En edes ollut ajatellut kirjoittaa blogiin tästä aiheesta, mutta johtuen mun suuresta innostuksesta Euroviisuihin, ja sen historiasta täälläkin, tuli sellainen fiilis katsottuani Uuden Musiikin Kilpailun tänään telkkarista, että haluan omista suosikkibiiseistäni kirjoittaa.
Nimittäin nythän on niin, että ensimmäistä kertaa Suomen esikarsintahistoriassa ikinä, oli useita oikeasti hyviä biisejä. Sekä ihan biiseinä, että Euroviisubiisimäisinä. Viime vuosi oli sikäli poikkeuksellinen viisuvuosi, että kannustin Pertti Kurikan Nimipäiviä, joiden kappale ei omana itsenään ollut edes PKN:n parhaimmistoa, saati sitä viisumatskua, joka mulle näissä yleensä on tärkeää. Halusin vain tukea ajatusta, ja nähdä bändin pääsevän Itävaltaan saakka. En missään vaiheessa uskonutkaan heidän voittoonsa.
Sen sijaan tänä vuonna suomalaisilla on todella vaikea valinta, kun äänestämme tästä koko huikeasta laatubiisien määrästä vain yhden jatkoon. Ja kun sen yhden pitäisi olla se paras, se menestyskappale. Osaako Suomi äänestää?
Toinen vahva puoli tänä vuonna ovat musiikkivideot. Ja vaikka niillä ei Euroviisuissa merkitystä olekaan, sillä menestyksen avainhan on, että myös esityksen pitää olla lavalla spektaakkelimainen, ovat useimmat videot itsessään jo mielettömän hienoja. Live-esityksiin päästään ensi kuun puolella, ja suurella mielenkiinnolla odotan sitä, miten osa omista suosikeistani hoitavat sen tontin.
Koska hyviä biisejä on niin paljon, en itse millään pysty valitsemaan yhtä, tai edes kahta parasta biisiä. Se on todellakin poikkeuksellista, sillä yleensä näin kansainvälisen kuuloista, ja kovatasoista karsintaa ei todella olla ennen kuultu. Listaan kuitenkin alle ison pinon suosikkejani, kuitenkin siten, että ensimmäiset kolme muodostavat ne viisumielessä toimivimmat, ja viimeiseksi jäävät siten kolme kappaletta, jotka ovat vain toimivia omassa genressään, mutta joiden en usko Euroviisuissa pärjäävän.
Mikael Saaren esitys putoaa sinne väliin, siitä en osaa sanoa mitään kumpaankaan suuntaan, vaan hieno biisi se on. Liemisen videon taustahahmojen asut ovat koko kisojen parasta, mutta ei tällä tyylillä Euroviisuihin mennä. Rafaela Truda taas yllätti biisinä ja putosi allekirjoittaneeseen aivan kympillä. Samoin Gušani Brothersin kappale on valmista kauraa tanssilattioille, mutta viisuissa niistä kumpikaan tuskin voisi menestyä.
EDIT: Biisit löytyvät myös Spotifystä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Euroviisut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Euroviisut. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Leipäteksti
Euroviisujen voittaja oli itselleni todellinen yllätys, ja muitakin yllätysmenestyjiä kärkeen mahtui. Mm. Hollanti, Unkari ja Ukraina sijoittuivat kaikki hämmentävän hyvin, kun taas omat suosikkini pärjäsivät melko heikosti ainakin odotuksiini nähden. Conchita Wurst tuli takavasemmalta, veti huomiotaherättävän shownsa diivan elkein ja näytti voittavan lähes kaikkien maiden äänet puolelleen. Aivan tälläistä suosiota en ennakkoon uskonut hänen saavan, mutta vuoden päästä viisuja lauletaan nyt kuitenkin Itävallassa. Ja kun isoin shokkivaikutus on ehtinyt väistyä, pystyn kyllä myöntämään, että Itävallan kappaleessa oli paljon perinteistä Euroviisuhenkeä.
Ja kun näitä viisuja nyt kisattiin Kööpenhaminassa, tuntui myös tanskalaisen voileivän syöminen tällä viikolla sopivalta idealta. Kuului tavallaan rooliin :) Uudet ruokapaikat Tampereen Sohossa eivät nimittäin rajoitu pelkästään Barmaciaan, vaan aivan sen ja Minibaarin viereen huhtikuussa aukesi myös toinen Tivoli smørrebrød & øl. Itse huomasin sen vasta reilu pari viikkoa sitten, ja koska olen aina saanut aivan loistavaa ruokaa Siperian Tivolissa, päätin tietysti käydä vaihtelun vuoksi syömässä sielläkin.
Tivolin leipälista on kunnioitusta herättävän laaja, ja runsaudenpula iskee joka kerta, kun sinne menee syömään. Kuitenkin aikani pohdittua valintani kohdistui Suutari Hedbergin häränpaistileipään, jonka olen muistaakseni syönyt ennenkin. Siihen tulee palvattua häränpaistia ja remouladea, ja maku on jotain aivan taivaallista. Nyt kuitenkin puhutaan vain kylmistä leivistä, joiden päällä on pino täytteitä.
Uusi sijainti sopii itselleni entistäkin paremmin, vaikka toisaalta Finlaysonin vanhan tehdasmiljöön atmosfääri on jotakin aivan erityistä. Samaan tunnelmaan ei Aleksanterinkadun ravintola mitenkään pääse, mutta muuten tuolla suunnalla on kaikki, mitä kulinaristi voi toivoa. Todennäköisimmin valitsen siis tämän ravintolan näistä kahdesta jatkossakin, kun mieleni tekee tanskalaista voileipää.
Kävin myöskin uudelleen Bar Burritossa, ja valitsin nyt lukijan suosituksesta täytteeksi lammasbolognesen, kiitos vinkistä Dirty Cars And Million Cows -blogin Pirkko! Sille otin kaikkien muiden lisukkeiden ohella savuisen valkosipulikastikkeen. Ruoka oli jälleen todella hyvää, myös lammas toimi burritossa hyvin. Seuraavalla kerralla pitänee testata vielä possunniskaa, vaikka se naudanposki oli kyllä jotakin ylimaallisen hyvää.
Ja kun näitä viisuja nyt kisattiin Kööpenhaminassa, tuntui myös tanskalaisen voileivän syöminen tällä viikolla sopivalta idealta. Kuului tavallaan rooliin :) Uudet ruokapaikat Tampereen Sohossa eivät nimittäin rajoitu pelkästään Barmaciaan, vaan aivan sen ja Minibaarin viereen huhtikuussa aukesi myös toinen Tivoli smørrebrød & øl. Itse huomasin sen vasta reilu pari viikkoa sitten, ja koska olen aina saanut aivan loistavaa ruokaa Siperian Tivolissa, päätin tietysti käydä vaihtelun vuoksi syömässä sielläkin.
Tivolin leipälista on kunnioitusta herättävän laaja, ja runsaudenpula iskee joka kerta, kun sinne menee syömään. Kuitenkin aikani pohdittua valintani kohdistui Suutari Hedbergin häränpaistileipään, jonka olen muistaakseni syönyt ennenkin. Siihen tulee palvattua häränpaistia ja remouladea, ja maku on jotain aivan taivaallista. Nyt kuitenkin puhutaan vain kylmistä leivistä, joiden päällä on pino täytteitä.
Uusi sijainti sopii itselleni entistäkin paremmin, vaikka toisaalta Finlaysonin vanhan tehdasmiljöön atmosfääri on jotakin aivan erityistä. Samaan tunnelmaan ei Aleksanterinkadun ravintola mitenkään pääse, mutta muuten tuolla suunnalla on kaikki, mitä kulinaristi voi toivoa. Todennäköisimmin valitsen siis tämän ravintolan näistä kahdesta jatkossakin, kun mieleni tekee tanskalaista voileipää.
Kävin myöskin uudelleen Bar Burritossa, ja valitsin nyt lukijan suosituksesta täytteeksi lammasbolognesen, kiitos vinkistä Dirty Cars And Million Cows -blogin Pirkko! Sille otin kaikkien muiden lisukkeiden ohella savuisen valkosipulikastikkeen. Ruoka oli jälleen todella hyvää, myös lammas toimi burritossa hyvin. Seuraavalla kerralla pitänee testata vielä possunniskaa, vaikka se naudanposki oli kyllä jotakin ylimaallisen hyvää.
lauantai 10. toukokuuta 2014
Viisuvillitys
Euroviisujen semifinaaleita käytiin läpi pitkin viikkoa, ja karsinnassa olleista mun viisusuosikeistani meni läpi Azerbaidzan, Slovenia, Malta ja Kreikka. Myös Suomi pääsi jatkoon, mutta Viro ei ikävä kyllä päässyt finaaliin saakka. Toisaalta se ei ihan niihin omiinkaan kärkimaihin kuulunut. Oli se silti parempi, kuin moni ensimmäisestä semifinaalista jatkoon menneistä.
Toisen semifinaalin yllätysputoajia itselleni olivat ainakin Israel ja Irlanti. Jälkimmäinenhän oli yksi kärkisuosikkejani kaikista kilpailukappaleista, mutta omastakin mielestäni nyt nähty esitys oli jotenkin kökkö, eikä laulukaan kulkenut livenä niin hyvin, kuin se Irlannin paikallisisssa karsinnoissa toimi. Aika monta heikkoa tai keskinkertaista biisiä finaaliin kuitenkin pääsi, mutta itselleni tietysti riittää, kun siellä on Espanja ja Azerbaidzan. Ne ovat nyt voittajasuosikkini Irlannin pudottua skabasta.
Ensimmäisen semifinaalin, ja näissä molemmissa esitetyistä ykkössuosikkini Dilara Kazimovan esitys valoineen ja visuaalineen oli myös molempien semien esityksistä yksi eniten mieleisistäni ja sopi kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin hyvin jo muutenkin upeaan biisiin.
Finaaliin tietysti menee omista suosikeistani suoraan Ranska, Espanja ja Iso-Britannia. Siellä on myöskin Italia, joskaan en sen menestykseen isommin luota. Mutta en tiedä miten olin onnistunut kuuntelemaan nuo biisit ennakkoon, sillä Italia ei herättänyt mun huomiotani ennen YLEn Euroviisumaratonia. Se kuitenkin on itse asiassa aika kiva ralli, ainakin samassa rokkaavammassa genressä Suomen ehdokkaan kanssa parempi näistä kahdesta.
YLE julkaisi tällä viikolla myös kolme informatiivista sarjakuvaa, jotka pohjustavat Euroviisujen historiaa satiirin kautta. Ensimmäinen osa Et kai äänestänyt vihollista? julkaistiin tiistaina, toinen osa Näin Euroviisuista tuli ihan homo juttu torstaina ja kolmas osa Paljonko maksaa viisujen voitto? pompsahti interneetteriin juuri äsken.
Mutta myös jääkiekon MM-kisat alkoivat eilen, ja tänään iltapäivällä tulee ensimmäinen Suomen peli Latviaa vastaan. Joukkue on melko mielenkiintoinen uusine nälkäisine pelaajineen, joskin joukossa on myös muutamia takuunimiäkin. Ilmaiskanavilta tulee kyllä kaikki Suomen pelit Mika Saukkosen selostamana, mutta mä otin MTV Katsomon kisapaketin, jotta pystyn katselemaan netistä vaikka kaikki pelit kotona, tai missä nyt satun olemaankaan, ja tietenkin Mertarannan selostamana! Tietysti jokunen peli varmasti tulee baarissakin tsekkailtua, mutta eilen ihan kotioloissa tuli katsottua Tsekki-Slovakia.
National Geographicin Foundissa oli sopivasti kisa-ajan henkeen kuva suihkulähteessä kylpevistä sanomalehdenmyyjäpojista, vaikka tapa ei Amerikassa lienekään yhtä perinteikäs :) Torilla tavataan!
Toisen semifinaalin yllätysputoajia itselleni olivat ainakin Israel ja Irlanti. Jälkimmäinenhän oli yksi kärkisuosikkejani kaikista kilpailukappaleista, mutta omastakin mielestäni nyt nähty esitys oli jotenkin kökkö, eikä laulukaan kulkenut livenä niin hyvin, kuin se Irlannin paikallisisssa karsinnoissa toimi. Aika monta heikkoa tai keskinkertaista biisiä finaaliin kuitenkin pääsi, mutta itselleni tietysti riittää, kun siellä on Espanja ja Azerbaidzan. Ne ovat nyt voittajasuosikkini Irlannin pudottua skabasta.
Ensimmäisen semifinaalin, ja näissä molemmissa esitetyistä ykkössuosikkini Dilara Kazimovan esitys valoineen ja visuaalineen oli myös molempien semien esityksistä yksi eniten mieleisistäni ja sopi kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin hyvin jo muutenkin upeaan biisiin.
Finaaliin tietysti menee omista suosikeistani suoraan Ranska, Espanja ja Iso-Britannia. Siellä on myöskin Italia, joskaan en sen menestykseen isommin luota. Mutta en tiedä miten olin onnistunut kuuntelemaan nuo biisit ennakkoon, sillä Italia ei herättänyt mun huomiotani ennen YLEn Euroviisumaratonia. Se kuitenkin on itse asiassa aika kiva ralli, ainakin samassa rokkaavammassa genressä Suomen ehdokkaan kanssa parempi näistä kahdesta.
YLE julkaisi tällä viikolla myös kolme informatiivista sarjakuvaa, jotka pohjustavat Euroviisujen historiaa satiirin kautta. Ensimmäinen osa Et kai äänestänyt vihollista? julkaistiin tiistaina, toinen osa Näin Euroviisuista tuli ihan homo juttu torstaina ja kolmas osa Paljonko maksaa viisujen voitto? pompsahti interneetteriin juuri äsken.
Mutta myös jääkiekon MM-kisat alkoivat eilen, ja tänään iltapäivällä tulee ensimmäinen Suomen peli Latviaa vastaan. Joukkue on melko mielenkiintoinen uusine nälkäisine pelaajineen, joskin joukossa on myös muutamia takuunimiäkin. Ilmaiskanavilta tulee kyllä kaikki Suomen pelit Mika Saukkosen selostamana, mutta mä otin MTV Katsomon kisapaketin, jotta pystyn katselemaan netistä vaikka kaikki pelit kotona, tai missä nyt satun olemaankaan, ja tietenkin Mertarannan selostamana! Tietysti jokunen peli varmasti tulee baarissakin tsekkailtua, mutta eilen ihan kotioloissa tuli katsottua Tsekki-Slovakia.
National Geographicin Foundissa oli sopivasti kisa-ajan henkeen kuva suihkulähteessä kylpevistä sanomalehdenmyyjäpojista, vaikka tapa ei Amerikassa lienekään yhtä perinteikäs :) Torilla tavataan!
perjantai 2. toukokuuta 2014
Euroviisukatsaus 2014
Euroviisut järjestetään tänä vuonna Kööpenhaminassa, sillä yksi viime vuoden vahvimmista suosikeistani vei tuolloin voiton Tanskaan. Karsintoja käydään koko ensi viikko, ja varsinainen finaali on 10.5.
Listaan jälleen omia suosikkejani. Aika yllättäen niitä on tänä vuonna vähemmän kuin pitkään aikaan, mutta jostain syystä yleinen biisien taso ei saanut minua haukkomaan mitenkään henkeäni. Ihan kohtalaisia kappaleita on monia, esimerkiksi Sveitsin ja Saksan kappaleissa on molemmissa joitakin kivoja folk-elementtejä, mutta kokonaisina biiseinä ne eivät sykähdytä. Onneksi myös luomua on yleissaundissa enemmän, dubsteppiä ei tainnut olla tänä vuonna kuin yhdessä biisissä, kun viime vuonna sitä oli lähemmäs kymmenessä.
Suomen kilpailukappale on poikkeuksellisesti melko kiva ja reipas. Softengine valittiin jälleen Uuden Musiikin Kilpailun kautta, mutta ei se minusta mitenkään viisumainen ole. No, tulokset tiedetään reilun viikon päästä. Isäntämaa taas luottaa vahvasti Bruno Marsilta kuulostavaan Basimin, mutta sekin biisi on melko tylsä renkutus. En tosin pidä Bruno Marsistakaan. Ruotsi ja Norja eivät kummatkaan tarjoa mitään mieleenpainuvaa.
Aina niin tosikkomaiset ranskalaiset ovat tänä vuonna valinneet tavoistaan poiketen huumorilinjan, ja vaikka en sanoista juuri mitään ymmärräkään, niin viiksistä niissä lauletaan. Tanssipoppi yhdistettynä ranskan kieleen tuo hieman mieleen belgialaisartisti Stromaen. Sitä tasoa ei Ranskan kappale pääse kuitenkaan lähellekään, mutta tässä on silti ehkä kisojen hauskimmin pukeutuvat miehet :)
Samaan genreen Ranskan kanssa menee Kreikan 'Rise Up', joka on ihan ok tanssikappale, mutta jolle en povaa kovin suurta menestystä itse kilpailussa melko tasalaatuisen perusdiskohutun vuoksi. Tosin heillä tuskin olisi varaa viisuja ensi vuonna järjestääkään.
Sen sijaan Israelin tanssipoppi toimii kohtuullisesti, vaikka on biisinä kovin epäeuroviisumainen. Voittihan Loreenkin sellaisella pari vuotta sitten, vaikka se ei kovin paljon omaan makuuni ollutkaan. Siinä mielessä Mei Finegold kyllä toimii itselleni tänä vuonna paremmin.
Viron kappaleessa sentään on perinteistä viisutunnelmaa, ja juuri tuohon formaattiin biisi on oikein sopiva, vaikka en senkään pärjäämiseen kovin paljoa luota. Kappaleen vika on siinä, että se ei erotu massasta tarpeeksi.
Harmi kyllä en oikeastaan usko myöskään Azerbaidžanin voittoon, sillä Dilara Kazimovan kappale on ehkä liian rauhallinen Euroviisuihin. Onhan slovareilla tietysti ennenkin voitettu, ja kisan kaunein se ehdottomasti kuitenkin on, ja siten yksi lempibiiseistäni. Yksi harvoista, mitä tulisi kuunneltua myös viisuajan ulkopuolisessa elämässä.
Ja kaunis on myös Espanjan 'Dancing In The Rain'. Siinä on Azerbaidžanin kappaleen kanssa sitä samaa mahtipontisempaa viisuosastoa, mikä uppoaa muhun kuin kuuma veitsi voihin. Tunnelma kertosäkeessä on erittäin väkevä. Täydellinen hyväksyntä ja varovainen veikkaus sijoituksesta viiden parhaan joukkoon.
Samoin melko hyvin veikkaan pärjäävän Iso-Britannian edustuskappaleen. Mollyn esittämä 'Children of the Universe' kuuluu myös omiin kärkisuosikkeihini. Myös sen kertosäkeessä on sellaista vahvaa tunnetta ja suurta meininkiä, joka kuuluu nimenomaan Euroviisuihin. Ei se silti edellisten tasolle pääse.
Sen sijaan Irlantikin on yksi voittajasuosikeistani. Irlantilaisuus kuuluu kappaleesta läpi, he luottavat perinteisiin folk-instrumentteihinsa ja ne on valjastettu vielä varsin mukavasti rullaavan tanssibiittin tahtiin. Erityisesti kertosäe on mahtava! Ai että mä pidän näistä folkvaikutteisista viisubiiseistä, aina! Esityksen Riverdance osio tosin aiheuttaa hilpeyttä :) Ah, haluaisin päästä juomaan viskiä ja haistelemaan Irlannin utuisia nummia!
Folkkiin luottaa tänä vuonna myös Malta. Joskin heidän saundinsa on riisutumpaa ja perinteisempää, sitä Mumford & Sons linjaa. Silti kaiken tämän suureellisen keskellä heidän biisinsä on raikas valonpilkahdus. Toivon vilpittömästi pääsyä kymmenen parhaan joukkoon, vaikka biisi ei teknisesti ihmeellinen olekaan.
Mutta yksi erityinen, ehkä voisi sanoa lievä pettymys mulle kisoissa kuitenkin kokonaisvaltaisesti on. Koko Balkanin alueen tarjonta tänä vuonna Sloveniaa lukuunottamatta on hyvin epätyypillistä heiltä. Yleensä olen perinteisesti ollut kovasti mieltynyt aina entisen Jugoslavian maiden kappaleisiin, mutta tällä kertaa ainoastaan tuo Tinkara Kovačin kappale sopii omaan makuuni.
Jos kisa menisi täysin mun mieltymysteni mukaan, en laita näitä nyt ehdottoman lopulliseen parhausjärjestykseen, olisivat kolmen kärjessä Azerbaidžan, Espanja ja Irlanti.
Kaikki biisit löytyvät Spotifystä Euroviisujen kokoelmalevyltä. Kuvat on otettu Euroviisujen virallisilta nettisivuilta.
Listaan jälleen omia suosikkejani. Aika yllättäen niitä on tänä vuonna vähemmän kuin pitkään aikaan, mutta jostain syystä yleinen biisien taso ei saanut minua haukkomaan mitenkään henkeäni. Ihan kohtalaisia kappaleita on monia, esimerkiksi Sveitsin ja Saksan kappaleissa on molemmissa joitakin kivoja folk-elementtejä, mutta kokonaisina biiseinä ne eivät sykähdytä. Onneksi myös luomua on yleissaundissa enemmän, dubsteppiä ei tainnut olla tänä vuonna kuin yhdessä biisissä, kun viime vuonna sitä oli lähemmäs kymmenessä.
Suomen kilpailukappale on poikkeuksellisesti melko kiva ja reipas. Softengine valittiin jälleen Uuden Musiikin Kilpailun kautta, mutta ei se minusta mitenkään viisumainen ole. No, tulokset tiedetään reilun viikon päästä. Isäntämaa taas luottaa vahvasti Bruno Marsilta kuulostavaan Basimin, mutta sekin biisi on melko tylsä renkutus. En tosin pidä Bruno Marsistakaan. Ruotsi ja Norja eivät kummatkaan tarjoa mitään mieleenpainuvaa.
Aina niin tosikkomaiset ranskalaiset ovat tänä vuonna valinneet tavoistaan poiketen huumorilinjan, ja vaikka en sanoista juuri mitään ymmärräkään, niin viiksistä niissä lauletaan. Tanssipoppi yhdistettynä ranskan kieleen tuo hieman mieleen belgialaisartisti Stromaen. Sitä tasoa ei Ranskan kappale pääse kuitenkaan lähellekään, mutta tässä on silti ehkä kisojen hauskimmin pukeutuvat miehet :)
Samaan genreen Ranskan kanssa menee Kreikan 'Rise Up', joka on ihan ok tanssikappale, mutta jolle en povaa kovin suurta menestystä itse kilpailussa melko tasalaatuisen perusdiskohutun vuoksi. Tosin heillä tuskin olisi varaa viisuja ensi vuonna järjestääkään.
Sen sijaan Israelin tanssipoppi toimii kohtuullisesti, vaikka on biisinä kovin epäeuroviisumainen. Voittihan Loreenkin sellaisella pari vuotta sitten, vaikka se ei kovin paljon omaan makuuni ollutkaan. Siinä mielessä Mei Finegold kyllä toimii itselleni tänä vuonna paremmin.
Viron kappaleessa sentään on perinteistä viisutunnelmaa, ja juuri tuohon formaattiin biisi on oikein sopiva, vaikka en senkään pärjäämiseen kovin paljoa luota. Kappaleen vika on siinä, että se ei erotu massasta tarpeeksi.
Harmi kyllä en oikeastaan usko myöskään Azerbaidžanin voittoon, sillä Dilara Kazimovan kappale on ehkä liian rauhallinen Euroviisuihin. Onhan slovareilla tietysti ennenkin voitettu, ja kisan kaunein se ehdottomasti kuitenkin on, ja siten yksi lempibiiseistäni. Yksi harvoista, mitä tulisi kuunneltua myös viisuajan ulkopuolisessa elämässä.
Ja kaunis on myös Espanjan 'Dancing In The Rain'. Siinä on Azerbaidžanin kappaleen kanssa sitä samaa mahtipontisempaa viisuosastoa, mikä uppoaa muhun kuin kuuma veitsi voihin. Tunnelma kertosäkeessä on erittäin väkevä. Täydellinen hyväksyntä ja varovainen veikkaus sijoituksesta viiden parhaan joukkoon.
Samoin melko hyvin veikkaan pärjäävän Iso-Britannian edustuskappaleen. Mollyn esittämä 'Children of the Universe' kuuluu myös omiin kärkisuosikkeihini. Myös sen kertosäkeessä on sellaista vahvaa tunnetta ja suurta meininkiä, joka kuuluu nimenomaan Euroviisuihin. Ei se silti edellisten tasolle pääse.
Sen sijaan Irlantikin on yksi voittajasuosikeistani. Irlantilaisuus kuuluu kappaleesta läpi, he luottavat perinteisiin folk-instrumentteihinsa ja ne on valjastettu vielä varsin mukavasti rullaavan tanssibiittin tahtiin. Erityisesti kertosäe on mahtava! Ai että mä pidän näistä folkvaikutteisista viisubiiseistä, aina! Esityksen Riverdance osio tosin aiheuttaa hilpeyttä :) Ah, haluaisin päästä juomaan viskiä ja haistelemaan Irlannin utuisia nummia!
Folkkiin luottaa tänä vuonna myös Malta. Joskin heidän saundinsa on riisutumpaa ja perinteisempää, sitä Mumford & Sons linjaa. Silti kaiken tämän suureellisen keskellä heidän biisinsä on raikas valonpilkahdus. Toivon vilpittömästi pääsyä kymmenen parhaan joukkoon, vaikka biisi ei teknisesti ihmeellinen olekaan.
Mutta yksi erityinen, ehkä voisi sanoa lievä pettymys mulle kisoissa kuitenkin kokonaisvaltaisesti on. Koko Balkanin alueen tarjonta tänä vuonna Sloveniaa lukuunottamatta on hyvin epätyypillistä heiltä. Yleensä olen perinteisesti ollut kovasti mieltynyt aina entisen Jugoslavian maiden kappaleisiin, mutta tällä kertaa ainoastaan tuo Tinkara Kovačin kappale sopii omaan makuuni.
Jos kisa menisi täysin mun mieltymysteni mukaan, en laita näitä nyt ehdottoman lopulliseen parhausjärjestykseen, olisivat kolmen kärjessä Azerbaidžan, Espanja ja Irlanti.
Kaikki biisit löytyvät Spotifystä Euroviisujen kokoelmalevyltä. Kuvat on otettu Euroviisujen virallisilta nettisivuilta.
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Mies mustissa
Puku tekee miehen, niin sanotaan. Itse en sellaisiin miehiin lukeudu, enkä tunne oloani kovin mukavaksi puku päällä, mutta täytyy kai sellainen olla, kun kerran ei vielä ollut. Nytkin tuli tarpeeseen :)
Olin tosiaan saanut aiemmin kutsun häihin, joita vietettiin Päijät-Hämeen Vesikansassa Blankon keikkakokoonpanon säestämänä. Koska siis en lainkaan viihdy puku päällä, en alkuun halunnut ostaa pukua uutena. Olin lähinnä kierrellyt ensin kirppiksillä ja UFF:issakin, yrittäen löytää sopivaa, mutta tuloksetta. Nettikaupat eivät oikeastaan missään vaiheessa kunnolla tulleet kyseeseen, sillä täydellisesti istuvan puvun hankkiminen sovittamatta olisi melkoinen riski, etenkin näin nopealla aikataululla.
Kävin siis sovittelemassa pukuja ensin Sokoksella, ja sitten vielä Halosella. Sokokselta löytyikin aika täydellinen Turo Tailorin puku, mutta hintalapussa oli yksinkertaisesti vain liian isoja numeroita. Eiväthän puvut koskaan halpoja ole, mutta tällä käyttömäärällä sellaisen hankkiminen kalliilla on niin turhaa. Haloselta onneksi löytyi vähän edullisempi musta takki, mutta housuiksi valikoitui kaikesta huolimatta Turot. Niinpä mä olen nyt mun elämäni ensimmäisen mustan puvun omistaja, tässä iässä. Kaikenmoista.
Ja niinhän siinä kävi, että kolmas MM-kulta jäi haaveeksi, mutta pronssista vielä pelataan tänään. Toivottavasti uusi yritys USA:a vastaan olisi tuloksekkaampi, kuin ensimmäinen kohtaaminen. Sveitsille toivon sensaatiomaisten kisojen ansiosta mestaruutta, onhan kyseessä jo nyt historiallinen sijoitus. Voi tosin olla, että Leijonille on tullut jo pääty vastaan ja motivaatio ei enää riitä mitaliin.
Euroviisujen voitto sen sijaan meni kuin menikin yhdelle suurimmista suosikeistani, ellei suurimmalle. Häät olivat kyllä sen verran mahtavat aina juhlapaikkaa, tarjoilua ja bändiä myöten (parhaat hääjuhlat ikinä!), että sitäkään en lähtenyt kesken katsomaan, mutta onnea Emmelie ja Tanska! :)
Olin tosiaan saanut aiemmin kutsun häihin, joita vietettiin Päijät-Hämeen Vesikansassa Blankon keikkakokoonpanon säestämänä. Koska siis en lainkaan viihdy puku päällä, en alkuun halunnut ostaa pukua uutena. Olin lähinnä kierrellyt ensin kirppiksillä ja UFF:issakin, yrittäen löytää sopivaa, mutta tuloksetta. Nettikaupat eivät oikeastaan missään vaiheessa kunnolla tulleet kyseeseen, sillä täydellisesti istuvan puvun hankkiminen sovittamatta olisi melkoinen riski, etenkin näin nopealla aikataululla.
Kävin siis sovittelemassa pukuja ensin Sokoksella, ja sitten vielä Halosella. Sokokselta löytyikin aika täydellinen Turo Tailorin puku, mutta hintalapussa oli yksinkertaisesti vain liian isoja numeroita. Eiväthän puvut koskaan halpoja ole, mutta tällä käyttömäärällä sellaisen hankkiminen kalliilla on niin turhaa. Haloselta onneksi löytyi vähän edullisempi musta takki, mutta housuiksi valikoitui kaikesta huolimatta Turot. Niinpä mä olen nyt mun elämäni ensimmäisen mustan puvun omistaja, tässä iässä. Kaikenmoista.
Ja niinhän siinä kävi, että kolmas MM-kulta jäi haaveeksi, mutta pronssista vielä pelataan tänään. Toivottavasti uusi yritys USA:a vastaan olisi tuloksekkaampi, kuin ensimmäinen kohtaaminen. Sveitsille toivon sensaatiomaisten kisojen ansiosta mestaruutta, onhan kyseessä jo nyt historiallinen sijoitus. Voi tosin olla, että Leijonille on tullut jo pääty vastaan ja motivaatio ei enää riitä mitaliin.
Euroviisujen voitto sen sijaan meni kuin menikin yhdelle suurimmista suosikeistani, ellei suurimmalle. Häät olivat kyllä sen verran mahtavat aina juhlapaikkaa, tarjoilua ja bändiä myöten (parhaat hääjuhlat ikinä!), että sitäkään en lähtenyt kesken katsomaan, mutta onnea Emmelie ja Tanska! :)
perjantai 17. toukokuuta 2013
Lähimuistia ja etämuistia
Niinhän se on, että mitaleista pelataan. Eilisen lätkäpeli oli kyllä ensihehkutusten jälkeen melkoinen trilleri. Leijonat tykittivät Petri Kontiola etunenässä kolme maalia ensimmäisessä erässä, mutta toisessa erässä Slovakia tuli melkein tasoihin. Kolmannessa erässä en pysynyt enää paikallani, jännitys oli liikaa. Ruotsi-Kanada pelin tuloksiakin seurasin vain netistä, ja kyllä tänä vuonna altavastaajat ovat pääasiassa yllättäneet joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Niin moni ns. suuri jääkiekkomaa jäi neljän kärjestä ulkopuolelle. USA tiputti Venäjän, Sveitsi Tsekin, Suomi Slovakian ja Ruotsi Kanadan!
Huomenna on siis se päivä kun en näe matseja, vähän harmittaa. Mutta peukku on koko ajan pystyssä ja haave finaalista elää vahvana. Sunnuntaina ollaan taas asemissa! Euroviisufinaalinkin näkeminen on vielä hiukan epävarmaa, mutta Norja, Malta ja Suomi sinne kaikki pääsivät. Toisaalta nyt kun on molemmat semifinaalit nähnyt, ainakin melkein kokonaan, ei finaalin näkemättä jääminen niin paljoa harmittaisi. Voisin vaihtaa sen päikseen lätkän Suomi-Ruotsi välierän kanssa minä tahansa päivänä :)
Ja sitten siihen tärkeämpään asiaan. Paljon kohistu ja ennakkoonkin Groovesharkiin ja erinäisiin epämääräisiin paikkoihin valunut Daft Punkin uusin levy julkaistiin virallisesti vihdoinkin tänään. 'Random Access Memories' löytyy myöskin Spotifystä.
Itse ehdin ensimmäisen 'Get Lucky' -sinkun lisäksi kuuntelemaan levyn ennakkoon Groovesharkista jo pariin otteeseen ennen tätä päivää. Levyn saundi eroaa jopa yllättävän paljon siitä totutusta Ranskahousesta, jonka pioneereja Daft Punk on. Bändin tavoitteena on ollutkin luoda levystä kunnianosoitus 1970-luvun lopun ja 80-luvun alun amerikkalaiselle musiikille, erityisesti siis juuri discolle ja funkille. Osia siitä on toki ennenkin ollut aistittavissa useissa bändin kappaleista, mutta yleensä aiemmin on tavoiteltu futuristisia mielikuvia, kun nyt mennään ajassa selvästi taaksepäin. Saundista on varmasti paljon kiittäminen tuotantotiimissä häärinyttä klassisen Chic-bändin Nile Rodgersia.
Vaikka 'Random Access Memories' harppaa aikamoisen tyylimuutoksen, itse olen ehtinyt levyyn jo tykästyä kovastikin. Olen lisäksi löytänyt levyltä ensisinglen lisäksi useampia helmiä. Erityisesti 80-lukulaisesta discosta progressiivisesti acid rockiksi kehittyvä yli yhdeksänminuuttinen 'Giorgio by Moroder' on silkkaa saundien ilotulitusta. Biisissä myös Giorgio Moroder itse kertoo historiastaan. 'Lose Yourself To Dance' taas on toinen levyn kahdesta raidasta, jolla Pharrell Williams on mukana. Mieleen tulee hyvin vahvasti 80-luvun Prince, ja pidän siitä jopa 'Get Lucky':ä enemmän. Levyllä esiintyy myös useita muita vierailevia artisteja, ja hyviä biisejä on monia muitakin, mutta tällä kuuntelulla nuo kolme ovat nousseet erityisesti esiin. Jos disco, funk ja vocoderit tippuu, laitahan levy alta soimaan!
Huomenna on siis se päivä kun en näe matseja, vähän harmittaa. Mutta peukku on koko ajan pystyssä ja haave finaalista elää vahvana. Sunnuntaina ollaan taas asemissa! Euroviisufinaalinkin näkeminen on vielä hiukan epävarmaa, mutta Norja, Malta ja Suomi sinne kaikki pääsivät. Toisaalta nyt kun on molemmat semifinaalit nähnyt, ainakin melkein kokonaan, ei finaalin näkemättä jääminen niin paljoa harmittaisi. Voisin vaihtaa sen päikseen lätkän Suomi-Ruotsi välierän kanssa minä tahansa päivänä :)
Ja sitten siihen tärkeämpään asiaan. Paljon kohistu ja ennakkoonkin Groovesharkiin ja erinäisiin epämääräisiin paikkoihin valunut Daft Punkin uusin levy julkaistiin virallisesti vihdoinkin tänään. 'Random Access Memories' löytyy myöskin Spotifystä.
Itse ehdin ensimmäisen 'Get Lucky' -sinkun lisäksi kuuntelemaan levyn ennakkoon Groovesharkista jo pariin otteeseen ennen tätä päivää. Levyn saundi eroaa jopa yllättävän paljon siitä totutusta Ranskahousesta, jonka pioneereja Daft Punk on. Bändin tavoitteena on ollutkin luoda levystä kunnianosoitus 1970-luvun lopun ja 80-luvun alun amerikkalaiselle musiikille, erityisesti siis juuri discolle ja funkille. Osia siitä on toki ennenkin ollut aistittavissa useissa bändin kappaleista, mutta yleensä aiemmin on tavoiteltu futuristisia mielikuvia, kun nyt mennään ajassa selvästi taaksepäin. Saundista on varmasti paljon kiittäminen tuotantotiimissä häärinyttä klassisen Chic-bändin Nile Rodgersia.
Vaikka 'Random Access Memories' harppaa aikamoisen tyylimuutoksen, itse olen ehtinyt levyyn jo tykästyä kovastikin. Olen lisäksi löytänyt levyltä ensisinglen lisäksi useampia helmiä. Erityisesti 80-lukulaisesta discosta progressiivisesti acid rockiksi kehittyvä yli yhdeksänminuuttinen 'Giorgio by Moroder' on silkkaa saundien ilotulitusta. Biisissä myös Giorgio Moroder itse kertoo historiastaan. 'Lose Yourself To Dance' taas on toinen levyn kahdesta raidasta, jolla Pharrell Williams on mukana. Mieleen tulee hyvin vahvasti 80-luvun Prince, ja pidän siitä jopa 'Get Lucky':ä enemmän. Levyllä esiintyy myös useita muita vierailevia artisteja, ja hyviä biisejä on monia muitakin, mutta tällä kuuntelulla nuo kolme ovat nousseet erityisesti esiin. Jos disco, funk ja vocoderit tippuu, laitahan levy alta soimaan!
torstai 16. toukokuuta 2013
Lätkä ja viisut
Tiistaina sai jännätä Suomi-Latvia peliä tosissaan, vaikka Suomi oli jo jatkopaikan varmistanutkin. Peli kun ei meinannut millään kulkea ja vastapuoli pisti kunnolla kampoihin. Lopulta voittoa mentiin hakemaan jatkoajalta asti, ja Pihlströmhän sen vihdoin ratkaisi. Toisaalta tänään vasta saakin jännittää, kun on ns. kuoleman peli. Vastaan tulee viime vuoden hopeamitalisti Slovakia taatusti nälkäisempänä, vaikka se jo kertaalleen näissä kisoissa onnistuttiin voittamaan. Luotan silti Leijoniin. Tästä edespäin Suomen tosin on voitettava jokainen peli, jos kolmas kulta aiotaan saada.
Päivän aiemmassa Helsingin pelissä hurjassa vireessä ollut USA järjesti todellisen jymy-yllätyksen pudottamalla viime vuoden mestarin Venäjän hurjin luvuin 8-3! Harmikseni jouduin tosin tyytymään seuraamaan tuloksia töissä vain netistä. Kuvat Jääkiekon MM-kisojen Facebook-sivulta.
Matsin takia Euroviisujen 1. semifinaalin alkuun en ihan ehtinyt, mutta viimeisen puolikkaan kuitenkin näin. Tässä ensimmäisessä viisukarsinnassa itse listaamiani biisejä oli muutama, eikä niistä monikaan (Serbia, Slovenia, Montenegro) finaaliin päässytkään. Kertoo vissiin kuitenkin jotain erikoisemmasta musiikkimaustani ;) No, onneksi se yksi suurimmista, eli Tanska jatkaa.
Euroviisujen 2. semifinaalin kuitenkin näkee tänään kokonaan, koska lätkämatsi tulee aiemmin. Puoli seiskalta tikkana telkkarin ääressä. Viisufinaaliin menijöistä ehdolla on omista suosikeistani jäljellä Norja ja Malta, tietysti Suomen ohella. Pitää vaan miettiä että millä tyylillä sen katsoisi...
Kristan levy muuten löytyy jo Spotifystä, ei ehkä ihan mun juttu, mutta kyllähän sen kerran kuunteli. Vähän sellainen wannabe Lady Gaga siitä tuli mieleen puhumattakaan 'Amen' -biisin musiikkivideosta, jota ei vielä YouTubesta löydy, mutta josta teaseriä viime viikonlopun esikatselmuksessa näytettiin.
Päivän aiemmassa Helsingin pelissä hurjassa vireessä ollut USA järjesti todellisen jymy-yllätyksen pudottamalla viime vuoden mestarin Venäjän hurjin luvuin 8-3! Harmikseni jouduin tosin tyytymään seuraamaan tuloksia töissä vain netistä. Kuvat Jääkiekon MM-kisojen Facebook-sivulta.
Matsin takia Euroviisujen 1. semifinaalin alkuun en ihan ehtinyt, mutta viimeisen puolikkaan kuitenkin näin. Tässä ensimmäisessä viisukarsinnassa itse listaamiani biisejä oli muutama, eikä niistä monikaan (Serbia, Slovenia, Montenegro) finaaliin päässytkään. Kertoo vissiin kuitenkin jotain erikoisemmasta musiikkimaustani ;) No, onneksi se yksi suurimmista, eli Tanska jatkaa.
Euroviisujen 2. semifinaalin kuitenkin näkee tänään kokonaan, koska lätkämatsi tulee aiemmin. Puoli seiskalta tikkana telkkarin ääressä. Viisufinaaliin menijöistä ehdolla on omista suosikeistani jäljellä Norja ja Malta, tietysti Suomen ohella. Pitää vaan miettiä että millä tyylillä sen katsoisi...
Kristan levy muuten löytyy jo Spotifystä, ei ehkä ihan mun juttu, mutta kyllähän sen kerran kuunteli. Vähän sellainen wannabe Lady Gaga siitä tuli mieleen puhumattakaan 'Amen' -biisin musiikkivideosta, jota ei vielä YouTubesta löydy, mutta josta teaseriä viime viikonlopun esikatselmuksessa näytettiin.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Semmonen viikonloppu
Viikonloppuun mahtui taas hurjasti kaikenlaista. Ilmat jatkuivat edelleen aivan mahtavina, ja vaikuttaa siltä, että kevät skipattiin nyt täysin. Kesä tuli suorilta talven jälkeen!
Eilen tuli käytyä sunnuntaikävelyllä kuvailemassa, ja kokeilemassa ensi kertaa kameran mukana tullutta 75-300mm objektiivia tositoimissa. Oon kyllä kuvien laatuun erittäin tyytyväinen, ja EOS 1100D hankintapäätös tuntuu vain entistä oikeammalta. Tässä muutama suosikkiotoksistani sunnuntailta.
Perjantaina pistettiin kaverin kanssa kunnon kisastudio pystyyn mun luokse, ja jännitettiin pientä yllätysnäytelmääkin, kun Leijonat sitten kaikesta huolimatta onnistui voittamaan Venäjän. Maalien näkeminen on kuitenkin peleissä tärkeintä, ja sitä herkkua tarjoiltiin oikein roppakaupalla lauantaina. Peli Itävaltaa vastaan oli jo ihan toista maata - yhdeksän maalia, joista Suomelle seitsemän!
Lauantaina tuli myös ulkoilutettua itseä kaupungilla, chillailtua parvekkeella ja katseltua lätkän lisäksi mm. Euroviisujen esikatselumaratonia. Jälkimmäisessä YleX Aamun Mäkkäri ja Aino ruotivat raadin kanssa viisuehdokkaita ja antoivat pisteitä esityksille ja biiseille. Studiossa oli mukana Crystal Snow Toosa-TV:stä, Hanna Pakarinen, Olli Herman Reckless Love:sta ja Raakel Liekki.
Unohtui viime viikolla tosiaan kokonaan kirjoitella tuosta Tunne Tampere -tapahtumasta, ja sen yhteydessä jälleen järjestettävästä Eurooppalaisesta ruokatorista, joka järjestetään jälleen Hämeenpuistossa. Sellainen nimittäin on parhaillaan taas menossa - alkoi viime keskiviikkona, ja jatkuu vielä viikon verran. On myyntikojuja niin Suomesta, Ranskasta, Saksasta kuin Italiastakin, sekä muutamien tamperelaisten ruokaravintoloiden pop up-myyntipisteitä.
Itse käväisin lauantaina Gastropub Tuulensuun terassilla nautiskelemassa saksalaistyyppistä evästä, bratwurstia, hapankaalia ja todella maukasta Paulanerin Hell -olutta. Myös ranskalaisten leipomokärrystä mukaan tarttui tietenkin se kuuluisa patonki :) Onhan se parasta vehnäleipää jota olen maistanut. Saksalaisteema jatkuu vieläkin, sillä ostin kotiinkin Lidlistä ison paketin bratwurstia ja tein siitä eilen jo footlong hodarin ton patongin väliin ja pyttipannun täksi päiväksi töihinkin evääksi!
Hämeenpuistoon kannattaa siis suunnata vielä, kunhan ehtii. Muuten tälle viikolle on paljon kaikenlaista muutakin ohjelmaa. Euroviisujen semifinaalit tiistaina ja torstaina, finaali lauantaina ja tietysti MM-kisat jatkuvat Suomen osalta ainakin tiistaina ja torstaina. Lauantaina on myös seuraava Ravintolapäivä ja jääkiekko huipentuu finaaleihin sunnuntaina.
Omalta osalta juuri tälle viikonlopulle osui hääkutsu, jota varten sen puvunkin ostin, josta taannoin mainitsin. Tuosta johtuen en pääse itse osallistumaan Ravintolapäivään ja joudun myös skippaamaan ainakin MM-kisojen välieräpelit.
Hieman harmillista kieltämättä, mutta puvun hankittuani valinta on selvä. Toivottavasti ehtisin edes Euroviisufinaalin katsoa. Mutta jos olette kaupungissa, katsastakaa ihmeessä Ravintolapäivän tarjonta. Jos ilmatkin jatkuvat edelleen tälläisinä, on lauantaista tulossa upea ulkoruokintapäivä!
Eilen tuli käytyä sunnuntaikävelyllä kuvailemassa, ja kokeilemassa ensi kertaa kameran mukana tullutta 75-300mm objektiivia tositoimissa. Oon kyllä kuvien laatuun erittäin tyytyväinen, ja EOS 1100D hankintapäätös tuntuu vain entistä oikeammalta. Tässä muutama suosikkiotoksistani sunnuntailta.
Perjantaina pistettiin kaverin kanssa kunnon kisastudio pystyyn mun luokse, ja jännitettiin pientä yllätysnäytelmääkin, kun Leijonat sitten kaikesta huolimatta onnistui voittamaan Venäjän. Maalien näkeminen on kuitenkin peleissä tärkeintä, ja sitä herkkua tarjoiltiin oikein roppakaupalla lauantaina. Peli Itävaltaa vastaan oli jo ihan toista maata - yhdeksän maalia, joista Suomelle seitsemän!
Lauantaina tuli myös ulkoilutettua itseä kaupungilla, chillailtua parvekkeella ja katseltua lätkän lisäksi mm. Euroviisujen esikatselumaratonia. Jälkimmäisessä YleX Aamun Mäkkäri ja Aino ruotivat raadin kanssa viisuehdokkaita ja antoivat pisteitä esityksille ja biiseille. Studiossa oli mukana Crystal Snow Toosa-TV:stä, Hanna Pakarinen, Olli Herman Reckless Love:sta ja Raakel Liekki.
Unohtui viime viikolla tosiaan kokonaan kirjoitella tuosta Tunne Tampere -tapahtumasta, ja sen yhteydessä jälleen järjestettävästä Eurooppalaisesta ruokatorista, joka järjestetään jälleen Hämeenpuistossa. Sellainen nimittäin on parhaillaan taas menossa - alkoi viime keskiviikkona, ja jatkuu vielä viikon verran. On myyntikojuja niin Suomesta, Ranskasta, Saksasta kuin Italiastakin, sekä muutamien tamperelaisten ruokaravintoloiden pop up-myyntipisteitä.
Itse käväisin lauantaina Gastropub Tuulensuun terassilla nautiskelemassa saksalaistyyppistä evästä, bratwurstia, hapankaalia ja todella maukasta Paulanerin Hell -olutta. Myös ranskalaisten leipomokärrystä mukaan tarttui tietenkin se kuuluisa patonki :) Onhan se parasta vehnäleipää jota olen maistanut. Saksalaisteema jatkuu vieläkin, sillä ostin kotiinkin Lidlistä ison paketin bratwurstia ja tein siitä eilen jo footlong hodarin ton patongin väliin ja pyttipannun täksi päiväksi töihinkin evääksi!
Hämeenpuistoon kannattaa siis suunnata vielä, kunhan ehtii. Muuten tälle viikolle on paljon kaikenlaista muutakin ohjelmaa. Euroviisujen semifinaalit tiistaina ja torstaina, finaali lauantaina ja tietysti MM-kisat jatkuvat Suomen osalta ainakin tiistaina ja torstaina. Lauantaina on myös seuraava Ravintolapäivä ja jääkiekko huipentuu finaaleihin sunnuntaina.
Omalta osalta juuri tälle viikonlopulle osui hääkutsu, jota varten sen puvunkin ostin, josta taannoin mainitsin. Tuosta johtuen en pääse itse osallistumaan Ravintolapäivään ja joudun myös skippaamaan ainakin MM-kisojen välieräpelit.
Hieman harmillista kieltämättä, mutta puvun hankittuani valinta on selvä. Toivottavasti ehtisin edes Euroviisufinaalin katsoa. Mutta jos olette kaupungissa, katsastakaa ihmeessä Ravintolapäivän tarjonta. Jos ilmatkin jatkuvat edelleen tälläisinä, on lauantaista tulossa upea ulkoruokintapäivä!
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Euroviisut lähestyy
Se olis niinku vappu sitten! Työpäivä vielä alta pois, ja pääsee juhlimaan. Sen verran paljon vaihtoehtojakin olis tiedossa, ettei oikein tiedä, minne kaikkialle vielä pystyy venymään! Tänä vuonna taitaa kyllä jäädä munkit syömättä, kun ei tullu käytyä Pyynikin näkötornillakaan viikonloppuna, enkä tänä vuonna edes tehnyt itse simaa. Ostin tosin pullollisen Wanhan Porvoon Fabriikin kotisimaa, joka on ihan kohtuullisen makuista kaupan simaksi. Ne kaikki muovipulloissa olevat kun ovat kamalia.
Eilen töitten jälkeen kävin tekemässä vapun ruokaostokset, ja tein illalla jo valmiiksi bileitä varten perunasalaatinkin tällä ohjeella. Tarkoitus oli kyllä käydä tosiaan ainoastaan ruokakaupassa, mutta hupsista vain, eksyin ohimennen myös H&M:n ja tulihan sieltä taas vaatelöytöjä tehtyä. Mutta kaikista näistä lisää myöhemmin, ajattelin keskittyä tässä postauksessa Euroviisuihin.
Viisut järjestetään tänä vuonna Ruotsin Malmössä 14.-18.5., ja päällekkäin jääkiekon MM-kisojen finaalien aikaan. Aloitin kuunteleen jokin aika sitten näitä ehdokkaita, ja kokonaisuudessaan jäi sellainen vaikutelma, että osanottajissa on ensimmäistä kertaa selkeästi vähemmän viisuvoittoisia kappaleita. Sen sijaan konemusiikki on hyvin vahvasti esillä, eikä dubstep vaikutteitakaan voida täysin välttää.
Tärkeintä mulle on aina Euroviisuissa ollut se, että kappaleet jollakin tavalla henkivät sen osallistujamaan perinteitä, mielellään kansanmusiikkia yhdistellen ja omaa äidinkieltä käyttäen. Vaikka viisut nyt tuolta osin eivät sitten ihan vastaa omia odotuksia, löytyy joukosta kuitenkin runsaasti ihan kelpo biisejä, jopa useita sellaisia. Ja kyllähän ne esitykset itsessään ovat joka tapauksessa koko tapahtuman kruunu. Eli vaikka suurin osa biiseistä ei täysin enää viisuperinteitä noudata, en usko, että tämäkään vuosi aiheuttaa show-mielessä pettymystä.
Oon ehtinyt tässä viime viikkoina tehdä hieman esikarsintaa, ja oon kirjoitellut tätä postausta varmaan pisimpään kuin mitään muuta täällä ikinä. Osansa silläkin, että osallistujamaita on kuitenkin 39, mutta on myöskin ollut niin paljon kaikkea muutakin asiaa, eikä tällä vieläkään ole kiire. Valikoin siis edelleen hiukan useampia vaihtoehtoja, sillä ehdotonta ykkössuosikkia en ole osannut vielä päättää.
Itä-Euroopan ja Balkanin maat tyypilliseen tapaan jyräävät tänäkin vuonna, mutta myös Pohjoismaat ovat mun mielestäni vahvoilla. Norjan Margaret Bergerin biisi on yllättävänkin raju, ja jopa niin Depeche Mode-henkinen, että Dave Gahanin laulamana se voisi olla melkein kuin yksi 'Playing The Angel' albumin kappaleista. Varmasti juuri siksi pidänkin siitä näin paljon. Tanska ja Ukraina ovat molemmat kuitenkin päättäneet valita edes vähän tyypillisemmän viisulinjan, vaikka kummassakaan ei mitään oman maan perinteisiin viittaavaa olekaan. Emmelien ja Zlatan biisit ovat molemmat todella upeita!
Ja sitten päästäänkin niihin konemaisempiin biisehin. Slovenian ja Montenegron kappaleissa on myös hyvää konemusameininkiä, jälkimmäisen dubstepit ovat kilpailujen parhaasta päästä. Myös Makedonia luottaa koneisiin, mutta tuo kaikkein eniten omaa kansallista perimäänsä mukaan laulun, kielen ja esityksen osalta, siis juuri sitä mitä mä kaipaankin Euroviisuilta! Tanssikappaleista Serbia luottaa myös aika pitkälti perinteisiin kolmen paikallisen 'The First Voice of Serbia' -kilpailijan voimin. Naiskauneutta ja viisumaisia sävelkulkuja, ennen kaikkea laulettuna omalla kotimaisellaan.
Maltan biisi puolestaan kutsuu kesään raikkaalla renkutuksellaan, ja koska kisoissa näin paljon tuollaista hömppää tanssipoppista muutenkin on, pitäähän Voice of Finlandin ensimmäiseltä tuotantokaudelta tuttua Kristaa ja Suomen kilpailukappalettakin vähän nostaa esiin. Uuden Musiikin Kilpailun kappaleista mun oma suosikki olis tosin ollut Iina Salinin 'Last Night', joka on kansainväliselläkin mittapuulla aivan mahtava ysärihenkinen diskoraita. Mutta näillä mennään, viisuja odotellessa.
Uuden Musiikin Kilpailijat, sekä suurin osa tän vuoden Euroviisubiiseistä löytyy muuten myös Spotifystä. Kuva alussa on otettu Euroviisujen virallisilta sivuilta.
Eilen töitten jälkeen kävin tekemässä vapun ruokaostokset, ja tein illalla jo valmiiksi bileitä varten perunasalaatinkin tällä ohjeella. Tarkoitus oli kyllä käydä tosiaan ainoastaan ruokakaupassa, mutta hupsista vain, eksyin ohimennen myös H&M:n ja tulihan sieltä taas vaatelöytöjä tehtyä. Mutta kaikista näistä lisää myöhemmin, ajattelin keskittyä tässä postauksessa Euroviisuihin.
Viisut järjestetään tänä vuonna Ruotsin Malmössä 14.-18.5., ja päällekkäin jääkiekon MM-kisojen finaalien aikaan. Aloitin kuunteleen jokin aika sitten näitä ehdokkaita, ja kokonaisuudessaan jäi sellainen vaikutelma, että osanottajissa on ensimmäistä kertaa selkeästi vähemmän viisuvoittoisia kappaleita. Sen sijaan konemusiikki on hyvin vahvasti esillä, eikä dubstep vaikutteitakaan voida täysin välttää.
Tärkeintä mulle on aina Euroviisuissa ollut se, että kappaleet jollakin tavalla henkivät sen osallistujamaan perinteitä, mielellään kansanmusiikkia yhdistellen ja omaa äidinkieltä käyttäen. Vaikka viisut nyt tuolta osin eivät sitten ihan vastaa omia odotuksia, löytyy joukosta kuitenkin runsaasti ihan kelpo biisejä, jopa useita sellaisia. Ja kyllähän ne esitykset itsessään ovat joka tapauksessa koko tapahtuman kruunu. Eli vaikka suurin osa biiseistä ei täysin enää viisuperinteitä noudata, en usko, että tämäkään vuosi aiheuttaa show-mielessä pettymystä.
Oon ehtinyt tässä viime viikkoina tehdä hieman esikarsintaa, ja oon kirjoitellut tätä postausta varmaan pisimpään kuin mitään muuta täällä ikinä. Osansa silläkin, että osallistujamaita on kuitenkin 39, mutta on myöskin ollut niin paljon kaikkea muutakin asiaa, eikä tällä vieläkään ole kiire. Valikoin siis edelleen hiukan useampia vaihtoehtoja, sillä ehdotonta ykkössuosikkia en ole osannut vielä päättää.
Itä-Euroopan ja Balkanin maat tyypilliseen tapaan jyräävät tänäkin vuonna, mutta myös Pohjoismaat ovat mun mielestäni vahvoilla. Norjan Margaret Bergerin biisi on yllättävänkin raju, ja jopa niin Depeche Mode-henkinen, että Dave Gahanin laulamana se voisi olla melkein kuin yksi 'Playing The Angel' albumin kappaleista. Varmasti juuri siksi pidänkin siitä näin paljon. Tanska ja Ukraina ovat molemmat kuitenkin päättäneet valita edes vähän tyypillisemmän viisulinjan, vaikka kummassakaan ei mitään oman maan perinteisiin viittaavaa olekaan. Emmelien ja Zlatan biisit ovat molemmat todella upeita!
Ja sitten päästäänkin niihin konemaisempiin biisehin. Slovenian ja Montenegron kappaleissa on myös hyvää konemusameininkiä, jälkimmäisen dubstepit ovat kilpailujen parhaasta päästä. Myös Makedonia luottaa koneisiin, mutta tuo kaikkein eniten omaa kansallista perimäänsä mukaan laulun, kielen ja esityksen osalta, siis juuri sitä mitä mä kaipaankin Euroviisuilta! Tanssikappaleista Serbia luottaa myös aika pitkälti perinteisiin kolmen paikallisen 'The First Voice of Serbia' -kilpailijan voimin. Naiskauneutta ja viisumaisia sävelkulkuja, ennen kaikkea laulettuna omalla kotimaisellaan.
Maltan biisi puolestaan kutsuu kesään raikkaalla renkutuksellaan, ja koska kisoissa näin paljon tuollaista hömppää tanssipoppista muutenkin on, pitäähän Voice of Finlandin ensimmäiseltä tuotantokaudelta tuttua Kristaa ja Suomen kilpailukappalettakin vähän nostaa esiin. Uuden Musiikin Kilpailun kappaleista mun oma suosikki olis tosin ollut Iina Salinin 'Last Night', joka on kansainväliselläkin mittapuulla aivan mahtava ysärihenkinen diskoraita. Mutta näillä mennään, viisuja odotellessa.
Uuden Musiikin Kilpailijat, sekä suurin osa tän vuoden Euroviisubiiseistä löytyy muuten myös Spotifystä. Kuva alussa on otettu Euroviisujen virallisilta sivuilta.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Koontia viikonlopulta osa 4
Olipa viikonloppu, mutta aivan mahtava sellainen. Kelit suosi ja fiilis oli korkeella lukuunottamatta paria synkkää hetkeä, pilkkiretkeä, perjantai-iltana :D
Perjantaina tosiaan oli Jack The Roosterin kolmevuotispippalot ja ilta aloiteltiin Koskipuistossa. Pääsin testaamaan uusia matkakaiuttimiakin ja kyllä niistä ihan hyvin kuuluu, vaikkakin edelleen Koskipuistossa kosken pauhu peittää ääniä alleen. Kuitenkin parhaat kannettavat kaiuttimet jotka olen toistaiseksi omistanut ja niitä on vuosien saatossa tullut kokeiltua useita.
Kutsulla sai neljä drinkkilippua, joista kahdella sai mietoja ja kahdella väkeviä, Jägermeisteria ja Bacardia. Ihan nätiksi itseni join siinä ja syötiin todella hyviä lihapullia ja salaattia. Ehkä toisiksi parhaita lihapullia mitä olen koskaan syönyt, Teivoahan ei mikään päihitä :)
Keikan alkamisajaksi oli ilmoitettu klo 23 mutta silloin siellä aloittelikin lämppäri joka soitti lähinnä vain Bon Jovi-covereita, joten lähdettiin kohti Amarilloa vähän turhankin aikaisin.
Lopulta itse syy mennä, Otto, tuli lavalle. Kaikki meistä odottivat hieman enemmän Tehosekoittimen tuotantoa, mutta illan aikana kuultiin "vain" 'Patajätkä', 'C'mon Baby Yeah' ja 'Pillitä Elli Pillitä'. Muut biisit olivat sekalaista ulkomaista rokkia. Kaikesta huolimatta hyvä keikka, ja olin fiiliksissä.
Pientä häpeää tunsin siitä että paikalla ei juurikaan ollut yleisöä, hyvä jos 50 asiakasta keikan aikana. Toisaalta Amarillo onkin tylsä ja erityisesti ruuan puolesta yliarvostettu paikka.
Sieltä lähdettiin tarkoituksena mennä Ylä-Aleen jossa olikin palohälytys ja "jouduimme" vaihtamaan Grooven yläkertaan. Siellä soi paljon lisää Tehistä Hannan toivomuksesta. Mahtava ilta ja melkein pilkkuun astihan se menikin. Groove on kyllä alkuillasta helmi paikka, hyvää musiikkia ja edullista kaljaa, puolen yön jälkeen "Happy Hour" päättyy. Alakertaan ei muuta asiaa ole kuin vessaan.
Lauantaina herkuteltiin. Näin yhtä parhaista ystävistäni kaupungilla ja kierreltiin vihdoin Eurooppalaisella ruokatorilla. Tarjolla oli vaikka mitä, ja vaikka kaikkea olisi tehnyt mieli maistella, ei voinut kuin nauttia silmillään tarjonnasta. Aamiaiseksi söin kesän ensimmäisen pehmiksen. Harmi vaan että suklaa-vaniljasekoitusta myyvät kojut ovat todella harvassa. Mansikka-vanilja oli vähän sellainen hätäratkaisu :)
Torin ranskalaisesta leipomokärrystä tarttui mukaan kuitenkin pari patonkia ja muutama croissantti. Oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava nähdä ja lopulta käytiinkin käyttämässä kuun lopussa vanhaksi menossa oleva Citydeal-lahjakortti Tallipihan kahvioon. Ehkä parasta pitkään aikaan saamaani kahvia ja mutakakkua, NOM!
Kaiken lisäksi sain kuulla sellaisesta yllätyksestä että en meinaa pysyä housuissani, kerron siitä sitten kun se on ajankohtaista.
Siellä bongasin illalla alkavan Tallipihalla Chillta-musiikkitapahtuman. Esiintyviä artiseja olivat Polartones, The Fifth Floor Band, The Monorail ja Graceful Guest. Muut bändit Polartonesia lukuunottamatta olivat mulle tuntemattomia. Päätin lähteä illalla Polartonesin tsekkaamaan, mutta katsoin tosin ilmoitusta väärin ja soittoajat eivät olleetkaan järjestyksessä.
Menin siis heti alkuun paikalle ja katsoin ensimmäisen bändin, The Fifth Floor Bandin. Polartonesiin olisi ollut vielä yli kahden tunnin odotus joten lähdin aika nopeasti Euroviisustudioon Hannan luokse.
Olin käynyt päivällä kaupassa hakemassa vähän täydennystä patonkeihin ja croissantteihin. Täytin pari patonkia ja croissanttia Tapolan maalaispalvilla (parempaa ei taida ollakaan), Philadelphia-tuorejuustolla, Goudalla, kurkulla, tomaatilla ja friseesalaatilla ja nappasin ne ja pullon Fresitaa mukaani. Euroviisut saivat alkaa!
Euroviisuissahan oli Ruotsi ennakkosuosikkina, vaikka se ei oma suosikkini ollutkaan. Hajonta omien suosikkieni sijoitusten osalta oli aika hurja ihan vain sen vuoksi että yksi vahvoimmista suosikeistani, Norja, jäi viimeiseksi. Sen sijaan ykkössuosikkini Serbia päätyi kolmoseksi, joka ei ollut lainkaan huono sijoitus, vaikka pitkän aikaa keikkui jopa toisella sijalla. Syy miksi ehkä tästä pidän niin paljon, on että biisi muistuttaa alussa aika paljon Joe Hisaishin elokuvasävellyksiä. Muutenkin mielenkiintoni tälläisiin ulkomaisiin kansansävelmäisiin biiseihin on vahvasti sydämessäni, sillä yksi suurista vaikuttajista konemusiikin saralla on toinen japanilainen, Kitaro. Tajusin myös vasta nyt että vuoden 2004 suosikkini oli saman artistin biisi.
Ruotsin matka oli kuitenkin koko ääntenlaskennan ajan voittokulkuista ja aika aikasessa vaiheessa peli olikin selvä. Ei tuo Loreenin biisi huono ole, mutta mielestäni se on kuitenkin kovin tavallista tanssimatskua eikä musiikillisesti yllätä. Onneksi olkoon kuitenkin Ruotsille, tässä alettiin jo alustavasti vähän suunnitella matkaa ensi kevään Euroviisuihin Tukholmaan! :)
Tästä lähden vielä heittelemään tuohon rantaan frisbeetä kaverin kanssa! Enpä muista milloin näin mukava viikonloppu on viimeksi ollut, töihin menee ihan eri fiiliksellä tämän jälkeen.
Perjantaina tosiaan oli Jack The Roosterin kolmevuotispippalot ja ilta aloiteltiin Koskipuistossa. Pääsin testaamaan uusia matkakaiuttimiakin ja kyllä niistä ihan hyvin kuuluu, vaikkakin edelleen Koskipuistossa kosken pauhu peittää ääniä alleen. Kuitenkin parhaat kannettavat kaiuttimet jotka olen toistaiseksi omistanut ja niitä on vuosien saatossa tullut kokeiltua useita.
Kutsulla sai neljä drinkkilippua, joista kahdella sai mietoja ja kahdella väkeviä, Jägermeisteria ja Bacardia. Ihan nätiksi itseni join siinä ja syötiin todella hyviä lihapullia ja salaattia. Ehkä toisiksi parhaita lihapullia mitä olen koskaan syönyt, Teivoahan ei mikään päihitä :)
Keikan alkamisajaksi oli ilmoitettu klo 23 mutta silloin siellä aloittelikin lämppäri joka soitti lähinnä vain Bon Jovi-covereita, joten lähdettiin kohti Amarilloa vähän turhankin aikaisin.
Lopulta itse syy mennä, Otto, tuli lavalle. Kaikki meistä odottivat hieman enemmän Tehosekoittimen tuotantoa, mutta illan aikana kuultiin "vain" 'Patajätkä', 'C'mon Baby Yeah' ja 'Pillitä Elli Pillitä'. Muut biisit olivat sekalaista ulkomaista rokkia. Kaikesta huolimatta hyvä keikka, ja olin fiiliksissä.
Pientä häpeää tunsin siitä että paikalla ei juurikaan ollut yleisöä, hyvä jos 50 asiakasta keikan aikana. Toisaalta Amarillo onkin tylsä ja erityisesti ruuan puolesta yliarvostettu paikka.
Sieltä lähdettiin tarkoituksena mennä Ylä-Aleen jossa olikin palohälytys ja "jouduimme" vaihtamaan Grooven yläkertaan. Siellä soi paljon lisää Tehistä Hannan toivomuksesta. Mahtava ilta ja melkein pilkkuun astihan se menikin. Groove on kyllä alkuillasta helmi paikka, hyvää musiikkia ja edullista kaljaa, puolen yön jälkeen "Happy Hour" päättyy. Alakertaan ei muuta asiaa ole kuin vessaan.
Lauantaina herkuteltiin. Näin yhtä parhaista ystävistäni kaupungilla ja kierreltiin vihdoin Eurooppalaisella ruokatorilla. Tarjolla oli vaikka mitä, ja vaikka kaikkea olisi tehnyt mieli maistella, ei voinut kuin nauttia silmillään tarjonnasta. Aamiaiseksi söin kesän ensimmäisen pehmiksen. Harmi vaan että suklaa-vaniljasekoitusta myyvät kojut ovat todella harvassa. Mansikka-vanilja oli vähän sellainen hätäratkaisu :)
Torin ranskalaisesta leipomokärrystä tarttui mukaan kuitenkin pari patonkia ja muutama croissantti. Oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava nähdä ja lopulta käytiinkin käyttämässä kuun lopussa vanhaksi menossa oleva Citydeal-lahjakortti Tallipihan kahvioon. Ehkä parasta pitkään aikaan saamaani kahvia ja mutakakkua, NOM!
Kaiken lisäksi sain kuulla sellaisesta yllätyksestä että en meinaa pysyä housuissani, kerron siitä sitten kun se on ajankohtaista.
Siellä bongasin illalla alkavan Tallipihalla Chillta-musiikkitapahtuman. Esiintyviä artiseja olivat Polartones, The Fifth Floor Band, The Monorail ja Graceful Guest. Muut bändit Polartonesia lukuunottamatta olivat mulle tuntemattomia. Päätin lähteä illalla Polartonesin tsekkaamaan, mutta katsoin tosin ilmoitusta väärin ja soittoajat eivät olleetkaan järjestyksessä.
Menin siis heti alkuun paikalle ja katsoin ensimmäisen bändin, The Fifth Floor Bandin. Polartonesiin olisi ollut vielä yli kahden tunnin odotus joten lähdin aika nopeasti Euroviisustudioon Hannan luokse.
Olin käynyt päivällä kaupassa hakemassa vähän täydennystä patonkeihin ja croissantteihin. Täytin pari patonkia ja croissanttia Tapolan maalaispalvilla (parempaa ei taida ollakaan), Philadelphia-tuorejuustolla, Goudalla, kurkulla, tomaatilla ja friseesalaatilla ja nappasin ne ja pullon Fresitaa mukaani. Euroviisut saivat alkaa!
Euroviisuissahan oli Ruotsi ennakkosuosikkina, vaikka se ei oma suosikkini ollutkaan. Hajonta omien suosikkieni sijoitusten osalta oli aika hurja ihan vain sen vuoksi että yksi vahvoimmista suosikeistani, Norja, jäi viimeiseksi. Sen sijaan ykkössuosikkini Serbia päätyi kolmoseksi, joka ei ollut lainkaan huono sijoitus, vaikka pitkän aikaa keikkui jopa toisella sijalla. Syy miksi ehkä tästä pidän niin paljon, on että biisi muistuttaa alussa aika paljon Joe Hisaishin elokuvasävellyksiä. Muutenkin mielenkiintoni tälläisiin ulkomaisiin kansansävelmäisiin biiseihin on vahvasti sydämessäni, sillä yksi suurista vaikuttajista konemusiikin saralla on toinen japanilainen, Kitaro. Tajusin myös vasta nyt että vuoden 2004 suosikkini oli saman artistin biisi.
Ruotsin matka oli kuitenkin koko ääntenlaskennan ajan voittokulkuista ja aika aikasessa vaiheessa peli olikin selvä. Ei tuo Loreenin biisi huono ole, mutta mielestäni se on kuitenkin kovin tavallista tanssimatskua eikä musiikillisesti yllätä. Onneksi olkoon kuitenkin Ruotsille, tässä alettiin jo alustavasti vähän suunnitella matkaa ensi kevään Euroviisuihin Tukholmaan! :)
Tästä lähden vielä heittelemään tuohon rantaan frisbeetä kaverin kanssa! Enpä muista milloin näin mukava viikonloppu on viimeksi ollut, töihin menee ihan eri fiiliksellä tämän jälkeen.
perjantai 25. toukokuuta 2012
Euroviisut osa 2
No niin, ja huijasin heti kun kirjoitin että palailen blogiin vasta loppuviikosta. Pitäähän nyt omat suosikit listata eilisestä Euroviisujen toisesta semifinaalista.
Kolme hyvää biisiä mielestäni pääsi jatkoon, mutta olin kyllä yllättynyt eurooppalaisten äänestäjien mausta, sillä kymmenen parhaan joukosta tippui useampikin kelpo biisi. Tässä kuitenkin parhausjärjestyksessä ensin kolme jatkoon mennyttä biisiä, Serbia, Norja ja Ruotsi sekä pari omasta mielestäni yllättävää putoajaa.
Ja tässä pari suosikkiani jotka eivät menneet finaaliin saakka.
Varsinkin tuosta Bulgarian biisistä, kuten toki monesta muustakin Itä-Euroopan edustajan biisistä kuuluu läpi se, miten siellä on tehty viime vuodet hillittömän kovaa tanssimusiikkia. Kukapa ei muistaisi Edward Mayan ja Viga Jigulinan kappaletta 'Stereo Love' tai olisi väistämättä törmännyt Alexandra Stanin 'Saxobeatiin'. Kepeää kesämusiikkia hurjalla prosentilla, aurinko nousee idästä :)
Myös kahden vuoden takainen Moldovan Euroviisuehdokas SunStroke Project biisillään 'Run Away', josta kuluista Epic Sax Guy tuli tutuksi, oli itselleni kisan parasta antia.
Tästä biisistä mulle tuli mieleen Dan Balan ja Inna. Mutta jos ei Euroviisuissa tänä vuonnapärjätä, niin ainakin Itä-Euroopan musiikkibisnes tahkoaa isoja rahasummia. Valko-Venäjän kappaleessa taas oli mielestäni nimenomaan sitä kuuluisaa viisupotentiaalia mutta silti se jäi parhaiden joukosta.
Kolme hyvää biisiä mielestäni pääsi jatkoon, mutta olin kyllä yllättynyt eurooppalaisten äänestäjien mausta, sillä kymmenen parhaan joukosta tippui useampikin kelpo biisi. Tässä kuitenkin parhausjärjestyksessä ensin kolme jatkoon mennyttä biisiä, Serbia, Norja ja Ruotsi sekä pari omasta mielestäni yllättävää putoajaa.
Ja tässä pari suosikkiani jotka eivät menneet finaaliin saakka.
Varsinkin tuosta Bulgarian biisistä, kuten toki monesta muustakin Itä-Euroopan edustajan biisistä kuuluu läpi se, miten siellä on tehty viime vuodet hillittömän kovaa tanssimusiikkia. Kukapa ei muistaisi Edward Mayan ja Viga Jigulinan kappaletta 'Stereo Love' tai olisi väistämättä törmännyt Alexandra Stanin 'Saxobeatiin'. Kepeää kesämusiikkia hurjalla prosentilla, aurinko nousee idästä :)
Myös kahden vuoden takainen Moldovan Euroviisuehdokas SunStroke Project biisillään 'Run Away', josta kuluista Epic Sax Guy tuli tutuksi, oli itselleni kisan parasta antia.
Tästä biisistä mulle tuli mieleen Dan Balan ja Inna. Mutta jos ei Euroviisuissa tänä vuonnapärjätä, niin ainakin Itä-Euroopan musiikkibisnes tahkoaa isoja rahasummia. Valko-Venäjän kappaleessa taas oli mielestäni nimenomaan sitä kuuluisaa viisupotentiaalia mutta silti se jäi parhaiden joukosta.
torstai 24. toukokuuta 2012
Uudet Conssit!
Jos olisin hörhö, haluaisin laittaa tuohon otsikkoon monta huutomerkkiä, mutta en ole sellainen ;)
Tänään postinainen toi työpaikalle uudet Conssit, sekä mustat että valkoiset ja olin todella yllättynyt miten nopeasti ne tulivat toiselta puolelta maapalloa. Erityisesti valkoisia Consseja olen fiilistellyt jo pidempään mutta en ole niitä koskaan ostanu aran värin vuoksi.
Olen ollut oikeastaan vaan kotona tämän viikon, eilen hain pari Somersbyn siideriä ja nautiskelin ilta-auringon lämmöstä ja manchegosta parvekkeella. Ja tänäänhän tulee Euroviisujen semifinaalin toinen osa.
Viikonlopulle onkin jo melkoisesti menoa, tarkoitus on käydä vihdoin siellä Eurooppalaisella ruokatorillakin lauantaina, mutta sitä ennen Roosterin synttärit ja mahdollisesti Otto Grundströmiä katsomaan mikäli ovelta vielä saa lippuja. Lauantaina onkin sitten Euroviisujen finaali ja se olisi tarkoitus mennä baariin katsomaan :)
Seuraavaa päivitystä siis kiireistä johtuen aikaisintaan sunnuntaina :)
Loppuun vielä kesäistä instrumentaalihiphoppia. Hauskaa viikonloppua!
Tänään postinainen toi työpaikalle uudet Conssit, sekä mustat että valkoiset ja olin todella yllättynyt miten nopeasti ne tulivat toiselta puolelta maapalloa. Erityisesti valkoisia Consseja olen fiilistellyt jo pidempään mutta en ole niitä koskaan ostanu aran värin vuoksi.
Olen ollut oikeastaan vaan kotona tämän viikon, eilen hain pari Somersbyn siideriä ja nautiskelin ilta-auringon lämmöstä ja manchegosta parvekkeella. Ja tänäänhän tulee Euroviisujen semifinaalin toinen osa.
Viikonlopulle onkin jo melkoisesti menoa, tarkoitus on käydä vihdoin siellä Eurooppalaisella ruokatorillakin lauantaina, mutta sitä ennen Roosterin synttärit ja mahdollisesti Otto Grundströmiä katsomaan mikäli ovelta vielä saa lippuja. Lauantaina onkin sitten Euroviisujen finaali ja se olisi tarkoitus mennä baariin katsomaan :)
Seuraavaa päivitystä siis kiireistä johtuen aikaisintaan sunnuntaina :)
Loppuun vielä kesäistä instrumentaalihiphoppia. Hauskaa viikonloppua!
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Euroviisut osa 1
Euroviisut kuuluu ehdottomasti perinteeseen. Ei kovin montaa kertaa ole tullut niitä missattua 80-luvun lopun jälkeen, joskaan muistini ei niin kovin hyvä ole että kovinkaan montaa voittajaa saati muiden kappaleita muistaisin. Sen parissa on silti hauska tapa viettää yksi ilta vuodessa.
Voisin tehdä postauksen lempibiiseistäni kautta aikojen, jos saan aikaiseksi, katsotaan. Nyt kuitenkin eilen tuli ensimmäinen semifinaali ja vaikka niissä ei finaalin tunnelmaa olekaan, katsoin kaikki biisit ääntenlaskua lukuunottamatta koska Nukku-Matti tuli väliin.
Tässä kolme suosikkiani eiliseltä, olkoonkin että Sveitsin Sinplusin matka päättyi tähän. Se että päätyy omaksi suosikiksi harvoin tarkoittaa sitä että pärjää finaalissa hyvin, oma makuni kun ei ole kuitenkaan kauhean viisupainotteinen. Omia suosikkejani tai ei, uskon että Kreikka, Romania ja Islanti pääsevät pitkälle. Venäjän mummot varmasti myös huumori tai sympatiapisteillä.
Mutta tässä ne omat suosikkini eilisen semifinaalin osalta.
Voisin tehdä postauksen lempibiiseistäni kautta aikojen, jos saan aikaiseksi, katsotaan. Nyt kuitenkin eilen tuli ensimmäinen semifinaali ja vaikka niissä ei finaalin tunnelmaa olekaan, katsoin kaikki biisit ääntenlaskua lukuunottamatta koska Nukku-Matti tuli väliin.
Tässä kolme suosikkiani eiliseltä, olkoonkin että Sveitsin Sinplusin matka päättyi tähän. Se että päätyy omaksi suosikiksi harvoin tarkoittaa sitä että pärjää finaalissa hyvin, oma makuni kun ei ole kuitenkaan kauhean viisupainotteinen. Omia suosikkejani tai ei, uskon että Kreikka, Romania ja Islanti pääsevät pitkälle. Venäjän mummot varmasti myös huumori tai sympatiapisteillä.
Mutta tässä ne omat suosikkini eilisen semifinaalin osalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)