Musiikkia Tyynenmeren rannalta

Eipä voisi maanantai paljon kauniimmin alkaa, työmatkalla paistoi jo aurinko, ja vaikka ilma oli kolea, syksyinen, töissä koneelle päästyäni mua odotti tämä aivan mahtava uusi musiikkilöytö.

Odesza on seattlelaisten Harrison Millsin ja and Clayton Knightin pari vuotta sitten aloittama projekti, jonka yhteistyön hedelmä nyt julkaistu toinen albumi 'In Return' on. En ole pitkään aikaan löytänyt tässä elektronisen indien genressä mitään näin voimauttavaa ja kaunista, kuin nyt tämän duon musiikki. Tuorein sinkkubiisi 'Say My Name' toki nousee joukosta esiin aivan oikeutetusti, mutta ei jää millään tapaa yksittäiseksi kuriositeetiksi. Levyn äänimaailma yleensäkin on niin aurinkoinen ja kepeä, kuin vain kuulaaseen alkusyksyyn voi toivoa, ja tarjoaa sellaisia tunnelmia, jota odotin esimerkiksi Mr Little Jeansin debyytiltä.

Selkeästi sampleripohjaisesta musiikista on kyse. Tämän genren tyyli vetoaa itseenikin vanhana samplepohjaisen musiikin suurkuluttajana ja tekijänä. Ensimmäisen levynsä 'Summer's Gone' Odesza julkaisi pari vuotta sitten ainoastaan omakustanteisena digitaaliversiona, mutta levyttää nyt Counter Recordsille ja levyn Euroopan levityksestä vastaakin yksi tämän tyylin suurista kulttilafkoista, Ninja Tune. Tyylillisesti tuore albumi kuulostaakin paljon valmiimmalta ja laadukkaamalta, jopa kypsemmältä kokonaisuudelta mitä debyytti.

Ja lisää hyviä uutisia toki on muutenkin musiikkirintamalta. Flow Festival ilmoitti perjantaina, että tänään maanantaina tulisi rajattu määrä alennushintaisia ennakkolippuja myyntiin Lippupalveluun klo 10. Harmitti tietysti, että pitäisi päättää näin nopeasti ensi vuoden festaroinneista, mutta koska kyseessä oli aivan älyttömän hyvä tarjous, joka tuskin tulee toistumaan, luotan siihen että saan liput myytyä, vaikka en sitten jostakin syystä itse sinne lähtisikään. Pelkäsin tietysti, että Lippupalvelun nettisivut olisivat aivan jumissa, mutta heti kellon lyötyä 10 onnistuin varaamaan liput. Niiden oston kanssa oli vielä vähän säätöä, mutta nyt on ensi vuoden festariliput hallussa. Eihän sinne olekaan kuin reilu 11 kuukautta vielä aikaa... :)

Loistokasta viikon alkua

Nyt se on täällä! Ihanaisen Foxesin debyyttialbumi 'Glorious' nimittäin. Virallinen julkaisupäivä on tänään, mutta se oli jo ennakkokuuntelussa perjantaista lähtien Spotifyssä. Kuvat ovat Foxesin Facebook -sivuilta.

Arvostelemani versio on siis Spotifystä löytyvä Deluxe -versio, jolla artisti vyöryttää kaiken kaikkiaan huikeat 16 maistuvaa, ja enimmäkseen itselleni uutta kappaletta kuultavaksi. Ottaen huomioon, miten pitkään olen diggaillut Foxesista näinkin uutena artistina, tämä levy on todennäköisesti yksi eniten ennakkoon odottamiani debyyttejä vuosikausiin. Kaikki hänestä kirjoittamani postaukset löydät kätevästi TÄÄLTÄ!

Parasta Louisa Rose Allenissa on tietysti ääni, siinä vain on jotain mielettömän terävää, joka uppoaa suoraan tikarin lailla sydämeen. Mutta myös tuotanto on sitä elektronista indietä, jolla mua on helppo kosiskella.





Levy lähtee jo heti ensimetreillä artistin ominaissaundillisesti liikkeelle 'Talking to Ghosts' kappaleella, jota seuraa sarja tuttuja biisejä. Virallinen ensisingle 'Youth', mieletön lähes gospelhenkinen 'Holding onto Heaven', ensimmäisiä häneltä kuulemiani, ja edelleen yksi parhaista, 'White Coats' sekä huikea, myös Fred Falken remiksaama tanssiraita 'Let Go for Tonight'. Sitten esiin kiepautetaan vähän reilummin uutta materiaalia, ja mikä oli erityisen mukava havaita, myös suurin osa levyn parhaimmistoon kuuluvista biiseistä.

'Night Glon' kuuleminen olikin ensimmäinen suuri hetki tällä levyllä, sillä rauhallinen biisi on todella avara ja siinä Louisan ääni pääsee mitä upeimmin esiin, ja varastaa koko shown. 'Night Owls Early Birds'iin on hienosti hierottu mukaan kasarivibaa, eikä pianolla mennä taaskaan pieleen. Etenkin kertsi rullaa ihan törkeän makeesti! Sitä kuuntelisi mielellään pidempäänkin.

'Glorious' oli ensimmäinen biisi, joka sai kylmät väreet menemään kauttaaltaan lievästä dubstep rytmiikistaan huolimatta. Se hyppäsi yhdeksi tämän artistin parhaista biiseistä 'White Coatsin', seuraavana järjestyksessä olevan 'Echon' ja levyltä puuttuvan 'Warriorin' oheen. Tällä biisillä britit olisivat voittaneet Euroviisutkin! :)

'Shaking Heads' menee myös, ei pelkästään levyn, vaan koko laulajan parhaiden kappaleiden joukkoon. 'Count the Saints' rauhoittaa vauhtia levyn normiversion viimeisenä kappaleena, mutta tavallaan valmistaa jälleen kohti tulevaa bonusversion ensimmäistä raitaa, ja nousee esiin levyn ylivoimaisesti mahtipontisimpana kappaleena.

Tämän jälkeen tässä pidemmässä levyversiossa ensimmäisenä bonusbiisinä on Grammynkin voittaneesta Zeddin 'Claritystä' ehdottomasti paras kuulemani versio. Kappaleessa on vain Louisa ja piano. Alkuperäisestä en niin paljoa piittaakaan, mutta tämä on todella hieno. Deluxe -versiolle mahtuu vielä jo aiemmin sinkkuna julkaistu 'Beauty Queen', loistava sekin, sekä uusista kappaleista 'Home', 'In Her Arms' ja 'The Unknown'.

Oli huojentavaa todeta, että jokin näin paljon odottamani ei tuottanut pettymystä. Tiedän jo nyt, että 'Glorious' tulee pysymään itselläni vuoden lopussa kymmenen parhaan levyn joukossa, riippumatta siitä, mitä tänä vuonna on vielä tulossa. Sillä vaikka levyä on tehty hurjan pitkään, biisilista on saatu onnistuneesti kasaan siten, että linja pysyy tasaisena. Siinä missä esimerkiksi lähes yhtä paljon odottamani, ja hieman samantyylistä musiikkia oleva Mr. Little Jeansin maaliskuussa julkaistu 'Paperknife' oli melkoinen pettymys, eikä tarjonnut mitään uutta, ovat vanhat ja uudet biisit Foxesin levyllä täydellisesti tasapainossa.

Populäärimusiikkia Tanskanmaalta

Pari päivää sitten kirjoitin postauksessani Lykke Li:stä. Tanskan oma "Lykke Li" MØ, eli Karen Marie Ørsted taas ehti saada oman debyyttilevynsä 'No Mythologies to Follow' ulos jo aiemmin. Virallinen julkaisupäivä oli maanantaina, ja isommilla artisteilla levyt yleensä saa heti jo Spotifystä, kuten nytkin.

Itselleni artisti on suhteellisen tuore löytö, kuulin tuon 'Say You'll Be There' kappaleesta tehdyn coverin ensimmäisenä vasta muutama viikko sitten. Aika jäätävä veto ajatustasolla, mutta lopputulos onkin varsin mainio. Itse asiassa tämä uusioversio on aivan he-le-ve-tin hyvä, ja piti jopa luntata, että oliko se todella Spice Girlsiä :)

Tuota coveria ei tosin levyltä löydy, mutta hyviä ovat muutkin biisit. Olen ehtinyt kuunnella uunituoreen levyn nyt kolmesti, ja vaikka nimitinkin Karenia leikkimielisesti Lykke Liksi, niin kyllä tuolta levyltä itseasiassa jopa hieman yhtäläisyyksiäkin löytyy :) MØ:n musiikkigenre liikkuu pääpiirteittäin juuri mun mukavuusalueellani, ja muutamasta biisistä tulee itseasiassa hieman mieleen myös Mr Little Jeans sekä Lana Del Rey, tullee soimaan paljon indiediskoissa. Tälläisellä musiikilla mua on helppo miellyttää, tykkään lähes varauksetta! Levyn kantta klikkaamalla Spotifyyn, ja Spotifyttömille muutama musiikkivideo.

Sopivia ja pieniä farkkuja

Alennusmyynneissä ei ole nyt tullut kauheasti pyörittyä, mutta eilen poikkesin ohimennen Carlingsiin, ja kuten aiemminkin olen sanonut, aina sieltä jotakin tarttuu mukaan. Tällä kertaa aivan naurettavan halpaan -50% hintaan pari yksiväristä t-paitaa á 7,5€. Tänään on noudettavissa myöskin mun viimeisin ennen joulua H&M:stä tilaamani alepaketti, uudet oikean kokoiset farkut ja pari t-paitaa lisää. En tietysti olisi niitä tilannut, jos olisin osannut arvata, että Cartsu palkitsee, mutta eihän perusteeppareita koskaan voi liikaa olla... *viheltel* :)

Tarkoitus olis jotain näistä esitelläkin, kunhan saan kuvia otettua. Mutta ihan peruskamaahan ne on.

Sen sijaan pieniä farkkuja tarjoaa tällä kertaa Monica Birkenes. En uskaltanut edellisiin levyodotuksiin laittaa Mr Little Jeansia, jolta olen odottanut levyä jo pidemmän aikaa. Sellaista kun ei vieläkään ole suoranaisesti luvattu. Myös tämä nimi muistui vain mieleeni, kun olen kuunnellut Ms Mr:iä niin paljon.

Olen aiemmin postannut tänne pari kappaletta neidiltä, 'Runawayn' ja 'Oh Sailorin'. Etenkin jälkimmäinen on aivan jäätävän kova raita. Koska uudempia kappaleita ei hirveästi kuitenkaan ole ilmestynyt (jota toiveikkaana pidän hiljaisen levyntekoprosessin merkkinä :) ), muistutan näistä loistavista muistakin biiseistä. Spotifystä ja Soundcloudista löytyy vielä jonkin verran enemmän kuunneltavaa.

Raikkaita kesäralleja

Tulipa sitten vihdoin lyötyä lukkoon ainakin osa kesälomasuunnitelmista. Lennot on jo varattu, mutta enpäs paljasta vielä enempää, häh häh hää! :) Tänään mä oon parhaillaan viettämässä Tyky-päivää Pajulahdessa Lahden kupeessa, mutta illalla tietysti kutsuu Jack The Rooster!

Tää on taas vähän tällänen täytepostaus, mutta ei turha! Nimittäin alempana muutamia ylivoimaisen loistavia indieraitoja alkaneeseen kesään. Osa on uusia, osa vähän vanhempia. Varsinkin nuo Mr Little Jeans ja Trails and Ways ovat viime päivinä soineet ahkeraan. Ei ollenkaan tunkkasta, raikasta!

Lana Del Rey:n 'Young and Beautiful' oli tiistaina 'The Great Gatsby':ssä yksi sen upeimmista biiseistä. Eli ei kaikki musiikki siinä ollut huonoa.

Joulunalusviikon kiireet

Ääh, mulla on kauheesti vielä tekemistä iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuna, ennenkö joulu ehtii alkaa. Tänään pitäisi vielä sauna pestä jotta pääsee puhtaaseen joulusaunaan. Kyllä, jo nyt koska en tiedä missä muussakaan välissä ehdin :)

Huominen ruoka on uunissa, tein juuri pari soijanakkohodaria (nam saatana!) ja vähän aiemmin tulin Ikeasta, josta ostelin vähän lahjatarvikkeita ja ruokaa. Joululahjoja on tänä vuonna vähän, ne on pieniä ja niitä on vain parille kaverille. Miksi ostaa kauheasti lahjoja muille jos itsellä ei ole joulufiilistä?



Huomenna kaverin kanssa lauleskellaan Singstaria ja torstaina olis tarkoitus nähdä toista kaveria pitkästä aikaa. Töissä on ihan pirun hektistä, duunia riittää ihan tosissaan, mutta onneksi se kaikki jää silti neljältä sinne toimistoon odottamaan seuraavaa aamukahdeksaa. Iltaisin pitää sitten tehdä kaikki mitä ehtii.

Perjantaina on palkkapäivä ja pitää vielä käväistä pyörähtämässä katselemassa viimeisiä lahjajuttuja kaupungilla. Lauantaina kissaneiti tulee hoitoon ja sunnuntaina pitää hakea kaikki viimeisetkin jouluruuat koska maanantaina onkin jo aatto. Mun tulee ihan harmillisen liian harvoin käytyä kauppahallissa, mutta mun jouluperinteeseen se kuitenkin kuuluu. Sieltä aion nytkin hakea loput ruuat omaan joulupöytään, joka ei kyllä mitenkään erityisen jouluinen ole. Suotta miettiä ruokia liian tarkkaan ja kattaa vain itseä varten hienosti, riisipuuroa varmasti jään kaipaamaan, sillä sen tekemisestä ei tule koskaan mitään! Johonkin väliin ymppään kyllä sen Hookinkin tässä! Varmasti :)

Niin että vaikka mulla onkin tulossa rauhallinen joulu, sitä ennen en kyllä ehdi kyllästymään ja pysähtymään. Ehkä se lepo tuleekin sitten tarpeeseen ja tuntuu mukavalta.



Nyt ei tarvitse kuin pestä sauna koska eilen siivoilin jo vähän ja tein superherkullista kasviswokkia. Keksin esikeittää soijasuikaleet samassa maustevedessä jossa keitin nuudelitkin. Muuten laitoin sekaan paprikaa, sipulia ja porkkanaa. Saattoi olla yksi parhaista kasvisruuista joita olen koskaan tehnyt!

Tässä taas muutama kiva biisi joilla jaksaa varmasti tän kolme päivää! Mä en oo muuten muistanu kai mainitakaan, että keväällä hehkuttamani Imagine Dragonsin albumi 'Night Visions' putkahti tossa aiemmin kokonaisuudessaan Spotifyynkin. Sitä ei ensin ekaan pariin kuukauteen sieltä löytynyt, mutta nyt löytyy.