Tähti on himmentynyt

Käytiin ihan ex-tempore keskiviikkona testaamassa vihdoin kaupungin uusin tulokas intialaisen ruuan saralla kaverin kanssa. Tai ei se nyt varsinaisesti uusikaan ole, mutta hetken oltuaan poissa Tampereen intiaskenestä Koskikeskuksen remontin vuoksi, muutti loppukesästä Tammelaan.

Frendi laitto viestiä iltapäivällä, että lähdenkö, koska edellisellä kerralla viime viikolla en päässyt lähtemään. Alun perin vaihtoehtoina oli oikeastaan vain joko Nanda Devi tai tämä Star and Moonlight, jota vielä takavuosina kehuttiin Tampereen parhaaksi intialaiseksi. Juuri silloin kun se oli vielä pieni koppi Koskikeskuksen takana. Nyt se sijaitsee Tammelan puistokadulla Makuunin ja Aitoleivän välissä.



Itse otin Chicken Curryn ja kaverini Butter Chickenin. Oma ruokani oli hieman tylsän makuinen, joka harmitti sikäli, että teen itsekin parempaa ruokaa kotona. Annoskateus iskikin maistettuani tuota toista annosta, se nimittäin oli mahdottoman hyvää, joskin tulista. Kaverini nimenomaan pyysi annoksen mahdollisimman mietona, joten oli outoa että se oli huomattavasti tulisempaa kuin oma curryni.

Palvelun tasoa heikensi jonkin verran se, että mainitessani annoksen liiasta tulisuudesta, paikan omistaja ja kokki vaikutti selvästi pahoittavan mielensä ja alkoi kovasti selittää intialaisen ruuan mausteisuudesta. Minkäänlaista hyvitystä tai edes pahoittelua epämiellyttävästä ruokailukokemuksesta emme saaneet. Kaverilleni, joka pitää intialaisesta, ainoastaan ei tulisesta ruuasta, tämä kokemus ei ollut niin positiivinen kuin mulle. Jos tilausvaiheessa pyydetään tekemään mietoa, ja se ei onnistu, ravintola voisi mun mielestäni suoraan ehdottaa asiakkaalle listalta muuta, mietoa vaihtoehtoa.



Naan-leipä oli hyvää, mutta sitäkin sai paljon vähemmän mihin olen tottunut. Nanda Devissä kun tilaa yhden leivän, siitä riittää kahdelle. Täällä on syytä varautua tilaamaan oma leipä. Jossain oli arvosteltu sen makuakin, mutta ainakin itse pidin leivästä paljonkin. Star and Moonlightin basmatiriisi oli vain valkoista riisiä, edellisissä paikoissa riisi on maustettu kurkumalla ja korianterilla, ja on siksi myös paremman makuista. Nanda Devi ja Swagath tarjoavat ehdottomasti eniten vastinetta rahalle.

En silti halua, että saatte tästä liian negatiivisen kuvan, sillä itse voisin sinne ihan hyvin mennä toistekin syömään kaikesta huolimatta. Aivan huippupisteitä se ei silti saa, ja kaverini sinne ei enää lähde :) Hintataso on kuitenkin kohtuullinen ja annoksia löytyy pääosin 11-18 euron väliltä.

Koska kuitenkin kaupungissa on näinkin paljon kilpailua intialaisen ruuan osalta, on helppo äänestää jaloillaan ja valita mieluisampi vaihtoehto silloin kun jostakin jää edes hieman karvas maku. Yleensä tapana ei ole edes liiemmin valittaa ravintolaruuasta, mutta nyt asiaan suhtautuminen ja sen käsittely jätti hiukan huonon maun suuhun ja päätin tästä kuitenkin kirjoittaa. Jokainen kuitenkin kokeilkoon itse sen lempiravintolansa, ja tänne kannattaa etenkin suunnata, mikäli ruuan tulisuus ei ole este.

Turinaa sängynlaidalta

Tai ainakin melkein. Flunssa on taas tehnyt tuloaan sunnuntaista lähtien, mutta ainakin vielä olen pysynyt tolpillani. Pitäisi ehtiä levätäkin joskus mutta eihän sitä ehdi kun on niin paljon kaikkea :)

Kävin tänään Taysissä kuulemassa nyt viimeisten verikokeiden tuloksia ja analyysia tilanteestani ja hieman odotetusti sain vielä vähentää lääkemäärääni nyt enää viiteen milligrammaan Tyrazolia päivässä. Sellaista seurantaahan tämä on, että aina voi joutua nostamaan määrää myöhemmin.



Töiden jälkeen lähdin Koskikeskukseen lähinnä vain hakemaan lisää lääkkeitä ja taloustavaroita, mutta en malttanut olla kiertämättä vaatekauppoja. Ja kun löysin alunperin viidenkympin farkkupaidan reilusti alle parilla kympillä, oli tuo pakko poistaa. Farkkupaitoja kun ei tunnu voivan olla koskaan liikaa.

Tuollaisen farkkukorun ostin myös, ajatelin että se on kätevä aurinkolasien kuljettamiseen kaulalla.



Sunnuntaina kirpparilta ei löytynyt mitään mukaan vietävää, kävin Bonuksella, mutta kahville voi silti aina mennä. Käytiin Tammelan Aitoleivässä ja matkalla huomasin että aiemmin pitkään Koskikeskuksen takana ollut pieni intialainen ravintola Star & Moonlight oli avannut pienen tauon jälkeen uuden liikkeen Tammelan puistokadulle, entisen Hanabin tiloihin.

En tosin koskaan käynyt aiemminkaan siellä syömässä, mutta kuulopuheiden mukaan kyseessä oli ainakin aikanaan Tampereen paras intialainen ravintola. Sen aiempi sijainti ja ulkoasu vain ei ollut kovinkaan vetoava, niinpä nyt olisi hyvä mahdollisuus tutustua paikkaan aivan puhtaalta pöydältä :)



Maanantaina olin kutsunut porukat syömään ja katsomaan elokuvaa. Toteutin heti viikonloppuna Toijalasta omaksumaani valmisruokareseptiä eli tuunasin siis valmiin Rainbow-kasvissosekeiton Koskenlaskija-sulatejuustolla ja mausteilla. Laitoin mukaan vielä hiukan mustapippuria, Herbamarea ja Poppamiehen Savunagaa ja keitto oli valmis.

Elokuva oli Tintti Yksisarvisen jäljillä, jonka kävin katsomassa aika tarkalleen vuosi sitten elokuvissa, mutta muut eivät olleet sitä vielä nähneet. Vanhempani ovat työskennelleet vuosikausia videoiden ja multimedian parissa, joten animaatiot kiinnostavat heitä.

Flunssaa olen torjunut eri keinoin, lähinnä särkylääkkeillä ja lämmintä juomalla. Toivottavasti sen saisikin pysymään poissa sillä lauantaina olisi taas Hang The Dj! Klubilla.