Designia, vintagea ja herkkuja

Tampereelle on tänä vuonna saapunut Kätkö Vintagen lisäksi toinenkin retrovaatteita- ja tavaraa myyvä putiikki rikastuttamaan kaupungin vintagetarjontaa. Aleksanterinkadulle Kaksiota vastapäätä tämän vuoden heinäkuussa avattu Forget Me Not on oikeastaan paluumuuttaja, sillä joitakin vuosia sitten liike sijaitsi suurin piirtein korttelin verran rautatieasemalle päin, mutta silloin konsepti oli hieman erilainen.

Nyt takaisin palannut kauppa avattiin uudella liikeidealla Tampereen parhaimmille sijainneille siis samaan kortteliin, jonka kivijalassa sijaitsevat jo ennestään monet designiin erikoistuneet liikkeet, kuten mm. SuperMukava, Vintage Garden ja Design Boulevard.

Vaatteiden, kenkien ja laukkujen lisäksi valikoimasta löytyy esimerkiksi vanhoja astioita, purnukoita, postikortteja ja kirjoja. Mutta vaikka osa on secondhandia, on myytävänä paljon uustuotantoa ja Designtoriltakin tuttujen pienyritysten koruja, pussukoita, sekä sarjakuvia ja eri bändien omakustannemusiikkia niin kasetteina kuin vinyyleinä. Retro kun nimittäin on tässä upeassa liikkeessä mieliinpainuvasti näkyvillä joka puolella. Kun Forget Me Notin, tai samassa liiketilassa sijaitsevan Oopsy Daisy -indiekahvilan oven avaa, tuntuu kuin hyppäisi 30-40 vuotta ajassa taaksepäin. Värit ovat vahvasti 70-lukua - ruskeaa, vihreää, oranssia, keltaista ja punaista on joka puolella. Omistajien omien sanojen mukaan heille mieleen ovat erityisesti 60-70-luvun huiput, lapsuusmuistoja herättävät printit, materiaalit ja nostalginen esineistö. Ja nostalgiahan se itsellekin iski vahvasti, sillä bongasin mm. samanlaisen seinäkellon, sekä lautasia, joita meillä on kotona ollut omassa lapsuudessani.

















Ja todellakin, kaupan puolella on näitä monenlaisia ihania tavaroita, vaikkapa tähän vuodenaikaan sopivasti pukinkonttiin. Itsekin tein hieman lahjahankintoja, mutta tuo kahvilapa se vasta symppis onkin! Kovin suuri se ei ole, mutta niin suloinen soppi, että täällä aika vierähtäisi herkkuja syödessä, ja juomia nauttiessa.

Kaikki Oopsy Daisyn leivonnaiset tehdään itse, ja hieman kotikutoinen fiilis niistä tuleekin, aivan kuten koko paikasta. Oikeastaan tuntuu, että olisi jonkun olohuoneessa kahvittelemassa. Valtaosa kahvilatuotteista on, jos nyt eivät aivan kaikki vegaanisia, niin ainakin kasvisruokavalioon sopivia. Itse nautiskelin todella hyvää soijamaitoon tehtyä kaakaota soijakermavaahdolla, ja saksanpähkinä-blondiekakkua, niin herkullista!

Suoraan sanottuna ihastuin tähän paikkaan niin kovin, että varsinkin kahvilla tai kaakaolla täytyy alkaa käymään useamminkin. Ja itseasiassa olenkin jo käynyt kahdesti, sillä poikkesin vielä kahvilan puolella uudelleen ennen Tornihotelliin menoakin. Sijainti on kuitenkin aivan loistava juuri Tampereen Sohossa, josta melkein kaikki muukin kiehtova täällä löytyy, eikä tälläistä konseptia toisaalta täältä vielä entuudestaan ole ollut. Kiitos Forget Me Notin pitäjille, olette tehneet omalta osaltanne tärkeää työtä, ja elävöittäneet kaupungin vaihtoehtoskeneä.

Tulevana viikonloppuna on muuten myös sitten seuraava Designtorikin Klubilla ja Pakkahuoneella. Perinteisesti tähän vuodenaikaan tapahtuma on kaksipäiväinen. Itse en ikävä kyllä sinne pääse, sillä olen tuolloin Tallinnassa.

Designtori kuvina

Tällä kertaa kävi niin, että ainoaksi saldoksi eilen Sorin aukiolla järjestetystä Designtorista jäi vain läjä kuvia. Harmi kyllä Uhana Designin pipot eivät sopineet mun isoon päähäni, ja jouduin jättämään sen hankinnan.

Sen sijaan hyvänä muistutuksena itsellenikin oli taas nähdä Kätkö Vintagen Henkkaa, sillä mullehan kävi kesälomalla vähän ohraisesti, kun olin juuri luvannut jo Suvi-Vintagessa käydä vielä loman aikana visiteeraamassa liikkeessä, mutta olinkin liian kiireinen ja unohdin koko asian. Nyt ei saa enää olla syitä menemättä.

Aiemminkin varmasti menen, mutta Tampereen kissakahvila, eli Purnauskishan aukeaa siis aivan Kätkön naapurihuoneistoon, käyntikin sinne tulee tapahtumaan saman ulko-oven kautta. Aivan varma olen ainakin siitä, että pian on entistäkin enemmän syitä matkata Tammelaan, ja kissakahvilareissun yhteydessä on aina helppo käydä katsastamassa samalla Henkan tuoreimmat löydöt.

Mitä Designtoriin tulee, niin katselin myös jälleen kaiholla noita RCM:n takkeja, mutta koska ostin juuri uuden syystakin itselleni, ei sellaisen hankinta ole enää ajankohtainen. Ja vaikka lompakko ei köyhtynyt täällä, ihan kiitettävästi sain kuitenkin käytettyä rahaa Särkänniemeen, jonne suuntasin torilta. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Nyt, näihin kuviin, näihin tunnelmiin Designtorilta.

Tampereen Designviikko

Tänään alkaa Tampereella jälleen Designviikko, joka kestää aina ensi perjantaihin saakka. Viikkoa juhlitaan erinäisin pienin tapahtumin, joissa mukana olevilla yrityksillä näkyvä rooli.

Itselle tietysti se kaikkein kiinnostavin osa tätä viikkoa on nyt tulevana sunnuntaina jälleen ulkosalla Sorin aukiolla järjestettävä Designtori. Mikäli ilmat vain suosivat ulkoilua, pitänee käydä ehdottomasti katsastamassa Uhana Designin syysmallistoa. Itseä kiinnostavat erityisesti nuo syyspipot, joita saa useassa värissä, mutta valikoimassa on myös ainakin uudenlaisia printticollegeja ja toppeja naisille. Pipon hankinnassa oleellista mulle on tietysti se, miten se istuu mun päähäni. Ja toisaalta kolmatta punaista en taida viitsiä sentään ostaa :)

Lisäksi molempina viikonlopun päivinä tapahtuu Särkänniemessä jotain todella mielenkiintoista. Näsinneula Goes Street Food rantautuu betonisesta norsunluutornistaan alas huvipuistoon, jossa Neulan huippukokit tarjoilevat laadukasta katuruokaa ravintolan tyylin mukaisesti lähituotteista, ja vielä erittäin edulliseen hintaan. Lisää tietoja Särkänniemen virallisesta omasta blogista!

Molemmat tuotekuvat on otettu Uhana Designin Instagramista. Mainos Särkänniemen blogista.

Ihana Uhana

Vaikka kelit ei olleet eilen mitenkään mairittelevat, räntää ja vettä vihmoi taivaalta ja ilma tuntui kolealta, melkein syksyiseltä, lähdin silti käymään Pakkahuoneella ja Klubilla Designtorilla.

Keväästä ei siis paljon ollut merkkejä ilmassa, vaikka toukokuu on jo lähtenyt vauhdilla käyntiin. Onneksi sisällä kuitenkin tarkeni :) Minä suuntasin oikopäätä Uhana Designin myyntipisteelle katsomaan, josko kevät/kesä 2014 mallistossa olisi jotakin uusia kivoja printtejä. Ja olihan niitä!

Eniten kaikista olisin halunnut tuon lastenpaitoihin suunnitellun kipparinallen karkkeineen ja jädeineen, mutta se on vain lapsille, höh. Samaa printtiä saa myös kassina, mutta kun rosvokissa ja rosvokarhu mulla jo on, jätin kassit tällä kertaa ostamatta. Sen sijaan toiseksi paras kaikista oli kyllä tuo metsäpaita, jonka sitten valitsin.

Muuten ei mitään tarttunut matkaan. Kuolasin kyllä Roots Cultural Movementin pisteellä samaa "kalastajantakkia" pitkän aikaa, mikä White Trash Diseasen Natallakin on, mutta en raaskinut sitä edes Designtori-alennuksellakaan hankkia. Siitä piti 170 euron hintalappu vieläkin huolen.

Kätkössä

Päräyttävintä mitä olen vähään aikaan kokenut! Kätkö Vintage Tammelassa Tammelantorin, Ravintola Kahvillan ja Lähiruokapuoti Lempin välittömässä läheisyydessä!

Kirjoitan Lost In Musicista koontipostauksen erikseen, mutta halusin omistaa yhden postauksen yksinomaan tälle vapaapäivälle. Postauksessa on runsaasti kuvia, mutta edes tämä määrä ei tee oikeutta sille tunnelmalle minkä omistaja Henrik Ahonen on saanut liikkeessään aikaan.





Pitää heti tähän yhteyteen todeta, että tämä postaus ei ole maksettu mainos, vaan into lähteä tutustumaan paikkaan lähti täysin omasta halustani ja pyysin lupaa kirjoittaa tästä itse. En myöskään hyötynyt taloudellisesti, vaan jopa sijoitin muutaman pennosen löytämääni, samassa merimieshengessä olevaan raitapaitaan kuin aiemmatkin tällä viikolla ostamani paidat. Näette sitten päällä kun se tulee käyttöön, tai itse asiassa kyseinen paita näkyy tämän postauksen 11. kuvassa rekissä :)





Kätkö on ilmestynyt Tampereen katukuvaan vasta aivan muutama viikko sitten, ja kuulin siitä ensimmäisen kerran nykypäivän puskaradion, eli Facebookin kautta vasta alkuviikosta. Aivan loistavaa että tännekin on vihdoin saatu käytettyjen vaatteiden skeneä täydentävä ja asiansa osaavan pukeutumisen erikoisliike josta löytyy runsaasti vaatteita myös miehille!

Kätköstä löytyy niin miehille kuin naisille vaatteita, kenkiä, hattuja, koruja, sisustustavaraa kuin vanhoja designhuonekalujakin!





Kyllähän vintagea on löytynyt jo useamman vuoden ajan esimerkiksi Yesterdaystä tai SuperMukavasta, mutta ne ovat pääasiassa keskittyneet naisten vaatteisiin. Tylsien kirpputorien ja UFF:in tai lähetystorien valikoima kun taas ei ole kovinkaan kummoinen ollut ja niissäkin hinnat ovat hilautuneet koko ajan ylöspäin siten että laatu harvoin on vastannut sijoitettua tuohitukkosta.

Koska suuri osa nykypäivän vaatteista on kertakulutustavaraa, toisin kuin ennen vanhaan, on valtaosa myynnissä olevista vaatemerkeistä keskittynyt laatumerkkeihin ja esimerkiksi armeijan ylijäämätavaraan. Nämä tuotteet on tehty alun perinkin kestämään kulutusta ja aikaa.





Juttelin Henkan kanssa pitkät tovit tasaisen ja kiinnostuneen asiakasvirran soljuessa tiloissa asiantuntevan palvelun saattelemana. Mullahan ei ollut minnekään kiire, koska vapaapäivä. Sanoinko sen muuten jo aiemmin? Ai en? No mulla on lomapäivä :)





Erityisen hienoa on se että liikkeelle on löytynyt mitä parhain tila perinteikkäästä työläiskaupunginosasta vanhojen tehtaiden varjosta. Aaltosen kengätehdas on jo liki kolme vuosikymmentä sitten lakannut toiminnasta, mutta tarinan mukaan tässä Kätkön liiketilassa sijaitsi vielä kauemman aikaa sitten nahkurin liike joka valmisti nahkaa viereisen kenkätehtaan käyttöön.





Sittemmin tilassa on sijainnut turkisliike (hyi! Allekirjoitahan sinäkin aloite tarhauksen lopettamiseksi) ja sittemmin neljän vuosikymmenen ajan vaatturien perheyritys.

Tilat on remontoitu kokonaan uudelleen vanhaa kunnioittaen ja muutamia vanhoja yksityiskohtia, kuten esimerkiksi vanhan ajan kattolamppuja ja ovenripoja on jätetty paikoilleen. Paikka ja sen ympäristö molemmat henkivät täydellistä vintagea jo ulkoasullaan.





Parasta kaikessa on se, että sisustus ja tuotteiden sijoittelu on tarkkaan harkittua ja sopii hienosti yksi yhteen myyntiartikkeleiden kanssa. Kehuinkin että paikka on niin tyylikäs että ei sieltä uskoisi heti ostavansa käytettyä tavaraa. Stereotyyppiset mielikuvat kun tälläisistä liikkeistä ovat juurtuneet syvälle sisimpään. Tässäpä haastetta muillekin yrityksille vähän kohentaa ja nuorentaa omaa lookkiaan.





Sanoisin että Henrik on onnistunut löytämään sellaisen jalansijan Tampereella toiminnalleen että mikäli paikalliset löytävät paikan ja ottavat sen omakseen, on liikkeellä vielä valoisa tulevaisuus.

Toivotan herralle kosolti onnea ja menestystä, ja tulen tietysti vierailemaan täällä vielä monta kertaa uudelleenkin.



Ennen Kätkön reissua käväisin lounastamassa taas Watamin sushibuffetissa, edelleen on maha täysi ja kuola valuu suupielistä kun mietin kaikkia niitä täydellisiä susheja joita mätin naamariini! Harmillista että buffetia ei ole viikonloppuisin saatavilla, kävisin tosin siinä tapauksessa siellä aivan liian usein :)



Tsekatkaa muuten Christopher Moloneyn loistava kuvablogi FILMography, jonne hän kerää ottamiaan valokuvia pääasiassa kotikaupungistaan New Yorkista kuuluisien leffojen kuvauspaikoilta. Kuvien idea on, että hän tulostaa elokuvista mustavalkoisia still-kuvia ja liittää ne oikeilla paikoilla osaksi itse ottamaansa kuvaa. Huikea idea! Tälläiset hetket ovat niitä "WOW"-momentteja, hetkiä jollaisista olen kertonut aiemminkin ja jolloin kokee valokuvaa katsoessaan jotakin enemmän.

Tämä on ollut todella hieno vapaapäivä, eikä se ole vielä edes ohi. Nyt suunta valmistautumaan Lost In Musicin toista iltaa varten.