Kuoleman haukkojen unitrippi

Tamperelaisen Death Hawksin uusi, omaa nimeä kantava levy ilmestyi virallisesti tänään.

Olen kerran ehtinyt bändin nähdä livenäkin, viime vuonna Aspinniemessä 5 minuutin festivaaleilla, mutta debyyttilevy 'Death & Decay' ei kuitenkaan aivan täysillä aiemmin iskenyt. Nyt uusi levy vaikuttaisi ensikuuntelun perusteella osuvan paremmin omaan musiikkihermoon. Ensilevyn juurirockia, 60-lukua ja jopa countryä on tällä levyllä feidattu merkittävästi ja tunnelma on nyt paljon syvempi. Suurimmat folkvaikutteet ovat vaihtuneet avarampaan saundiin, ja bändin kohkattu psykedeelinen rock tulee entistä vahvemmin esille. Erityisesti etnisiä instrumentteja on enemmän käytössä.

Levyltä lohkaistu 'Black Acid' on mielettömän diippi, hypnoottinen yhdeksänminuuttinen trippi jonnekin jokaisen mielensisäisiin Afrikoihin. Videosta nyt puhumattakaan. Vaikuttava kokemus sinänsä, joten uudella levyllä on mahdollisuus jopa alkaa toimimaan ihan eri tavalla. Ainakin ensivaikutelma on hyvä. Levyn kantta klikkaamalla pääset Spotifyn kautta uuteen levyyn.

Syyskuu

Tämä on syyskuun ensimmäinen postaus. Syksy todellakin vaikuttaa tulleen vaikka tänään taivas repesikin ihanaan auringonpaisteeseen päivällä ja aurinko lämmitti mukavasti. Reilun viikon päästä on tiedossa yks aika siisti juttu mutta palaan siihen aiheeseen kun se on ajankohtaista.

Perjantaina kuitenkaan näin lämpimästä ilmasta ei ollut tietoakaan kun lähdin hyvästelemään Aspinniemen kesäsiirtolan tarkoituksenani katsella mm. aiemmin mainittu 'Requiem for Detroit'-dokkari.



Mulla oli päällä tossut, pipo, huivi, farkut, t-paita, farkkupaita, ohut neulepaita ja armytakki ja silti Näsijärveltä tuuli todella kylmästi ja ilkeästi. Rannassa oli todella viluista olla ja siinä oikeastaan toivoi että tarjolla olisi ollut vilttejä joihin olisi voinut kääriytyä.

Vajaan tunnin Future Shortseja katseltuani ehdin jo pohdiskella että miten tulen kestämään useamman tunnin ulkona istumista, kun vielä flunssakin on lievästi koko ajan päällä. Tuntui viisaammalta päätökseltä vain ottaa ja lähteä kävelemään.



Onneksi tuo Requiem for Detroit tuli sitten lauantai-iltana katsottua netistä, sillä se oli kerrassaan mielenkiintoinen pätkä. Aika pysäyttävää nähdä suuren kaupungin olevan siinä kunnossa kuin Detroit on, sillä media antaa aina Amerikasta niin puhtoisen ja kaunistellun kuvan maana jossa ei ole minkäänlaisia ongelmia.

Latasin viikonloppua varten bussikorttiakin ja eilen oli tarkoitus lähteä kiertelemään Tampereen lähiöitä mutta lähtö venyi sen verran pitkäksi että lopulta päädyttiinkin vain käymään kaupoilla sekä idässä että lännessä. Oli paljon mukavampi vetäytyä sisälle lämpimään tekemään tortilloita ja tulipa se ensimmäinen pullo Casillero Del Diabloakin korkattua pitkästä aikaa. Itsellä kesä on selkeästi valkkariaikaa ja vaikka sitä tulee talvellakin jonkin verran juotua, punaviini toimii selvästi kylmällä paremmin.



Aamusta oli vielä koleaa mutta sitten aurinko näyttäytyi puolen päivän aikaan ja Moron Peräkonttikirppistä ja Ojakadun Designtoria sai kierrellä lämpimässä ja kuulaassa syyssäässä.

Keskustorilla oli kaikenlaista myytävää mutta itse en oikein krääsästä välitä. Sen sijaan silmät kiinnittyvät aina yleensä musiikkiin ja joskus koruihin.



Tällä kertaa mukaan tarttui melkein pääasiassa vain ensimmäisiä, mutta pari todella timmiä löytöä. Max Mixit ovat pääasiassa 80-luvulla deejiille valmistettuja kokoelmalevyjä joilta löytyy sekä ääniefektejä omien miksausten kanssa käytettäväksi, että biisit erikseen sekä deejiin tekemä valmis megamiksaus kaikista yhdessä. Lisäksi mukaan tarttui pari ihan tavallista kokoelmalevyä 80- ja 90-lukujen taitteesta takuuvarmaa hittikamaa! Soi muuten juuri nyt :)



Kirppikseltä ja Designtorilta tarttui myös mukaan pari ostettua sekä pari ilmaista korttia jääkaapin oveen. Mulla on siinä jääkaappimagneettien lisäksi ollut aiemmin mm. Pulp Fiction ja Charlie Chaplin-kortit tavallisten matkamuistojen lisäksi. Erityisesti ihastuin tuohon robottikorttiin!



Muuten ei kyllä nyt Designtorilta tarttunut mukaan mitään. Coston lakkia en vieläkään raaskinut ostaa ja Melodicalla oli myynnissä niin vähän mielenkiintoisia paitoja tällä kertaa. Pitää kyllä kehua tuota Ojakadun Designtoria siitä että siellä on ehdottomasti kivempi tapa kierrellä ja katsella kuin vaikkapa nyt Pakkahuoneella. Toivottavasti DesignOnTampereesta joku lukee palautteeni :)

Muutama tunti vierähti kuin siivillä kaupungilla kierrellessä. Kierroksen jälkeen käytiin syömässä Tay-Do:ssa ja lopuksi Europassa pelailemassa Kimbleä ja Trivial Pursuitia. Kirppiksen jälkeen oli jo tullut mutusteltua korvapuusti, ja Europassa Latte Mochan kanssa meni vielä suklaa-kirsikkamuffinsi. Herkkuperse kuittaa, vielä tekisi mieli jäätelöä :D



Pitää kyllä taas vuolaasti kehua Tay-Do:ta. Paikan päälläkin syötynä annosten hinnat olivat erikoislistalta vain vajaan kahdeksan euroa ja maku aivan omaa luokkaansa. Vasta pääsin kehumaan pikkukiinalaista pitkän ajan jälkeen, mutta kyllä Tay-Do silti pätkii kaikki Tampereen itämaiset ravintolat. Paikka ei ehkä ole mitä viihtyisin, mutta kun ruoka on näin hyvää, ei sillä ole oikeastaan mitään väliä.

Viikonloppu meni kyllä hujauksessa, ja taas odottaa arki. Ilta menee kyllä mukavasti kuunnellen "uusia" kirppislöytöjä. Taidan sytyttää syksyn ensimmäiset tuikutkin tänään palamaan, saunoakin voisi...

Unelmia, sielun- ja ruumiinmessua

Käytiin eilen istuskelemassa alas ja pohdiskelemassa Monsters of Poppia jo etukäteen Café Europassa. Otettiin iPad kauniisiin käsiin ja tsekkailtiin biisejä ja tutkittiin päiväohjelmaa. Kahtena edellisvuonna on tullut otettua neljän päivän lippu, mutta tänä vuonna tarjonta ei kokonaisuudessaan yllä aiempien vuosien tasolle, joten itsellä taitaa nämä festarit typistyä 1-2 päivän mittaisiksi.

Ensiksi käytiin syömässä. Siitä on monta vuotta kun olen käynyt entisessä "pikkukiinalaisessa" Nguyen Cao Su:ssa, tarkalleen ottaen niin monta, että tässä uudessa Tuomiokirkonkadun ravintolassa en kertaakaan. Paikka oli aiemmin entisessä lokaatiossaan nähtävyys ja kulttimesta itsessään jonka ruokaa City-lehtikin vuolaasti palkitsi vuosittain.



Kuitenkin liike muutti korttelin itäänpäin ja kokki vaihtui ja itse ei vain tullut paljon syötyä kiinalaista muutamaan vuoteen kunnes nyt tässä kuussa on tullut testattua yhtä jos toistakin puljua joko pettymyksellä (Helsingissä) ja jopa edellinenkin tamperelainen paikka oli korkeintaan keskitasoa.

Oli mukava huomata että taso oli kaikkea muuta kuin laskenut. Oltiin ehkä menty lähemmäs yleisempää ravintolatasoa, mutta maku oli ehkä jopa parempi kuin aiemmin, ja hinnat olivat pysyneet kohtuullisina. Mukaan otettuna annokset lähtevät kuudesta eurosta ylöspäin ja niistä syö kaksi henkeä, paikalla syötynä seitsemästä. Itse otin kanaa ja cashewpähkinöitä ja menen vielä monta kertaa takaisinkin!



Huomenna olisi tarjolla taas kulttuuria. Hukkatila ry, Pirkanmaan elokuvakeskus ja Tampereen Arkkitehtuuriviikko järjestävät Aspinniemen kesäsiirtolassa ulkoilmaelokuvanäytöksen. Toiveena olisi paikalle päästä, jospa tuo sääennuste muuttuisi lupaavammaksi.

Tarjolla on tämän kesän kansainvälinen hittituote, Future Shorts-lyhytfilmejä sekä tämä todella mielenkiintoinen kekseliäästi nimetty Detroitin sielunmessu. Autioituminen ja tyhjät tilat ovat viime kuukausina omissa kuvissa ja blogitarinoissa puhuttaneet paljonkin ja nyt tarjolla olisi dokumentti, jossa kerrotaan kokonaisen kaupungin rappeutumisesta ja hiljaisesta autioitumisesta. Tätä odotan kuin huomisillan kuuta nousevaa :) Toivotaan että sää pysyy kuivana.

Ravintoa mielelle ja maarulle

Tällä viikolla Tampereella on mahdollista saada sekä henkinen, että fyysinen nälkä täytettyä mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla.

Ensinnäkin tänään alkavat Pirkanmaan elokuvakeskuksen ja Tampereen kaupunginkirjaston järjestämät Aki Kaurismäen Ariel-elokuvan ulkoilmaesitykset. Elokuvan voi käydä kolmena iltana katsomassa kolmen euron hintaan eri puolilla Tamperetta oman mielen mukaan, itse olen todennäköisesti menossa vasta perjantaina. Klikkaa yllä olevaa linkkiä tarkempia tietoja varten.

Perjantaina taas alkavat viikonlopun kestävät Chilifestit Keskustorilla ja sen ympäristössä. Tapahtuma on kasvanut eksponentiaalisesti kahdessa vuodessa Jack The Roosterin takapihalta kaiken aikaa laajemmalle alueelle. Vaikka itse en ole tappotulisen ruuan ystävä, löytyy sieltä paljon ruokaa ja ostettavaa, katseltavaa mullekin. Aika usein on tullut syötyä jotain pientä, ja ostettua kojuista kotiinviemisiksi mm. erilaisia kastikkeita. Ehdottomasti viikonlopun tärppejä.



Lauantaina vihdoin onkin sitten aiemmin hehkuttamani Zombie Walk! Tapahtuma oli tuossa hetken vaakalaudalla tänä vuonna vaadittujen järjestysmiesten puuttumisen vuoksi, mutta asia on saatu järjestykseen ja nyt vaan toivotaan kuivia ilmoja lauantaille. Video on viime vuodelta.

Näiden lisäksi tarjolla olisi lauantaina sekä Aspinniemessä konemusiikkitapahtumaa että Klubin illassa Hang The DJ!:tä mutta pelkäänpä pahoin että kumpaankaan näistä ei enää pysty itse venymään aikataulullisesti. Katsotaan!



Eilen käytiin vihdoinkin kokeilemassa Tampereelle keväällä rantautunut uusi kreikkalais-italialainen ravintola Etrusco. Mulla oli ollut toukokuulta saakka Citydeal-lahjakortti tänne, joka oli umpeutumassa elokuun loppuun, joten se piti käyttää.

Kortilla sai kolmen ruokalajin illallisen kahdelle ja alkupalaksi tuli kreikkalainen salaatti herkullisella pitaleivällä, tsatzikilla ja munakoisodipillä varustettuna. Erityisesti juuri leipä, feta ja dippi olivat annoksen parhaimmistoa, enkä normaalisti edes pidä munakoisosta :)



Pääruuaksi oli erilaisia mezejä; lampaan jauhelihapihviä, karitsan karetta, sisäfilettä ja kahdenlaista souvlakia itse tehtyjen yrttilohkoperunoiden kera. Ruoka oli todella maukasta, joskaan ei mitään rajoja rikkovan hyvää, mutta lopulta perusmaut ja hyvin maustettu liha toimii joka kerta. Erityisesti karitsan kare, jauhelihapihvi, souvlaki ja perunat toimivat, ja alkupalalta oli jäänyt sitä ihanaa dippiä...



Tässä vaiheessa maha alkoi olla jo aika täynnä ja jälkiruuaksi kuuluva suklaakakku ensin hieman hirvitti, mutta onneksi se oli sopivan kokoinen. Kakku oli rakennettu jonkinlaisen pähkinäpohjan päälle ja suklaa siinä oli todella tiivistä, jos tiedätte Ikean suklaakakut, niin hiukan samanlaista mutta todella paljon maukkaampaa. Vähän kuin olisi suklaata syönyt, tajuttoman hyvää!

Kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen ja kyllähän siitä sellainen pieni ajatus jäi mennä joku kerta ihan kokeilemaan herkkuja listaltakin.

Koska ravintolan ruoka oli todella lihapainotteinen, teki kotona mieli tehdä täksi päiväksi kasvisruokaa, ja niinpä täytinkin paprikan quinoalla, pinjansiemenillä, sipulilla ja kesäkurpitsalla :)

Hellepäivä ja sadepäivä

Sain kuin sainkin kerättyä ja pestyä vielä perjantaina ja lauantaiaamuna myytävät vaatteet kasaan ja lähdin naapureiden kanssa myymään niitä Aspinniemeen pihakirppikselle.



Aurinko helli eilen hipiää ja Näsijärven rannassa oli hieno istua vaikka myynti ei odotetunlaiseksi muodostunutkaan. Myyjiä oli ehkä karkeasti arvioiden kymmenen ja asiakkaita kävi korkeintaan parikymmentä sen neljän tunnin aikana, jonka kuudesta viitsimme odottaa. Lämpöä kuitenkin piisasi ja mukavaa oli, sain kuitenkin myytyä jonkin verran paitoja.

Koska ilma oli niin hieno, lähdin vielä illaksi Sorsapuistoon istuskelemaan ja pelailemaan Yatzya. Kun nälkä yllätti, kävin hakemassa Tammelan New Chinese-kiinalaisesta satsin Kung Po-tofua joka oli kuuden euron hinnallaan varsin miellyttävä ja kelvollinen ilmestys.



Yhden hengen annoskoko oli ehkä kahdelle hieman nafti, ei mitään Tay-Do:n tasoa, mutta maku kohdillaan. Ennen kaikkea tofu oli parasta koskaan syömääni, sillä en ole siitä aiemmin oikein innostunut. Nyt oli maut kohdillaan! Kuuma vinkki kaikille kasvissyöjille, New Chinese Tammelan Puistokadulla :) Listalta löytyy lähemmäs kymmenen eri tofuvaihtoehtoa.

Mutta... olisinpa ollut vielä tänään Helsingissä. Jos upotettu video ei toimi, KLIK!



Kyllähän Tampereen Ravintolapäivä-tarjonnassakin riitti niin paljon valinnanvaraa että monenlaiseen olisi taipunut, mutta Helsingin lähes kolmensadan ravintolan tarjonta, plus naapurikunnat ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Siellä kun näytti olevan tällä kertaa ravintola lähes joka korttelissa!

Itse kaipailisin enemmän sellaisia ravintoloita, josta saisi edullisesti pieniä suupaloja jotta jaksaisi käydä syömässä useammassa paikassa. Tänään itsellä tuli kuitenkin jo kupu täyteen Ravintola Jooneksen SiKanasta ja Kattoterassin Raw Food-herkuista.



Yritys oli kova käydä Haussia ja Hamppareita-tapahtumassa, mutta ruoka oli jo kahden tunnin jälkeen loppu, samoin Muffinssikahvilassa Juhannuskylässä oli jäljellä vain yhtä makua muffinssia ja pitkä jono, joten vaihdoimme kolmanteen paikkaan. Aamupäivällä sateli runsaammin, mutta onneksi harmaus ei haitannut, eikä kyllä sadekaan sitten kun liikkeelle vihdoin päästiin.



Jooneksen SiKana-wrap oli kyllä oikein maukasta, ja etenkin kolmen euron hintaansa nähden varsin kelvollinen tuote. Lisäksi hintaan kuului colaa santsimukeittain! Ravintola sijaitsi myös mukavassa kaupunkipuutarhassa, vanhojen talojen syleilyssä sisäpihalla, juuri hieman sellaisessa paikassa mitä kehuskelin Helsinki-postauksessani.

Ravintolan Facebook-sivulta lainattuna "Sikana on rehellinen pläjäys rapeaa kanaa, pekonia, kasviksia, juustoa ja bbq-kastiketta vehnärullassa, ja sen saat kätevästi mukaan folioon kääräistynä."



Täällä lähinnä omaa toivekonseptiani olisi ollut Tapaksela, mutta koska tämän päiväisen oman kiireen sekä yleisömäärän vuoksi emme viimeksikään sinne päässeet sisään, en lähtenyt sitä edes yrittämään, mutta Kattoterassin jälkiruokatarjonta vasta pään kunnolla räjäyttikin.

Raw Foodiin kuuluu erityisenä osana se, että ruokaa ei kypsytetä yli jolloin niiden ravintoarvot heikkenevät. Kattoterassin kaikki ruuat oli valmistettu alle 42 °C lämpötilassa. Otin itse sitruuna-mansikka-kookoskakkua ja puolukka-limejäätelöä joissa jäätelön happamuus ja kakun makeus muodostivat täydellisen yhtälön.



Kattoterassilla aikaa olisi vierähtänyt vaikka kuinka kauan, mutta omasta kiireestä johtuen piti lähteä valumaan maha täynnä kohti Plevnaa. Paikan suosio oli kyllä ilmeinen, sillä asiakkaita riitti tullessa ja lähtiessä. Ruokaa oli myös osattu varata riittävästi. Hieno homma!

Leffaan mentiin katsomaan kunnon äijäleffa, The Expendables 2! Ykkönen oltiin katsottu aiemmin kotona, mutta kun tästä kuulin ensimmäisen kerran, tiesin että nyt en malta odottaa ja pätkä pitää nähdä jo isolta ruudulta.



Tässä elokuvassa on takuuvarmasti niin paljon väkivaltaa ja ampumista, että se tulisi korvista, jos kukkahattutädit ottaisivat sen vakavasti. Mutta kun eihän siitä ole kyse. Koko raina on tehty niin kieli poskessa, että se onkin koko jutun syvin olemus. Ja hei, ei tarvitse sanoa kuin Chuck Norris :)

Loman viimeiset tunnit ovat käsillä, loppuilta meneekin chillatessa ja valmistautuessa arkeen. Onhan noita yksittäisiä lomapäiviä syksyllekin, mutta kyllä ryhdistäytyminen on tarpeen :)

Tiloissa

Nokkelimmat pokkelimmat teistä taisivatkin jo hoksata, että Kolkoksen kuvat pyörivät sivupalkissa Instagrammina, mutta teen näistä silti vielä oman (huikean pitkän) kuvapostauksen.

Kirjoittelin helmikuussa sivustoista joilta löytyy kuvia hylätyistä tiloista. Kävin Kolkoksella Tampereen Santalahdessa jo viime syksynä, mutta silloin ilta-aikaan ja lyhyesti. Nyt sää suosi ja aikaa oli viettää pitkä perjantaiaamu ja kierrellä rauhassa.



Onhan tuo alue täysin joutomaata kalliilla järvinäköalatontilla, mutta silti surettaa että tilalle tulee taas lisää yksilöttömiä uusia elementtitaloja. Kaiken lisäksi kuvissani on vain murto-osa kaikesta tilojen taiteesta. Oikeastaan paljasta maalaamatonta seinää ei sen monissa kerroksissa juurikaan ole, se tekee tuosta aika huikean tutustumiskohteen. Perille pääsee kaupungin busseilla 7 ja 16 kun jää pois Onkiniemessä. Käykää vielä kun ehditte, mutta omalla vastuulla, osa kattohirsistä kun on jo aika lahoja!

Olen lähdössä tänään myymään Hukkatilan kesäsiirtolan pihakirppikselle vaatteitani, joten sieltä bongaa klo 12 jälkeen. Tulkaa muutenkin katselemaan ja ostelemaan!

Mutta tässä kuvasatoa eiliseltä, keskityin erityisesti kuvaamaan mitä hienointa graffititaidetta. Nämä pätkivät Helsingin Sompasaaren teokset mennen tullen.