Huvittelua ja katuruokaa

Sunnuntaina tosiaan suuntasin Designtorin jälkeen Särkänniemeen, jonne alunperin olin ajatellut lähteä viikonloppuna ainoastaan syömään. Suunnitelmiin tuli kuitenkin jo perjantaina muutos. Ja koska kaveriporukalla mentiin, niin tulihan se rannekekin sitten ostettua. Oli muuten toisiksi viimeinen viikonloppu, kun Särkänniemen huvilaitteet ovat avoinna. Ensi viikonloppuna vietetäänkin kesäkauden päättäjäisiä.

Mutta vaikka koko päivä tulikin huvilaitteissa pyörittyä, ja ensimmäisen kerran muuten käytyä kiertelemässä ja katsomassa Koiramäkeäkin, niin kyllä se ruoka oli silti itsellä edelleenkin pääosassa tällä visiitillä. Näsinneulan kokit olivat siis siirtyneet yhteen huvipuiston ravintolapisteistä kokkailemaan katuruokaa lähialueen raaka-aineista, edullisesti mutta sillä pieteetillä, mikä ainoastaan huippuravintolan arvolle sopii.

Tarjolla oli kolme ns. pääruokaa ja yksi jälkiruoka. Näistä maistoin kahta pääruokaa ja kakkua. Inkivääriglaseerattu Charolaise oli tehty naapurikunnan Nokian Siurossa tuotetun Kauniaisten kartanon rotukarjan kyljestä ja niskasta ylikypsäksi paistamalla, ja se tarjoiltiin briossileivän päällä. Liha oli suussa sulavan maukasta, ja selleri toi mukavaa rapeutta annokseen. Karitsahodarissa makua tuli tietenkin lihaisasta karitsamakkarasta, mainiosta coleslaw'sta ja pähkinöistä. Hodari oli näistä annoksista ylivoimainen kunkku, ja sellaisen hain vielä toisenkin kerran, niin hyvää se oli. Myös pähkinäinen luomusuklaakakku vadelmavaahdolla tuli testattua, ja kolmen euron hintaiseksi jälkiruuaksi se oli varsin hyvä, joskin yllättävän tuhti ja suklainen.

Tietysti myös jäätelöä piti saada, kun kerran huvipuistossa oli tarjolla niin paljon Minetin myyntipisteitä. Nyt ensi kertaa maistamani cookies pääsi kertaheitolla kyseisen firman jäätelöiden top 3:n omalla mittarillani mitattuna!

Tälläisten katuruokatapahtumien yleistyminen on pelkästään asiakkaiden ja minunlaisteni ruokaharrastajien selätysvoitto, ja kunhan nämä ottavat Tampereellakin kunnolla tuulta alleen, voin olla tyytyväinen siihen, mihin suuntaan ruokaskene yleisesti tällä hetkellä on menossa. Ainakin linja sopii mulle kuin nyrkki silmään :) Ennen isompien tapahtumien yleistymistä voi onneksi käydä esimerkiksi syömässä kauppahallissa 4 Delin mainioita hodareita, Bar Burriton maistuvia burritoja tai Ravinteli Pork and Moren grilliherkkuja!

Ruokamatka Pyhäjärven laineille

Kävin toukokuussa maistelemassa Gastrolaiva M/S Tampereella monenlaisia herkullisia ruokia Chef Santerin kutsumana, ja menetin silloin sydämeni muutamiin niistä tuolla tarjottavista annoksista.

Viime lauantaina mulle tarjoutui melko yllättäen mahdollisuus lähteä myös testaamaan saman laivan jo aiemminkin mainitsemani illallisristeily, kun kaveriltani meinasi muuten jäädä käyttämättä päättymässä oleva Groupon diili. Tartuin tietysti tarjoukseen oitis, kun kerran vielä toinen yhteinen ystävämmekin lähti mukaan, ja kelit sattuivat olemaan mukavat pienelle Pyhäjärven kierrokselle.

Illallisristeilyillä on varaa valita erilaisista etukäteen rakennetuista ateriakokonaisuuksista. Kolmen ruokalajin menu laivalippuineen kustantaa 39 euroa ja viiden ruokalajin 49 euroa. Pelkästään risteilemäänkin pääsee 12 euron hintaan, ja mikäs sen mukavampaa, kuin ilmojen salliessa on istua ulkokannella ja siemailla raikkaita juomia. Jos se jäi mainitsematta edellisellä kerralla, niin laivalla on hanassa Lapin Kullan luomua, ja se on erityisesti näin kylmänä yllättävän hyvää lappariksi. Me otimme kuitenkin tuon kolmen ruokalajin illallisen, sillä se kuului diiliin.













Näillä risteilyillä ei ole käytössä laivan koko ruokalistaa, vaan tarjolla ainoastaan on pari vaihtoehtoa niin alku-, pää- kuin jälkiruuallekin. Oma valintani kohdistui tällä kertaa ravunpyrstöihin, makkaralautaseen ja siihen taivaalliseen sitruuna-tyrni-possetiin, joka todella oli edelleen aivan mieletön makupommi. Myös kaverini valitsi sen jälkiruuaksi ja kehui sen maasta taivaisiin. Harmillisesti savusärki-parfaitia ei kuitenkaan ollut saatavissa tuohon kolmen ruokalajin menuun, sillä se kuului viiden ruokalajin settiin, mutta muutoin ruuat olivat täydellisiä. Makkaralautasella oli jo edellisellä kerralla maistamaani Penttilän bratwurstia, sekä myöskin tuttua Wigrenin lammaswurstia ja päivän makkaraa 4 vuodenajan tiskistä. Kaverini otti alkupalaksi marinoituja Välimeren vihanneksia ja fetaa, paahdettua riävää ja pääruuaksi haukipihvin.

Risteily kestää kolme tuntia, ja sillä aikaa ehditään käydä kääntymässä Nokianvirralla ennen paluumatkan aloittamista. Menun tarjoilu on kohtuullisen hyvin mitoitettu risteilyn ajalle, mutta välissä ehtii kuitenkin nauttia myös kannella maisemista ja auringonpaisteestakin. Laivalta suunnattiin vielä saman omistajan, Koskiravintoloiden kanta-asiakasiltaan Skål Bariin, mutta johtuen jälleen tuhdista ateriasta, ilmaiset juomat eivät meinanneet enää mahtua mahaan. En edes voi kuvitella, millainen olo niillä viiden ruokalajin illastajilla on ollut.

Olen menossa tuonne syömään vielä kolmannenkin kerran kesän aikana, sillä mulla itsellänikin on vielä yksi Waucherin lahjakortti odottamassa käyttöä. Mutta mikäs siinä, kun ruoka on näin hyvää! Ylemmissä kuvissa oleva ruutupaita on muuten mun ainoa Kölnistä ostamani vaate muutamien Primarkin riistosukkien lisäksi. Ei tullut siellä siis ihan kauheasti shoppailtua, ja tuokin piti sitten hakea H&M:stä :)

Kölnissä: Mässypostaus osa 1

Lomalla pitää tietysti aina nautiskella, ja vaikka nytkin olisi ollut mahdollisuus kokkailla itse kämpillä ruokansa, kuuluu ulkona syöminen olennaisena osana omiin lomajuttuihin. Tietysti myös täällä, eli siinä mielessä lomalla en lomaile niistä normaaleista kuvioista :)

Saksahan on kuuluisa makkaroistaan, mutta erityisesti myös kebabeistaan, sillä turkkilaiset ovat maan suurin yksittäinen etninen vähemmistö. Myös Kölnin keskustassa löytyy kebabpaikkoja lähes joka korttelista. Luotin silti kaverini suosituksiin, ja kävimme jo ensin menopäivän iltana hakemassa yösafkaa Zülpicher Strassella sijaitsevasta Zülpicher Döneristä, josta saa kaverini mielestä Kölnin parhaat kebbet.

Ja eihän tuota kiistää voi mitenkään, täytteet olivat raikkaita ja aivan eri luokkaa kuin nämä Suomen kaalisalaatit. Toki myös Saksassa kaalia käytetään täytteeksi, mutta mukaan tulee paljon muutakin. Oli myös marinoitua punakaalia, sipulia ja salaattia. Nämä yhdistettynä aivan mahtavan mehukkaisiin nenän edessä ohueksi leikattuihin lammassuikaleisiin ja itse leivottuihin täydellisiin leipiin teki tästä ylivoimaisesti reissun yksistä maistuvimmista annoksista. Ja kävin täällä itsekseni vielä toistamiseenkin arkena Peterin ollessa töissä. Dürüm, eli täkäläisittäin rullakebab kustansi naurettavat 5 euroa, ja kuvan mehevä sämpylädöner vain 4 euroa. Jos menet Kölniin, Zülpicher Döner sijaitsee korttelin päässä Zülpicher Platzin metroasemalta.

Myös kuuluisaa Currywurstia tuli maistettua heti menopäivänä, mutta muuten makkaran syönti jäi tällä reissulla väliin. Se ei tietysti itseäni haitannut, sillä matkan ajankohta ajoittui useamman visiitin 4 Delin hodarikiskalla (kävin kolmesti viikon sisään) ja juhannuksen väliin, jolloin itsekin perinteisesti syön mieluiten makkaraa ihan täällä kotoisella maaperällä. Eikä se Currywurst edelleenkään suursuosikikseni päässyt, olin kyllä jo kerran aiemmin maistanut Panimoravintola Plevnan versiota siitä ihan täällä Tampereella.





Tietysti kun Saksassa ollaan, niin olut kuuluu olennaisena osana loman henkeen. Kölnin seutu eroaa tosin muusta Saksasta sen tarjoilussa, sillä alueelle ominainen olut on nimeltään Kölsch, ja sitä saa perinteisimmissä paikoissa yleensä vain kahden desin laseista tarjoiltuna. Toki sitä tuodaan jatkuvasti sitä mukaa pöytään, kun lasi tyhjenee. Muutamassa tälläisessä paikassa tuli käytyä, ja niistä kaikkein omintakeisin ja todennäköisesti paikallisin oli Lommerzheim Rhein-joen toisella puolella, josta on alla muutama kuvakin. Paikan perustaja pyöritti sitä aikanaan kymmeniä vuosia itse, mutta lopetettuaan vanhuuttaan, sen osti paikallinen Päffgenin panimo jatkaakseen tarkkaan vaalittuja saksalaisia kapakkaperinteitä.

Mutta muuten noin pienestä lasista juominen ei oikein omaan tottumukseeni sovi, ja onneksi kaupoista ja kioskeista sai ihan tavallisia puolen litran pulloja, ja hinnathan eivät Saksassa ole myöskään Suomeen verrattuna mitään. Ensinnäkin saksalainen olut on paljon laadukkaampaa kuin suomalainen, siinä auttaa 1500-luvulla määrätty oluen puhtauslaki Reinheitsgebot, jota useat panimot edelleen noudattavat. Paremmatkin oluet maksavat siellä kaupassa vain reilun euron verran puolen litran pullolta. Edullisempia merkkejä saa 70-80 sentillä. Lisäksi kukaan ei katso paheksuvasti, vaikka juot omia oluita puiston penkillä, aivan terassin välittömässä läheisyydessä, kuten me teimme vaikkapa kuvan Brüsseler Platzilla. Hauska detaili muuten tuosta paikasta, terassi on aivan kirkon oven edessä :)

Ja kun käynnissä on vieläpä jalkapallon maailmanmestaruuskisat, tuli olutta kumottua enemmänkin. Kuitenkin hyvin hillitysti saksalaiseen tapaan, ei suomalaiseen. Saksa-Portugal peli toki käytiin katsomassa ihan baarin terassilla, sillä olihan se kokemus, joka täytyy vieraassa maassa kokea, ja sen verran hyvää palloa tuossa pelattiin, että Saksan pelit pitää kyllä katsoa jatkossakin.









Olin myös luvannut itselleni, että pitsaa en reissussa söisi, se kun ei ole yleensä koskaan sen parempaa missään muuallakaan, kuin täällä. Olin kuitenkin unohtanut kuvan Peteristä syömässä jättipitsaa, ja hän halusi mut ehdottomasti viedä kyseiseen paikkaan syömään. En tietenkään ruvennut pistämään hanttiin, sillä pitihän tuollainen päästä itse kokemaan. Ja vaikka tuo ei koossa Tampereen Koikkarin 70cm partypizzaa päihitä, niin kyllä se 45cm halkaisijallaan yhdelle miehelle pistää kunnolla kampoihin :)

Paikka josta tätä jättipitsaa sai, oli ketjuravintola L'Osteria, jolla on useita ravintoloita Saksassa ja Itävallassa. Kölnin mesta sijaitsee suurinpiirtein vilkkaimman metrojen risteysaseman Neumarktin ja Rudolfplatzin puolessa välissä. Yritin jopa taktikoida ottamalla kasvispitsan, jotta jaksaisin syödä tuon kokonaan, mutta eihän siitä mitään tullut, neljäsosa jäi väistämättä lautaselle. Hyvää se silti oli, vaikka ei nyt mitään erityisen mainitsemisen arvoista, nimenomaan tuo koko siinä oli se juttu.

Myös Starbucksissa tuli käytyä reissun aikana peräti kolmesti, sillä pelkästään puolen kilometrin päässä Peterin kämpältä oli kolme bucksia, ja muuten Kölnissä on aika huonosti ilmaista Wi-Fiä missään saatavilla. Join myös jokaisella kerralla vain frappucinoa. Tutuksi tulivat mokkafrappe keksinmuruilla, mokkafrappe kookoksella ja espressofrappe. Hitto että rakastan noita juomia!

Koska elämyksiä on jaettavana niin paljon, niin nyt on parempi katkaista tämä tähän, ja jatkaa toisessa osassa!

Hodaria hallista

Tulihan se testattua! Ja pariinkin otteeseen. Kävin heti tuoreeltaan testaamassa 4 Vuodenajan Deliin avattua hodarikiskaa, ja toteamassa odotukseni oikeiksi.

Tiski ravintolan vieressä, jossa Tampereen Kauppahallissa on aiemmin myyty kotipakettiin ravintolan itse tekemää makkaraa, sai tehdä hieman tilaa nyt grillille. Toki kotiinkin viemisiä edelleen löytyy, ja siihen pitääkin kesän mittaan panostaa, mutta mikä parasta, on ne valmiit hodarit.

Listalta löytyy nyt ainakin alkuun kolme vakiomakua, joissa kaikissa on ravintolan itse tekemä 140 grammainen perusmakkara. Lisäksi on yksi vaihtuva vaihtoehto. Avajaisviikonloppuna talon spesiaalina oli molempina päivinä XL-hodari. Isoon dogiin tulee 170 grammainen itse tehty makkara, perjantaina se oli chorizo, ja lisukkeena oli karamellisoitua sipulia ja sinappia. Lauantaina makkaran virkaa toimitti Toulousen makkara, ja täytteenä oli kananmunamajoneesia ja pekonia.

Pysyvinä makuina tarjolla on saksalaistyyppinen hot dog, johon tulee ravintolan omaa tynnyrissä hapatettua hapankaalia, sinappia ja pekonia. Lisäksi ovat nämä minun testaamani erinomaiset aasialainen, sekä naapurin kalapuodin mukaan nimetty Á la Nygren. Aasialaisen "asianslaw", chili-inkiväärisiirappi ja varsinkin wasabiherneet tekivät nautinnosta raikkaan ja kevyen. Ja jos joku pitää wasabia tulisena, niin siitä ei tässä tarvitse olla huolissaan, wasabiherneissä siitä oli jäljellä ainoastaan hyvä maku, ei poltetta lainkaan. Kalaherkut Nygren puolestaan tarjoaa jälkimmäiseen hummeri-katkarapumajoneesin raaka-aineet. Merenelävät nostavat dogin hintaa muutamalla eurolla, mutta sekin on täysin elämyksen väärti.

Pitää kyllä kokeilla vielä muitakin hodareita, mutta tuo aasialainen veti kyllä pisteet kotiin. Majoneesipohjainen hummerihodari olisi vielä kaivannut hieman enmmän raikkautta, vaikka pikkelöity kurkku sitä yrittikin pelastaa. Hyvää sekin siitä huolimatta oli!







Ravintoloitsija Yoni kertoi itse, että tarkoitus on myöskin myydä jatkossa kaikkia dogien raaka-aineita erikseen, joten halutessasi voit käydä hakemassa makkaran raakana, sämpylän, kaalisalaatit ja kastikkeet tiskistä, ja viedä ne omaan grilliin. Erittäin hauska idea, joskin itse tulen varmasti käymään tuolla tänä kesänä valmiilla hodarilla useaan kertaan. Ehkä tuollaista kotimetodia voisi sitten syksyn ja talven tullen enemmän harrastella.

Ja jos tätä lähtee vertaamaan Kaartin Hodari & Hummeriin, niin aivan eri aaltopituuksilla liikutaan. Edellisessä hodariin tuli kuitenkin tavallinen kypsä nakki, ja aika perinteiset mausteet, kun 4 Delissä taas makkara on huippulaadukas, itse tehty ja täytteissäkin on rutkasti makua. Lisäksi Helsingin ihmeen hummerihodari kustantaa yli puolet enemmän, kuin tämä Á la Nygren. Myös tamperelaisen Royal Bakeryn valmistama sämpylä oli tavalliseksi vehnäleiväksi erittäin maistuva, ja nokitti muut. Tämä nosti kertaheitolla riman hodaripaikkojen suhteen niin korkealle, että sitä voi olla mahdoton ylittää. Teki melkein mieli itkeä jokaisella puraisulla :)

Menkääpä ihmiset ihmeessä kokeilemaan tätä ihmettä. On suuri sääli, että suomalaiset eivät oikein ole vieläkään löytäneet raakamakkaroiden ihmemaailmaa. Valmiita kypsiä ja maustettuja grillimakkaroita ostetaan kuitenkin kaupoista hurjia määriä joka kesä, mutta laatu niissä on tietysti aivan eri. Ostan minäkin niitä, mutta ei enää kauaa tee mieli ostaa, kun muutaman kerran syö jotakin näin hyvää!

Helsingissä osa 4: Kaartin Hodari & Hummeri

Ja tähän se koko Helsingin reissu kulminoituu, Kaartin Hodariin & Hummeriin.

Tämä paikka oli yksi suurimmista alkuperäisistä syistä toteuttaa koko pikku trippi pääkaupunkiimme, sillä olin kuullut niin monelta taholta kehuja siitä. Asiaan tietysti vaikuttaa suuri rakkauteni grilli- ja katuruokaan.

Niinpä kun ensi kerran talvella kuulin tästä Murun ja Pastiksen perustajien uudesta innovaatiosta, laadukkaasta hodaripuljusta, tuntui se ehdottomasti käymisen arvoiselta. Ja sitä se kyllä olikin. Tietenkin teen edelleen itse kotona tarkkaan valikoiduista raaka-aineista paremmat hodarit, mutta ehdottomasti söin täällä toisiksi parhaat, mitä koskaan olen elämässäni saanut.

Valitsin päivän dogin, johon tuli nakin lisäksi salsaa, hopeasipulia, manchegoa, myrttisen suolakurkkua ja chilimajoneesia. Etenkin manchegoraaste kruunasi annoksen. Pöytäseurueeni mielestä täytteet olisivat saaneet olla lämpimämpiä, mutta itseäni se ei haitannut lainkaan. Ainoastaan lisukkeekseni valitsemani mustatorvisieniranskalaiset olivat hieman lötköjä, eikä pöydässä ollut salsaketsuppi ollut omaan makuuni, mutta itse hodari oli todella loistava. Olen muutamaan kertaan kirjoittanut lötköistä ranskalaisista ennenkin, mutta se nyt vain on asia, jota ei pitäisi tapahtua. Ranskalaisten tulee olla rapeita.

Olisimme toki saaneet uudet dogit tai ranskalaiset tilalle, mutta syötyämme kuitenkin jo annoksesta puolet, ei niille olisi tilaakaan enää löytynyt. Tämä kertoo asiakaspalvelun tasosta paljon, joka oli loistavaa alusta loppuun. Erityismaininta sille ihastuttavalle tarjoilijatytölle joka meitä palveli ;)







Listalla on valittavana myöskin lisätäytteitä, ja mikäli en olisi ollut edelleen niin täynnä Döner Harjussa syömästäni lounaasta, olisin mielelläni ottanut väliin vielä toisenkin nakin. Hodarivaihtoehtoja löytyy monenlaisia, ja niissäkin on ilmeisesti päiväkohtaista vaihtelua. Nimensä mukaisesti Kaartin Hodari & Hummeri tarjoaa myös hot dogeja, joiden täytteeksi tulee hummeria. Hummeria saa myöskin tilattua aivan sellaisenaan, puolikkaana tai kokonaisena. Myös juomapuoli on kunnossa, ja pirteilöitäkin on tarjolla jälkiruuaksi.

Ruokapaikkana tämä on kuitenkin harmillisen ahdas, ruokailijoita sinne ei kovin montaa sovi. Me kyllä saimme ängettyä itsemme juuri ja juuri täyteen ravintolaan, mutta meidän jälkeemme tulleet joutuivat jonottamaan omaa istumapaikkaansa hyvän tovin. Uskonkin, että paras tapa syödä täällä on hakea hodarit mukaan ja mennä kesällä vaikkapa Kaivopuistoon syömään niitä.

Vaikka tässä tekstissä on tavallista enemmän kritiikkiäkin, haluan kuitenkin vakuuttaa, että kaikki odotukseni täyttyivät. Se on vähän niin ja näin, että olisiko pelkkä täällä käyminen ollut koko reissun väärti, kuten alkuun suunnittelin, mutta onneksi tässä visiitissä oli niin paljon muutakin hyvää, että ei joudu asiaa arpomaan :)

Ja nyt kun tässä nyt saatiin hodarikeskustelu käyntiin, niin mainittakoon vielä erittäin ajankohtaisesta asiasta aiheeseen liittyen. Puhun tietenkin 4 Vuodenajan hodarikiskasta Tampereen kauppahallissa. Tietäen paikan huikean maukkaat omat raakamakkarat, olen odottanut sen aukeamista suurella innolla, ja tällä viikolla se on vihdoin totta. Ravintolan omistaja Yoni Ichtertz nimittäin lupaili alkuviikosta jo Facebookissa, että loppuviikosta aukeaa! Mikäs sen parempaa, kuin mennä nautiskelemaan Tampereen parhaita hot dogeja synttäripäivänä.

Lähimakuja vetten päällä

Kyllä nyt tamperelaisia hemmotellaan, ja tietysti ihan ketä vain, kuka tänne saapuu kesäisillä retkillään.

Koskiravintolat Oy nimittäin hankki Pyhäjärvellä jo pitkän risteilyuran tehneen M/S Tampereen, ja ankkuroi sen Laukontorin paraatipaikalle. Samoille seuduille on viime vuosina tullut runsaasti baarilaivoja, mutta toista ruokalaivaa ei vielä aiemmin ole nähty. Toki samalla laivalla on aiemminkin tarjottu ruokaa, mutta täysin eri konseptilla. Eikä tämä todellakaan ole mikään tavallinen pubiruokapaikka, mutta silti niin krouvin omainen, että liian fiinisti ei tähän ravintolaan tarvitse pukeutua.

Markkinointinimeksi tuli Gastrolaiva M/S Tampere, ja päivällä sinne voi poiketa syömään hyvin, miksei istumaan vaikkapa terasillekin. Ja kolmen tunnin illallisristeilyllekin Pyhäjärvelle pääsee kaiken muun hyvän lisäksi kerran päivässä. Eli samaan aikaan voi nauttia järvimaisemista ja hyvästä ruuasta. Nyt paatti on vielä ankkurissa kaikkina päivinä, mutta risteilyt alkavat 23.5 ja kesäkuun alusta niitä tehdään joka päivä keskiviikosta lauantaihin.

Menun on laivalle suunnitellut "Chef" Santeri Vuosara, joka on viime vuosina kunnostautunut erityisesti sesonki- ja lähiruuan sanansaattajana ja ruokakirjailijana, ja lähiruoka näyttelee myös tällä listalla tärkeää osaa.















Paljon raaka-aineita tulee pirkanmaalaisilta tiloilta ja tuottajilta, osa suoraan ja osa kauppahallista haettuna. Mm. aivan todella hyvät bratwurstit Penttilän tilalta Aitoosta ja juustot Mouhijärven Herkkujuustolasta. Rievä on Leivon perinteistä Tampereen riävää ja ruisleipä on sitä Lähiruokapuoti Lempin taivaallistakin taivaallisempaa maalaisruisleipää, josta olen aiemmin kirjoittanut ja tapas -annoksen Lyonin makkara kauppahallista 4 Vuodenajasta, jonka makkaroita ostin kotiinkin viime jouluna. Paikallista perinneruokaa Tapolan mustamakkaraa saa sekä tapaksina, että kesän myötä isommassakin annoskoossa, tyrnisinappi on laivan kokkien omatekemää. Ja koko komeuden kruunaa Minetin jäätelö.

Osa tämän hetken annoksista tulee vielä muuttumaan, erityisesti tapas -lista elää pitkin kesää, mutta varmasti suosituimmat ja parhaat tulevat pysymään listalla jatkuvasti.

Sain kutsun lähteä maistelemaan annoksia hieman etukäteen neljän muun bloggaajan kesken, ja meille tarjoiltiin sellainen määrä herkkua, että illalla kotiin pyöräily oli melkoinen haaste :) Pöytään tuli nimittäin ainakin pari annosta kaikista listalta löytyvistä vaihtoehdoista, ja omat suosikit sieltä löytyivät kyllä helposti. Seuraavalla kerralla tiedän heti, mitä haluan tilata.

Tapas -annosten idea on aivan täydellinen. Tietysti pidän sormiruuasta muutenkin todella paljon, mutta Gastrolaivan tapakset ovat ihan eri maata mitä tapakset Suomessa yleensä. Täällä ne tarjoavat suomalaiseen makuun sopivia makuelämyksiä, sillä siellä on juurikin bratwurstia ja mustamakkaraa. Perinteisempiä tapaksia edustavat lempeän tuliset ravun pyrstöt ja marinoidut Välimeren vihannekset ja feta, mutta nekin tarjoillaan Leivon rievän kera. Juustot taas tulevat hunajamanteleiden, karpalohillon ja spelttinäkkärin kanssa. Kuitenkin aivan ylitse muiden omaan makuuni olivat juurikin nuo Välimeren vihannekset sekä savusärki-parfait, punajuurta, kirsikkaa, jotka tarjoiltiin Lempin ruisleivän kanssa. Aivan taivaallista, ja samoin tapas -menun jälkiruuista sitruuna-tyrni-posset ja paahdettua valkosuklaata räjäytti tajunnan. Voisin syödä molempia useamman annoksen aivan yksin!





















Pääruuista Indiemode suosittelee ( :) ) bratwurstien ohella erityisesti todella ruokaisaa Lämmintä fetasalaattia ja Possuburgeria. Kaikki pääruoka-annokset ovat myös erittäin täyttäviä, joten melkein hämmästyttääkin, miten edullisesti mahansa saa täällä täyteen. Jälkiruuaksi meille tarjoiltiin tuon jo edellämainitun sitruuna-tyrni-possetin lisäksi myöskin Sitruunaista punajuuri-mantelikakkua ja vaniljakermaa, joka myös meni kertaheitolla todella korkealle syömistäni ravintolan jälkiruuista, varmasti ainakin TOP 5:n.

Loppukaneettina voisi mainita, että Gastrolaivalla ruuissa on paljon makua. Kun tehdään asiat oikein ja itse, eikä käytetä puolivalmisteita, sen yksinkertaisesti maistaa. Itse tulen menemään maistelemaan omia suosikkejani uudelleenkin, ja suosittelen sitä myös kaikille muille yhtä lämpimästi.

Santerilta on myöskin tullut uusi upea ruokakirja, Ville Pirisen sarjakuvittama ja Anna-Liisa Nikuksen kuvaama Pallogrillauksen lyhyt oppimäärä. Olen vasta ehtinyt selailla sitä, mutta oih ja voih, olisipa minullakin grilli, niin herahtaa vesi kielelle noita kuvia katsoessa. Ensi viikon lauantaina 24.5 Chef Santerin voi muuten nähdä kisailemassa Särkänniemessä parhaan grillaajan arvonimestä muiden tamperelaisten kokkien kanssa. Ja Särkänniemen huvipuistoalueellehan pääsee ensimmäistä kertaa tänä kesänä ilman sisäänpääsymaksua!