Viimeinen keikka

Alkuviikosta postissa saapui myös vihdoin odottelemani PMMP:n Viimeinen keikka Blu-ray. Virallinen julkaisupäivä oli jo 14.11 ja tilauksen olin tehnyt jo aikaa sitten, kuten kerroin aiemmassa aiheeseen liittyvässä postauksessani. CDON vain mokasi tämänkin lähetyksen, ja sain sen myöhässä.

Olen nyt ollut pettynyt puljun toimintaan jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä, sillä vain muutama viikko aiemmin tekemäni levytilauskin jäi tulematta, sillä myynnissä ollutta tuotetta ei yllättäen löytynytkään varastosta, ja he peruivat tilaukseni. Mutta onneksi tämä sentään tuli, joten asiaan!

PMMP siis heitti kaksi lopetuskeikkaa reilu vuosi sitten syksyllä Helsingin jäähallissa, joista jälkimmäinen päätyi kokonaisuudessaan tälle julkaisulle. Ja miten huikea lopetus bändin upealle kymmenvuotiselle uralla se onkaan. Ekstroista ei juurikaan ole mitään mainitsemisen arvoista, mutta itse keikka on liki kolmetuntinen, ja sisältää 28 biisiä välispiikkeineen. Läpileikkaus bändin koko uralta yhden illan aikana. Itselleni viimeiseksi keikkakokemukseksi jäi ikävä kyllä Pakkahuoneen show reilu kaksi vuotta sitten kesällä, mutta onneksi muistot säilyvät, ja matkan varrelta hyllyyn on tarttunut kaksi kirjaa ja tämän levyn lisäksi myös loistava DVD.

Kiitos Paulalle, Miralle, Mikolle, Juholle, Heikille ja Jorille kaikista hienoista hetkistä!

Otan koko show'n, oli mitä vaan

Bongasin muutama viikko sitten PMMP:n Facebook -sivulta diilin, jota näin bändin entisenä fanina en voinut ohittaa. Jo viime talvena julkaistun Aku-Axel Muukan kuvaama kuvakirja tämän Suomen kovimman livebändin uran vaiheilta ja lisäksi viimeisen keikan taltiointi ekstroineen on nyt saatavissa joko DVD:nä tai Blu-raynä alle 30€ hinnalla kotiinkuljetettuna CDON.comista. Tarjous näyttäisi olevan edelleen voimassa.

Näin jälkikäteen on ymmärrettävää, että bändi lopetti, sillä selvästi tahtotila on ollut kaikilla osapuolilla siirtyä tekemään jotain muuta. Kirjotin tännekin pienen kuva- ja videopostauksen viime vuonna silloin kun bändi ilmoitti lopettavansa. Paula Vesala oli jo pitkän aikaa kirjoittanut biisejä muille artisteille ja ainakin jos Vain Elämää -sarjasta voi jotakin johtopäätöksiä tehdä, on ehkä hänelläkin sooloura suunnitteilla. Livekokoonpano, joka taas muodostui lähes yksinomaan My First Bandin jäsenistä, ovat sittemmin saaneet rauhassa tuoda omaa bändiään paremmin esiin. Ainoa, mikä tilanteessa on jäänyt mietityttämään, on säveltäjä Jori Sjöroosin päätös vetäytyä entistä enemmän pois musiikin parista, sillä mies pistää pakettiin myös toisen bändinsä Magenta Skycoden tänä vuonna. Säveltäjänä en kovempaa tekijää Suomesta tiedä, kuin mitä Sjöroos on ollut. Toivottavasti hän yllättää vielä tekemällä jotakin yhtä suurta ja mahtavaa, kuin nämä hänen kaksi bändiään ovat olleet.

Kirja siis saapui ennakkotoimituksena jo toissaviikolla, sillä Blu-rayn julkaisupäivä on vasta parin viikon kuluttua, ja se saapuu jälkitoimituksena. Sitä odottelen luonnollisesti kuitenkin kovasti, sillä multa löytyy entuudestaan jo muutaman vuoden takaa upea Kuulkaas Live! DVD. Myös ensimmäinen bändin historian käsittävä PMMP -kirja löytyy hyllystä, ja tämä uusi teos keskittyykin enemmän valokuviin, mitä tarinaan. Se on täynnä toinen toistaan upeampia valokuvia keikoilta ja takahuoneista, todellista karkkia tälläiselle diggarille.

Otan koko show’n, oli mitä vaan. Koko paketin, mitä siihen kuuluukin.

Suomen ääni

...on Tampereen oma Siru Airistola! Voice of Finlandin kolmas kausi huipentui kisan kaikkien aikojen tasokkaimpien laulajien kaksintaisteluun, kun odotetusti neljästä jäljelle jäivät vain Emma Schnitt ja Siru.

Sitä ennen kuitenkin kuultiin jokaiselta finalistilta yksi duetto valmentajansa kanssa ja yksi uusi biisi, joka oli varta vasten artistia varten sävelletty. Kuitenkin, kuten yleensäkin tämän kisan edetessä, nuo uudet kappaleet eivät pankkia räjäyttäneet, vaikka tämä paras kausi tähän mennessä olikin.

Mutta siihen syy ei oo laulajien, vaan tuottajien, jotka tekevät vain tusinabiisejä artisteille, jotka eivät vielä ole breikanneet isommin. Suomessa on muutenkin niin pieni määrä tuottajia, jotka kykenevät tekemään maailmanluokan biisejä, joita juuri tämä kaksikko vähintäänkin olisi tarvinnut, että lopputulos on väkisinkin hieman pliisu. Myöskään suomenkielellä lauletut kappaleet eivät koskaan itseäni puhuttele samalla tavalla, kuin englanninkieliset. Kaikesta huolimatta onneksi olkoon kahdelle kaikkien aikojen finalistille!

Pliisua ei kuitenkaan ollut paikan päällä. Meininki oli katossa, yleisö sai hillittömän tunnelman aikaan, ja oli upea olla osa tuota showta. Olenhan mä kahdesti aiemminkin ollut televisioyleisössä, ja silloinkin musiikin parissa, kun sekä PMMP että 22-Pistepirkko heittivät spesiaalikeikat YLE:ltäkin tulleessa Kosketuksessa tv-sarjassa. Noilla keikoilla oli kuitenkin vain n. 100 henkeä, ja tunnelma intiimimpi. Logomossa oli perjantaina liki 2000 ihmistä ;)

















Lavalla kävivät uudet biisinsä heittämässä myös Sunrise Avenue, joka ei millään tavalla minua puhuttele, mutta jonka ilmeisen tarttuva renkutus soi päässä vielä lauantaiaamunakin, kun hotellista heräsin, sekä Paloma Faith, jolta on aivan hiljattain tullut uusi albumi. Paloman edellisestä, 'Fall To Gracesta' pidin niin paljon, että nostin sen tuolloin vuoden 2012 parhaiden levyjen joukkoon. Uusi 'A Perfect Contradiction' on enemmänkin laulajan paluu soul- ja funkjuurille, eikä yhtä melodinen kuin edeltäjänsä. Tältä osin se ei ainakaan ensikuuntelulla vakuuttanut allekirjoittanutta, mutta voit tietysti kuunnella sen itse Spotifystä klikkaamalla linkkiä.

Kaikki Voice of Finlandin finaaliesitykset pääset katsomaan helposti tästä linkistä. Mahdollisuus päästä paikan päälle oli kyllä jotakin huikeaa, ja siitä tosiaan suurkiitos kuuluu Nelosen porukalle, jotka tekivät mulle näistä unelmista totta! Neljäs kausi on tosiasia, joten sitä ja ensi vuotta odotellessa :)

Mutta ei nyt liian pian kannata ensi talvea odottaa, vastahan tässä on kevät lähtenyt käyntiin ja lomailua piisaa. Mulla on tässä 1,5 kuukauden aikana vain kaksi viisipäiväistä työviikkoa, sillä sain sumplittua nuo ylijääneet talvilomapäivät siten, että teen lyhyempää viikkoa, ja muutenkin on vappua ja helatorstaita tulossa. Lisäksi olen toivonut kesälomia parissa osassa kesä- ja heinäkuulle, joten ehtii tässä ottaan välillä lungistikin.

PMMP lopettaa

PMMP julkaisi eilen tiedotteen, jossa he kertovat bändin pistävän pillit pussiin kesän keikkojen jälkeen, ainakin toistaiseksi. Asiasta löytyy myös videohaastattelu Nelosen nettisivulta. Skipped Heartbeats -blogissa asia kiteytettiin jo niin hyvin, itselläni kun on hyvin samanlainen historia bändin kanssa, josta kerroinkin viime kesänä, että en koe tarpeelliseksi kerrata omaa tilannettani. Tosin huippuhetkiin tältäkin bändiltä täytyy lukea Kosketuksessa keikka Akun Tehtaalla vuonna 2009.

Vaikka PMMP ei enää samalla tavalla edellisen levyn ja keikan jälkeen olekaan räjäyttänyt pottia kuin takavuosina, pistän kyllä tuon tulevan YleXPop ilmaiskeikan Keskustorilla harkintaan. Hyviä muistoja kannattaa kuitenkin vaalia, eikä väkisin yrittää korvata niitä uusilla. Tarkoituksena oli koota vielä Spotify-lista mun suosikkikappaleista, mutta sitä aloitettuani huomasin, että sille tulisi kuitenkin vähintään 80% koko bändin tuotannosta, joten linkkaankin suosiolla vain bändiprofiilin. Kuuntele kaikki! :D

Tähän loppuun kuitenkin vielä pitkä liuta livekuvia arkistoistani, joitakin suosikkibiisejäni mm. tuolta edellämainitulta Kosketuksessa -keikalta, sekä videoita.

Kahvilla ja silleen

Oltiin kaveriporukalla taas vähän pubivisailemassa. Viime viikolla oli vähän eri meininki, kun oli kiire PMMP:n keikalle, mutta nyt ehti kisailla loppuun saakka. Voittoa ei silti tullut.

Kahvilla on viihtyisä kahvila ja kaljakuppila Tammelantorin laidalla lapsuuteni maisemissa. Kahvi ja ruoka siellä ei ole kehuttavaa, mutta olut ja siideri on edullista ja paikka muutenkin viehättävän boheemi.

Kävin siellä reilu pari vuotta sitten aika usein, kun paikka oli uusi, mutta sitten erinäisistä syistä johtuen siellä päin tuli liikuttua vähemmän. Paikan levyraati on jo ehtinyt klassikon asemaan vaikka sitä ei kai enää järjestetä.

Siihen aikaan olin myös elämäni tunnossa, oma itseni ja tunne oli samanlainen kuin nyt, vapautunut ja rento. Nimenomaan elin itselleni ja sain tehdä mitä itse halusin, ilman kenenkään painostusta.

Ajattelin ottaa nyt sinkkuna itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas käymään siellä enemmän kuin pitkään aikaan. Muutenkin pubivisat ovat vetäneet mukaansa, vaikka tulokset ovatkin olleet heikompia kuin yleensä lempipeliäni Trivial Pursuitia pelatessa.

Päivän asuna oli TreTornin tossut, H&M:n farkut, Jack & Jonesin t-paita, Fidan DIY-farkkuliivi ja UFF:in merimieslakki.

Yksi tärkeä osa tällä hetkellä elämääni kaikista vastoinkäymisistä huolimatta on se, että saan jälleen todellakin olla oma itseni, pukeutua oman maun mukaan, tehdä kaikki asiat juuri kuten itse haluan ja se, mitä muut ajattelevat, ei mua kiinnosta.

Jos oma tyyli, omat ajatukset ja mielenkiinnon kohteet aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia kumppanissa, ei se kovin kannustavaa ole.

Viva la Freedom!

Maratonkuulumiset

Tosiaan, alkaa tuntua siltä että olen ihan eri, uusi ihminen kuin viime viikolla. Suuri kiitos siitä kuitenkin kuuluu kavereilleni. Kun vihdoin pääsin flunssapesästä ulos ja näkemään kavereita, alkoi henkinenkin puoli korjautua kuin itsestään.

Viime perjantaina istuttiin ja vietettiin kavereiden kesken työpäivän jälkeen iltaa Sorsapuistossa. Tai yksi kavereista oli juuri juhlistamassa kesälomansa alkua. Alue on sydäntä lähellä, sillä asuin koko olennaisen osan lapsuudestani, viisivuotiaasta kymmenvuotiaaksi Sorsapuistoa vastapäätä. Lopulta siirryttiin torin lähelle Aaltosen puistoon jatkamaan tissuttelua ja käytiinpä yhdellä Pussycatissakin :)

Lauantaina oli tarkoitus mennä elokuviin ja syömään ja käytiinkin Jack The Roosterissa. Keli oli vähän epävakaa ja sateinen mutta sitkeesti syötiin terassilla. Vähän oli huonon makuinen burgeri tällä kertaa, mikä on sääli koska olen tosi paljon tykännyt Roosterin safkoista aina.

Sieltä mentiin katsomaan 'Rock of Ages', kasarirokkimusikaali joka olikin aivan superhelmi. Tykkäsin niin paljon ja paras rokkihan kuitenkin on 80-luvulla tehtyä :) En ole mikään suuri musikaalien ystävä mutta tälläisissä yhteyksissä kun on vahva nostalgiamomentti mukana, se kyllä toimii. Olen käynyt katsomassa aiemmin Vuonna '85 Remixin Työväenteatterissa.

Teatterista suunnattiin Europaan nautiskelemaan juomia Matti Nykäsen keikkaa odotellessa. Masa esiintyi ilmaiseksi Kuninkaankadun Amarillossa ja kun en koskaan ollut aiemmin ollut keikalla, pitihän sinne päästä ja hauskaa olikin vaikka paikan ilmastointi oli vissiin tehnyt tepposet ja salissa oli kuin saunassa. Ikävä kyllä mulla ei ollut kameraa mukana tuolloin ja iPhonen kuvanlaatu ei riittänyt ottamaan kunnollista kuvaa Matista.

Alkuviikko menikin töissä jossa kiirettä on piisannut, mutta eilen alkoi sitten mun lyhyt Tammerfest-kesälomapätkä. Näin kavereita taas ennen PMMP:n keikkaa ja käytiin visailemassa Kahvillan pubivisassa. Sieltä suuntasin kohti Pakkahuonetta jossa PMMP:n keikka oli. Oltiin vähän turhan aikaisessa ja lämppärinä toiminut Olavi Uusivirta ei vain iske. Ei iskenyt nytkään mutta kunhan keikka alkoi niin voihan pojat (tai tytöt) taas!



Live alkoi uuden levyn 'Korkeasaari'-kappaleella joka ei ole suosikkejani, mutta esitys oli hieno.


Ruskikset veti jengin taas ihan sekaisin. Olin itse asiassa aika yllättynyt että ko. biisi päätettiin vetää koska se on kuitenkin jo aika vanha ja ensimmäisellä levyllä on parempiakin biisejä, mm. yksi koko bändin lempparibiiseistäni 'Isin pikku tyttö'.





Heräsin bändiin hieman jälkijunassa. Rusketusraidat ei uutena biisinä iskenyt, mutta toisen levyn ilmestyessä olin työharjoittelussa Tampereen Anttilassa jossa se soi monta kertaa päivässä ja silloin lämpesin kertaheitolla. Sen jälkeen myös ensimmäinen levy alkoi toimia ja loppu on historiaa.



Muutaman vuoden aikana välillä 2006-2010 kävin n. kymmenellä keikalla eri paikoissa, ikimuistoisimmista mainittakoon YLE:n Akun Tehtaalla nauhoittama 'Kosketuksessa' kutsutapahtuma ja varta vasten bändin takia tehty laivaristeily faniporukalla.



Eilinen keikka oli kuitenkin ensimmäinen reilusti yli kahteen vuoteen. Tosin siitä ajasta bändi oli aika pitkällä keikkatauollakin välissä. 'Rakkaalleni' on yksi uuden levyn hauskimmista ja kuitenkin bändille tyypilliseen tapaan ironisen synkistä iloitteluista jonka melodiat ja tyyli on kunnianosoitus yhdelle bändin innoittajista, Leevi & The Leavingsin musiikille. Sanat ovat myös osuvat, tylyt mutta kuvaavat hyvin omaa tilannettani. Mulla ei vain ollut mitään tehtävissä omassa tilanteessani, kaikki tuli täysin yllättäen ja en vain kyennyt pitämään itseäni kasassa vaan romahdin. Onneksi fiilis on nyt jo hyvä.


Keikalla oli taas niin huono ilma että piti lähtee kesken haukkaamaan raitista ilmaa. Keikan jälkeen kävin syömässä pitsaa viereisessä pitseriassa eikä todellakaan ollut kehumista. Sen jälkeen tapasin alkuillan kaverit ja kävin vielä parilla Telakalla.



Ostin toissapäivänä Hennes & Mauritzilta uudet siniset housut. Ne eivät ole farkkua vaikka ehkä siltä näyttävät, vaan puuvillaa ja spandexia. Oikein mukavat siis päällä ja katselin niitä jo pidemmän aikaa hyllyssä mutta en viitsinyt ennen reissua ostaa kuitenkaan. Housut näkyivät jo ylemmässä eilisessä kuvassa, mutta tänään pistin ne uudelleen päälle.

Kävin aamulla lääkärissä ja näin sen jälkeen yhtä luottoystävistäni. Käytiin Europassa ja Koskikeskuksessa, josta ostin päivän asuna olevan Carlingsin ruutupaidan. Katselin sitäkin aiemmin, mutta en ostanut kunnes vasta nyt. Sopii hyvin uusien housujen kanssa vaikka itse sanonkin :)



Käytiin myös käyttämässä Citydeal-korttini Armas Maitokaupassa ja syötiin kyytönmaito-jäätelöannokset. Pallo maitojäätelöä ja toinen mansikkaa. Aitoa ja originaalia, todella hyvää vaikka tietenkin kevyempää kuin perinteinen kermajäätelö ja se kyllä maistui.

Lääkärinkäynnistä seurasi se että joudun huomenna menemään aamulla jo kahdeksalta labrakokeisiin ja sydänfilmiin. Katsotaan mitä sieltä paljastuu, omat epäilykseni mulla jo onkin. Mutta toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

Lähden tästä viettämään iltaa toisen kaverin luokse, haen lettutarpeet ja pidetään lettukestit vol. 3 :)


Mutta näin se vain on että ilman kavereita en olisi näin hyvissä fiiliksissä. Kiitos kaikille, ootte tärkeitä!