Kesä vierähti, ja siinä samassa myös Flow Festival jäi taakse. Syksy tuli ja sekin on taittumassa kovaa vauhtia talvea kohti. Elämä kuitenkin maistuu mukavalta. Olen tuosta Budapestin reissusta lähtien ollut matkakumppanini, nykyisen tyttöystäväni kanssa, melko tiiviisti yhdessä.
Se tosin on tarkoittanut elämää kahden kaupungin välillä. Suurin osa kesälomastani menikin Helsingissä, samoin useammat viikonloput sen jälkeen olen ollut siellä, mitä Tampereella. Elämääni ilostuttavat hänen lisäkseen myös syyskuun alussa perheeseen tulleet kissanpojat, vekkulit ja niin suloiset kehrääjät. Instagramista kuvia heistä löytyykin melkoisesti :)
Kulumisieni päivittäminen liittyy viimeaikaisiin ajatuksiin jakaa joitakin musiikillisia kohokohtiani tältä vuodelta. Ja kuten varmasti arvata saattaa, oli Pet Shop Boysin keikka Flow'ssa tällä saralla se kaikkein kovin, se oli kuitenkin suuri unelma, joka vihdoin toteutui juuri oikeanlaisessa ympäristössä, ja ne visuaalit... HUH! Silläpä aloitan tämän muutaman postauksen sarjan juurikin näillä kolmella videolla, jotka taltioin tuolta elokuiselta keikalta. Ne on kuvattu iPhonella, joten kuvanlaatu on mikä on, mutta mielestäni se on kuitenkin riittävä.
Samalta YouTube -tililtä löytyy toki muutama muukin taltiointi kyseisiltä festivaaleilta, kuten myöskin Florence and the Machinen loistavasta setistä. Mielessä on ainakin vielä pari muuta postausta, jotka tulevat tässä lähiaikoina. Joten kannattaa taas hetken aikaa pysyä kuulolla!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iPhone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iPhone. Näytä kaikki tekstit
torstai 12. marraskuuta 2015
tiistai 12. elokuuta 2014
Flow Festival - What else is there?
No niin, Flow Festivalit on juhlittu taas tältä vuodelta, ja arki on palannut Tampereelle.
Kuten jo etukäteen harmittelin, kuvien laatu ei varsinkaan yökuvien osalta ole kovinkaan huimaa, sillä jätin kamerat suosiolla kotiin ja kuvailin pelkästään iPhonella kaikki kuvat ja videot. Toisaalta olin samaan aikaan suhteellisen yllättynyt, että kuvaamissani keikkavideoisssa ääni ei juurikaan säry, mikä vanhemmissa puhelimissa on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunkkaistahan se ääni on, mutta biiseistä välittyy kuitenkin tarpeeksi. Vaikka mun kuvat ovat melko ankeita kamerakännykkäkuvia, niin onneksi Flow'n viralliselta Flickr -kanavalta löytyy kuitenkin kymmeniä sivuja upeita tunnelmakuvia viikonlopulta.
Erityismaininta tämän vuoden festareille kyllä entistä upeammista ulkorakennelmista ja visuaaleista, näihin mukaanluettuna kaikki ulkovalot ja niiden luoma tunnelma erityisesti ilta-aikaan. Lempistagellani takapihalla oli tänä vuonna tosin luovuttu niin kovasti rakastamistani puissa roikkuvista halogeenivalaisinketjuista, mutta tilalle oli tulleet hieman kiinalaisista lyhdyistä ideaa saaneita kesäyössä vilkkuvia suurempia valaisimia.
Myös muutaman keikan valaistus, lähinnä sinisessä teltassa, oli jotakin äärimmäisen upeaa. Kaikkein väkevimmin valoshowtaan tarjosi jo ennakkoonkin odottamani Röyksopp sekä Robyn, jotka vetivät ehdottomasti festareiden upeimman setin. Jo vuoden 2011 Flow'ssa Röyksoppin keikka oli festareiden parasta, ja nämä norjalaiset eivät ilmeisesti tyydy vain pysymään urissaan, vaan tällä kertaa nähtiin ja kuultiin peräti kaksituntinen spektaakkeli, joka koostui periaatteessa kolmesta erillisestä keikasta.
Ensimmäisen reilun puolituntisen lavalla olivat pääosassa herrat Berge ja Brundtland keikkasoittajiensa kera, ja jo tuolloin kuultiin kaikki olennaiset hitit matkan varrelta. Ensimmäiseen settiin kuuluivat mm. 'Eple', 'Happy Up Here', 'Poor Leno', 'Circuit Breaker', 'Running To The Sea', 'This Must Be It' ja 'What Else Is There?'. Kolmessa jälkimmäisessä mukana oli laulamassa Susanne Sundfør, joka laulaa myös 'Running To The Sean' alkuperäisversiossa. Sen sijaan Karin Dreijer Anderssonia ei kiertueella nähdä.
Tämän jälkeen paikalle saapui toinen pääesiintyjistä, eli Robyn. Röyksopp vetäytyi backstagelle lepäämään ja tämä Ruotsin dancehall queen otti lavan haltuun, ja jälleen kerran kuultiin reilu puolituntinen kuningattaren parhaita hittejä. 'Indestructible', 'Dancing On My Own' ja 'With Every Heartbeat' olivat vain jäävuoren huippu setin kovimmasta päästä. Jälkimmäisen aikaan punaiset laserit piirsivät sydämiä teltan kattoon.
Lopuksi lavalle palasivat entistä kovempaan finaalivetoon itsensä ruoskineet norjalaiset, ja varsinainen yhteinen show saattoi alkaa. Setti alkoi bändin toistaiseksi teknoimmalla 'Say It' kappaleella. Musiikki, valot ja videot olivat rajumpia, Robynin tanssi villimpää ja liikehdintä jopa seksuaalisempaa. Myös asut olivat tässä vaiheessa jo iso osa esitystä, ja vaikka niistä ei kuvista niin paljoa selvää saakaan, oli niihinkin panostettu erityisesti. Jonkin verran fiilistä voi hakea vaikkapa tästä Flow Festivalin virallisesti julkaisemasta kuvasta. Myös keikkataltiointeja löytyy jo YouTubesta muutamia ja tulipa tässä viimeisessä setissä myöskin 'The Girl And The Robot'.
Musiikin ohella parasta olivat ne valot, laserien ilotulitusta, mieletöntä valojen visuaalista leikkiä, todellista karkkia silmille. Aivan mieletön show, ja mieletön lataus. Ei jäänyt meinaan yhtään harmittamaan, vaikka missasin Action Bronsonin ja Outkastkin jäi pääosin tsekkaamatta. Yksi ylivoimaisesti parhaita koskaan näkemiäni keikkoja, enkä edes oikeastaan pysty nimeämään niitä parempia, ainakaan tällä hetkellä. Olin tuon keikan jälkeen niin ekstaasissa, että olin jo hetkellisesti pohdiskelemassa illan viimeisen keikan, Die Antwoordin jättämistä väliin, sillä en uskonut sen pystyvän millään enää nostavan omaa fiilistäni. Melkoista.
Ja olihan sinisen teltan visuaalista ylivoimaa todistanut jo lauantai-illan viimeinen esiintyjä Kavinsky, joka toi Outrun Livensä Suvilahteen. Vaikka en keikkaa aivan loppuun katsonutkaan, oli se kuitenkin myös yksi festareiden kärkisijoille meneviä esityksiä.
Kaikessa kotikutoisuudessaan myös avausillan Ceephax Acid Crew'n liven voi nostaa festarien parhaaksi anniksi edellä mainittujen ohella. Ja kyllä kuuli, että livestä todella oli kysymys. Andy Jenkinson oli sen verran liekeissä Hessu Hopo -lippiksensä alla syntikoita ja rumpukoneita väännellessä, että hyvä meininki tarttui takapihalla tanssineeseen yleisöönkin. Harmillisesti miehen slotti oli vain vaivainen kolme varttia, ja keikka tuntui hiukan jäävän kesken. Ehdin myös bongata Andyn ennen keikkaa lavan läheltä, ja uskaltauduin pyytämään häntä yhteiskuvaan - selfiestä tulikin aika mahtava! :)
Myöskin ex-Rubik -mies Artturi Tairan Shivan Dragn ei ollut pelkästään yksi eniten odottamistani keikoista, vaan myös yksi parhaista. Kyllä Rubik hyvä oli myöskin aikanaan, mutta luonollisesti tälläinen konemusa toimii itselleni vielä sitäkin paremmin, ja lauantai-iltapäivän esitys oli aivan upea. Asiaa ainoastaan hankaloitti Mixradio Music Hallin, eli Tiivistämön järjetön kuumuus. Hiki valui festarikansalla norona, ja tilasta loppui miltei happikin välillä, joka johti omaan poistumiseeni kesken keikan. Ihmeen paljon huhua liikkuu netissä bändin tulosta Monsters of Poppiin, joten nähtäväksi jää, josko jo sitten pääsisi tsekkaamaan setin kokonaan.
EDIT: Monsters of Pop julkisti juuri esiintyjät ja Shivan Dragn todella kuuluu line-uppiin, jes!
Myös Mø'n show oli lauantain kohokohtia. Tanskalainen veti lavalla huimalla energialla, jopa hyppi välillä yleisönkin joukkoon. Ehkä olisin muutamia keikkapaikkoja näillä festeillä vaihtanut päikseen, ja tämänkin olisin mieluummin nähnyt vaikkapa päälavalla, kuin mustassa teltassa, mutta keikka oli jokatapauksessa energinen. Kaikki hitit kuultiin, myös Spice Girls cover 'Say You'll Be There', joka muun yleisön reaktioista päätellen oli ylivoimaisesti parasta koko keikalla.
Kuten jo aiemmin totesin, olin kaikkeni antanut jo Röyksoppin ja Robynin aikana, ja vaikka meininki Die Antwoordin keikalla oli vieläkin kovempi (Ninja oli muuten ainoa itse todistamani stagedaivaaja Mø'n ohella), jäi se väistämättä edellisen varjoon. Mutta upea keikka sekin oli ja tunnelma sinisessä teltassa oli aivan katossa. Siellä oli myös todella kuuma, mutta onneksi olin repinyt viimeiselle festaripäivälle palan pahvia mukaani, jolla sain leyhyteltyä ilmaa tukalissa olosuhteissa. Sille tosin olisi ollut käyttöä jo aiemmin viikonloppuna. Die Antwoordin keikalla kuultiin sekä uusia, että vanhoja hittejä kuten mm. 'Fatty Boom Boom', 'Ritch Bitch', 'Cookie Thumper!', 'I Fink U Freeky', 'Baby's On Fire', 'Pitbull Terrier', sekä oma kestosuosikkini 'Evil Boy'. Itseasiassa tuoreimmalta albumilta 'Donker Magilta' tuli yllättävän vähän biisejä.
Setti alkoi 'Fok Julie Naaiers'illa ja festareiden ainoa kuulemani encore saatiin viimeisellä keikalla, kun bändi palasi lavalle ja esitti myös itsekin muutama vuosi sitten ensimmäisenä bändiltä kuulemani 'Enter The Ninjan'.
Mutta vaikka teltoissa ja sisätiloissa oli tukalaa, säätä ei sovi moittia. Oman Flow -historiani parhaat ilmat oli kyllä osuneet tälle viikonlopulle, vaikka ne eivät edes aiemmin ennustetun kaltaisia olleet. Ulkona oli mahtavaa, ja yötkin kesäisen lämpimiä. Ainoastaan tosiaan muutamalla stagella hapenpuute ja kuumuus tuottivat hieman tuskallisia hetkiä.
Muihin katsomiini keikkoihin lukeutuivat Jessie Ware, The National, Manic Street Preachers, I-F, Bonobo, Little Dragon, Sin Cos Tan, St. Lucia, Real Estate, Astrid Swan, Iisa, Siinai, Didier, Esko Routamaa, Sasse & Jori Hulkkonen, joskaan näistä mitään keikkaa en Iisaa lukuunottamatta ehtinyt, tai aikonutkaan katsoa kokonaan. Muutamalta kuuntelin pari biisiä, toisilta reilu puoli keikkaa. Skrillexiä riitti kuulla puolitoista biisiä, mutta pitihän sitäkin tuskaa käydä kokemassa.
Etukäteen odottamani Junglen jouduin skippaamaan myös päällekkäisyyksien takia, enkä St. Luciaakaan tosiaan ehtinyt katsoa kuin muutaman biisin, sillä nämä keikat menivät myös Real Estaten kanssa hankalasti päällekkäin. Lisäksi St. Lucia oli festareiden ainoa bändi, joka oli asettanut kuvauskiellon keikalleen, joka kyllä omalla tavallaan tuon Tiivistämön tukaluuden ohella oli omiaan viemään näin itseriittoisen bändin näkemisestä terävimmän innon.
Festarin miinukset
- The Tasty Dogs hodarit
- Tokyo Girlin Bibimbap
- Aiempaa enemmän ns. päädyissä olevaa festarikansaa
- Järjetön kuumuus muutamalla stagella
- Päällekkäisyydet
- Skrillex
Festarin plussat
+ Mahtavat säät (joka johti toisaalta yleiseen kuumuuteen keikoilla)
+ Entistä enemmän sisävessoja :)
+ Festarialue ja sen monimuotoisuus
+ Röyksopp & Robyn
+ Groteskin hummus & feta -purilainen
+ Fafa'sin falafelit
Festarisafkoista on tulossa vielä oma postauksensa erikseen, nyt alkaa arkinen aherrus ja iltapäivällä töiden jälkeen osallistun monen muun ohella tällä kertaa Kriittiseen pyöräretkeen.
Kuten jo etukäteen harmittelin, kuvien laatu ei varsinkaan yökuvien osalta ole kovinkaan huimaa, sillä jätin kamerat suosiolla kotiin ja kuvailin pelkästään iPhonella kaikki kuvat ja videot. Toisaalta olin samaan aikaan suhteellisen yllättynyt, että kuvaamissani keikkavideoisssa ääni ei juurikaan säry, mikä vanhemmissa puhelimissa on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunkkaistahan se ääni on, mutta biiseistä välittyy kuitenkin tarpeeksi. Vaikka mun kuvat ovat melko ankeita kamerakännykkäkuvia, niin onneksi Flow'n viralliselta Flickr -kanavalta löytyy kuitenkin kymmeniä sivuja upeita tunnelmakuvia viikonlopulta.
Erityismaininta tämän vuoden festareille kyllä entistä upeammista ulkorakennelmista ja visuaaleista, näihin mukaanluettuna kaikki ulkovalot ja niiden luoma tunnelma erityisesti ilta-aikaan. Lempistagellani takapihalla oli tänä vuonna tosin luovuttu niin kovasti rakastamistani puissa roikkuvista halogeenivalaisinketjuista, mutta tilalle oli tulleet hieman kiinalaisista lyhdyistä ideaa saaneita kesäyössä vilkkuvia suurempia valaisimia.
Myös muutaman keikan valaistus, lähinnä sinisessä teltassa, oli jotakin äärimmäisen upeaa. Kaikkein väkevimmin valoshowtaan tarjosi jo ennakkoonkin odottamani Röyksopp sekä Robyn, jotka vetivät ehdottomasti festareiden upeimman setin. Jo vuoden 2011 Flow'ssa Röyksoppin keikka oli festareiden parasta, ja nämä norjalaiset eivät ilmeisesti tyydy vain pysymään urissaan, vaan tällä kertaa nähtiin ja kuultiin peräti kaksituntinen spektaakkeli, joka koostui periaatteessa kolmesta erillisestä keikasta.
Ensimmäisen reilun puolituntisen lavalla olivat pääosassa herrat Berge ja Brundtland keikkasoittajiensa kera, ja jo tuolloin kuultiin kaikki olennaiset hitit matkan varrelta. Ensimmäiseen settiin kuuluivat mm. 'Eple', 'Happy Up Here', 'Poor Leno', 'Circuit Breaker', 'Running To The Sea', 'This Must Be It' ja 'What Else Is There?'. Kolmessa jälkimmäisessä mukana oli laulamassa Susanne Sundfør, joka laulaa myös 'Running To The Sean' alkuperäisversiossa. Sen sijaan Karin Dreijer Anderssonia ei kiertueella nähdä.
Tämän jälkeen paikalle saapui toinen pääesiintyjistä, eli Robyn. Röyksopp vetäytyi backstagelle lepäämään ja tämä Ruotsin dancehall queen otti lavan haltuun, ja jälleen kerran kuultiin reilu puolituntinen kuningattaren parhaita hittejä. 'Indestructible', 'Dancing On My Own' ja 'With Every Heartbeat' olivat vain jäävuoren huippu setin kovimmasta päästä. Jälkimmäisen aikaan punaiset laserit piirsivät sydämiä teltan kattoon.
Lopuksi lavalle palasivat entistä kovempaan finaalivetoon itsensä ruoskineet norjalaiset, ja varsinainen yhteinen show saattoi alkaa. Setti alkoi bändin toistaiseksi teknoimmalla 'Say It' kappaleella. Musiikki, valot ja videot olivat rajumpia, Robynin tanssi villimpää ja liikehdintä jopa seksuaalisempaa. Myös asut olivat tässä vaiheessa jo iso osa esitystä, ja vaikka niistä ei kuvista niin paljoa selvää saakaan, oli niihinkin panostettu erityisesti. Jonkin verran fiilistä voi hakea vaikkapa tästä Flow Festivalin virallisesti julkaisemasta kuvasta. Myös keikkataltiointeja löytyy jo YouTubesta muutamia ja tulipa tässä viimeisessä setissä myöskin 'The Girl And The Robot'.
Musiikin ohella parasta olivat ne valot, laserien ilotulitusta, mieletöntä valojen visuaalista leikkiä, todellista karkkia silmille. Aivan mieletön show, ja mieletön lataus. Ei jäänyt meinaan yhtään harmittamaan, vaikka missasin Action Bronsonin ja Outkastkin jäi pääosin tsekkaamatta. Yksi ylivoimaisesti parhaita koskaan näkemiäni keikkoja, enkä edes oikeastaan pysty nimeämään niitä parempia, ainakaan tällä hetkellä. Olin tuon keikan jälkeen niin ekstaasissa, että olin jo hetkellisesti pohdiskelemassa illan viimeisen keikan, Die Antwoordin jättämistä väliin, sillä en uskonut sen pystyvän millään enää nostavan omaa fiilistäni. Melkoista.
Ja olihan sinisen teltan visuaalista ylivoimaa todistanut jo lauantai-illan viimeinen esiintyjä Kavinsky, joka toi Outrun Livensä Suvilahteen. Vaikka en keikkaa aivan loppuun katsonutkaan, oli se kuitenkin myös yksi festareiden kärkisijoille meneviä esityksiä.
Kaikessa kotikutoisuudessaan myös avausillan Ceephax Acid Crew'n liven voi nostaa festarien parhaaksi anniksi edellä mainittujen ohella. Ja kyllä kuuli, että livestä todella oli kysymys. Andy Jenkinson oli sen verran liekeissä Hessu Hopo -lippiksensä alla syntikoita ja rumpukoneita väännellessä, että hyvä meininki tarttui takapihalla tanssineeseen yleisöönkin. Harmillisesti miehen slotti oli vain vaivainen kolme varttia, ja keikka tuntui hiukan jäävän kesken. Ehdin myös bongata Andyn ennen keikkaa lavan läheltä, ja uskaltauduin pyytämään häntä yhteiskuvaan - selfiestä tulikin aika mahtava! :)
Myöskin ex-Rubik -mies Artturi Tairan Shivan Dragn ei ollut pelkästään yksi eniten odottamistani keikoista, vaan myös yksi parhaista. Kyllä Rubik hyvä oli myöskin aikanaan, mutta luonollisesti tälläinen konemusa toimii itselleni vielä sitäkin paremmin, ja lauantai-iltapäivän esitys oli aivan upea. Asiaa ainoastaan hankaloitti Mixradio Music Hallin, eli Tiivistämön järjetön kuumuus. Hiki valui festarikansalla norona, ja tilasta loppui miltei happikin välillä, joka johti omaan poistumiseeni kesken keikan. Ihmeen paljon huhua liikkuu netissä bändin tulosta Monsters of Poppiin, joten nähtäväksi jää, josko jo sitten pääsisi tsekkaamaan setin kokonaan.
EDIT: Monsters of Pop julkisti juuri esiintyjät ja Shivan Dragn todella kuuluu line-uppiin, jes!
Myös Mø'n show oli lauantain kohokohtia. Tanskalainen veti lavalla huimalla energialla, jopa hyppi välillä yleisönkin joukkoon. Ehkä olisin muutamia keikkapaikkoja näillä festeillä vaihtanut päikseen, ja tämänkin olisin mieluummin nähnyt vaikkapa päälavalla, kuin mustassa teltassa, mutta keikka oli jokatapauksessa energinen. Kaikki hitit kuultiin, myös Spice Girls cover 'Say You'll Be There', joka muun yleisön reaktioista päätellen oli ylivoimaisesti parasta koko keikalla.
Kuten jo aiemmin totesin, olin kaikkeni antanut jo Röyksoppin ja Robynin aikana, ja vaikka meininki Die Antwoordin keikalla oli vieläkin kovempi (Ninja oli muuten ainoa itse todistamani stagedaivaaja Mø'n ohella), jäi se väistämättä edellisen varjoon. Mutta upea keikka sekin oli ja tunnelma sinisessä teltassa oli aivan katossa. Siellä oli myös todella kuuma, mutta onneksi olin repinyt viimeiselle festaripäivälle palan pahvia mukaani, jolla sain leyhyteltyä ilmaa tukalissa olosuhteissa. Sille tosin olisi ollut käyttöä jo aiemmin viikonloppuna. Die Antwoordin keikalla kuultiin sekä uusia, että vanhoja hittejä kuten mm. 'Fatty Boom Boom', 'Ritch Bitch', 'Cookie Thumper!', 'I Fink U Freeky', 'Baby's On Fire', 'Pitbull Terrier', sekä oma kestosuosikkini 'Evil Boy'. Itseasiassa tuoreimmalta albumilta 'Donker Magilta' tuli yllättävän vähän biisejä.
Setti alkoi 'Fok Julie Naaiers'illa ja festareiden ainoa kuulemani encore saatiin viimeisellä keikalla, kun bändi palasi lavalle ja esitti myös itsekin muutama vuosi sitten ensimmäisenä bändiltä kuulemani 'Enter The Ninjan'.
Mutta vaikka teltoissa ja sisätiloissa oli tukalaa, säätä ei sovi moittia. Oman Flow -historiani parhaat ilmat oli kyllä osuneet tälle viikonlopulle, vaikka ne eivät edes aiemmin ennustetun kaltaisia olleet. Ulkona oli mahtavaa, ja yötkin kesäisen lämpimiä. Ainoastaan tosiaan muutamalla stagella hapenpuute ja kuumuus tuottivat hieman tuskallisia hetkiä.
Muihin katsomiini keikkoihin lukeutuivat Jessie Ware, The National, Manic Street Preachers, I-F, Bonobo, Little Dragon, Sin Cos Tan, St. Lucia, Real Estate, Astrid Swan, Iisa, Siinai, Didier, Esko Routamaa, Sasse & Jori Hulkkonen, joskaan näistä mitään keikkaa en Iisaa lukuunottamatta ehtinyt, tai aikonutkaan katsoa kokonaan. Muutamalta kuuntelin pari biisiä, toisilta reilu puoli keikkaa. Skrillexiä riitti kuulla puolitoista biisiä, mutta pitihän sitäkin tuskaa käydä kokemassa.
Etukäteen odottamani Junglen jouduin skippaamaan myös päällekkäisyyksien takia, enkä St. Luciaakaan tosiaan ehtinyt katsoa kuin muutaman biisin, sillä nämä keikat menivät myös Real Estaten kanssa hankalasti päällekkäin. Lisäksi St. Lucia oli festareiden ainoa bändi, joka oli asettanut kuvauskiellon keikalleen, joka kyllä omalla tavallaan tuon Tiivistämön tukaluuden ohella oli omiaan viemään näin itseriittoisen bändin näkemisestä terävimmän innon.
Festarin miinukset
- The Tasty Dogs hodarit
- Tokyo Girlin Bibimbap
- Aiempaa enemmän ns. päädyissä olevaa festarikansaa
- Järjetön kuumuus muutamalla stagella
- Päällekkäisyydet
- Skrillex
Festarin plussat
+ Mahtavat säät (joka johti toisaalta yleiseen kuumuuteen keikoilla)
+ Entistä enemmän sisävessoja :)
+ Festarialue ja sen monimuotoisuus
+ Röyksopp & Robyn
+ Groteskin hummus & feta -purilainen
+ Fafa'sin falafelit
Festarisafkoista on tulossa vielä oma postauksensa erikseen, nyt alkaa arkinen aherrus ja iltapäivällä töiden jälkeen osallistun monen muun ohella tällä kertaa Kriittiseen pyöräretkeen.
lauantai 26. heinäkuuta 2014
Piilossa viidakon, suojassa temppelin raunion
Kyllähän tätä levyä onkin odotettu! Kyseessä on siis brittiläisen Junglen debyytti, huikeaa valkoista nykysoulia, jonka kokemista livetilanteessa odotan tulevilta Flow Festivaleilta todella kovasti.
Menin täysin vipuun bändin videoita nähtyäni, ja kuvittelin kyseessä olevan mustaa musiikkia, miltä se toki kuulostaakin. Alkukesästä kuitenkin nettiin alkoi päätyä livetaltiointeja, jotka paljastivat kyseessä olevan hyvinkin valkoiset kaverukset. Koko seitsemänhenkisessä livekokoonpanoossa toki onkin jo sitten enemmän väriä.
Bändin mukaan nimetty albumi oli jo pari viikkoa sitten Helsingin Sanomien Nyt -liitteen ja Radio Helsingin viikon levynä, mutta Spotifyyn se ilmestyi vasta reissuni aikana viime viikolla. Levyltä löytyvät tietysti jo kaikki ennakkoon ilmestyneet sinkut, mutta myös monta loistavaa ennenkuulematonta biisiä. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt, että huippuraidat eivät jääneet vain näiden kuultujen hittien varaan. Povaan Junglelle vielä väkevää suosiota, sen verran omintakeista juttua he ovat nyt toteuttamassa. Kuuntele ihmeessä itse!
Viimeisistä Flow Festival julkistuksista nyt myös pari vuotta sitten suitsuttamani Jessie Ware, jonka debyyttialbumi 'Devotion' kuului mun vuoden 2012 10 suosikkilevyn joukkoon, on kiinnitetty mukaan. Upeaa, tämä keikka täytyy yrittää nähdä, vaikka päällekkäisyyksiä on aika ikävästi tiedossa. Samoin pari vuotta sitten löytämäni ihastuttavan 80-lukulainen St. Lucia on myös suosittelemisen arvoinen festaritärppi! Heidän vuoden takaisesta debyyttilevystään 'When The Night':ista on tullut aivan hiljattain nyt myös Deluxe -versio.
Myös 'Devotionista' on tullut ensimmäisen julkaisun jälkeen 'The Gold Edition', jossa on reilusti enemmän biisejä, ja eri versioita mitä alkuperäisellä levyllä. Nyt on myöskin uusi biisi 'Tough Love' tulevalta kakkoslevyltä ulkona.
Sin Cos Tankin on julkaissut tässä hiljattain pari sinkkua, 'Colombian' ja 'Heart of American' festareilla julkaistavalta kolmoslevyltään. Näistä erityisesti jälkimmäinen lämmittää Pet Shop Boys -henkisyydellään. Kuulin sen ensimmäisen kerran viime talvena Valoa Festivalilla Yo-talolla, ja se oli yksi keikan lempibiiseistäni.
Festari ei muuten vahvistanut Sia Furlerin tuloa sittenkään, vaikka lähtikin pientä vihjailua aiemmin esittämään. Siitä aika moni mun lisäkseni päätteli nyt artistin olevan tulossa Suomeen. Tässä kun useampi viikko vierähti, ja lopullinen line-up selvisi, ei Sia siihen kuitenkaan kuulu. Flow ei ole koskaan julkaissut mitään omaan tapahtumaansa liittymätöntä linkkiä aiemmin, joten tälläisen vihjeen heittäminen tuntuu todella erikoiselta, ja vähän ärsyttävältäkin. Onneksi nämä pari muuta uutta julkistusta paikkaavat tilannetta edes hieman, vaikka kaikkien niidenkin näkeminen on vielä hieman epävarmaa.
Tarkemmat esiintymisaikataulut julkaistiin nimittäin myös tällä viikolla, ja Oman Flow'n voi jälleen rastitella menemään kotisivuilla. Muutama todella ikävä päällekkäisyys näille festareille nyt tosiaan sattuu, ja eritoten perjantai-illalle, kun Jenny Wilson ja I-F soittavat päällekkäin. Myös juurikin Jessie Waren, Ballet Schoolin ja Ceephax Acid Crew'n keikat menevät lomittain, tai mitään niistä ei ainakaan ehdi kokonaan tsekata.
Sen sijaan lauantaina ei pahoja päällekkäisyyksiä omien diggailemieni artistien osalta ole, ainoastaan MØ ja Neneh Cherry menevät lomittain. Mutta sunnuntaina itken jälleen verta, koska joudun valitsemaan juurikin näiden St. Lucian ja Junglen, sekä Röyksoppin ja Action Bronsonin väliltä. Kyllä mä melkein silti tiedän jo nyt, mitkä näistä tulevat voiton viemään. Silti harmillisen monta juttua joutuu missaamaan taas tänä vuonna!
Kunnollisia kuviahan sieltä ei kuitenkaan taaskaan ole tulossa, sillä vaikka pistin akkreditointipyynnön jo toista vuotta peräjälkeen vetämään, on järkkärin vienti alueelle muuten evätty, eikä mullekaan siihen lupaa myönnetty. Onneksi sentään on nyt tuo uusi iPhone, mutta väistämättäkin kuvien laatu tulee olemaan sen puitteissa etenkin hämärässä melko olematonta. Muuten aion kyllä nauttia festareista täysipainoisesti.
Menin täysin vipuun bändin videoita nähtyäni, ja kuvittelin kyseessä olevan mustaa musiikkia, miltä se toki kuulostaakin. Alkukesästä kuitenkin nettiin alkoi päätyä livetaltiointeja, jotka paljastivat kyseessä olevan hyvinkin valkoiset kaverukset. Koko seitsemänhenkisessä livekokoonpanoossa toki onkin jo sitten enemmän väriä.
Bändin mukaan nimetty albumi oli jo pari viikkoa sitten Helsingin Sanomien Nyt -liitteen ja Radio Helsingin viikon levynä, mutta Spotifyyn se ilmestyi vasta reissuni aikana viime viikolla. Levyltä löytyvät tietysti jo kaikki ennakkoon ilmestyneet sinkut, mutta myös monta loistavaa ennenkuulematonta biisiä. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt, että huippuraidat eivät jääneet vain näiden kuultujen hittien varaan. Povaan Junglelle vielä väkevää suosiota, sen verran omintakeista juttua he ovat nyt toteuttamassa. Kuuntele ihmeessä itse!
Viimeisistä Flow Festival julkistuksista nyt myös pari vuotta sitten suitsuttamani Jessie Ware, jonka debyyttialbumi 'Devotion' kuului mun vuoden 2012 10 suosikkilevyn joukkoon, on kiinnitetty mukaan. Upeaa, tämä keikka täytyy yrittää nähdä, vaikka päällekkäisyyksiä on aika ikävästi tiedossa. Samoin pari vuotta sitten löytämäni ihastuttavan 80-lukulainen St. Lucia on myös suosittelemisen arvoinen festaritärppi! Heidän vuoden takaisesta debyyttilevystään 'When The Night':ista on tullut aivan hiljattain nyt myös Deluxe -versio.
Myös 'Devotionista' on tullut ensimmäisen julkaisun jälkeen 'The Gold Edition', jossa on reilusti enemmän biisejä, ja eri versioita mitä alkuperäisellä levyllä. Nyt on myöskin uusi biisi 'Tough Love' tulevalta kakkoslevyltä ulkona.
Sin Cos Tankin on julkaissut tässä hiljattain pari sinkkua, 'Colombian' ja 'Heart of American' festareilla julkaistavalta kolmoslevyltään. Näistä erityisesti jälkimmäinen lämmittää Pet Shop Boys -henkisyydellään. Kuulin sen ensimmäisen kerran viime talvena Valoa Festivalilla Yo-talolla, ja se oli yksi keikan lempibiiseistäni.
Festari ei muuten vahvistanut Sia Furlerin tuloa sittenkään, vaikka lähtikin pientä vihjailua aiemmin esittämään. Siitä aika moni mun lisäkseni päätteli nyt artistin olevan tulossa Suomeen. Tässä kun useampi viikko vierähti, ja lopullinen line-up selvisi, ei Sia siihen kuitenkaan kuulu. Flow ei ole koskaan julkaissut mitään omaan tapahtumaansa liittymätöntä linkkiä aiemmin, joten tälläisen vihjeen heittäminen tuntuu todella erikoiselta, ja vähän ärsyttävältäkin. Onneksi nämä pari muuta uutta julkistusta paikkaavat tilannetta edes hieman, vaikka kaikkien niidenkin näkeminen on vielä hieman epävarmaa.
Tarkemmat esiintymisaikataulut julkaistiin nimittäin myös tällä viikolla, ja Oman Flow'n voi jälleen rastitella menemään kotisivuilla. Muutama todella ikävä päällekkäisyys näille festareille nyt tosiaan sattuu, ja eritoten perjantai-illalle, kun Jenny Wilson ja I-F soittavat päällekkäin. Myös juurikin Jessie Waren, Ballet Schoolin ja Ceephax Acid Crew'n keikat menevät lomittain, tai mitään niistä ei ainakaan ehdi kokonaan tsekata.
Sen sijaan lauantaina ei pahoja päällekkäisyyksiä omien diggailemieni artistien osalta ole, ainoastaan MØ ja Neneh Cherry menevät lomittain. Mutta sunnuntaina itken jälleen verta, koska joudun valitsemaan juurikin näiden St. Lucian ja Junglen, sekä Röyksoppin ja Action Bronsonin väliltä. Kyllä mä melkein silti tiedän jo nyt, mitkä näistä tulevat voiton viemään. Silti harmillisen monta juttua joutuu missaamaan taas tänä vuonna!
Kunnollisia kuviahan sieltä ei kuitenkaan taaskaan ole tulossa, sillä vaikka pistin akkreditointipyynnön jo toista vuotta peräjälkeen vetämään, on järkkärin vienti alueelle muuten evätty, eikä mullekaan siihen lupaa myönnetty. Onneksi sentään on nyt tuo uusi iPhone, mutta väistämättäkin kuvien laatu tulee olemaan sen puitteissa etenkin hämärässä melko olematonta. Muuten aion kyllä nauttia festareista täysipainoisesti.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Ikea-pöydän ritarit
En mä mitään pöytää oo ostanu, mut Ikeasta mun ruokapöytä kylläkin on. Otsikko tuli vain mieleeni tuosta belgialaisen Jeroom Inc.:in huumorikuvasta ja tuntui sopivalta tähän asiayhteyteen :) Kyseisen herran kuvat ovat naurattaneet muutenkin kerran jos toisenkin. Osa siitä on todella mustaa, hieman The Perry Bible Fellowshipin tyyliin, osa taas aivan arkista, kuten nyt vaikka tämä.
Mutta asiaan! Kävin nimittäin tässä hiljattain täydentämässä myös keittiökamoja Ikeassa. Olin jo pidempään ajatellut hankkia tuollaisen uunivuuan, vaikka hirmu vähän edes uuniruokia teen. Sen sijaan pannu oli akuutti tarveostos, sillä vanhat pannuni alkavat olla jo sen verran huonossa kunnossa. Kun sitten vielä mukaan tarttui noita Burken -sarjan lasisia säilytyspurkkeja, alkoi olla ihan tarpeeksi kotiintuomisia. Tietysti kävin myös syömässä lihapullia, ja kokeilin uutta valkosuklaakakkuakin joka oli kyllä poikkeuksellisen hyvää.
Ja kun nyt sitten homma kerran lähti lapasesta, niin hankin vielä tuon Dymo Juniorinkin, koska täytyyhän purkeissa etiketit olla. Kaikillahan noita jo on, mutta toisaalta en itse ole niinkään trendien seuraaja, mitä sisustukseen tulee. Oma sisustukseni kun ei juurikaan ole edes muuttunut kolmeen vuoteen.
Muuten on tullut vain fiilisteltyä tätä kesää. Kaikesta ei ole ehtinyt kirjoittaa, ja toisaalta nyt kun se kesä vihdoin alkoi viime viikonloppuna, en edes ole malttanut kuljettaa kameraa mukana, vaan ottanut rennosti ilman ylimääräistä painolastia :) Viime lauantaina se kesäfiilis nimittäin vihdoin iski, ilta oli vielä lämmin puoli yhdeltätoista, sellainen todella kesäisen oloinen ensimmäistä kertaa tänä vuonna, kun lähdin Café Europasta kotiin saunomaan ja katsomaan Hollanti - Costa Rica peliä. Näiden kisojen takia on kyllä saanut valvoa, mutta onneksi Saksa vei viime yönäkin, ettei se turhaa ollut. Tänään sitten selviää finaalipari.
Muuten on tullut käytyä pyöräilemässä, terassilla, Särkänniemessä hurvittelemassa ja viime viikolla mainitsemani Hukkatilan Takaterassin kahvilassa Finlaysonilla. Feta-pinaattipiirakka ja mutakakku olivat ainakin taivaallisia, ja niitä kai pitäisi saada jatkossakin sieltä aina kahvilan auki ollessa. Ja tietysti ensimmäistä kertaa moneen viikkoon maanantainta pystyi menemään Roosterin Reggaeta & Makkaraa -iltaan. Yli kuukausi tuossa vierähtikin sateisia tai kylmiä maanantai-iltoja harmitellessa. Tilanne oli otettava heti takaisin!
Ostin viime viikolla myös uuden puhelimen, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Vanha pari vuotta sitten käytettynä saamani iPhone 3GS ei ollut pelkästään hidas, mutta sen lasi oli hajalla viimeiset puoli vuotta. Käytin sitä silti sitkeästi, koska lasin vaihto niin vanhaan puhelimeen ei oikein tuntunut mielekkäältä. En kuitenkaan nytkään ottanut aivan pränikkää puhelinta, sillä Gigantti oli saanut jostakin isohkon erän tehdashuollettuja, ja suurelta osin uusiin osiin vaihdettuja iPhone 5:sia. Tarjous oli sen verran hyvä, että tartuin siihen, etenkin kun puhelimelle sai vielä kahden vuoden takuunkin. Ainakin Instagrammien kuvanlaatu paranee tämän myötä.
Enää nämä jäljellä olevat pari päivää töitä, ja sitten alkaa kolmen viikon lomaputki. Odotan sitä melkoisesti, erityisesti ensi viikkoa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Mutta asiaan! Kävin nimittäin tässä hiljattain täydentämässä myös keittiökamoja Ikeassa. Olin jo pidempään ajatellut hankkia tuollaisen uunivuuan, vaikka hirmu vähän edes uuniruokia teen. Sen sijaan pannu oli akuutti tarveostos, sillä vanhat pannuni alkavat olla jo sen verran huonossa kunnossa. Kun sitten vielä mukaan tarttui noita Burken -sarjan lasisia säilytyspurkkeja, alkoi olla ihan tarpeeksi kotiintuomisia. Tietysti kävin myös syömässä lihapullia, ja kokeilin uutta valkosuklaakakkuakin joka oli kyllä poikkeuksellisen hyvää.
Ja kun nyt sitten homma kerran lähti lapasesta, niin hankin vielä tuon Dymo Juniorinkin, koska täytyyhän purkeissa etiketit olla. Kaikillahan noita jo on, mutta toisaalta en itse ole niinkään trendien seuraaja, mitä sisustukseen tulee. Oma sisustukseni kun ei juurikaan ole edes muuttunut kolmeen vuoteen.
Muuten on tullut vain fiilisteltyä tätä kesää. Kaikesta ei ole ehtinyt kirjoittaa, ja toisaalta nyt kun se kesä vihdoin alkoi viime viikonloppuna, en edes ole malttanut kuljettaa kameraa mukana, vaan ottanut rennosti ilman ylimääräistä painolastia :) Viime lauantaina se kesäfiilis nimittäin vihdoin iski, ilta oli vielä lämmin puoli yhdeltätoista, sellainen todella kesäisen oloinen ensimmäistä kertaa tänä vuonna, kun lähdin Café Europasta kotiin saunomaan ja katsomaan Hollanti - Costa Rica peliä. Näiden kisojen takia on kyllä saanut valvoa, mutta onneksi Saksa vei viime yönäkin, ettei se turhaa ollut. Tänään sitten selviää finaalipari.
Muuten on tullut käytyä pyöräilemässä, terassilla, Särkänniemessä hurvittelemassa ja viime viikolla mainitsemani Hukkatilan Takaterassin kahvilassa Finlaysonilla. Feta-pinaattipiirakka ja mutakakku olivat ainakin taivaallisia, ja niitä kai pitäisi saada jatkossakin sieltä aina kahvilan auki ollessa. Ja tietysti ensimmäistä kertaa moneen viikkoon maanantainta pystyi menemään Roosterin Reggaeta & Makkaraa -iltaan. Yli kuukausi tuossa vierähtikin sateisia tai kylmiä maanantai-iltoja harmitellessa. Tilanne oli otettava heti takaisin!
Ostin viime viikolla myös uuden puhelimen, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Vanha pari vuotta sitten käytettynä saamani iPhone 3GS ei ollut pelkästään hidas, mutta sen lasi oli hajalla viimeiset puoli vuotta. Käytin sitä silti sitkeästi, koska lasin vaihto niin vanhaan puhelimeen ei oikein tuntunut mielekkäältä. En kuitenkaan nytkään ottanut aivan pränikkää puhelinta, sillä Gigantti oli saanut jostakin isohkon erän tehdashuollettuja, ja suurelta osin uusiin osiin vaihdettuja iPhone 5:sia. Tarjous oli sen verran hyvä, että tartuin siihen, etenkin kun puhelimelle sai vielä kahden vuoden takuunkin. Ainakin Instagrammien kuvanlaatu paranee tämän myötä.
Enää nämä jäljellä olevat pari päivää töitä, ja sitten alkaa kolmen viikon lomaputki. Odotan sitä melkoisesti, erityisesti ensi viikkoa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Hirttosilmukassa
Phantom onnistui kuin onnistuikin yllättämään mut positiivisesti, keikka ylitti nimittäin mun odotukseni. On totta, että biisit eivät olleet niin tanssittavia, että live olisi toiminut parhaiten juuri tuossa ympäristössä, mutta kaikesta huolimatta biisit, laulu ja visuaalit tekivät tuosta ison osan.
Toivosen laulu oli tosiaankin vaikuttavaa kuunneltavaa, ja Xbox Kinect-tekniikan avulla toteutetut visuaalit purivat omaan makuhermoon hienosti. Taustascreenillä olevat grafiikat kun muuttuivat laulajan liikkeiden mukaan reaaliajassa. Myös säveltäjä-tuottaja Koskisen itse rakentama Ufoksi kutsuttu midi theremin, sekin liiketunnistuksella toimivana, toi esitykseen oman värinsä. Keikan jälkeen HTDJ-deejiit vetivät Klubin täyteen, ja pitkästä aikaa pääsin itsekin irroittelemaan tanssilattialle oikein kunnolla.
Mulla ei ollut tarkoituksella mitään muuta kameraa mukana kuin iPhone, joka sekin on jo niin vanha, että kuvan laatu ei mitenkään päätä huimaa. Niinpä kuvat ovat hämäryydestä johtuen todella rakeisia. Toisaalta juuri sen takia niissä on omanlainen viehätyksensä, joten latasin tänne pari huonompilaatuistakin otosta. Oikeastaan tuo rakeisuus luo näihin sen kiehtovan lo-fi fiiliksen, ja tekee näistä jopa omalla tavallaan modernia teknotaidetta. Ei siis tekotaiteellista, vaan teknotaiteellista :)
Toivosen laulu oli tosiaankin vaikuttavaa kuunneltavaa, ja Xbox Kinect-tekniikan avulla toteutetut visuaalit purivat omaan makuhermoon hienosti. Taustascreenillä olevat grafiikat kun muuttuivat laulajan liikkeiden mukaan reaaliajassa. Myös säveltäjä-tuottaja Koskisen itse rakentama Ufoksi kutsuttu midi theremin, sekin liiketunnistuksella toimivana, toi esitykseen oman värinsä. Keikan jälkeen HTDJ-deejiit vetivät Klubin täyteen, ja pitkästä aikaa pääsin itsekin irroittelemaan tanssilattialle oikein kunnolla.
Mulla ei ollut tarkoituksella mitään muuta kameraa mukana kuin iPhone, joka sekin on jo niin vanha, että kuvan laatu ei mitenkään päätä huimaa. Niinpä kuvat ovat hämäryydestä johtuen todella rakeisia. Toisaalta juuri sen takia niissä on omanlainen viehätyksensä, joten latasin tänne pari huonompilaatuistakin otosta. Oikeastaan tuo rakeisuus luo näihin sen kiehtovan lo-fi fiiliksen, ja tekee näistä jopa omalla tavallaan modernia teknotaidetta. Ei siis tekotaiteellista, vaan teknotaiteellista :)
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Koontia viikonlopulta osa 5
Tämä on se syy mistä kerroin aiemmin, minkä takia en ole meinannut pysyä housuissani.
Olin pari viikkoa sitten kaverini kanssa kaupungilla ja hän esitteli uutta iPhoneaan, 4S:ää jonka oli juuri saanut. En tiedä mistä sain päähäni ihan vaan kysyä siinä että antoiko hän vanhan vaihdossa. Vastaus oli että ei, siellä se on kirjahyllyssä kotona käyttämättömänä. Pyysin häntä myymään sen mulle, mutta hänpä ei suostunut ottamaan siitä rahaa vastaan!
Nyt oli vain ajan kysymys koska ehdittiin näkemään seuraavan kerran ja perjantaina se hetki koitti. Nähtiin lyhyesti kaupungilla, sillä olin jo sopinut toisen kaverini kanssa ravintolaan menosta aiemmin.
Se, miksi tämä on niin iso asia mulle, on yksinkertaisesti siinä että en ole mikään teknologianörtti mitä tulee puhelimiin, tämä on vasta kaikkiaan neljäs omistamani matkapuhelin ja niistäkin aiemmista vain yksi on ollut uutena ostettu. Edellinen puhelin tuli myyntiin vuonna 2004 ja muutama vuosi sitten kaverini lahjoitti sen mulle. Siispä nyt on uusi älypuhelinten aikakausi korkattu täälläkin :)
Perjantaina oli ihanan kesäinen ilma ja kaupunkiin päin mennessä poikkesin Ruohonjuuressa hakemasta jotakin raikasta juotavaa. Mukaani tarttui tälläinen mielenkiintoinen erikoisuus, matee-kasvista valmistettu kylmä juoma. Mieleen tuli jotain etäistä rootbeeriin ja kahviin viittaavaa.
Hyvästelin kaverin ja siirryin odottelemaan toista kaveriani Rubyyn, jossa hän oli luvannut tarjota mulle synttäriaterian. Siinä odotellessa ehdin istua Tampereen todennäköisesti viihtyisimmällä terassilla hetken. Ja älkää missään nimessä erehtykö luulemaan että olisin kääntänyt takkia, pois se minusta :) Jack The Rooster on edelleen lempipaikkani, mutta ei se silti tarkoita että se olisi viihtyisin paikka.
Ruuaksi valitsin pitkästä aikaa jälleen Fish n' Chipsit, jotka ovat olleet todella maittavia aiemmin. Kyytipojaksi vähän omenaviinietikkaa ja sitruunanmehua niin kyllähän maistuu. Nyt annos ei tosin ollut kyllä parhaimmillaan, mutta oikein maukasta se silti oli. Ranskalaisissa oli näemmä alettu säästellä. Kuten olen tainnut aiemmin todeta, Rubyssä on todella hyvät safkat ja olen kyllä todella tykännyt että se on tullut koskenrantaan.
Rubystä lähdettiin jälleen kantapaikkaan, Café Europaan pelailemaan Yatzyä ja jatkaan juttua. Taka-alalla kutkutti kuitenkin lievä into päästä puhelinta testaamaan, se kun tarvitsi ensin aktivoinnin iTunesin kautta koneella. Kaiken lisäksi väsytti, joten lähdin jo yhdentoista aikaan kotiin päin. Ei mulla kyllä tarkoituskaan ollut mennä juopottelemaan :)
Lauantaiaamuna aloin heti opettelemaan puhelimen ominaisuuksiaja tekemään soittoääniä sitä varten ja siinä vierähtikin muutama tunti, kuin vahingossa. Tarkoitus oli lähteä kaverin kanssa elokuviin, mutta päätettiinkin käydä ensin syömässä.
Käytiin jälleen Zarillossa, kaveri kun oli täysin ihastunut paikkaan edellisellä, ensimmäisellä visiitillään. Itse otin tällä kertaa Greek burgerin, joka on oikein raikas lisä perinteiseen cheddar-majoneesikomboon tottuneelle. Olen sen joskus aiemminkin syönyt ja se sopi aamiaiseksi kuin nenä päähän :)
Niin, ja elokuvahan oli 'Prometheus 3D', jonka lähdin katsomaan uudestaan sillä tykkäsin siitä niin paljon ensimmäisellä kerralla. Tämä oli ensimmäinen elokuva koskaan, jonka olen käynyt katsomassa elokuvissa kahteen kertaan. Toisella kerralla tietenkään ei samanlaista ahaa-elämystä enää päässyt syntymään, ja ne aiemmin lievän negatiiviset asiat huvittivat nyt hiukan ensi kertaa. Ei silti, kyllä se musta oikein hyvä elokuva edelleen on. Ilmeisesti elokuva ei kuitenkaan niin huikea ole, kuin olen antanut ymmärtää, sillä kumpikaan, Hanna, tai tämän kertainen kaverini, ei siitä yhtä paljon innostunut :)
Perjantaina muuten huomasin ensimmäistä kertaa YouTubesta tämän 'Django Unchainedin' trailerin ja vannoutuneena Tarantinon elokuvien ystävänä odotan kyllä kyseistä elokuvaa todella kovasti. sitä ennen isoin juttu mulle on varmasti heinäkuun lopussa ensi-iltansa saava 'The Dark Knight Rises' \,,/
Jalkapallon EM-kisatkin potkaistiin käyntiin perjantaina. En ole niin kovin suuri jalkapallofani, mutta näitä EM- ja MM-kisoja kyllä satunnaisesti katselee ihan mielellään. Meninkin illalla Hannalle katsomaan Saksa-Portugali-pelin ja jäin sinne yöksi. Aamulla hain Subwaystä meille hiukan aamiaista, itselleni Clubin ja Hannalle Italian B.M.T.:n. Melkoinen roskaruokaviikonloppu.
Kaiken kaikkiaan todella jees viikonloppu, ja leijun edelleen tuon iPhonen takia :) Enää viisi päivää töitä ja sitten alkaa kauan odotettu LOMA!
Olin pari viikkoa sitten kaverini kanssa kaupungilla ja hän esitteli uutta iPhoneaan, 4S:ää jonka oli juuri saanut. En tiedä mistä sain päähäni ihan vaan kysyä siinä että antoiko hän vanhan vaihdossa. Vastaus oli että ei, siellä se on kirjahyllyssä kotona käyttämättömänä. Pyysin häntä myymään sen mulle, mutta hänpä ei suostunut ottamaan siitä rahaa vastaan!
Nyt oli vain ajan kysymys koska ehdittiin näkemään seuraavan kerran ja perjantaina se hetki koitti. Nähtiin lyhyesti kaupungilla, sillä olin jo sopinut toisen kaverini kanssa ravintolaan menosta aiemmin.
Se, miksi tämä on niin iso asia mulle, on yksinkertaisesti siinä että en ole mikään teknologianörtti mitä tulee puhelimiin, tämä on vasta kaikkiaan neljäs omistamani matkapuhelin ja niistäkin aiemmista vain yksi on ollut uutena ostettu. Edellinen puhelin tuli myyntiin vuonna 2004 ja muutama vuosi sitten kaverini lahjoitti sen mulle. Siispä nyt on uusi älypuhelinten aikakausi korkattu täälläkin :)
Perjantaina oli ihanan kesäinen ilma ja kaupunkiin päin mennessä poikkesin Ruohonjuuressa hakemasta jotakin raikasta juotavaa. Mukaani tarttui tälläinen mielenkiintoinen erikoisuus, matee-kasvista valmistettu kylmä juoma. Mieleen tuli jotain etäistä rootbeeriin ja kahviin viittaavaa.
Hyvästelin kaverin ja siirryin odottelemaan toista kaveriani Rubyyn, jossa hän oli luvannut tarjota mulle synttäriaterian. Siinä odotellessa ehdin istua Tampereen todennäköisesti viihtyisimmällä terassilla hetken. Ja älkää missään nimessä erehtykö luulemaan että olisin kääntänyt takkia, pois se minusta :) Jack The Rooster on edelleen lempipaikkani, mutta ei se silti tarkoita että se olisi viihtyisin paikka.
Ruuaksi valitsin pitkästä aikaa jälleen Fish n' Chipsit, jotka ovat olleet todella maittavia aiemmin. Kyytipojaksi vähän omenaviinietikkaa ja sitruunanmehua niin kyllähän maistuu. Nyt annos ei tosin ollut kyllä parhaimmillaan, mutta oikein maukasta se silti oli. Ranskalaisissa oli näemmä alettu säästellä. Kuten olen tainnut aiemmin todeta, Rubyssä on todella hyvät safkat ja olen kyllä todella tykännyt että se on tullut koskenrantaan.
Rubystä lähdettiin jälleen kantapaikkaan, Café Europaan pelailemaan Yatzyä ja jatkaan juttua. Taka-alalla kutkutti kuitenkin lievä into päästä puhelinta testaamaan, se kun tarvitsi ensin aktivoinnin iTunesin kautta koneella. Kaiken lisäksi väsytti, joten lähdin jo yhdentoista aikaan kotiin päin. Ei mulla kyllä tarkoituskaan ollut mennä juopottelemaan :)
Lauantaiaamuna aloin heti opettelemaan puhelimen ominaisuuksiaja tekemään soittoääniä sitä varten ja siinä vierähtikin muutama tunti, kuin vahingossa. Tarkoitus oli lähteä kaverin kanssa elokuviin, mutta päätettiinkin käydä ensin syömässä.
Käytiin jälleen Zarillossa, kaveri kun oli täysin ihastunut paikkaan edellisellä, ensimmäisellä visiitillään. Itse otin tällä kertaa Greek burgerin, joka on oikein raikas lisä perinteiseen cheddar-majoneesikomboon tottuneelle. Olen sen joskus aiemminkin syönyt ja se sopi aamiaiseksi kuin nenä päähän :)
Niin, ja elokuvahan oli 'Prometheus 3D', jonka lähdin katsomaan uudestaan sillä tykkäsin siitä niin paljon ensimmäisellä kerralla. Tämä oli ensimmäinen elokuva koskaan, jonka olen käynyt katsomassa elokuvissa kahteen kertaan. Toisella kerralla tietenkään ei samanlaista ahaa-elämystä enää päässyt syntymään, ja ne aiemmin lievän negatiiviset asiat huvittivat nyt hiukan ensi kertaa. Ei silti, kyllä se musta oikein hyvä elokuva edelleen on. Ilmeisesti elokuva ei kuitenkaan niin huikea ole, kuin olen antanut ymmärtää, sillä kumpikaan, Hanna, tai tämän kertainen kaverini, ei siitä yhtä paljon innostunut :)
Perjantaina muuten huomasin ensimmäistä kertaa YouTubesta tämän 'Django Unchainedin' trailerin ja vannoutuneena Tarantinon elokuvien ystävänä odotan kyllä kyseistä elokuvaa todella kovasti. sitä ennen isoin juttu mulle on varmasti heinäkuun lopussa ensi-iltansa saava 'The Dark Knight Rises' \,,/
Jalkapallon EM-kisatkin potkaistiin käyntiin perjantaina. En ole niin kovin suuri jalkapallofani, mutta näitä EM- ja MM-kisoja kyllä satunnaisesti katselee ihan mielellään. Meninkin illalla Hannalle katsomaan Saksa-Portugali-pelin ja jäin sinne yöksi. Aamulla hain Subwaystä meille hiukan aamiaista, itselleni Clubin ja Hannalle Italian B.M.T.:n. Melkoinen roskaruokaviikonloppu.
Kaiken kaikkiaan todella jees viikonloppu, ja leijun edelleen tuon iPhonen takia :) Enää viisi päivää töitä ja sitten alkaa kauan odotettu LOMA!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)