Pieni pala Belgiaa Tampereella

Kun luin ensi kertaa viime talvena, että Tampereen keskeisimmillä paikoilla Tammerkoski -maisemassa Koskipuistossa sijaitseva vanha Verkatehtaan konttorirakennus oli myyty ravintolakäyttöön, olin asiasta varovaisen innostunut. Juuri sellaista käyttöä tälle arvokkaalle vanhalle rakennukselle olin toivonut jo pitkään. Talossa olivat kuitenkin majailleet mielestäni jo pidemmän aikaa talon arvokkuudelle sopimattomat vuokralaiset.

Rakennuksen sijainti on ideaalinen aivan Hämeensillan kupeessa, eikä sen koristeellista kaupungin teollisuushistorialle ominaista punatiilistä julkisivua voikaan olla huomaamatta, kun keskustassa liikkuu. Olen monesti puhunut, ja kirjoittanut täälläkin tämän alueen entisestä upeudesta, siitä millainen se olisi voinutkaan olla, mikäli kaikki tehdasrakennukset olisi säilytetty, ja Koskikeskusta ja Hotelli Ilvestä ei olisi koskaan rakennettu. Linkkaamani alkuperäisen postauksen kuva on näemmä hävinnyt Facebookista, mutta latasin sen vihdoin omaan palvelintilaan, ja täältä voi nähdä, millainen paikka kyseessä on ollut. Nyt noista vanhan Verkatehtaan rakennuksista on enää jäljellä tämän ravintolarakennuksen lisäksi vain entinen värjäämörakennus aivan kosken partaalla. Siinä toimii Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkaranta.

Toisaalta pienenä henkilökohtaisena pelkona tässä talokaupassa oli, että näin hienoon konttorirakennukseen perustettaisiin ravintola, joka olisi oman budjettini ulkopuolella. Kun kuitenkin selvisi, että sen osti Restamax, saatoin ottaa hiukan rennommin. Tosin tämän jälkeen julkistettiin Hans Välimäen ja Restamaxin yhteistyön tuloksena syntynyt uusi sisaryhtiö Gastromax, joka nosti melko paljon ketjun profiilia. Uuden yhteistyön hedelmiä on saatu Tampereellakin nauttia jo aiemmin Masu Asian Bistrossa, jossa itsekin kävin kesällä. Helsinkiin Hans on perustanut tänä vuonna uudet ravintolat Välimäen ja Rikhardsin, joista myös jälkimmäinen on tälläinen rennompi pubihenkinen paikka.

Oli siis odotettavissa, että juuri näitä ravintolatiloja tulee operoimaan nimenomaan Gastromax, ja niin myös kävi. Kesällä kuulin, että luvassa on belgialainen bistro ja pubi, joka kuulosti oikein kiinnostavalta. Ja kun sitten syksy vierähti hieman ohimennen tuossa, aukesi August von Trappe itsellenikin hieman yllättäen jo viime viikolla. Onneksi huomasin tilanteen Kipparin Morsiamen Instagramista, joten saman tien aloin miettiä sopivaa päivää, jotta itsekin pääsisin sinne tutustumaan mahdollisimman tuoreeltaan.

Rakennuksen tilat on jaettu kätevästi puoliksi siten, että kumpikaan ravintolan puoliskoista ei ole riippuvainen toisen aukiolosta. Näin oli myös viime sunnuntaina, jolloin kävimme paikan testaamassa. Ruokapuoli on avoinna sunnuntaisin ainoastaan klo 11-16, mutta pubi jatkoi puolille öin. Myös pubista saa kuitenkin purtavaa suppeammalta listalta, esimerkiksi monenlaisia snäcksejä.

Upeinta täällä on ehdottomasti sisustus, jossa vanhaa rakennusta on kunnioitettu viimeisen päälle. Tiiliseinää on jätetty esiin paljon, ja koska rakennus on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen, näkyy se myös monenlaisina kiehtovina yksityiskohtina ja soppina, etenkin juuri pubin puolella. Sisustuksen on suunnitellut Jaana Ekman, joka on vastannut myös Masun interiööristä, ja kieltämättä jonkin verran yhteistä näissä oli, kuitenkin siten, että Augustissa näkyy selvä mannermaisuus. Vaikka en ole koskaan Belgiassa käynytkään, on Keski-Euroopassa muuten matkailtuani helppo kuvitella siellä tälläisiä paikkoja olevan.

















August von Trappen ruokalista on kunnianhimoisen laaja, ja sunnuntaille sitä olikin hieman supistettu, ilmeisesti lyhyestä aukiolosta johtuen. Laaja lista saattaa muodostua joskus ravintolalle ongelmaksi, kun vaihtoehtoja on liikaa. Toisaalta myös asiakkaan näkökulmasta laaja lista aiheuttaa täällä runsaudenpulan, sillä kaikkea tekisi takuulla mieli maistaa, sen verran herkulliselta tämän paikan ruuat paperilla näyttävät. Belgialaiset vaikutteet ovat listalla ilmeisiä, ja esimerkiksi belgian perunoiksi kutsuttuja frittejä on usean ruuan lisukkeena, kuten myöskin sinisimpukoita, joita on moneen lähtöön.

Itse olin kylläkin jo valinnut ennakkoon, mitä haluan juuri ensimmäisenä kokeilla, joten valinta oli sikäli helppo. Olin kesällä maistanut Tampere Food Festillä niin taivaallisia fish 'n' chipsejä Fisu & Ranet kojulla, että heti kun jokin ravintola tätä yhtä lempiannoksistani tarjoaa, piti sitä kokeilla. Ja vaikka von Trappen kala-annos ei ihan onnistunut samalla tavalla säväyttämään, oli se ehdottomasti paras Tampereella ravintolassa saamani annos sen jälkeen, kun Ruby & Fellas poisti omansa listaltaan. Makupalettia täydentämään oli tarjolla vielä pieni kupponen mallasviinietikkaa, sekä taivaallisen hyvää remouladea. Myös grillattu suolasitruuna oli erilainen lisä annokseen. Ainoastaan kala kaipasi hieman enemmän suolaa, mutta sen lisääminen onnistuu toki itseltäkin. Nälkä lähti, ja itselleni se on tärkeää ravintolassa asioidessani. Pientä haparointia oli kuitenkin havaittavissa, sillä toinen annoksista ei täysin vastannut listassa kuvattua, mutta tämä saattaa mennä ihan alkukankeudenkin piikkiin.

Tämä toinen erittäin herkulliselta kuulostava annos, ja myös leipäversiona omiin suosikkiruokiini lukeutuva wohveli Skagen oli kuitenkin jo pöytään saapuessaan selkeä pettymys nimenomaan kokonsa puolesta. Belgialainen vohveli ei ollut edes kokonaan rapumassan peitossa, ja mainittua muikunmätiä oli ainoastaan parin teelusikallisen verran. Lisäksi listan mukaan annokseen tulee keitetty kananmuna, mutta tähän oli vaihdettu kuitenkin uppomuna. Myös punasipuli oli annoksessa pehmeäksi marinoituna ja Skagen -tahnaan sekoitettuna. Tässä se kuitenkin toimisi raakana paremmin ja toisi hieman enemmän kaivattua suutuntumaa. Tämän kokoisen annoksen hintana 15 euroa olisi sopivampi, mutta 24,50€ oli tuosta vain hieman alkupalaa suuremmasta pääruoka-annoksesta meistä molemmista selvästi liikaa.

Olimme ottaneet seuralaiseni kanssa vieläpä alkupaloiksi ison etanapannun puoliksi, ja silti hänelle jäi alkupalan ja pääruuan jälkeen nälkä. Vitsailimmekin, että tässä meinaa nyt klassinen "Mäkkärin kautta kotiin" toteutua. Me tosin valitsimme Mäkkärin asemesta päivän toiseksi ruokapaikaksi turvallisen varman 2h+k Baarin, jossa se nälkä lopultakin lähti :) Itsekin testasin samalla vielä ensimmäistä kertaa paikan siivet, jotka olivat aivan todella loistavia, mutta siitä toisella kertaa enemmän!

Vaikka esitän tässä arviossa asiat siten, kuin ne ovat, ja en mielelläni kirjoita mistään näin kriittisesti, haluan kuitenkin korostaa, että myös Augustissa maut olivat kuitenkin kohdallaan. Skagen wohvelissakaan ei sen puolesta ollut mitään vikaa, mutta luonnollisesti tälläisestä jää päällimmäisenä mieleen lievä pettymys. Omat fish 'n' chipsini tosiaan olivat kuitenkin täyttävä annos, joten pääruuissa kokoerot tuntuvat vaihtelevan melko lailla laidasta laitaan. Mikäli kaipaat siis tuhtia purtavaa, kannattaa tarjoilijalta ainakin varmistaa annoskoko etukäteen.

Ei tätä paikkaa kannata silti ohittaa, vaikka yksi kokeilemamme annos pettymys olikin. Myös palvelu oli erittäin ystävällistä ja hyvää paikan päällä. Annoin palautetta kuitenkin ravintolaan mieluummin sähköisesti ja myös itse aion käydä täällä kaikesta huolimatta uudelleenkin maistelemassa muita annoksia.









EDIT 28.1.2015: Kävin taannoin syömässä täällä uudelleen sunnuntaina, sillä olin lukenut 365 Days with Ida -blogista arvion aivan erilaisesta brunssista, mitä itse ensimmäisellä kerralla söimme, ja mitä tämän alkuperäisen kirjoituksen sisältö antaa ymmärtää. Suuri kiitos Augustin ravintolapäällikölle, joka otti reklamaationi tosissaan ja kutsui minut uudelleen syömään.

Oma aiempi käyntimme, josta kirjoitus on alunperin tehty, ajoittui ravintolan ensimmäiseen aukiolosunnuntaihin, ja brunssin tyyli haki silloin vielä paikkaansa. Nyt tarjolla on huomattavasti paremmin rahalle vastinetta, sillä kiinteään 27,90€ hintaan saa valita kolmesta eri hintaryhmästä yhden annoksen, ja näin siis saa todella kasattua eteensä kolmen ruokalajin aterian. Itse otin nyt alkuun tuon Skagen-vohvelin, pääruuaksi Winkkarin ja jälkiruuaksi Chocolat pot de Créme -suklaavanukkaan (kuva täällä). Jokainen annos hipoi täydellisyyttä, Skagen oli loistava, Winkkari oli tehty vasikanlihaan, perunapyree samettista ja voi maistui siinä vahvasti. Vaikka kyseessä on hyvin tavanomainen, itse jopa huoltoasemaruuaksi mieltämäni annos, oli se paras koskaan syömäni wieninleike. Myös jälkiruoka oli yksi parhaista missään syömistäni.

Nyt todella nautin ruuasta, ja asiaan tietysti vaikuttaa se, että se oli myös hinnoiteltu järkevästi. Vaikka itse emme tällä kertaa ruuasta joutuneetkaan maksamaan, voin tällä kokemuksella aivan vilpittömästi suositella sunnuntaibrunssia entistä enemmän, ja itsekin haluan mennä tänne nimenomaan uudelleen brunssille!

Masu täynnä Aasiaa

Vihdoinkin, siis todellakin vihdoin pääsin syömään Hans Välimäen viime talvena Tampereelle avaamaan Masu Asian Bistroon. Vannoutuneena sushin ja vietnamilaisten kesäkääryleiden ystävänä tiesin jo mitä makumaailmaa odottaa, mutta kesti vain näin kauan, että sain mukaan luottoystäväni, keitä jälleen pääsin tiistaina näkemään.

Aloiteltiin iltaa ensin Armas Katukeittiö & Viinibaarissa nurkan takana, sillä Masu aukeaa alkuviikosta vasta klo 18. Siellä nautiskeltiin aperitiivina jo viime talvena maistamaani Viinitallin maahantuomaa espanjalaista valkkaria Bodega El Angoston Angosto Blancoa, ja päivitettiin tuoreimmat kuulumiset. Kuudeksi siirryttiin Masuun.

Ja voi hitto, minkä ensivaikutelma sisään ravintolaan astuminen jo sai aikaan. Upeasti sisustetun baarin läpi kuljetaan ravintolan perälle saakka, joka on jo ex-Flamesta ja aikanaan samassa liiketilassa sijainneesta pankkisalista tutulla tapaa alakerrassa. Varsinaiset ravintolapöydät sijaitsevat siellä. Sisustus on tumma, ja täynnä pieniä yksityiskohtia, hyvin omintakeisesti kuitenkin toteutettuna. Kuten ravintolan ideologiaankin kuuluu, tämä ei ole puhtaasti Aasiaa, vaan siihen yhdistyy erilaisia elementtejä, aivan niin kuin ruuassakin. Upea paikka kuitenkin on ateriakokemuksesta jo puolet, tälläkin kertaa.















Me tilasimme erilaisia annoksia jaettavaksi, ja pöytään kannettiin Nahm Jimiä, Hirata Bunia, Rapugyozaa, Cornis Crab Harumakia ja Asian Fish & Chipsiä. Ystävättäreni ottivat lisäksi vielä jälkiruuaksi Giant Xoco -suklaakakkua, johon tuli myös vihreästä teestä tehtyä Tampereen Jäätelötehtaan jäätelöä, fudge-kastiketta ja paahdettua valkosuklaata. Itse tilasin jälkiruokadrinkiksi baarin puolelta Cucumber Gin Sourin. Erityismaininta myös ruokien tarjoilusta, joka oli aivan erilaista, johon täällä on ravintoloissa tottunut. Parhaimmillaan ruoka oli aivan mielettömän hyvää, joskin gyozat olivat hieman turhan mietoja omaan makuuni, ja kevätkääryleet tavanomaisia. Listalta löytyy kuitenkin melkoinen määrä vaihtoehtoja, joten kokeiltavaa riittää. Omiksi suosikeiksini näistä nousivat ylitse muiden Nahm Jim, Hirata Bun ja Fish & Chips.

Hyvän ruuan ja kiehtovan sisustuksen lisäksi palvelu oli todella loistavaa. En muista saaneeni yhtä hyvää asiakaspalvelua ravintoloissa juuri koskaan, ja sitä tuli niin omalta tarjoilijaltamme, kuin baarimikoltakin. Meistä huolta piti MasterChef Suomen 3. kauden yksi parhaista, Aki Keskitalo.

Aasialaisesta ruuasta intoiluni sai kunnon sysäyksen viime sunnuntaina, kun vihdoin katsoin Netflixistä dokumentin Jiro Dreams of Sushi, joka kertoo Japanissa kulttikokin leimaa nauttivasta Jiro Onosta. Hän lienee maailman kuuluisin sushimestari, ja hänen ainoastaan sushia tarjoilevalla ravintolallaan on kolme Michelin -tähteä.

Mun teki mieli mennä sushille tietysti jo heti sunnuntaina, mutta silloin oli ruoka jo kotona mietittynä. Mutta Masun lisäksi tuli käytyä viikolla sitten vielä uudestaan Sakura Watamisushissa. Nyt on taas hetken masu täynnä aasialaisesta, mutta Välimäen ravintolaan on kyllä pakko päästä pian toistamiseen, listalle jäi niin monta kiinnostavaa ruokaa kokeiltavaksi!

Arjen herkutteluhetkiä

Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että en edes yritä kilpailla Halvalla hyvää? -blogin kanssa, vaikka tämä postaus Lidlin tuotteisiin keskittyykin. Enkä kyllä samanlaiseen verbaliikkaan varmasti yltäisikään :)

Arjenkaan ei tarvitse olla tylsää, joskus voi herkutella tavallista enemmän ihan kotioloissakin. Alkuviikosta kävin tuossa kyseisessä Saksan lahjassa Suomelle, ja huomasin että näin joulun lähestyessä puljun valikoimaan on jälleen lisätty huomattavasti Hans Välimäenkin mainostaman Deluxe -tuoteperheen tuotteita.

Kylmähylly oli täynnä toinen toistaan herkullisempaa laatutuotetta, oli härkäcarpacciota, italialaista salamia, ilmakuivattua kinkkua, antipastoja, laadukkaita juustoja eri maista, herkuttelujogurtteja, vanukkaita ja paahtovanukkaita, tiramisua, jäätelöitä. Ja tässä vain jäävuoren huippu, kannattaa käydä tutustumassa oman kaupan valikoimaan. Itse valitsin kreikkalaisen antipastolautasen ja tiramisuvuoan, vaikka paljon muutakin olisi tehnyt mieli, mutta johonkin piti raja vetää herkuttelunkin suhteen :) Sen verran helpolla menin arkena, että tarjoilu hoitui suoraan pakkauksesta, viikonloppuna olisin ehkä viitsinyt laittaa ne tarjolle lautaselle.





Napostelulautasessa oli viininlehtikääryleitä, tuorejuustolla täytettyjä vihreitä oliiveja, tulisia kirsikkapaprikoita, makeita paprikoita, herkkusieniä, tavallisia kalamata-oliiveja, fetaa ja paprikaa. Vilnassa ihastuin tälläisiin samanlaisiin naposteltaviin kun siellä tuli hotellille ostettua yhtenä iltana hieman samanlaisia antipastoja, tosin niitä sai kaupasta ihan erikseen. Vilnassa on kai vain yksi Lidl, itse kävin baltian omassa Maximassa.

Täällä tuo antipastolajitelma maksoi 8 euroa, tiramisuvuoka 4 euroa ja viini kympin. Kahdenkympin sijoituksella sai siis mitä oivallisimman iltapalan, eikä tässä tällä kertaa edullisuus ollutkaan itseistarkoitus. Näiden kanssa nautittavaksi ostin jälleen Alkosta hiljattain löytämäni uuden lempivalkkarin, italialaisen Rapujèn.

Olen miettinyt, että onkohan näille tuotteille tarpeeksi kysyntää, sillä ne ovat kuitenkin normaalihintoja kalliimpia. Mikään muu ruokakauppa ei kaupan omana tuotteenaan kuitenkaan myy mitään edes lähellekään yhtä laadukasta tai edullista vastaavaa herkkutuotetta kuin saksalainen. Mielestäni Deluxe -tuotteet ovat vähintään yhtä hyviä kuin vaikkapa Stockmannin Herkun irtotiskeissä myytävät, nyt vain valmiiksi pakattuna.

Vauhdikas herkutteluviikonloppu

Kun pääsin perjantaina kotiin, mua odotti sellainen huipennus synttäreille että ei mitään järkeä. Jo oli nimittäin konkreettisesti makea yllätys. Mikäs mulle, hampurilaisfanaatikolle, paremmin vois toimia, kuin hampurilaisen mallinen ja näköinen kakku! Näyttää kuvassa pieneltä, mutta kakun halkaisija oli 18 cm!

Ulkonäkö oli niin aito, että se meni itse asiassa vielä kaiken lisäksi täysin läpi tavallisena jättikokoisena purilaisena, kunnes sain tietää, mitä lautasella oikein odotti :) Makeaa tuli siis syötyä, ja burgerikakusta riitti vielä naapureillekin. Illalla käytiin vielä kaupungilla kävelyllä ja synttäri-Guinnessilla O'Connellsissa.



Purilaisteema jatkui vielä lauantainakin, koska lähdettiin porukalla käymään Särkänniemessä. Firma maksoi mut ja useamman kaverin sisään, ja laitteet olivat ilmaiskäytössä, joten tämähän kelpasi. Olin muutenkin jo aiemmin innostunut ajatuksesta käydä Ravinteli Huberin testattuani kokeilemassa Hans Välimäen avaaman 'Midhill' -ravintolan huvipuistoalueella.

Kaikki hampurilaiset ravintolassa ovat ns. premium-burgereita, kuten Huberissakin. Siis laadukkaammista raaka-aineista tehtyjä. Paikka itsessään ei poikennut tavallisten pikaruokaloiden linjasta tyylillisesti millään tavalla, mutta ruoka yllätti mut tosiaankin positiivisesti. Hintaa ei normaalia ravintolahintaa enempää ole, mutta ruuan taso on silti korkeampi. Ranskalaiset voi halutessaan tilata kylkeen, mutta pieneen nälkään pelkkä purilainenkin täyttää kyllä vatsan. Pihvi tulee oletuksena myös täällä mediumina, ja vaikka jälleen kerran oman pihvini sisus oli ennemminkin täysin raaka, maussa ei silti valittamista ollut. Ollakseen hampurilainen, raikkaat salaatit, tuore kurkku ja coleslaw kevensivät mukavasti kokonaisuutta.







Jos jotakin negatiivista haluaisi sanoa, niin erittäin ystävällinen palvelu salissa ei täysin keittiön kanssa pelannut yksiin, ja ruoka tuli meidän porukalle melkoisesti eri aikaan jokaiselle. Myös lautasliinat puuttuivat pöydistä, eikä niitä löytynyt edes tiskiltä. Todella suuren suosion vuoksi myös tarjoilijoilla riitti kiirettä, ja palvelua joutui ikävä kyllä odottamaan. Kun sitä sitten sai, oli se kuitenkin loistavaa, vaikka hermot varmasti olivat koetuksella. Odotuksiin nähden paikka kyllä lunasti omat odotukseni. Ainoastaan seurueen yhden jäsenen Caesar-salaatti oli suhteettoman pieni, tylsän makuinen ja ylihintainen. Rakentavana palautteena voisi olla, että ehkä moni muukin kaipaisi purilaislistalle kanahampurilaista.

Ei Midhill silti pärjää premium-hampurilaiskilpailussa Huberille, mutta edullisten hintojensa, ja laadukkaan ruokansa ansiosta se kyllä onnistuu nousemaan nimenomaan kärkeen Tampereen saman hintaisten hampurilaispaikkojen joukossa. Plussaa tulee myös hauskasta tarjoilutavasta. Erityisen hienoa on se, että Hans on tuonut huvipuistoympyröihin laadukasta ruokaa tarjoavan ravintolan, paikkaan jossa yleensä joutuu tyytymään melkoiseen perusmättöön. Konsepti on hyvä ja toimiva.







Mitä sitten itse Särkänniemeen tulee, kaikki oleelliset suosikkilaitteet tuli käytyä läpi; Tornado, Tukkijoki, Half Pipe, MotoGee ja Tyrsky. Tornadossa tuli käytyä peräti kolme kertaa, on se vaan mainio. En ollut käynyt tuolla lähes kolmeen vuoteen huvipuistolaitteissa, kerran alueella pari vuotta sitten, joten muutama tunti alueella riitti paremmin kuin mainiosti, ja hauskaa oli. I'm flying, Jack!

Särkkä-reissun jälkeen poikettiin vielä testaamassa ansionsa mukaista huomiota useassa paikallislehdessä nauttineen uusvanhan Minetti-jäätelökioskin tarjontaa Mustalahden satamassa. Minetti on perinteinen jäätelömerkki, jota on ilmeisesti saanut jo 1920-luvun Tampereella. Nykypäivän jäätelöt tehdään Italiassa, mutta ensi vuoden alusta omaa jäätelötehdastoimintaa olisi tarkoitus aloitella myös kotikaupungissani. Täältä muuten löytyy Tamperelaisen juttu asiasta.

Makuja löytyy tiskistä vaikka millä mitalla, ja suosio olikin jonosta päätellen huima, sijainti ja ajankohta huomioon ottaen. Itse otin kerma-kirsikkajäätelöä ja Red Bullin makuista sorbettia, molemmat olivat omalla tavallaan oikein hyviä. Kerma-kirsikka perinteisempänä jäätelönä yksi parhaista koskaan maistamistani jäätelöistä, Red Bull taas todella raikas, ja aidon makuinen kesäjäätelökokemus. Tänään on tullut pyöräiltyä ympäri kaupunkia, mm. Iidesjärven ympäri ja keskustan kautta. Tällä taas jaksaa odottaa tulevaa kesälomaa, jonne on muuten enää vajaa kolme viikkoa!