Molemmista ravintoloista saa erityyppistä ruokaa, vaikka keittiö tietysti on hotellissa yhteinen. Paja Barin erikoisuutena ja jopa lähtökohtana toimii tamperelaisuus ja Manserock, joka näkyy oikeastaan kaikessa. Taustalla soi käytännössä mitä vain, missä Epe Heleniuksella on jollain tavalla ollut näppinsä joskus pelissä. Sisustus ja ruokalista on luotu yhteistyössä Popedan, Eppu Normaalin ja Yön kanssa, ja olinkin yllättynyt, että musiikki ei ollutkaan pelkästään jäänyt jumiin 80-luvulle, vaan se oli melko lavea läpileikkaus koko tamperelaisen rockin historiaa. Salista löytyy myös vinyyleitä soittava aito jukebox, josta voi itse valita myös vieläkin vanhempaa Manserockia, mikäli taustamusiikki ei miellytä. Aiheeseen liittyen seinät on somistettu julistein, kultalevyin ja soittimin. Löytyypä sieltä myös esiintymisasuja.
Lisäksi nuo bändit näkyvät Paja Barin ruokalistalla, sekä konkreettisesti, että mielikuvissa. Listalta löytyvät ruokien nimet ovat rock-henkisiä, ja osa niistä on nimetty edellä mainittujen artistien mukaan - on Juki Lewisin "Hot Rock -tikkuja", Paten lihapullia, Martti Syrjän moussakaa ja Juha Torvisen basilikajäätelöä. Lisäksi ruokalistat tuovat mieleen bändien vinyylialbumit. Meidän pöytäämme tulleissa etukansissa komeilivat Eppu Normaalin 'Kahdeksas ihme' ja Popedan 'H.Ö.N.Ö.'. Tarkkaavainen ruokalistan suunnittelija olisi tosin saanut jälkimmäisestä levystä enemmänkin irti, sillä levyltä löytyy mm. sellaisia kappaleita kuten 'Oodi makkaralle', 'Siankorvaa ja Raanavettä' sekä 'Tulta munille'. Näistä olisi saanut oivallisia annosten nimiä!
Paja Barilla, ja koko Tornihotellilla on vielä yksi ässä hihassaan, ja ne ovat Pyynikin Käsityöläispanimon varta vasten suunnittelemat ja tekemät oluet - Paja Tender ja Paja Vasara. Näitä kahta olutta saa vain alakerran baarista, jälkimmäistä tosin huoneiden minibaareistakin, mutta esimerkiksi Moro Sky Barissa niitä ei ole, mikä kieltämättä on hieman sääli. Paja Vasaran pohjana toimii panimon oma portteri, joka valittiin heinäkuussa Berliinissä Global Craft Beer -festivaaleilla maailman parhaaksi käsityöläisportteriksi. Tornin tarpeisiin sen makua on vain hieman vielä hiottu, ja alkoholiprosentti hilattu 8,8%:n, joka symbolisoi hotellin korkeutta, 88 metriä. Valitsin tuon oluen itsekin, ja huomasin prosentit vasta pöydässä. Niinpä ystävällinen tarjoilija kertoi minulle tämän tarinan.
Me siis selailimme ensiksi baaripuolen ruokalistaa, mutta koska molemmat halusivat kunnon liharuokaa, ja minä erityisesti burgeria, päädyimmekin tilaamaan kaikesta huolimatta Grill It!:in listalta. Alkupalaksi jaoimme hieman erilaisemman talon platterin, siihen nimittäin tuli mm. kampasimpukkaa, mustekalaa, riimihärkää, vuohenjuustomoussea ja tomaattikeittoa. Ja kaikki maistuivat niin herkulliselta, ja kampasimpukkakin oli valmistettu juuri oikein. Olen joutunut aiemmin pettymään juuri tuon ruuan kanssa, mutta en tällä kertaa.
Pääruuaksi söin paikan burgerin, ja jos alkupalassa olivat maut kohdillaan, niin sitä ne todellakin olivat myös tässä. Tuo annos meni kertaheitolla omiin kaikkien aikojen TOP 5 purilaiskokemuksiin. Ja minä jos kuka hampurilaisista jotakin tiedän, kuten pidempään blogia lukeneet tietävät. Pihvi oli täydellisen medium, ranskalaiset selvästi itse tehtyjä ja mahtavan rapsakoita, ihan rehellisesti kaupungin parhaita ranskalaisia, kyllä, O'Connells on nyt selätetty. Kastikkeet olivat maukkaita ja salaatit raikkaita. Myös kylkeen tullut coleslaw oli herkullista.
Jos jotakin jäin kaipaamaan, niin ranskalaisille olisi voinut tulla pieni dippikastike, lautaselle olisi mahtunut. Mutta ei se annoksesta silti pisteitä vie pois. Ajatellaan vaikkapa, että siitä olisi tullut vielä plussaa! Annos oli myös niin suuri, että alkuruuasta johtuen en edes jaksanut kaikkea syödä, mikä tietysti hieman jäi harmittamaan, sillä oikeasti olisin halunnut nuolla koko lautasen puhtaaksi. Tätä burgeria kannattaa siis lähteä syömään, vaikka ei hotellissa yöpyisikään. Kaiken lisäksi siitä saa S-Etukortilla muutaman euron alennuksen.
Ruuan jälkeen pistäydyttiin ennen nukkumaanmenoa vielä yksillä ylhäällä Moro Sky Barissa, 25. kerroksessa katselemassa öisiä Tampereen valoja. Tunnelma oli vielä huomattavasti väkevämpi, mitä ensimmäistä kertaa päiväaikaan siellä käydessäni. Todellakin tänne pitää tulla vain baarinkin takia. Kun nyt olen miettinyt muutamaan otteeseen Liberty or Deathissa Helsingissä käytyäni, että mistä muualta kuin Masu Asian Bistrosta Tampereella saisi kunnollisia drinkkejä, niin tämä ainakin nyt menee kokeltavien paikkojen listalle. Seuralaiseni nauttima basilika-ginimojito (!) oli mielenkiintoinen, mutta erittäin maukas juoma. Itse tyydyin kuitenkin tällä kertaa ihan vain olueen.
Moro Sky Barin unisex-vessassa on muuten upea kattokruunu, ja peiliä kiertävät lamput, kuten entisaikojen elokuvatähtien pukuhuoneessa. Tietysti sieltä on myös suuri ikkuna, josta näkee maisemia.
Ja niin täynnä olin illallisesta, että edes aamulla ei vielä ollut kauhea nälkä. Solo -aamiainen tarjoillaan samassa Grill It! -ravintolassa, jossa kävin aiemmin jo lounaalla, ja jonka listalta tilasimme illallisen. Ns. kylmässä pöydässä oli monenlaisia leikkeleitä, ilmakuivattua kinkkua, aitoa salamia ja savulohta, juustoa, salaattia, suolakurkkua, kurkkua, paprikaa ja tomaattia. Leipiä oli useaa sorttia, ja ne leivotaan paikan päällä itse. Lisäksi lämpimistä ruuista löytyi tietenkin pekonia, munakasta, mustaamakkaraa ja Teivon Lihan pikkunakkeja. Myös puuroa, muroja ja myslejä oli tarjolla, samoin kuin monenlaisia tuoreita hedelmiä. Ja niin kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi, niin jälkiruuaksi oli vielä sini- ja valkohomejuustoja sekä kahdenlaisia leivoksia, joista erityisesti suklaamoussekakku vei kielen mennessään.
Solo -aamiaisella kahvi tai tee tarjoillaan pöytään, vaikka kyllä sitä automaatistakin saa itse hakea. Tarjolla ollut appelsiinimehu myös saa erityismaininnan multa, sillä liian usein näillä hotelliaamiaisilla mehu on lantrattu liian laihaksi, mutta täällä sekin maistui kunnolla appelsiinilta.
Tuhdin aamiaisen jälkeen ehdin vielä hetken löhöillä, kunnes piti lähteä töihin. Niin kovasti miellyin tähän pieneen arjen piristykseen, että jätin hotellin haikein mielin taakseni, olisin totta vie viihtynyt siellä paljon pidempäänkin!
