Ensimmäinen ilta Budapestissä

Budapestistä on palattu ja matka alkoi ihan mukavasti, vaikka ensi kertaa vaihtolennolla lennettyäni kentillä odottelua olikin melkoisesti. Onneksi wlan toimi siellä hyvin, ja aika kului leppoisasti. Myös lento Finnairilla oli huomattavasti miellyttävämpää, mitä normaalisti joudun Ryanairilla kokemaan. Eniten arvostin samaan hintaan kuuluvaa ruumaan menevää laukkua, koneessa tarjoiltuja kevyttä lounasta ja iltapalaa, sekä jalkatilaa.

Ihan ilman kommelluksia menomatka ei silti mennyt, sillä molemmat lennot olivat myöhässä. Budapestissä oltiin vajaa puoli tuntia aikataulusta jäljessä. Olin ajatellut myös vaihtaa nokkelana poikana forintit tällä kertaa vasta perillä, sillä ajattelin säästäväni siinä olennaisesti Forexiin verrattuna, jossa yleensä valuuttaa vaihdan.

0% komissiota mainostava valuutanvaihtopiste tosin meinasi suorittaa laillisen ryöstön, ja melkein kauhistuin ääneen, kun sama summa jota olisin vaihtanut Suomessa 240 eurolla, olisikin maksanut kentällä 287 euroa. Aivan järkyttävä vedätys, ja miten moni turisti siihen haksahtaakaan. Itse kiitin ystävällisesti ja nostin rahat pankkiautomaatilta. Tämä varoituksen sanana ensimmäistä kertaa Budapestiin matkaaville, älkää vaihtako rahaa kentällä! No, samoihin hintoihin tulee jopa luottokortilla nostaa se raha ulkomailla, kuin mitä Forexin kurssit tarjoaisivat, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Säästin myös helposti lähemmäs 60 euroa, kun valitsin jo viime vuonna mainostamani bussi- ja metroyhteyden taksin tai shuttlebussin asemesta. Erityisen iso säästö tällä reissulla tuli julkisen liikenteen viikkolipusta, jolle tuli hintaa vain reilu 16 euroa, ja joka mahdollisti täysin rajattoman liikkumisen niin metroilla, ratikoilla, busseilla kuin hammasratasradallakin. Näitä kaikkia myös käytin, ja lipusta oli todella suuri hyöty.

Matka keskustaan kentältä ei tosin sekään mennyt yhtä jouhevasti, mitä aiemmin, sillä vaihto Kőbánya-Kispestissä metroon ei menomatkalla onnistunutkaan. Juuri heinäkuun ajan raiteita huolletaan viikonloppuisin perjantai-illasta sunnuntain viimeiseen vuoroon saakka. Niinpä sain vielä vaihtaa kertaalleen bussia, hypätä loppupätkäksi metroon ja tietysti vielä toiseen metroon päästäkseni hotellille. Paluumatkalla linja ajoi jo koko reitin yhtä kyytiä, mutta jopa silloin matka lentokentälle kesti pidempään, mitä vuotta aiemmin. Budapestiin budjettimatkalle lähdettäessä kannattaa siis varata vähintään tunti aikaa kentälle menemiseen.











Loppujen lopuksi kello oli jo melkein yhdeksän päästyäni mestoille, joten ensimmäinen ilta jäi lyhyehköksi. Mutta hotelli oli todellakin upea! Paikan nimi on muuten Soho Boutique Hotel, jos joku siitä nyt kiinnostuu. Myös huone oli melkoista luksusta pienestä koostaan huolimatta. Oli lähes uskomatonta, miten halvalla siinä majoituin. Etenkin yksin matkustavalle, tai vähän huoneessa aikaa viettävälle tämä hotelli on todella kompakti ja passeli vaihtoehto. Myös aamiainen oli erittäin hyvä ja siinä oli päivittäin pientä vaihtelua. Toisaalta Budapestissä riittää niin paljon ravintoloita, että söin melko vähän jokaisena aamuna, jotta jaksaisin vielä syödä lounastakin :)

Ennen kuin pääsin lauantaina lähtemään liikkeelle, kello oli jo lähes kymmenen, joten päätin valita suunnaksi tutun ja turvallisen, takuuvarmasti mahtavan paikan Corvintetőn, jonka siis löysin ensi kertaa viime kesänä. Hotellin sijainti oli sikälikin ideaalinen, että kyseiselle kattoterassille oli matkaa vain kaksi korttelia.

Lauantaina pelattiin myös jalkapallon mm-kisojen pronssiottelu, mutta olin ajatellut säästää paukut sunnuntain finaaliin. Suunnitelma kuitenkn muuttui, sillä Corvintetőssä olikin jättiscreeni katolla. Ja koska olin paikalla sopivasti juuri pelin alkuun (Unkarin ajassa peli alkoi kymmeneltä), jäin sen tietenkin katsomaan. Kun paikallinen Soproni on hanassa vieläpä reilusti alle 1,5 euroa vähän huonommallakin kurssilla, tämä vain käy. Söin siellä myös oikein herkullisen juustohampurilaisen ja ranskalaiset, jotka nekään eivät maksaneet yhteensä kuin n. 5 euroa. Pelin jälkeen ja muutamaa tuoppia myöhemmin hipsin takaisin hotellille nukkumaan.

Ja mahtavaa, että Saksa voitti mestaruuden! Tälläisenä juurettomana, suurten jalkapallokisojen katsojana kannatin tänä vuonna Saksan joukkuetta heti ensimmäisestä Portugal-pelistä lähtien, joka käytiin Kölnin reissulla katsomassa baarissa. Näitä Budapestin postauksia on sitten tulossa lähipäivinä useampia, kuten ennakkoon jo mainitsin, joten toivottavasti mielenkiintoa riittää lukemiseen :)

Tammerfestitkin alkoivat eilen, mutta mitään erityisen kiinnostavaa siellä ei ole tänäkään vuonna mulle. Ainoastaan juuri tänään olisi festien ainoa keikka mitä voisin mennä katsomaan. Klubilla ovat nimittäin yhtä aikaa Antero Lindgren sekä 22-Pistepirkko. Olin tosiaan kotonakin vasta viime yönä puoli kahden aikaan, enkä ole vielä ehtinyt miettiä tämän illan suunnitelmia sen tarkemmin.

Suomen ääni

...on Tampereen oma Siru Airistola! Voice of Finlandin kolmas kausi huipentui kisan kaikkien aikojen tasokkaimpien laulajien kaksintaisteluun, kun odotetusti neljästä jäljelle jäivät vain Emma Schnitt ja Siru.

Sitä ennen kuitenkin kuultiin jokaiselta finalistilta yksi duetto valmentajansa kanssa ja yksi uusi biisi, joka oli varta vasten artistia varten sävelletty. Kuitenkin, kuten yleensäkin tämän kisan edetessä, nuo uudet kappaleet eivät pankkia räjäyttäneet, vaikka tämä paras kausi tähän mennessä olikin.

Mutta siihen syy ei oo laulajien, vaan tuottajien, jotka tekevät vain tusinabiisejä artisteille, jotka eivät vielä ole breikanneet isommin. Suomessa on muutenkin niin pieni määrä tuottajia, jotka kykenevät tekemään maailmanluokan biisejä, joita juuri tämä kaksikko vähintäänkin olisi tarvinnut, että lopputulos on väkisinkin hieman pliisu. Myöskään suomenkielellä lauletut kappaleet eivät koskaan itseäni puhuttele samalla tavalla, kuin englanninkieliset. Kaikesta huolimatta onneksi olkoon kahdelle kaikkien aikojen finalistille!

Pliisua ei kuitenkaan ollut paikan päällä. Meininki oli katossa, yleisö sai hillittömän tunnelman aikaan, ja oli upea olla osa tuota showta. Olenhan mä kahdesti aiemminkin ollut televisioyleisössä, ja silloinkin musiikin parissa, kun sekä PMMP että 22-Pistepirkko heittivät spesiaalikeikat YLE:ltäkin tulleessa Kosketuksessa tv-sarjassa. Noilla keikoilla oli kuitenkin vain n. 100 henkeä, ja tunnelma intiimimpi. Logomossa oli perjantaina liki 2000 ihmistä ;)

















Lavalla kävivät uudet biisinsä heittämässä myös Sunrise Avenue, joka ei millään tavalla minua puhuttele, mutta jonka ilmeisen tarttuva renkutus soi päässä vielä lauantaiaamunakin, kun hotellista heräsin, sekä Paloma Faith, jolta on aivan hiljattain tullut uusi albumi. Paloman edellisestä, 'Fall To Gracesta' pidin niin paljon, että nostin sen tuolloin vuoden 2012 parhaiden levyjen joukkoon. Uusi 'A Perfect Contradiction' on enemmänkin laulajan paluu soul- ja funkjuurille, eikä yhtä melodinen kuin edeltäjänsä. Tältä osin se ei ainakaan ensikuuntelulla vakuuttanut allekirjoittanutta, mutta voit tietysti kuunnella sen itse Spotifystä klikkaamalla linkkiä.

Kaikki Voice of Finlandin finaaliesitykset pääset katsomaan helposti tästä linkistä. Mahdollisuus päästä paikan päälle oli kyllä jotakin huikeaa, ja siitä tosiaan suurkiitos kuuluu Nelosen porukalle, jotka tekivät mulle näistä unelmista totta! Neljäs kausi on tosiasia, joten sitä ja ensi vuotta odotellessa :)

Mutta ei nyt liian pian kannata ensi talvea odottaa, vastahan tässä on kevät lähtenyt käyntiin ja lomailua piisaa. Mulla on tässä 1,5 kuukauden aikana vain kaksi viisipäiväistä työviikkoa, sillä sain sumplittua nuo ylijääneet talvilomapäivät siten, että teen lyhyempää viikkoa, ja muutenkin on vappua ja helatorstaita tulossa. Lisäksi olen toivonut kesälomia parissa osassa kesä- ja heinäkuulle, joten ehtii tässä ottaan välillä lungistikin.

Hokia ja rokkia

Perjantaisen lätkäpelin katsoin ihan kotosalla ja Suomen kisa-avauksesta muodostuikin todellinen jännitysnäytelmä. En kyllä usko, että joukkue vielä parhaassa tikissä olikaan. Saksa rokotti melkein jokaisesta tehdystä maalista takaisin, ja epäuskokin meinasi loppuvaiheessa hiipiä esiin. Onneksi kaikki meni loppuviimein hyvin, ja voitettiin edes jatkoajalla.

Lauantaina vastassa oli Slovakia ja mentiin katsomaan peliä Ale Pubiin. Nyt pelaaminen sujui jo huomattavasti paremmin, ja Suomen Mestari-maalivahti Antti Raanta sai kyllä anteeksi multa sen, että oli liian kova vastus myös Tapparalle liigapeleissä :) Aivan ilmiömäisen kylmähermoista torjumista!









Eilen tosiaan kävin myös Huberissa testaamassa paikan uutuuden, eli purilaisen, mutta kirjoittelen siitä myöhemmin kunnolla erillisessä postauksessa. Ennen ravintolaan menoa tapahtui jotakin ennenkuulumatontakin, kävin nimittäin ostamassa puvun ja pukupaidan. Kuvia ei heru tosin vielä :)

Lauantain ohjelmaan kuului vielä jo aiemmin mainittu 22-pistepirkon keikka, joka hieman yllättäen oli tällä kertaa pieni pettymys, joka oikeastaan johtui vain biisien sovituksesta. Mä olen nähnyt Pirkot ehkä viisi tai kuusi kertaa ennen eilistä, ja helposti pystyn laittamaan tämän keikan huonoimmaksi. Paras taas oli ylivoimaisesti Kosketuksessa -taltiointi Akun Tehtaalla reilu kolme vuotta sitten. Tuo esitys tuli alkuvuodesta telkkaristakin pihalle, harmi kyllä itse sen missasin.







Olen aina arvostanut tässä bändissä sitä, että he tekevät täysin omaa juttuansa, saundiansa, uusiutuvat keikoilla ja ovat myös kokeilunhaluisia. Tällä kertaa kokeellisuus kuitenkin kusi omille nilkoille. Keikka oli nimittäin pettymys sen vuoksi, että tämän kesän keikoilla kulkee mukana puhallinkvartetti. Joko kyseessä oli vielä harjoituksen puute, taitamattomat soittajat tai todella luokaton miksaus, mutta ääni Yo-talolla oli hetkittäin niin kaameaa puuroa, että oikein korviin sattui. Ehkä pariin biisiin nuo puhaltimet sopivat, mutta vajaan parin tunnin keikan yhtäjaksoinen puhallinkakofonia ei todellakaan sielua hivellyt.

Mutta vaikka nyt kärkkäästi tuota keikkaa kommentoinkin, niin eihän se kuitenkaan niin totaalinen katastrofi ollut, että en olisi koko keikkaa kuunnellut. Kaiken lisäksi settiin mahtui paljon todella loistavia kappaleita, kuten mm. 'Onion Soup', 'Soul Free', 'Sky Girl', 'Frankenstein', 'Birdy' ja 'Rally of Love'.

Tänään kävin vielä pyörähtämässä Keskustorin peräkonttikirppiksellä, mutta sieltä ei mukaan tarttunut mitään. Ihmisiä oli jo aamusta pilvin pimein, mutta myynnissä oli enimmäkseen leluja ja lasten vaatteita. Yöllä oli satanut, sillä maa oli märkä, mutta vaikka muuten oli vähän harmaa ilma, ainakaan ei kastunut. Katsokaa tuota Volkkarin Kleinbusia, niin sympaattisen näköinen hippipaku, että oli pakko ottaa kuva!

Vaatekaapin viimeisimmät täydennykset

Kerroin tiistaina, että eksyin Henkkamaukkaan kesken kauppareissun, joten alla lupaamani muutama kuva uusista vetimistä. Viininpunaiset farkut ovat aika kapeat, mutta eivät kuitenkaan pillit, vaikka siltä ehkä näyttävätkin, vaan suoralla lahkeella. Tykkään näistä todella paljon. Paidat sen sijaan olivat ylimääräinen alelöytö, aivan pilkkahintaan. Ne ovat keskenään samanlaiset, ja aivan samaa mallia kuin myös viime syksynä ostamani tummansininen samettipaita, nyt vain eri väreissä.

Pilkkahintaan siksi, että tuo vaaleampi roikkui alerekissä jo valmiiksi naurettavalla viiden euron hintalapulla varustettuna. Ainoa vain, että en huomannut rekin päällä ollutta tarjouslappua. Olen tykännyt jo aiemmasta sinisestä paidastani todella paljon. No, maksamaan mentyäni kassa sanoi, että näitä aletuotteita saa siitä ottaa kaksi yhden hinnalla. No minä poika siitä sitten tietysti hakemaan vielä toinen, ruskeampi paita matkaan. Vaikka etenkin tuo ruskea on aika vaikea saada ympättyä mun olemassa olevaan garderoobiin, otin sen, sillä sain molemmat paidat yhteensä vitosella!







Viikonlopulle onkin sitten luvassa paljon kaikenlaista. Tietenkin jääkiekon MM-kisat alkavat tänään! Suomen osalta ensimmäinen vastus on Saksa, ja peli tulee illalla kahdeksalta Maikkarilta. Lisäksi oon ollu aika täpinöissä siitä saakka, kun viime viikon Aamulehden Valo-liitteessä oli juttu Ravinteli Huberin hampurilaisista. Mä itseoikeutettuna hampurilaisfanaatikkona tietenkin halusin tuon päästä testaamaan, ja huomenna menenkin. Tulossa myöhemmin siis rehellinen postaus Huberista hampurilaisasiantuntijan arvioimana :) Samoin Suomen paras rokkibändi jo vuodesta 1981 saakka, 22-pistepirkko on keikalla Yo-talolla. Seuraava Suomen pelikin tulee sopivasti lauantai-iltana, silloin vastaan tulee astetta kovempi Slovakia. Sunnuntaina puolestaan on jälleen Moron Peräkonttikirppis Keskustorilla.

Ja hemmetti vieköön, en ollut vappukiireissäni edes huomannut katsoa viikon Flow-artistikiinnityksiä. Niinpä oli eilen erittäin positiivista huomata, että myös Cat Power oli lisätty yhä kasvavaan esiintyjäjoukkoon mukaan. Sen kunniaksi tähän loppuun pari suosikkibiisiäni. Hauskaa viikonloppua!

Ostokset

Jos en olisi ostanut viime aikoina neulekiintiötäni jo lähes täyteen, olisin todennäköisesti ostanut eilen Selectedin liikkeestä vähintään yhden neulepaidan. Sen verran makeita malleja siellä oli myynnissä.

Illan aikana ei sen ihmeempää ohjelmaa ollut tarjolla, arvontaa ja skumppaa lukuunottamatta. Palvelusta erityiskiitos, sillä se oli erittäin hyvää ja sitä oli juuri oikeanlainen määrä.



Sametti ja erilaiset pienin yksityiskohdin varustetut neuleet vaikuttavat olevan tämän syystalven muotia. Myynnissä oli nimittäin lähes samanlainen samettipaita kuin alimmissa kuvissa oleva uusi H&M:n paitanikin. Useissa neuleissa sen sijaan napeilla oli tehty mielenkiintoista vaihtelua perustylsään paitaan.



Tällä kertaa kuitenkin tyydyin vain farkut ja t-paita linjaan. Löysin nuo todella makealla kulutuspesulla olevat farkut ja ihastuin välittömästi tähän marjapuuron väriseen t-paitaan, joten se piti saada. Farkkujen lahje on aivan hivenen leveämpi mitä yleensä käytän ja tuo sikäli vaihtelua mun vaatekaapin sisältöön, suurin osa kun mun housuista on pillilahkeella. Eihän nämäkään varsinaisesti mitkään boyfriendit ole, mutta siinä rajoilla että eivät vielä ole liian leveät omaan makuun!





Henkkamaukan paitaa komistaa nyt pysyvästi paikkansa löytänyt ja Lost In Musicista ostamani 22-Pistepirkon hihamerkki. Töissä päivän musiikillinen teema onkin bändit joiden nimestä löytyy numero, Pirkot soivat tänään vielä takuuvarmasti!

Kadonnutta musiikkia etsimässä

Lost In Music on tältä vuodelta mun osalta ohitse ja täytyy myöntää että muutama todella mahtava keikka näihinkin kemuihin mahtui.

Yhteenvetona festareiden ylivoimaisesti TOP3-keikat tarjosivat aina yhtä mieletön 22-Pistepirkko, juuri arvostetun EBBA-palkinnon pokannut French Films sekä hypnoottisen happorokin itsevaltias Kap Kap. Konemusiikin veteraani Jori Hulkkosen ja Villa Nahistakin tutun laulaja Juho Paalosmaan Sin Cos Tan kolkuttelee tosin sijoja parhaimmillaan jopa Depeche Modemaisilla biiseillään.





Ainoastaan ohuesti harmittaa missatut The Flaming Sideburnsin ja Eva & Manun keikat, mutta samaan aikaan oli kyllä ehdottomasti muuten hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Kuulin sitä paitsi yhdeltä tutulta että jälkimmäiselle ei ollut enää edes sopinut eikä päässyt festaripassilla.



Lopulta kuvasaldo lähenteli useaa sataa joista ehkä hyvin onnistuneita otoksia oli alle sata. Tästä johtuen en edes yritä kaikilta käymiltäni keikoilta laittaa kuvia vaan keskityn karsimaan tänne vain niiden parhainta satoa.



Torstai oli vielä aika hiljainen päivä klubeilla ja kaupungissa, mutta kävin kuitenkin Pakkahuoneella katsastamassa juuri uuden levynsä 'Fiestan' julkaisseen Don Johnson Big Bandin. Lavalla oli mukana soittamassa kitaraa Petteri Sariola joka oli itselle tuttu jo Tommy Lindgrenin viime vuoden Lost In Music-kokoonpanosta, samoin kuin toinen vierailija Felix Zenger.



Lavalla nähtiin myös hetki aiemmin oman keikkansa Klubin puolella lopettanut nuori räppilupaus Noah Kin, joka kyllä vaikutti aika pätevältä kaverilta. Keikka oli ihan hyvä vaikka yleisöä olikin illan ensimmäisellä Pakkahuoneen keikalla vähänlaisesti. Silti uuden levyn biisit jättivät myös livenä (kuten levylläkin) hiukan kylmäksi ja keikan kohokohtia olivat ehdottomasti hiukan vanhemmat biisit ja erityisesti edellisen levyn 'Running Man'.



Torstai-illan varsinaisia kiinnostuksen kohteita itselle olivat myöskin juuri uuden levynsä 'The Writing On The Wall' julkaissut konemusiikkipoppoo TV OFF, virolainen Iiris sekä Warriors salanimellä Henry's Pubissa esiintynyt Disco Ensemble.

Myös pari vuotta sitten Lost In Musicissa esiintynyt Iiris kuului omiin kiinnostuksen kohteisiini. TV OFF ja Iiris esiintyivät Yo-talolle jonne lähdinkin Pakkahuoneelta heti DJBB:n keikan jälkeen.



Yo-talo oli lähes tyhjillään joka oli omiaan oman väsymyksen ohella latistamaan tunnelmaa. Itse TV OFF:in keikka oli todella kova, säälitti vain hiukan bändinkin puolesta joutua esiintymään niin tyhjälle salille. Bändin laulajalla Saralla on todella omaperäinen ja ihastuttava ääni, olen nähnyt heidät kerran aiemminkin ja tehnyt pari remiksiäkin erääseen kilpailuun.

Koska meininki oli sen verran vaisua ja väsymys kävi ylivoimaiseksi, päädyinkin lähtemään jo kesken illan ja jätin Iiriksen ja Warriorsin tsekkaamatta. Disco Ensembleen kun on muutenkin liput ensi perjantaille jo odottamassa!



Perjantai-iltana laitoin päälle uuden Kätköstä löytämäni raitapaidan. Kaikenlaista merkkarikamaa oli tietenkin myynnissä mutta hienoja paitoja tai ei, tuli ostettua vain tämä sikamagee Pirkkojen hihamerkki.

Kuten mainittua, perjantain (ja koko festarien) keikkojen kohokohtia olivat 22-Pistepirkko ja French Films joiden keikalta tämän postauksen ensimmäiset kuvatkin ovat.



Perjantain ensimmäisestä keikasta omalla kohdallani vastasi kuitenkin Sin Cos Tan Pakkahuoneen puolella joka oli aivan hemmetin hyvä. Esiintyminen oli tarkkaan harkitun viileää, Hulkkonen tuskin otti kertaakaan katsekontaktia yleisöön koko keikan aikana :)

Sama tosin oli myös Flow:ssa, jossa pääsin heidät näkemään jo aiemmin. Albumin pitäisi vielä ilmestyä tämän vuoden puolella.



22-Pistepirkko esiintyi Klubin puolella ja oli jälleen aivan jäätävän huikea. Sedät näyttivät kyllä mallia nuoremmilleen että miten sitä rokkia soitetaan. Jo kunnioitettavaan 31-vuoden ikään ehtinyt bändi ei ole koskaan tinkinyt omasta tyylistään ja onkin mielestäni jonkinlainen indiedinosaurus. Suosio onkin ollut varmasti ulkomailla aina suurempaa kuin kotimaassa.



Itse olen nähnyt heidät nyt kolme tai neljä kertaa (en muista!) livenä ja vahvimpana on jäänyt mieleen reilu 2,5 vuotta sitten Akun Tehtaalla taltioitu huikea Kosketuksessa-keikka jonka muuten vihdoin pitäisi tulla YLE Teemalta ulos ensi vuoden puolella. Ylöjärvellä bändi esiintyi kunnioitettavat kolme tuntia joista televisioon on varmaankin tulossa harmillisesti vain tunnin kooste.



Ennen kuin kuulin French Filmsistä, olin pitänyt Pirkkoja Suomen parhaimpana rokkibändinä pitkään. French Films horjutti asemaa siis hetken, mutta viimeistään nyt herrat lunastivat paikkansa takaisin. Ja miten hienoa olikaan pystyä katsomaan molemmat suomalaiset suosikkibändeistäni samana iltana!



Ennen French Filmsiä Pakkahuoneen puolella esiintyi Stig joka oli kyllä aivan yhtä huono kuin levylläkin, kantria ja iskelmää pikkutuhmilla lyriikoilla varustettuna. Uusista kappaleista ainoastaan 'Ryypyn' Hevoshullu remix toimii itselle, kantrista en muutenkaan ole koskaan välittänyt.

Kauas on tultu herran alkupään hauskoista ja ironisista R&B kappaleista Edu Kehäkettusen kanssa mutta vielä alemmas on vajonnut Mikkolan Matti, joka Stigin bändissäkin esiintyi. Tehosekoittimen kultaiset hitit ovat muisto vain, mutta toisaalta valtayleisö näyttää edelleen suhtautuvan näihin biiseihin aika suurella innolla. No, kaikkia ei voi aina miellyttää :)



22-Pistepirkon ja French Filmsin keikkojen jälkeen mua olisi ollut lähes mahdoton vakuuttaa lähes millään musiikilla, olkoonkin että Pariisin Kevät on mielestäni yksi suomenkielisen popin parhaita saavutuksia tänä päivänä. Kirjoitinkin bändistä pienen arvion uuden levyn ilmestyttyä viime helmikuussa.



Kaverini halusi mua enemmän katsastaa Pariisin Kevään setin Pakkahuoneen puolella, joten lähdin sitä myös itse katsomaan. Koko setti oli lähes yksinomaan hittikimaraa ja vähän vanhempiakin biisejä kuultiin. Tosiaan hieman kylmäksi se kuitenkin jätti niin huikeiden aiempien keikkojen jälkeen ja paremmin se toimikin viimeksi kun kävin katsomassa Yo-talolla 1,5 vuotta sitten. Pienempi klubiympäristö sopii tällekin bändille isoa lavaa paremmin.



Itselleni illan päätti kovasti odottamani The Soundsin DJ-setti, jota tosin en katsonut loppuun saakka sillä Klubi oli niin täynnä ihmisiä että tanssiminen siellä oli lähes mahdotonta. Hyviä biisivalintoja kyllä kuultiin mutta olisin kaivannut että Maja Ivarsson olisi ottanut tilanteen haltuun ja toastannut biisien päälle.



Lauantaina vuorossa oli Doris, ja päällä supertyylikäs Original Heteroes-paita. Evan & Manun jätin tosiaan näkemättä, sillä olin vasta Monsters of Popissa heitä katsomassa. Doriksessa esiintyi siis Kiki Paun ja Barry Andrewsin diskon ohella festareiden bändeistä kolmen kärkeen kirinyt Kap Kap jolta on kuulemma tulossa uusi levy alkuvuodesta. Edellinen 'Holy Are You' on yksi englanninkielisen Suomi-rokin parhaita levyjä!





Bändit olisi ehdottomasti kannattanut laittaa toiseen esiintymisjärjestykseen, sillä Kap Kapin keikan aikaan Doriksssa oli vain kourallinen yleisöä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan itseäni haitannut koska bändi veti niin hurmoksellisen shown. Analogisyntetisaattorit pulputtivat hapoissaan ja rumpali nakutti kellontarkasti niin huikeita rytmejä että tajunta alkoi väkisinkin laajentua. Lähes epileptisesti lavalla liikehtinyt laulaja oli vielä kuin piste i:n päälle.



Itselle Barry Andrewsin disko ei oikein iskenyt ja istuttiinkin keikan ajan pöydässä juttelemassa kaverin kanssa. Melko unelias meininki keikalla olikin ja yleisö enimmäkseen istui lattian reunoilla fiilistelemässä. Tälläisellä musiikilla olisi ollut parempi aloittaa ilta, kuin keskeyttää edellisen artistin ansiosta hyvässä nosteessa ollut vauhti.



Illan viimeisenä artistina esiintyi Kiki Pau joka myös veti varsin mallikkaan setin. Takki oli kuitenkin jo huikean ensimmäisen keikan ansiosta hiukan tyhjä, ja niinpä mielestäni Kap Kapin show olisi itseoikeutetusti kuulunut puolen yön nurkille.

Hyvä ilta kuitenkin kaiken kaikkiaan, ja koko festareihin mahtui siis runsaasti todella hyviä keikkoja. Nyt vain odottelemaan että pari viikonlopun esiintyjistä pistää levynsä ulos. Myös French Filmsiltä on odotettavissa uutta levyä ensi vuoden puolella.