Huvittelua ja katuruokaa

Sunnuntaina tosiaan suuntasin Designtorin jälkeen Särkänniemeen, jonne alunperin olin ajatellut lähteä viikonloppuna ainoastaan syömään. Suunnitelmiin tuli kuitenkin jo perjantaina muutos. Ja koska kaveriporukalla mentiin, niin tulihan se rannekekin sitten ostettua. Oli muuten toisiksi viimeinen viikonloppu, kun Särkänniemen huvilaitteet ovat avoinna. Ensi viikonloppuna vietetäänkin kesäkauden päättäjäisiä.

Mutta vaikka koko päivä tulikin huvilaitteissa pyörittyä, ja ensimmäisen kerran muuten käytyä kiertelemässä ja katsomassa Koiramäkeäkin, niin kyllä se ruoka oli silti itsellä edelleenkin pääosassa tällä visiitillä. Näsinneulan kokit olivat siis siirtyneet yhteen huvipuiston ravintolapisteistä kokkailemaan katuruokaa lähialueen raaka-aineista, edullisesti mutta sillä pieteetillä, mikä ainoastaan huippuravintolan arvolle sopii.

Tarjolla oli kolme ns. pääruokaa ja yksi jälkiruoka. Näistä maistoin kahta pääruokaa ja kakkua. Inkivääriglaseerattu Charolaise oli tehty naapurikunnan Nokian Siurossa tuotetun Kauniaisten kartanon rotukarjan kyljestä ja niskasta ylikypsäksi paistamalla, ja se tarjoiltiin briossileivän päällä. Liha oli suussa sulavan maukasta, ja selleri toi mukavaa rapeutta annokseen. Karitsahodarissa makua tuli tietenkin lihaisasta karitsamakkarasta, mainiosta coleslaw'sta ja pähkinöistä. Hodari oli näistä annoksista ylivoimainen kunkku, ja sellaisen hain vielä toisenkin kerran, niin hyvää se oli. Myös pähkinäinen luomusuklaakakku vadelmavaahdolla tuli testattua, ja kolmen euron hintaiseksi jälkiruuaksi se oli varsin hyvä, joskin yllättävän tuhti ja suklainen.

Tietysti myös jäätelöä piti saada, kun kerran huvipuistossa oli tarjolla niin paljon Minetin myyntipisteitä. Nyt ensi kertaa maistamani cookies pääsi kertaheitolla kyseisen firman jäätelöiden top 3:n omalla mittarillani mitattuna!

Tälläisten katuruokatapahtumien yleistyminen on pelkästään asiakkaiden ja minunlaisteni ruokaharrastajien selätysvoitto, ja kunhan nämä ottavat Tampereellakin kunnolla tuulta alleen, voin olla tyytyväinen siihen, mihin suuntaan ruokaskene yleisesti tällä hetkellä on menossa. Ainakin linja sopii mulle kuin nyrkki silmään :) Ennen isompien tapahtumien yleistymistä voi onneksi käydä esimerkiksi syömässä kauppahallissa 4 Delin mainioita hodareita, Bar Burriton maistuvia burritoja tai Ravinteli Pork and Moren grilliherkkuja!

Tampereen Designviikko

Tänään alkaa Tampereella jälleen Designviikko, joka kestää aina ensi perjantaihin saakka. Viikkoa juhlitaan erinäisin pienin tapahtumin, joissa mukana olevilla yrityksillä näkyvä rooli.

Itselle tietysti se kaikkein kiinnostavin osa tätä viikkoa on nyt tulevana sunnuntaina jälleen ulkosalla Sorin aukiolla järjestettävä Designtori. Mikäli ilmat vain suosivat ulkoilua, pitänee käydä ehdottomasti katsastamassa Uhana Designin syysmallistoa. Itseä kiinnostavat erityisesti nuo syyspipot, joita saa useassa värissä, mutta valikoimassa on myös ainakin uudenlaisia printticollegeja ja toppeja naisille. Pipon hankinnassa oleellista mulle on tietysti se, miten se istuu mun päähäni. Ja toisaalta kolmatta punaista en taida viitsiä sentään ostaa :)

Lisäksi molempina viikonlopun päivinä tapahtuu Särkänniemessä jotain todella mielenkiintoista. Näsinneula Goes Street Food rantautuu betonisesta norsunluutornistaan alas huvipuistoon, jossa Neulan huippukokit tarjoilevat laadukasta katuruokaa ravintolan tyylin mukaisesti lähituotteista, ja vielä erittäin edulliseen hintaan. Lisää tietoja Särkänniemen virallisesta omasta blogista!

Molemmat tuotekuvat on otettu Uhana Designin Instagramista. Mainos Särkänniemen blogista.

Ikea-pöydän ritarit

En mä mitään pöytää oo ostanu, mut Ikeasta mun ruokapöytä kylläkin on. Otsikko tuli vain mieleeni tuosta belgialaisen Jeroom Inc.:in huumorikuvasta ja tuntui sopivalta tähän asiayhteyteen :) Kyseisen herran kuvat ovat naurattaneet muutenkin kerran jos toisenkin. Osa siitä on todella mustaa, hieman The Perry Bible Fellowshipin tyyliin, osa taas aivan arkista, kuten nyt vaikka tämä.

Mutta asiaan! Kävin nimittäin tässä hiljattain täydentämässä myös keittiökamoja Ikeassa. Olin jo pidempään ajatellut hankkia tuollaisen uunivuuan, vaikka hirmu vähän edes uuniruokia teen. Sen sijaan pannu oli akuutti tarveostos, sillä vanhat pannuni alkavat olla jo sen verran huonossa kunnossa. Kun sitten vielä mukaan tarttui noita Burken -sarjan lasisia säilytyspurkkeja, alkoi olla ihan tarpeeksi kotiintuomisia. Tietysti kävin myös syömässä lihapullia, ja kokeilin uutta valkosuklaakakkuakin joka oli kyllä poikkeuksellisen hyvää.

Ja kun nyt sitten homma kerran lähti lapasesta, niin hankin vielä tuon Dymo Juniorinkin, koska täytyyhän purkeissa etiketit olla. Kaikillahan noita jo on, mutta toisaalta en itse ole niinkään trendien seuraaja, mitä sisustukseen tulee. Oma sisustukseni kun ei juurikaan ole edes muuttunut kolmeen vuoteen.









Muuten on tullut vain fiilisteltyä tätä kesää. Kaikesta ei ole ehtinyt kirjoittaa, ja toisaalta nyt kun se kesä vihdoin alkoi viime viikonloppuna, en edes ole malttanut kuljettaa kameraa mukana, vaan ottanut rennosti ilman ylimääräistä painolastia :) Viime lauantaina se kesäfiilis nimittäin vihdoin iski, ilta oli vielä lämmin puoli yhdeltätoista, sellainen todella kesäisen oloinen ensimmäistä kertaa tänä vuonna, kun lähdin Café Europasta kotiin saunomaan ja katsomaan Hollanti - Costa Rica peliä. Näiden kisojen takia on kyllä saanut valvoa, mutta onneksi Saksa vei viime yönäkin, ettei se turhaa ollut. Tänään sitten selviää finaalipari.

Muuten on tullut käytyä pyöräilemässä, terassilla, Särkänniemessä hurvittelemassa ja viime viikolla mainitsemani Hukkatilan Takaterassin kahvilassa Finlaysonilla. Feta-pinaattipiirakka ja mutakakku olivat ainakin taivaallisia, ja niitä kai pitäisi saada jatkossakin sieltä aina kahvilan auki ollessa. Ja tietysti ensimmäistä kertaa moneen viikkoon maanantainta pystyi menemään Roosterin Reggaeta & Makkaraa -iltaan. Yli kuukausi tuossa vierähtikin sateisia tai kylmiä maanantai-iltoja harmitellessa. Tilanne oli otettava heti takaisin!

Ostin viime viikolla myös uuden puhelimen, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Vanha pari vuotta sitten käytettynä saamani iPhone 3GS ei ollut pelkästään hidas, mutta sen lasi oli hajalla viimeiset puoli vuotta. Käytin sitä silti sitkeästi, koska lasin vaihto niin vanhaan puhelimeen ei oikein tuntunut mielekkäältä. En kuitenkaan nytkään ottanut aivan pränikkää puhelinta, sillä Gigantti oli saanut jostakin isohkon erän tehdashuollettuja, ja suurelta osin uusiin osiin vaihdettuja iPhone 5:sia. Tarjous oli sen verran hyvä, että tartuin siihen, etenkin kun puhelimelle sai vielä kahden vuoden takuunkin. Ainakin Instagrammien kuvanlaatu paranee tämän myötä.

Enää nämä jäljellä olevat pari päivää töitä, ja sitten alkaa kolmen viikon lomaputki. Odotan sitä melkoisesti, erityisesti ensi viikkoa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Grillaten ja bailaten

Melkoiset pari viikkoa MM-kisoja, huh huh. Viikko sitten en olisi millään uskonut tähän, mutta niin vain ollaan taas finaaleissa hakemassa kolmatta maailmanmestaruutta. Hieman skeptisesti kuitenkin suhtaudun edelleen, koska vastassa on Venäjä, joka ei ole hävinnyt yhtä ainutta ottelua koko kisoissa. Myös Suomi hävisi Venäjälle jo kertaalleen. Eväät ovat kuitenkin olemassa siellä jossain sen jälkeen, kun Leijonat pystyi päihittämään kaksi jääkiekon jättimaata. Joten ei kun kaljat kylmään ja odottelemaan, josko tänään vielä torilla tavataan!

Jack the Rooster oli perjantaina tosiaan panostanut 5-vuotissynttäreihin poikkeuksellisen hienosti. Esimerkiksi viime vuonna ruokapuoli ei ollut kovin kummoinen, ainoastaan salaattia, mutta nyt oli kolmea erilaista wrappia, kahta erilaista salaattia ja kahta brownieta. Lisäksi kaikille kutsun esittäneille vieraille oli tarjolla neljä drinkkilippua, valikoiduista tuotteista toki, kuten yleensäkin.

Bileet olivat todella hyvät, eivätkä vähiten siksi, että ilmat ovat olleet nyt niin mahtavia. Terassilla tarkeni yöhön saakka t-paidalla, mutta lopulta siirryttiin sisätiloihin odottamaan illan esiintyjää, Noora Louhimoa, joka esiintyi Roosterin housebändin kanssa. Show oli todella väkevä! Noora on nykyisin Suomen ainoan itselleni toimivan rockyhtyeen, vahvasti kasarivaikutteisen Battle Beastin, solisti, ja veti liudan 80-luvun klassikoita, kuten Bon Jovia, Billy Idolia, W.A.S.P.:ia, Samantha Foxia ja Sandraa äärimmäisen hienosti. Onpa kyllä melkoinen mimmi, ja mikä ääni! Koko meidän porukka nautti bileistä täysin rinnoin. Kuvamateriaalia ei ikävä kyllä ole tiedossa, sillä jätin kameran kotiin ihan tarkoituksella, jotta sain keskittyä puhtaasti juhlimiseen.









Eilen ilma vain parani entisestään. Oli toukokuun kuumin päivä, ja Särkänniemessä oli tiedossa Chef Santerin järjestämä Chill & Grill -pallogrillillä grillauskilpailu, jossa iso prosentti Tampereen ravintolaskenen ylivoimaisesti parhaimmista kokeista aina Näsinneulan Reino Sarkasta Huberin ja Berthan Mika Roitoon ja Ravintola C:n Ilkka Isotaloon kisasivat itseään Chefiä vastaan. Myös itse Hans Välimäki kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Ruokia oli maistelemassa ja arvostelemassa Aamulehden Moron keräämä harrastajaraati, jotka lopulta äänestivät Reino Sarkan voittoon. Reino sai kahdeksasta äänestä peräti viisi ykkössijaa. Mutta vaikka itse Chef ei kilpailua voittanut, oli sitä hauska seurata Midhillin terassilta. Maistamatta ruokia olisin kyllä voinut helposti äänestää Mika Roitoa, sillä raadille tarjoiltiin Ravinteli Huberin listalta parasta koskaan syömääni hampurilaista, nyt tosin vain pallogrillillä valmistettuna.

Mutta jos Huberissa saa sitä parasta burgeria, niin melko lähelle, ellei toiseksi kaikkien aikojen burgereista pääsee kyllä tuo Midhillin purilainen. Kävin ensimmäistä kertaa maistamassa sitä heti tuoreeltaan viime kesänä, mutta oli ilahduttavaa huomata, että laatu oli edelleen takuuvarmasti samaa, mitä vuosi sitten. Ja nyt kun Särkänniemen alueelle pääsee ilman sisäänpääsymaksua, helpottuu myös Midhillissä asiointi tulevaisuudessa. Melko varmasti tulen menemään sinne syömään tänä kesänä ainakin vielä kertaalleen. Periaatteessa Välimäen kyllä kannattaisi miettiä ravintolan pystyttämistä keskustaankin, sillä täällä Tampereella meillä ei talvikaudella ole mahdollista tätä herkkua maistella, toisin kuin Helsingissä, jossa ravintola löytyy City-Käytävästä.

Hampurilainen siis oli todellakin aivan huikea makuelämys, mutta onhan Särkänniemessä monta muutakin hyvää syytä mennä vaikka vain viettämään aikaa. Myös Minetti on tehnyt sopimuksen huvipuiston kanssa, ja myy yksinoikeudella Suomen parhaita jäätelöitä jokaisessa myyntipisteessään. Itsekin ehdin nauttia vielä yhden pallon kermakirsikkajäätelöä. Sitä on tullut aiemminkin maistettua, ja se kuuluu lafkalta aivan kärkisuosikkeihini.

Midhillissä tuli myös oluen ohella maistettua brändin omaa mandariinin makuista soodaa. Hyvää, joskin hiukan tyyristä se oli. Nuo juomat on tehty oikeaan mehupohjaan, ja melko aidolta tuo omani maistuikin.

An American Story - Andy Warhol 1928-1987

Mulla meni itseasiassa ihan ihmeen pitkään, että pääsin käymään Andy Warholin An American Story -näyttelyssä Sara Hildrenin taidemuseossa. Kirjoitin siitä jo maaliskuun alussa, mutta koska en ollut talvilomalla Tampereella kuin sen maanantain, ja museo on tuolloin kiinni, jäi käynti myöhempään ajankohtaan. Toisaalta en halunnut mennä viikonlopputungokseenkaan, joten sain odottaa tänne asti.

Kuitenkin vihdoin viime perjantaina sain tämän ujutettua aikatauluihini :) Tietysti Marilynit, Mao Zedongit, Campbellin keittotölkit ja muut klassikot oli jo tullut nähtyä kuvina aiemminkin. Olisi silti ollut tyhmää olla menemättä tämän mittaluokan näyttelyyn, kun sellainen omaan kotikaupunkiin tulee.

Ja olihan siellä myös paljon sellaista, mitä en ollut nähnyt. Erityisesti 80-luvun tuotanto on jäänyt itseltä aiemmin täysin havainnoimatta. Ei niillä töillä toki samanlaista shokkiarvoa ole, mutta ainakin ne tarjosivat jotakin uutta mulle. Jos käynnistä jotakin opin, niin ainakin sen, että vähintään varmasti puolet Warholin teoksien erikoisuudesta muodostuu maalausmateriaaleista ja tekniikoista. Niin monin eri tavoin ja eri pohjille töitä oli tehty.

Näyttelyssä kuitenkin ylivoimaisesti eniten omiin visuaalisiin aisteihini vedonneet teokset olivat Mick Jaggerin kasvokuvat vuodelta 1975. Niissä yhdistyi muillekin Warholin teoksille ominainen tekniikka käyttää valokuvaa inspiraation lähteenä, mutta lisäksi kuvia oli manipuloitu sekä piirtämällä, että maalaamalla niiden päälle. Erityiseen innostukseeni saattoi tietysti vaikuttaa se, että en ollut näihin teoksiin aiemmin törmännyt.







Ja elämys oli myös taidemuseon kahvilan mustaherukka-valkosuklaakakku. Jotain niin taivaallista, ja suurta! Harvoin taidemuseoiden kahviloissa hinnat ovat myöskään näin kohdillaan, kuin Café Sarassa. Jättikokoinen kakunpala kustansi vain 4,80€ ja muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla, nämä siis listan kalleimmasta päästä. Jos menet Sara Hildenin taidemuseoon, älä missaa tätä kahvilaa. Taidanpa itse käydä siellä uudestaan ihan vain kakulla, jollain kesäisellä Särkänniemen visiitilläni! Myöskään entinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei missannut, sillä hän oli samaan aikaan sekä museossa, että myös kahvilla. Kuvata ei museossa saanut, joten mulla ei ollut kameraa kierroksella mukana. Tämäkin on otettu puhelimella, josta johtuu heikompi kuvanlaatu.

Taidemuseon korttikaupasta mukaan tarttui myös pari kivaa Andy Warhol -aiheista postikorttia. Valikoimassa oli todella monta erilaista mustavalkoista vaihtoehtoa, joista päädyin näihin kuvassa näkyviin kahteen. Vinkkinä myös, jos vielä olet näyttelyä menossa katsomaan, että Näsinneulan Giftshopissa on huomattavasti laajempi valikoima kaikenlaista aiheeseen liittyvää krääsää. Näyttely on avoinna vielä helatorstaihin saakka.





Mutta mitä Warholiin tulee, liittyy häneen toinenkin mielenkiintoinen yksityiskohta, joka paljastui vasta pari viikkoa sitten. Hänen vuonna 1985 tietokoneella tekemiään grafiikoita oli saatu pelastettua nyt jo varsin huonokuntoisilta disketeiltä. Warholista on myös YouTubessa tallenne tuolta samalta vuodelta, kun hän piirtää ja käsittelee Debbie Harryn kuvaa piirrosohjelman markkinointitapahtumassa.

Itselle tästä erityisen huomioarvoisen asian teki se, että grafiikat oli aikanaan tehty, ei millä tahansa tietokoneella, vaan Amigalla, joka itsellenikin on näytellyt merkittävää roolia nörttiurani varrella. Se oli sekä kaiken kaikkiaan ensimmäinen tietokoneeni jonka omistin, sain sen helmikuussa 1989, mutta myös ensimmäinen laite, jolla varsinaisesti aloin säveltää omaa musiikkia. Itseasiassa koko tietokone hankittiin ihan vain sen vuoksi, että pääsisin säveltämään, sillä olin tuota ennen kokeillut biisien tekemistä kaverin Amigalla, ja kiinnostunut siitä.

80-luvulla, ja vielä 90-luvun alussakin Amiga oli johtava tietokone, mitä tuli musiikin ja grafiikan tuottamiseen, mutta pinon Commodoren tekemiä huonoja ratkaisuita jälkeen konkurssi söi yrityksen, ja koneiden käyttö jäi vain pienen käyttäjäryhmän erikoisuudeksi. Itsekin omistan edelleen kolme näitä koneita, mutta koska en muutamaan vuoteen ole niitä edes kytkenyt toimintaan, en edes tiedä, toimivatko ne kaikki enää.

Vauhdikas herkutteluviikonloppu

Kun pääsin perjantaina kotiin, mua odotti sellainen huipennus synttäreille että ei mitään järkeä. Jo oli nimittäin konkreettisesti makea yllätys. Mikäs mulle, hampurilaisfanaatikolle, paremmin vois toimia, kuin hampurilaisen mallinen ja näköinen kakku! Näyttää kuvassa pieneltä, mutta kakun halkaisija oli 18 cm!

Ulkonäkö oli niin aito, että se meni itse asiassa vielä kaiken lisäksi täysin läpi tavallisena jättikokoisena purilaisena, kunnes sain tietää, mitä lautasella oikein odotti :) Makeaa tuli siis syötyä, ja burgerikakusta riitti vielä naapureillekin. Illalla käytiin vielä kaupungilla kävelyllä ja synttäri-Guinnessilla O'Connellsissa.



Purilaisteema jatkui vielä lauantainakin, koska lähdettiin porukalla käymään Särkänniemessä. Firma maksoi mut ja useamman kaverin sisään, ja laitteet olivat ilmaiskäytössä, joten tämähän kelpasi. Olin muutenkin jo aiemmin innostunut ajatuksesta käydä Ravinteli Huberin testattuani kokeilemassa Hans Välimäen avaaman 'Midhill' -ravintolan huvipuistoalueella.

Kaikki hampurilaiset ravintolassa ovat ns. premium-burgereita, kuten Huberissakin. Siis laadukkaammista raaka-aineista tehtyjä. Paikka itsessään ei poikennut tavallisten pikaruokaloiden linjasta tyylillisesti millään tavalla, mutta ruoka yllätti mut tosiaankin positiivisesti. Hintaa ei normaalia ravintolahintaa enempää ole, mutta ruuan taso on silti korkeampi. Ranskalaiset voi halutessaan tilata kylkeen, mutta pieneen nälkään pelkkä purilainenkin täyttää kyllä vatsan. Pihvi tulee oletuksena myös täällä mediumina, ja vaikka jälleen kerran oman pihvini sisus oli ennemminkin täysin raaka, maussa ei silti valittamista ollut. Ollakseen hampurilainen, raikkaat salaatit, tuore kurkku ja coleslaw kevensivät mukavasti kokonaisuutta.







Jos jotakin negatiivista haluaisi sanoa, niin erittäin ystävällinen palvelu salissa ei täysin keittiön kanssa pelannut yksiin, ja ruoka tuli meidän porukalle melkoisesti eri aikaan jokaiselle. Myös lautasliinat puuttuivat pöydistä, eikä niitä löytynyt edes tiskiltä. Todella suuren suosion vuoksi myös tarjoilijoilla riitti kiirettä, ja palvelua joutui ikävä kyllä odottamaan. Kun sitä sitten sai, oli se kuitenkin loistavaa, vaikka hermot varmasti olivat koetuksella. Odotuksiin nähden paikka kyllä lunasti omat odotukseni. Ainoastaan seurueen yhden jäsenen Caesar-salaatti oli suhteettoman pieni, tylsän makuinen ja ylihintainen. Rakentavana palautteena voisi olla, että ehkä moni muukin kaipaisi purilaislistalle kanahampurilaista.

Ei Midhill silti pärjää premium-hampurilaiskilpailussa Huberille, mutta edullisten hintojensa, ja laadukkaan ruokansa ansiosta se kyllä onnistuu nousemaan nimenomaan kärkeen Tampereen saman hintaisten hampurilaispaikkojen joukossa. Plussaa tulee myös hauskasta tarjoilutavasta. Erityisen hienoa on se, että Hans on tuonut huvipuistoympyröihin laadukasta ruokaa tarjoavan ravintolan, paikkaan jossa yleensä joutuu tyytymään melkoiseen perusmättöön. Konsepti on hyvä ja toimiva.







Mitä sitten itse Särkänniemeen tulee, kaikki oleelliset suosikkilaitteet tuli käytyä läpi; Tornado, Tukkijoki, Half Pipe, MotoGee ja Tyrsky. Tornadossa tuli käytyä peräti kolme kertaa, on se vaan mainio. En ollut käynyt tuolla lähes kolmeen vuoteen huvipuistolaitteissa, kerran alueella pari vuotta sitten, joten muutama tunti alueella riitti paremmin kuin mainiosti, ja hauskaa oli. I'm flying, Jack!

Särkkä-reissun jälkeen poikettiin vielä testaamassa ansionsa mukaista huomiota useassa paikallislehdessä nauttineen uusvanhan Minetti-jäätelökioskin tarjontaa Mustalahden satamassa. Minetti on perinteinen jäätelömerkki, jota on ilmeisesti saanut jo 1920-luvun Tampereella. Nykypäivän jäätelöt tehdään Italiassa, mutta ensi vuoden alusta omaa jäätelötehdastoimintaa olisi tarkoitus aloitella myös kotikaupungissani. Täältä muuten löytyy Tamperelaisen juttu asiasta.

Makuja löytyy tiskistä vaikka millä mitalla, ja suosio olikin jonosta päätellen huima, sijainti ja ajankohta huomioon ottaen. Itse otin kerma-kirsikkajäätelöä ja Red Bullin makuista sorbettia, molemmat olivat omalla tavallaan oikein hyviä. Kerma-kirsikka perinteisempänä jäätelönä yksi parhaista koskaan maistamistani jäätelöistä, Red Bull taas todella raikas, ja aidon makuinen kesäjäätelökokemus. Tänään on tullut pyöräiltyä ympäri kaupunkia, mm. Iidesjärven ympäri ja keskustan kautta. Tällä taas jaksaa odottaa tulevaa kesälomaa, jonne on muuten enää vajaa kolme viikkoa!