Kölnissä: Mässypostaus osa 1

Lomalla pitää tietysti aina nautiskella, ja vaikka nytkin olisi ollut mahdollisuus kokkailla itse kämpillä ruokansa, kuuluu ulkona syöminen olennaisena osana omiin lomajuttuihin. Tietysti myös täällä, eli siinä mielessä lomalla en lomaile niistä normaaleista kuvioista :)

Saksahan on kuuluisa makkaroistaan, mutta erityisesti myös kebabeistaan, sillä turkkilaiset ovat maan suurin yksittäinen etninen vähemmistö. Myös Kölnin keskustassa löytyy kebabpaikkoja lähes joka korttelista. Luotin silti kaverini suosituksiin, ja kävimme jo ensin menopäivän iltana hakemassa yösafkaa Zülpicher Strassella sijaitsevasta Zülpicher Döneristä, josta saa kaverini mielestä Kölnin parhaat kebbet.

Ja eihän tuota kiistää voi mitenkään, täytteet olivat raikkaita ja aivan eri luokkaa kuin nämä Suomen kaalisalaatit. Toki myös Saksassa kaalia käytetään täytteeksi, mutta mukaan tulee paljon muutakin. Oli myös marinoitua punakaalia, sipulia ja salaattia. Nämä yhdistettynä aivan mahtavan mehukkaisiin nenän edessä ohueksi leikattuihin lammassuikaleisiin ja itse leivottuihin täydellisiin leipiin teki tästä ylivoimaisesti reissun yksistä maistuvimmista annoksista. Ja kävin täällä itsekseni vielä toistamiseenkin arkena Peterin ollessa töissä. Dürüm, eli täkäläisittäin rullakebab kustansi naurettavat 5 euroa, ja kuvan mehevä sämpylädöner vain 4 euroa. Jos menet Kölniin, Zülpicher Döner sijaitsee korttelin päässä Zülpicher Platzin metroasemalta.

Myös kuuluisaa Currywurstia tuli maistettua heti menopäivänä, mutta muuten makkaran syönti jäi tällä reissulla väliin. Se ei tietysti itseäni haitannut, sillä matkan ajankohta ajoittui useamman visiitin 4 Delin hodarikiskalla (kävin kolmesti viikon sisään) ja juhannuksen väliin, jolloin itsekin perinteisesti syön mieluiten makkaraa ihan täällä kotoisella maaperällä. Eikä se Currywurst edelleenkään suursuosikikseni päässyt, olin kyllä jo kerran aiemmin maistanut Panimoravintola Plevnan versiota siitä ihan täällä Tampereella.





Tietysti kun Saksassa ollaan, niin olut kuuluu olennaisena osana loman henkeen. Kölnin seutu eroaa tosin muusta Saksasta sen tarjoilussa, sillä alueelle ominainen olut on nimeltään Kölsch, ja sitä saa perinteisimmissä paikoissa yleensä vain kahden desin laseista tarjoiltuna. Toki sitä tuodaan jatkuvasti sitä mukaa pöytään, kun lasi tyhjenee. Muutamassa tälläisessä paikassa tuli käytyä, ja niistä kaikkein omintakeisin ja todennäköisesti paikallisin oli Lommerzheim Rhein-joen toisella puolella, josta on alla muutama kuvakin. Paikan perustaja pyöritti sitä aikanaan kymmeniä vuosia itse, mutta lopetettuaan vanhuuttaan, sen osti paikallinen Päffgenin panimo jatkaakseen tarkkaan vaalittuja saksalaisia kapakkaperinteitä.

Mutta muuten noin pienestä lasista juominen ei oikein omaan tottumukseeni sovi, ja onneksi kaupoista ja kioskeista sai ihan tavallisia puolen litran pulloja, ja hinnathan eivät Saksassa ole myöskään Suomeen verrattuna mitään. Ensinnäkin saksalainen olut on paljon laadukkaampaa kuin suomalainen, siinä auttaa 1500-luvulla määrätty oluen puhtauslaki Reinheitsgebot, jota useat panimot edelleen noudattavat. Paremmatkin oluet maksavat siellä kaupassa vain reilun euron verran puolen litran pullolta. Edullisempia merkkejä saa 70-80 sentillä. Lisäksi kukaan ei katso paheksuvasti, vaikka juot omia oluita puiston penkillä, aivan terassin välittömässä läheisyydessä, kuten me teimme vaikkapa kuvan Brüsseler Platzilla. Hauska detaili muuten tuosta paikasta, terassi on aivan kirkon oven edessä :)

Ja kun käynnissä on vieläpä jalkapallon maailmanmestaruuskisat, tuli olutta kumottua enemmänkin. Kuitenkin hyvin hillitysti saksalaiseen tapaan, ei suomalaiseen. Saksa-Portugal peli toki käytiin katsomassa ihan baarin terassilla, sillä olihan se kokemus, joka täytyy vieraassa maassa kokea, ja sen verran hyvää palloa tuossa pelattiin, että Saksan pelit pitää kyllä katsoa jatkossakin.









Olin myös luvannut itselleni, että pitsaa en reissussa söisi, se kun ei ole yleensä koskaan sen parempaa missään muuallakaan, kuin täällä. Olin kuitenkin unohtanut kuvan Peteristä syömässä jättipitsaa, ja hän halusi mut ehdottomasti viedä kyseiseen paikkaan syömään. En tietenkään ruvennut pistämään hanttiin, sillä pitihän tuollainen päästä itse kokemaan. Ja vaikka tuo ei koossa Tampereen Koikkarin 70cm partypizzaa päihitä, niin kyllä se 45cm halkaisijallaan yhdelle miehelle pistää kunnolla kampoihin :)

Paikka josta tätä jättipitsaa sai, oli ketjuravintola L'Osteria, jolla on useita ravintoloita Saksassa ja Itävallassa. Kölnin mesta sijaitsee suurinpiirtein vilkkaimman metrojen risteysaseman Neumarktin ja Rudolfplatzin puolessa välissä. Yritin jopa taktikoida ottamalla kasvispitsan, jotta jaksaisin syödä tuon kokonaan, mutta eihän siitä mitään tullut, neljäsosa jäi väistämättä lautaselle. Hyvää se silti oli, vaikka ei nyt mitään erityisen mainitsemisen arvoista, nimenomaan tuo koko siinä oli se juttu.

Myös Starbucksissa tuli käytyä reissun aikana peräti kolmesti, sillä pelkästään puolen kilometrin päässä Peterin kämpältä oli kolme bucksia, ja muuten Kölnissä on aika huonosti ilmaista Wi-Fiä missään saatavilla. Join myös jokaisella kerralla vain frappucinoa. Tutuksi tulivat mokkafrappe keksinmuruilla, mokkafrappe kookoksella ja espressofrappe. Hitto että rakastan noita juomia!

Koska elämyksiä on jaettavana niin paljon, niin nyt on parempi katkaista tämä tähän, ja jatkaa toisessa osassa!

Takaisin Koulun penkille

Yksi jännä asia, mikä tulee aina ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan Turusta, on sen monipuolinen baarikirjo. Aurajoen varteen pysyvästi ankkuroidut jokilaivat terasseineen lienevät kesäisin useimmille Turun kävijöille niitä mieluisimpia kohteita, mutta erittäin tunnettu kaupunki on myös entiseen pankkiin, apteekkiin, kouluun, ja jopa yleisöwc:hen perustetuista baareistaan.

Huoneenluovutuksen jälkeen mulla oli muutama tunti aikaa käppäillä Turun katuja, ja jokivartta silmäillessäni katselin parin laivaterassin auki olevankin. Niissä ei kuitenkaan ollut asiakkaita, joten jatkoin tuolloin matkaani. Olen kerran aiemmin käynyt Panimoravintola Koulussa, ja tälläkin kertaa sen ohi kävellessäni huomasin viihtyisällä terassilla olevan useampiakin ihmisiä nauttimassa aamupäivän kahvista ja raikkaista juomista.

Lauantaipäivä oli todella lämmin, eikä siis ollut mikään ihme, että ihmiset olivat aikaisin liikenteessä. Koulun takapiha on niin laaja, että todennäköisesti kesä-aikaan sen terassi on yksi Suomen suurimmista, ellei jopa suurin. Asiakaspaikkoja ulkona pelkästään on kuulemma mahdollista laajentaa aina 800 saakka, ja kun tämän lisäksi lasketaan kaikki sisällä sijaitsevat lukuisat tilat, on tämä ainakin asiakaspaikoilla mitattuna varmasti isoin ravintola jossa olen käynyt. Lisäksi sisällä on myös useita ruokasaleja illallisen viettoon tai jopa vuokrakäyttöön, joten pelkkä juomapaikka tämä ei suinkaan ole.







Koska terassin houkutus oli näin suuri, vaihtui myöskin suunnittelemani lounas nestemäiseen, ja käynti Kortteliravintola Kertussa jäi tältä kertaa toteuttamatta. Sen sijaan maistoin Koulussa sekä perinteistä Pils-tyyppistä Juhla-Auraa, että tummaa Münchner-tyyppistä Maisteria. Molemmat oluet olivat todella hyviä, mutta erityisesti jälkimmäinen jäi näistä mieleen ykkössuosikkinani. Näin hyvää tummaa lageria valmistaa Suomessa ainoastaan Nokian Panimo, jonka Keisari Müchener on aivan yhtä loistavaa kuin nyt juomani Maisteri.

Kun pienpanimo-oluista puhutaan, menivät molemmat Koulun merkit vaikkapa tamperelaisten ylpeyden, Plevnan ohitse. Myöskään lahtelainen Teerenpeli ei pärjää tässä kilvassa lainkaan, tosin en muutenkaan ole erityisesti heidän oluisiinsa ollut mieltynyt, joten kyseessä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni.

Käynti terassilla oli muuten ensimmäiseni tänä vuonna, joten terassikautta tuskin olisi voinut paremmin aloittaa. Ja kevääseen kuuluu aina se, että en osaa varoa vaarallista keskipäivän aurinkoa, ja poltan itseni. Niin kävi nytkin, sillä vaikka mulla oli takki päällä, oli se auki, ja onnistuin saamaan kunnon punoitukset otsaan ja kaulaani. Se jos joku, on varma kevään merkki!

Nythän olen jo ehtinyt tosin täälläkin istua terassilla. Eilen nimittäin tuli ennen Tapparan peliä istuttua hetki Passionin terassilla. Kesä ja terassit, odotan teitä :) Eikä jääkiekon MM-kisoihinkaan enää pitkästi ole!