Makuja maailmalta Pispalassa

Kaupungissa on tapahtunut jotakin valtaisan jännää ja erilaista. Kesäkuussa Pispalan Pispankadulle, liki jo Tahmelan puolella avattiin Café Pispala, ravintola, joka on enemmänkin kahvila, mutta joka tarjoaa huippuhyvää ruokaa. Olen seurannut tilanteen kehittymistä kaikessa rauhassa, lukenut useita suitsuttavia lehti- ja blogikirjoituksia tästä kahvilasta. Lopulta innostuin Kohokohtien artikkelista niin paljon, että kun pispalalainen kaverini ehdotti Lost in Musicin alla syömistä täällä, en harkinnut asiaa kahta kertaa.

Kahvila-ravintolan takana on Vesa Leppälä, joka on aiemmin kiertänyt ympäri maailmaa liki 30 vuotta keittiömestarina. Tampereelle asetuttuaan oma pieni ravintola oli suunnitelmissa, ja paikkakin löytyi idyllisiltä Pispalan rinteiltä. Käyntimme ajankohtana syksy oli tietysti jo pitkällä, ja iltahämäräkin laskeutunut, joten aivan täydellistä kokonaiskuvaa ympäristöstä en ehtinyt saada, mutta Optimismia ja energiaa -blogin jutuissa on myös upeita kesäisiä kuvia kahvilan pihamaalta. Ja kuten taas näistä omista sisäkuvistani näkee, ravintola on kodikkaan viihtyisä, ja tunnelma erityisen lämmin.

Päiväaikaan tarjolla on lounasta, viikonloppuisin loputtomasti kehuja saanut brunssi, ja iltapäivästä eteenpäin vaihtuva illallinen. Upean sijantinsa, ja aivan todella sympaattisen entisen kivijalkakaupan paikalla toimivan tilansa lisäksi ravintolan erikoisin puoli liittyykin alati vaihtuvaan lounas- ja illallismenuun. Mitä nyt olen seurannut Facebook -sivuilta, ruokalista näkyy vaihtuvan viikoittain, ja erilaisia makuja loihditaan ympäri maailmaa. Ajatus on kiehtova, joskin tilanteella on myöskin harmillinen kääntöpuoli. Café Pispala on avoinna vain keskiviikosta sunnuntaihin, ja jos syöt toisena viikkona jotain todella herkullista, voi olla, että sitä ei enää seuraavalla viikolla, saati seuraavalla käyntikerralla ole mahdollista saada. Huom! Päivällistä ei ole tarjolla sunnuntaisin.

Käyntimme ajankohtana teemana oli ruokaa, johon ideoita oli haettu Karibianmeren rannoilta. Me tilasimme kaikki eri annoksen listalta, ja yksitellen jokainen kehui omaa ruokaansa maukkaaksi. Pöytäämme tuotiin niin kanakeittoa riisillä, miedosti tulista kasvis-orzopastaa kuin haudutettua possua "Colorado". Jälkimmäisen annoksen otin itse, ja se oli aivan järisyttävän hyvää, yksi parhaista ravintolassa syömistäni annoksista pitkiin aikoihin. Ja kun viikkoon mahtui jo kaksi ruokapettymystä, Café Europan creppi ja myös lounas Kauppahallin 4 Vuodenajassa, oli mahtava syödä ulkona onnistunut ja maukas ravintola-annos. Tänne täytyy kyllä palata maistelemaan toistekin illallislistan tarjontaa. Myös osittain sijaintinsa vuoksi täällä ei aiemmin ole tullut käytyä, mutta nyt kun lokaatio selvisi, on tänne melko helppo suunnata myös kaupungin bussilinjoilla 15 ja 25.

Musa taskussa pulteriairalla

Otsikko on röyhkeästi varastettu Hannu Hyttisen saman nimisestä Tampereen taskusanakirjasta. Pulteri taas on isohko kivi, ja Pispalan Pulteri klassinen tamperelainen ravintola, Pispalassa tietysti.

Tarkoitus oli ollut käydä myös tuolla syömässä jo pitkän aikaa, edellisestä ruokailusta kun oli ehtinyt vierähtää ainakin viisi vuotta. Puolitoista vuotta sitten siellä kaljalla istuessani alkoi vanha suola niin sanotusti janottaa ja päätin palata sinne syömään. Näin kauan se kuitenkin kesti, sillä en asu aivan naapurissa. Kuitenkin nyt Ohranjyvässä käytyäni, tämä toinenkin kulttipaikka alkoi poltella sen verran pahasti, että otin itseäni niskasta kiinni ja hurautin viikko sitten bussilla Pispalaan.

Pulteri avattiin Alkon kokeiluravintolaksi jo vuonna 1968, tiloissa oli sitä ennen maitokauppa. Ruokaa tarjoili lähellä ainoastaan Rajaportin kioski, ja sieltäkin sai vain makkaraa. Tässä suhteessa Pispalassa oli kysyntää monipuolisemmallekin ruokatarjonnalle johon Pulteri tuli vastaamaan. Kuten Ohranjyväkin, Pulteri on instituutio, klassikko itsessään ja täysin ansaitusti. Näitä ravintoloita, jotka ovat vuosikymmenet pysyneet toiminnassa, on Tampereella vain kourallinen. Edellä mainittujen lisäksi muita ruokaa tarjoavia paikkoja taitaa olla ainoastaan Coussicca ja Salud, jotka ovat kuitenkin olleet osa tamperelaista ruokaskeneä vasta 70-luvun alusta. Pelkkiä juomaa tarjoavia paikkoja sen sijaan ovat Pyynikintorin Tuoppi ja Salhojankadun Pub.











Ja klassikko on myös paikan erikoisuus, porsaan sisäfileestä valmistettu Superpihvi. Ruokalista on pitkä, ja täynnä mitä herkullisimpia ruokia, mutta Superpihvi tilataan listan ohitse. Sitä varten ruokailija saa lappusen, johon voi itse rustata pihvin koon, kastikkeen, maustevoin, paistoasteen ja lisukkeet. Tämä annetaan tarjoilijalle ja hetken päästä pöytään kannetaan tarjottimellinen hyvää. Aiemminkin olen syönyt Pulterissa nimenomaan tämän saman annoksen, joten tulevaisuudessa pitää testata listalta muutakin. Ainakin naapuripöytiä silmäillessä annos kuin annos näytti herkulliselta. Rehtiä ja krouvia ruokaa, epäterveellistä ehdottomasti.

Paikkaa ei voi kuin suositella. Ruokailijoita oli lauantaina paljon, mutta tuurilla onnistuin saada pöydän ilman varausta. Isommalla porukalla tai kauempaa tullessa suosittelen tekemään pöytävarauksen ehdottomasti. Toisaalta, jos niin huonosti kävisi, että istumaan ei sovi, on Vaakon Nakki onneksi lähietäisyydellä :)

Kesäfiilistelyy!

Auringon paahteessa lepposaa pistelyy, tätä kesäfiilistelyy,
ja kun näät tai kuulet kilistelyy ja se kuulostaa hyvältä ni messiin iskeydy.
Auringon paahteessa riimien pistelyy, sitä kesäfiilistelyy,
kesä, aurinko ja ihmiset risteytyy, lepposta soundii helppo nauttii niinku risteilyy.

-Chebaleba feat. Ricowamos / Kesäfiilistelyy

Onpa ollu rentouttava juhannus kerrassaan. Varmasti olis ollu ihan mahtavaa olla mökilläkin, saunoa ja grillata avotulella, tehdä muurikkalättyjä, mutta kaupungissakin voi nykyään ihan hyvin viettää varsin mukavaa keskikesän juhlaa. Ilmat vaihtelivat kohtuullisesta loistavaan ja varsinkin juhannusaaton ja -päivän illoiksi keli muuttui aina todella lämpimäksi.









Makkaraa tuli tosiaan syötyä taas lähes kiintiön verran, melkeinpä joka päivä. Tehtiin jo aattona sellainen vähän erilainen perunasalaatti ja siitä riitti vielä seuraavallekin päivälle. Juhannusaattona suunnattiinkin ruuan jälkeen Tahmelan rantaan fiilistelemään Pispalan Juhannusta, ja siellä oli kyllä hyvä meininki. Tahmela ja sen ranta kun ovat muutenkin yksi lempialueistani Tampereella, ja kun aurinkokin paistoi iltapäivästä jo täydeltä terältä, oli rento fiilis chillailla ja kuunnella musiikkia. Loppuillaksi suunnattiin Härmälän Campingille, jossa ilta vierähti reilusti yli puolen yön.

Torstaina tosin oli vielä vähän koleampaa kun käytiin katsomassa Eva & Manun keikka Valtterilla, mutta ei silti kylmä ollut. Suomen kesä on vain niin kummallinen, että säät vaihtelevat toukokuun huippuhelteistä tälläiseen epävakaisempaan. Loma-ajalta toivon silti vähän tasaisempaa säätä, kiitos :)







Juhannuspäivän makkara-annoksen jälkeen laiskotti hirmuisesti, mutta Antero Lindgrenin keikka Valtterilla kiinnosti, ja niinpä lähdettiinkin käymään parilla Passionin terassilla. Siitä oli hyvät näkymät lavalle, ja kylmä tarjousolut viilensi kuumana päivänä mukavasti.

Keikan jälkeen suunnattiin jäätelölle Koskipuistoon, tällä kertaa Makuunista valikoitui toinen Ben & Jerry'sin core-uutuusjäätelöistä, eli Blondie Brownie. Kokeilin viimeksi Karamel Sutraa, ja näissä kaikissa on keskellä karamellisydän. Molemmat uutuusjäätelöt ovat tosin hitusen liian makeita omaan makuun, eikä aiempien suosikkieni voittanutta ole vielä löytynyt. Ihan hyviä jäätelöitä ne silti ovat ;)









Pitkä viikonloppu on tuntunut kerrankin todella pitkältä, itseä on tullut ulkoilutettua tarpeeksi ja mölkkyä tuli pelattua molempina päivinä. Se on kyllä hauskaa ajanvietettä ja ehkäpä tänäänkin voisi vielä harkita uutta matsia. Tiedän kyllä, että tuossa yhdessä kuvassa palikat on väärässä aloitusjärjestyksessä, mutta ei se oo aina niin justiinsa :)

Nythän tässä on enää viisi työpäivää ennen kolmen viikon kesälomaa, kyllä kelpaa. Flow:n nurkille säästin vielä pari päivää ja loput jätin odottelemaan sopivampaa käyttötarkoitusta syksymmälle.

Juhannustunnelmissa

Juhannus on alkamassa. Vielä kun tän työpäivän loputkin tunnit suorittaa alta pois, saa ottaa jo esimakua viikon päästä alkavaan kesälomaan pitkän viikonlopun kautta.

Päivän fiilistä verotti ainoastaan synkän pilvinen aamu, ja tieto James Gandolfinin poismenosta. Lepää rauhassa "Tony". True Romance on yksi mun kaikkien aikojen suosikkielokuvista, ja Tony Sopranon rooli käsinkosketeltavan hienoa. Harvoin uppoudun mihinkään televisiosarjaan niin paljoa, että se tuntuu yhtä todenmukaiselta, kuin The Sopranos mulle oli. Ainahan kuolema on tietenkin surullinen, mutta erityisen murheellista on, että ilman isää jäi mm. vasta viime syksynä syntynyt tytär.

Mutta suru-uutisia tulee ja menee. Toivottavasti sadepilvetkin väistyisivät illaksi, positiivisena puolena kun tässä päivässä on kuitenkin se, että Eva & Manu heittävät Valtteri Festivalilla ilmaiskeikan. Sinne siis olisi tarkoitus suunnata, ja aloittaa tämä juhannuksen vietto kunnolla. Alunperin oli ajatuksena lähteä mökille, mutta koska ei saatu kyytejä järjestymään sinne tarpeeksi ajoissa, ne suunnitelmat kariutuivat ja tästäkin tuli yksi kaupunkijuhannus muiden jatkoksi. Mutta eipä haittaa, täälläkin on onneksi vaihtoehtoja runsaasti jo edellä mainitusta Valtterista Pispalan Juhannuksen kautta tietenkin saunomiseen, ja Pelago kulkee. Eilen hain juomat ja kuusi pakettia makkaraa :) Mukavaa jussia kaikille!





R.I.P. James Gandolfini

Viiksiä ja vanhojen muistelua

Eilen tuli tasan kolme viikkoa Movemberia täyteen. Mun karvankasvuni ei kuukaudessakaan mitenkään hirveästi hoitoa vaadi, kunhan muistaa parin päivän välein vähän sänkeä ajella. Nyt kuitenkin alkaa voida sanoa että on ihan rehdit puikot kasvanu tohon nenän alle.





Ja vielä ehtii kasvaa pikkasen lisää koska kuun vaihteeseen on vielä reilu viikko, jatko riippuu sitten ihan siitä, mitä mieltä oon ens viikolla. Jos en olis ehtinyt fiilistellä parrankasvatusta juuri ennen Movemberia, olisin ehdottoman varmasti jatkanu viiksien kanssa pidempään. Nyt mielessä vähän kutittelee ajatus antaa parran kasvaa heti. Mut on ne silti nätit :)

Säät on olleet aika mahtavan lämpimät vuodenaikaan nähden viime aikoina, eikä ensilumen sulamisen jälkeen ole kauhean syksyiseltä tuntunut. Nyt taitaa kuitenkin olla niin että viikon taitteen jälkeen se talvi alkaa sieltä tulla, vielä on voinu painaa ihan syystakilla ilman tuskia.

Haikealla fiiliksellä tämänkin vuodenajan jättää taakse ja katselinkin tänään kuvakansioitani muistellen viime kesää. Tässä joitain otoksia sieltä. Menispä talvi nyt nopeasti niin että mun lempivuodenaikani vois taas tulla takaisin!



Kesän muistelu alkoi jo heti eilen aamusta tuon SMC Hoodratsin videon ansiosta. Se kun on kuvattu pelkästään Pispalassa, ja moni otos mm. Kolkoksella ja Tulitikkutehtaalla, joissa itsekin kävin kiertelemässä viime kesänä. Hyviä muistoja ja tietenkin jotain muutakin kesästä jäi käteen.

Mukavaa viikonloppua!

Maan alla ja veden päällä

Kuvia viikonlopulta, ei missään tietyssä järjestyksessä.















Tänään on ollut hieno päivä.

I Was A Teenage Satan Worshipper julkaisi uuden musiikkivideon viimeisimmältä levyltään ja mä voitin Nuorgamin levykilpailussa Lindstrømin uuden levyn, vinyylillä tottakai! Mutta tässä sitä IWATSW:ia.

Tuli perseen alla

Hyi, taas ruma otsikko.

Kaikki kuvathan täällä blogissa on viimeisen vajaan parin viikon ajalta otettu tuolla Canonin lainaamalla PowerShot G1 X:llä, niin myös nämä seuraavat tuli-kuvat.

Tälläiselle pokkarikuvaajalle nämä paremmat kamerat ovat kyllä tarjonneet todellista näkökulmaa laadukkaseen kuvauskalustoon ja juurikin parina edellisenä päivänä on tullut PowerShotin ominaisuuksista tehtyä muutamia todella mielenkiintoisia havaintoja. Nämä kuvat ovat torstailta, joka meni Pispalassa kamiinaa (ja asuntoa) lämmittäessä, tulta taltioidessa ja fiilistellessä.





Vaikka suuri osa näistä on otettu läheltä, oli etäisyys todellisuudessa turvallinen eikä kameroita vahingoitettu tätä postausta tehdessä :) Tuossa kamerassa vain on niin pirun hyvä zoomi.

Kyseessä tosin onkin niin laadukas tuote että se on saanut EISA:lta Vuoden kompaktikamera Euroopassa 2012−2013 -tittelin ja toki sen hintakin on jo huomattavasti korkeampi kuin vaikkapa aiemmin lainassa ollut EOS 1100D järkkäri.





Siinä on jotain alkukantaista vahvaa tunnetta kun pistää puita pesään, oli se sitten sauna-, takka tai kamiina. En nyt sano että äijäfiilistä, ei todellakaan, mutta jonnekin meidän rakennuspiirustuksiin tuo opittu tulentekotaito lienee piirrettynä. Tosin ei se tulen tekeminenkään aina ihan helppoa välttämättä ole, kyllähän tuota hetki piti sytytellä :D



Tänään menotärppeinä Tampereella on siis jo aiemmin mainostamani mahdollisuus käydä katsastamassa Jukka Ässän keikka O'Connellsissa, Hang The DJ! Klubilla sekä aivan mahtava tapahtuma Gloriassa.

Nimittäin Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys PESU ry:n 10-vuotis synttärit. Paljon ohjelmaa ja artisteja (mm. Tehiksen Otto!) ja ennen kaikkea PESU:a tukemalla osallistuu tärkeään vapaaehtoistyöhön itsekin. Menisin itsekin, mutta tänään ei kyllä pysty.

Ruskaa pakkasella osa 1

Olis pitäny laittaa tähän joku kiva otsikko kun on niin nättejä ja hyviä kuviakin. Mutta laitoin rumasti :)

Tänä viikonloppuna onneksi ilma oli ihan siedettävä kuvausta varten. Ainoastaan sunnuntaina ripsi hetken aikaa, ehkä korkeintaan kymmenisen minuuttia, hiukan vettä. Ilma oli syksyisen kuulas ja ruskakin alkanut saapua etelään kun Tampereen päiviä vietettiin.



Kuvia tulikin sen verran runsaasti että jaoin tämän postauksen kahteen osaan. Oikeastaan niitä tuli niin paljon, että oli aika vaikea tehtävä valita joukosta blogiin sopivimmat. Voi olla että teen vielä jossain vaiheessa pelkän kuvapostauksenkin, ehkä.

Kamera ikävä kyllä täytyy nyt palauttaa takaisin, mutta en voi kyllin kiittää Canonia tästä mahtavasta mahdollisuudesta. Kyllähän tässä melkoinen kamerakuume alkaa nousta...





Lauantaipäivän aloitin piipahtamassa Pispalan Pulterissa olusella josta suunta oli läheiseen Pau houseen katsastamaan hieman korkeakylddyyriä :)

Olen kasvattamassa vahvasti kofeiiniaddiktiotani, sillä viime viikolla ja parina päivänä töissä kahvia on tullut latkittua valtavat määrät, niin myös lauantaina. Monenlaista ohjelmaa olisi ollut tarjolla, mutta jatkoin matkaani aika ripeästi jo Rajaportin saunalle kuvailemaan ja juomaan lisää... kahvia.





Häpeäkseni täytyy tunnustaa että vaikka olen täällä asunut yli 30 vuotta, en ole koskaan löytänyt tietäni Rajaportin saunalle. Toivottavasti joskus saisi asiakseen ihan lähteä saunomaankin, sen verran mieletön atmosfääri meitä oli jo pihapiirissä vastassa. Täältä olisi useampiakin kuvia, mutta tosiaan kaikkia ei nyt vain voinut näihin kahteen postaukseen laittaa.



Kun Rajaportin muurien sisään astui, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Sitä tunnelmaa minkä tuolla varmasti saavuttaa saunan jälkeen, tuskin pystyy kuvailemaan vaikka olisi käynytkin löylyissä.

Aivan vieressä menee yksi Tampereen vilkkaimmista pääväylistä, Pispalan valtatie, mutta kiire jää aidan taakse. Saunan kahvilakin oli todella sympaattinen paikka, ja siellä meni jo päivän kolmas mukillinen kahvia. Siellä oli erittäin kaurismäkeläinen tunnelma radioineen päivineen.

Now my life is sweet like cinnamon
Like a fucking dream I'm living in
Baby love me cause I'm playing on the radio
How do you like me now?

Pick me up and take me like a vitamin
'Cause my body's sweet like sugar venom oh yeah
Baby love me 'cause I'm playing on the radio
How do you like me now?

-Lana Del Rey / Radio

Pispala tarjosi myös herkullisia syksyn värejä ja upeita näköaloja. EOS 1100D taas takaa myöskin tyylikkäät lähikuvat. Ehdottomasti suosittelen kyseistä kameraa aloittelevalle kuvaajalle, mutta itsellä pitäisi nyt alkuun löytää todennäköisesti kunnollinen välimallin kamera sen verran kompaktissa koossa että sen saisi kulkemaan kätevämmin matkassa.

Tilaahan tuo nimittäin vie melko paljon, mutta kuvaaminen näiden viikkojen aikana on ollut todella mukavaa ja palkitsevaa. Joku mini- tai midijärkkäri olisi aika pop.



Kun matkaa Pispalassa ja Tahmelassa taivallettiin, piti tietysti käydä mun ylivoimaisella lempipaikallani Tampereella, Lauri Viidan puistossa. Tuolta kun on ehdottomasti kotikaupunkini hienoimmat näköalat.





Matkalla alas Tahmelaan kuuluisia Pispalan portaita pitkin voi myös ihailla hienoja Pyhäjärvi-maisemia.

Tahmelan ranta ja Tahmela ylipäänsä on todella viihtyisää aluetta ja tarjoaa ulkoilijalle monenlaista mahdollisuutta. Kesäisin pääsee uimaan vaikka vesi onkin todella matalaa pitkän matkaa, ottamaan aurinkoa, veneilemään tai kiipeilemään Varalan kallioille.





Tällä kertaa rantakivellä istuikin Näkki. Tokihan olen komea nuorukainen! ;)

Lauantain ulkovaatteina oli melko H&M-painotteinen kokonaisuus kun sekä farkut että takki molemmat olivat jo vanhempia ostoksia kyseisestä firmasta. Kädessä Varustelekasta tulleet Tsekin armeijan sormikkaat ja jalassa tietenkin Converset.





Koska oli Tampere-päivä, myös Pyynikin näkötorniin oli ilmainen sisäänpääsy. Ja kuka hullu sinne nyt menee pelkästään maisemien vuoksi, vaikka ne todella huikeat ovatkin? Munkin takia tietysti!

Nuo maankuulut näkötornin munkit ovat suussasulavan hyviä ja saaneet Facebookissakin jo liki 6000 tykkääjää. Kahviaddiktiotani kasvatin jälleen mukillisella sumppia, päivän neljäs.



Vaikka ilma ei ollut kirkas ja huipulla tuulee, kotikaupunkini levittäytyi upeana edessä näkötornista katsottuna. Tampere kun sijaitsee kahden järven välisellä kannaksella, Pispala sen kapeimmalla kohtaa, on Pyynikiltä hienot näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Kyllä Tampereessa on vain sitä jotain <3



Hieman haikea fiilis ehkä on siitä että syksykin alkaa taittua pikkuhiljaa kohti talvea, mutta onneksi jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa. Tämä viikonloppu ravitsi kuitenkin sielua ja aisteja todella upeilla väreillä ja tuoksuilla. Viikonlopusta jäi hyvä fiilis.



Kun lauantai-ilta päättyi vielä Löylymestarien kattosaunalle hyvän musiikin (Spotifystä mm. Lamaa, Ratsiaa ja No Shamea!) ja ilmaisen tarjoilun kera, oli kerrassaan hyvä päivä.