Suomen ääni

...on Tampereen oma Siru Airistola! Voice of Finlandin kolmas kausi huipentui kisan kaikkien aikojen tasokkaimpien laulajien kaksintaisteluun, kun odotetusti neljästä jäljelle jäivät vain Emma Schnitt ja Siru.

Sitä ennen kuitenkin kuultiin jokaiselta finalistilta yksi duetto valmentajansa kanssa ja yksi uusi biisi, joka oli varta vasten artistia varten sävelletty. Kuitenkin, kuten yleensäkin tämän kisan edetessä, nuo uudet kappaleet eivät pankkia räjäyttäneet, vaikka tämä paras kausi tähän mennessä olikin.

Mutta siihen syy ei oo laulajien, vaan tuottajien, jotka tekevät vain tusinabiisejä artisteille, jotka eivät vielä ole breikanneet isommin. Suomessa on muutenkin niin pieni määrä tuottajia, jotka kykenevät tekemään maailmanluokan biisejä, joita juuri tämä kaksikko vähintäänkin olisi tarvinnut, että lopputulos on väkisinkin hieman pliisu. Myöskään suomenkielellä lauletut kappaleet eivät koskaan itseäni puhuttele samalla tavalla, kuin englanninkieliset. Kaikesta huolimatta onneksi olkoon kahdelle kaikkien aikojen finalistille!

Pliisua ei kuitenkaan ollut paikan päällä. Meininki oli katossa, yleisö sai hillittömän tunnelman aikaan, ja oli upea olla osa tuota showta. Olenhan mä kahdesti aiemminkin ollut televisioyleisössä, ja silloinkin musiikin parissa, kun sekä PMMP että 22-Pistepirkko heittivät spesiaalikeikat YLE:ltäkin tulleessa Kosketuksessa tv-sarjassa. Noilla keikoilla oli kuitenkin vain n. 100 henkeä, ja tunnelma intiimimpi. Logomossa oli perjantaina liki 2000 ihmistä ;)

















Lavalla kävivät uudet biisinsä heittämässä myös Sunrise Avenue, joka ei millään tavalla minua puhuttele, mutta jonka ilmeisen tarttuva renkutus soi päässä vielä lauantaiaamunakin, kun hotellista heräsin, sekä Paloma Faith, jolta on aivan hiljattain tullut uusi albumi. Paloman edellisestä, 'Fall To Gracesta' pidin niin paljon, että nostin sen tuolloin vuoden 2012 parhaiden levyjen joukkoon. Uusi 'A Perfect Contradiction' on enemmänkin laulajan paluu soul- ja funkjuurille, eikä yhtä melodinen kuin edeltäjänsä. Tältä osin se ei ainakaan ensikuuntelulla vakuuttanut allekirjoittanutta, mutta voit tietysti kuunnella sen itse Spotifystä klikkaamalla linkkiä.

Kaikki Voice of Finlandin finaaliesitykset pääset katsomaan helposti tästä linkistä. Mahdollisuus päästä paikan päälle oli kyllä jotakin huikeaa, ja siitä tosiaan suurkiitos kuuluu Nelosen porukalle, jotka tekivät mulle näistä unelmista totta! Neljäs kausi on tosiasia, joten sitä ja ensi vuotta odotellessa :)

Mutta ei nyt liian pian kannata ensi talvea odottaa, vastahan tässä on kevät lähtenyt käyntiin ja lomailua piisaa. Mulla on tässä 1,5 kuukauden aikana vain kaksi viisipäiväistä työviikkoa, sillä sain sumplittua nuo ylijääneet talvilomapäivät siten, että teen lyhyempää viikkoa, ja muutenkin on vappua ja helatorstaita tulossa. Lisäksi olen toivonut kesälomia parissa osassa kesä- ja heinäkuulle, joten ehtii tässä ottaan välillä lungistikin.

Voitolla finaaliin

Voice of Finlandin finalistit ovat selvillä. Se mitä olen ennustanut useasti aiemminkin, todella tapahtui eilen. molemmat suosikkini, Emma ja Siru jatkavat semifinaalista pitkäperjantain finaaliin! Mahtava juttu.

Ja vielä mahtavammaksi tilanteen tekee se, että pääsen itse paikalle! Nelonen Media suuressa ystävällisyydessään tarjosi mulle tämän mahdollisuuden päästä Turkuun Logomoon todistamaan tätä upeaa kilpailua livenä ja paikan päälle. Odotan ensi viikkoa siis todella paljon. Suurkiitos Nelosen porukalle!

Kuten blogiani pidempään seuranneet muistavat, olen seurannut Voice of Finlandia alusta saakka. Niinpä en tiedä hienompaa tapaa summata tämä kolmas kausi, ja koko ohjelman historia, kuin näkemällä show paikan päällä! Kaikki aiemmat ohjelmasta kirjoittamani postaukset löytyvät kätevästi tägättynä tästä linkistä.

Mitä eilisiin esityksiin tulee, niin kyllähän nuo omat suosikkini jälleen kerran loistivat illan kirkkaimpina tähtinä. Emma lauloi jälleen sitä tummaa soulia, nimittäin Aretha Franklinin kappaleen '(You Make Me Feel) Like A Natural Woman' todella vakuuttavasti. Siru puolestaan tulkitsi Eric Carmenin 'All By Myselfin' siten että koko mies oli pelkkää hyytelöä niistä kaikista väristyksistä johtuen. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut Celine Dionin alkuperäisteos, muuten allekirjoittaneella olisi saattanut olla pieniä vaikeuksia biisivalintaa sulattaa ;)





Ja kuultiinhan sitä Kate Bushiakin, vaikka ei Sirun esittämänä, kuten edellisessä VoF-postauksessani toivoin. Erityisen positiivinen yllätys nähtiin nimittäin Tuuli Okkosen osalta, kun hän esitti 'A Man With A Child in His Eyesin'. Se oli valehtelematta häneltä kauden paras veto, ja vei hänet ansioitetusti eilisestä parivaljakosta päätyyn asti. Siispä myös Tuuli Okkonen, kuten myös Jussi Kari nähdään vielä finaalissa. Noita mainitsemiani kolmea esitystä lukuunottamatta eivät muut oikein menneet mielestäni aivan putkeen. Tiian esitys oli kyllä hieno, mutta koska valinta tapahtui hänen ja Sirun välillä, ei todellista kahta vaihtoehtoa edes ollut.

Nyt kannattaa siis äänestää, jos haluaa oman suosikkinsa voittavan. Tarkemmat äänestysohjeet löytyvät täältä ja äänestystapojahan on monta:

Äänestää voit soittamalla, tekstiviestillä, verkkopankilla, kuuntelemalla biisejä Deezerissä sekä katsomalla yksittäisiä esitysvideoita Nelonen.fi:ssä ja Ruudussa.

Televisiossa ja valkokankaalla

Voice of Finlandissa oli nyt aika loistava ilta perjantaina. Pitkästä aikaa nähtiin monta todella hyvää laulajaa yhden tai kahden sijasta. Tamperelainen Kerttu Suonpää oli täydellisyyttä alusta loppuun, ja biisivalinta oli Alicia Keysin upea 'Falling'. Ymmärrän kyllä, että Elastinen on se valmentaja, kenen tiimissä tuollaiselle laulajalle on käyttöä, mutta miksi oi miksi sinne piti taas mennä?

Rupean ihan pian surulliseksi, koska Elalla on tiimissä pelkästään aivan äärimmäisen hyviä laulajia, ja lisää näyttää edelleen tulevan ovista ja ikkunoista. Samaan tiimiin meni myös toinen loistava laulaja, Netta Pietilä. Tietenkin finaalissa on kaikista tiimeistä vain yksi jäljellä, mutta koska en luota Suomen kansaan, niin itselle tämä formaatti menee aina siinä vaiheessa pieleen, kun kilpailijoita aletaan tiputtaa katsojien arvioiden perusteella.

Tuuli Okkonen oli myös aivan ihastuttavan pirteä ilmestys, ja ennen kaikkea lauloi sielukkuudella tiensä myös tämän katsojan sydämeen. Onneksi Mira sai sentään hänet.

Eikä Tuulia Raidankaan Coldplay -veto paljon heikommaksi jäänyt, aika mielenkiintoinen esitys ja laulutapa hänellä ainakin oli. Ensi viikon jälkeen ei enää uusia laulajia tulekaan. Ja pian sen jälkeen alkaa mun painajaiseni, kun yksi kerrallan Elastisen tiimistä tippuu Suomen parhaita laulajia!



Mutta Putous veti eilen jalat alta. Nauroin Sketsihahmo with twist -kilpailulle, ja etenkin Aku Hirviniemen Jäbä Leissönille niin paljon, että meinasin tukehtua. Vedet tulivat vain silmistä. Kyseinen pätkä oli aivan varmuudella parasta, mitä koko Putouksen historiassa on nähty. Muutenkin koko jakso oli jälleen loistava, tosin itse olisin pudottanut tässä vaiheessa Slaikka Gustafssonin. Saijjonaarasta vaan Jamolle!

Lähiaikoina on tulossa teatteriin paljon elokuvia jotka kiinnostavat, ja niistä ensimmäinen, jonka olen menossa katsomaan, itseasiassa tänään, on Dallas Buyers Club. Elokuva pohjautuu tosi tapahtumiin ja kertoo AIDS:iin sairastuvan rodeocowboy Ron Woodroofin tarinan.

Vuonna '85 virus on vasta opittu tuntemaan, eikä siihen ole saatavilla tarpeeksi hyviä lääkkeitä. Matthew McConaugheyn näyttelemä Woodroof lähteekin Meksikoon etsimään ongelmaan ratkaisua, ja saa siellä lääkityksen, jonka vuoksi hän huomaa vointinsa kohenevan. Koska kyseiset aineet ovat USA:ssa laittomia, ryhtyy hän salakuljettamaan niitä rajan ylitse, ja myymään Jared Leton esittämän transvestiitin kanssa muille AIDS-potilaille antaakseen edes pientä toivoa näille elämän ja kuoleman välillä tasapainotteleville potilaille.

Matthew McConaughey laihdutti roolia varten 17 kiloa, ja onkin muuttunut lähes tunnistamattomaksi. Kuulostaa jäätävältä, mutta uskottavuutta se tietysti lisää. Oscar-ehdokkuuskin tästä elokuvasta on tarjolla.