Wolt laajensi Tampereella

Alkuvuodesta Wolt ja Foodora molemmat rantautuivat vihdoin Tampereelle. Kyseessä on siis pääsääntöisesti kännykän kautta käytettävä sovellus, jonka avulla voi tilata ruokaa useista ravintoloista kotiinkuljetettuna. Foodora toimii myös tietokoneen kautta selaimella. Homma toimii ainakin testaamani Woltin osalta siten, että tunnuksen luotuani syötin osoitetietoni, ja korttitietoni järjestelmään, jonka jälkeen tilaaminen onnistui käytännössä muutamalla painalluksella.

Alkuun kuljetusalueen rajat eivät aivan yltäneet omalle asuinalueelleni, mutta muutama viikko sitten huomasin Foodoran kuljettajan omalla pihalla, ja aloin tutkia asiaa uudelleen. Samalla selvisi, että molemmat palvelut olivat jo laajentaneet melko nopeasti toimitusaluettaan, ja tilaus onnistuisi.

Kesti kuitenkin tähän saakka, että sain aikaiseksi tätä kokeilla. Saavuin hetken aiemmin kotiin kylläkin rautatieasemalta, johon päättyi reilun viikon mittainen talvilomani Helsingissä, Tukholmassa ja Hankasalmella. Mukana oli kuitenkin rinkka, putkikassi ja kangaskassi, joiden kanssa ravintolaan meno ei houkuttanut. Niinpä heti kotiin päästyäni pistin Woltin laulamaan, ja kokeilin tehdä tilauksen Classic American Dineriin.

kaikki meni mainiosti, ja odotteluaikakin oli lyhyempi, mitä yleensä esimerkiksi pitsaa tilatessa. En aivan tarkkaa toimituksen kestoa laskenut, mutta sovellus arvioi sen 37 minuuttiin ennen tilausta, ja sen etenemistä pystyy seuraamaan kännykän ruudulta reaaliajassa. Ensimmäinen 25 minuuttia meni ruuan valmistukseen, ja tämän jälkeen kartalla näkyvä autokuvake lähti kulkemaan kohti asiakasta, eli minua. Luultavasti aika oli kuitenkin melko hyvin tuon luvatun puitteissa. Ainoa miinus tulee siitä, että ruoka oli valitettavasti jo hieman jäähtynyttä. Tämä ongelma tosin koskee yleensä kaikkia kotiinkuljetettuja ruokia, eikä ole vain Woltin ongelma. Omasta mielestäni asiakas ei edes voi odottaa saavansa täysin samanlaista annosta eteensä, kuin jos menisi ravintolaan istumaan. Itse olin todella tyytyväinen tähän palveluun, ja sen helppouteen. Kunhan vain Maka Sushi tai Hook ovat seuraavalla kerralla tilatessani avoinna, tuskin maltan odottaa sinne saakka!

Jos et ole vielä rekisteröitynyt Woltiin, syötä koodi JOONASV rekisteröityessäsi, ja siten me molemmat, sinä ja minä, saamme 5€ käyttörahaa seuraavaa tilaustamme varten. Melkoista verkostomarkkinointia, mutta mikäs siinä kun homma toimii ja kuka nyt ilmaisesta kieltäytyisi? :)

Kakkujen juhlaa

Uskomatonta! Mä oon aivan mykistynyt. Miksei oo kukaan kertonu mulle tästä jo aikasemmin? ;)

Tampereen jenkkiravintolabisnes laajeni loppuvuodesta 2012, kun uudistettuun Koskikeskuksen kolmanteen kerrokseen avattiin Daddy's Diner. Alkuperäinen Daddy's on ollut Pirkkalassa jo vuosia, mutta sinne asti ei ole koskaan tullut lähdettyä, täältä kun on ihan noita American Dinereitakin löytynyt. Kuitenkin tämä paikka vei heti ensivisiitillä yhdellä osa-alueella pisimmän oljenkorren Tampereen kahvila- ja jenkkiraflakilpailussa, ja se on täydellinen kakkubaari!

Leuka nimittäin tippui lattiaan, kun näin tuon toinen toistaan upeampia kakkuja notkuvan herkkutiskin. Löytyy useita erilaisia juustokakkuja monenlaisilla kuorrutteilla Amerikan tyyliin, vaahtokarkki- ja suklaakakkuja, omena- ja limepiiraita, muffinseja ja brownieita. Aivan tajuton valikoima erilaisia!

Mikään muu ravintola, tai edes kahvila ei tässä kaupungissa varmasti tarjoa vastaavaa valikoimaa erilaisia kakkuja tai jälkiruokia, kaikki näyttävät enemmän kuin syötävän hyviltä. Olisin heti halunnut maistella kaikkia, mutta jo nyt valitsemani Oreo-keksikakku oli todella täyttävä. Tuo baari on melkoinen laihduttajan painajainen, ja koituu varmaan itsellenikin kohtaloksi, vaikka en edes laihduta. Pakko mennä maistelemaan noita enemmänkin :) Samoin ruokapuoli näytti sen verran kutkuttelevalta, että muutakin ruokaa täytyy mennä kokeilemaan mahdollisimman pian. Kakkukahveille nyt voi vaan poiketa vaikka ohimennen. Hinnat vaihtelevat n. 5-7 euron välillä kakkupalalta, ja hintaan kuuluu myös kahvi.











Kaupungille lähdin alun perin leffan takia, nimittäin jo aiemmin hehkuttamani mm. Matrixista tuttujen Wachowskin sisarusten ohjaaman ja käsikirjoittaman Pilvikartaston, joka tuli eilen ensi-iltaan.

Visuaalisesti se tarjosi pääasiallisesti kaikkea odottamaani ja oli jopa monin paikoin parempi mitä odotin. Tarinakokonaisuuden osalta se ehkä jäi vähän tyngäksi, mutta oli ensinnäkin paljon huumoripitoisempi ja viihteellisempi mitä uskalsin kuvitella. Elokuvassa hypitään useissa eri aikakausissa ja erityisesti 1800-luvulle, vuosiin 1936 ja -73, ja 2144 sijoittuvat kohtaukset olivat visuaalisesti Pilvikartaston parhainta antia. Vajaa kolmetuntinen vierähtikin nopeasti. En halua spoilata liikaa, sillä tämä on oikeasti todella oivallinen ja hauska science fiction elokuva, jos pystyy turhat maskeeraus- ja lavastuskritiikit jättämään taka-alalle.

Luolamies

Mitä tapahtuu kun teatterin johtaja taantuu?

Tuloksena on hykerryttävän hauska ja pisteliään osuva kuvaus miehen ja naisen välisistä suhteista. Teatterin sivuilta löytyvät videot eivät tee oikeutta tämän illan esitykselle. Riku Suokas eli ainakin tänään huomattavasti enemmän hetkessä, paljon rennompana ja vapautuneempana, ottaen yleisöönsä väkevää kontaktia. Siitäkin huolimatta että tämänkin runko oli täysin käsikirjoitettu, esitys muistutti hyvää stand-up-showta.



Esitys oli TTT-klubilla, joka ehti välissä toimia hetken yökerho Locona ja tila mielestäni toimi juurikin tälläiseen esitykseen täydellisesti. Tulevaa Sami Hedbergin showtakin olemme menossa katsomaan Tivoliin juuri sen intensiivisen klubitunnelman vuoksi.

Luolamiehessä liikutaan koko ajan alkukantaisen ja nykyaikaisen miehen sielunmaisemassa ja tilanteet todellakin sekä naurattavat, että saavat hyväksyvästi tajuamaan sen miten me miehet oikeasti olemmekaan yksinkertaisia. Olkoonkin että naiset saavat tässä esityksessä kyllä tasapuolisesti takaisinkin :)

Kuitenkin loppujen lopuksi kaikille jää hyvä mieli ja itselle hienointa oli että komedian keinoin pystytään tuomaan oikeastikin tärkeitä asioita esille parisuhteen toiminnasta ja kumppanin ymmärtämisestä. Suosittelen tätä showta vahvasti kaikille. Hannalle tämä oli jo toinen kerta, itsekin lähtisin milloin vain katsomaan sen uudelleen!



Eilen ystävänpäivänä käytiin syömässä American Dinerissa ja sen jälkeen suunnattiin Hannan ja kissojen luokse. Näin ihanan ystävänpäivälahjan sain (suurin osa on jo syöty tätä kirjoittaessa :) Itse ruoka oli aika tylsää, mutta mitä voi odottaa erikoistarjouksena olleesta ystävänpäivälautasesta jolla on ristikkoperunoita, pari kuivaa mozzarellatikkua, pari broilerinfilettä, sipulirenkaita ja McDonaldsin hampurilaisen tasoiset juustoburgerit.

Suosittelen vilputtömästi tilaamaan Dinerissa aina listalta, se kuitenkin on toistaiseksi vakuuttanut mut Tampereen parhaana burgerpaikkana.

Alennusmyyntejä ja Amerikan meininkiä

Tänään oli tarkoitus lähteä kaupungille shoppailemaan ja katselemaan hiukan alennusmyyntien tarjontaa. Suurta intohimoa ei nyt ole ostella vaatteita täältä, kun lempiliikkeiden alet siintävät mielessä vajaan kahden viikon päästä.

Kuulin sitten tänään töissä paikallisradiosta mainoksen uudesta amerikkalaistyylisestä ravintolasta, Sticky Wingersistä. Ruokalistan perusteella paikka vaikutti todella lupaavalta, muutenkin kun tämä kaupunki kaipaa hiukan vaihtelua ravintolatarjontaansa. Tietenkin näitä siipi- ja burgeripaikkoja on Tampereella yllin kyllin, melkein joka korttelissa yksi, Helsingin sanomatkin uutisoi viime keväänä että täällä syödään lähes puolet Suomen kanansiivistä. Mutta sellaisia kuten Classic American Diner, joissa on myös panostettu vintagetyyliseen sisustukseen ja tunnelmaan, on liian vähän.





Jo ensivaikutelma ravintolaan mennessä toi mieleen vanhat yökerhot joita tässä tilassa on ollut, eteistilaa oli sen verran valtavasti, eikä se tuonut mieleen ensimmäisenä ruokaravintolaa. Katutasossa onkin erikseen sporttibaari joka on myös amerikkalaiseen tyyliin sisustettu, ja jossa voi seurata urheilua ja juoda maukkaita tuontioluita. Tämä puoli pitää vielä tulevaisuudessa käydä testaamassa aivan erikseen. Seitsemän on onnennumeroni.



Baarin vierestä nousevat raput yläkertaan, varsinaiseen ruokaravintolaan. Tämä paikka oli paljon avarampi ja jotenkin rouheamman oloinen kuin American Diner ja myös yläkerta mielestäni sopisi hyvin vaikkapa vain kaljalla istumiseen ja vaikkapa pienen hiukopalan nappaamiseen esimerkiksi erillisessä "pystybaarissa".



Vaikka paikan hampurilaiset vaikuttavatkin äärimmäisen houkuttelevilta, olin jo etukäteen päättänyt kokeilla kuitenkin siipiä. Tässä suhteessa olen äärimmäinen puristi, sillä lempipaikkani Kehräsaaren Hookin siipiä on lähes mahdoton ylittää, niin legendaarinen paikka ja maukkaat ruuat sieltä saa. Sticky Wingers olikin joutumassa siis melkoiseen tulikasteeseen ;)



Tilasin listalta maustepaneroituja suuria siipiä Honey BBQ-kastikkeessa. Itse broilerin liha näissä oli todella mehevää ja maukasta, mutta harmikseni maustepanerointiin ja kastikkeeseen oli selvästi lurahtanut tuhti annos suolaa, sillä se peitti kaikki muut maut hyvin pitkälti alleen. Suolapitoisuus, lieneekö ollut moka (tarjoilija ohitti kommenttini olankohautuksella, kun reklamoin) vai normaali maustesekoitus, oli todella hurja. Tämän kokemuksen perusteella en kaikesta huolimatta ainakaan enää näitä jättisiipiä tänne lähde syömään.



Siipien lisäksi halusin maistaa paikan valkosipuli-parmesan ranskalaisia. Mainostavat että tekevät nämä itse tuoreena perunoista. Palan painikkeeksi kelpasi huurteinen olut maailman toiselta puolelta Australiasta.

Ranskalaiset tuotiinkin pöytään jo ikään kuin alkuruokana, joka oli mielestäni typerää, asiakkaan toivomusta olisi voitu kysellä tämän osalta jo etukäteen, etenkin kun paikka on uusi ja moni siellä asiakkaana ensi kertaa. Siihen mennessä kun siivet tulivat pöytään, ranskalaiset olivat jo täysin jäähtyneitä eivätkä maistuneet enää kovin hyviltä. Muutenkin vaikutti siltä että parmesania oli säästelty turhankin paljon, sillä itse en sitä ainakaan annoksessani maistanut.



Eli melko negatiiviselta kokemukseltahan tämä ruokien osalta kuulostaa. Kuitenkin tunnelma oli täyden kympin arvoinen ja olut hyvää joten haluan antaa paikalle uuden mahdollisuuden. Ja jos ruoka on vieläkin pettymys, voin sittenkin käydä täällä pelkästään paikan hengen takia vaikka vain oluella. Sinänsä en voi moittia että paikka huono olisi ja ehkä kokeilla oli vain huono päivä :) Positiivisena puolena kai pitää mainita sekin että annokset olivat niin suuria että emme edes kahdestaan jaksaneet syödä kaikkea, vaan siipiä oli pakko jättää syömättä.

Mitä sitten shoppailuun tulee, hyviä tarjouksia kyllä tuli vastaan ja kiersimme useita kauppoja, mm. H&M, Jack & Jones, Carlingsit ja Koskikeskuksen putiikit läpi, mutta sinänsä huonolla menestyksellä että en löytänyt mitään niin miellyttävää että se olisi ollut pakko saada. Dressmanista kyllä ostin puoleen hintaan harmaan farkkupaidan jota olin jo kuukausia katsellut (koska multa löytyy niin monia harmaita farkkuja), mutta en ollut ollut valmis maksamaan siitä täyttä hintaa. Nyt sen siis sain -50% alennuksella. Tyttöystäväni löysi hienon mustavalkoraidallisen topin ja mustan neulemekon. En malta odottaa että pääsen näkemään ne käytössä!

En muuten tainnut muistaakaan mainita että viime viikkoisen palkkapäiväni vuoksi eksyin jälleen myös shoppailemaan Topmanin verkkokauppaan *shrug* ja nyt odottelen postin tuovan minulle uudet housut, raitapaidan ja huivin ;)

Tänään on iPodissa soinut upea UNKLE:n 'Never, Never, Land'. Yksi parhaista downtempo-levyistä kautta aikojen. Alla pari maistiaista levyltä.