Valkoisia naisia ja mustia koskettimia

Mainitsinkin jo eilen alkuviikon hyvistä levyjulkaisuista. Maanantaina kun ilmestyi Foxesin levyn lisäksi myöskin Chromeon uusin albumi 'White Women'. Tämä bändi jos joku, on tehnyt pitkän linjan pioneerityötä kasarisaundin ylläpitämisessä, heitä voisi kutsua vaikkapa synafunkin sanansaattajiksi.

Ja uusi levy mielestäni liikkuu vielä entistäkin enemmän synteettisen saundin maailmassa mitä aiemmat. Orgaanista funkkiskittaa monesta biisistä löydy, lukuunottamatta jo ennakkoon kuultua enemmän 70-luvulta lainaavaa 'Over Your Shoulderia', jonka on kehuttu olevan jopa Daft Punkin 'Random Access Memoryn' raitoja parempaa. Toisaalta, vaikka Chromeon matsku on ehdottoman autenttista, ja ehkä monipuolisempaa, ovat esimerkiksi viime vuoden parhaisiin levyihin lukeutuneen venäläisen Tesla Boyn biisit vieläkin parempia.





Viikon sisään on ehtinyt myöskin ilmestyä The Black Keysin albumi 'Turn Blue', tarkalleen ottaen viime perjantaina, mutta sitä ei harmillisesti Spotifystä löydy. Eikä varmasti ole tulossakaan, sillä edellistä 'El Caminoakaan' siellä ei ole. Sen sijaan Groovesharkista tuo ainakin vielä löytyy.

Kuten kommentoin jo edellisessä The Black Keys -postauksessanikin, on tällä levyllä selkeästi enemmän sellaista hippikauden tunnelmaa. Osa levyn ns. hempeämmistä biiseistä on yllättävänkin herkän kuuloista tältä bändiltä, heti levyn ensimmäisestä raidasta 'Weight of Lovesta' lähtien. Minulle tulee levyn biiseistä hetkittäin mielleyhtymiä jopa jonnekin Eaglesin ja Airin suuntaan. 'In Our Prime' taas kuulostaa jo paikoin melkein Jimi Hendrixiltä. Ihan kiva liva, mutta suuria tunteita tämä albumi ei kuitenkaan allekirjoittaneessa saanut aikaan, ehkä juuri sen takia, että en ole suuremmin 60-luvun musiikin perään. Do the hippie shake, if you wish!

Lähimuistia ja etämuistia

Niinhän se on, että mitaleista pelataan. Eilisen lätkäpeli oli kyllä ensihehkutusten jälkeen melkoinen trilleri. Leijonat tykittivät Petri Kontiola etunenässä kolme maalia ensimmäisessä erässä, mutta toisessa erässä Slovakia tuli melkein tasoihin. Kolmannessa erässä en pysynyt enää paikallani, jännitys oli liikaa. Ruotsi-Kanada pelin tuloksiakin seurasin vain netistä, ja kyllä tänä vuonna altavastaajat ovat pääasiassa yllättäneet joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Niin moni ns. suuri jääkiekkomaa jäi neljän kärjestä ulkopuolelle. USA tiputti Venäjän, Sveitsi Tsekin, Suomi Slovakian ja Ruotsi Kanadan!

Huomenna on siis se päivä kun en näe matseja, vähän harmittaa. Mutta peukku on koko ajan pystyssä ja haave finaalista elää vahvana. Sunnuntaina ollaan taas asemissa! Euroviisufinaalinkin näkeminen on vielä hiukan epävarmaa, mutta Norja, Malta ja Suomi sinne kaikki pääsivät. Toisaalta nyt kun on molemmat semifinaalit nähnyt, ainakin melkein kokonaan, ei finaalin näkemättä jääminen niin paljoa harmittaisi. Voisin vaihtaa sen päikseen lätkän Suomi-Ruotsi välierän kanssa minä tahansa päivänä :)





Ja sitten siihen tärkeämpään asiaan. Paljon kohistu ja ennakkoonkin Groovesharkiin ja erinäisiin epämääräisiin paikkoihin valunut Daft Punkin uusin levy julkaistiin virallisesti vihdoinkin tänään. 'Random Access Memories' löytyy myöskin Spotifystä.

Itse ehdin ensimmäisen 'Get Lucky' -sinkun lisäksi kuuntelemaan levyn ennakkoon Groovesharkista jo pariin otteeseen ennen tätä päivää. Levyn saundi eroaa jopa yllättävän paljon siitä totutusta Ranskahousesta, jonka pioneereja Daft Punk on. Bändin tavoitteena on ollutkin luoda levystä kunnianosoitus 1970-luvun lopun ja 80-luvun alun amerikkalaiselle musiikille, erityisesti siis juuri discolle ja funkille. Osia siitä on toki ennenkin ollut aistittavissa useissa bändin kappaleista, mutta yleensä aiemmin on tavoiteltu futuristisia mielikuvia, kun nyt mennään ajassa selvästi taaksepäin. Saundista on varmasti paljon kiittäminen tuotantotiimissä häärinyttä klassisen Chic-bändin Nile Rodgersia.

Vaikka 'Random Access Memories' harppaa aikamoisen tyylimuutoksen, itse olen ehtinyt levyyn jo tykästyä kovastikin. Olen lisäksi löytänyt levyltä ensisinglen lisäksi useampia helmiä. Erityisesti 80-lukulaisesta discosta progressiivisesti acid rockiksi kehittyvä yli yhdeksänminuuttinen 'Giorgio by Moroder' on silkkaa saundien ilotulitusta. Biisissä myös Giorgio Moroder itse kertoo historiastaan. 'Lose Yourself To Dance' taas on toinen levyn kahdesta raidasta, jolla Pharrell Williams on mukana. Mieleen tulee hyvin vahvasti 80-luvun Prince, ja pidän siitä jopa 'Get Lucky':ä enemmän. Levyllä esiintyy myös useita muita vierailevia artisteja, ja hyviä biisejä on monia muitakin, mutta tällä kuuntelulla nuo kolme ovat nousseet erityisesti esiin. Jos disco, funk ja vocoderit tippuu, laitahan levy alta soimaan!

Hyviä musiikkilöytöjä osa x

Bongasin tämän bändin eilen Anthony Bourdainin telkkariohjelmasta ja kiinnostuin välittömästi. Tänään tuli tutustuttua ja kuunneltua biisejä enemmänkin ja ajattelin jakaa innostukseni teillekin mikäli ette ohjelmaa nähneet.

Ume tulee Austinista, Teksasista ja soittaa melodista ja reipasta kitaravetoista poprockia, ja mitä nyt livetilanteista näki pätkiä, keikat ovat kutkuttavan energisiä. Löydän Umen musiikista joitain yhtymäkohtia myös Disco Ensembleen, ja ehkä juuri sen vuoksi innostuinkin tästä näin paljon. Lisäksi taas kerran tälläinen naislaulajan vetämä bändi puree omaan rokkihermoon ;)

Spotifystä ei Suomessa pysty kuuntelemaan kuin vanhempaa 'Sunshower EP':tä mutta Groovesharkista löytyy tuo loistava viime vuonna julkaistu debyyttilevy, 'Phantoms'. Kannattaa ehdottomasti kuunnella se näiden YouTube-pätkien lisäksi! Levyn huippukohdat koetaan mun mielestä aika lailla ennen puolta väliä; 'Burst' on ehkä levyn paras biisi 'The Pushin' ja 'Run Wildin' ohella.











Ps- Tänään alkaa AVA:lla Maria Veitolan uusi tv-sarja 'Muotitietoinen'.

Itse en kovin hurahtanut noihin muotirealityjuttuihin ole mutta trailerin perusteella tulossa on aika mielenkiintoinen sarja. Olen myöskin hirveän huono seuraamaan säännöllisesti mitään televisiosta mutta yritän tällä kertaa parhaani :) Jokaisessa jaksossa myös on mukana joku suomalainen muotibloggari.