tosiasiassa hidas käsin tehty html-koodaus näyttää edelleen kuitenkin olevan nopein tapa lisätä kuvat Bloggeriin kuvia. Kyllä mä silti Safaria aion jatkossakin käyttää.

Eilisestä on selvitty. Tultiin yöllä Eerikin Pippurin kautta hotellille. Eihän se mitään Tampereen kebabbia oo mut saa kyllä multa kiitettävän arvosanan :)



Flowssa tuli lähinnä fiilisteltyä meininkiä eikä niinkään katsottua kokonaisia keikkoja mutta mm. Graciasta, Theo Parrishia, Lykke Litä ja Miike Snowta tuli hetki tsekattua. Parrish soitti ehdottomasti lempistagellani, Takapihalla. Muuten alueen järjestely oli huonompaan suuntaan kuin vuosi sitten. Yann Tiersen taas ei vakuuttanut kumpaakaan meistä.

Ehkä hienointa eilen oli törmätä Takapihalla vanhoihin teknojääriin Tampereelta. Samaa jengiä keiden kanssa tuli käytyä varastobileissä 90-luvun puolivälissä.



Aamukahvit tuli taas vedettyä mbarissa. Tänään olis tarkotus mennä alueelle jo vähän aiemmin, viimeistään Beverly Girlsin keikalle. Päivän muita tärppejä ovat The Black Keys, Saint Etienne, Horace Andy, Richie Hawtin, Chromatics, Roberto Rodriguez ja Daniele Baldelli.

http://www.youtube.com/watch?v=v5FW8Xo8ENo

http://www.youtube.com/watch?v=vZAajrxvDs4

http://www.youtube.com/watch?v=VS_RRZIP8qs

Flow: Day one

Täällä pääkaupungissa on ensimmäinen vuorokausi takana. Tuli kokeiltua Onnibussia tänne suuntaan ja täytyy kyllä sanoa että aika loistavasti meni kaikki, eikä ollut hinnalla pilattu.

Eilen piti kiirettä kun yritin sovittaa yhteen iltapäivään ja iltaan kolmen ihmisen näkemisen. Käytiin mm. syömässä Cantina Westissä ja oluella Moskova-baarissa. Jälkimmäinen on ihan tajuton trippi 80-luvun Itä-Eurooppaan.

Tämä Bloggeri kun on aivan susipaska minkäänlaisten kuvien lataamiseen iPadilla tai YouTube-videoiden upottamiseen postauksiin, on kuvasaldo täältä reissun päältä hiukan heikkoa. En yksinkertaisesti jaksa nähdä sitä vaivaa kovin paljoa että lataisin kaikki kuvat postauksiin. Kannattaa tsekata sivupalkin Instagrammia koska sinne päivitän jonkin verran kuvia.



Aamukahvilla käytiin Lasipalatsin mbarissa, on kyllä ollut aika trippi "landelaiselle" jo tässä vaiheessa :) ja kun Kamppi on ihan vieressä, on tullut käytyä täydentämässä hotellin jääkaappia. Pitänee alkaa käymään täällä useammin.

Odottelen juuri kaveria etkoille tänne hotellille ja Spotifyssä soi erinäisiä Flow-artisteja. En edelleenkään jaksa uskoa että Björk saapuu tänne ylihuomenna, en halua asettaa liikaa sille odotuksia, mutta onhan se nyt hienoa.

Tämän päivän tärpit ovat ehdottomasti mm. Miike Snow, Yann Tiersen ja Lykke Li tai Four Tetin ja Cariboun dj-setti.

http://www.youtube.com/watch?v=usWp2KlkSKw

http://www.youtube.com/watch?v=C_N6rASqJ0c

http://www.youtube.com/watch?v=-TTPGAy5H_E