En koskaan ajatellut tekeväni tätä muusta syystä, kuin hauskana harrastuksena, mutta harrastus on muuttunut turhan määritteleväksi. Jos ennen kirjoitin siltä pohjalta, kun menin ulos syömään, ehti tilanne muuttua lopulta siihen, että lähdin syömään kirjoittaakseni. Koko homma kääntyi siis päälaelleen, koska mulla ei ole ollut muutakaan tekemistä. Toisaalta kameran kantaminen mukana joka paikkaan alkoi tuntua sekin työläältä. En edes muista, milloin olen käynyt syömässä ilman takaraivossa raksuttavaa velvoitetta kirjoittaa siitä. Haluaisin nauttia ihan vain ruuasta, mitä toki olen tehnyt tähänkin saakka, mutta ilman blogipainetta.
Itsenäisenä bloggarinahan mulla ei sinänsä ole ollut minkäänlaisia velvoitteita julkaisutahtiin, mutta kuten tiedätte, olen siitä huolimatta kirjoitellut melko aktiivisesti. Myös sen takia blogin pitäminen on alkanut käydä raskaaksi, sillä kasvaneen lukijamäärän (kyllä, teitä on nyt enemmän kuin koskaan blogin historiassa) vuoksi olen kokenut velvollisuudekseni kirjoittaa ahkerasti. Kuitenkin samasta syystä, että olen pysynyt itsenäisenä parista kosiskelusta huolimatta, minulla ei ole ollut juurikaan samanlaisia etuisuuksia muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mitä järjestäytyneillä bloggareilla.
Toinen asia, mikä sai mut tekemään tämän päätöksen, on se, että tiedän osan teistä lukevan juttuja mielellään, mutta siitä huolimatta tästä on tullut melkoista monologia. Kommentointi ei ole oikeastaan koskaan blogin historian aikana ollut toivomallani tasolla, vaikka lukukerrat todistavat juttujeni olevan hyvinkin luettuja. Pidän ylipäänsä sosiaalisesta mediasta sen vuoksi, että täällä on mahdollisuus vuorovaikutteiseen kommunikointiin. Kaipaan keskustelua ja olen toivonut sitä herättävänikin, haluan keskustella lukijoideni kanssa ja kiitos kuuluukin kaikille näiden vuosien ajan postauksia kommentoineille, juuri te olette tehneet tästä mielekästä.
Ennemmin olin toki kirjoittanut jo kahta muuta blogia, musiikista ja resepteistä, joten aivan noviisi en ollut aloittaessani tätä. Mutta reilu kolme vuotta on kuitenkin jotain sekin, ja niinpä muistojen vuoksi linkitän sekä joitakin eniten luettuja postauksia, mutta myös itselleni mieluisimpia hetkiä blogin parissa.
Ylivoimaisesti eniten lukukertoja on saanut puolentoistavuoden takaiset vinkkini Budapestin matkaajille, toivottavasti mahdollisimman moni on myös saanut siitä varteenotettavia vihjeitä (koska Budapest vain on niin helmi)! Kärkeen mahtuvat myös mm. Tampereen kissakahvilasta, Sitko Pizza&Barista, Café Pispalasta ja Lapinniemen Ansarista tekemäni postaukset. Itse olen kyllä tykännyt myös kirjoittaa keikka- ja matkaraportteja, ja erityisesti Budapest ja Flow ovat olleet niitä ehdottoman mielekkäitä aiheita. Tänä vuonna kirjoitin peräti 11 erillistä postausta Budapestin reissulta, ja Kölnistäkin neljä. Parhaat postaukseni Flow'sta ovat vuosilta 2013 ja 2014 - ai hitto miten rakastan matkailua, ja odotan jo seuraavaa kesää tietysti sen että Flow'nkin takia.
Ja kuten tuosta voi nähdä, tilastollisesti blogini mielenkiintoisinta antia teille arvon lukijat, ovat juurikin olleet ravintola- ja matkajutut, mutta ne eivät ikävä kyllä anna itselleni samanlaista poltetta tehdä tätä juttua, kuin aiemmin. Itse musiikin suurkuluttajana nautin kaikkein eniten musiikki- ja elokuvapostausten tekemisestä. Niinpä haluankin hypätä ihan siihen tavalliseen ja rennompaan elämään, jossa voin vapaasti tehdä asioita ilman kameraa ja ajatusta, että mitä kirjoittaisin milloinkin.
Tämä blogi jää ainakin toistaiseksi vielä näkyviin, ainoastaan Facebook -sivu poistuu. Näin ollen siis kommentointi blogin puolella jää auki ja niistä tulee mulle sähköpostimuistutuksia, joten enköhän vastailekin tarpeen niin vaatiessa. Tietysti myös Instagram -tilini jatkaa elämäänsä sekä omana itsenään, että tuossa tämän sivun laidassa. Ja voihan olla, että joskus vielä palaan takaisin joko tänne, tai aloitan kokonaan puhtaalta pöydältä toisaalla. En kuitenkaan halua antaa tyhjiä lupauksia, koska juuri nyt ei tunnu, että edes määrittelemättömän mittainen tauko veisi pois niitä ajatuksia, jotka ovat tässä kehittyneet reilun puolen vuoden aikana. Aika aikaansa kutakin, ja ehkä nähdään joskus jossakin muissa ympyröissä.
Oikein hyvää vuotta 2015 kaikille!