Enemmän possua

En tiedä, olenko odottanut mitään tamperelaista uutta ruokamullistusta näin pitkään ja hartaasti, kuin Ravinteli Pork and Moren saapumista Aleksanterinkadulle, mutta nyt se vihdoin on täällä!

Mullistus lienee hieman ylimitoitettu termi kuvaamaan tätä uudistusta, mutta ainakaan aivan vastaavaa ruokaa ei mistään muualtakaan tästä kaupungista saa. Ravinteli Berthan ja Huberin pitäjien kuopus on tekijöidensä näköinen paikka, joka jatkaa samaa ideologiaa, jolle tielle Huberissa lähdettiin jo reilu vuosi sitten ravintolan esitellessä ensi kertaa asiakkailleen hampurilaisensa. Yksinkertaista, maistuvaa amerikkalaistyyppistä ruokaa hienostelematta, mutta hyvistä raaka-aineista. Ja todella krouvia safkaa Pork and More tarjoaakin. Listalta löytyy vain muutama pääruoka ja lisuke, mutta sekin on aivan tarpeeksi. Huomionarvoista on myös se, että kaikki makkarat hodarinakkeja myöten tehdään itse.

Paikan tunnelma on aivan jostakin muualta, mihin tässä kaupungissa on totuttu, sisustukseen on jälleen kerran panostettu ja ravintolassa on jollakin tavalla hyvin kodikas fiilis. Sellainen entisajan tehdastyömaaruokalan tuntu lisättynä muutamalla designyksityiskohdalla. Myös astioiden kanssa idea on mietitty loppuun, ja ruoka tarjoillaan hauskasti peltisiltä grillausalustoilta. Aitoa ja rehtiä amerikan barbequen meininkiä, suoraan grillistä pöytään.

Huomioitavaa, joka tekee paikasta ihanan rahvaanomaisen, on myös mahdollisuus tilata kaikkia hanaoluita, jotka myös ovat erityisen hyviä (mm. Sierra Nevada Pale Ale, Samuel Adams Boston Lager ja Keisari 66 American Pale Ale), kannuittain. Tämä loistava vaihtoehto laskee yksikköhinnan erittäin kuluttajaystävälliseksi, tuli sitten juotua enemmän itse, tai jaettua juomat kaveriporukalla.











Ravintola ei ole kovin iso, ja torstaina iltapäivästä käydessämme se täyttyikin nopeasti. Pöytävarauksia isommille seurueille otetaan vastaan, mutta pääasiassa sinne voi vain mennä suoraan syömään ilman varausta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että täyttä on. Myös ruuan mukaan ottaminen onnistuu heti ensi viikosta alkaen.

Jos jotakin olisi keksittävä, mitä odotin enemmän, niin kaikesta etukäteen kehutusta amerikkalaisuudesta ja savustamisesta huolimatta ainakaan omasta naudan rintapalastani en onnistunut käytännössä maistamaan savunmakua lainkaan, jonka taas esimerkiksi Ravinteli Huberin ruuissa maistaa kaikessa lihassa. Grillauksen tuntua siinä ei myöskään ollut, vaikka mahdottoman herkullista se muuten olikin. Ennakkohehkutusten perusteella odotin nimenomaan vielä runsaammin barbeque -henkistä ruokaa. Hintataso on myös odotuksiani korkeampi, mutta annokset ovat myös maukkaita ja täyttäviä. Tilaamani leipä oli kuitenkin listan kallein annos (16€) ja juustoranskalaiset sen lisäksi (5€). Chilillä hintaa tulee hieman vielä lisää.

Vaikka paikka on selkeästi profiloitunut liharuokaan, erityisesti possuun, ei kasvissyöjänkään tarvitse kääntyä kannoiltaan. Snacks ja Sides -listoilta löytyy useita lisukkeita, joista vegetaristikin voi nautiskella. Lisäksi päälistan hot dog on mahdollista saada kasvischili-täytteellä. Kaverini kehuikin sitä erittäin mainioksi.

Loppujen lopuksi on pakko myöntää, että vaikka odotukset olivat korkealla ennakkoon, mikä ei tietysti ole yleensä hyvä asia, Pork and More lunasti ne yllättävän hyvin. Lähdin pois ääriäni myöten täynnä, joten joku pieniruokaisempi varmasti halkeaisi. Ensi kerralla jätän vielä ranskalaiset pois, sillä pelkällä leivällä ja oluellakin pärjää takuuvarmasti pitkälle, ainakin ilta-aikaan. Olin kahden vaiheilla tuon naudanrinnan ja kolmen eri sliderin välillä, joten se lienee seuraava valintani, ehkäpä jo hyvinkin pian!

Jälkkäridrinksuille mentiin vielä naapuriin Barmaciaan, jossa tuli vedettyä jopa hieman överiksi, ja tilattua sekä runsaasti kehuja saanut mojito, sekä vesimelonidaiquiri. Edeltävä olikin aivan käsittämättömän hyvä, takuuvarmasti paras koskaan juomani mojito jopa ulkomailla maistamiani myöten, eikä tuoreesta vesimelonista tehty daiquirikaan jäänyt hännille. En tosin ole käynyt Kuubassa, mutta siitäkin huolimatta aivan huikean hyvä cocktail jälleen kerran. Ensimmäisen kerranhan täällä viime keväänä käydessäni testasin tequilaa ja ihan perusmargaritaa, ja kyllä nämä ne päihittivät mennen tullen.

Taas kerran pitää lämmöllä ajatella tuota Tampereen Sohon seutua, on se vaan niin parasta, mitä tämän kaupungin kulinaristiselle kulttuurille on koskaan tapahtunut.

Katuruokaa ja cocktaileja

Jos Bar Burriton safka oli positiivinen kokemus, niin Barmacia sitä vasta onkin. Toki se on enemmän profiloitunut drinkkibaariksi kuin ruokaravintolaksi, mutta vaikka ero on muutenkin häilyvä näiden kahden välillä, niin kyllä sieltä meksikolaista katuruokaa saa, ja vieläpä todella loistavaa sellaista.

Barmacia pomppasi ainakin itselle alkuvuodesta ihan puskista Tampereen Sohoon Café Europan ja Minibaarin viereen Aleksanterinkadulle. Kerran kävellessäni ohitse katselin vain, että onpa kivan näköinen paikka. Ja useammankin kerran olen siitä ehtinyt ohi mennä, kunnes vihdoin sain ylipuhuttua kaverin testausreissulle mukaan. Ravintolan nimi on tietysti sanaleikki, joka tulee pharmacian ja baarin yhdistelmästä, ulkona kadullakin apteekkikyltin näköinen valomainos johdattaa kulkijoita oikeaan suuntaan. Barmacia kuuluu samaan Gastropub -ketjuun, joka tarjoaa Tampereella monenlaisia omasta tyylistä tinkimättömiä elämyksiä asiakkaille.

Tila ei ole järin suuri, mutta jos sinne istumaan sopii, niin sisään kannattaa poiketa. Pöytävarauksia sinne ei nimittäin ole mahdollista tehdä. Korkea ja kapea tila on sisustettu myöskin omintakeisen hauskasti. Toinen seinä on vuorattu suurilla tyylikkäillä mustavalkovalokuvilla, jotka toinen omistajista on itse ottanut Väli- ja Etelä-Amerikan matkoillaan. Vastapuolella puolestaan on peilejä, jotka täyttävät koko seinän ja yltävät kattoon saakka.

Paikan erikoisuutena on itse maustetut juomasekoitukset. Käynnin hetkellä vanhoissa lääkepulloissa maustui hyllykaupalla erilaisia makuelämyksiä. Tequilaa ei tarjoilla sitruunan viipaleen ja suolan kanssa, vaan esimerkiksi ottamani shotti oli jo itsessään saanut makua kokonaisesta limestä. Tuli myös tilattua margaritat, pyhittääksemme käynti aidolle elämykselle. Ensi kerralla kiinnostaa ainakin vesimeloni-daiquiri.















Parasta oli kuitenkin ruoka. Tällä kertaa tuli jaettua nacholautanen, mutta jo sekin pomppasi täysin eri levelille, kuin mikään koskaan syömäni nachoannos. En toki ole käynyt Meksikossa, mutta tämä on varmasti lähimpänä aitoa meksikolaista, kuin mikään vastaava.

Barmaciassa kaikki salsaa ja guacamolea myöten tehdään itse. Nachotkin leikataan itse tortilloista, joten niitä kaikille tuttuja tyypillisiä ylisuolattuja paksuja maissilastun koppuroita ei täältä löydy. Myös liha oli jotain aivan muuta, mihin olin tottunut. Ei jauhelihaa, vaan ylikypsää porsasta vahvoilla meksikolaisilla mauilla. Kaikki maistui tuoreilta ja puhtailta raaka-aineilta niin, että melkein voisi itkun tirauttaa kaikkien niiden huonojen aiemmin syötyjen texmexruokien vuoksi. Täällä veitsi- ja haarukkaetiketit nakataan nurkkaan (ei kuitenkaan lusikkaa).

Listalta ei montaa ruokavaihtoehtoa nachojen lisäksi löydy, tostadoja ja possuleipää lähinnä, sekä erilaisia maustettuja popcorneja kyllä. Siis juuri täydellistä pientä naposteltavaa samalla kun poikkeaa drinkille. Käyntikokemus oli niin loistava, että en malttaisi edes odottaa, koska pääsen tänne uudelleen :)

Jotenkin on nyt sellainen fiilis, että kun huominen on taas vapaapäivä, ja lauantainakin tulee liikuttua kaupungilla, että tekisi mieli mennä joko tänne tai Bar Burritoon heti uusiksi...

Tiilenpäitä lukemassa

Perjantaina oli pitkästä aikaa taas se päivä, kun lähdin kaupungille istumaan iltaa tärkeimpien ystävieni kanssa. He ovat niitä, joiden kanssa mulla on aina hyvä olla, ja jotka ovat olleet tukenani ja turvanani aina kun olen tarvinnut tosiystäviä. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt jo kulua aivan liikaa aikaa, viimeksi näin heitä heinäkuussa. Onneksi seuraavaan kertaan on enää kuukausi.

Käytiin ensin syömässä Stefan's Steakhousessa, ja vaikka kyseessä on pihvipaikka, oli tarkoituksenani kokeilla, mitäpä muutakaan kuin paikan burgeria. Ei ole tosiaan aiemmin tullut tuolla käytyä, vaikka ravintola on jo muutaman vuoden ollut pystyssä. Useimmille tamperelaissyntyinen, mutta käytännössä amerikkalainen Stefan Richter on tuttu Amerikan Top Chefistä.



Kehräsaaren täydellisessä vanhan ajan teollisuusmiljöössä sijaitseva ravintola oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Tiloissa sijaitsi aikanaan Fall's niminen baari, jossa tuli vietettyä hetki jos toinenkin, myös terassi oli siihen aikaan Tampereen paras, kun kilpailevaa ravintolatoimintaa ei koskimaisemissa juurikaan ollut. Sisätilat yllättivät mieluisasti, nimittäin aiemmin valkoiseksi rapatusta seinästä oli kaivettu tiilet esiin, ja teollinen henki näkyi upeasti sisustuksessa. Mukaan oli tuotu espanjalaistyylistä maalaisromantiikkaa, joka yhdistelmänä miellytti ainakin minua erittäin paljon.

Half pounder, eli reilun parinsadan gramman pihvillä varustettu "burger" oli ruokana erittäin maukas ohessa tulleine parmesan-ranskalaisineen, mutta ei se silti parhaiden hampurilaisten joukkoon päässyt. Ensinnäkin kyseessä on perinteisen purilaisen jonkinlainen fuusioversio - sämpylä oli täysjyvää, salaatti oli korvattu rucolalla ja esimerkiksi kurkku oli tuoretta. Niinpä se ei maistunut juurikaan hampurilaiselta, ja vaikka liha oli Angus-härän kokolihaa, lopputuloksena oli ennemminkin tasavahva ravintola-annos. Itsehän olen hampurilaisfanaatikkona näiden suhteen melko puristinen, ja peräänkuulutan perinteikkyyttä. Ehkä jopa herkullisemmalta vaikutti kasvissyöjäystäväni valitsema bataattiburger, joka kuulemma todellakin oli maukas. Näistä asetelmista haluan ehdottomasti mennä tuonne toistekin.









Miinusta tulee kuitenkin siitä, että oma medium-pihvini oli keskeltä raaka ja ranskalaiset tavallista pakastetavaraa. Nyt kun olen syönyt useassa paikassa poikkeuksellisen hyviä ranskalaisia, parmesan ja persilja eivät riitä nostamaan bulkkitavaraa niiden yläpuolelle, eikä sitä juustoa kovin paljoa ollut. Kuitenkin myös vaikkapa Huberissa ja Midhillissä medium myös tarkoittaa mediumia. Kaikesta huolimatta ateria oli erittäin maistuva, palvelu todella loistavaa, ja kuten todettua, ympäristö paikallaan.

Loppuilta jatkui Gastropub Nordicissa Otavalankadulla. En selvästi käy siellä tarpeeksi, koska en muistanutkaan miten viihtyisä paikka se on. Edellisestä visiitistä on varmaankin ehtinyt kulua jo kolme vuotta. Paikan ruokiakin on kovasti kehuttu, mutta tällä kertaa olut sai toimittaa jälkiruuan virkaa, sillä mahaan ei puolen paunan purilaisen jälkeen olisi mitään kiinteätä voinut edes yrittää laittaa :)

Semmonen viikonloppu

Viikonloppuun mahtui taas hurjasti kaikenlaista. Ilmat jatkuivat edelleen aivan mahtavina, ja vaikuttaa siltä, että kevät skipattiin nyt täysin. Kesä tuli suorilta talven jälkeen!

Eilen tuli käytyä sunnuntaikävelyllä kuvailemassa, ja kokeilemassa ensi kertaa kameran mukana tullutta 75-300mm objektiivia tositoimissa. Oon kyllä kuvien laatuun erittäin tyytyväinen, ja EOS 1100D hankintapäätös tuntuu vain entistä oikeammalta. Tässä muutama suosikkiotoksistani sunnuntailta.









Perjantaina pistettiin kaverin kanssa kunnon kisastudio pystyyn mun luokse, ja jännitettiin pientä yllätysnäytelmääkin, kun Leijonat sitten kaikesta huolimatta onnistui voittamaan Venäjän. Maalien näkeminen on kuitenkin peleissä tärkeintä, ja sitä herkkua tarjoiltiin oikein roppakaupalla lauantaina. Peli Itävaltaa vastaan oli jo ihan toista maata - yhdeksän maalia, joista Suomelle seitsemän!

Lauantaina tuli myös ulkoilutettua itseä kaupungilla, chillailtua parvekkeella ja katseltua lätkän lisäksi mm. Euroviisujen esikatselumaratonia. Jälkimmäisessä YleX Aamun Mäkkäri ja Aino ruotivat raadin kanssa viisuehdokkaita ja antoivat pisteitä esityksille ja biiseille. Studiossa oli mukana Crystal Snow Toosa-TV:stä, Hanna Pakarinen, Olli Herman Reckless Love:sta ja Raakel Liekki.





Unohtui viime viikolla tosiaan kokonaan kirjoitella tuosta Tunne Tampere -tapahtumasta, ja sen yhteydessä jälleen järjestettävästä Eurooppalaisesta ruokatorista, joka järjestetään jälleen Hämeenpuistossa. Sellainen nimittäin on parhaillaan taas menossa - alkoi viime keskiviikkona, ja jatkuu vielä viikon verran. On myyntikojuja niin Suomesta, Ranskasta, Saksasta kuin Italiastakin, sekä muutamien tamperelaisten ruokaravintoloiden pop up-myyntipisteitä.

Itse käväisin lauantaina Gastropub Tuulensuun terassilla nautiskelemassa saksalaistyyppistä evästä, bratwurstia, hapankaalia ja todella maukasta Paulanerin Hell -olutta. Myös ranskalaisten leipomokärrystä mukaan tarttui tietenkin se kuuluisa patonki :) Onhan se parasta vehnäleipää jota olen maistanut. Saksalaisteema jatkuu vieläkin, sillä ostin kotiinkin Lidlistä ison paketin bratwurstia ja tein siitä eilen jo footlong hodarin ton patongin väliin ja pyttipannun täksi päiväksi töihinkin evääksi!









Hämeenpuistoon kannattaa siis suunnata vielä, kunhan ehtii. Muuten tälle viikolle on paljon kaikenlaista muutakin ohjelmaa. Euroviisujen semifinaalit tiistaina ja torstaina, finaali lauantaina ja tietysti MM-kisat jatkuvat Suomen osalta ainakin tiistaina ja torstaina. Lauantaina on myös seuraava Ravintolapäivä ja jääkiekko huipentuu finaaleihin sunnuntaina.

Omalta osalta juuri tälle viikonlopulle osui hääkutsu, jota varten sen puvunkin ostin, josta taannoin mainitsin. Tuosta johtuen en pääse itse osallistumaan Ravintolapäivään ja joudun myös skippaamaan ainakin MM-kisojen välieräpelit.

Hieman harmillista kieltämättä, mutta puvun hankittuani valinta on selvä. Toivottavasti ehtisin edes Euroviisufinaalin katsoa. Mutta jos olette kaupungissa, katsastakaa ihmeessä Ravintolapäivän tarjonta. Jos ilmatkin jatkuvat edelleen tälläisinä, on lauantaista tulossa upea ulkoruokintapäivä!

Tuulensuussa

Yippee ki-yay! Ehdin jo harmitella että joudun taas kuvailemaan tuolla rikkinäisellä Ixuksella, mutta tulivat heti Canonilta vastaan asiassa.

Vaikka näitä ei pitkäaikaislainassa voikaan pitää, saan tällä viikolla pariksi viikoksi käyttööni PowerShot G1 X:n joka on Canonin tuotevalikoimassa parhaasta päästä oleva digipokkari. Mielenkiinnolla odotan sen saapumista, ehkä jo viikonlopuksi. Onpa ihan superhelmi lafka! Aina olen ollut itse ostamiini tuotteisiin tyytyväinen ja nyt pääsee sitten testailemaan ja samalla hyödyntämään blogiinkin eri tuotteita. Tämä on sellainen Win Win-tilanne :)



Vielä kuitenkin pari vanhalla Ixus 100 IS:llä otettua kuvaa teille. Eilen oltiin nimittäin synttäreiden kunniaksi syömässä Gastropub Tuulensuussa.

Koska oli ilta, ajattelin napostella jotakin pientä oluen lomassa, mutta tulinkin tilanneeksi niin hurjan määrän ruokaa että jouduin vyörymään lopulta ravitsemusliikkeestä ulos :) Olut oli muuten aivan loistava kausituote siellä, müncheniläisen Hacker-Pschorrin Oktoberfest-Märzeniä.



Ruuaksi valitsin 'Viinilautasen' (vaikkakin join olutta), sillä rakastan Camembertiä kuten Brietäkin. Tilasin myös maalaislohkoperunoita ja Le Beurre Gall-voilla siveltyjä paahdettuja patonkeja. Viinilautasella oli marinoitua kesäkurpitsaa, goudaa, camembertia, oliivia ja patonkiviipaleita. Melko hiilihydraattipitoinen, mutta todella herkullinen iltapala kuitenkin.



Tuulensuussa olin käynyt vain kerran aiemmin, maistelemassa hyviä juustoja, siidereitä, ja shampanjaa. Lista on laaja ja monenlaista pääruokavaihtoehtoakin jäi vielä kokeilematta. Tämän kokemuksen perusteella suosittelen ehdottomasti paikkaa joko oluenmaisteluun ja lomassa pieneen naposteluun tai vastaavasti menemään pääasiassa syömään ja kokeilemaan jotakin laajasta lämpimien ruokien listasta.

Nyt on sauna lämmin, kaverin kanssa saunotaan ja tehdään hetkeksi maailmasta parempi paikka :)