Syd Mead - Sci-fin suuri mies

Olin melkein aivan varma, että olen joskus aiemminkin käsitellyt tätä aihetta, ja näitä piirroksia täällä blogissa, mutta niin vain en onnistunut löytämään siitä mitään merkintää. Pahoittelen siis, mikäli nyt tulee tupla-asiaa, mutta törmäsin näihin kuviin netissä nyt uudelleen, ja koska ne niin mielettömän makeita omasta mielestäni ovat, halusin jakaa joitakin teidän kanssanne.

Syd Mead on futuristinen kuvittaja sekä taitelija, jonka kynästä ovat lähtöisin useat vanhojen sci-fi leffojen graafiset ilmeet. Mm. ensimmäisen Star Trek -elokuvan, Blade Runnerin, Aliensin ja alkuperäisen Tronin visuaalisuus on osittain tämän miehen ansiota. Vielä aivan viime vuosina hänellä on ollut osansa mm. Mission Impossiblen kolmannen osan kanssa, ja ovatpa miehen varhaiset työt inspiroineet myös reilu vuosi sitten ilmestyneen Elysium -elokuvan ilmettä. Itseasiassa juuri jälkimmäisen elokuvan nähtyäni kuvittelin kirjoittaneeni Meadista juttua, mutta kuten mainittua, en onnistunut tälläistä postausta löytämään.

Nyt jakamani kuvat ovat kuitenkin enimmäkseen vanhempaa perua, pääasiassa 60- ja 70-luvuilta, vaikka joukossa muutama Blade Runner -aiheinen luonnos onkin. Enemmän kuvia löytyy vielä Flickristä.

Flow Festival - What else is there?

No niin, Flow Festivalit on juhlittu taas tältä vuodelta, ja arki on palannut Tampereelle.

Kuten jo etukäteen harmittelin, kuvien laatu ei varsinkaan yökuvien osalta ole kovinkaan huimaa, sillä jätin kamerat suosiolla kotiin ja kuvailin pelkästään iPhonella kaikki kuvat ja videot. Toisaalta olin samaan aikaan suhteellisen yllättynyt, että kuvaamissani keikkavideoisssa ääni ei juurikaan säry, mikä vanhemmissa puhelimissa on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunkkaistahan se ääni on, mutta biiseistä välittyy kuitenkin tarpeeksi. Vaikka mun kuvat ovat melko ankeita kamerakännykkäkuvia, niin onneksi Flow'n viralliselta Flickr -kanavalta löytyy kuitenkin kymmeniä sivuja upeita tunnelmakuvia viikonlopulta.

Erityismaininta tämän vuoden festareille kyllä entistä upeammista ulkorakennelmista ja visuaaleista, näihin mukaanluettuna kaikki ulkovalot ja niiden luoma tunnelma erityisesti ilta-aikaan. Lempistagellani takapihalla oli tänä vuonna tosin luovuttu niin kovasti rakastamistani puissa roikkuvista halogeenivalaisinketjuista, mutta tilalle oli tulleet hieman kiinalaisista lyhdyistä ideaa saaneita kesäyössä vilkkuvia suurempia valaisimia.























Myös muutaman keikan valaistus, lähinnä sinisessä teltassa, oli jotakin äärimmäisen upeaa. Kaikkein väkevimmin valoshowtaan tarjosi jo ennakkoonkin odottamani Röyksopp sekä Robyn, jotka vetivät ehdottomasti festareiden upeimman setin. Jo vuoden 2011 Flow'ssa Röyksoppin keikka oli festareiden parasta, ja nämä norjalaiset eivät ilmeisesti tyydy vain pysymään urissaan, vaan tällä kertaa nähtiin ja kuultiin peräti kaksituntinen spektaakkeli, joka koostui periaatteessa kolmesta erillisestä keikasta.

Ensimmäisen reilun puolituntisen lavalla olivat pääosassa herrat Berge ja Brundtland keikkasoittajiensa kera, ja jo tuolloin kuultiin kaikki olennaiset hitit matkan varrelta. Ensimmäiseen settiin kuuluivat mm. 'Eple', 'Happy Up Here', 'Poor Leno', 'Circuit Breaker', 'Running To The Sea', 'This Must Be It' ja 'What Else Is There?'. Kolmessa jälkimmäisessä mukana oli laulamassa Susanne Sundfør, joka laulaa myös 'Running To The Sean' alkuperäisversiossa. Sen sijaan Karin Dreijer Anderssonia ei kiertueella nähdä.

Tämän jälkeen paikalle saapui toinen pääesiintyjistä, eli Robyn. Röyksopp vetäytyi backstagelle lepäämään ja tämä Ruotsin dancehall queen otti lavan haltuun, ja jälleen kerran kuultiin reilu puolituntinen kuningattaren parhaita hittejä. 'Indestructible', 'Dancing On My Own' ja 'With Every Heartbeat' olivat vain jäävuoren huippu setin kovimmasta päästä. Jälkimmäisen aikaan punaiset laserit piirsivät sydämiä teltan kattoon.













Lopuksi lavalle palasivat entistä kovempaan finaalivetoon itsensä ruoskineet norjalaiset, ja varsinainen yhteinen show saattoi alkaa. Setti alkoi bändin toistaiseksi teknoimmalla 'Say It' kappaleella. Musiikki, valot ja videot olivat rajumpia, Robynin tanssi villimpää ja liikehdintä jopa seksuaalisempaa. Myös asut olivat tässä vaiheessa jo iso osa esitystä, ja vaikka niistä ei kuvista niin paljoa selvää saakaan, oli niihinkin panostettu erityisesti. Jonkin verran fiilistä voi hakea vaikkapa tästä Flow Festivalin virallisesti julkaisemasta kuvasta. Myös keikkataltiointeja löytyy jo YouTubesta muutamia ja tulipa tässä viimeisessä setissä myöskin 'The Girl And The Robot'.

Musiikin ohella parasta olivat ne valot, laserien ilotulitusta, mieletöntä valojen visuaalista leikkiä, todellista karkkia silmille. Aivan mieletön show, ja mieletön lataus. Ei jäänyt meinaan yhtään harmittamaan, vaikka missasin Action Bronsonin ja Outkastkin jäi pääosin tsekkaamatta. Yksi ylivoimaisesti parhaita koskaan näkemiäni keikkoja, enkä edes oikeastaan pysty nimeämään niitä parempia, ainakaan tällä hetkellä. Olin tuon keikan jälkeen niin ekstaasissa, että olin jo hetkellisesti pohdiskelemassa illan viimeisen keikan, Die Antwoordin jättämistä väliin, sillä en uskonut sen pystyvän millään enää nostavan omaa fiilistäni. Melkoista.

Ja olihan sinisen teltan visuaalista ylivoimaa todistanut jo lauantai-illan viimeinen esiintyjä Kavinsky, joka toi Outrun Livensä Suvilahteen. Vaikka en keikkaa aivan loppuun katsonutkaan, oli se kuitenkin myös yksi festareiden kärkisijoille meneviä esityksiä.











Kaikessa kotikutoisuudessaan myös avausillan Ceephax Acid Crew'n liven voi nostaa festarien parhaaksi anniksi edellä mainittujen ohella. Ja kyllä kuuli, että livestä todella oli kysymys. Andy Jenkinson oli sen verran liekeissä Hessu Hopo -lippiksensä alla syntikoita ja rumpukoneita väännellessä, että hyvä meininki tarttui takapihalla tanssineeseen yleisöönkin. Harmillisesti miehen slotti oli vain vaivainen kolme varttia, ja keikka tuntui hiukan jäävän kesken. Ehdin myös bongata Andyn ennen keikkaa lavan läheltä, ja uskaltauduin pyytämään häntä yhteiskuvaan - selfiestä tulikin aika mahtava! :)

Myöskin ex-Rubik -mies Artturi Tairan Shivan Dragn ei ollut pelkästään yksi eniten odottamistani keikoista, vaan myös yksi parhaista. Kyllä Rubik hyvä oli myöskin aikanaan, mutta luonollisesti tälläinen konemusa toimii itselleni vielä sitäkin paremmin, ja lauantai-iltapäivän esitys oli aivan upea. Asiaa ainoastaan hankaloitti Mixradio Music Hallin, eli Tiivistämön järjetön kuumuus. Hiki valui festarikansalla norona, ja tilasta loppui miltei happikin välillä, joka johti omaan poistumiseeni kesken keikan. Ihmeen paljon huhua liikkuu netissä bändin tulosta Monsters of Poppiin, joten nähtäväksi jää, josko jo sitten pääsisi tsekkaamaan setin kokonaan.

EDIT: Monsters of Pop julkisti juuri esiintyjät ja Shivan Dragn todella kuuluu line-uppiin, jes!









Myös Mø'n show oli lauantain kohokohtia. Tanskalainen veti lavalla huimalla energialla, jopa hyppi välillä yleisönkin joukkoon. Ehkä olisin muutamia keikkapaikkoja näillä festeillä vaihtanut päikseen, ja tämänkin olisin mieluummin nähnyt vaikkapa päälavalla, kuin mustassa teltassa, mutta keikka oli jokatapauksessa energinen. Kaikki hitit kuultiin, myös Spice Girls cover 'Say You'll Be There', joka muun yleisön reaktioista päätellen oli ylivoimaisesti parasta koko keikalla.

Kuten jo aiemmin totesin, olin kaikkeni antanut jo Röyksoppin ja Robynin aikana, ja vaikka meininki Die Antwoordin keikalla oli vieläkin kovempi (Ninja oli muuten ainoa itse todistamani stagedaivaaja Mø'n ohella), jäi se väistämättä edellisen varjoon. Mutta upea keikka sekin oli ja tunnelma sinisessä teltassa oli aivan katossa. Siellä oli myös todella kuuma, mutta onneksi olin repinyt viimeiselle festaripäivälle palan pahvia mukaani, jolla sain leyhyteltyä ilmaa tukalissa olosuhteissa. Sille tosin olisi ollut käyttöä jo aiemmin viikonloppuna. Die Antwoordin keikalla kuultiin sekä uusia, että vanhoja hittejä kuten mm. 'Fatty Boom Boom', 'Ritch Bitch', 'Cookie Thumper!', 'I Fink U Freeky', 'Baby's On Fire', 'Pitbull Terrier', sekä oma kestosuosikkini 'Evil Boy'. Itseasiassa tuoreimmalta albumilta 'Donker Magilta' tuli yllättävän vähän biisejä.

Setti alkoi 'Fok Julie Naaiers'illa ja festareiden ainoa kuulemani encore saatiin viimeisellä keikalla, kun bändi palasi lavalle ja esitti myös itsekin muutama vuosi sitten ensimmäisenä bändiltä kuulemani 'Enter The Ninjan'.





















Mutta vaikka teltoissa ja sisätiloissa oli tukalaa, säätä ei sovi moittia. Oman Flow -historiani parhaat ilmat oli kyllä osuneet tälle viikonlopulle, vaikka ne eivät edes aiemmin ennustetun kaltaisia olleet. Ulkona oli mahtavaa, ja yötkin kesäisen lämpimiä. Ainoastaan tosiaan muutamalla stagella hapenpuute ja kuumuus tuottivat hieman tuskallisia hetkiä.

Muihin katsomiini keikkoihin lukeutuivat Jessie Ware, The National, Manic Street Preachers, I-F, Bonobo, Little Dragon, Sin Cos Tan, St. Lucia, Real Estate, Astrid Swan, Iisa, Siinai, Didier, Esko Routamaa, Sasse & Jori Hulkkonen, joskaan näistä mitään keikkaa en Iisaa lukuunottamatta ehtinyt, tai aikonutkaan katsoa kokonaan. Muutamalta kuuntelin pari biisiä, toisilta reilu puoli keikkaa. Skrillexiä riitti kuulla puolitoista biisiä, mutta pitihän sitäkin tuskaa käydä kokemassa.

Etukäteen odottamani Junglen jouduin skippaamaan myös päällekkäisyyksien takia, enkä St. Luciaakaan tosiaan ehtinyt katsoa kuin muutaman biisin, sillä nämä keikat menivät myös Real Estaten kanssa hankalasti päällekkäin. Lisäksi St. Lucia oli festareiden ainoa bändi, joka oli asettanut kuvauskiellon keikalleen, joka kyllä omalla tavallaan tuon Tiivistämön tukaluuden ohella oli omiaan viemään näin itseriittoisen bändin näkemisestä terävimmän innon.

Festarin miinukset

- The Tasty Dogs hodarit
- Tokyo Girlin Bibimbap
- Aiempaa enemmän ns. päädyissä olevaa festarikansaa
- Järjetön kuumuus muutamalla stagella
- Päällekkäisyydet
- Skrillex

Festarin plussat

+ Mahtavat säät (joka johti toisaalta yleiseen kuumuuteen keikoilla)
+ Entistä enemmän sisävessoja :)
+ Festarialue ja sen monimuotoisuus
+ Röyksopp & Robyn
+ Groteskin hummus & feta -purilainen
+ Fafa'sin falafelit

Festarisafkoista on tulossa vielä oma postauksensa erikseen, nyt alkaa arkinen aherrus ja iltapäivällä töiden jälkeen osallistun monen muun ohella tällä kertaa Kriittiseen pyöräretkeen.

Aaltojen Suomi

Kuten lupailin jo taannoisen YLE-postauksen yhteydessä, tässä tulee vielä lisää hienoja vanhoja suomalaisia kuvia. Tällä kertaa liikutaan lähempänä omaa mukavuusaluettani, merta ja matkailua. Kyseessä on nimittäin Suomen merimuseon omalle Flickr -sivulleen lataamia vanhoja valokuvia!

Aivan yhtä upeita, kuin nuo Yleisradion, eivät kaikki kuvat ole, mutta etenkin noissa 1900-luvun alkupään otoksissa on sellaista ajankuvaa, joka hämmästytti erityisesti itseäni. Vaikka olin lukenut erinäisiä laivamatkustuksen historiikkejä, en edes kuvitellut näillä vesillä liikkuneen näin upeita aluksia, joissa ensimmäisen luokan tilat olisivat olleet melkein yhtä hulppeita kuin vaikkapa Titanicissa. Erityisesti s/s Arcturus, s/s Titania ja s/s Polaris I ovat varmasti olleet melkoista luksusta jopa sen ajan rikkaille. Näiden vanhojen laivojen salongit, kannet ja hyttikäytävät henkivät sellaista klassismia, että ne vetoavat varsinkin omaan historiannälkääni.

On myös hauskaa että Suomea on mainostettu ulkomailla, olisiko kuvan perusteella Englannissa jo tuolloin termillä "Off the beaten track", kuten näkyy yhdessä näistä valitsemistani kuvista.

Radioaaltojen Suomi

Olen lukuisia ja taas lukuisia kertoja postaillut vanhoja, hienoja ulkomaisia valokuvia tänne vuosien mittaan, mutta koskaan aiemmin mulla ei ole ollut tälläistä iloa vinkata näin upeista kotimaisista kuvista. Ja nyt niitä on tulossa peräti kahdesta eri lähteestä. Aloitetaan kuitenkin nyt siitä ensimmäisestä.

YLE:n Elävä Arkistohan on oma lukunsa, sellaista määrää mielenkiintoista suomalaista kulttuuriperimää ei ilmaislevityksessä, tuskin edes maksullisessa, ole missäänpäin nettiä. Sieltä löytyy niin vanhoja tv-ohjelmia, dokumentteja, kuin historiallisia radiohaastattelujakin.

Niinpä tuoreimpana mut yllätti YLE:n tarjoamat valokuvat Flickr:issä. On tietenkin erikoista, että Yleisradio julkaisee kuvia tälläisessä yhteisöpalvelussa omien sivujensa asemesta, mutta se ei ole pääasia, vaan se huikea trippi historiaan, minkä nämä kuvat mahdollistavat. Näitä selaillessa voi vain yrittää kuvitella matkustavansa vuosikymmenten taakse ja ihailla, miten hienoa Suomessakin on joskus ollut. Suurin osa kuvista kun on ajalta, jolloin ruma arkkitehtuuri ei vielä ollut ottanut valtaansa ja kaupunkien asemakaavatkin olivat yhtenäisiä. Näistä sivuista mulle vinkin heitti valokuvaaja itsekin, Karipuron Sakke, jonka kuvia olen kerran aiemmin käyttänyt täällä blogissa. Jälleen kerran jotain mahtavaa lisäarvoa meille kaikille Yle-veron kustantamana.

Tietenkin kuvat keskittyvät lähinnä radiotoiminnan esittelyyn, mutta joukossa on mielenkiintoisia tilannekuvia esimerkiksi ääniefektien nauhoittamisesta, ja orkesterien esityksistä mm. Hietalahden telakalla ja Töölön sokeritehtaalla. Erityisen kiehtovaksi tilanteen tekee se, että jo 30-40 luvulla tälläisiä asioita on toteutettu. Uskonkin, että siihen aikaan aikalainen teknologia on ollut monen mielestä todella jännittävää.

Kaikkia kuvia YLE:n arkiston Flickr -sivulle pääsee katsomaan siis TÄSTÄ! Valikoin tähän kuitenkin joitakin omia suosikkejani, kuten mulla yleensä tapana näissä postauksissa on ollut :)