Mansesta Miamiin

Koskikeskuksen ravintolamaailman Miami Bar & Grill koki muodonmuutoksen niin ulkoisesti, kuin ruokalistankin osalta loppukesästä, ja melkoinen kasvojenkohotus se onkin ollut.

Paikan sisustus ja ruoka on tosiaankin pistetty kokonaan uusiksi, ja se näyttääkin nyt enemmän ruokaravintolalta, loungefiilistä unohtamatta. Palmut toki tuovat edelleen mieleen sen, että minkäs nimisessä paikassa sitä ollaankaan. Ehkä jäin kaipaamaan hiottua soittolistaa näin arki-iltapäivään, johon käyntiajankohtamme sijoittui. Ehdottomasti downtempo ja chillout sopisi paikan uusittuun linjaan loistavasti.

Mutta siihen pääasiaan, eli ruokaan. Minulle ja parille muulle bloggarille tarjoutui jälleen tilaisuus käydä maistelemassa uutta listaa läpi. Tältä osin ei voi puhua, että Chef Santerilla, joka sen on suunnitellut ja rakentanut, olisi pelkästään näppinsä pelissä, sillä konseptia on todellakin hiottu huolellisesti ja koko menyy on tehty uusiksi alusta loppuun. Tyylillisesti on pysytty ravintolan linjalla, ja konseptina on edelleen Floridan ja Karibianmeren makumaailma, mutta uudella twistillä. Tällä kertaa tämä lähiruokaguru on siis hypännyt pois omalta mukavuusalueeltaan ja lähtenyt merta edemmäs kalaan, mutta hoitanut tämänkin tontin mallikkaasti.

Niin mallikkaasti, että kun saimme liki kaikkia tarjolla olevia vaihtoehtoja maistaa, oli ruoka yleisesti ottaen todella positiivinen yllätys. Myös drinkkilista on kasvanut entisestään, ja esimerkiksi erilaisia ginivaihtoehtoja löytyy nyt kahtatoista eri laatua, myös tonicceja voi valita neljästä eri merkistä. Samoin uutena puolena kaikki Miamin appelsiinimehu puristetaan itse tuoreista appelsiineista, ja aperitiiviksi nauttimaamme Fuzzy Naveliin sitä tulikin. Drinkki oli oikein raikas ja freesi juuri tuon ansiosta.















Alkuruokien listalta meille päätyi testiin mm. Smoked Salmon & Shrimp Chowder, kermainen keitto ravuista, kylmäsavulohesta ja maissista ranskankermalla ja valkosipulikrutongeilla. Tämä jos joku toi Karibianmeren mieleen, ehkä ennemmin kuitenkin Louisianan kuin Floridan, ja myös nousi meistä suurimman osan suosikiksi. Tämä keitto oli itsellenikin yksi parhaista, ellei paras maistamistani kalakeitoista. Lisäksi tarjolle tuotiin itsetehtyjä friteerattuja rapukakkuja Crab Cakes, pikkelöityjä kasviksia, paahdettuja pähkinöitä ja talon punakaali-punasipuli-slaw’ta Pickled Salad, sekä maustettuja ja grillattuja bataattiranskalaisia Grilled Spicy Sweet Potato. Pikkelöidyt kasvikset ja bataattiranut veivät itselleni kuitenkin sen ykköspaikan, erityisesti, sillä jälkimmäisille valittu Savupaprika-aioli, oli (aioli vai?) todella toimiva kombo ja vei kielen mennessään.

Pääruuista pöytään tuli Jerk-maustettuja broilerin koipinuijia Funky Chicken, jotka tarjottiin grillatun ananaksen, mangosalsan, tuosta pikkelöidystä salaatistakin tutun talon slaw’n ja kookosriisin kanssa. Annos oli niin tuhti, että olisin ollut varsin tyytyväinen tähän ilmankin riisiä, mutta ainakin rahalle saa siis määrällisesti vastinetta. Lisäksi maistoimme Cajun Salmon & Crab -annosta, Miami burgeria, entrecôte-pihviä ja Miami Steak Sandwichiä, joista erityisesti kaksi jälkimmäistä tekivät todella suuren vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Mehevä ja todella massiivinen entrecôte tarjoillaan grillatuista jalapeñoista itsetehdyn salsan, mutta myös talon slaw’n ja mangosalsan kanssa, pihvi, josta riittää kovempaankin nälkään. Ehkäpä kaikessa yksinkertaisuudessaan jälleen tämän katuruokafanaatikon sydämen sulatti tuo mainiolla talon omalla juustokastikkeella kuorrutettu Miami Steak Sandwich, jossa on puuhiilloksella grillattua pihvinaudan sisäfilettä ja tuota jo edellä kehuttua savupaprika-aiolia. Kyseisen leivän saa muuten listalta myös "tuplana" todella isoon nälkään!











Jälkiruokia löytyy kolmea erilaista. Mielenkiintoinen retrotrippi olivat grillatut hedelmät vartaassa, Grilled Fruit Platter lämpimän suklaakastikkeen kanssa, mutta kyllä itselle kolmen suklaan pirtelö Triple Chocolate Milk Shake ja friteerattu uppopaistettu jäätelöpallo kookoksen ja mangon kanssa Deep Fried Ice Cream vetivät pidemmän korren. Erityisesti tuo pirtelö oli jotain mieletöntä.

Oli myös hauska jakaa omia näkemyksiä ruuasta, sillä kaikilla meistä yhteisiä antimia maistelleista bloggareista on erilaiset taustat ja kiinnostuksen kohteet. Jokainen myös tuntui löytävänsä omia toisistaan poikkeavia suosikkeja Miamin ruokalistalta. Tämä kertoo vain siitä, että kun minä vaikkapa kirjoitan omista suosikkiruuistani, niin se on todella vain oma näkökantani asiaan. Ei kannata siis olettaa, että se on ainoa olemassaoleva näkemys, vaan yksi niistä monista. Uskonkin, että jokaiselle löytyy jotakin, ja pakko sanoa, että ketjuravintolan ruoka harvoin on näin maukasta ollut.

Kun itse menen tänne omalla rahalla ensi kerralla syömään, tilaan kuitenkin takuulla tuon lihaleivän ja bataattiranskalaiset, tai sitten entrecôten. Jälkiruuaksi menee mainiosti pirtelö :)

Ähkyssä koko viikonlopun

Viikonloppuna tuli venytettyä vatsalaukkua aivan tosissaan. Mässäily meni ehkä jopa vähän yli, mutta hyvät oli herkut. Vaikea näitä elämyksiä olisi poiskaan vaihtaa.

Pääsin eilen vihdoinkin testaamaan Hullun Poron brunssin, jota on markkinoitu Tampereen parhaimpana. Uusi juttuhan se ei ole, koska sitä on todennäköisesti tarjoiltu jo ravintolan alkutaipaleelta saakka. Vain sunnuntaisin tosin, mutta ei ole jostain syystä koskaan tullut mentyä paikalle. Ja ei tuossa kyllä suotta omakehu haise. Oli todellakin niin monipuolinen noutopöytä, tai sanoisinko neljä noutopöytää, täynnä jos jonkinlaista herkkua, että runsaudenpulahan se taas iski.



Salaattipöydässä oli monenlaisia vihersalaatteja, oliiveja, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja, tuore- ja cocktailkurkkuja, raejuustoa, marinoituja herkkusieniä, jalapenoja, pepperoneja, fetaa, punajuurisalaattia, perunasalaattia, sienisalaattia, säilykemandariineja, persikoita, päärynää, tuoretta ananasta, cantaloupe- ja hunajamelonia, rypäleitä sekä mansikkaa.

Kylmäruokapöydässä oli monenlaisia juustoja, leikkeleitä, keitettyjä kananmunia, savustettuja muikkuja, kylmäsavulohta, silakoita, simpukoita, katkarapuja ja jopa kokonaisia rapuja.

Lämminruokapöydässä puolestaan oli ainakin viittä-kuutta erilaista makkaraa, ryynimakkaraa, mustaamakkaraa, bratwurstia, nakkia, chilimakkaraa, lihapullia, paria erilaista kokolihaa, kanansiipiä asiaankuuluvan siipikastikkeen kanssa, sekä friteerattuja sipulirenkaita ja pariisinperunoita.

Lisäksi oli ainakin kahta erilaista leipää, sulhaspiirakoita ja croissantteja. Jälkiruokapöydässä oli kahta erilaista kakkua ja Mövenpickin jäätelöä, jota sai itse koota mieleisensä annoksen kulhoon. Jäätelölle oli monenlaisia strösseleitä ja muita lisukkeita, kuten krokanttia sekä suklaa-, ja turkinpippurirouhetta.







Valikoima oli laajuudessaan niin jäätävä, että varmasti jotakin vielä jäi mainitsemattakin. Olisi pitänyt kirjoittaa kaikki ylös jo ravintolassa, mutta keskityin syömiseen :) Maha tuli ääriään myöten täyteen, vaikka en edes läheskään kaikkea jaksanut maistella. Kyllä Hullun Poron brunssi on ehdottomasti laadukkainta mitä itselle on koskaan noutopöydässä tullut vastaan, rahalle saa varmasti vastinetta. Hintahan siis on 21,90€ normaalisunnuntaisin, isänpäivän brunssi kustansi kolme euroa enemmän.

Lauantaina taas tein itse jälleen burgereita. Olin Sivumaku-bloggarin suosittelemana ostanut kaupasta Pajuniemen luomupekonia, ja halusin kokeilla sitä hampurilaisen välissä. Sämpylät syntyivät poikkeuksellisesti tällä kertaa kotikeittiössä, ja pihvi tietysti myös. Niistä tuli aika suuria, ja lihan määrä pekoni mukaan laskettuna taisi olla lähemmäs 300 grammaa hampurilaista kohti.

Väliin tuli ketsuppia, sinappia, majoneesia, srirachaa, tomaattia, salaattia, maustekurkkua ja cheddaria. Väliin laitoin vielä ekstrana friteerattuja sipulirenkaita ja lisäksi ohessa oli ristikkoperunoita.

Pekonista pitää kyllä antaa erityismaininta, koska kyseinen tuote todellakin maistui lihaisalta. Mielikuva ja suutuntuma kaikki olivat täysin normaalista pekonista poikkeavaa, ja lisäksi paistaessa keittiöön leijaili ihastuttava savun tuoksu. Tässä pekonissa maistui kokoliha. Tämänkään annoksen jälkeen ei tarvinnut enää lauantaina syödä mitään, ilta vierähtikin mukavasti saunan ja elokuvien parissa.

Jäätelöä ja syyssuunnitelmia

Tänään siis kutsuu Monsters of Pop! Jippee. Muutakin fiilistelyn aihetta on, sillä pitkän työviikon jälkeen ylitöineen kaikkineen sain vihdoin varattua pienen muutaman päivän kaupunkiloman lokakuulle.

Tällä viikolla ei ajatukset juuri olekaan muussa pyörineet kuin työssä ja tulevassa lomassa. Pari kymmentuntista työpäivää ja yksi kaksitoistatuntinen takasi, että ei hirveästi enää ehdi muuta tekemään kuin olemaan kotona. Monelle se saattaa olla ihan arkipäivää, mutta itselle riittää kahdeksan tuntia.

Niinä kahtena päivänä, kun kuitenkin olin normaalin työpäivän verran toimistolla, ehdin vihdoin testaamaan Koskikeskukseen tulleen uuden Minetin jäätelöbaarin, sekä käymään Canonin tarjoamalla valokuvauskurssilla Scandic Hotel Cityssä. Kiitos Canonille jälkimmäisestä hienosta mahdollisuudesta, lähitulevaisuus näyttää, oliko kurssista mitään hyötyä :)



Minetti on kyllä tullut kovalla rytinällä Tampereen jäätelömarkkinoille, ja pahoin pelkään, että suurin kärsijä tässä on Tampereen Jäätelötehdas. No, pitää kyllä rehellisesti myöntää, että jäätelötkin ovat parempia, vaikka edellä mainittukin sentään perinteiset Valiot ja Ingmanit hakkaa.

Minetissä tuli maisteltua neljää eri makua ja lähes jokainen niistä oli aivan ylivoimaisen hyvää. Harmi kyllä he eivät vielä olleet saaneet konseptiaan kuntoon suunnitellun mukaisesti, ja tarjolla ei vielä ollut muita jäätelöstä valmistettuja tuotteita, kuten donitseja ja kakkuja. Niitä odotellessa kuitenkin tavalliset maut kelpaavat kyllä. Nämä jäätelöbaarit aukesivat otolliseen aikaan, toinen aukesi hetki sitten rautatieaseman uuteen Foodstationiin ja ulkona ei jäätelökioskeja enää kovin pitkään kannata auki pitää. Ehkäpä ulkokioskejakin on ensi kesänä jo enemmän kuin nyt!

Uudet Conssit!

Oltiin eilen mun yhden parhaista ystävistäni kanssa kaupungilla, mutta käsistähän se lähti. Shoppailtua tuli sekä ikkunoista, että ihan konkreettisestikin. Varsinaisesti piti kyllä ensin mennä vaan syömään, ja kyllä me Napolissa käytiinkin. Mä otin tietenkin Garibaldin, en mä enää oikein muita välitä edes syödä :)

Mä olin tossa aiemmin viime kuussa napannut Grouponilta lahjakortin Nollakolmeen, ja vaikka oon kymmeniä kertoja kävellyt tuon liikkeen ohi, en ollut vielä kertaakaan aiemmin astunut sisään. Kyseessä on siis miesten trendivaatteisiin keskittynyt liike Aleksanterinkadulla, aika lailla Café Europan ja Napolin välissä. Ja todella helmi mesta onkin kyseessä, erityisesti tykkäsin paikan sisustuksesta ja vaatteiden esillepanosta. Eniten esillä oli Conversen, Leviksen, Leen ja Minimumin kuteita, mutta monia muitakin merkkejä rekeiltä löytyy. Nollakolmen valikoimassa on keskitytty erityisesti laadukkaisiin vaatteisiin.

Kuten otsikosta saattaa voida päätellä, päädyin käyttämään lahjakorttini uusiin Converseihin. Olin jo vähän aikaa miettinyt hankkia vaihteeksi lyhytvartiset tossut, sellaisia mulla ei ole nimittäin ollut pariinkymmeneen vuoteen. Mä oon nyt juuri innostunut viininpunaisesta, ja niitäkin kokeilin, mutta koska omaa kokoa ei ollut varastossa, päädyin kuitenkin toiseksi parhaaseen sävyyn, eli laivastonsiniseen.

Mä kun oon tässä shoppaillu vähän enemmän viime aikoina, Tukholman lisäks netissäkin, niin Koskikeskuksessa kiertelin lähinnä kaverin seurana. Käytiin vielä jälkkärillä Daddy's Dinerin kakkubaarissa, mutta vaikka suklainen juustokakku jonka otin, olikin herkullista, niin oli se jo vähän liikaa. Tuli meinaan sellainen ähky että ei mitään rajaa, joskus pitäis osata lopettaa ajoissa :) Hullut Päivätkin alkavat tänään, mutta kuvastosta ei kyllä löytynyt itselle tällä kertaa yhtään mitään, perinteisesti käynkin todennäköisesti vain Herkussa.

Canon PowerShot G15

Ei oo tullutkaan vähään aikaan testailtua kameroita, mutta oon varaillut pari eri laitetta Canonilta käyttööni nyt maaliskuulle. Talvilomakin lähenee kovaa kyytiä ja kaikenlaista pientä reissun tynkää on tiedossa. Osin senkin takia on enemmän mielenkiintoa kokeilla kuvailemista, samat kuvauspaikat kun käyvät nopeasti tylsiksi :)



Tuoreimpana mulle tuotiin eilen duuniin PowerShot G15, joka vaikuttaa ainakin ensi tuntumalta todella pätevältä taskukameralta, ehkä jopa pätevimmältä testaamistani tähän saakka. Eihän sitä tietenkään voi verrata järjestelmäkameraan, kuten ensimmäisenä lainassa olleeseen EOS 1100 D:hen, mutta kompaktiutensa ja painonsa puolesta tässä yhdistyy laadun ja koon parhaat puolet.

Café Europa on hyvä ja haasteellinen testauspaikka valaistuksensa vuoksi kameroille, sillä toistaiseksi tosiaan millään kameralla juuri tuota EOS 1100D:tä lukuunottamatta eivät sisäkuvat siellä ole onnistuneet ilman salamaa. G15 yllätti sikäli positiivisesti, että kuvat joita otin, onnistuivat, vaikka istuttiin pelaamassa Scrabblea ehkä kahvilan hämärimmässä nurkassa.



Europan lisäksi käytiin vähän ikkunashoppailemassa Koskikeskuksessa, ja pitihän sitä tietysti käväistä kakkukahvilla Daddy's Dinerissa. Kuten viime kerrallakin, runsaudenpula iski tiskillä, ja vaikka olin ajatellut lähteä kokeilemaan jotakin niistä herkullisen näköisistä juustokakuista, päädyin kuitenkin kokeilemaan porkkanakakkua, josta en yleensä edes erityisemmin pidä.

Daddy'sin kakku oli kuitenkin ehdottomasti parasta koskaan syömääni porkkanakakkua ja kokoakin sillä oli huikeat neljä kerrosta. Kuorrute oli juuri niin yltiömakeaa kuin odottaa sopii, mutta suolaisen ja makean tasapaino oli hyvin kohdillaan. Juustokakut ja muut herkut jäivät vielä odottelemaan seuraavaa kertaa, kantapaikkahan tästä on vahvasti muodostumassa.



Tigerista löytyi monenlaista pikkukrääsää, mm. mukavia posliinikoristeisia viinipullon sulkijakorkkeja. Tigerin Original-perunalastut ovat muuten parhaita perunalastuja ikinä, TJEU! Päivän asuna oli vähän vanhempaa vaatetta, H&M:n vihreä neule tuoreimpana ja ainoana jonka olen ostanut tämän vuoden puolella. Ei ole kyllä tullutkaan shoppailtua viime aikoina kovin paljoa, kun tarvetta on niin kovin vähän. Odotan vain kevättä ja kesää, että ilmat lämpenevät ja pystyy pukeutumaan vähän kevyemmin.

Kakkujen juhlaa

Uskomatonta! Mä oon aivan mykistynyt. Miksei oo kukaan kertonu mulle tästä jo aikasemmin? ;)

Tampereen jenkkiravintolabisnes laajeni loppuvuodesta 2012, kun uudistettuun Koskikeskuksen kolmanteen kerrokseen avattiin Daddy's Diner. Alkuperäinen Daddy's on ollut Pirkkalassa jo vuosia, mutta sinne asti ei ole koskaan tullut lähdettyä, täältä kun on ihan noita American Dinereitakin löytynyt. Kuitenkin tämä paikka vei heti ensivisiitillä yhdellä osa-alueella pisimmän oljenkorren Tampereen kahvila- ja jenkkiraflakilpailussa, ja se on täydellinen kakkubaari!

Leuka nimittäin tippui lattiaan, kun näin tuon toinen toistaan upeampia kakkuja notkuvan herkkutiskin. Löytyy useita erilaisia juustokakkuja monenlaisilla kuorrutteilla Amerikan tyyliin, vaahtokarkki- ja suklaakakkuja, omena- ja limepiiraita, muffinseja ja brownieita. Aivan tajuton valikoima erilaisia!

Mikään muu ravintola, tai edes kahvila ei tässä kaupungissa varmasti tarjoa vastaavaa valikoimaa erilaisia kakkuja tai jälkiruokia, kaikki näyttävät enemmän kuin syötävän hyviltä. Olisin heti halunnut maistella kaikkia, mutta jo nyt valitsemani Oreo-keksikakku oli todella täyttävä. Tuo baari on melkoinen laihduttajan painajainen, ja koituu varmaan itsellenikin kohtaloksi, vaikka en edes laihduta. Pakko mennä maistelemaan noita enemmänkin :) Samoin ruokapuoli näytti sen verran kutkuttelevalta, että muutakin ruokaa täytyy mennä kokeilemaan mahdollisimman pian. Kakkukahveille nyt voi vaan poiketa vaikka ohimennen. Hinnat vaihtelevat n. 5-7 euron välillä kakkupalalta, ja hintaan kuuluu myös kahvi.











Kaupungille lähdin alun perin leffan takia, nimittäin jo aiemmin hehkuttamani mm. Matrixista tuttujen Wachowskin sisarusten ohjaaman ja käsikirjoittaman Pilvikartaston, joka tuli eilen ensi-iltaan.

Visuaalisesti se tarjosi pääasiallisesti kaikkea odottamaani ja oli jopa monin paikoin parempi mitä odotin. Tarinakokonaisuuden osalta se ehkä jäi vähän tyngäksi, mutta oli ensinnäkin paljon huumoripitoisempi ja viihteellisempi mitä uskalsin kuvitella. Elokuvassa hypitään useissa eri aikakausissa ja erityisesti 1800-luvulle, vuosiin 1936 ja -73, ja 2144 sijoittuvat kohtaukset olivat visuaalisesti Pilvikartaston parhainta antia. Vajaa kolmetuntinen vierähtikin nopeasti. En halua spoilata liikaa, sillä tämä on oikeasti todella oivallinen ja hauska science fiction elokuva, jos pystyy turhat maskeeraus- ja lavastuskritiikit jättämään taka-alalle.

Olennaisten asioiden äärellä

Nimittäin patojen! Nanda Devi on jälleen avannut ovensa, ja käytiin eilen kaverin kanssa ajamassa paikka uudelleen sisään. Eihän siellä mikään ollut listalla tai salin puolella muuttunut, mutta kyllä täytyy myöntää, että kun on pari kertaa välissä käynyt syömässä muualla intialaista, pieni ikävä oli ehtinyt muodostua. Kyllä se vain on Tampereen paras intialainen ravintola. Aina ollut.

Itse otin kasvisannoksista Sabji Korma Kajuwalan, maustettuja vihanneksia ja cashewpähkinää kermaisessa yrttikastikkeessa keskivahvuudella. Ystäväni otti saman mietona ja siinä maistellessa erityisesti mieto maku sopi tähän annokseen todella täydellisesti. Eniten yllätti kasvisannoksen koko, sillä liha-annokset yleensä ovat melko pieniä, mutta tämä todella täytti mahan Naan-leivän kanssa. Ruoka oli niin hyvää, että oli pakko syödä ihan kaikki vaikka ei edes olisi enää jaksanut!

Käytiin myös vähän shoppailemassa. Ensin hain Satakunnankadun Siam Housesta mausteita ja jumalten kastiketta, joka parantaa ruuan kuin ruuan, Srirachaa. Sitten kierreltiin katselemassa hiukan kevätvaatteita. Olen lähdössä lähiaikoina laivalle, joten Kappahlista löytyneet alennushintaiset raitapaidat (kaksi yhden hinnalla) sopivat molempiin kriteereihin paremmin kuin hyvin.

Vinkkinä muuten naisille, BikBok on auennut nyt Tampereelle. Itsellehän sieltä ei tietysti löytynyt mitään, mutta käytiin kuitenkin pyörähtämässä liikkeen avajaisissa Koskikeskuksessa. Mun mielestäni suurin osa vaatteista siellä näytti todella kivoilta.

Turinaa sängynlaidalta

Tai ainakin melkein. Flunssa on taas tehnyt tuloaan sunnuntaista lähtien, mutta ainakin vielä olen pysynyt tolpillani. Pitäisi ehtiä levätäkin joskus mutta eihän sitä ehdi kun on niin paljon kaikkea :)

Kävin tänään Taysissä kuulemassa nyt viimeisten verikokeiden tuloksia ja analyysia tilanteestani ja hieman odotetusti sain vielä vähentää lääkemäärääni nyt enää viiteen milligrammaan Tyrazolia päivässä. Sellaista seurantaahan tämä on, että aina voi joutua nostamaan määrää myöhemmin.



Töiden jälkeen lähdin Koskikeskukseen lähinnä vain hakemaan lisää lääkkeitä ja taloustavaroita, mutta en malttanut olla kiertämättä vaatekauppoja. Ja kun löysin alunperin viidenkympin farkkupaidan reilusti alle parilla kympillä, oli tuo pakko poistaa. Farkkupaitoja kun ei tunnu voivan olla koskaan liikaa.

Tuollaisen farkkukorun ostin myös, ajatelin että se on kätevä aurinkolasien kuljettamiseen kaulalla.



Sunnuntaina kirpparilta ei löytynyt mitään mukaan vietävää, kävin Bonuksella, mutta kahville voi silti aina mennä. Käytiin Tammelan Aitoleivässä ja matkalla huomasin että aiemmin pitkään Koskikeskuksen takana ollut pieni intialainen ravintola Star & Moonlight oli avannut pienen tauon jälkeen uuden liikkeen Tammelan puistokadulle, entisen Hanabin tiloihin.

En tosin koskaan käynyt aiemminkaan siellä syömässä, mutta kuulopuheiden mukaan kyseessä oli ainakin aikanaan Tampereen paras intialainen ravintola. Sen aiempi sijainti ja ulkoasu vain ei ollut kovinkaan vetoava, niinpä nyt olisi hyvä mahdollisuus tutustua paikkaan aivan puhtaalta pöydältä :)



Maanantaina olin kutsunut porukat syömään ja katsomaan elokuvaa. Toteutin heti viikonloppuna Toijalasta omaksumaani valmisruokareseptiä eli tuunasin siis valmiin Rainbow-kasvissosekeiton Koskenlaskija-sulatejuustolla ja mausteilla. Laitoin mukaan vielä hiukan mustapippuria, Herbamarea ja Poppamiehen Savunagaa ja keitto oli valmis.

Elokuva oli Tintti Yksisarvisen jäljillä, jonka kävin katsomassa aika tarkalleen vuosi sitten elokuvissa, mutta muut eivät olleet sitä vielä nähneet. Vanhempani ovat työskennelleet vuosikausia videoiden ja multimedian parissa, joten animaatiot kiinnostavat heitä.

Flunssaa olen torjunut eri keinoin, lähinnä särkylääkkeillä ja lämmintä juomalla. Toivottavasti sen saisikin pysymään poissa sillä lauantaina olisi taas Hang The Dj! Klubilla.

Lätkän MM

Ajoin parran taas pois, kyllästyn niin nopeasti ja vaihtelu virkistää. Viiksillä mennään taas.

Kirjottelen tässä kahvin lomassa vähän päivitystä. Joskus ihan ihmetyttää miten paljon asioita ehtii tapahtua lyhyelläkin välillä. Vaikka fiilikset eivät parhaasta päästä ole olleet, ajattelin viime viikolla että blogi varmaan tulee tästä elämäntilanteesta kärsimään. Kuitenkin kun tajuaa että kaikki puheet, teot ja yritykset saada nainen uskomaan miten haluaisin hänet takaisin ovat turhia, kai sitten jotenkin pystyy paremmin nousemaan ylös.

 

Olin eilen luottoystäväni kanssa kaupungilla parantamassa jälleen maailmaa. Käytiin syömässä Sokoksella salaatit, jonka jälkeen oli tarkoitus mennä Cine Atlakseen jäätelölle.

Vähänpä tiesin, sillä Koskikeskuksen remontti on ulottunut jo sinne asti ja mitään kahvilatoimintaa teatterissa ei ollut. Se kyllä harmitti, sillä Tampereella ei muutenkaan ole mitään kunnollista jäätelöbaaria. Ben & Jerry's voisi kyllä avata oman liikkeensä tännekin.

Tietääkseni mistään muualta ei kunnon perinteisiä annoksia täällä saa, edes ravintoloista. Tokihan jäätelöä saa mistä tahansa, mutta tuossa muodossa. Jouduttiin siis tyytymään Sundaehen McDonaldsissa.



Mukaan tarttui myös Elisan liikkestä jonkin aikaa harkitsemani Canal+ kanavakortti, lähinnä pian alkavien jääkiekon MM-kisojen vuoksi.

Kyllä, lätkän MM-kisat ja olympialaiset ovat heikkouteni. Kävinpä viime toukokuussa kylpemässä Keskustorilla suihkulähteessä. Suomikrääsää, paitoja, lakkeja tai leijonasymboleita multa ei tule kyllä koskaan löytymään. Ne jos mitkä ovat mauttomia. Nyt on hyvä odottaa kisoja Antero Mertarannan selostamana, ilman kesketyksiä. Kisakatsomo valmistautuu! :)

Ja tuleehan sieltä paljon elokuviakin, joten kokeillaan nyt tämä tarjousaika kolme kuukautta ja harkitaan sitten jatkoa. Alustavasti olin kylläkin suunnitellut ottavani paketin vain kisoja varten, mutta mielihän voi muuttua.

Edit: Ai niin, ja aiemmin kehuskelemani Orbitalin uusin albumi 'Wonky' löytyy nyt Spotifystä. Tätä lisäystä kirjoitellessa tosin soi jo Miike Snown 'Happy To You'.