Syksyn sävyjä

Tampereella juhlittiin eilen kesän päätöstä eli Venetsialaisia, kuten varmaan kaikkialla muuallakin. Itse en kuitenkaan mennyt kuuntelemaan Pepe Willbergiä tai Jukka Poikaa maksusta, tai edes Veeti Kalliota ilmaiseksi. Minä menin Mustalahteen Evan & Manun keikalle. Myös Venetsialaisten ilotulitus järjestettiin Näsinneulasta ja Mustalahdesta käsin, joten oltiin ihan paraatipaikalla. Kuin asiaankuuluvasti keikka alkoi heti ilotulituksen jälkeen, vaikka oikeasti näillä kahdella tapahtumalla ei ollut mitään tekemistä keskenään.

Ja olipa mahtava päästä kuulemaan näitä uuden levyn biisejä. Toki vanhaltakin levyltä kuultiin 'Montreal', sekä encoren huipennuksena tietenkin 'Feet In The Water', mutta muuten setti nojasi täysin uuteen materiaaliin. Myöskin toivomani 'Guardian' (ensimmäinen encore) sekä 'There Is Nobody Like You' tulivat.















Eva & Manu ovat niin sympaattisia tyyppejä! Koska olin lauantai-iltaan mennessä kuunnellut levyn Spotifystä varmaankin jo kymmeneen kertaan, kävin keikan jälkeen tietenkin poistamassa merkkaritiskistä levyn vinyylinä siinä toivossa, että saisin siihen jälleen nimmarit, kuten ensilevyyn pari vuotta sitten Telakalla. Ja onnistuihan se. Taas saa kärsiä ja hävetä omaa typerää virnistystä, riemuidiootti (Nelliinaa jälleen lainatakseni) vauhdissa. Työkaverini eli kuvausassarini ( :) ) ei ikävä kyllä onnistunut taltioimaan tätä tilannetta mun kamerallani, joten joudutte tyytymään huonolaatuiseen kännyselfieen.

Levy on prässätty 180 grammaiselle vinyylille, ja se myös soi hienosti. Ja kuten ensimmäisenkin levyn kanssa, samaan hintaan sai vielä cd-levyn, joka oli sujautettu kotelon sisälle. En muistanut tätä itsekään aiemmin, ennen kuin luin tuon parin vuoden takaisen postauksen, ja löysin cd:n jälleen kerran. Kiva yllätys!

Kansitaide on toinen kiva syy ostaa vinyyliä. On niin eri juttu selata kuunnellessa levyn kansia, kuin vain soittaa sitä digitaalisena koneelta. Ja hienot nuo gatefold -kannet ovatkin. Etu- ja takakannessa on kuvat artisteista, sisäaukeamalla puolestaan kaikki lyriikat ja lisää upeita valokuvia, ihan parasta!

Kiitos keikasta, ja kiitos musiikista Eva & Manu, olette ihan mahtavia!

Eva & Manu ja sielukkaat syntikat

Kirjoitin vasta 'Cinnamon Hearts' biisistä pari viikkoa sitten, ja ehkä hieman yllätykseksenikin kakkoslevy tuli näinkin pian ulos. Myös albumi kulkee ensimmäisen sinkun nimellä.

Ja kun hieman ehdin ruotia bändin uutta saundia, sain siihenkin varsin pätevät perustelut. Debyyttilevyhän syntyi kaksikon reppureissuilla Euroopassa, usein vain pelkästään akustisen kitaran avulla. Kun sitten aika tuli asettua Suomeen, mahdollisuudetkin kasvattaa meininkiä isommaksi jo sävellysvaiheessa lisääntyivät, myös levyn parissa häärineellä Tuomo Prättälällä on lopputuloksessa osansa. YLEX:n haastattelussa Manu toteaakin:

Olemme aina olleet kiinnostuneita syntikkasoundeista, rumpukoneista sekä elektronisemmasta tyylistä, joten halusimme kokeilla uuden levyn kanssa jotain uutta. Emme halunneet toistaa samaa.

Kaikesta huolimatta omia juuria ei ole unohdettu. Kokonaisuus vaihtelee näistä syntikkapoppirallatuksista tuttuihin rauhallisiin folktunnelmiin, ja jo heti levyn kaunis avausraita 'Empty' tuo ne turvalliset fiilikset, jotka tekivät aikanaan tästä duosta oman suosikkini. Levyn kauneimmista tunnelmista avausraidan lisäksi vastaavat huikeat 'Between Us', 'Guardian' ja 'Kathey', jotka eivät jälkimmäistä lukuunottamatta todellakaan tuo ensimmäistä levyä enää mieleen, vaan molemmista biiseistä kuulee, että nyt on hypätty kinttupoluilta suureen maailmaan. Rinkka on vaihtunut matkalaukkuun. Etenkin jälkimmäinen on valkoista nykysoulia parhaimmillaan, ja tämän kaksikon sävyttämänä mua ei edes vaivaa samat asiat, jotka ovat pitäneet mut Tuomon omasta musiikista erillään.

Ehkä eniten ensilevyn linjoilla kulkevat täysin akustiset 'Papi' ja tuo levyn viimeinen raita, aivan mielettömän nätti 'Kathey'. Ja vaikka koko levy mennäänkin pääasiassa taas syntikoiden saattelemana, alan olemaan jo täysin sinut tämän uuden saundin kanssa. Ne ovat ne laulut ja kauniit melodiat, jotka lopulta tekevät Evasta & Manusta juuri sen, mikä tässä on niin hyvää.

Kuten mainitsin viimeksi, Eva & Manu tulevat myös Lost In Musiciin lokakuussa, jolloin heidät voi nähdä Telakalla. Sitä ennen on mahdollisuus katsastaa uuden levyn meininki Mustalahden sataman keikkakesän päätöksessä, jo huomenna lauantaina! Kiinnostaisi kyllä nähdä heidät ensimmäistä kertaa bändin kanssa.

Kaisla Mustalahti

Palaillaan Flow'hun festareiden jälkeen. En ollut ehtinyt tästä aiemmin kirjoittaakaan, mutta kesälomalla tuli käytyä myös vihdoin syömässä Mustalahdessa viihtyisässä Ravintola Kaislassa Chef Santerin kanssa.

Vaikka pidän Mustalahden tunnelmasta höyrylaivoineen ja pikku paatteineen, niin koskaan en ollut vielä ehtinyt tuolla syömään. Terassilla on vuosien varrella tullut istuttua useampaan otteeseen, ja muutama kesä sitten tuonne parkkeerasi lähes pariksi viikoksi aivan loistavalla konseptilla toiminut, ja Suomea kiertänyt pop-up hengessä baarin, vaatekaupan ja radiokanavan yhdistänyt Heineken Style Nuggets, jossa vietin kerran jos toisenkin iltaa.

Arkisin lounasaikaan Kaislassa on tarjolla runsas seisova pöytä kotiruokaa, mutta vaikka mekin sinne lounasaikaan menimme, valitsimme á la carte -listalta omat annoksemme. Ei muuten ole itsestäänselvää, että joka paikassa saa päivällä myös listan annoksia, täällä se kuitenkin on mahdollista.

Siinä Näsijärven maisemia terassilla katsellessamme ruoka maistui erityisen hyvältä, etenkin kun ravintola leipoo leipänsä itse. Itse tilasin häränniskaleivän ja vaikka lihaa ei kuvissa näy, oli sitä leivän välissä niin runsaasti, että olin jälleen syötyäni aivan täynnä. Asiaan tosin saattoi vaikuttaa myös pari kyytipojaksi juotua olutta. Santeri otti Ilmakuivattua kinkkua, vuohenjuustomoussea, paahdettua paprikaa sekä Friteerattuja mustekalarenkaita ja aiolia. Mustekalarenkaatkin Kaislassa tehdään itse, ei ole mitään valmispaneroitua pakastetavaraa.

Vauhdikas herkutteluviikonloppu

Kun pääsin perjantaina kotiin, mua odotti sellainen huipennus synttäreille että ei mitään järkeä. Jo oli nimittäin konkreettisesti makea yllätys. Mikäs mulle, hampurilaisfanaatikolle, paremmin vois toimia, kuin hampurilaisen mallinen ja näköinen kakku! Näyttää kuvassa pieneltä, mutta kakun halkaisija oli 18 cm!

Ulkonäkö oli niin aito, että se meni itse asiassa vielä kaiken lisäksi täysin läpi tavallisena jättikokoisena purilaisena, kunnes sain tietää, mitä lautasella oikein odotti :) Makeaa tuli siis syötyä, ja burgerikakusta riitti vielä naapureillekin. Illalla käytiin vielä kaupungilla kävelyllä ja synttäri-Guinnessilla O'Connellsissa.



Purilaisteema jatkui vielä lauantainakin, koska lähdettiin porukalla käymään Särkänniemessä. Firma maksoi mut ja useamman kaverin sisään, ja laitteet olivat ilmaiskäytössä, joten tämähän kelpasi. Olin muutenkin jo aiemmin innostunut ajatuksesta käydä Ravinteli Huberin testattuani kokeilemassa Hans Välimäen avaaman 'Midhill' -ravintolan huvipuistoalueella.

Kaikki hampurilaiset ravintolassa ovat ns. premium-burgereita, kuten Huberissakin. Siis laadukkaammista raaka-aineista tehtyjä. Paikka itsessään ei poikennut tavallisten pikaruokaloiden linjasta tyylillisesti millään tavalla, mutta ruoka yllätti mut tosiaankin positiivisesti. Hintaa ei normaalia ravintolahintaa enempää ole, mutta ruuan taso on silti korkeampi. Ranskalaiset voi halutessaan tilata kylkeen, mutta pieneen nälkään pelkkä purilainenkin täyttää kyllä vatsan. Pihvi tulee oletuksena myös täällä mediumina, ja vaikka jälleen kerran oman pihvini sisus oli ennemminkin täysin raaka, maussa ei silti valittamista ollut. Ollakseen hampurilainen, raikkaat salaatit, tuore kurkku ja coleslaw kevensivät mukavasti kokonaisuutta.







Jos jotakin negatiivista haluaisi sanoa, niin erittäin ystävällinen palvelu salissa ei täysin keittiön kanssa pelannut yksiin, ja ruoka tuli meidän porukalle melkoisesti eri aikaan jokaiselle. Myös lautasliinat puuttuivat pöydistä, eikä niitä löytynyt edes tiskiltä. Todella suuren suosion vuoksi myös tarjoilijoilla riitti kiirettä, ja palvelua joutui ikävä kyllä odottamaan. Kun sitä sitten sai, oli se kuitenkin loistavaa, vaikka hermot varmasti olivat koetuksella. Odotuksiin nähden paikka kyllä lunasti omat odotukseni. Ainoastaan seurueen yhden jäsenen Caesar-salaatti oli suhteettoman pieni, tylsän makuinen ja ylihintainen. Rakentavana palautteena voisi olla, että ehkä moni muukin kaipaisi purilaislistalle kanahampurilaista.

Ei Midhill silti pärjää premium-hampurilaiskilpailussa Huberille, mutta edullisten hintojensa, ja laadukkaan ruokansa ansiosta se kyllä onnistuu nousemaan nimenomaan kärkeen Tampereen saman hintaisten hampurilaispaikkojen joukossa. Plussaa tulee myös hauskasta tarjoilutavasta. Erityisen hienoa on se, että Hans on tuonut huvipuistoympyröihin laadukasta ruokaa tarjoavan ravintolan, paikkaan jossa yleensä joutuu tyytymään melkoiseen perusmättöön. Konsepti on hyvä ja toimiva.







Mitä sitten itse Särkänniemeen tulee, kaikki oleelliset suosikkilaitteet tuli käytyä läpi; Tornado, Tukkijoki, Half Pipe, MotoGee ja Tyrsky. Tornadossa tuli käytyä peräti kolme kertaa, on se vaan mainio. En ollut käynyt tuolla lähes kolmeen vuoteen huvipuistolaitteissa, kerran alueella pari vuotta sitten, joten muutama tunti alueella riitti paremmin kuin mainiosti, ja hauskaa oli. I'm flying, Jack!

Särkkä-reissun jälkeen poikettiin vielä testaamassa ansionsa mukaista huomiota useassa paikallislehdessä nauttineen uusvanhan Minetti-jäätelökioskin tarjontaa Mustalahden satamassa. Minetti on perinteinen jäätelömerkki, jota on ilmeisesti saanut jo 1920-luvun Tampereella. Nykypäivän jäätelöt tehdään Italiassa, mutta ensi vuoden alusta omaa jäätelötehdastoimintaa olisi tarkoitus aloitella myös kotikaupungissani. Täältä muuten löytyy Tamperelaisen juttu asiasta.

Makuja löytyy tiskistä vaikka millä mitalla, ja suosio olikin jonosta päätellen huima, sijainti ja ajankohta huomioon ottaen. Itse otin kerma-kirsikkajäätelöä ja Red Bullin makuista sorbettia, molemmat olivat omalla tavallaan oikein hyviä. Kerma-kirsikka perinteisempänä jäätelönä yksi parhaista koskaan maistamistani jäätelöistä, Red Bull taas todella raikas, ja aidon makuinen kesäjäätelökokemus. Tänään on tullut pyöräiltyä ympäri kaupunkia, mm. Iidesjärven ympäri ja keskustan kautta. Tällä taas jaksaa odottaa tulevaa kesälomaa, jonne on muuten enää vajaa kolme viikkoa!

Kesämeininkiä ja festarointia

Suurin piirtein kerran vuodessa tapaa nettituttuja kun kokoonnutaan yleensä Tammerfestin aikaan täällä päin. Keikoilla ei tullut enää käytyä keskiviikon jälkeen mutta perjantaina ja lauantaina tuli vietettyä kaupungilla koko päivä. Muutenkin näin niin paljon kavereita ja vanhoja tuttuja että en ole vähään aikaan nähnyt.

Ja miten täällä manserockin kehdossa olisi parempi aloittaa festarointi, kuin juomalla Popeda-viiniä? Kun kävin naureskellen ostamaan tuota Alkosta, myyjä sanoi että kyllä sitä ainakin Popeda on suositellut. En vakuuttunut kyllä siitäkään. Sanoinkin että niille taitaa mennä alas mikä vaan.

No, ensimmäisen kulauksen jälkeen totesin, että miten vain muuten olisi ollut parempi aloittaa festarointi :) Olin ajatellut että espanjalainen punaviini ei voi huononakaan olla aivan hirveää, mutta kyllä se oli. En siis suosittele, edes hauskana läppänä.

Säät olivat kuitenkin vähän epävakaiset, joten perjantai-ilta päättyi siihen että piti siirtyä puistosta sisätiloihin.

Lauantai alkoi toiveikkaissa merkeissä, sillä oltiin sovittu mennä pitkästä aikaa Hookiin. Kuola valui jo etukäteen asiaa miettiessä. Tosin festien ansiosta aika moni muukin oli keksinyt lähteä syömään sinne, ja ennen paikan aukeamista oven kahvassa oli jo parinkymmenen metrin jono. Onneksi kuitenkin sovittiin terassille. Itse tilasin täyteen tulleella kanta-asiakkaan leimakortilla nuo ilmaiset 18 siipeä.

Moi Moi Barcelonan kassi oli olennaisessa osassa festikassina, vaikka kangaskassiin jatkuvasti niin kännykkä, lompakko, kuin muukin pikkusälä hukkuu ja aiheuttaa jatkuvia sydämentykytyksiä, on se sen verran kiva ja tilava että täytin sen tarpeellisella tavaralla molempina päivinä.

Eilen oli päällä jälleen samat kamppeet kuin torstaina, lukuunottamatta t-paitaa, joka on Pull & Bearin tuliaisia Budapestista. Jalassa olivat Topmanin espadrillot.



Jälkkäriksi mentiin Laukontorin jätskikiskasta hakemaan jäätelöä. Muistinkin että sieltä yleensä saa vanilja-suklaapehmistä, josta jouduin edelliskerralla tinkimään, mutta se tunne kun vihdoin sain lempparitötterön huulille oli sanoinkuvaamanton :) Täydellistä, pitää mennä vielä toisenkin kerran tänä kesänä käymään.



Edellispäivän kaverit ja pari uutta tuttavuutta olivat jo asettuneet Koskipuistoon, joten lähdettiin itsekin sinne suuntaan. Koskikeskuksen kautta, josta mukaani tarttui naisten aurinkolasit. Nuo läpinäkyväsankaiset arskat ovat Lindexistä ja vaikka kokeilinkin niitä alun perin hassuttelumielessä (kuten erinäisiä hattuja), olivat ne sen verran siistit että ostin ne kuitenkin :)



Puistossa istumisen välissä käytiin vielä yksillä Roosterin terassilla ennenkuin naapurit suuntasivat kotiin ja minä jäin hengailemaan puistoon. Käveltyä tuli kilometrikaupalla ympäri keskustaa eilisen aikana, sillä lähdin vielä laulelemaan Singstaria kaverille siinä välissä, ennenkuin palasin ennen kotiin lähtöä lopulta tapaamaan paria vanhaa tuttua takaisin puistoon.

Melkonen hurlumhei-viikonloppu josta onkin hyvä rauhoittua työviikkoon. Kolme viikkoa on välissä seuraavaan kahden viikon lomapätkään.

Ensi perjantain suhteen on hieman valinnan vaikeutta kun ylivoimaisesti yksi suomalaisista lempibändeistäni, 22-Pistepirkko heittää keikan Mustalahden tapahtumasatamassa samaan aikaan kuin on Hang The Dj!. En ole vielä päättänyt kumpaan menisin mutta eiköhän se viimeistään perjantaina selviä :)