Tampereen terassilaivat osa 1

Terveisiä täältä kuuman kosteasta Mombasasta Budapestistä!

Tämä postaus tosin kertoo Tampereesta. Ratinan suvantoon on tullut nimittäin tänä vuonna merkittävästi lisää ravintolatarjontaa, mitä aiempina kesinä. Harmi tietysti, että kelit eivät alkukesästä vielä olleet terassihengailuun omiaan, mutta nyt sitäkin suuremmalla syyllä pitää ottaa menetetty aika takaisin!

Olen käynyt jo pariinkin otteeseen Laukontorin puolella Gastrolaivalla, myös risteilemässä, sekä kerran Tampereen perinteisimmällä laivaterassilla Suvi -laivalla, joka on ollut ankkuroituna Laukontorin rantaan jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tänä kesänä vastarannalle, stadionin puolelle rantautui kuitenkin useampikin terassivaihtoehto, jopa siten, että täälläkin hitaassa Hämeessä aletaan pikkuhiljaa tajuta, mikä tekee Turusta niin mahtavan paikan. Se ero täällä tosin on, että eivät nämä mitenkään pärjää entisen pääkaupunkimme kilpasiskoille. Ja sen lisäksi, että stadionin puolelle on tullut kaksi terassilaivaa, on siellä vielä kolmas, ponttoonien päällä kelluva terassi. Se tosin on ollut olemassa jo vuosia, mutta Ratinan alueen valmistuttua asiakasvirta on ollut kasvusuunnassa, ja kysyntään vastaamaan tässä on varmasti lähdetty. Tämä postaus keskittyy kuitenkin nimenomaan laivoihin.

Eniten mua oli kiinnostanut Restamaxin ravintolalaiva Little Joe, joka on vieläpä aivan pakasta vedetty ja tätä tarkoitusta varten rakennettu uusi laiva. Sen näkee terassilla kaikesta, sillä laiva on moderni ja tilava. Se on tosin tukevasti paikoillaan, eikä siinä edes moottoreita ole, jotta sillä voisi järvellä liikkua. Tilat on suunniteltu tehokkaasti nimenomaan ulkoruokintaa ja juomista silmällä pitäen. Little Joella on tiloja peräti kolmessa kerroksessa, joista yksi on sisällä kannen alla.









Olin jo halunnut pidemmän aikaa todellakin käydä täällä syömässä, mutta se venähti tosiaan johtuen noista kesäkuun heikoista keleistä. Niinpä kesän vihdoin saavuttua, kävin siellä viime viikolla kotimatkalla yhdellä kaverini kanssa, ja lopulta keskiviikkona testaamassa ravintolan ruokalistaa.

Menu ei ole kovin laaja, joka tosin on ihan ymmärrettävää tälläiselle laivalle, mutta erilaisia focaccioita, salaatteja ja pitsoja sieltä saa kyllä. Little Joeta on mainostettu erityisesti pitsauunin takia, joka lienee suhteellisen poikkeuksellinen ominaisuus terassilaivalle. Itse halusin nimenomaan testata paikan pitsaa, sillä toiveissa oli löytää verrannollinen kilpailija Pizzeria Napolille, josta saa Tampereen parhaat pitsat.

Minä tilasin vertailun vuoksi lihattoman vaihtoehdon, sillä Napolissakin suosikkini on nimenomaan kasvispitsa, Garibaldi. Joen pitsaan tuli vuohenjuustoa, paprikaa ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Ja kyllä mä tykkäsin. Koko ei ollut aivan normaalin pitsan luokkaa, ennemminkin kaksi kolmasosaa pyöreästä pitsasta, mutta makua oli kyllä kiitettävästi. Nimenomaan ne tärkeimmät, eli täytteet saavat multa täydet pisteet. Sen sijaan pitsapohja ja tomaattikastike eivät selviytyneet testistä aivan yhtä loistavasti. Tästä huolimatta käynti laivalla oli kuitenkin nautinnollista, eikä syömässäni ruuassa valittamista kuitenkaan ollut. Mieluummin silti sijoitan saman summan Napoliin, kuin menen Little Joelle ainostaan syömään. Mutta jos haluan valita mukavan kesäterassin, voin helposti jäädä sinne myöskin syömään nälän yllättäessä.

Ruoka siis oli hyvää, vaikka ei Napolin ykköspaikkaa horjuttanutkaan, mutta miinusta tulee muovituopeista, joka on niin yleistä monella muullakin terassilla. En koskaan tykkää juoda olutta muovituopista. Lisäksi ainakin tällä hetkellä 0,4l tuoppi kustantaa 5,50€ joka on tässä kaupungissa selkeästi keskitasoa kovempi hinta. Tampereen parhaalla kiinteällä terassilla Jack The Roosterissa saman kokoisen oluen hinta kantiskortilla 4,20€, joten se saa kyllä miettimään, onko laivaravintola noin ison hintaeron väärti.

Ruokamatka Pyhäjärven laineille

Kävin toukokuussa maistelemassa Gastrolaiva M/S Tampereella monenlaisia herkullisia ruokia Chef Santerin kutsumana, ja menetin silloin sydämeni muutamiin niistä tuolla tarjottavista annoksista.

Viime lauantaina mulle tarjoutui melko yllättäen mahdollisuus lähteä myös testaamaan saman laivan jo aiemminkin mainitsemani illallisristeily, kun kaveriltani meinasi muuten jäädä käyttämättä päättymässä oleva Groupon diili. Tartuin tietysti tarjoukseen oitis, kun kerran vielä toinen yhteinen ystävämmekin lähti mukaan, ja kelit sattuivat olemaan mukavat pienelle Pyhäjärven kierrokselle.

Illallisristeilyillä on varaa valita erilaisista etukäteen rakennetuista ateriakokonaisuuksista. Kolmen ruokalajin menu laivalippuineen kustantaa 39 euroa ja viiden ruokalajin 49 euroa. Pelkästään risteilemäänkin pääsee 12 euron hintaan, ja mikäs sen mukavampaa, kuin ilmojen salliessa on istua ulkokannella ja siemailla raikkaita juomia. Jos se jäi mainitsematta edellisellä kerralla, niin laivalla on hanassa Lapin Kullan luomua, ja se on erityisesti näin kylmänä yllättävän hyvää lappariksi. Me otimme kuitenkin tuon kolmen ruokalajin illallisen, sillä se kuului diiliin.













Näillä risteilyillä ei ole käytössä laivan koko ruokalistaa, vaan tarjolla ainoastaan on pari vaihtoehtoa niin alku-, pää- kuin jälkiruuallekin. Oma valintani kohdistui tällä kertaa ravunpyrstöihin, makkaralautaseen ja siihen taivaalliseen sitruuna-tyrni-possetiin, joka todella oli edelleen aivan mieletön makupommi. Myös kaverini valitsi sen jälkiruuaksi ja kehui sen maasta taivaisiin. Harmillisesti savusärki-parfaitia ei kuitenkaan ollut saatavissa tuohon kolmen ruokalajin menuun, sillä se kuului viiden ruokalajin settiin, mutta muutoin ruuat olivat täydellisiä. Makkaralautasella oli jo edellisellä kerralla maistamaani Penttilän bratwurstia, sekä myöskin tuttua Wigrenin lammaswurstia ja päivän makkaraa 4 vuodenajan tiskistä. Kaverini otti alkupalaksi marinoituja Välimeren vihanneksia ja fetaa, paahdettua riävää ja pääruuaksi haukipihvin.

Risteily kestää kolme tuntia, ja sillä aikaa ehditään käydä kääntymässä Nokianvirralla ennen paluumatkan aloittamista. Menun tarjoilu on kohtuullisen hyvin mitoitettu risteilyn ajalle, mutta välissä ehtii kuitenkin nauttia myös kannella maisemista ja auringonpaisteestakin. Laivalta suunnattiin vielä saman omistajan, Koskiravintoloiden kanta-asiakasiltaan Skål Bariin, mutta johtuen jälleen tuhdista ateriasta, ilmaiset juomat eivät meinanneet enää mahtua mahaan. En edes voi kuvitella, millainen olo niillä viiden ruokalajin illastajilla on ollut.

Olen menossa tuonne syömään vielä kolmannenkin kerran kesän aikana, sillä mulla itsellänikin on vielä yksi Waucherin lahjakortti odottamassa käyttöä. Mutta mikäs siinä, kun ruoka on näin hyvää! Ylemmissä kuvissa oleva ruutupaita on muuten mun ainoa Kölnistä ostamani vaate muutamien Primarkin riistosukkien lisäksi. Ei tullut siellä siis ihan kauheasti shoppailtua, ja tuokin piti sitten hakea H&M:stä :)

Lähimakuja vetten päällä

Kyllä nyt tamperelaisia hemmotellaan, ja tietysti ihan ketä vain, kuka tänne saapuu kesäisillä retkillään.

Koskiravintolat Oy nimittäin hankki Pyhäjärvellä jo pitkän risteilyuran tehneen M/S Tampereen, ja ankkuroi sen Laukontorin paraatipaikalle. Samoille seuduille on viime vuosina tullut runsaasti baarilaivoja, mutta toista ruokalaivaa ei vielä aiemmin ole nähty. Toki samalla laivalla on aiemminkin tarjottu ruokaa, mutta täysin eri konseptilla. Eikä tämä todellakaan ole mikään tavallinen pubiruokapaikka, mutta silti niin krouvin omainen, että liian fiinisti ei tähän ravintolaan tarvitse pukeutua.

Markkinointinimeksi tuli Gastrolaiva M/S Tampere, ja päivällä sinne voi poiketa syömään hyvin, miksei istumaan vaikkapa terasillekin. Ja kolmen tunnin illallisristeilyllekin Pyhäjärvelle pääsee kaiken muun hyvän lisäksi kerran päivässä. Eli samaan aikaan voi nauttia järvimaisemista ja hyvästä ruuasta. Nyt paatti on vielä ankkurissa kaikkina päivinä, mutta risteilyt alkavat 23.5 ja kesäkuun alusta niitä tehdään joka päivä keskiviikosta lauantaihin.

Menun on laivalle suunnitellut "Chef" Santeri Vuosara, joka on viime vuosina kunnostautunut erityisesti sesonki- ja lähiruuan sanansaattajana ja ruokakirjailijana, ja lähiruoka näyttelee myös tällä listalla tärkeää osaa.















Paljon raaka-aineita tulee pirkanmaalaisilta tiloilta ja tuottajilta, osa suoraan ja osa kauppahallista haettuna. Mm. aivan todella hyvät bratwurstit Penttilän tilalta Aitoosta ja juustot Mouhijärven Herkkujuustolasta. Rievä on Leivon perinteistä Tampereen riävää ja ruisleipä on sitä Lähiruokapuoti Lempin taivaallistakin taivaallisempaa maalaisruisleipää, josta olen aiemmin kirjoittanut ja tapas -annoksen Lyonin makkara kauppahallista 4 Vuodenajasta, jonka makkaroita ostin kotiinkin viime jouluna. Paikallista perinneruokaa Tapolan mustamakkaraa saa sekä tapaksina, että kesän myötä isommassakin annoskoossa, tyrnisinappi on laivan kokkien omatekemää. Ja koko komeuden kruunaa Minetin jäätelö.

Osa tämän hetken annoksista tulee vielä muuttumaan, erityisesti tapas -lista elää pitkin kesää, mutta varmasti suosituimmat ja parhaat tulevat pysymään listalla jatkuvasti.

Sain kutsun lähteä maistelemaan annoksia hieman etukäteen neljän muun bloggaajan kesken, ja meille tarjoiltiin sellainen määrä herkkua, että illalla kotiin pyöräily oli melkoinen haaste :) Pöytään tuli nimittäin ainakin pari annosta kaikista listalta löytyvistä vaihtoehdoista, ja omat suosikit sieltä löytyivät kyllä helposti. Seuraavalla kerralla tiedän heti, mitä haluan tilata.

Tapas -annosten idea on aivan täydellinen. Tietysti pidän sormiruuasta muutenkin todella paljon, mutta Gastrolaivan tapakset ovat ihan eri maata mitä tapakset Suomessa yleensä. Täällä ne tarjoavat suomalaiseen makuun sopivia makuelämyksiä, sillä siellä on juurikin bratwurstia ja mustamakkaraa. Perinteisempiä tapaksia edustavat lempeän tuliset ravun pyrstöt ja marinoidut Välimeren vihannekset ja feta, mutta nekin tarjoillaan Leivon rievän kera. Juustot taas tulevat hunajamanteleiden, karpalohillon ja spelttinäkkärin kanssa. Kuitenkin aivan ylitse muiden omaan makuuni olivat juurikin nuo Välimeren vihannekset sekä savusärki-parfait, punajuurta, kirsikkaa, jotka tarjoiltiin Lempin ruisleivän kanssa. Aivan taivaallista, ja samoin tapas -menun jälkiruuista sitruuna-tyrni-posset ja paahdettua valkosuklaata räjäytti tajunnan. Voisin syödä molempia useamman annoksen aivan yksin!





















Pääruuista Indiemode suosittelee ( :) ) bratwurstien ohella erityisesti todella ruokaisaa Lämmintä fetasalaattia ja Possuburgeria. Kaikki pääruoka-annokset ovat myös erittäin täyttäviä, joten melkein hämmästyttääkin, miten edullisesti mahansa saa täällä täyteen. Jälkiruuaksi meille tarjoiltiin tuon jo edellämainitun sitruuna-tyrni-possetin lisäksi myöskin Sitruunaista punajuuri-mantelikakkua ja vaniljakermaa, joka myös meni kertaheitolla todella korkealle syömistäni ravintolan jälkiruuista, varmasti ainakin TOP 5:n.

Loppukaneettina voisi mainita, että Gastrolaivalla ruuissa on paljon makua. Kun tehdään asiat oikein ja itse, eikä käytetä puolivalmisteita, sen yksinkertaisesti maistaa. Itse tulen menemään maistelemaan omia suosikkejani uudelleenkin, ja suosittelen sitä myös kaikille muille yhtä lämpimästi.

Santerilta on myöskin tullut uusi upea ruokakirja, Ville Pirisen sarjakuvittama ja Anna-Liisa Nikuksen kuvaama Pallogrillauksen lyhyt oppimäärä. Olen vasta ehtinyt selailla sitä, mutta oih ja voih, olisipa minullakin grilli, niin herahtaa vesi kielelle noita kuvia katsoessa. Ensi viikon lauantaina 24.5 Chef Santerin voi muuten nähdä kisailemassa Särkänniemessä parhaan grillaajan arvonimestä muiden tamperelaisten kokkien kanssa. Ja Särkänniemen huvipuistoalueellehan pääsee ensimmäistä kertaa tänä kesänä ilman sisäänpääsymaksua!