Suomen ääni

...on Tampereen oma Siru Airistola! Voice of Finlandin kolmas kausi huipentui kisan kaikkien aikojen tasokkaimpien laulajien kaksintaisteluun, kun odotetusti neljästä jäljelle jäivät vain Emma Schnitt ja Siru.

Sitä ennen kuitenkin kuultiin jokaiselta finalistilta yksi duetto valmentajansa kanssa ja yksi uusi biisi, joka oli varta vasten artistia varten sävelletty. Kuitenkin, kuten yleensäkin tämän kisan edetessä, nuo uudet kappaleet eivät pankkia räjäyttäneet, vaikka tämä paras kausi tähän mennessä olikin.

Mutta siihen syy ei oo laulajien, vaan tuottajien, jotka tekevät vain tusinabiisejä artisteille, jotka eivät vielä ole breikanneet isommin. Suomessa on muutenkin niin pieni määrä tuottajia, jotka kykenevät tekemään maailmanluokan biisejä, joita juuri tämä kaksikko vähintäänkin olisi tarvinnut, että lopputulos on väkisinkin hieman pliisu. Myöskään suomenkielellä lauletut kappaleet eivät koskaan itseäni puhuttele samalla tavalla, kuin englanninkieliset. Kaikesta huolimatta onneksi olkoon kahdelle kaikkien aikojen finalistille!

Pliisua ei kuitenkaan ollut paikan päällä. Meininki oli katossa, yleisö sai hillittömän tunnelman aikaan, ja oli upea olla osa tuota showta. Olenhan mä kahdesti aiemminkin ollut televisioyleisössä, ja silloinkin musiikin parissa, kun sekä PMMP että 22-Pistepirkko heittivät spesiaalikeikat YLE:ltäkin tulleessa Kosketuksessa tv-sarjassa. Noilla keikoilla oli kuitenkin vain n. 100 henkeä, ja tunnelma intiimimpi. Logomossa oli perjantaina liki 2000 ihmistä ;)

















Lavalla kävivät uudet biisinsä heittämässä myös Sunrise Avenue, joka ei millään tavalla minua puhuttele, mutta jonka ilmeisen tarttuva renkutus soi päässä vielä lauantaiaamunakin, kun hotellista heräsin, sekä Paloma Faith, jolta on aivan hiljattain tullut uusi albumi. Paloman edellisestä, 'Fall To Gracesta' pidin niin paljon, että nostin sen tuolloin vuoden 2012 parhaiden levyjen joukkoon. Uusi 'A Perfect Contradiction' on enemmänkin laulajan paluu soul- ja funkjuurille, eikä yhtä melodinen kuin edeltäjänsä. Tältä osin se ei ainakaan ensikuuntelulla vakuuttanut allekirjoittanutta, mutta voit tietysti kuunnella sen itse Spotifystä klikkaamalla linkkiä.

Kaikki Voice of Finlandin finaaliesitykset pääset katsomaan helposti tästä linkistä. Mahdollisuus päästä paikan päälle oli kyllä jotakin huikeaa, ja siitä tosiaan suurkiitos kuuluu Nelosen porukalle, jotka tekivät mulle näistä unelmista totta! Neljäs kausi on tosiasia, joten sitä ja ensi vuotta odotellessa :)

Mutta ei nyt liian pian kannata ensi talvea odottaa, vastahan tässä on kevät lähtenyt käyntiin ja lomailua piisaa. Mulla on tässä 1,5 kuukauden aikana vain kaksi viisipäiväistä työviikkoa, sillä sain sumplittua nuo ylijääneet talvilomapäivät siten, että teen lyhyempää viikkoa, ja muutenkin on vappua ja helatorstaita tulossa. Lisäksi olen toivonut kesälomia parissa osassa kesä- ja heinäkuulle, joten ehtii tässä ottaan välillä lungistikin.

PMMP lopettaa

PMMP julkaisi eilen tiedotteen, jossa he kertovat bändin pistävän pillit pussiin kesän keikkojen jälkeen, ainakin toistaiseksi. Asiasta löytyy myös videohaastattelu Nelosen nettisivulta. Skipped Heartbeats -blogissa asia kiteytettiin jo niin hyvin, itselläni kun on hyvin samanlainen historia bändin kanssa, josta kerroinkin viime kesänä, että en koe tarpeelliseksi kerrata omaa tilannettani. Tosin huippuhetkiin tältäkin bändiltä täytyy lukea Kosketuksessa keikka Akun Tehtaalla vuonna 2009.

Vaikka PMMP ei enää samalla tavalla edellisen levyn ja keikan jälkeen olekaan räjäyttänyt pottia kuin takavuosina, pistän kyllä tuon tulevan YleXPop ilmaiskeikan Keskustorilla harkintaan. Hyviä muistoja kannattaa kuitenkin vaalia, eikä väkisin yrittää korvata niitä uusilla. Tarkoituksena oli koota vielä Spotify-lista mun suosikkikappaleista, mutta sitä aloitettuani huomasin, että sille tulisi kuitenkin vähintään 80% koko bändin tuotannosta, joten linkkaankin suosiolla vain bändiprofiilin. Kuuntele kaikki! :D

Tähän loppuun kuitenkin vielä pitkä liuta livekuvia arkistoistani, joitakin suosikkibiisejäni mm. tuolta edellämainitulta Kosketuksessa -keikalta, sekä videoita.

Hokia ja rokkia

Perjantaisen lätkäpelin katsoin ihan kotosalla ja Suomen kisa-avauksesta muodostuikin todellinen jännitysnäytelmä. En kyllä usko, että joukkue vielä parhaassa tikissä olikaan. Saksa rokotti melkein jokaisesta tehdystä maalista takaisin, ja epäuskokin meinasi loppuvaiheessa hiipiä esiin. Onneksi kaikki meni loppuviimein hyvin, ja voitettiin edes jatkoajalla.

Lauantaina vastassa oli Slovakia ja mentiin katsomaan peliä Ale Pubiin. Nyt pelaaminen sujui jo huomattavasti paremmin, ja Suomen Mestari-maalivahti Antti Raanta sai kyllä anteeksi multa sen, että oli liian kova vastus myös Tapparalle liigapeleissä :) Aivan ilmiömäisen kylmähermoista torjumista!









Eilen tosiaan kävin myös Huberissa testaamassa paikan uutuuden, eli purilaisen, mutta kirjoittelen siitä myöhemmin kunnolla erillisessä postauksessa. Ennen ravintolaan menoa tapahtui jotakin ennenkuulumatontakin, kävin nimittäin ostamassa puvun ja pukupaidan. Kuvia ei heru tosin vielä :)

Lauantain ohjelmaan kuului vielä jo aiemmin mainittu 22-pistepirkon keikka, joka hieman yllättäen oli tällä kertaa pieni pettymys, joka oikeastaan johtui vain biisien sovituksesta. Mä olen nähnyt Pirkot ehkä viisi tai kuusi kertaa ennen eilistä, ja helposti pystyn laittamaan tämän keikan huonoimmaksi. Paras taas oli ylivoimaisesti Kosketuksessa -taltiointi Akun Tehtaalla reilu kolme vuotta sitten. Tuo esitys tuli alkuvuodesta telkkaristakin pihalle, harmi kyllä itse sen missasin.







Olen aina arvostanut tässä bändissä sitä, että he tekevät täysin omaa juttuansa, saundiansa, uusiutuvat keikoilla ja ovat myös kokeilunhaluisia. Tällä kertaa kokeellisuus kuitenkin kusi omille nilkoille. Keikka oli nimittäin pettymys sen vuoksi, että tämän kesän keikoilla kulkee mukana puhallinkvartetti. Joko kyseessä oli vielä harjoituksen puute, taitamattomat soittajat tai todella luokaton miksaus, mutta ääni Yo-talolla oli hetkittäin niin kaameaa puuroa, että oikein korviin sattui. Ehkä pariin biisiin nuo puhaltimet sopivat, mutta vajaan parin tunnin keikan yhtäjaksoinen puhallinkakofonia ei todellakaan sielua hivellyt.

Mutta vaikka nyt kärkkäästi tuota keikkaa kommentoinkin, niin eihän se kuitenkaan niin totaalinen katastrofi ollut, että en olisi koko keikkaa kuunnellut. Kaiken lisäksi settiin mahtui paljon todella loistavia kappaleita, kuten mm. 'Onion Soup', 'Soul Free', 'Sky Girl', 'Frankenstein', 'Birdy' ja 'Rally of Love'.

Tänään kävin vielä pyörähtämässä Keskustorin peräkonttikirppiksellä, mutta sieltä ei mukaan tarttunut mitään. Ihmisiä oli jo aamusta pilvin pimein, mutta myynnissä oli enimmäkseen leluja ja lasten vaatteita. Yöllä oli satanut, sillä maa oli märkä, mutta vaikka muuten oli vähän harmaa ilma, ainakaan ei kastunut. Katsokaa tuota Volkkarin Kleinbusia, niin sympaattisen näköinen hippipaku, että oli pakko ottaa kuva!