Hetkiä Helsingissä

Olin tosiaan viime viikonlopun Helsingissä haistelemassa pääkaupungin tuulia, ja fiilistelemässä mm. hyviä drinksuja ja Rakkautta & Anarkiaa dokkarin. Tietysti muutakin tuli tehtyä, käytyä lauantaina kävelemässä merenrannalla Hietalahdessa, Eirassa ja Ullanlinnassa, tehtyä hyvää ruokaa ja syötyä jälleen Döner Harjussa.

Tällä kertaa pääsin vihdoin maistamaan siellä lammasta, ensimmäisellä kerrallahan tarjolla oli ainoastaan gyrosta. Ja hyvää oli, annoskateus tosin iski viereisten pöytien lautasannosten kanssa, itse otin vain leivän.

Heti perjantai-iltana suuntasin kuitenkin linja-autoasemalta kohti Liberty or Deathia Erottajalla, joka oli alkanut kiinnostamaan mua viime Flow'n jälkeen. Join siellä parhaan koskaan saamani drinkin, ja Helsinkiin päästessä ajatus täällä käymisestä kuumotteli mielessä. Hiukan harmillisesti heillä ei ollut raaka-aineita aivan samanlaiseen juomaan, mutta tekivät hieman samantyyppisen sitrusginidrinkin, ja hyvää sekin oli, jos nyt ei aivan samanlaista.

Juomia tuli kumottua täällä useampikin, ja jokainen oli omalla tavallaan hyvää. Kaikkein parasta tässä drinkkibaarissa on kuitenkin tunnelma, baaritiski täynnä selvästi työstään innostuneita baarimikkoja palvelemassa asiakkaita, ennen kaikkea juuri loistava asiakaspalvelu, ja taustalla soiva 30-40 luvun soul. Helsingissä tietysti hinnat ovat omaa luokkansa, ja kaikki drinkit kustantavat 12 euroa + (vapaavalintainen) tippi. En myöskään yleensä koskaan tippaa Suomessa, mutta täällä se oli täysin ansaittua.











Lauantaina kävin myöskin testaamassa nyt Kahvila Suvannon noutopöytäaamiaisen. Kävin tuolla viime toukokuussa tuoreeltaan silloin, kun tein tuon päiväreissun Helsinkiin, ja olipa kerrassaan maistuva ja kotoisa aamupala. Itse tehtyä tuoretta leipää, lohi-perunasalaattia, brietä, konjakkijuustoa ja monenlaisia leikkeleitä, puuroakin olisi ollut, mutta se jäi ottamatta. Jälkiruuaksi oli vielä porkkanakakkua. Kahvi oli aivan älyttömän hyvää, ehkä parhaita koskaan juomiani. Syyskuun tuotteena Suvannossa oli Johan & Nyströmin paahtamaa Sumatra Gayo Mountainia Indonesiasta. Oi miten odotan, että pitkään odottamani Mokkamestarien kahvilamyymälä vihdoin avaa ovensa uudelleen tällä viikolla Tampereella.

Aamiaisen jälkeen suunta olikin jo sitten Kaurismäkien perustamaan Elokuvateatteri Andorraan Eerikinkadulle, jossa pyöri Amir Escandarin Tuulensieppaajat. Tämä näytettiin jo yhdesti Tampere Film Festivaleilla viime talvena, mutta tuolloin en päässyt sitä katsomaan aikaisen ajankohdan vuoksi. Joten nyt se piti nähdä, kun näin sopiva tilaisuus sille tarjoutui. Andorra on kiehtovan tunkkainen tuulahdus ajalta, kun isompi osa elokuvateattereista oli itsenäisiä, ja pieniä yhden tai kahden salin paikkoja. Tälläiseen paikkaan on aivan eri fiilis mennä elokuvaan kuin Finnkinon jättimäisiin multiplex-saleihin. Myös itse dokumentti oli todella kiinnostava ja elämänmakuinen. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän, jos mahdollisuus siihen tulee eteen.

Tuulensieppaajat on ryhmä nuoria miehiä São Paulon faveloista. He ovat pixador-maalareita, jotka maalaavat viestejään uskomattomiin paikkoihin kiipeillen talojen seiniä pitkin. Taiteensa kautta Tuulensieppaajat haastavat heitä ahdistavaa yhteiskuntaa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun liki yhteiskunnan ulkopuolella elävät miehet kutsutaan Berliinin taidebiennaaliin. Jo matkalle lähtö tuottaa vaikeuksia: ystävyksistä yksi on paperiton, toinen lukutaidoton. Perillä heidän taiteensa ei mahdu taidetapahtuman asettamiin rajoihin.

Amir Escandarin vahva esikoisohjaus on myös kasvukertomus. Miehet käyvät läpi paitsi suhdetta toisiinsa, myös vanhempiinsa ja omaan vanhemmuteensa.

-Ulla Simonen / DocPoint

Elokuvan jälkeen suunta oli Hietalahteen ja Elmun Baariin, sillä ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Erityisesti baarin terassi satamanosturien katveessa veti puoleensa. Terassipöydät ja penkit on rakennettu eurolavoista ja kaapelikeloista, siis juuri mun makuuni hieman erikoislaatuisempi paikka. Maisemaa halkovat nosturien lisäksi vanhat teollisuushallit, uudet toimistotalot, Länsisatamasta lähtevät Tallinnan laivat, ja Ruoholahden asuinalue. Hietalahden torilta on vain kivenheitto tänne.

Nämä olivat niitä reissun parhaita puolia, paljon tuli nähtyä, mutta paljon jäi tietenkin näkemättä. Onneksi Helsinkiin on suht helppo lähteä, aina kun mieli tekee. En ole siellä kovin paljoa elämäni aikana käynyt vain huvin vuoksi, mutta asian pystyy onneksi muuttamaan. Drinkkibaareja ja ravintoloita ainakin riittää vielä koettavaksi :)

Helsingissä osa 4: Kaartin Hodari & Hummeri

Ja tähän se koko Helsingin reissu kulminoituu, Kaartin Hodariin & Hummeriin.

Tämä paikka oli yksi suurimmista alkuperäisistä syistä toteuttaa koko pikku trippi pääkaupunkiimme, sillä olin kuullut niin monelta taholta kehuja siitä. Asiaan tietysti vaikuttaa suuri rakkauteni grilli- ja katuruokaan.

Niinpä kun ensi kerran talvella kuulin tästä Murun ja Pastiksen perustajien uudesta innovaatiosta, laadukkaasta hodaripuljusta, tuntui se ehdottomasti käymisen arvoiselta. Ja sitä se kyllä olikin. Tietenkin teen edelleen itse kotona tarkkaan valikoiduista raaka-aineista paremmat hodarit, mutta ehdottomasti söin täällä toisiksi parhaat, mitä koskaan olen elämässäni saanut.

Valitsin päivän dogin, johon tuli nakin lisäksi salsaa, hopeasipulia, manchegoa, myrttisen suolakurkkua ja chilimajoneesia. Etenkin manchegoraaste kruunasi annoksen. Pöytäseurueeni mielestä täytteet olisivat saaneet olla lämpimämpiä, mutta itseäni se ei haitannut lainkaan. Ainoastaan lisukkeekseni valitsemani mustatorvisieniranskalaiset olivat hieman lötköjä, eikä pöydässä ollut salsaketsuppi ollut omaan makuuni, mutta itse hodari oli todella loistava. Olen muutamaan kertaan kirjoittanut lötköistä ranskalaisista ennenkin, mutta se nyt vain on asia, jota ei pitäisi tapahtua. Ranskalaisten tulee olla rapeita.

Olisimme toki saaneet uudet dogit tai ranskalaiset tilalle, mutta syötyämme kuitenkin jo annoksesta puolet, ei niille olisi tilaakaan enää löytynyt. Tämä kertoo asiakaspalvelun tasosta paljon, joka oli loistavaa alusta loppuun. Erityismaininta sille ihastuttavalle tarjoilijatytölle joka meitä palveli ;)







Listalla on valittavana myöskin lisätäytteitä, ja mikäli en olisi ollut edelleen niin täynnä Döner Harjussa syömästäni lounaasta, olisin mielelläni ottanut väliin vielä toisenkin nakin. Hodarivaihtoehtoja löytyy monenlaisia, ja niissäkin on ilmeisesti päiväkohtaista vaihtelua. Nimensä mukaisesti Kaartin Hodari & Hummeri tarjoaa myös hot dogeja, joiden täytteeksi tulee hummeria. Hummeria saa myöskin tilattua aivan sellaisenaan, puolikkaana tai kokonaisena. Myös juomapuoli on kunnossa, ja pirteilöitäkin on tarjolla jälkiruuaksi.

Ruokapaikkana tämä on kuitenkin harmillisen ahdas, ruokailijoita sinne ei kovin montaa sovi. Me kyllä saimme ängettyä itsemme juuri ja juuri täyteen ravintolaan, mutta meidän jälkeemme tulleet joutuivat jonottamaan omaa istumapaikkaansa hyvän tovin. Uskonkin, että paras tapa syödä täällä on hakea hodarit mukaan ja mennä kesällä vaikkapa Kaivopuistoon syömään niitä.

Vaikka tässä tekstissä on tavallista enemmän kritiikkiäkin, haluan kuitenkin vakuuttaa, että kaikki odotukseni täyttyivät. Se on vähän niin ja näin, että olisiko pelkkä täällä käyminen ollut koko reissun väärti, kuten alkuun suunnittelin, mutta onneksi tässä visiitissä oli niin paljon muutakin hyvää, että ei joudu asiaa arpomaan :)

Ja nyt kun tässä nyt saatiin hodarikeskustelu käyntiin, niin mainittakoon vielä erittäin ajankohtaisesta asiasta aiheeseen liittyen. Puhun tietenkin 4 Vuodenajan hodarikiskasta Tampereen kauppahallissa. Tietäen paikan huikean maukkaat omat raakamakkarat, olen odottanut sen aukeamista suurella innolla, ja tällä viikolla se on vihdoin totta. Ravintolan omistaja Yoni Ichtertz nimittäin lupaili alkuviikosta jo Facebookissa, että loppuviikosta aukeaa! Mikäs sen parempaa, kuin mennä nautiskelemaan Tampereen parhaita hot dogeja synttäripäivänä.

Helsingissä osa 2: Döner Harju

Perinteisesti täällä Tampereella on ylpeilty siitä, että meiltä saa hyvää kebabia ja Helsingistä kunnollisen kebben löytäminen on työn ja tuskan takana. Myöskin muutaman kerran itse hairahduttuani kokeilemaan pääkaupunkiseudun kebabtarjontaa, voin tämän allekirjoittaa, joskin yöruokana ja siinä humalatilassa pari vuotta sitten syömäni Eerikin Pippurin annos ihan kelvolliselta peruskebabilta maistuikin.

Kun sitten luin alkuvuodesta Hesarista, että Harjuun, aivan Kallion kupeeseen Vaasankadun ja Fleminginkadun kulmaan aukeaa hieman erilainen kebabpaikka, Döner Harju, aloin suunnitella käyntiä siellä seuraavalla Helsingin visiitilläni. Tämä kebabpaikka on jopa niin erilainen, että sieltä ei aina kebabia saa :) Harjun makkaratehtaan nimellä makkaroita tehtailevat ja mm. aiemmin Savoyssa ja Ateljé Finnessä vaikuttaneet Jari Lönnberg ja Reima Mäenpää perustivat rennon ruokalan, jossa laatu ja maku ovat kohdallaan. Paljon tehdään käsin, ja esikuvaa on haettu Berliinistä.

Ruokalistaa ei ole edes yritetty pitää mahdollisimman laajana, vaan tarjolla on päivittäin ainoastaan yksi vaihtuva liha- ja yksi kasvisvaihto. Seitankebab todennäköisesti vaihtuu harvemmin. Lounasajan ulkopuolella saatavana on kuitenkin sekä rulla-, leipä- ja lautasannoksia.





Ja jonoa riittää. Itse olin odottelemassa oven takana jo ennen aukeamista, ennen yhtätoista, ja pääasiassa työpaikan lounasporukoita alkoi kertyä oven taakse kasvavalla vauhdilla. Paikkana Döner Harju on melko pieni, mutta seisomapaikkojen lisäksi istumapaikkoja on silti arviolta reilu parikymmentä. Osa asiakkaista haki myös ruokansa mukaan, mutta siitäkin huolimatta suurin osa odotti kärsivällisesti istumapaikkaa. Lounasaikaan tarjolla on myöskin ainoastaan tuo lounas, jolloin 9,5€ hintaan saa lisäksi alkukeiton, joka viime perjantaina oli erityisen maukas paahdetuista paprikoista tehty kasvissosekeitto. Myös kahvin saa halutessaan samaan rahaan.

Tietenkin olin haaveillut saavani kebabia, mutta viime perjantaina listalla oli seitanin ohella ainoastaan gyroslihaa porsaasta, muuten kylläkin hyvin Iskender -tyyppisesti tarjoiltuna. Aivan loistavan makuisten leipien päällä oli hyvä tomaattikastike ja runsaasti rapeaksi grillattuja lihasiivuja. Sivussa oli vielä tuoreita tomaatteja ja varhaiskaalia, ja kaiken kruunasi raikas jogurttikastike sekä annokseen loistavasti sopineet minttu ja korianteri. Eihän tätä nyt voi kebabiin verrata, koska se ei sitä ollut, mutta aivan sairaan hyvää noin muuten!

Olen lukenut myös paljon negatiivisia arvosteluja tästä paikasta, ja voihan olla, että jokin muu lihavaihtoehto ei yhtä hyvää olekaan, mutta minulla itselläni ei todellakaan ollut pienintäkään valituksen aihetta tästä gyrosannoksesta. Myös annosten kokoja on valiteltu pieniksi, mutta tätä minun on vaikea allekirjoittaa. Itse asiassa koska mulla oli illalla tarkoitus käydä vielä toisessakin ravintolassa, teki se melkein tiukkaa, sillä niin täynnä olin lounaastani vielä illalla kuudenkin jälkeen.