Kupu täyteen Pajalla

Kuten mainittua, Hotelli Tornin ravintolat sijaitsevat katutasossa vanhoissa veturitalleissa, jotka on restauroitu upeaan kuntoon. Puolet talleista on kokoustiloina, ja toisessa puolikkaassa sijaitsevat sekä pihviravintola Grill It!, että seurusteluravintola Paja Bar. Jälkimmäisen lasilattian alle on myös jätetty vanhat ratakiskot muistuttamaan paikan alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Kiskot on valaistu, joten ne toimivat katseenvangitsijanakin.

Molemmista ravintoloista saa erityyppistä ruokaa, vaikka keittiö tietysti on hotellissa yhteinen. Paja Barin erikoisuutena ja jopa lähtökohtana toimii tamperelaisuus ja Manserock, joka näkyy oikeastaan kaikessa. Taustalla soi käytännössä mitä vain, missä Epe Heleniuksella on jollain tavalla ollut näppinsä joskus pelissä. Sisustus ja ruokalista on luotu yhteistyössä Popedan, Eppu Normaalin ja Yön kanssa, ja olinkin yllättynyt, että musiikki ei ollutkaan pelkästään jäänyt jumiin 80-luvulle, vaan se oli melko lavea läpileikkaus koko tamperelaisen rockin historiaa. Salista löytyy myös vinyyleitä soittava aito jukebox, josta voi itse valita myös vieläkin vanhempaa Manserockia, mikäli taustamusiikki ei miellytä. Aiheeseen liittyen seinät on somistettu julistein, kultalevyin ja soittimin. Löytyypä sieltä myös esiintymisasuja.

Lisäksi nuo bändit näkyvät Paja Barin ruokalistalla, sekä konkreettisesti, että mielikuvissa. Listalta löytyvät ruokien nimet ovat rock-henkisiä, ja osa niistä on nimetty edellä mainittujen artistien mukaan - on Juki Lewisin "Hot Rock -tikkuja", Paten lihapullia, Martti Syrjän moussakaa ja Juha Torvisen basilikajäätelöä. Lisäksi ruokalistat tuovat mieleen bändien vinyylialbumit. Meidän pöytäämme tulleissa etukansissa komeilivat Eppu Normaalin 'Kahdeksas ihme' ja Popedan 'H.Ö.N.Ö.'. Tarkkaavainen ruokalistan suunnittelija olisi tosin saanut jälkimmäisestä levystä enemmänkin irti, sillä levyltä löytyy mm. sellaisia kappaleita kuten 'Oodi makkaralle', 'Siankorvaa ja Raanavettä' sekä 'Tulta munille'. Näistä olisi saanut oivallisia annosten nimiä!























Paja Barilla, ja koko Tornihotellilla on vielä yksi ässä hihassaan, ja ne ovat Pyynikin Käsityöläispanimon varta vasten suunnittelemat ja tekemät oluet - Paja Tender ja Paja Vasara. Näitä kahta olutta saa vain alakerran baarista, jälkimmäistä tosin huoneiden minibaareistakin, mutta esimerkiksi Moro Sky Barissa niitä ei ole, mikä kieltämättä on hieman sääli. Paja Vasaran pohjana toimii panimon oma portteri, joka valittiin heinäkuussa Berliinissä Global Craft Beer -festivaaleilla maailman parhaaksi käsityöläisportteriksi. Tornin tarpeisiin sen makua on vain hieman vielä hiottu, ja alkoholiprosentti hilattu 8,8%:n, joka symbolisoi hotellin korkeutta, 88 metriä. Valitsin tuon oluen itsekin, ja huomasin prosentit vasta pöydässä. Niinpä ystävällinen tarjoilija kertoi minulle tämän tarinan.

Me siis selailimme ensiksi baaripuolen ruokalistaa, mutta koska molemmat halusivat kunnon liharuokaa, ja minä erityisesti burgeria, päädyimmekin tilaamaan kaikesta huolimatta Grill It!:in listalta. Alkupalaksi jaoimme hieman erilaisemman talon platterin, siihen nimittäin tuli mm. kampasimpukkaa, mustekalaa, riimihärkää, vuohenjuustomoussea ja tomaattikeittoa. Ja kaikki maistuivat niin herkulliselta, ja kampasimpukkakin oli valmistettu juuri oikein. Olen joutunut aiemmin pettymään juuri tuon ruuan kanssa, mutta en tällä kertaa.

Pääruuaksi söin paikan burgerin, ja jos alkupalassa olivat maut kohdillaan, niin sitä ne todellakin olivat myös tässä. Tuo annos meni kertaheitolla omiin kaikkien aikojen TOP 5 purilaiskokemuksiin. Ja minä jos kuka hampurilaisista jotakin tiedän, kuten pidempään blogia lukeneet tietävät. Pihvi oli täydellisen medium, ranskalaiset selvästi itse tehtyjä ja mahtavan rapsakoita, ihan rehellisesti kaupungin parhaita ranskalaisia, kyllä, O'Connells on nyt selätetty. Kastikkeet olivat maukkaita ja salaatit raikkaita. Myös kylkeen tullut coleslaw oli herkullista.

Jos jotakin jäin kaipaamaan, niin ranskalaisille olisi voinut tulla pieni dippikastike, lautaselle olisi mahtunut. Mutta ei se annoksesta silti pisteitä vie pois. Ajatellaan vaikkapa, että siitä olisi tullut vielä plussaa! Annos oli myös niin suuri, että alkuruuasta johtuen en edes jaksanut kaikkea syödä, mikä tietysti hieman jäi harmittamaan, sillä oikeasti olisin halunnut nuolla koko lautasen puhtaaksi. Tätä burgeria kannattaa siis lähteä syömään, vaikka ei hotellissa yöpyisikään. Kaiken lisäksi siitä saa S-Etukortilla muutaman euron alennuksen.























Ruuan jälkeen pistäydyttiin ennen nukkumaanmenoa vielä yksillä ylhäällä Moro Sky Barissa, 25. kerroksessa katselemassa öisiä Tampereen valoja. Tunnelma oli vielä huomattavasti väkevämpi, mitä ensimmäistä kertaa päiväaikaan siellä käydessäni. Todellakin tänne pitää tulla vain baarinkin takia. Kun nyt olen miettinyt muutamaan otteeseen Liberty or Deathissa Helsingissä käytyäni, että mistä muualta kuin Masu Asian Bistrosta Tampereella saisi kunnollisia drinkkejä, niin tämä ainakin nyt menee kokeltavien paikkojen listalle. Seuralaiseni nauttima basilika-ginimojito (!) oli mielenkiintoinen, mutta erittäin maukas juoma. Itse tyydyin kuitenkin tällä kertaa ihan vain olueen.

Moro Sky Barin unisex-vessassa on muuten upea kattokruunu, ja peiliä kiertävät lamput, kuten entisaikojen elokuvatähtien pukuhuoneessa. Tietysti sieltä on myös suuri ikkuna, josta näkee maisemia.

Ja niin täynnä olin illallisesta, että edes aamulla ei vielä ollut kauhea nälkä. Solo -aamiainen tarjoillaan samassa Grill It! -ravintolassa, jossa kävin aiemmin jo lounaalla, ja jonka listalta tilasimme illallisen. Ns. kylmässä pöydässä oli monenlaisia leikkeleitä, ilmakuivattua kinkkua, aitoa salamia ja savulohta, juustoa, salaattia, suolakurkkua, kurkkua, paprikaa ja tomaattia. Leipiä oli useaa sorttia, ja ne leivotaan paikan päällä itse. Lisäksi lämpimistä ruuista löytyi tietenkin pekonia, munakasta, mustaamakkaraa ja Teivon Lihan pikkunakkeja. Myös puuroa, muroja ja myslejä oli tarjolla, samoin kuin monenlaisia tuoreita hedelmiä. Ja niin kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi, niin jälkiruuaksi oli vielä sini- ja valkohomejuustoja sekä kahdenlaisia leivoksia, joista erityisesti suklaamoussekakku vei kielen mennessään.

Solo -aamiaisella kahvi tai tee tarjoillaan pöytään, vaikka kyllä sitä automaatistakin saa itse hakea. Tarjolla ollut appelsiinimehu myös saa erityismaininnan multa, sillä liian usein näillä hotelliaamiaisilla mehu on lantrattu liian laihaksi, mutta täällä sekin maistui kunnolla appelsiinilta.

Tuhdin aamiaisen jälkeen ehdin vielä hetken löhöillä, kunnes piti lähteä töihin. Niin kovasti miellyin tähän pieneen arjen piristykseen, että jätin hotellin haikein mielin taakseni, olisin totta vie viihtynyt siellä paljon pidempäänkin!

Kohti korkeuksia

Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää Sokos Hotelsia tästä mahdollisuudesta, sain nimittäin tilaisuuden tutustua Tampereen uusimpaan ja upeimpaan hotelliin, Solo Sokos Hotel Torniin viime viikonloppuna oikein kunnolla.

Ehdin jo kirjoittaa hotellin lounaasta ja Moro Sky Barista erillisen jutun reilu kuukausi takaperin, paikan auettua, mutta muissa tiloissa en juurikaan ollut ehtinyt piipahtaa, saati yöpyä täällä. Nyt sain vieläpä oikein henkilökohtaisen hotelliesittelyn, ja sitä myöten kunnon tuntuman tähän kerrassaan huikeaan rakennukseen ja sen tiloihin. Materiaalia ja kerrottavaa kertyikin niin runsaasti, että katsoin järkeväksi hieman jäsennellä niitä useampaan postaukseen.

Koska suurin osa katutasossa sijaitsevista oleskelualueista, mukaanlukien ravintolat ja kokoustilat on rakennettu vanhaan veturitalliin, näkyy rautatieläishistoria monessa paikassa ympäri hotellia. Heti pääovesta tuulikaappiin astuessa Jorma Dahlströmin höyryjuna-aiheinen metalliveistos, joka on samalla valo- ja ääni-installaatio, toivottaa asiakkaat tervetulleiksi. Muita kantavia teemoja ovat tietenkin tamperelaisuus, kaupungin silhuettiin törmää niin huoneissa kuin yleisissäkin tiloissa, seinillä ja lattioilla. Mutta vielä on yksi iso teema, ja se on Feeniks -lintu. Aikaisessa vaiheessa hotellin työnimenä olikin Feeniks, ja vaikka se ei lopulliseksi päätynytkään, jäi nimi elämään ennen kaikkea sisustuksessa. Mustana ratapihalla vanhojen punatiilisten veturihallien keskeltä kohti korkeuksia nouseva torni onkin kuin vanhojen tallien tuhkasta noussut lintu. Itse pidin erityisesti juuri hotellin yhtenäistä graafista ilmettä ehkä kaikkein mieluisimpana. Nämä edellä mainitut teemat kun jatkuvat myös julkisista tiloista huoneissa oleviin maalauksiin ja tekstiileihin saakka. Feeniks on muuten tulossa respan taakse ulos myös samaisen Dahlströmin muotoilemana veistoksena ensi vuoden puolella.

Sisustuksen lisäksi niin hotellin kaikissa asuinkerroksissa, kuin huoneissa sisälläkin on esillä taidetta, ja koko hotelli onkin samalla kertaa suuri taidegalleria. Projekti Torni Galleria on toteutettu yhteistyönä Tampereen Taiteilijaseura ry:n kanssa, ja esillä on yli 320 työtä 22 eri pirkanmaalaiselta taiteilijalta. Yhdessä kerroksessa oleva taide on aina saman taiteilijan käsialaa, ja kaikki taide on halutessaan ostettavissa myös mukaan.

Tuulikaapista sisään päästyä eteen aukeaa hotellin modernein alue, aula. Vasemmalle jäävät Paja Bar sekä ravintola Grill It! Hissien jälkeen pääsee portaita pitkin maan alle kuntosalille ja saunaosastolle.



















Meille oli annettu huone 20. kerroksesta, joten maisemat olivat takuulla huikeat. Kerroksissa 2-16 on tavallisia Solo Twin ja Solo King -huoneita. 17. kerros on varattu Visio Klubille ja toimistotiloille, joista kerron myöhemmin lisää. Kerroksista 18-23 löytyy sitten samanlaisia huoneita kuin alempaakin, sillä erotuksella, että niitä kutsutaan Solo Up Twin ja Solo Up King nimillä, johtuen korkeammasta asuinkerroksesta. Näissä kerroksissa huonehintakin on hieman korkeampi, mutta kuulemani mukaan lisähintaa tulee vain 25€. Mielestäni se ei ole kuitenkaan kovin paljoa, ja tällöin pystyy varmistamaan, että saa huoneen vähintään 18. kerroksesta. 24. kerros on pyhitetty sviiteille, ja siellä sijaitsevat 48 neliön Junior Suitet sekä kruununjalokivi, 62 neliön saunallinen Ultimate Solo. Kaiken kaikkiaanhan hotellissa on 25 kerrosta, joista ylimmässä sijaitsee tuo edellä mainittu Moro Sky Bar.

Sen lisäksi, että huoneet ovat todella tyylikkäitä ja tilavia, sijaitsevat King -huoneet tornin kulmissa, joten niissä on kaikissa kaksi ikkunaa, ja maisemat kahteen ilmansuuntaan. Toki näissä huoneissa oli vielä erona tavalliseen mm. king-size sänky ja Cupsolo -kahvinkeitin. Kaikissa huoneissa näkyy vahvasti design erilaisin yksityiskohdin, ja niissä on mm. Harri Koskisen suunnittelemat K-tuolit. Osassa huoneista on lisäksi kylpyamme, osassa erillinen suihku ja wc. Omassa huoneessamme oli uudenlainen erillinen käsienpesu- ja kauneudenhoitopiste jo huoneen eteisessä, edellisistä erillään. Kylpyamme on nykypäivänä todellista luksusta!

Hienon graafisen ilmeen lisäksi pidin yleensäkin hotellin värimaailmasta. Harmaata oli monin paikoin paljon näkyvissä, joka ilmeni seinien lisäksi esimerkiksi siten, että huoneiden kattoihin oli jätetty näkyviin betonia. Ja kun seinät ovat harmaat, itse pidin eräästä pienestä yksityiskohdasta, ikkunan pokista. Ne oli jätetty puunvärisiksi, ja toivat mukavasti lämmintä kontrastia muuten tummansävyisessä sisustuksessa.

Tämän kokemuksen perusteella Tornia voi vilpittömästi suositella kenelle tahansa, joka matkustaa Tampereelle, tai joka haluaa arkeen luksusta majoittumalla kotikaupunkiinsa ja astelemalla aamulla valmiiseen aamiaispöytään. Ei tämän tasoista hotellia taida Suomesta toista löytyä, lähimmät vertailukohdat näin moderneista ja hienoista majoitusliikkeistä löytyy Suomenlahden eteläpuolelta Tallinnasta.