Ensimmäinen ilta Budapestissä

Budapestistä on palattu ja matka alkoi ihan mukavasti, vaikka ensi kertaa vaihtolennolla lennettyäni kentillä odottelua olikin melkoisesti. Onneksi wlan toimi siellä hyvin, ja aika kului leppoisasti. Myös lento Finnairilla oli huomattavasti miellyttävämpää, mitä normaalisti joudun Ryanairilla kokemaan. Eniten arvostin samaan hintaan kuuluvaa ruumaan menevää laukkua, koneessa tarjoiltuja kevyttä lounasta ja iltapalaa, sekä jalkatilaa.

Ihan ilman kommelluksia menomatka ei silti mennyt, sillä molemmat lennot olivat myöhässä. Budapestissä oltiin vajaa puoli tuntia aikataulusta jäljessä. Olin ajatellut myös vaihtaa nokkelana poikana forintit tällä kertaa vasta perillä, sillä ajattelin säästäväni siinä olennaisesti Forexiin verrattuna, jossa yleensä valuuttaa vaihdan.

0% komissiota mainostava valuutanvaihtopiste tosin meinasi suorittaa laillisen ryöstön, ja melkein kauhistuin ääneen, kun sama summa jota olisin vaihtanut Suomessa 240 eurolla, olisikin maksanut kentällä 287 euroa. Aivan järkyttävä vedätys, ja miten moni turisti siihen haksahtaakaan. Itse kiitin ystävällisesti ja nostin rahat pankkiautomaatilta. Tämä varoituksen sanana ensimmäistä kertaa Budapestiin matkaaville, älkää vaihtako rahaa kentällä! No, samoihin hintoihin tulee jopa luottokortilla nostaa se raha ulkomailla, kuin mitä Forexin kurssit tarjoaisivat, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Säästin myös helposti lähemmäs 60 euroa, kun valitsin jo viime vuonna mainostamani bussi- ja metroyhteyden taksin tai shuttlebussin asemesta. Erityisen iso säästö tällä reissulla tuli julkisen liikenteen viikkolipusta, jolle tuli hintaa vain reilu 16 euroa, ja joka mahdollisti täysin rajattoman liikkumisen niin metroilla, ratikoilla, busseilla kuin hammasratasradallakin. Näitä kaikkia myös käytin, ja lipusta oli todella suuri hyöty.

Matka keskustaan kentältä ei tosin sekään mennyt yhtä jouhevasti, mitä aiemmin, sillä vaihto Kőbánya-Kispestissä metroon ei menomatkalla onnistunutkaan. Juuri heinäkuun ajan raiteita huolletaan viikonloppuisin perjantai-illasta sunnuntain viimeiseen vuoroon saakka. Niinpä sain vielä vaihtaa kertaalleen bussia, hypätä loppupätkäksi metroon ja tietysti vielä toiseen metroon päästäkseni hotellille. Paluumatkalla linja ajoi jo koko reitin yhtä kyytiä, mutta jopa silloin matka lentokentälle kesti pidempään, mitä vuotta aiemmin. Budapestiin budjettimatkalle lähdettäessä kannattaa siis varata vähintään tunti aikaa kentälle menemiseen.











Loppujen lopuksi kello oli jo melkein yhdeksän päästyäni mestoille, joten ensimmäinen ilta jäi lyhyehköksi. Mutta hotelli oli todellakin upea! Paikan nimi on muuten Soho Boutique Hotel, jos joku siitä nyt kiinnostuu. Myös huone oli melkoista luksusta pienestä koostaan huolimatta. Oli lähes uskomatonta, miten halvalla siinä majoituin. Etenkin yksin matkustavalle, tai vähän huoneessa aikaa viettävälle tämä hotelli on todella kompakti ja passeli vaihtoehto. Myös aamiainen oli erittäin hyvä ja siinä oli päivittäin pientä vaihtelua. Toisaalta Budapestissä riittää niin paljon ravintoloita, että söin melko vähän jokaisena aamuna, jotta jaksaisin vielä syödä lounastakin :)

Ennen kuin pääsin lauantaina lähtemään liikkeelle, kello oli jo lähes kymmenen, joten päätin valita suunnaksi tutun ja turvallisen, takuuvarmasti mahtavan paikan Corvintetőn, jonka siis löysin ensi kertaa viime kesänä. Hotellin sijainti oli sikälikin ideaalinen, että kyseiselle kattoterassille oli matkaa vain kaksi korttelia.

Lauantaina pelattiin myös jalkapallon mm-kisojen pronssiottelu, mutta olin ajatellut säästää paukut sunnuntain finaaliin. Suunnitelma kuitenkn muuttui, sillä Corvintetőssä olikin jättiscreeni katolla. Ja koska olin paikalla sopivasti juuri pelin alkuun (Unkarin ajassa peli alkoi kymmeneltä), jäin sen tietenkin katsomaan. Kun paikallinen Soproni on hanassa vieläpä reilusti alle 1,5 euroa vähän huonommallakin kurssilla, tämä vain käy. Söin siellä myös oikein herkullisen juustohampurilaisen ja ranskalaiset, jotka nekään eivät maksaneet yhteensä kuin n. 5 euroa. Pelin jälkeen ja muutamaa tuoppia myöhemmin hipsin takaisin hotellille nukkumaan.

Ja mahtavaa, että Saksa voitti mestaruuden! Tälläisenä juurettomana, suurten jalkapallokisojen katsojana kannatin tänä vuonna Saksan joukkuetta heti ensimmäisestä Portugal-pelistä lähtien, joka käytiin Kölnin reissulla katsomassa baarissa. Näitä Budapestin postauksia on sitten tulossa lähipäivinä useampia, kuten ennakkoon jo mainitsin, joten toivottavasti mielenkiintoa riittää lukemiseen :)

Tammerfestitkin alkoivat eilen, mutta mitään erityisen kiinnostavaa siellä ei ole tänäkään vuonna mulle. Ainoastaan juuri tänään olisi festien ainoa keikka mitä voisin mennä katsomaan. Klubilla ovat nimittäin yhtä aikaa Antero Lindgren sekä 22-Pistepirkko. Olin tosiaan kotonakin vasta viime yönä puoli kahden aikaan, enkä ole vielä ehtinyt miettiä tämän illan suunnitelmia sen tarkemmin.

Amerikkalaista unelmaa Suomen Chicagossa

Viime viikonloppuna Lahden reissulla tuli myös poikettua testaamassa tämä mielenkiintoinen hampurilaispaikka, siis diner oikein aitoon Amerikan malliin.

Pika Kievari - American Style Diner on perustettu vanhan huoltoaseman rakennukseen vanhan Heinolantien varrelle n. 8 km päässä Lahden keskustasta. Sijainti varmasti aiheuttaa omat haasteensa, mutta paikallisten mukaan suosio on ollut valtaisa heti ravintolan avaamisesta, viime keväästä saakka.

Eikä se ihme ole, Pika Kievari tarjoaa todella maistuvaa pikaruokaa. Myös tämä ruokala panostaa lähituotteisiin, sämpylät leipoo paikallinen leipomoyritys Sinuhe ja kastikkeet tehdään itse. Listalta saa tilattua pelkän purilaisenkin, ranskalaisista ja juomasta maksetaan koosta riippuen 3,5-4,5 euroa erikseen. Lisukkeiden hintaan kuuluu yksi dippi. Runsaat annokset tarjoillaan hauskasti lehtileikettä mukailevalta paperilta kitaran muotoisella ritilätarjottimella. Maalaisranskalaiset olivat todella rapeita ja ottamani Bacon Burger raikkaan makuinen kevyen sämpylän ja tuoreiden kasvisten ansiosta. Listalta löytyy myös Pulled Pork Burger, ja kehuista huolimatta jäi sen testaaminen seuraavaan kertaan.







Perinteisten ravintoloiden premium-burgereihin tätä ei voi verrata, vaikka niitä lähimmäksi laadullisesti päästäänkin. Perusmäkkärit ja heset Pika Kievari hakkaa mennen tullen, vaikka ei suoranaisesti niiden kanssa kilpailekaan. Vain pahviset limsamukit muistuttavat siitä, että nyt ollaan pikaruokalassa.

Vaikka viime sunnuntaina pihalla oli vain tavallisia eurooppalaisia autoja, Kievari on kuulemma heti saanut paikalliset fiftariautoilijat kokoontumaan sinne. Sopii hyvin tyyliin, vaikka rakennus taitaakin olla peräisin 90-luvulta. Viereistä tietä ajaa ohi joitakin linja-autovuoroja, mutta autolla tänne pääsee varmasti helpoiten. Ovella kannattaa kuitenkin varautua jonottamaan, sillä tilat ovat melko pienet. Itse saimme melko nopeasti pöydän, mutta meidän jälkeemme ravintolaan muodostui useamman metrin jono.

Toivon paikalle menestystä, ja menen kyllä syömään toistekin, jos vain tilaisuus tarjoutuu! Tänäänkin on burgeri mielessä, mutta nyt ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kosken ylitys riittää. Siitä tulee arviota myöhemmin. Tamperelaisille tarjoan menovinkkinä tänään Antero Lindgrenin soolokeikkaa O'Connells'issa. Itseä harmittaa hiukan koska en taida sinne ehtiä.

Kesäfiilistelyy!

Auringon paahteessa lepposaa pistelyy, tätä kesäfiilistelyy,
ja kun näät tai kuulet kilistelyy ja se kuulostaa hyvältä ni messiin iskeydy.
Auringon paahteessa riimien pistelyy, sitä kesäfiilistelyy,
kesä, aurinko ja ihmiset risteytyy, lepposta soundii helppo nauttii niinku risteilyy.

-Chebaleba feat. Ricowamos / Kesäfiilistelyy

Onpa ollu rentouttava juhannus kerrassaan. Varmasti olis ollu ihan mahtavaa olla mökilläkin, saunoa ja grillata avotulella, tehdä muurikkalättyjä, mutta kaupungissakin voi nykyään ihan hyvin viettää varsin mukavaa keskikesän juhlaa. Ilmat vaihtelivat kohtuullisesta loistavaan ja varsinkin juhannusaaton ja -päivän illoiksi keli muuttui aina todella lämpimäksi.









Makkaraa tuli tosiaan syötyä taas lähes kiintiön verran, melkeinpä joka päivä. Tehtiin jo aattona sellainen vähän erilainen perunasalaatti ja siitä riitti vielä seuraavallekin päivälle. Juhannusaattona suunnattiinkin ruuan jälkeen Tahmelan rantaan fiilistelemään Pispalan Juhannusta, ja siellä oli kyllä hyvä meininki. Tahmela ja sen ranta kun ovat muutenkin yksi lempialueistani Tampereella, ja kun aurinkokin paistoi iltapäivästä jo täydeltä terältä, oli rento fiilis chillailla ja kuunnella musiikkia. Loppuillaksi suunnattiin Härmälän Campingille, jossa ilta vierähti reilusti yli puolen yön.

Torstaina tosin oli vielä vähän koleampaa kun käytiin katsomassa Eva & Manun keikka Valtterilla, mutta ei silti kylmä ollut. Suomen kesä on vain niin kummallinen, että säät vaihtelevat toukokuun huippuhelteistä tälläiseen epävakaisempaan. Loma-ajalta toivon silti vähän tasaisempaa säätä, kiitos :)







Juhannuspäivän makkara-annoksen jälkeen laiskotti hirmuisesti, mutta Antero Lindgrenin keikka Valtterilla kiinnosti, ja niinpä lähdettiinkin käymään parilla Passionin terassilla. Siitä oli hyvät näkymät lavalle, ja kylmä tarjousolut viilensi kuumana päivänä mukavasti.

Keikan jälkeen suunnattiin jäätelölle Koskipuistoon, tällä kertaa Makuunista valikoitui toinen Ben & Jerry'sin core-uutuusjäätelöistä, eli Blondie Brownie. Kokeilin viimeksi Karamel Sutraa, ja näissä kaikissa on keskellä karamellisydän. Molemmat uutuusjäätelöt ovat tosin hitusen liian makeita omaan makuun, eikä aiempien suosikkieni voittanutta ole vielä löytynyt. Ihan hyviä jäätelöitä ne silti ovat ;)









Pitkä viikonloppu on tuntunut kerrankin todella pitkältä, itseä on tullut ulkoilutettua tarpeeksi ja mölkkyä tuli pelattua molempina päivinä. Se on kyllä hauskaa ajanvietettä ja ehkäpä tänäänkin voisi vielä harkita uutta matsia. Tiedän kyllä, että tuossa yhdessä kuvassa palikat on väärässä aloitusjärjestyksessä, mutta ei se oo aina niin justiinsa :)

Nythän tässä on enää viisi työpäivää ennen kolmen viikon kesälomaa, kyllä kelpaa. Flow:n nurkille säästin vielä pari päivää ja loput jätin odottelemaan sopivampaa käyttötarkoitusta syksymmälle.

Musiikin vuosi 2012

Palataanpa vielä yhden postauksen ajaksi viime vuoteen, koska mä en ehtinyt toteuttaa tätä katsausta ajoissa, kun oli muutenkin niin kiirettä. Melkeinpä jokaisesta näistä olen jo aiemmin linkannut tänne, mutta niputan kaikki siis vielä yhteen pinoon.

Kehuin jo aiemmin että löysin viime vuonna todella paljon aivan mielettömän hyvää musiikkia, joista vielä suurin osa oli itselle tuoreita artistilöytöjä. Musiikillisesti vuosi 2012 oli siis todella mainio. Nämä albumit iskivät yleensä jo heti kertakuuntelulta ja ainoastaan vahvistuivat useamman kerran soitettuna. Paljon jäi myös hyviä levyjä pois, mutta mulle tärkeämpää oli näiden levyjen vaikutus ja se fiilis mikä mulle on jäänyt kokonaisuudesta.

Samaan tapaan kuin taannoisissa konemusapostauksissa, levy aukeaa kansikuvaa klikkaamalla.



Lana Del Reyn albumi ei enempää esittelyjä kaipaa, sillä kirjoitin siitä vuolaan postauksen jo marraskuulla. Ehdottomasti viime vuoden kärkialbumeita, ja omassa genressään parasta kuuntelumusiikkia mitä julkaistiin.



Emelin levy oli odotettu, kokonaisuutena monenlaisia genrejä yhdistelevä albumi toimii sekä yhdessä että erikseen. Levy on täynnä upeita balladeja ja menevämpiä tanssiraitoja, mutta kaikkea yhdistää suuri ja lämmin saundi. 'Heaven' räjäytti tajunnan ensimmäisenä, sitten 'Daddy' ja lopulta useampi biisi levyltä veivät täysin mut mennessään. Auraalista kauneutta parhaimmillaan.

Arvostelin levyn tuoreeltaan helmikuussa, postaus löytyy täältä. Tälle listalle valitsin muutaman ekstrabiisin sisältävän Special Editionin.



Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä tuli ulos siis myös Paloma Faithin kakkoslevy. Alkuvuosi toi mukanaan siis hurjan määrän toinen toistaan parempia naisartistien levyjä. Jos Paloman debyytti oli perinteisempää r&b:tä, oli tälle albumille saatu aikaan paljon monipuolisempi äänimaailma joka vahvoine melodioineen ja konesaundeineen puri meikäläiseen kuin häkä päähän.

Lisäksi sanoitukset purivat luihin ja ytimiin, omia suosikkiraitojani levyltä ylitse muiden ovat 'Blood Sweat & Tears', 'When You're Gone' ja 'Streets Of Glory'.



Vuoden kovin uuden naisartistin löytö on kuitenkin Jessie Waren debyytti. Aivan mieletön albumi alusta loppuun, rakastan. Tarkempi arvostelu löytyy täältä.



Myös Bat For Lashes on näitä uusia tuttavuuksia mulle, vaikka Natasha onkin ehtinyt julkaista useamman albumin.

Uusin 'The Haunted Man' on kuitenkin siinä määrin merkittävästi parempi kuin edeltäjänsä, että sen yhteinäinen linja on todella kaunista kuunneltavaa. Albumi muistuttaa parhaimmillaan monilta hetkin sitä, miltä toivoisi Björkin edelleen kuulostavan. Kuin paluu 90-luvulle. Löydän tältä levyltä myös klassiselle Twin peaks-tunnusmusiikille ominaisia piirteitä.



Antero Lindgrenin 'Mother' on ehdottomasti varmasti viime vuoden kansainvälisimmän kuuloinen suomalainen rocklevy. Artisti on jäänyt multa vähän taka-alalle, kuultuani lähinnä vain yhtä biisiä aiemmin, mutta koko albumin kuuntelin vasta hiljattain ja hämmennyin sen vahvasta ja aikuismaisesta saundista. Mies äänestettiin YleX:in ja Rumban Tulevaisuuden Tusina-kilpailun voittajaksi, ja kilpailua tai ei, uskon vahvasti että tällä musiikilla vielä saavutetaan mainetta ulkomaisissa musiikkipiireissä.

Anteron ääni on jäätävän upea ja biisien kevyet syntikkamatot akustisilla kitaroilla sävytettynä vetoavat muhun todella vahvasti. Äänestä ja saundista löydän selkeitä viitteitä 90-luvun grungeaikakauden kappaleisiin, vaikka tämä paljon kevyempää onkin. Levy on purettu osiin seuraavassa mielenkiintoisessa paikallislehden haastattelussa.



Toinen vuoden suomalainen albumi on tietenkin jo aiemmin kehumani Eva & Manun nimikkolevy. Ihanan kepeää ja herkän orgaanista soulia ja folkia joka kuulostaa aivan omanlaiseltaan. Tämä pariskunta ei esittelyjä enempää kaipaa, olivathan he aika vahvasti esillä julkisuudessa viime syksynä.



Myös The Hives julkaisi tiukkaakin tiukemman, ja kovasti odotetun albuminsa viime vuonna. 'Lex Hives' palaa saundissaan bändin suosituimpien vuosien tasolle ja etenkin avausraitaa 'Come On!':ia soisi kuuntelevansa useamman minuutin verran. Usein olenkin luupannut sitä vähintään viisi kertaa putkeen fiiliksen nostatusmielessä.

Levyltä on helppo nostaa energisiä raitoja esiin enemmänkin, niin 'Go Right Ahead', 'I Want More' tai 'Wait A Minute' ovat kaikki parasta rokissa yhtä lailla juuri nyt kuin on aina ollut. Sen sijaan 'Patrolling Days' muistuttaa räkäisyydessään jo kunnon klassista vanhaa rehellistä punkkia. Mun mielestä tää bändi ei enempää kaipaa kehuja, yksi parhaista rokkibändeistä kautta aikojen. Tämän kun näkisi vastaavalla pienellä klubilla, kuin tämä New Yorkin Webster Hallin keikka, kusisin hunajaa.



Metricin 'Synthetica' on soinut kesästä lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti mulla Spotifyssä. Kuten kesällä vertasin, on yhtymäkohtia mun mielestä The Soundsiin paljon. Emily Hainesin heleä laulu, biisien melodisuus ja kauneus yhdistettynä reippaaseen poljentoon vain toimii täydellisesti itseen.



Zulu Winterin debyyttilevy on tämän postauksen levyistä Lana Del Reyn ohella soinut takuuvarmasti tänä vuonna eniten. Erityisesti kesällä ja syksyllä kuuntelin tätä kymmeniä kertoja. Jälleen kerran melodisuus on se avain mun sydämeeni. Myös Will Dauntin ääni erottuu edukseen. Levy on lähes pelkästään hittimateriaalia ja toivonkin bändille vilpittömästi suurempaa menestystä.



Yksi viime vuoden mahtavimpia levyjä on myöskin ihan viimeisiä löytöjäni, ja itse asiassa ehti vielä parahultaisesti mukaan, vaikka oikeasti löysin sen vasta tämän vuoden ensimmäisenä päivänä.

Levy on kuitenkin viime vuodelta, joten halusin sen tähän lisätä. Kuten mainitsin vuoden ensimmäisessä postauksessani, tässä on kyseessä australialainen Husky, jonka levy on nyt ehtinyt soida lähes kymmenen kertaa ympäri jo parin päivän aikana. Tämäkin vakuuttaa mut ennen kaikkea melodioillaan.



Of Monsters And Men oli ensimmäinen näistä indiefolk-jutuista jotka vei mut pikkuhiljaa mennessään. Mä en tosiaan folkista oo liiemmin perustanut, mutta niin Of Monsters Of Meniä, Mumford & Sonsia kuin aiemmin tällä viikolla postaamiani Huskyä ja The Lighthouse and the Whaleria yhdistää huikeat melodiat. Ylitse muiden on kuitenkin tämä bändi, jonka debyytillä jokainen kappale kelpaisi sinkkujulkaisuksi. Tälläisiä albumeita julkaistaan nykypäivänä yhä harvemmin.

Kun löytää tälläisiä levyjä, on vaikea yrittääkään perustella että kaikki viime vuonna olisi ollut pelkkää paskaa. Hyvät biisit ja musiikki onneksi säilyy, ja niiden pariin voi palata koska vain. Jokainen tämän postauksen levyistä tulee soimaan ahkerasti myös vuonna 2013.

Ja tänään alkaa vihdoin Nelosella Voice of Finlandin 2. tuotantokausi, jota tietenkin olen odottanut kovasti. Ensimmäisesta kaudesta kuoriutui toistaiseksi paras musiikkiformaattiohjelma mitä olen koskaan nähnyt. Ylivoimaisesti parhaita laulajia joita telkkarissa on tullut vastaan, joten luonnollisesti odotukset ovat tästäkin korkealla. Tapitan telkkaria, otan ehkä lasin tai kaksi viiniä, mutta muuten tästä onkin tulossa ihan rauhallinen koti-ilta, sillä huomenna on tarkoitus taas raahata perse kuudeksi työpaikalle ylitöihin! Huomenna alkaa myös Maikkarilla Putouksen 4. kausi! Mukavaa viikonloppua kaikille.