Takaisin Koulun penkille

Yksi jännä asia, mikä tulee aina ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan Turusta, on sen monipuolinen baarikirjo. Aurajoen varteen pysyvästi ankkuroidut jokilaivat terasseineen lienevät kesäisin useimmille Turun kävijöille niitä mieluisimpia kohteita, mutta erittäin tunnettu kaupunki on myös entiseen pankkiin, apteekkiin, kouluun, ja jopa yleisöwc:hen perustetuista baareistaan.

Huoneenluovutuksen jälkeen mulla oli muutama tunti aikaa käppäillä Turun katuja, ja jokivartta silmäillessäni katselin parin laivaterassin auki olevankin. Niissä ei kuitenkaan ollut asiakkaita, joten jatkoin tuolloin matkaani. Olen kerran aiemmin käynyt Panimoravintola Koulussa, ja tälläkin kertaa sen ohi kävellessäni huomasin viihtyisällä terassilla olevan useampiakin ihmisiä nauttimassa aamupäivän kahvista ja raikkaista juomista.

Lauantaipäivä oli todella lämmin, eikä siis ollut mikään ihme, että ihmiset olivat aikaisin liikenteessä. Koulun takapiha on niin laaja, että todennäköisesti kesä-aikaan sen terassi on yksi Suomen suurimmista, ellei jopa suurin. Asiakaspaikkoja ulkona pelkästään on kuulemma mahdollista laajentaa aina 800 saakka, ja kun tämän lisäksi lasketaan kaikki sisällä sijaitsevat lukuisat tilat, on tämä ainakin asiakaspaikoilla mitattuna varmasti isoin ravintola jossa olen käynyt. Lisäksi sisällä on myös useita ruokasaleja illallisen viettoon tai jopa vuokrakäyttöön, joten pelkkä juomapaikka tämä ei suinkaan ole.







Koska terassin houkutus oli näin suuri, vaihtui myöskin suunnittelemani lounas nestemäiseen, ja käynti Kortteliravintola Kertussa jäi tältä kertaa toteuttamatta. Sen sijaan maistoin Koulussa sekä perinteistä Pils-tyyppistä Juhla-Auraa, että tummaa Münchner-tyyppistä Maisteria. Molemmat oluet olivat todella hyviä, mutta erityisesti jälkimmäinen jäi näistä mieleen ykkössuosikkinani. Näin hyvää tummaa lageria valmistaa Suomessa ainoastaan Nokian Panimo, jonka Keisari Müchener on aivan yhtä loistavaa kuin nyt juomani Maisteri.

Kun pienpanimo-oluista puhutaan, menivät molemmat Koulun merkit vaikkapa tamperelaisten ylpeyden, Plevnan ohitse. Myöskään lahtelainen Teerenpeli ei pärjää tässä kilvassa lainkaan, tosin en muutenkaan ole erityisesti heidän oluisiinsa ollut mieltynyt, joten kyseessä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni.

Käynti terassilla oli muuten ensimmäiseni tänä vuonna, joten terassikautta tuskin olisi voinut paremmin aloittaa. Ja kevääseen kuuluu aina se, että en osaa varoa vaarallista keskipäivän aurinkoa, ja poltan itseni. Niin kävi nytkin, sillä vaikka mulla oli takki päällä, oli se auki, ja onnistuin saamaan kunnon punoitukset otsaan ja kaulaani. Se jos joku, on varma kevään merkki!

Nythän olen jo ehtinyt tosin täälläkin istua terassilla. Eilen nimittäin tuli ennen Tapparan peliä istuttua hetki Passionin terassilla. Kesä ja terassit, odotan teitä :) Eikä jääkiekon MM-kisoihinkaan enää pitkästi ole!

Taivaallista ruokaa

Ravintola-arviota pukkaa. Kävin nimittäin viime perjantaina Lahdessa syömässä jo etukäteen paljon kehuja saaneessa Taivaanranta Grill & Distilleryssä, ja voi taivas mikä nautinto se olikaan!

Makuun vaikuttaa varmasti paljon se, että raaka-aineisiin panostetaan, ja kaikki mitä voidaan, tehdään itse. Ravintolassa käytetään myös paljon oman panimon tuotteita, Taivaanranta nimittäin kuuluu Teerenpeli-ketjuun. Kellarissa sijaitsee viskitislaamo, jossa omat viskit valmistuvat tynnyreissä. Kellari on todella viihtyisä paikka, ja sen voi myös varata isomman ryhmän ruokailua varten.







Menussa myös käytetään paljon kauden kasviksia ja tämä näkyi erityisesti omassa annoksessani. Itse skippasin alkupalat herkullinen jälkiruokalista mielessäni, ja otin annoksekseni ankanrintaa, pähkinävoissa paahdettuja kasviksia, tattimajoneesia ja timjamikastiketta.

Kuitenkin myös alkuruokalista vaikutti todella herkulliselta, ja esimerkiksi etanapannu oli lisukkeineen todella runsaan kokoinen. Sain myös maistaa paikan etanoita, ja kyllähän ne menivät kertaheitolla vähintään samalle tasolle 2h+k:n kanssa. Suussa sulavan herkullista.

Maistoin myös toiselta lautaselta (etikettivirhe, tiedän!) listan kruununjalokiveä, eli viskipippuripihviä. Siihen tulee grillattu härän sisäfileepihvi, kermaista mallasviskipippurikastiketta, Mustaleimalla gratinoitua uuniperunaa ja yrttipaahdettuja kauden kasviksia. Annoskateus lähestulkoon iski, niin taivaallista tuo viskinmakuinen kermakastike lihan kanssa oli, mutta onneksi oma annokseni oli niin loistava, että tuota ei ehtinyt jäädä murehtimaan. Ensi kerralla sitten...









Parhaiten mieleen jäivät kuitenkin jälkiruuat. Teerenpelin alkoholituotteet kuten viski ja makusiiderit näkyvät ja maistuvat myös useimmissa jälkiruuissa. Jäätelöt ja sorbetit tehdään paikan päällä itse, ja minttujäätelö todella maistui oikealta mintulta, ei siltä esanssilta minä minttujäätelö on totuttu tuntemaan.

Oma jälkiruokani vei kielen mennessään, ehdin jopa kehaista sen ehkä olleen paras koskaan syömäni ravintolajälkiruoka, kaikki kahvilakokemukset mukaan lukien. Arvoin ensin pitkään raikkaan ja marjaisen pannacottan välillä, mutta onneksi otin kuitenkin annoksen, johon kuului pala suklaatorttua, viskillä maustettua suklaafudgea, humalalla maustettua kirsikkahilloketta ja valkosuklaamoussea.

Rakastan kirsikkaa muutenkin, mutta yhdistettynä viskinmakuiseen toffeehen ja valkosuklaaseen, näiden makujen yhdistelmä todella räjäytti makuhermot. Kun tähän vielä lisää tuhdin suklaakakun, oli nautinto sen mukainen. Alkupala ja jälkiruokakin riittäisivät täällä täyttämään vatsan. Vahva suositus Taivaanrannalle, jos asut tai olet käymässä Lahdessa.

Torstaiturinaa

Success! Olihan niitä viinilaseja vielä jäljellä Hullareilla.

Mä olen haaveillut monta vuotta noista Essencen punaviinilaseista, joita nyt ostin yhden pakkauksen. Saman sarjan valkoviinilaseja mulla jo onkin enkä niitä ostanut siksi tällä kertaa. Herkusta mukaan tarttui tietenkin myös monenlaista, mm. Buffala-mozzarellaa, goudaa, erinäisiä lihatuotteita ja kasviksia.



Samoin valkoista Teema-astiastoa olen kerännyt vaihe vaiheelta vuosien varrella. Vanha sininen Teema kun kävi jo aikaa sitten tylsäksi. Vihdoin mukaan tarttui myös nämä kaksi pientä neliskanttista tarjoiluvatia joita olen katsellut pidemmän aikaa.



Iltapalaksi tietysti tein bruschettoja juuri kaupasta kärräämistäni raaka-aineista; mozzarellaa, tomaattia, basilikaa ja goudaa joiden päälle paahdoin pinjansiemeniä.

Idea iltapalaan tuli paitsi raaka-aineiden saatavuudesta, myös siitä että katsoin vihdoin tämän kiinnostavan dokumentin italodiscon historiasta. Niinpä ruokakin oli italialaista, viini tosin Argentiinasta :)



Itselle kun disco on yksi kovimmista omaa lapsuuttani (lue: 80-lukua) määrittäneistä musiikillisista jutuista, oli tämä todella viihteellistä katsottavaa.

Muiden kuin disco- tai konemusiikin diggareiden kannattaa alkaa seuraamaan maanantaina YLE Teemalta alkanutta yksitoistaosaista Metal Evolution: Raskaan rockin tarina -dokumenttisarjaa jonka ensimmäisen osan uusinta tulee huomenna klo 23.45. Ensimmäinen osa ainakin vaikutti kiinnostavalta ja onpa sarja ainakin osamääränsä perusteella varmasti kattava läpileikkaus metallimusiikista.



Mutta se historiasta :) Nykypäivänäkin jotkut jutut vaan iskee täysillä. Tää ruotsalaisen Icona Popin biisi sai tanssijalan vipattaan huolella tänään ja eipä tässä taida oikein muuta vaihtoehtoa olla kuin lähteä tosiaan Klubille viikonloppuna sitä harjoittamaan.

Sitä ennen kuitekin huomenna aukeaa mielenkiintoinen pari kuukautta kestävä Jukka Niemisen Polaroid-valokuvanäyttely Teerenpelissä. Avajaistapahtumassa esiintyy myös loistava tamperelainen Polartones, joten tulee varmaankin jo pistäydyttyä imemässä päivittäinen annos kulttuuria siellä :)