Eräänä syyspäivänä

Kaikenlaista on taas tullut osteltua viime viikkoina, aina vaatteista kodinelektroniikkaan. Levyjäkin olen tilaillut pari, mutta niistä toinen on tilaustuote ja toimitusaika liki kuukausi, toinen ilmestyykin vasta marraskuun lopulla. Jälkimmäinen näistä on Nightsatanin albumi, bändi, josta olen ennenkin kirjoittanut, ja jonka lyhytelokuvan 'Nightsatan and The Loops of Doom' kävin viime Tampere Film Festivaleillakin katsomassa. Tuon kyseisen elokuvan saa kyseisen kolmensadan vinyylin erikoispainoksen oheistuotteena, joten vinyyli ja loistoleffa, win=win.

Jo ennen levyn ilmestymistä ehdin kuitenkin tilata myös heidän uuden t-paitansa, joka saapui pari viikkoa sitten. Käytiin sunnuntaikävelyllä Tammerkosken liepeillä, koska oli nätti ja tyyni syksyinen päivä, keskusteltiin bloggauksesta ja otatin muutamat kuvat uusista paidoista. Toinen uusi hankinta nimittäin on tuo valkoinen villapaita, jonka ostin H&M:n alennusrekistä 15 eurolla. Lämmin juuri näille keleille, ja riittää tuon Varustelekan syystakin kanssa varmasti vielä pitkän aikaa, ainakin ennenkuin asteet miinukselle menevät.













Olen myös opetellut mm. tekemään jäätelöä kotona. Tai eihän siinä mitään opettelemista ole, helppoa kuin mikä, mutta ensimmäistä kertaa kokeillut, sillä ostin Tokmannin loppuunmyynnistä muutama viikko sitten jäätelökoneen. Ei mikään kovin laadukas ollut, mutta kulho on ajanut asiansa, jäätelökoneissa se kun on sellainen, jossa sisällä on jotakin jäähdyttävää nestettä, joka yhdessä kulhon pinnan kanssa jäädyttää massan nopeasti. Samasta alennusmyynnistä ostin uuden partakoneen, se, kuten jäätelökonekin olivat puoleen hintaan, eikä siitä siis kauheasti päässyt onneksi köyhtymään. Olen kokeillut nyt tehdä Da Capo -suklaajäätelöä, johon murskasin myös paahdettuja ja suolattuja manteleita, sekä mansikka-mustikkajäätelöä, joista jälkimmäinen oli aivan mielettömän herkullista. Jälkimmäiseen en laittanut lainkaan maitoa, pelkästään kermaa, joten sekin saattaa vaikuttaa :)

Sunnuntaikävelyn lopuksi mentiin istumaan Café Europaan, jonka ruokalista oli juuri kokenut uudistuksen. Entisiä lämpimiä leipiä saa nyt vapaavalintaisilla täytteillä, ja lisäksi uutena tuotteena on sekä suolaisia- että makeita creppejä. Makeissa vaihtoehdoissa saa joko mansikkahillon ja kermavaahdon, tai maapähkinävoin ja kermavaahdon. Suolaisista vaihtoehdoista valittavissa on nyhtöpossua, kylmäsavulohta, kanaa ja chorizoa, ei siis kasvista lainkaan. Lisäksi juuston voi valita aurajuuston, vuohenjuuston, halloumin ja mozzarellan väliltä.

Halusin lähteä tätä uutuutta testaamaan, ja otinkin kylmäsavulohta ja halloumia, joka osoittautui turhan suolaiseksi komboksi. Muutenkin annos jätti aika kylmäksi, sillä odotin mehevää ja runsaasti täytettyä creppiä. Lopputuloksena olikin kuiva paistettu lätty. Viime aikoina bloggareita on ruodittu ravintola-arvosteluista rankalla kädellä, kaikki alkoi tästä blogikirjoituksesta, johon ensimmäisenä isommin reagoi ravintoloitsija Arto Rastas.

Ja vaikka ruokaan petyin, ei minulla lempipaikastani pahaa sanottavaa muuten ole, tämän kokemuksen perusteella en vain noita creppejä toista kertaa tilaa. Annoin myös palautetta suoraan ravintolassa tarjoilijalle. Crepit voisi tehdä toisella tavalla, ja tuote olisi todella koukuttava. Mutta ensin pitäisi aloittaa siitä, että niitä ei kannata paistaa rutikuivaksi, ja täyte kannattaa kypsentää nopeasti ja lisätä vasta juuri ennen tarjoilua. Ja koska nuo voi tilata joko lisäkesalaatilla tai ilman, pitäisin parempana ideana, että salaatti olisi oletuksena raikastavana elementtinä rullan sisällä. Ajatelkaapa nyt vaikkapa juuri edellä mainitun Arto Rastaan Bar Burritoa. Europassa parhaita annoksia ovat kuitenkin edelleen salaatit, ja epäilemättä myös lämpimät leivät pitävät edelleen pintansa. Eniten kaipaan kuitenkin edelleenkin vanhan listan antipastolautasen juustovalikoimaa.

Toinen burrito kiitos!

Arto Rastas avasi ensimmäisen Bar Burriton suosion saattelemana jo heti toisen burritoravintolan Tampereelle elokuun alussa, mutta koska se on omilta kulkureiteiltä enemmän sivussa kuin Keskustorin paikka, ei siellä ole tullut liiemmin liikuttua. Ei ennen Monsters of Poppia. Muuten näyttäisi olevan leimakortin perusteella jo viides kerta kun käyn burritolla.

Toinen Bar Burrito sijaitsee samassa rakennuksessa kuin Bistro Le Pot, ja aivan vastapäätä Tullikamarin Klubia ja Pakkahuonetta samalla puolella Itsenäisyydenkatua. Etenkin lounasaikaan se palvelee varmasti hyvin alueen työntekijöitä, ja kuulemma jonot usein ovatkin melko huimia tuohon aikaan. Itse kävin täällä siis alkuillasta torstaina, ennen Telakalle menoa ja mahduin hyvin istumaan.

Myös tämän paikan sisustuksesta vatsaa sama Tila & Ihme, joka on suunnitellut Keskustorinkin ravintolan, ja linja onkin hyvin pitkälle sama. Ravintolatila saattaa tosin olla hieman isompi. Ja vaikka moderni 90-lukulainen rakennus ei samanlaista tyyliä ulkoisesti tarjoakaan, mitä Keskustorin, sisältä se on saatu varsin viihtyisäksi ja rennon katuruoka -hengen mukaiseksi. Itseasiassa tämä paikka tuntuu vielä tweekatun ihan asteen karummaksi, ainakin mitä graffititaiteeseen tulee. Ainakin mulle tuli sellainen entistäkin rosoisempi tunnelma tuosta, joka tässä tapauksessa on pelkästään positiivista.

Oli miten oli, ravintolakonsepti on loistava, paikka viihtyisä ja ruoka sitä tuttua ja turvallista, siis hyvää. Bar Burriton ideaahan on hiottu aivan alun jälkeen, ja nykyään sieltä saa valittua kaikki samat täytteet joko lätyn sisään, salaatin tai nachojen päälle. Vaihtoehtoja siis löytyy. Itse otin kuitenkin tietysti lätyn, ja täytteeksi jo melko suosikikseni muodostunutta papu-korianterimuhennosta. Lihavaihtoehdoista oli tällä kertaa tarjolla chorizopossua ja bbq-nautaa, ja vaikka ensimmäinen oli todella hyvää, valitsin jälkimmäisen, sillä olin vasta pari päivää aiemmin syönyt juuri tuota chorizopossua Keskustorilla. Erityisesti tuosta possusta pitää antaa isoa peukkua, oli nimittäin todella hyvää ja hyppäsin ensimmäisen kerran naudanposken jälkeen suosikikseni, vaikka nautakin kyllä toimi. Muuten valitsin vakiona coleslawn, muut täytteet ja sour creamin sekä valkosipulikastikkeen.

Jos satun sopivasti liikuskelemaan Tammelan puolella, poikkean tänne jatkossakin. Kuitenkin Keskustorilla varmasti tulee edelleen enemmän käytyä.

Huvittelua ja katuruokaa

Sunnuntaina tosiaan suuntasin Designtorin jälkeen Särkänniemeen, jonne alunperin olin ajatellut lähteä viikonloppuna ainoastaan syömään. Suunnitelmiin tuli kuitenkin jo perjantaina muutos. Ja koska kaveriporukalla mentiin, niin tulihan se rannekekin sitten ostettua. Oli muuten toisiksi viimeinen viikonloppu, kun Särkänniemen huvilaitteet ovat avoinna. Ensi viikonloppuna vietetäänkin kesäkauden päättäjäisiä.

Mutta vaikka koko päivä tulikin huvilaitteissa pyörittyä, ja ensimmäisen kerran muuten käytyä kiertelemässä ja katsomassa Koiramäkeäkin, niin kyllä se ruoka oli silti itsellä edelleenkin pääosassa tällä visiitillä. Näsinneulan kokit olivat siis siirtyneet yhteen huvipuiston ravintolapisteistä kokkailemaan katuruokaa lähialueen raaka-aineista, edullisesti mutta sillä pieteetillä, mikä ainoastaan huippuravintolan arvolle sopii.

Tarjolla oli kolme ns. pääruokaa ja yksi jälkiruoka. Näistä maistoin kahta pääruokaa ja kakkua. Inkivääriglaseerattu Charolaise oli tehty naapurikunnan Nokian Siurossa tuotetun Kauniaisten kartanon rotukarjan kyljestä ja niskasta ylikypsäksi paistamalla, ja se tarjoiltiin briossileivän päällä. Liha oli suussa sulavan maukasta, ja selleri toi mukavaa rapeutta annokseen. Karitsahodarissa makua tuli tietenkin lihaisasta karitsamakkarasta, mainiosta coleslaw'sta ja pähkinöistä. Hodari oli näistä annoksista ylivoimainen kunkku, ja sellaisen hain vielä toisenkin kerran, niin hyvää se oli. Myös pähkinäinen luomusuklaakakku vadelmavaahdolla tuli testattua, ja kolmen euron hintaiseksi jälkiruuaksi se oli varsin hyvä, joskin yllättävän tuhti ja suklainen.

Tietysti myös jäätelöä piti saada, kun kerran huvipuistossa oli tarjolla niin paljon Minetin myyntipisteitä. Nyt ensi kertaa maistamani cookies pääsi kertaheitolla kyseisen firman jäätelöiden top 3:n omalla mittarillani mitattuna!

Tälläisten katuruokatapahtumien yleistyminen on pelkästään asiakkaiden ja minunlaisteni ruokaharrastajien selätysvoitto, ja kunhan nämä ottavat Tampereellakin kunnolla tuulta alleen, voin olla tyytyväinen siihen, mihin suuntaan ruokaskene yleisesti tällä hetkellä on menossa. Ainakin linja sopii mulle kuin nyrkki silmään :) Ennen isompien tapahtumien yleistymistä voi onneksi käydä esimerkiksi syömässä kauppahallissa 4 Delin mainioita hodareita, Bar Burriton maistuvia burritoja tai Ravinteli Pork and Moren grilliherkkuja!

Leipäteksti

Euroviisujen voittaja oli itselleni todellinen yllätys, ja muitakin yllätysmenestyjiä kärkeen mahtui. Mm. Hollanti, Unkari ja Ukraina sijoittuivat kaikki hämmentävän hyvin, kun taas omat suosikkini pärjäsivät melko heikosti ainakin odotuksiini nähden. Conchita Wurst tuli takavasemmalta, veti huomiotaherättävän shownsa diivan elkein ja näytti voittavan lähes kaikkien maiden äänet puolelleen. Aivan tälläistä suosiota en ennakkoon uskonut hänen saavan, mutta vuoden päästä viisuja lauletaan nyt kuitenkin Itävallassa. Ja kun isoin shokkivaikutus on ehtinyt väistyä, pystyn kyllä myöntämään, että Itävallan kappaleessa oli paljon perinteistä Euroviisuhenkeä.

Ja kun näitä viisuja nyt kisattiin Kööpenhaminassa, tuntui myös tanskalaisen voileivän syöminen tällä viikolla sopivalta idealta. Kuului tavallaan rooliin :) Uudet ruokapaikat Tampereen Sohossa eivät nimittäin rajoitu pelkästään Barmaciaan, vaan aivan sen ja Minibaarin viereen huhtikuussa aukesi myös toinen Tivoli smørrebrød & øl. Itse huomasin sen vasta reilu pari viikkoa sitten, ja koska olen aina saanut aivan loistavaa ruokaa Siperian Tivolissa, päätin tietysti käydä vaihtelun vuoksi syömässä sielläkin.

Tivolin leipälista on kunnioitusta herättävän laaja, ja runsaudenpula iskee joka kerta, kun sinne menee syömään. Kuitenkin aikani pohdittua valintani kohdistui Suutari Hedbergin häränpaistileipään, jonka olen muistaakseni syönyt ennenkin. Siihen tulee palvattua häränpaistia ja remouladea, ja maku on jotain aivan taivaallista. Nyt kuitenkin puhutaan vain kylmistä leivistä, joiden päällä on pino täytteitä.

Uusi sijainti sopii itselleni entistäkin paremmin, vaikka toisaalta Finlaysonin vanhan tehdasmiljöön atmosfääri on jotakin aivan erityistä. Samaan tunnelmaan ei Aleksanterinkadun ravintola mitenkään pääse, mutta muuten tuolla suunnalla on kaikki, mitä kulinaristi voi toivoa. Todennäköisimmin valitsen siis tämän ravintolan näistä kahdesta jatkossakin, kun mieleni tekee tanskalaista voileipää.

Kävin myöskin uudelleen Bar Burritossa, ja valitsin nyt lukijan suosituksesta täytteeksi lammasbolognesen, kiitos vinkistä Dirty Cars And Million Cows -blogin Pirkko! Sille otin kaikkien muiden lisukkeiden ohella savuisen valkosipulikastikkeen. Ruoka oli jälleen todella hyvää, myös lammas toimi burritossa hyvin. Seuraavalla kerralla pitänee testata vielä possunniskaa, vaikka se naudanposki oli kyllä jotakin ylimaallisen hyvää.

Herkkuja rullalla

En vieläkään ole ehtinyt käydä syömässä Bistro LePotissa, vaikka on pitänyt jo sen yli puoli vuotta. Mutta melkein heti avajaisten jälkeen, toisena toimintapäivänään eilen, ehdin käydä kuitenkin saman keittiömestarin uudessa Bar Burritossa Keskustorilla.

Arto Rastas, joka siis näiden edellämainittujen ohella pyörittää myös Hella & Huonetta, ilmoitti reilu kuukausi takaperin perustavansa meksikolaistyyppisen pikaruokaravintolan Tampereelle, ja siitä lähtien uutisen ympärillä velloi yleinen uteliaisuuden verho. Kunnes, joitakin viikkoja sitten sijainti paljastui, ja entisen Pohjanheimon vaatturinliikkeen tiloista Tampereen paraatipaikalta alkoi baarin Facebook -sivulle tulla remonttipäivityksiä.

Jo tuolloin hihkuin innosta, sillä mitään tälläistä ei Tampereella ole vielä aiemmin ollut. Ruokakonsepti on luku sinänsä, mutta itse innostuin erityisesti juuri sisustuksesta. Olen jaksanut paasata näistä romuhuonekaluin sisustetuista paikoista sitten viime kesän Budapestin reissun, mutta kun mitään edes lähelle vastaavaa ei täällä ole ollut. Helsingissäkin tämän tyyppisiä paikkoja on vain kourallinen. Niinpä odotin avajaisia innolla, enkä todella joutunut pettymään. Kuvat eivät edes tee täysin oikeutta tälle paikalle, niin siisti se on!







Ja mitä ruokaan tulee, söin ehdottomasti parhaan koskaan syömäni burriton. Täytteiden valitseminen tapahtuu samaan tapaan kuin Subwayssä, mutta sisältö on vain paljon maukkaampaa. Homma alkaa ruis-spelttiwrapista, johon kääritään ensin haluttu lämmin pohjatäyte. En tiedä, vaihtuvatko täytteet miten usein, mutta ainakin minun käydessäni vaihtoehtoja löytyi papu-korianterimuhennoksesta täysjyväriisin kautta ohraan. Sen jälkeen valittavana on useita eri liha- tai kanavaihtoehtoja, tai kasvissyöjille vuohenjuusto. Myös kuulemma halutessaan tuota lämmintä pohjaa voi ottaa kahta sorttia, mikäli haluaa täysin vegaanisen tai ei pidä vuohenjuustosta.

Lättyni täytteeksi valitsin papu-korianterimuhennoksen, siihen naudanposkea, coleslawia ja sourcreamia. Näiden lisäksi otin kaikki muut tarjolla olleet lisukkeet, joihin kuului mm. salaattia ja guacamolea. Erityismaininta pitää antaa juuri tuosta muhennoksesta, jossa korianteri maistui ihanasti, sekä naudanposkesta. Mieletön makuelämys. Lopulta burrito kääräistään paperiin, ja tarjoillaan hauskasta korista, jolla saa samalla helposti kulkemaan myös juoman pöytään. Jos jotain kritiikkiä pitäisi antaa, niin täytettä voisi lätyn sisällä olla hieman enemmänkin, alkupään pelkkä taikinaosuus kun on tylsää syötävää, kun täytettä ei ole koko burriton täydeltä. Tosin listalta löytyy myös fantasiaburrito, johon saa valittua enemmän tavaraa mukaan.

Juomavaihtoehtoja baarista tietysti pitääkin löytyä, ja niitä löytyy. Koska Bar Burrito on A-oikeuksin varustettu täysiverinen baari, on tarjolla margaritoja, mojitoja, pina coladaa, muita raikkaita cocktaileja ja tietysti tequilaa! Myös mieto juomavalikoima on varsin kiitettävä näin pieneksi paikaksi, ja etenkin oluita löytyy viittä erilaista.

Niin, ja listalla on tietysti myös jälkiruokia, erikoisuutena hedelmillä ja marjoilla täytetty burrito. HOT TIP! Leimakortti kannattaa pyytää, sillä saa joka 10. burriton ilmaiseksi. Menen itse pian uudelleen!

Ps- huomenna sunnuntaina 4.5 on muuten jälleen Designtori Pakkahuoneella ja Klubilla. Käykääpä jälleen tutustumassa pienyrittäjien ja taiteilijoiden tuotteisiin.

Ruokaa länsirannikolta

Turussa kun olin, piti tietysti kokeilla kaupungin hampurilaistarjontaa. Yritin jo etukäteen selvitellä paikan paremmin tuntevilta, että mistä saa kaupungin parhaat purilaiset. Internet tietysti tarjoaa oivan pohjan tarkastella useammankin paikan arvosteluja, mutta itse halusin luottaa nykyisiin ja entisiin paikallisiin tuttuihin, ja kyselin mielipiteitä heiltä Facebookissa.

Näistä kaksi valikoitui edukseen. Nimittäin lähellä rautatieasemaa sijaitseva Kortteliravintola Kerttu, jonka viikonlopun hampparibuffa sai huimaa kannatusta, sekä täl pual jokke Martinsillan lähellä oleva Sloppy Joe West Coast Grill, joka siis oikeasti oli tois pual jokke, ainakin Kerttuun ja hotelliini nähden :)

Koska hampurilaisbuffettia ei perjantaina ollut tarjolla, valitsin näistä kahdesta vaihtoehdosta jälkimmäisen, enkä vähiten paikan omistajien aiempien näyttöjen perusteella. Sloppy Joe'ta nimittäin pyörittää Dahlin pariskunta, jotka Tampereella tunnetaan ehkä parhaiten Sorsapuiston lähellä sijaitsevasta ravintola Hella & Huoneesta. Nykyään tuota tosin pyörittää yksin Arto Rastas, joka on noussut enemmän viime aikoina esiin Le Potin ja lähiaikoina Keskustorille avattavan Bar Burriton kautta. Lisäksi Sloppy Joen paikalla sijaitsi aiemmin saman pariskunnan pyörittämä Le Porc, myöskin ranskalaisen keittiön herkkuja tarjoava ravintola. Käydessäni täällä pitkäperjantaina, oli Herra Dahl nytkin keittiössä, ja valmisti annokset itse meille.







Toki konsepti on nyt aivan eri kuin fine diningissa, sillä kokki itse on palannut juurilleen, ja tarjoaa nyt amerikkalaista pikaruokaa laadukkaista ja tuoreista raaka-aineista. Kuitenkin tinkimättä asiakasystävällisestä hinnoittelusta. Montgomery Dahl on syntynyt Seattlessa ja tullut aikanaan Lontoon kautta Suomeen.

Sloppyssä on tarjolla kokonainen kirjo Cal-Mex (California-Mexico, joka oli muuten uusi termi itselle) tyyppisiä ruokavaihtoehtoja, mutta koska olin burgerille ollut menossa, sellaisen myöskin tilasin. Omalle lautaselleni päätyi Mojo Burger, johon tulee pihvin lisäksi BBQ-jauhelihakastiketta, juustoa, herkkukurkkumajoneesia, salaattia, tomaattia ja friteerattua sipulia. Itseasiassa kaikkiin paikan hampurilaisiin tulee tuota sipulia, joka toimii mielestäni aina purilaisessa kuin purilaisessa. Niinpä lähtökohdat olivat enemmän kuin kohdillaan annoksessani.

Lopputulos ei aivan päässyt vaikkapa Ravinteli Huberin tai Midhillin tasolle, mutta toisaalta hintakin oli lähempänä Zarillon tai Pancho Villan annoksia, joiden purilaisista tuo oli valovuosia edellä.

Myös Sloppyn jälkiruokien hinnat ovat erittäin kuluttajaystävälliset, vai kuinka monesta ravintolasta saa jälkiruuan neljällä eurolla? En tiedä yhtään! Harvoin otan jälkkäriä ravintolassa, mutta nyt oli pakko kokeilla kahta erilaista jäätelösandwichiä. Toisessa oli suklaakeksin välissä minttujäätelöä, ja toisessa suklaajäätelöä maapähkinävoikeksin välissä. Erityisesti jälkimmäinen oli enemmän omaan makuuni, mutta ei minttujäätelökään todellakaan heikko esitys ollut. Lisäksi ruuan yhteydessä saa espresson parilla eurolla, tai laten kahdella ja puolella, eikä kyse ole mistään automaattikahvista. Jos olet Turusta, tai siellä käymässä, kannattaa ehdottomasti ottaa muutama sivuaskel sillan toiselle puolelle, ja käydä syömässä Sloppy Joe West Coast Grillissä!