Vaatteet on mun aatteet

En oo pitkiin aikoihin kirjoitellut mitään vaatehankinnoistani, osittain sen vuoksi, että ei oo ihan hirveästi tullut mitään ostettua, mutta toisaalta ei ole ehtinytkään. Nyt kuitenkin on viimeisen kuukauden sisään taas tullut hieman shoppailtua, enimmäkseen netissä. Joten kun Turun reissulla oli mahdollisuus ottaa asukuvia, tuli kerralla poseerattua kaikkien uusien hankintojen kanssa :)

Kaikissa kuvissa on jalassa samat farkut. Tilasin noi mustat pillit H&M:n verkkokaupasta muutama viikko sitten, koska ihan pikimustia sopivia farkkuja mulla ei kaapissa enää ollut. Samoin vaaleansininen farkkupaita, kuten tuo burgundy kirjava kauluspaitakin, jota mun työkaveri nimitti kwanzapaidaksi, on samasta puljusta peräisin. Henkkamaukan netissä on ollut nyt koko ajan niin hyviä tarjouksia, että ei ole tullut liikkeissä edes käytyä.

Vaikka aika oli rajallinen talvilomareissulla, ostin Tallinnan Bershkasta kuitenkin edes jotain, nimittäin tuon raidallisen t-paidan, jossa on tasku toisen rinnan kohdalla. Punainen Cousteau -henkinen pipo taas on peruja siitä, kun katsoin muutama viikko takaperin tuon Wes Andersonin Steve Zissoun vedenalaisen maailman. Tilasin pipon heti elokuvalle perustetun fanisivuston, thelifeaquatic.orgin kautta. Myös mustat Converset ovat suhteellisen tuore ostos, sillä vanhat olivat niin huonossa hapessa, ja joutivat jo roskiin.

Ympyrä sulkeutuu, kun kuvat on otettu Turusta Voice of Finlandin finaalireissulta ja Maukka Perusjätkän videossa esiintyy saksofonia soittava nuori Michael Monroe, jonka tiimiin kisan voittaja Siru Airistola kuului :)

Suomen ääni

...on Tampereen oma Siru Airistola! Voice of Finlandin kolmas kausi huipentui kisan kaikkien aikojen tasokkaimpien laulajien kaksintaisteluun, kun odotetusti neljästä jäljelle jäivät vain Emma Schnitt ja Siru.

Sitä ennen kuitenkin kuultiin jokaiselta finalistilta yksi duetto valmentajansa kanssa ja yksi uusi biisi, joka oli varta vasten artistia varten sävelletty. Kuitenkin, kuten yleensäkin tämän kisan edetessä, nuo uudet kappaleet eivät pankkia räjäyttäneet, vaikka tämä paras kausi tähän mennessä olikin.

Mutta siihen syy ei oo laulajien, vaan tuottajien, jotka tekevät vain tusinabiisejä artisteille, jotka eivät vielä ole breikanneet isommin. Suomessa on muutenkin niin pieni määrä tuottajia, jotka kykenevät tekemään maailmanluokan biisejä, joita juuri tämä kaksikko vähintäänkin olisi tarvinnut, että lopputulos on väkisinkin hieman pliisu. Myöskään suomenkielellä lauletut kappaleet eivät koskaan itseäni puhuttele samalla tavalla, kuin englanninkieliset. Kaikesta huolimatta onneksi olkoon kahdelle kaikkien aikojen finalistille!

Pliisua ei kuitenkaan ollut paikan päällä. Meininki oli katossa, yleisö sai hillittömän tunnelman aikaan, ja oli upea olla osa tuota showta. Olenhan mä kahdesti aiemminkin ollut televisioyleisössä, ja silloinkin musiikin parissa, kun sekä PMMP että 22-Pistepirkko heittivät spesiaalikeikat YLE:ltäkin tulleessa Kosketuksessa tv-sarjassa. Noilla keikoilla oli kuitenkin vain n. 100 henkeä, ja tunnelma intiimimpi. Logomossa oli perjantaina liki 2000 ihmistä ;)

















Lavalla kävivät uudet biisinsä heittämässä myös Sunrise Avenue, joka ei millään tavalla minua puhuttele, mutta jonka ilmeisen tarttuva renkutus soi päässä vielä lauantaiaamunakin, kun hotellista heräsin, sekä Paloma Faith, jolta on aivan hiljattain tullut uusi albumi. Paloman edellisestä, 'Fall To Gracesta' pidin niin paljon, että nostin sen tuolloin vuoden 2012 parhaiden levyjen joukkoon. Uusi 'A Perfect Contradiction' on enemmänkin laulajan paluu soul- ja funkjuurille, eikä yhtä melodinen kuin edeltäjänsä. Tältä osin se ei ainakaan ensikuuntelulla vakuuttanut allekirjoittanutta, mutta voit tietysti kuunnella sen itse Spotifystä klikkaamalla linkkiä.

Kaikki Voice of Finlandin finaaliesitykset pääset katsomaan helposti tästä linkistä. Mahdollisuus päästä paikan päälle oli kyllä jotakin huikeaa, ja siitä tosiaan suurkiitos kuuluu Nelosen porukalle, jotka tekivät mulle näistä unelmista totta! Neljäs kausi on tosiasia, joten sitä ja ensi vuotta odotellessa :)

Mutta ei nyt liian pian kannata ensi talvea odottaa, vastahan tässä on kevät lähtenyt käyntiin ja lomailua piisaa. Mulla on tässä 1,5 kuukauden aikana vain kaksi viisipäiväistä työviikkoa, sillä sain sumplittua nuo ylijääneet talvilomapäivät siten, että teen lyhyempää viikkoa, ja muutenkin on vappua ja helatorstaita tulossa. Lisäksi olen toivonut kesälomia parissa osassa kesä- ja heinäkuulle, joten ehtii tässä ottaan välillä lungistikin.

Voitolla finaaliin

Voice of Finlandin finalistit ovat selvillä. Se mitä olen ennustanut useasti aiemminkin, todella tapahtui eilen. molemmat suosikkini, Emma ja Siru jatkavat semifinaalista pitkäperjantain finaaliin! Mahtava juttu.

Ja vielä mahtavammaksi tilanteen tekee se, että pääsen itse paikalle! Nelonen Media suuressa ystävällisyydessään tarjosi mulle tämän mahdollisuuden päästä Turkuun Logomoon todistamaan tätä upeaa kilpailua livenä ja paikan päälle. Odotan ensi viikkoa siis todella paljon. Suurkiitos Nelosen porukalle!

Kuten blogiani pidempään seuranneet muistavat, olen seurannut Voice of Finlandia alusta saakka. Niinpä en tiedä hienompaa tapaa summata tämä kolmas kausi, ja koko ohjelman historia, kuin näkemällä show paikan päällä! Kaikki aiemmat ohjelmasta kirjoittamani postaukset löytyvät kätevästi tägättynä tästä linkistä.

Mitä eilisiin esityksiin tulee, niin kyllähän nuo omat suosikkini jälleen kerran loistivat illan kirkkaimpina tähtinä. Emma lauloi jälleen sitä tummaa soulia, nimittäin Aretha Franklinin kappaleen '(You Make Me Feel) Like A Natural Woman' todella vakuuttavasti. Siru puolestaan tulkitsi Eric Carmenin 'All By Myselfin' siten että koko mies oli pelkkää hyytelöä niistä kaikista väristyksistä johtuen. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut Celine Dionin alkuperäisteos, muuten allekirjoittaneella olisi saattanut olla pieniä vaikeuksia biisivalintaa sulattaa ;)





Ja kuultiinhan sitä Kate Bushiakin, vaikka ei Sirun esittämänä, kuten edellisessä VoF-postauksessani toivoin. Erityisen positiivinen yllätys nähtiin nimittäin Tuuli Okkosen osalta, kun hän esitti 'A Man With A Child in His Eyesin'. Se oli valehtelematta häneltä kauden paras veto, ja vei hänet ansioitetusti eilisestä parivaljakosta päätyyn asti. Siispä myös Tuuli Okkonen, kuten myös Jussi Kari nähdään vielä finaalissa. Noita mainitsemiani kolmea esitystä lukuunottamatta eivät muut oikein menneet mielestäni aivan putkeen. Tiian esitys oli kyllä hieno, mutta koska valinta tapahtui hänen ja Sirun välillä, ei todellista kahta vaihtoehtoa edes ollut.

Nyt kannattaa siis äänestää, jos haluaa oman suosikkinsa voittavan. Tarkemmat äänestysohjeet löytyvät täältä ja äänestystapojahan on monta:

Äänestää voit soittamalla, tekstiviestillä, verkkopankilla, kuuntelemalla biisejä Deezerissä sekä katsomalla yksittäisiä esitysvideoita Nelonen.fi:ssä ja Ruudussa.

Tummia sävyjä ja kylmiä väreitä

En ole ehtinyt viime viikkoina hirveästi kirjoittaa Voice of Finlandista, mutta joka viikko olen ohjelman katsonut kyllä jälkikäteen. Ja vaikka paljon hyviä esityksiä matkalle on mahtunut, myös muutamia heikompia lempilaulajiltani on nähty. Mm. Anni Saikku on esittänyt kauden aikana kaksi huonoa biisiä, jotka eivät hänen äänelleen sopineet. Tästä seurauksena olikin sentimentaalinen pudotus kisasta viime viikolla.

Ainoat jotka eivät ole missään vaiheessa tuottaneet pettymystä, ovat olleet Emma Schnitt ja Siru Airistola. Olen ollut jo pidempään aivan varma, että nämä neidot nähdään finaalissa. Kerrankin myös Suomen kansa tuntuu olevan minun kanssani samaa mieltä, sillä molemmat pääsivät yleisöäänillä livelähetyksistä jatkoon.

Aivan varma ei voittajasta kuitenkaan voi olla, molemmat kun ovat niin mielettömiä laulajia, että biisivalinnalla tulee olemaan suuri merkitys. Kylmiä väreitä on jokatapauksessa luvassa loppuun asti. Sirulta haluaisin kuulla esimerkiksi Kate Bushia, koska hänen äänialansa siihen riittäisi. Emma taas on parhaimmillaan lämpimässä soulissa, ja sitä toivon vielä jatkossakin kuulevani.

Viime viikolla Emma lauloi jälleen ties kuinka monennen kerran tiensä mun sydämeen Emeli Sandén 'My Kind of Loven' avulla ja eilen Siru vakuutti huikealla versiolla Shirley Basseyn 'I (Who Have Nothing)':sta.

Toki Tiia Erämerikin jatkaa yhtenä suosikeistani, mutta ei tälle parhaalle kaksikolle vain ole vertaista. Pidän molemmista esiintyjistä niin paljon, että minua ei edes harmita, kumpi heistä voittaa, kunhan se jompi kumpi on :) Emman kuva on Iltasanomista, Sirun Voice of Finlandin Facebook -sivulta. Klikkaa kuvasta esityksiin.

Tänään onkin sitten kaverin synttäribileet, ja aukeaa mun Tallinnan tuliaiset :) Mä rakastan kotibileitä! Yhtään niin paljon en baaria odotakaan, ja tuskin jatkoille tulee lähdettyä, ellei sitten osa porukasta jostain syystä haluaisi lähteä jatkamaan iltaa Klubille. Siellä on nimittäin tänään Hang The DJ! ja keikalla Iisa!

Mahtava maaliskuu

Se on sitten maaliskuu! Ja kun pikkuhiljaa alan päästä yli eilisestä shokista, kun ensimmäinen omista Voice of Finland -suosikeistani tippui kisasta, pystyy alkaa taas fiilistelemään tulevia juttuja. Kerttu Suonpää ei saanut tarpeeksi mahdollisuuksia, vaikka mimmin ensiesitys muutama viikko sitten oli huikea. Hän sai luvan olla ensimmäinen Elastisen superjoukkueen uhri. Toki eilisillan esitys ei häneltä mennyt aivan putkeen, mutta olin ollut aivan varma, että hänet kaapattaisiin silti johonkin toiseen tiimiin, sääli sinänsä.

Kisassa jatkaneella Erik Niemellä on kyllä kieltämättä todella hieno ääni, ja laulaessaan Passengerin 'Let Her Go':n, kuulosti hän melkein itse Mike Rosenbergiltä. Mutta illassa muhi kyllä todellinen yllätyskin. Niin minulta kuin Elastiseltakin oli jotenkin täysin mennyt ohi Siru Airistolan ensimmäinen esitys, mutta VAU mikä veret seisauttava esitys häneltä ja Kazumi Tanakalta kuultiin! Ja voi jestas noita stemmoja.

Tästä on tosiaan tulossa melkoinen huippukuukausi meidän kulttuurinnälkäisten tamperelaisten näkökulmasta. Ensi viikolla alkavat jälleen Tampere Film Festivalit ja heti niiden perään aukeaa Sara Hildénin taidemuseossa Andy Warholin näyttely. Mitä jälkimmäiseen tulee, Tampereella ei tämän mittaluokan juttua ole mielestäni koettu sitten vuoden 2010 H.R. Gigerin näyttelyn, joka oli todella päräyttävä.





YLE uutisoi, että nyt nähtävä An American Story -näyttely tarkastelee amerikkalaista tarinaa. Kulutuskulttuuria, tähtikultti-ilmiön syntymistä, massakulttuuria, politiikkaa ja ensimmäisiä maailmanlaajuisia mediatapahtumia Warholin ikonisten teosaiheiden, kuten Campbellin säilykepurkkien, julkkismuotokuvien, Mao Zedongin, Kennedyn surevan lesken tai kuolemantuomioon liittyvän kuvaston välittämänä. Näyttelyyn on tulossa yli 200 teosta jotka ovat pääosin uran keskeisiltä vuosilta 1961–86 ja sen pääsee näkemään aina 28. toukokuuta saakka.

Filkkareilla aivan ylivoimaisesti eniten kiinnostaa suomalainen lyhytelokuva Nightsatan and the Loops of Doom ja Kotimainen kilpailu 11 muutenkin. Trailerin perusteella luvassa on aivan älyttömän roisia B-luokan sci-firoinaa, sellaista mitä ei vielä ole koskaan Suomessa aiemmin tehty. Mahtavaa!

Olen nähnyt Nightsatanin pari kertaa Tampereella livenä, ja kerran Flow:ssa, ja toimii kyllä. Nyt vain on ylitetty kaikki aiemmat maneerit ja viety homma isommalle. Toivon vilpittömästi bändille voittoa kotimaisessa kilpailussa! Juuri tämän elokuvan pääsee katsomaan Plevnaan perjantaina 7.3 ja lauantaina 8.3 klo 20.





Aion muutenkin pyhittää vähintään seuraavan viikonlopun, ja jokusen illankin näille elokuvafestivaaleille. Tarkoitus on kirjoittaa tänne niin monesta elokuvasta kuin vain pystyn. Harmi vain, että arkena olen päivisin töissä, enkä pääse kovin moneen esitykseen, mutta onneksi on kuitenkin vielä viikonloppu.

Tulen luultavasti tsekkaamaan kyllä enemmänkin tuota kotimaista osastoa, kiitos Tampere Film Festivalin tarjoamien lippujen. Yksi itseäni eniten kiinnostavia lyhytelokuvia edellä mainitun lisäksi ovat torstaina ja lauantaina esitettävät saksalaisen elokuvatuottaja ja taiteilija Till Nowakin digitaaliset taideteokset.

Ja kyllähän filkkareilla näytetään myös mm. omia lapsuuden suosikkejani. Valkokankaalle pääsevät mm. 80-luvun alun Pikku Kakkosesta tutut Pelle Hermanni, Timo Taikuri, Kössi Kenguru, Käytöskukka, Karvakuonot ja nykyään erittäin arveluttavalta kuulostava Sormileikki. Nämä esitykset näkee torstaina Plevnassa ja sunnuntaina Niagarassa. Kyllähän niitä voisi YouTubestakin katsoa, mutta nyt tuntuu siltä, että nostalgiamielessä on pakko mennä katsomaan hommaa isolta screeniltä :)