Herkullisia makuja, Umami

Umami on yksi ihmisen aistimasta viidestä perusmausta makean, suolaisen, happaman ja karvaan ohella. Umamia sanotaan esiintyvän esimerkiksi arominvahventeena käytetyssä natriumglutamaatissa, joissain juustoissa, soijakastikkeessa ja hyvin kypsyneessä tomaatissa sekä maustamattomassa lihassa. Umami on japania, 旨味, ja se tarkoittaa suomeksi likimain "herkullinen maku" tai "miellyttävä, ruokahalua herättävä maku" ja sen määritteli perusmauksi ensimmäistä kertaa japanilainen Kikunae Ikeda vuonna 1908.

-Wikipedia

Umami on myös Tampereen tuorein tulokas sushiravintoloiden saralla. Aiemmin Tampereen Kauppahallissa samalla paikalla sijainnut muistaakseni kaupungin ensimmäinen sushiravintola Norimaru lopetti, ja tyhjää aukkoa täyttämään saapui alkukesästä helsinkiläinen Liqun Zhang. Kävin täällä nyt ensi kertaa syömässä, ja kyllä tällä ehdottomasti paikkansa on kaupungin tarjonnassa, eikä vähiten varsin kustannustehokkaan hinnoittelun ansiosta.





Poikkeavaksi Umamin listan tekee se, että tilattavia vaihtoehtoja on vain kolme, ja niidenkin erona on ainoastaan sushien määrä. Kaikki kolme vaihtoehtoa ovat kokin valintoja "Omakase", eli sushien sisältö vaihtelee, ja kokki itse valitsee kulloinkin tarjolla olevien sushien raaka-aineet. Vaikuttamaan näihin toki pääsee, esimerkiksi kasvisruokavalion omaava voi hyvin pyytää sushinsa vain kasvistäytteellä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa on kuusi pientä hosomakia ja neljä nigiriä, eli kahdeksalla eurolla saa kymmenen palaa sushia. Keskimmäinen "Omakase" maksaa 12 euroa ja sisältää kuusi isoa makia, ja viisi nigiriä. Itse valitsin kaikista suurimman, eli "Omakase" kolmen, johon tuli kaksi tamagoyakia, eli japanilaista omelettia, sekä kuusi isoa makia ja kuusi nigiriä. Jälkimmäisen hinta oli 15 euroa. Kaikissa vaihtoehdoissa yhden sushin hinnaksi jää siis n. euron kappaleelta.

Oman lajitelmani maut olivat erittäin mainiota, sain siihen mm. pari spicy salmon -makia, joissa todella oli jopa pientä potkua aistittavissa. Ainoastaan tamagoyakit eivät olleet niin mieleeni, mutta nämäkin ovat makuasioita. Olin hintalaatusuhteeseen erittäin tyytyväinen, ja vaikka Watamin tai Sakuran buffetissa samalla rahalla saakin enemmän, maistuivat nämä niin paljon tuoreemmilta kuin nämä mihin yleensä olen tottunut.

Umami sijaitsee hallissa vielä oikein kätevästi melkein heti Hämeenkadun pääovien jälkeen keskikäytävällä toisessa looshissa, joten sushit saa napattua helposti mukaan vaikka vain ohimennen. Tästähän voisi tulla vaikkapa ihan vakituinen sushin noutopaikka!

Masu täynnä Aasiaa

Vihdoinkin, siis todellakin vihdoin pääsin syömään Hans Välimäen viime talvena Tampereelle avaamaan Masu Asian Bistroon. Vannoutuneena sushin ja vietnamilaisten kesäkääryleiden ystävänä tiesin jo mitä makumaailmaa odottaa, mutta kesti vain näin kauan, että sain mukaan luottoystäväni, keitä jälleen pääsin tiistaina näkemään.

Aloiteltiin iltaa ensin Armas Katukeittiö & Viinibaarissa nurkan takana, sillä Masu aukeaa alkuviikosta vasta klo 18. Siellä nautiskeltiin aperitiivina jo viime talvena maistamaani Viinitallin maahantuomaa espanjalaista valkkaria Bodega El Angoston Angosto Blancoa, ja päivitettiin tuoreimmat kuulumiset. Kuudeksi siirryttiin Masuun.

Ja voi hitto, minkä ensivaikutelma sisään ravintolaan astuminen jo sai aikaan. Upeasti sisustetun baarin läpi kuljetaan ravintolan perälle saakka, joka on jo ex-Flamesta ja aikanaan samassa liiketilassa sijainneesta pankkisalista tutulla tapaa alakerrassa. Varsinaiset ravintolapöydät sijaitsevat siellä. Sisustus on tumma, ja täynnä pieniä yksityiskohtia, hyvin omintakeisesti kuitenkin toteutettuna. Kuten ravintolan ideologiaankin kuuluu, tämä ei ole puhtaasti Aasiaa, vaan siihen yhdistyy erilaisia elementtejä, aivan niin kuin ruuassakin. Upea paikka kuitenkin on ateriakokemuksesta jo puolet, tälläkin kertaa.















Me tilasimme erilaisia annoksia jaettavaksi, ja pöytään kannettiin Nahm Jimiä, Hirata Bunia, Rapugyozaa, Cornis Crab Harumakia ja Asian Fish & Chipsiä. Ystävättäreni ottivat lisäksi vielä jälkiruuaksi Giant Xoco -suklaakakkua, johon tuli myös vihreästä teestä tehtyä Tampereen Jäätelötehtaan jäätelöä, fudge-kastiketta ja paahdettua valkosuklaata. Itse tilasin jälkiruokadrinkiksi baarin puolelta Cucumber Gin Sourin. Erityismaininta myös ruokien tarjoilusta, joka oli aivan erilaista, johon täällä on ravintoloissa tottunut. Parhaimmillaan ruoka oli aivan mielettömän hyvää, joskin gyozat olivat hieman turhan mietoja omaan makuuni, ja kevätkääryleet tavanomaisia. Listalta löytyy kuitenkin melkoinen määrä vaihtoehtoja, joten kokeiltavaa riittää. Omiksi suosikeiksini näistä nousivat ylitse muiden Nahm Jim, Hirata Bun ja Fish & Chips.

Hyvän ruuan ja kiehtovan sisustuksen lisäksi palvelu oli todella loistavaa. En muista saaneeni yhtä hyvää asiakaspalvelua ravintoloissa juuri koskaan, ja sitä tuli niin omalta tarjoilijaltamme, kuin baarimikoltakin. Meistä huolta piti MasterChef Suomen 3. kauden yksi parhaista, Aki Keskitalo.

Aasialaisesta ruuasta intoiluni sai kunnon sysäyksen viime sunnuntaina, kun vihdoin katsoin Netflixistä dokumentin Jiro Dreams of Sushi, joka kertoo Japanissa kulttikokin leimaa nauttivasta Jiro Onosta. Hän lienee maailman kuuluisin sushimestari, ja hänen ainoastaan sushia tarjoilevalla ravintolallaan on kolme Michelin -tähteä.

Mun teki mieli mennä sushille tietysti jo heti sunnuntaina, mutta silloin oli ruoka jo kotona mietittynä. Mutta Masun lisäksi tuli käytyä viikolla sitten vielä uudestaan Sakura Watamisushissa. Nyt on taas hetken masu täynnä aasialaisesta, mutta Välimäen ravintolaan on kyllä pakko päästä pian toistamiseen, listalle jäi niin monta kiinnostavaa ruokaa kokeiltavaksi!

Sakura Watamisushi

No niin, olympialaiset on taputeltu ja Suomi pelasi upeat pelit Venäjää ja varsinkin USA:ta vastaan. Onneksi olkoon Leijonille pronssista, ja Selänteelle hienosta palkinnosta. Nyt toukokuuta ja MM-kisoja odottelemaan.

Kävin eilen testaamassa Tampereen uusimman sushiravintolatulokkaan, Sakura Watamisushin Kuninkaankadun kävelykadulla. Kuulin paikasta ensimmäistä kertaa vasta viime viikolla Sivumaku -blogin kautta, vaikka paikka näyttäisi olleen pystyssä jo ainakin joulukuusta. Ei ole vain tullut kiinnitettyä huomiota ohi kävellessä.

Bloggaja-Jani oli käynyt itse kokeilemassa paikkaa, ja julkaisi kielen mennessään vievän kuvan bloginsa Facebook -sivulla. Ja vaikka kuva oli hieman suttuinen kännykkäkamerakuva, eikä välttämättä tehnyt edes täysin oikeutta ruuille, riitti sekin houkuttelemaan mut paikan päälle.

Ja hyvä että menin. Fiilistelin koko viikonlopun jo etukäteen noita herkullisen näköisiä suupaloja, eivätkä ne tuottaneet pettymystä. Se, millä tämä paikka erityisti vetää pisteet kotiin on valikoima. Olisi ehkä pitänyt ihan laskea kaikkien makien ja nigirien määrä, mutta kyllä niitä muutaman kymmentä erilaista oli. Mereneläviä oli montaa sorttia, useita kaloja, mustekaloja, rapuja, katkarapuja, raakana ja kypsänä. Ylivoimaisesti suosikseni nousivat silti seesaminsiemenillä päällystetyt uramakit, joissa oli kasviksia ja mahdollisesti mätiä sisällä.









Lisäksi tarjolla oli myös Watami Sushin tapaan perinteisiä kiinalaisia ruokia, sekä friteerattua kanaa ja kevätrullia, mutta nämä jätin tarkoituksella kokeilematta. Maha tuli jo niin täyteen kaikesta sushistakin.

Ulkoa ravintolaan ei tosiaan meinaa kiinnittää minkäänlaista huomiota. Liiketila on putkimainen ja kadulle päin kapea. Erityismaininta pitää kuitenkin antaa paikan viihtyisyydestä, sisustus on moderni, ja japanilaishenkinen kuvitus vie ajatukset itämaille. Juuri sisustuksessahan aiemmalla suosikillani Watamilla olisi hiukan on petrattavaa, vaikka ihan hyvin sielläkin olen useita kertoja asioinut. Nyt kuitenkin Tampereen ykköspaikan tittelin ottaa Sakura. En tosin ole täysin varma, onko tällä eri omistaja, vai onko saman yrityksen ravintola kyseessä.

Sakurassa buffet on myöskin tarjolla viikon jokaisena päivänä, jopa arki-iltaisin, mikä on ehdottomasti plussaa tälle paikalle. Hinta arkena lounasaikaan on 12 euroa ja muina aikoina 18 euroa. Tietenkin myös listalta saa tilattua annoksia, ja näin avajaistarjouksena buffetista voi kerätä susheja myös kotipakettiin euron kappalehintaan.

Herkutteluviikko

Niinhän se on sitten kesäloma tältä erää takana. Tai no, kolme viikkoa tuli lomailtua tähän palaan, ja enimmäkseen ilmat olivat ihan suotuisat. Taisin tosin vältellä niitä huonoimpia päiviä muualla, ainakin kuulopuheiden mukaan. Seuraavat lomapäivät ovat sitten Flow-viikonlopun nurkilla, jonne myös majoitus ja matkatkin tuli vihdoin buukattua. Syksylle jäi vielä pari lomapäivää vapaasti käytettäväksi.

Viimeinen viikko siis vierähti ihan vain kotikaupungissa tuota yksittäistä Akaan päiväreissua lukuunottamatta. Tuli täälläkin sentään lomasta nautiskeltua, etenkin ruuan merkeissä. Maanantaina oli Roosterin Reggaeta ja Makkaraa, tiistaina Zarillon burgertiistaita ja jälkkärikahvit Café Europassa. Keskiviikkona käytiin Watamin sushibuffetissa ja torstaina piti käydä uudelleen kokeilemassa Shawarma Jahalan tarjontaa. Jälkimmäisessä kävin kerran aiemmin jo alkukesästä, mutta nyt kokeilin vaihtelun vuoksi kana shawarmaa. Se oli itse asiassa yllättävän hyvää, kun mulla ei oikein vertailukohtaa ole, en ole edes kanakebabia koskaan maistanut. Budapestin Hummus Barin loistava tarjonta mielessäni en vielä uskaltanut tilata Jahalan hummusannosta, mutta sekin pitänee käydä jossain vaiheessa kokeilemassa, kun kerran Tampereelta edes yksi paikka löytyy, josta sitä listalta saa. Jos tiedätte muitakin, saa vinkata! Jälkkäriksi torstaina valikoitui takaisin Aschanista Wayne's Coffeeksi muuttunut kahvila Koskipuiston laidalla. Mustikkajuustokakku ei jättänyt kylmäksi :)

Myös Watami yllätti positiivisesti, ei niinkään ruuan tasosta johtuen, se kun on aina mitä loistavin. Nyt vieläpä kuulin erään helsinkiläisen kehuneen paikan susheja, ja se on paljon se, siellä kun on pikkasen enemmän myös mihin verrata. Iloiset uutiset johtuivat siitä kun huomasin, että vihdoinkin suosimani lounasbuffetti katetaan myös viikonloppuisin. Veikkaanpa että kysynnällä on ollut asiaa tämän kanssa, eli en ole ainoa, joka tästä on haaveillut. Hinta tosin on muiden kiinalaisten ja intialaisten viikonloppubuffetien tapaan korkeahko, mutta ehkäpä tarjolla on myös enemmän vaihtoehtoja. Pitää jossain vaiheessa kokeilla! Toijalan reissulla ei ruuan tasosta tarvinnut myöskään tinkiä, sillä ystäväni olivat kattaneet pöydän koreaksi. Tarkoitus oli alunperin grillailla, mutta sadepäivästä johtuen tehtiinkin ruuat sisällä, ja sain vieläpä pitkästä aikaa ohukaisia mansikkahillolla :P

Ahdin antimia

Tässä muutamia ruokakuvia EOS M:n läpi katsottuna. Me likey! Pääosaa esittää sushi, sillä kävin eilen pitkästä aikaa lounaalla Watamissa, koska loma. Sivuosassa nähdään katkarapuleipä.

Yksi suurimpia ruokarakkauksiani kautta aikojen on se perinteinen katkarapuleipä, jossa kaikessa yksinkertaisuudessaan paahtoleipäviipale voidellaan majoneesilla ja päälle ladotaan runsas keko rapuja, sekä kruunataan keitetyllä kananmunalla, sitruunaviipaleella ja tillillä. Tälläisiä saa ainakin laivalta, sekä tiettävästi edelleen Tampereella Stockmannin Delistä.

Olen tehnyt sellaista lukuisia kertoja itse, mutta myös erilaisia kehittelemiäni mätivariaatioita, kuten ruohosipuli-punasipuli-smetanalla ja saaristolaisleivällä. Tällä kertaa tein hieman perinteisemmän Toast Skagen -tyyppisen ratkaisun ja sekoitin majoneesin katkarapujen joukkoon. Päälle laitoin vain keitettyä kananmunaa, ja nokareen merilevämätiä. Olen useasti ajatellut, että tämä ruoka on mulle se mitä söisin, jos joutuisin syömään vain yhtä ja samaa ruokaa joka päivä koko loppuelämäni :)

Matkalla

Ennen matkalle lähtöä piti tietenkin käydä jälleen hyödyntämässä arkivapaa Watamin sushibuffetissa Tuomiokirkonkadulla. Sijainti oli kuitenkin sopivasti linja-autoaseman nurkilla, josta oltiin hyppäämässä Expressbussin kyytiin naurettavan edulliseen viiden euron hintaan. EB on selkeästi alkanut kilpailemaan oikein kunnolla Onnibusin kanssa, mikä on tietenkin kuluttajalle pelkästään hyvä asia.





Kolmessa vartissa tuli mätettyä taas sellainen määrä herkkuja, että loppupäivästä ei enää nälkä yllättänyt ja laivallakaan ei siis tullut ruokailtua enää menoiltana.

Olen viimeiset parikymmentä vuotta matkustanut Tukholmaan pääasiassa Siljalla, ja siltä osin nyt tehty matka Vikingillä oli sekä positiivinen, että myös negatiivinen kokemus. Laivana meillä oli siis Mariella jossa ei kyllä juurikaan ollut mielenkiintoisia ajanviettopaikkoja, jopa perinteinen pubi puuttui kokonaan. Matka oli kuitenkin huomattavan edullinen, perillä sataman sijainti aivan loistava Söderin kiertelyä ajatellen ja toisaalta vanhemmassa laivassa oli lapsuuden laivamatkustamisen nostalgiaa.







Merellä oli kova tuuli, ja kannella tietysti kylmä. Mariellan eduksi voi kuitenkin myös lukea laajat ulkokannet joilla varmasti olisi kesällä todella mukava paistatella päivää. Siljalla kun aurinkokantta on aina hirmu vähän. Lopuksi oli pakko laittaa vielä yksi pakollinen kännihyttikuva :)

Aamiainen Food Gardenissa oli myös aivan loistava. Vaikka buffetaamiainen on usein aivan riittävä täyttämään päivämatkalaisen mahan koko päiväksi, ja Vikingillä myös selvästi kilpailijaa edullisempi, käyn mielelläni yleensä syömässä hieman monipuolisemman erikoisaamiaisen mikäli se on mahdollista.





Mariellalla oli todella loistavat sämpylät ja leikkelevaihtoehdot, ja kuten kuvista näkyy, mahtava juusto- ja hedelmätarjonta. Mäti ja croissantit ovat suurta herkkuani. Jälkiruuaksi meni vielä pala prinsessakakkuakin O:)

Näillä sitten jaksoikin tosiaan koko päivän kaupungilla. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, hyvä että palan kakkua jaksoi Café Stringissä syödä. Laivalle sai taas tarpoa osan matkaa lähes polviin asti ulottuvassa hangessa, niin hyvin Tukholmassa oli lumityöt tehty. Lopulta kuitenkin päivän hämärtyessä, päästiin takaisin satamaan ja lepuuttamaan jalkoja ennen "iltarientoja".





Mainitsin jo joskus aiemmin, että mulla on tarkoituksena ollut vaihtaa Eau de Toilette-merkkiä. Ostin uuden tuoksun kuitenkin vasta nyt laivalta, ja pitkään harkittuani edellisen Armanin 'Coden' ja Guccin 'Guiltyn' välillä päädyin jälkimmäiseen.

Kaupan ulkopuolella kahvilassa linnanjuhlat keräsivät sankat katsojajoukot laivallakin television ääreen. Itseä koko juhlat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, vaikka seuraavana päivänä lehdestä bongaamani kuva Teuvo Hakkaraisesta kävelemässä käsi kädessä Perussuomalainen-lehden päätoimittajan kanssa toki lämmitti mieltäni :)



Nälkä ei torstainakaan meinannut tulla, mutta käytiin kuitenkin katsomassa laivan ravintolatarjontaa vähän tarkemmin ja päädyttiin siten Ella'siin syömään. En ole varmaankaan koskaan saanut niin hidasta palvelua, sekä ennen ruokaa, että laskua odotellessa. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan tehnyt mieli vaihtaa buffetiin erityisesti nälättömyyden, mutta hinnankaan (á 38€) vuoksi.

Ella's tarjoaa kuitenkin sopuhintaisia (ja kokoisia) annoksia laivalla. Uskoisin, että Mariellan Tapas & Wine-tapasbaari tarjoaisi ehkä itselleni eniten elämyksiä tuolla laivalla. Ehkä sitten ensi kerralla?

Takaisin Helsingissä meillä oli puoli päivää aikaa kulutettavaksi, sillä johtuen jo edellämainitusta Expressbussin hyvästä tarjouksesta myös paluumatka oli otettu viiden euron vuoroon, ja olihan mulla vielä vapaapäiväkin.



Päätettiin shoppailun asemesta käydä katsomassa Tennispalatsilla, jos siellä pyörisi jokin mielenkiintoinen elokuva päivänäytöksessä, ja sellaiseksi 'Moonrise Kingdom' osoittautuikin.

Työkaveri on isompi Wes Anderson-fani, itse en niinkään ole miehen tuotantoon perehtynyt takavuosien 'The Royal Tenenbaumsia' lukuunottamatta, josta en kylläkään muista enää juuri mitään :) Moonrise Kingdom oli kuitenkin varsin hauska ja viihteellinen elokuva bussia odotellessa. Tarina on lämminhenkinen nuorten seikkailu, joka sijoittuu 60-luvulle.



Päivän todellinen mielenräjäyttäjä oli kuitenkin 'Cloud Atlaksen' (Pilvikartasto) traileri. Sen visuaalisuus teatterissa aiheutti samanlaista henkeäsalpaavaa tunnetta jota viimeksi olen kokenut 'Inceptionin' ensi-illassa. Tämä näyttää todella vakuuttavalta ja odottamisen arvoiselta elokuvalta, harmi, että sitä joutuu vielä odottamaan useamman kuukauden. Efektien lisäksi itse tarina vaikuttaa kuitenkin niin mielenkiintoiselta, että malttanen odottaa maaliskuun alkuun asti! Huikeaa.



Reissussa aina vähän rähjääntyy, mutta taas olen muutamaa kokemusta rikkaampi. Töiden jälkeen eilen käytiin vasta kesällä Tampereelle muuttaneen työkaverin kanssa syömässä tamperelaisittain siipiä, missäpä muuallakaan kuin Tampereen parhaassa siipipaikassa Hookissa! Ruoka oli jälleen aivan taivaallista, itse otin huurteisen lomassa myös sipulirenkaita.

Nyt olisi tarkoitus lähteä ihan juuri Pakkahuoneelle Designtorille katsastamaan tarjontaa. Oikeastaan mitään ostettavaa ei äkkiseltään tule mieleen, mutta katsotaan tuleeko tehtyä heräteostoksia :)