Vintagea Tallipihalla

Kuluneena viikonloppuna Tampereella vietettiin jo pikkuhiljaa perinteeksi muodostunutta Suvi-Vintage -tapahtumaa, kolmannen kerran. Tapahtuman tarkoituksena on vaalia menneen ajan tyylejä, musiikkia ja kulttuuria. Finlaysonin alueen viihtyisällä Tallipihalla oli vielä eilen iltapäivästäkin paljon kävijöitä ja terassilla istujoita, vaikka ehdin silloin mukaan vasta viimeiselle tunnille.

Lauantai oli myöskin ilmoiltaan ensimmäinen hyvä päivä pitkään aikaan, joten se edesauttoi varmasti tapahtuman suosiota. Tänä vuonna teemana oli 30-luku ja lomailu ja sunnuntaina siellä olikin muotinäytös, jossa esiteltiin mm. 30-50-lukujen loma- ja ranta-asuja. Tänään säät eivät olleet aivan yhtä suopeat, mutta silti oli pakko mennä käväisemään tuolla uudelleenkin ihan vain Tampereen seudun mobilistit ry:n vuoksi, sillä vain tänään sunnuntaina Tallipihalla oli esillä myöskin vanhoja autoja. Ne jos mitkä ovat hienoja, ja myös muotinäytös oli humoristella otteella tehtynä oikein hauska, siitäkin huolimatta että vettä vihmoi taivaalta.

Tapahtumassa oli myös paljon muutakin järjestettyä ohjelmaa - lauluesityksiä, musisointia ja vintagetuotteiden myyjiä. Omia varastojaan tyhjensivät mm. itselleni tutut Vintage Garden ja Kätkö Vintage. Tallipihalla on mukava käydä kahvilla ihan ilman mitään oheistoimintaakin, mutta nyt terassit olivat täynnä asiakkaita. Itse nautin eilen kuohuviinistä, ja tänään vohvelista.

Liikaa on myös vierähtänyt aikaa siitä, kun olen viimeksi piipahtanut Tammelassa Kätkössä, joten lupasinkin mennä käymään siellä hetimiten, viimeistään kuitenkin lomalla. Tänä kesänä ei ole tullut lainkaan käytyä keskustassa, saati radan toisella puolella entiseen malliin, sillä pyöräilykelit ovat olleet hiukan nihkeitä. Asiaan kuitenkin taitaa nyt pikkuhiljaa olla tulossa positiivinen muutos, vaikka se ei siltä tänään näyttänytkään!

Sushissa ja soosissa

Näin eilen pitkästä aikaa kaveria, jota en ole nähnyt viime vuoden jälkeen ja nautittiin kesäisestä sunnuntaista ulkona Tampereen viihtyisimmillä spoteilla.

Otin termarillisen itse sekoittamaani kaneli-vaniljakahvia ja palat omenapiirakkaa mukaan ja aloiteltiin päivää Näsinpuistossa. Se ei ehkä ole paras piknikpuisto Tampereella, koska aurinkoisen paikan löytäminen metsäisestä puistosta tuottaa usein, kuten eilenkin päänvaivaa.



Pienen Tallipiha-ekskursion jälkeen siirryttiin alarantaan kaupan kautta fiilistelemään musiikkia ja koko hienoa päivää. Spotifyssä soi mm. Mando Diao, Metric, The Naked and Famous ja Lissie.

Päivän kääntyessä iltaan tuntui hyvältä idealta mennä hakemaan sushit Watamista. Olen jo kerran aiemmin testannut paikan ja todennut sen hyväksi.



Oikeastaan tää halu mennä nyt sushille liittyy siihen että en ole tosiaan tuon tammikuun alun jälkeen sushia syönyt. Juttelin myös juuri perjantaina työkaverin kanssa ja hän kertoi käyneensä hakemassa sieltä tässä jo kolme kertaa ensimmäisen suositukseni jälkeen, ja ollut joka kerta tyytyväinen itsekin.

En tiedä, on vissiin ollu nystyrät pystyssä taas ja mietin, että voiko tää mun kilpirauhanen vaikuttaa jotenkin herkistävästi aisteihin mut voi taivas miten hyvää se oli!

Musta tuntuu et mä oon viime aikoina reagoinut todella yliherkästi moniin juttuihin. Aivan parasta syömääni sushia jo toista kertaa peräkkäin, pitää ottaa tavaksi.



Mukaan lähti lajitelma futo- ja hosomakeja sekä nigireitä, siis Bang Bang kahdelle (: Hintaa tuolle tulee noudettuna hieman alle parikymppiä.

Mentiin nautiskelemaan ruuasta koskenrantaan. Jos mulla on puikot väärin kädessä, antakaa miehelle vähän armoa :D Juttua kyllä riittää kun näkee pitkästä aikaa, ja itse asiassa riitti niin paljon että kun aurinko laski mailleen niin puhuttavaa riitti vielä O'Connellsiin saakka.



Sinänsä ei olisi pitänyt mennä, koska enhän mä oikein ole baari-ihminen ja väsyhän se iski. Kaipaan enemmän sisältöä elämälle kuin istua pubissa juomassa ja juttelemassa. Välillä sekin on ihan mukavaa, mutta kulttuuri, elämykset ja nautinnot ovat niitä asioita jotka omaa mieltä ruokkivat. Pitää tehdä ja mennä, nähdä ympärille, nauttia elämästä ja fiilistellä ihan niitä pieniäkin juttuja, kunhan ei jumitu kotiin. Sitä saattaa löytää omasta lähiympäristöstäänkin vaikka mitä kokemuksia.

Tamperelaiset HUOMIO! Ens torstaina on Tapahtumien Yö, vajaan parin viikon päästä seuraava Ravintolapäivä ja Aspinniemen kesäsiirtolan loppukesä on täynnä tapahtumia. Menkää ja kokekaa! Vähän harmittaa että en pääse osallistumaan Tapahtumien Yöhön sillä olen jo Helsingissä tuolloin.



Tosin viime viikolla töissä tuli kuunneltua Flogging Mollyä ja Dropkick Murphysiä ihan urakalla ja sellainen fiilis tuli että olisi pitänyt päästä pistämään pöydän päälle jalalla koreasti, mutta en sitten kuitenkaan ollut siinä moodissa eilen. Tanssin vain laiturilla :)

Juominen eilen oli sikälikin huono idea että tänään on sitten vuorossa jo meidän pari vuotta suunnittelemamme oma Hämeenkadun Appro, joka tietenkin on saanut ideansa alkuperäisestä opiskelijatapahtumasta. Lähdetään etenemään määrätietoisesti tuoppi per ravintola periaatteella toisesta päästä ja katsotaan miten pitkälle jalka kantaa :D

Wish me luck...

Koontia viikonlopulta osa 4

Olipa viikonloppu, mutta aivan mahtava sellainen. Kelit suosi ja fiilis oli korkeella lukuunottamatta paria synkkää hetkeä, pilkkiretkeä, perjantai-iltana :D



Perjantaina tosiaan oli Jack The Roosterin kolmevuotispippalot ja ilta aloiteltiin Koskipuistossa. Pääsin testaamaan uusia matkakaiuttimiakin ja kyllä niistä ihan hyvin kuuluu, vaikkakin edelleen Koskipuistossa kosken pauhu peittää ääniä alleen. Kuitenkin parhaat kannettavat kaiuttimet jotka olen toistaiseksi omistanut ja niitä on vuosien saatossa tullut kokeiltua useita.



Kutsulla sai neljä drinkkilippua, joista kahdella sai mietoja ja kahdella väkeviä, Jägermeisteria ja Bacardia. Ihan nätiksi itseni join siinä ja syötiin todella hyviä lihapullia ja salaattia. Ehkä toisiksi parhaita lihapullia mitä olen koskaan syönyt, Teivoahan ei mikään päihitä :)

Keikan alkamisajaksi oli ilmoitettu klo 23 mutta silloin siellä aloittelikin lämppäri joka soitti lähinnä vain Bon Jovi-covereita, joten lähdettiin kohti Amarilloa vähän turhankin aikaisin.



Lopulta itse syy mennä, Otto, tuli lavalle. Kaikki meistä odottivat hieman enemmän Tehosekoittimen tuotantoa, mutta illan aikana kuultiin "vain" 'Patajätkä', 'C'mon Baby Yeah' ja 'Pillitä Elli Pillitä'. Muut biisit olivat sekalaista ulkomaista rokkia. Kaikesta huolimatta hyvä keikka, ja olin fiiliksissä.

Pientä häpeää tunsin siitä että paikalla ei juurikaan ollut yleisöä, hyvä jos 50 asiakasta keikan aikana. Toisaalta Amarillo onkin tylsä ja erityisesti ruuan puolesta yliarvostettu paikka.

Sieltä lähdettiin tarkoituksena mennä Ylä-Aleen jossa olikin palohälytys ja "jouduimme" vaihtamaan Grooven yläkertaan. Siellä soi paljon lisää Tehistä Hannan toivomuksesta. Mahtava ilta ja melkein pilkkuun astihan se menikin. Groove on kyllä alkuillasta helmi paikka, hyvää musiikkia ja edullista kaljaa, puolen yön jälkeen "Happy Hour" päättyy. Alakertaan ei muuta asiaa ole kuin vessaan.



Lauantaina herkuteltiin. Näin yhtä parhaista ystävistäni kaupungilla ja kierreltiin vihdoin Eurooppalaisella ruokatorilla. Tarjolla oli vaikka mitä, ja vaikka kaikkea olisi tehnyt mieli maistella, ei voinut kuin nauttia silmillään tarjonnasta. Aamiaiseksi söin kesän ensimmäisen pehmiksen. Harmi vaan että suklaa-vaniljasekoitusta myyvät kojut ovat todella harvassa. Mansikka-vanilja oli vähän sellainen hätäratkaisu :)



Torin ranskalaisesta leipomokärrystä tarttui mukaan kuitenkin pari patonkia ja muutama croissantti. Oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava nähdä ja lopulta käytiinkin käyttämässä kuun lopussa vanhaksi menossa oleva Citydeal-lahjakortti Tallipihan kahvioon. Ehkä parasta pitkään aikaan saamaani kahvia ja mutakakkua, NOM!

Kaiken lisäksi sain kuulla sellaisesta yllätyksestä että en meinaa pysyä housuissani, kerron siitä sitten kun se on ajankohtaista.



Siellä bongasin illalla alkavan Tallipihalla Chillta-musiikkitapahtuman. Esiintyviä artiseja olivat Polartones, The Fifth Floor Band, The Monorail ja Graceful Guest. Muut bändit Polartonesia lukuunottamatta olivat mulle tuntemattomia. Päätin lähteä illalla Polartonesin tsekkaamaan, mutta katsoin tosin ilmoitusta väärin ja soittoajat eivät olleetkaan järjestyksessä.



Menin siis heti alkuun paikalle ja katsoin ensimmäisen bändin, The Fifth Floor Bandin. Polartonesiin olisi ollut vielä yli kahden tunnin odotus joten lähdin aika nopeasti Euroviisustudioon Hannan luokse.



Olin käynyt päivällä kaupassa hakemassa vähän täydennystä patonkeihin ja croissantteihin. Täytin pari patonkia ja croissanttia Tapolan maalaispalvilla (parempaa ei taida ollakaan), Philadelphia-tuorejuustolla, Goudalla, kurkulla, tomaatilla ja friseesalaatilla ja nappasin ne ja pullon Fresitaa mukaani. Euroviisut saivat alkaa!



Euroviisuissahan oli Ruotsi ennakkosuosikkina, vaikka se ei oma suosikkini ollutkaan. Hajonta omien suosikkieni sijoitusten osalta oli aika hurja ihan vain sen vuoksi että yksi vahvoimmista suosikeistani, Norja, jäi viimeiseksi. Sen sijaan ykkössuosikkini Serbia päätyi kolmoseksi, joka ei ollut lainkaan huono sijoitus, vaikka pitkän aikaa keikkui jopa toisella sijalla. Syy miksi ehkä tästä pidän niin paljon, on että biisi muistuttaa alussa aika paljon Joe Hisaishin elokuvasävellyksiä. Muutenkin mielenkiintoni tälläisiin ulkomaisiin kansansävelmäisiin biiseihin on vahvasti sydämessäni, sillä yksi suurista vaikuttajista konemusiikin saralla on toinen japanilainen, Kitaro. Tajusin myös vasta nyt että vuoden 2004 suosikkini oli saman artistin biisi.

Ruotsin matka oli kuitenkin koko ääntenlaskennan ajan voittokulkuista ja aika aikasessa vaiheessa peli olikin selvä. Ei tuo Loreenin biisi huono ole, mutta mielestäni se on kuitenkin kovin tavallista tanssimatskua eikä musiikillisesti yllätä. Onneksi olkoon kuitenkin Ruotsille, tässä alettiin jo alustavasti vähän suunnitella matkaa ensi kevään Euroviisuihin Tukholmaan! :)

 Tästä lähden vielä heittelemään tuohon rantaan frisbeetä kaverin kanssa! Enpä muista milloin näin mukava viikonloppu on viimeksi ollut, töihin menee ihan eri fiiliksellä tämän jälkeen.