Huvittelua ja katuruokaa

Sunnuntaina tosiaan suuntasin Designtorin jälkeen Särkänniemeen, jonne alunperin olin ajatellut lähteä viikonloppuna ainoastaan syömään. Suunnitelmiin tuli kuitenkin jo perjantaina muutos. Ja koska kaveriporukalla mentiin, niin tulihan se rannekekin sitten ostettua. Oli muuten toisiksi viimeinen viikonloppu, kun Särkänniemen huvilaitteet ovat avoinna. Ensi viikonloppuna vietetäänkin kesäkauden päättäjäisiä.

Mutta vaikka koko päivä tulikin huvilaitteissa pyörittyä, ja ensimmäisen kerran muuten käytyä kiertelemässä ja katsomassa Koiramäkeäkin, niin kyllä se ruoka oli silti itsellä edelleenkin pääosassa tällä visiitillä. Näsinneulan kokit olivat siis siirtyneet yhteen huvipuiston ravintolapisteistä kokkailemaan katuruokaa lähialueen raaka-aineista, edullisesti mutta sillä pieteetillä, mikä ainoastaan huippuravintolan arvolle sopii.

Tarjolla oli kolme ns. pääruokaa ja yksi jälkiruoka. Näistä maistoin kahta pääruokaa ja kakkua. Inkivääriglaseerattu Charolaise oli tehty naapurikunnan Nokian Siurossa tuotetun Kauniaisten kartanon rotukarjan kyljestä ja niskasta ylikypsäksi paistamalla, ja se tarjoiltiin briossileivän päällä. Liha oli suussa sulavan maukasta, ja selleri toi mukavaa rapeutta annokseen. Karitsahodarissa makua tuli tietenkin lihaisasta karitsamakkarasta, mainiosta coleslaw'sta ja pähkinöistä. Hodari oli näistä annoksista ylivoimainen kunkku, ja sellaisen hain vielä toisenkin kerran, niin hyvää se oli. Myös pähkinäinen luomusuklaakakku vadelmavaahdolla tuli testattua, ja kolmen euron hintaiseksi jälkiruuaksi se oli varsin hyvä, joskin yllättävän tuhti ja suklainen.

Tietysti myös jäätelöä piti saada, kun kerran huvipuistossa oli tarjolla niin paljon Minetin myyntipisteitä. Nyt ensi kertaa maistamani cookies pääsi kertaheitolla kyseisen firman jäätelöiden top 3:n omalla mittarillani mitattuna!

Tälläisten katuruokatapahtumien yleistyminen on pelkästään asiakkaiden ja minunlaisteni ruokaharrastajien selätysvoitto, ja kunhan nämä ottavat Tampereellakin kunnolla tuulta alleen, voin olla tyytyväinen siihen, mihin suuntaan ruokaskene yleisesti tällä hetkellä on menossa. Ainakin linja sopii mulle kuin nyrkki silmään :) Ennen isompien tapahtumien yleistymistä voi onneksi käydä esimerkiksi syömässä kauppahallissa 4 Delin mainioita hodareita, Bar Burriton maistuvia burritoja tai Ravinteli Pork and Moren grilliherkkuja!

Grillaten ja bailaten

Melkoiset pari viikkoa MM-kisoja, huh huh. Viikko sitten en olisi millään uskonut tähän, mutta niin vain ollaan taas finaaleissa hakemassa kolmatta maailmanmestaruutta. Hieman skeptisesti kuitenkin suhtaudun edelleen, koska vastassa on Venäjä, joka ei ole hävinnyt yhtä ainutta ottelua koko kisoissa. Myös Suomi hävisi Venäjälle jo kertaalleen. Eväät ovat kuitenkin olemassa siellä jossain sen jälkeen, kun Leijonat pystyi päihittämään kaksi jääkiekon jättimaata. Joten ei kun kaljat kylmään ja odottelemaan, josko tänään vielä torilla tavataan!

Jack the Rooster oli perjantaina tosiaan panostanut 5-vuotissynttäreihin poikkeuksellisen hienosti. Esimerkiksi viime vuonna ruokapuoli ei ollut kovin kummoinen, ainoastaan salaattia, mutta nyt oli kolmea erilaista wrappia, kahta erilaista salaattia ja kahta brownieta. Lisäksi kaikille kutsun esittäneille vieraille oli tarjolla neljä drinkkilippua, valikoiduista tuotteista toki, kuten yleensäkin.

Bileet olivat todella hyvät, eivätkä vähiten siksi, että ilmat ovat olleet nyt niin mahtavia. Terassilla tarkeni yöhön saakka t-paidalla, mutta lopulta siirryttiin sisätiloihin odottamaan illan esiintyjää, Noora Louhimoa, joka esiintyi Roosterin housebändin kanssa. Show oli todella väkevä! Noora on nykyisin Suomen ainoan itselleni toimivan rockyhtyeen, vahvasti kasarivaikutteisen Battle Beastin, solisti, ja veti liudan 80-luvun klassikoita, kuten Bon Jovia, Billy Idolia, W.A.S.P.:ia, Samantha Foxia ja Sandraa äärimmäisen hienosti. Onpa kyllä melkoinen mimmi, ja mikä ääni! Koko meidän porukka nautti bileistä täysin rinnoin. Kuvamateriaalia ei ikävä kyllä ole tiedossa, sillä jätin kameran kotiin ihan tarkoituksella, jotta sain keskittyä puhtaasti juhlimiseen.









Eilen ilma vain parani entisestään. Oli toukokuun kuumin päivä, ja Särkänniemessä oli tiedossa Chef Santerin järjestämä Chill & Grill -pallogrillillä grillauskilpailu, jossa iso prosentti Tampereen ravintolaskenen ylivoimaisesti parhaimmista kokeista aina Näsinneulan Reino Sarkasta Huberin ja Berthan Mika Roitoon ja Ravintola C:n Ilkka Isotaloon kisasivat itseään Chefiä vastaan. Myös itse Hans Välimäki kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Ruokia oli maistelemassa ja arvostelemassa Aamulehden Moron keräämä harrastajaraati, jotka lopulta äänestivät Reino Sarkan voittoon. Reino sai kahdeksasta äänestä peräti viisi ykkössijaa. Mutta vaikka itse Chef ei kilpailua voittanut, oli sitä hauska seurata Midhillin terassilta. Maistamatta ruokia olisin kyllä voinut helposti äänestää Mika Roitoa, sillä raadille tarjoiltiin Ravinteli Huberin listalta parasta koskaan syömääni hampurilaista, nyt tosin vain pallogrillillä valmistettuna.

Mutta jos Huberissa saa sitä parasta burgeria, niin melko lähelle, ellei toiseksi kaikkien aikojen burgereista pääsee kyllä tuo Midhillin purilainen. Kävin ensimmäistä kertaa maistamassa sitä heti tuoreeltaan viime kesänä, mutta oli ilahduttavaa huomata, että laatu oli edelleen takuuvarmasti samaa, mitä vuosi sitten. Ja nyt kun Särkänniemen alueelle pääsee ilman sisäänpääsymaksua, helpottuu myös Midhillissä asiointi tulevaisuudessa. Melko varmasti tulen menemään sinne syömään tänä kesänä ainakin vielä kertaalleen. Periaatteessa Välimäen kyllä kannattaisi miettiä ravintolan pystyttämistä keskustaankin, sillä täällä Tampereella meillä ei talvikaudella ole mahdollista tätä herkkua maistella, toisin kuin Helsingissä, jossa ravintola löytyy City-Käytävästä.

Hampurilainen siis oli todellakin aivan huikea makuelämys, mutta onhan Särkänniemessä monta muutakin hyvää syytä mennä vaikka vain viettämään aikaa. Myös Minetti on tehnyt sopimuksen huvipuiston kanssa, ja myy yksinoikeudella Suomen parhaita jäätelöitä jokaisessa myyntipisteessään. Itsekin ehdin nauttia vielä yhden pallon kermakirsikkajäätelöä. Sitä on tullut aiemminkin maistettua, ja se kuuluu lafkalta aivan kärkisuosikkeihini.

Midhillissä tuli myös oluen ohella maistettua brändin omaa mandariinin makuista soodaa. Hyvää, joskin hiukan tyyristä se oli. Nuo juomat on tehty oikeaan mehupohjaan, ja melko aidolta tuo omani maistuikin.

Lähimakuja vetten päällä

Kyllä nyt tamperelaisia hemmotellaan, ja tietysti ihan ketä vain, kuka tänne saapuu kesäisillä retkillään.

Koskiravintolat Oy nimittäin hankki Pyhäjärvellä jo pitkän risteilyuran tehneen M/S Tampereen, ja ankkuroi sen Laukontorin paraatipaikalle. Samoille seuduille on viime vuosina tullut runsaasti baarilaivoja, mutta toista ruokalaivaa ei vielä aiemmin ole nähty. Toki samalla laivalla on aiemminkin tarjottu ruokaa, mutta täysin eri konseptilla. Eikä tämä todellakaan ole mikään tavallinen pubiruokapaikka, mutta silti niin krouvin omainen, että liian fiinisti ei tähän ravintolaan tarvitse pukeutua.

Markkinointinimeksi tuli Gastrolaiva M/S Tampere, ja päivällä sinne voi poiketa syömään hyvin, miksei istumaan vaikkapa terasillekin. Ja kolmen tunnin illallisristeilyllekin Pyhäjärvelle pääsee kaiken muun hyvän lisäksi kerran päivässä. Eli samaan aikaan voi nauttia järvimaisemista ja hyvästä ruuasta. Nyt paatti on vielä ankkurissa kaikkina päivinä, mutta risteilyt alkavat 23.5 ja kesäkuun alusta niitä tehdään joka päivä keskiviikosta lauantaihin.

Menun on laivalle suunnitellut "Chef" Santeri Vuosara, joka on viime vuosina kunnostautunut erityisesti sesonki- ja lähiruuan sanansaattajana ja ruokakirjailijana, ja lähiruoka näyttelee myös tällä listalla tärkeää osaa.















Paljon raaka-aineita tulee pirkanmaalaisilta tiloilta ja tuottajilta, osa suoraan ja osa kauppahallista haettuna. Mm. aivan todella hyvät bratwurstit Penttilän tilalta Aitoosta ja juustot Mouhijärven Herkkujuustolasta. Rievä on Leivon perinteistä Tampereen riävää ja ruisleipä on sitä Lähiruokapuoti Lempin taivaallistakin taivaallisempaa maalaisruisleipää, josta olen aiemmin kirjoittanut ja tapas -annoksen Lyonin makkara kauppahallista 4 Vuodenajasta, jonka makkaroita ostin kotiinkin viime jouluna. Paikallista perinneruokaa Tapolan mustamakkaraa saa sekä tapaksina, että kesän myötä isommassakin annoskoossa, tyrnisinappi on laivan kokkien omatekemää. Ja koko komeuden kruunaa Minetin jäätelö.

Osa tämän hetken annoksista tulee vielä muuttumaan, erityisesti tapas -lista elää pitkin kesää, mutta varmasti suosituimmat ja parhaat tulevat pysymään listalla jatkuvasti.

Sain kutsun lähteä maistelemaan annoksia hieman etukäteen neljän muun bloggaajan kesken, ja meille tarjoiltiin sellainen määrä herkkua, että illalla kotiin pyöräily oli melkoinen haaste :) Pöytään tuli nimittäin ainakin pari annosta kaikista listalta löytyvistä vaihtoehdoista, ja omat suosikit sieltä löytyivät kyllä helposti. Seuraavalla kerralla tiedän heti, mitä haluan tilata.

Tapas -annosten idea on aivan täydellinen. Tietysti pidän sormiruuasta muutenkin todella paljon, mutta Gastrolaivan tapakset ovat ihan eri maata mitä tapakset Suomessa yleensä. Täällä ne tarjoavat suomalaiseen makuun sopivia makuelämyksiä, sillä siellä on juurikin bratwurstia ja mustamakkaraa. Perinteisempiä tapaksia edustavat lempeän tuliset ravun pyrstöt ja marinoidut Välimeren vihannekset ja feta, mutta nekin tarjoillaan Leivon rievän kera. Juustot taas tulevat hunajamanteleiden, karpalohillon ja spelttinäkkärin kanssa. Kuitenkin aivan ylitse muiden omaan makuuni olivat juurikin nuo Välimeren vihannekset sekä savusärki-parfait, punajuurta, kirsikkaa, jotka tarjoiltiin Lempin ruisleivän kanssa. Aivan taivaallista, ja samoin tapas -menun jälkiruuista sitruuna-tyrni-posset ja paahdettua valkosuklaata räjäytti tajunnan. Voisin syödä molempia useamman annoksen aivan yksin!





















Pääruuista Indiemode suosittelee ( :) ) bratwurstien ohella erityisesti todella ruokaisaa Lämmintä fetasalaattia ja Possuburgeria. Kaikki pääruoka-annokset ovat myös erittäin täyttäviä, joten melkein hämmästyttääkin, miten edullisesti mahansa saa täällä täyteen. Jälkiruuaksi meille tarjoiltiin tuon jo edellämainitun sitruuna-tyrni-possetin lisäksi myöskin Sitruunaista punajuuri-mantelikakkua ja vaniljakermaa, joka myös meni kertaheitolla todella korkealle syömistäni ravintolan jälkiruuista, varmasti ainakin TOP 5:n.

Loppukaneettina voisi mainita, että Gastrolaivalla ruuissa on paljon makua. Kun tehdään asiat oikein ja itse, eikä käytetä puolivalmisteita, sen yksinkertaisesti maistaa. Itse tulen menemään maistelemaan omia suosikkejani uudelleenkin, ja suosittelen sitä myös kaikille muille yhtä lämpimästi.

Santerilta on myöskin tullut uusi upea ruokakirja, Ville Pirisen sarjakuvittama ja Anna-Liisa Nikuksen kuvaama Pallogrillauksen lyhyt oppimäärä. Olen vasta ehtinyt selailla sitä, mutta oih ja voih, olisipa minullakin grilli, niin herahtaa vesi kielelle noita kuvia katsoessa. Ensi viikon lauantaina 24.5 Chef Santerin voi muuten nähdä kisailemassa Särkänniemessä parhaan grillaajan arvonimestä muiden tamperelaisten kokkien kanssa. Ja Särkänniemen huvipuistoalueellehan pääsee ensimmäistä kertaa tänä kesänä ilman sisäänpääsymaksua!

Ruokaa asemalta

Moro nääs! Mulla oli suuri kunnia päästä viikko sitten osallistumaan Aamulehden järjestämään ruokaraatiin. Käytiin tuolloin testaamassa pienellä porukalla rautatieaseman taakse alkusyksystä valmistunut Foodstation -ruokakeskittymä. En ollut siellä vielä ehtinyt käymään, en edes siitä huolimatta, että Tampereen legendaarisimpiin kuuluva kebabmesta Abu Fuad palasi paikalliseen kebabskeneen ravitsemaan nälkäisiä laatukebabin purijoita.

Foodstationiin kuuluu viisi ruokaravintolaa ja kaksi jälkiruokapaikkaa, joista toinen on Sweet Bakery, täysiverinen kahvila laajalla makean ja suolaisen tarjonnalla, ja toinen Minetin jäätelöbaari. Muut ravintolat ovat Delisushi, The Burger Bar, Zok Wok ja Aseman Grilli.









Raadin kanssa kierrettiin siis nuo kaikki ravintolat, ja maisteltiin jokaisessa kyseisen paikan suosituimpia annoksia. En arvostele täällä paikkoja sen tarkemmin, arviot voitte lukea tämän päivän Morosta. Syödyn ruuan määrä oli kerrassaan jäätävä, ja vaikka yritys oli hyvä kymmenen vielä alkuvaiheessa syödä vain vähän, alkoi sushien, wokin ja noutopöydän jälkeen maha täyttyä uhkaavasti. Ruokapaikoista omaksi suosikikseni ylitse muiden nousi ehdottomasti Abu Fuad, joka osoitti edelleen olevansa tarpeellinen lisä kaupungin pikaruokaskenessä. Tietysti myös Minetin mielettömän hyvät jäätelöt olivat paikallaan.

Foodstation on mielestäni ulkopaikkakuntalaiselle hieman hankalasti löydettävissä, etenkin jos tulee rautatieasemalle, ja haluaa päästä ennen junaan hyppäämistä syömään jotakin nopeasti. Sen sijaan uskon sen olevan erityisen toimiva konsepti alueen lounaspaikkana, ruokaa saa nopeasti jopa lyhyemmälläkin tauolla ja vaihtoehtoja on joka lähtöön.

Linkki Moron nettijuttuun, arvostelu vain paperisessa versiossa. Tämä oli myöskin se siisti juttu, josta viime viikon pastapostauksessani mainitsin.

Jäätelöä ja syyssuunnitelmia

Tänään siis kutsuu Monsters of Pop! Jippee. Muutakin fiilistelyn aihetta on, sillä pitkän työviikon jälkeen ylitöineen kaikkineen sain vihdoin varattua pienen muutaman päivän kaupunkiloman lokakuulle.

Tällä viikolla ei ajatukset juuri olekaan muussa pyörineet kuin työssä ja tulevassa lomassa. Pari kymmentuntista työpäivää ja yksi kaksitoistatuntinen takasi, että ei hirveästi enää ehdi muuta tekemään kuin olemaan kotona. Monelle se saattaa olla ihan arkipäivää, mutta itselle riittää kahdeksan tuntia.

Niinä kahtena päivänä, kun kuitenkin olin normaalin työpäivän verran toimistolla, ehdin vihdoin testaamaan Koskikeskukseen tulleen uuden Minetin jäätelöbaarin, sekä käymään Canonin tarjoamalla valokuvauskurssilla Scandic Hotel Cityssä. Kiitos Canonille jälkimmäisestä hienosta mahdollisuudesta, lähitulevaisuus näyttää, oliko kurssista mitään hyötyä :)



Minetti on kyllä tullut kovalla rytinällä Tampereen jäätelömarkkinoille, ja pahoin pelkään, että suurin kärsijä tässä on Tampereen Jäätelötehdas. No, pitää kyllä rehellisesti myöntää, että jäätelötkin ovat parempia, vaikka edellä mainittukin sentään perinteiset Valiot ja Ingmanit hakkaa.

Minetissä tuli maisteltua neljää eri makua ja lähes jokainen niistä oli aivan ylivoimaisen hyvää. Harmi kyllä he eivät vielä olleet saaneet konseptiaan kuntoon suunnitellun mukaisesti, ja tarjolla ei vielä ollut muita jäätelöstä valmistettuja tuotteita, kuten donitseja ja kakkuja. Niitä odotellessa kuitenkin tavalliset maut kelpaavat kyllä. Nämä jäätelöbaarit aukesivat otolliseen aikaan, toinen aukesi hetki sitten rautatieaseman uuteen Foodstationiin ja ulkona ei jäätelökioskeja enää kovin pitkään kannata auki pitää. Ehkäpä ulkokioskejakin on ensi kesänä jo enemmän kuin nyt!

Vauhdikas herkutteluviikonloppu

Kun pääsin perjantaina kotiin, mua odotti sellainen huipennus synttäreille että ei mitään järkeä. Jo oli nimittäin konkreettisesti makea yllätys. Mikäs mulle, hampurilaisfanaatikolle, paremmin vois toimia, kuin hampurilaisen mallinen ja näköinen kakku! Näyttää kuvassa pieneltä, mutta kakun halkaisija oli 18 cm!

Ulkonäkö oli niin aito, että se meni itse asiassa vielä kaiken lisäksi täysin läpi tavallisena jättikokoisena purilaisena, kunnes sain tietää, mitä lautasella oikein odotti :) Makeaa tuli siis syötyä, ja burgerikakusta riitti vielä naapureillekin. Illalla käytiin vielä kaupungilla kävelyllä ja synttäri-Guinnessilla O'Connellsissa.



Purilaisteema jatkui vielä lauantainakin, koska lähdettiin porukalla käymään Särkänniemessä. Firma maksoi mut ja useamman kaverin sisään, ja laitteet olivat ilmaiskäytössä, joten tämähän kelpasi. Olin muutenkin jo aiemmin innostunut ajatuksesta käydä Ravinteli Huberin testattuani kokeilemassa Hans Välimäen avaaman 'Midhill' -ravintolan huvipuistoalueella.

Kaikki hampurilaiset ravintolassa ovat ns. premium-burgereita, kuten Huberissakin. Siis laadukkaammista raaka-aineista tehtyjä. Paikka itsessään ei poikennut tavallisten pikaruokaloiden linjasta tyylillisesti millään tavalla, mutta ruoka yllätti mut tosiaankin positiivisesti. Hintaa ei normaalia ravintolahintaa enempää ole, mutta ruuan taso on silti korkeampi. Ranskalaiset voi halutessaan tilata kylkeen, mutta pieneen nälkään pelkkä purilainenkin täyttää kyllä vatsan. Pihvi tulee oletuksena myös täällä mediumina, ja vaikka jälleen kerran oman pihvini sisus oli ennemminkin täysin raaka, maussa ei silti valittamista ollut. Ollakseen hampurilainen, raikkaat salaatit, tuore kurkku ja coleslaw kevensivät mukavasti kokonaisuutta.







Jos jotakin negatiivista haluaisi sanoa, niin erittäin ystävällinen palvelu salissa ei täysin keittiön kanssa pelannut yksiin, ja ruoka tuli meidän porukalle melkoisesti eri aikaan jokaiselle. Myös lautasliinat puuttuivat pöydistä, eikä niitä löytynyt edes tiskiltä. Todella suuren suosion vuoksi myös tarjoilijoilla riitti kiirettä, ja palvelua joutui ikävä kyllä odottamaan. Kun sitä sitten sai, oli se kuitenkin loistavaa, vaikka hermot varmasti olivat koetuksella. Odotuksiin nähden paikka kyllä lunasti omat odotukseni. Ainoastaan seurueen yhden jäsenen Caesar-salaatti oli suhteettoman pieni, tylsän makuinen ja ylihintainen. Rakentavana palautteena voisi olla, että ehkä moni muukin kaipaisi purilaislistalle kanahampurilaista.

Ei Midhill silti pärjää premium-hampurilaiskilpailussa Huberille, mutta edullisten hintojensa, ja laadukkaan ruokansa ansiosta se kyllä onnistuu nousemaan nimenomaan kärkeen Tampereen saman hintaisten hampurilaispaikkojen joukossa. Plussaa tulee myös hauskasta tarjoilutavasta. Erityisen hienoa on se, että Hans on tuonut huvipuistoympyröihin laadukasta ruokaa tarjoavan ravintolan, paikkaan jossa yleensä joutuu tyytymään melkoiseen perusmättöön. Konsepti on hyvä ja toimiva.







Mitä sitten itse Särkänniemeen tulee, kaikki oleelliset suosikkilaitteet tuli käytyä läpi; Tornado, Tukkijoki, Half Pipe, MotoGee ja Tyrsky. Tornadossa tuli käytyä peräti kolme kertaa, on se vaan mainio. En ollut käynyt tuolla lähes kolmeen vuoteen huvipuistolaitteissa, kerran alueella pari vuotta sitten, joten muutama tunti alueella riitti paremmin kuin mainiosti, ja hauskaa oli. I'm flying, Jack!

Särkkä-reissun jälkeen poikettiin vielä testaamassa ansionsa mukaista huomiota useassa paikallislehdessä nauttineen uusvanhan Minetti-jäätelökioskin tarjontaa Mustalahden satamassa. Minetti on perinteinen jäätelömerkki, jota on ilmeisesti saanut jo 1920-luvun Tampereella. Nykypäivän jäätelöt tehdään Italiassa, mutta ensi vuoden alusta omaa jäätelötehdastoimintaa olisi tarkoitus aloitella myös kotikaupungissani. Täältä muuten löytyy Tamperelaisen juttu asiasta.

Makuja löytyy tiskistä vaikka millä mitalla, ja suosio olikin jonosta päätellen huima, sijainti ja ajankohta huomioon ottaen. Itse otin kerma-kirsikkajäätelöä ja Red Bullin makuista sorbettia, molemmat olivat omalla tavallaan oikein hyviä. Kerma-kirsikka perinteisempänä jäätelönä yksi parhaista koskaan maistamistani jäätelöistä, Red Bull taas todella raikas, ja aidon makuinen kesäjäätelökokemus. Tänään on tullut pyöräiltyä ympäri kaupunkia, mm. Iidesjärven ympäri ja keskustan kautta. Tällä taas jaksaa odottaa tulevaa kesälomaa, jonne on muuten enää vajaa kolme viikkoa!