Tampereen terassilaivat osa 1

Terveisiä täältä kuuman kosteasta Mombasasta Budapestistä!

Tämä postaus tosin kertoo Tampereesta. Ratinan suvantoon on tullut nimittäin tänä vuonna merkittävästi lisää ravintolatarjontaa, mitä aiempina kesinä. Harmi tietysti, että kelit eivät alkukesästä vielä olleet terassihengailuun omiaan, mutta nyt sitäkin suuremmalla syyllä pitää ottaa menetetty aika takaisin!

Olen käynyt jo pariinkin otteeseen Laukontorin puolella Gastrolaivalla, myös risteilemässä, sekä kerran Tampereen perinteisimmällä laivaterassilla Suvi -laivalla, joka on ollut ankkuroituna Laukontorin rantaan jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tänä kesänä vastarannalle, stadionin puolelle rantautui kuitenkin useampikin terassivaihtoehto, jopa siten, että täälläkin hitaassa Hämeessä aletaan pikkuhiljaa tajuta, mikä tekee Turusta niin mahtavan paikan. Se ero täällä tosin on, että eivät nämä mitenkään pärjää entisen pääkaupunkimme kilpasiskoille. Ja sen lisäksi, että stadionin puolelle on tullut kaksi terassilaivaa, on siellä vielä kolmas, ponttoonien päällä kelluva terassi. Se tosin on ollut olemassa jo vuosia, mutta Ratinan alueen valmistuttua asiakasvirta on ollut kasvusuunnassa, ja kysyntään vastaamaan tässä on varmasti lähdetty. Tämä postaus keskittyy kuitenkin nimenomaan laivoihin.

Eniten mua oli kiinnostanut Restamaxin ravintolalaiva Little Joe, joka on vieläpä aivan pakasta vedetty ja tätä tarkoitusta varten rakennettu uusi laiva. Sen näkee terassilla kaikesta, sillä laiva on moderni ja tilava. Se on tosin tukevasti paikoillaan, eikä siinä edes moottoreita ole, jotta sillä voisi järvellä liikkua. Tilat on suunniteltu tehokkaasti nimenomaan ulkoruokintaa ja juomista silmällä pitäen. Little Joella on tiloja peräti kolmessa kerroksessa, joista yksi on sisällä kannen alla.









Olin jo halunnut pidemmän aikaa todellakin käydä täällä syömässä, mutta se venähti tosiaan johtuen noista kesäkuun heikoista keleistä. Niinpä kesän vihdoin saavuttua, kävin siellä viime viikolla kotimatkalla yhdellä kaverini kanssa, ja lopulta keskiviikkona testaamassa ravintolan ruokalistaa.

Menu ei ole kovin laaja, joka tosin on ihan ymmärrettävää tälläiselle laivalle, mutta erilaisia focaccioita, salaatteja ja pitsoja sieltä saa kyllä. Little Joeta on mainostettu erityisesti pitsauunin takia, joka lienee suhteellisen poikkeuksellinen ominaisuus terassilaivalle. Itse halusin nimenomaan testata paikan pitsaa, sillä toiveissa oli löytää verrannollinen kilpailija Pizzeria Napolille, josta saa Tampereen parhaat pitsat.

Minä tilasin vertailun vuoksi lihattoman vaihtoehdon, sillä Napolissakin suosikkini on nimenomaan kasvispitsa, Garibaldi. Joen pitsaan tuli vuohenjuustoa, paprikaa ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Ja kyllä mä tykkäsin. Koko ei ollut aivan normaalin pitsan luokkaa, ennemminkin kaksi kolmasosaa pyöreästä pitsasta, mutta makua oli kyllä kiitettävästi. Nimenomaan ne tärkeimmät, eli täytteet saavat multa täydet pisteet. Sen sijaan pitsapohja ja tomaattikastike eivät selviytyneet testistä aivan yhtä loistavasti. Tästä huolimatta käynti laivalla oli kuitenkin nautinnollista, eikä syömässäni ruuassa valittamista kuitenkaan ollut. Mieluummin silti sijoitan saman summan Napoliin, kuin menen Little Joelle ainostaan syömään. Mutta jos haluan valita mukavan kesäterassin, voin helposti jäädä sinne myöskin syömään nälän yllättäessä.

Ruoka siis oli hyvää, vaikka ei Napolin ykköspaikkaa horjuttanutkaan, mutta miinusta tulee muovituopeista, joka on niin yleistä monella muullakin terassilla. En koskaan tykkää juoda olutta muovituopista. Lisäksi ainakin tällä hetkellä 0,4l tuoppi kustantaa 5,50€ joka on tässä kaupungissa selkeästi keskitasoa kovempi hinta. Tampereen parhaalla kiinteällä terassilla Jack The Roosterissa saman kokoisen oluen hinta kantiskortilla 4,20€, joten se saa kyllä miettimään, onko laivaravintola noin ison hintaeron väärti.

Lähimakuja vetten päällä

Kyllä nyt tamperelaisia hemmotellaan, ja tietysti ihan ketä vain, kuka tänne saapuu kesäisillä retkillään.

Koskiravintolat Oy nimittäin hankki Pyhäjärvellä jo pitkän risteilyuran tehneen M/S Tampereen, ja ankkuroi sen Laukontorin paraatipaikalle. Samoille seuduille on viime vuosina tullut runsaasti baarilaivoja, mutta toista ruokalaivaa ei vielä aiemmin ole nähty. Toki samalla laivalla on aiemminkin tarjottu ruokaa, mutta täysin eri konseptilla. Eikä tämä todellakaan ole mikään tavallinen pubiruokapaikka, mutta silti niin krouvin omainen, että liian fiinisti ei tähän ravintolaan tarvitse pukeutua.

Markkinointinimeksi tuli Gastrolaiva M/S Tampere, ja päivällä sinne voi poiketa syömään hyvin, miksei istumaan vaikkapa terasillekin. Ja kolmen tunnin illallisristeilyllekin Pyhäjärvelle pääsee kaiken muun hyvän lisäksi kerran päivässä. Eli samaan aikaan voi nauttia järvimaisemista ja hyvästä ruuasta. Nyt paatti on vielä ankkurissa kaikkina päivinä, mutta risteilyt alkavat 23.5 ja kesäkuun alusta niitä tehdään joka päivä keskiviikosta lauantaihin.

Menun on laivalle suunnitellut "Chef" Santeri Vuosara, joka on viime vuosina kunnostautunut erityisesti sesonki- ja lähiruuan sanansaattajana ja ruokakirjailijana, ja lähiruoka näyttelee myös tällä listalla tärkeää osaa.















Paljon raaka-aineita tulee pirkanmaalaisilta tiloilta ja tuottajilta, osa suoraan ja osa kauppahallista haettuna. Mm. aivan todella hyvät bratwurstit Penttilän tilalta Aitoosta ja juustot Mouhijärven Herkkujuustolasta. Rievä on Leivon perinteistä Tampereen riävää ja ruisleipä on sitä Lähiruokapuoti Lempin taivaallistakin taivaallisempaa maalaisruisleipää, josta olen aiemmin kirjoittanut ja tapas -annoksen Lyonin makkara kauppahallista 4 Vuodenajasta, jonka makkaroita ostin kotiinkin viime jouluna. Paikallista perinneruokaa Tapolan mustamakkaraa saa sekä tapaksina, että kesän myötä isommassakin annoskoossa, tyrnisinappi on laivan kokkien omatekemää. Ja koko komeuden kruunaa Minetin jäätelö.

Osa tämän hetken annoksista tulee vielä muuttumaan, erityisesti tapas -lista elää pitkin kesää, mutta varmasti suosituimmat ja parhaat tulevat pysymään listalla jatkuvasti.

Sain kutsun lähteä maistelemaan annoksia hieman etukäteen neljän muun bloggaajan kesken, ja meille tarjoiltiin sellainen määrä herkkua, että illalla kotiin pyöräily oli melkoinen haaste :) Pöytään tuli nimittäin ainakin pari annosta kaikista listalta löytyvistä vaihtoehdoista, ja omat suosikit sieltä löytyivät kyllä helposti. Seuraavalla kerralla tiedän heti, mitä haluan tilata.

Tapas -annosten idea on aivan täydellinen. Tietysti pidän sormiruuasta muutenkin todella paljon, mutta Gastrolaivan tapakset ovat ihan eri maata mitä tapakset Suomessa yleensä. Täällä ne tarjoavat suomalaiseen makuun sopivia makuelämyksiä, sillä siellä on juurikin bratwurstia ja mustamakkaraa. Perinteisempiä tapaksia edustavat lempeän tuliset ravun pyrstöt ja marinoidut Välimeren vihannekset ja feta, mutta nekin tarjoillaan Leivon rievän kera. Juustot taas tulevat hunajamanteleiden, karpalohillon ja spelttinäkkärin kanssa. Kuitenkin aivan ylitse muiden omaan makuuni olivat juurikin nuo Välimeren vihannekset sekä savusärki-parfait, punajuurta, kirsikkaa, jotka tarjoiltiin Lempin ruisleivän kanssa. Aivan taivaallista, ja samoin tapas -menun jälkiruuista sitruuna-tyrni-posset ja paahdettua valkosuklaata räjäytti tajunnan. Voisin syödä molempia useamman annoksen aivan yksin!





















Pääruuista Indiemode suosittelee ( :) ) bratwurstien ohella erityisesti todella ruokaisaa Lämmintä fetasalaattia ja Possuburgeria. Kaikki pääruoka-annokset ovat myös erittäin täyttäviä, joten melkein hämmästyttääkin, miten edullisesti mahansa saa täällä täyteen. Jälkiruuaksi meille tarjoiltiin tuon jo edellämainitun sitruuna-tyrni-possetin lisäksi myöskin Sitruunaista punajuuri-mantelikakkua ja vaniljakermaa, joka myös meni kertaheitolla todella korkealle syömistäni ravintolan jälkiruuista, varmasti ainakin TOP 5:n.

Loppukaneettina voisi mainita, että Gastrolaivalla ruuissa on paljon makua. Kun tehdään asiat oikein ja itse, eikä käytetä puolivalmisteita, sen yksinkertaisesti maistaa. Itse tulen menemään maistelemaan omia suosikkejani uudelleenkin, ja suosittelen sitä myös kaikille muille yhtä lämpimästi.

Santerilta on myöskin tullut uusi upea ruokakirja, Ville Pirisen sarjakuvittama ja Anna-Liisa Nikuksen kuvaama Pallogrillauksen lyhyt oppimäärä. Olen vasta ehtinyt selailla sitä, mutta oih ja voih, olisipa minullakin grilli, niin herahtaa vesi kielelle noita kuvia katsoessa. Ensi viikon lauantaina 24.5 Chef Santerin voi muuten nähdä kisailemassa Särkänniemessä parhaan grillaajan arvonimestä muiden tamperelaisten kokkien kanssa. Ja Särkänniemen huvipuistoalueellehan pääsee ensimmäistä kertaa tänä kesänä ilman sisäänpääsymaksua!

Koe-eläimen koeponnistukset

Mulla kävi mainio flaksi, kun olin tarpeeksi nopea maanantaina. Jack The Rooster ilmoitti Facebook-sivuillaan, että 20 nopeinta pääsevät mukaan koemaistamaan reilun viikon päästä uudistuvan ruokalistan annoksia, ja arvioimaan sekä antamaan niistä palautetta. Olin ensimmäisten joukossa :)

Eilen meitä sitten kokoontui koko parinkymmenen kööri Roosteriin, suurin osa keskenään tuntemattomia kanta-asiakkaita saman pöydän äärelle lähes kolmeksi tunniksi istumaan ja arvostelemaan erilaisia annoksia aina alkupaloista salaatteihin, grillilistan tuotteisiin ja jälkiruokaan. Eteen kannettiin yhteensä seitsemän erilaista annosta, jokaista lajia viisi kappaletta jaettavaksi kaikkien osallistujien kesken. Tasajako onnistui hienosti, ja kaikki saivat silti syödä tarpeekseen.

Testailtiin nachoja, vuohenjuustosalaattia, kanapastaa kahdella erilaisella kastikkeella, parilalohta, harissapihviä ja juustokakkua. Jokaista ruokalajia kommentoitiin vapaamuotoisesti lyhyin lausein. Oli hieno mahdollisuus, ja toivottavasti meidän arvioista on apua, kun lopullista listaa rustataan. Roosterissa burgerit ovat tietenkin parasta, mutta etenkin harissapihvin papu- ja pekonilisäke vei pisteet kotiin. Hintaa tälle koko maistelulle tuli vain 5€, huonomminkin voisi torstai-iltansa käyttää :)

Viikonloppukin on taas ovella, ja menovinkkejä riittää. Itsellä tarkoitus on ainakin käydä katsomassa mitä Kauppahallissa ja Laukontorilla järjestettävässä kaksipäiväisessä Pellolta Pöytään - Lähiruokatapahtumassa on tarjolla. Sunnuntaina onkin sitten taas jo aiemmin mainitsemani peräkonttikirppis ja Amurissa Syysmarkkinat.

Uusia vaatteita ja menovinkkejä

Mun ensimmäinen näistä kahdesta tilauksesta Asokselta tuli eilen, ja ehkä vähän pientä säkääkin oli mukana. Tälläisessä sekatilauksessa, jossa on entuudestaan tuntemattomia vaatemerkkejä, on aina riskinsä. Nyt kuitenkin kaikista tuli ihan istuvaa kokoa, mitä nyt housut ovat vyötäröltä vähän löysät.

Postasin pientä teaseria jo maanantaina, mutta tilauksessa oli siis nuo viininpunaiset shortsit, keltainen t-paita ja kankaiset purjehduskengät. Myöskin ohut neulepipo vielä näille viileämmille kevätkeleille, ilmat saisisivat kyllä lämmetä jo toden teolla. En hirveästi tykkää käyttää shortseja, sen verran pillifarkkumies oon, mutta ovat kuitenkin helteellä varsin tarpeelliset, eivätkä maksaneet paljoa.



Asukokonaisuudesta tulee vähän mieleen sellainen keskieurooppalainen turistin asu ja kelpaisihan sitä tallustella noissa tamineissa alppien rinteillä jodlaillen ja Edelweissejä poimien :) Tälläisenä kalkkilaivan kapteenina nuo vitivalkoiset koivet eivät kyllä näytä kovin edustavilta tuossa kuvassa, mutta onneksi ne saavat edes hieman väriä sitten kesällä, jos vain aurinko paistaa. Tilasin tosiaan Asokselta vielä vähän muutakin oheiskamaa erikseen, ja mikäs siinä tilatessa kun postikulut ovat ilmaiset. Hyvä mesta.

Tälle viikolle on tarjolla monenlaista menovinkkiä. Ensinnäkin tänään on Finnkinon teattereissa Superpäivä, jos johonkin näytökseen vielä ehtii ja mahtuu. Itselle ei nyt sellaisia elokuvia ollut, yhteen kiinnostavaan näytökseen taas ei enää löytynyt tarpeeksi hyviä paikkoja. Huomenna Klubilla soittaa juuri uuden levynsä julkaissut French Films, ja sunnuntaina samoihin tiloihin, sekä Pakkahuoneelle aukeaa päivän ajaksi kevään Designtori. Laukontorilla puolestaan on koko viikonlopun ajan Kalamarkkinat. Odottelen täällä jo muikkuroveen kuvat silmissä, toivottavasti myös ilmat paranisivat siihen mennessä.

Loppuun vielä uutta Azealia Banksia ja Basement Jaxxia, todelliset friikkisirkusvideot.

Sushissa ja soosissa

Näin eilen pitkästä aikaa kaveria, jota en ole nähnyt viime vuoden jälkeen ja nautittiin kesäisestä sunnuntaista ulkona Tampereen viihtyisimmillä spoteilla.

Otin termarillisen itse sekoittamaani kaneli-vaniljakahvia ja palat omenapiirakkaa mukaan ja aloiteltiin päivää Näsinpuistossa. Se ei ehkä ole paras piknikpuisto Tampereella, koska aurinkoisen paikan löytäminen metsäisestä puistosta tuottaa usein, kuten eilenkin päänvaivaa.



Pienen Tallipiha-ekskursion jälkeen siirryttiin alarantaan kaupan kautta fiilistelemään musiikkia ja koko hienoa päivää. Spotifyssä soi mm. Mando Diao, Metric, The Naked and Famous ja Lissie.

Päivän kääntyessä iltaan tuntui hyvältä idealta mennä hakemaan sushit Watamista. Olen jo kerran aiemmin testannut paikan ja todennut sen hyväksi.



Oikeastaan tää halu mennä nyt sushille liittyy siihen että en ole tosiaan tuon tammikuun alun jälkeen sushia syönyt. Juttelin myös juuri perjantaina työkaverin kanssa ja hän kertoi käyneensä hakemassa sieltä tässä jo kolme kertaa ensimmäisen suositukseni jälkeen, ja ollut joka kerta tyytyväinen itsekin.

En tiedä, on vissiin ollu nystyrät pystyssä taas ja mietin, että voiko tää mun kilpirauhanen vaikuttaa jotenkin herkistävästi aisteihin mut voi taivas miten hyvää se oli!

Musta tuntuu et mä oon viime aikoina reagoinut todella yliherkästi moniin juttuihin. Aivan parasta syömääni sushia jo toista kertaa peräkkäin, pitää ottaa tavaksi.



Mukaan lähti lajitelma futo- ja hosomakeja sekä nigireitä, siis Bang Bang kahdelle (: Hintaa tuolle tulee noudettuna hieman alle parikymppiä.

Mentiin nautiskelemaan ruuasta koskenrantaan. Jos mulla on puikot väärin kädessä, antakaa miehelle vähän armoa :D Juttua kyllä riittää kun näkee pitkästä aikaa, ja itse asiassa riitti niin paljon että kun aurinko laski mailleen niin puhuttavaa riitti vielä O'Connellsiin saakka.



Sinänsä ei olisi pitänyt mennä, koska enhän mä oikein ole baari-ihminen ja väsyhän se iski. Kaipaan enemmän sisältöä elämälle kuin istua pubissa juomassa ja juttelemassa. Välillä sekin on ihan mukavaa, mutta kulttuuri, elämykset ja nautinnot ovat niitä asioita jotka omaa mieltä ruokkivat. Pitää tehdä ja mennä, nähdä ympärille, nauttia elämästä ja fiilistellä ihan niitä pieniäkin juttuja, kunhan ei jumitu kotiin. Sitä saattaa löytää omasta lähiympäristöstäänkin vaikka mitä kokemuksia.

Tamperelaiset HUOMIO! Ens torstaina on Tapahtumien Yö, vajaan parin viikon päästä seuraava Ravintolapäivä ja Aspinniemen kesäsiirtolan loppukesä on täynnä tapahtumia. Menkää ja kokekaa! Vähän harmittaa että en pääse osallistumaan Tapahtumien Yöhön sillä olen jo Helsingissä tuolloin.



Tosin viime viikolla töissä tuli kuunneltua Flogging Mollyä ja Dropkick Murphysiä ihan urakalla ja sellainen fiilis tuli että olisi pitänyt päästä pistämään pöydän päälle jalalla koreasti, mutta en sitten kuitenkaan ollut siinä moodissa eilen. Tanssin vain laiturilla :)

Juominen eilen oli sikälikin huono idea että tänään on sitten vuorossa jo meidän pari vuotta suunnittelemamme oma Hämeenkadun Appro, joka tietenkin on saanut ideansa alkuperäisestä opiskelijatapahtumasta. Lähdetään etenemään määrätietoisesti tuoppi per ravintola periaatteella toisesta päästä ja katsotaan miten pitkälle jalka kantaa :D

Wish me luck...

Kesämeininkiä ja festarointia

Suurin piirtein kerran vuodessa tapaa nettituttuja kun kokoonnutaan yleensä Tammerfestin aikaan täällä päin. Keikoilla ei tullut enää käytyä keskiviikon jälkeen mutta perjantaina ja lauantaina tuli vietettyä kaupungilla koko päivä. Muutenkin näin niin paljon kavereita ja vanhoja tuttuja että en ole vähään aikaan nähnyt.

Ja miten täällä manserockin kehdossa olisi parempi aloittaa festarointi, kuin juomalla Popeda-viiniä? Kun kävin naureskellen ostamaan tuota Alkosta, myyjä sanoi että kyllä sitä ainakin Popeda on suositellut. En vakuuttunut kyllä siitäkään. Sanoinkin että niille taitaa mennä alas mikä vaan.

No, ensimmäisen kulauksen jälkeen totesin, että miten vain muuten olisi ollut parempi aloittaa festarointi :) Olin ajatellut että espanjalainen punaviini ei voi huononakaan olla aivan hirveää, mutta kyllä se oli. En siis suosittele, edes hauskana läppänä.

Säät olivat kuitenkin vähän epävakaiset, joten perjantai-ilta päättyi siihen että piti siirtyä puistosta sisätiloihin.

Lauantai alkoi toiveikkaissa merkeissä, sillä oltiin sovittu mennä pitkästä aikaa Hookiin. Kuola valui jo etukäteen asiaa miettiessä. Tosin festien ansiosta aika moni muukin oli keksinyt lähteä syömään sinne, ja ennen paikan aukeamista oven kahvassa oli jo parinkymmenen metrin jono. Onneksi kuitenkin sovittiin terassille. Itse tilasin täyteen tulleella kanta-asiakkaan leimakortilla nuo ilmaiset 18 siipeä.

Moi Moi Barcelonan kassi oli olennaisessa osassa festikassina, vaikka kangaskassiin jatkuvasti niin kännykkä, lompakko, kuin muukin pikkusälä hukkuu ja aiheuttaa jatkuvia sydämentykytyksiä, on se sen verran kiva ja tilava että täytin sen tarpeellisella tavaralla molempina päivinä.

Eilen oli päällä jälleen samat kamppeet kuin torstaina, lukuunottamatta t-paitaa, joka on Pull & Bearin tuliaisia Budapestista. Jalassa olivat Topmanin espadrillot.



Jälkkäriksi mentiin Laukontorin jätskikiskasta hakemaan jäätelöä. Muistinkin että sieltä yleensä saa vanilja-suklaapehmistä, josta jouduin edelliskerralla tinkimään, mutta se tunne kun vihdoin sain lempparitötterön huulille oli sanoinkuvaamanton :) Täydellistä, pitää mennä vielä toisenkin kerran tänä kesänä käymään.



Edellispäivän kaverit ja pari uutta tuttavuutta olivat jo asettuneet Koskipuistoon, joten lähdettiin itsekin sinne suuntaan. Koskikeskuksen kautta, josta mukaani tarttui naisten aurinkolasit. Nuo läpinäkyväsankaiset arskat ovat Lindexistä ja vaikka kokeilinkin niitä alun perin hassuttelumielessä (kuten erinäisiä hattuja), olivat ne sen verran siistit että ostin ne kuitenkin :)



Puistossa istumisen välissä käytiin vielä yksillä Roosterin terassilla ennenkuin naapurit suuntasivat kotiin ja minä jäin hengailemaan puistoon. Käveltyä tuli kilometrikaupalla ympäri keskustaa eilisen aikana, sillä lähdin vielä laulelemaan Singstaria kaverille siinä välissä, ennenkuin palasin ennen kotiin lähtöä lopulta tapaamaan paria vanhaa tuttua takaisin puistoon.

Melkonen hurlumhei-viikonloppu josta onkin hyvä rauhoittua työviikkoon. Kolme viikkoa on välissä seuraavaan kahden viikon lomapätkään.

Ensi perjantain suhteen on hieman valinnan vaikeutta kun ylivoimaisesti yksi suomalaisista lempibändeistäni, 22-Pistepirkko heittää keikan Mustalahden tapahtumasatamassa samaan aikaan kuin on Hang The Dj!. En ole vielä päättänyt kumpaan menisin mutta eiköhän se viimeistään perjantaina selviä :)

Simaa ja muikkuja

Laukontorilla oli tänä viikonloppuna kalamarkkinat, lähdin sinne. Yleensä traditiona on ollut syödä muikkuannos, mutta muutaman kerran olen välissä haksahtanut kalalautaseen.

Tällä kertaa valinta oli kuitenkin selvä, Kahvila Epilän pisteestä mukaan tarttui rove neulamuikkuja valkosipulikastikkeella. Paikka valikoitui siksi että serkun kaveri oli siellä myymässä.





Muikkujen jälkeen käppäiltiin Sokokselle josta ostin ainekset simaa varten, tai no, fariinisokeri oli (ylläri ylläri) loppu, samoin Stockmannilta, mutta onneksi lähi-Sale pelasti. Kotitekoinen sima on niin hyvää.

Kahdeksan litran satsi on nyt käymässä ämpärissä, tuskin maltan odottaa kun pääsen maistamaan!

Viikonloppua kohti

Hulluilla päivillä tuli toissailtana käytyä, mutta lähinnä vain ruokaostoksilla. Omasta mielestäni suurin osa Hullareiden tarjoukset on aika huonoja, ei merkittävän halpoja, mutta ruokapuolen tarjoukset kyllä ovat aivan omaa luokkaansa. Mistään muusta kaupasta ei saa niin edullisesti samaan aikaan ruokaa.

Olen huomenna kutsunut pitkästä aikaa vanhemmat syömään, ja samalla kertaa tulee myös serkkuni naapurista perheineen. Tarkoitus on tehdä kreikkalaista salaattia ja kermaista kanapataa. Huomenna aamulla pitää vielä lähteä Kauppahalliin hakemaan jälkiruuat ja käyttämään Makutuotteen Citydeal lahjakortti joka umpeutuu kuun loppuun.



Kunhan töistä pääsen, on kotipäivä, joten en jaksanut tällä kertaa heittää aamustakaan päälle kuin farkut ja t-paidan. Työmatkalla kun tulee kuuma jo näillä keleillä jos t-paidan ja nahkatakin väliin laittaa enemmän vaatetta. Siivoilen kämpän vieraskuntoon ja sen jälkeen heittäydyn sohvalle Laitilan Oiva Skumppa kädessä, jota sai Hulluilta Päiviltä edullisesti ja alan katsoa Voice of Finlandin finaalia! 

Harmillisesti kiirettä piisaa niin paljon että en ehdi Laukontorin Kalamarkkinoille kuin aikaisintaan sunnuntaina, jos silloinkaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!