Vähän toista kuin kotona, vai mitä Frank?

Olin tosiaan viime viikonlopun Tallinnassa. Tiivis kaksipäiväinen, aikainen lähtö lauantaina Tampereelta, ja takaisin kotona kymmenen jälkeen illalla sunnuntaina. Lisäksi olin vielä puoliksi flunssainen reissussa, mutta koska matka oli suunniteltu jo etukäteen, ei sitä tämän takia viitsinyt lähteä perumaankaan.

Alunperin se varsinainen ykkössyy lähteä Tallinnaan oli tietysti Tallinnan kissakahvila, Kassikohvik Nurri. Meillä oli sinne jo varauskin lauantai-iltapäivälle, mutta tällä tuurilla kuitenkin juuri viime torstaina kissat jouduttiin siirtämään rauhallisempiin olosuhteisiin kissataloon, josta ne sinne olivat tulleetkin. Syynä siirtoon oli kissojen stressitila, joka on johtunut erityisesti siitä, että Tallinnassa kahvilan kissat ovat olleet kaikki adoptoitavissa. Tampereen kissakahvilan, Purnauskisin etu, sekä asiakkaiden, että kissojen kannalta on se, että kissat asuvat vakituisesti kahvilassa. Sen sijaan asiakkaat voivat täällä katsella muita kodittomia kissoja, mikäli omasta lemmikistä haaveilevat. Jatkuva vaihtuvuus siis on stressannut Tallinnan kissoja.

Tilanne tietysti harmitti mua alkuun, mutta eläinten hyvinvointi on aina etusijalla, ja onneksi Tallinnassa on paljon tehtävää ja nähtävää muutenkin. Ja onpa taas yksi syy enemmän mennä Tallinnaan pian uudelleen, ja varmaan lähdenkin jo ennen kevättä siellä käymään. Jo alkujaan oli myös itsestäänselvää, että tämän reissun ohjelmaan tulisi kuulumaan myöskin F-Hoone, jossa kävin jo viime talvena edellisen kerran. Uusiakin paikkoja kuitenkin oli ehtinyt tulla vastaan, ja niistä yhtenä kiinnostavimpana tuoreeltaan Frank Bistro, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Kiitos tästä bongauksesta kuuluu Kaikki mitä rakastin -blogin Eevalle. Ellen olisi lukenut sieltä juttua Frankistä, olisi paljon jäänyt taas kokematta.















Frank on pienehkö ravintola aivan loistavalla sijainnilla parin kadun päässä vanhan kaupungin muurilta, osoitteessa Sauna 2. Myös Raatihuoneen torille on kivenheitto. Niinpä olinkin yllättynyt, että tälläinen paikka sieltä löytyy, sillä etenkin juomien osalta hintataso oli erittäin kohtuullinen. Bistrohenkisestä paikasta saa monenlaista ruokaa isoon ja pieneen nälkään, mutta yksi mainitsemisen arvoinen juttu on ehdottomasti sen drinkkilista. Miltei kaikki cocktailit saa kuudella eurolla, ja mausta päätellen myöskään alkoholia ei mitata täällä yhtä pilkuntarkasti, mitä Suomessa. Useimmat seurueemme maistamista drinkeistä kun olivat nimittäin aika vahvan makuisia, ja siltä ne myös tuntuivat :)

Meillä oli siis illaksi vielä pöytävaraus F-Hooneelle, joten menimme tänne ajoissa iltapäivällä, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä ravintolassa oli vielä hyvin tilaa. Mitä olen muilta kävijöiltä kuullut ja lukenut, on paikka etenkin ilta-aikaan täpösen täynnä, eli varaus kannattaa tietysti aina varmistaa, mikäli haluaa pelata varman päälle.

Tietysti juoma ja ruoka ovat ravintolassa tärkeintä, mutta paikka itsessään on vähintään kolmasosa nautintoa, ja tälläiset retrotyyliset paikat kyllä takuulla vetoavat allekirjoittaneeseen. Taidatte hyvin tietää. Seurueemme tilasi listalta monenlaisia pikkupurtavia ja erilaisia drinkkejä - itse otin hummusta papadam -leivällä, ja ranskalaisia. Juomaksi tilasin Grumpy Old Manin (koska saatan joskus hieman kiukutella) ja Tom Collinsin. Hummus toi tuulahduksen viime kesää ja Budapestiä mieleen, vaikka muuten Tallinna ei samanlaisia viboja itselläni aikaan saakaan. Käynti Frankissa oli todellakin kokemisen arvoinen, ja luultavasti tulen vielä täälläkin käymään, mikäli seuraavalla kerralla perillä on enemmän aikaa käytettävänä.







Ennen Telliskiven alueelle lähtöä käytiin vielä toisessa, tutummassa paikassa, eli Red Emperor Barissa pelaamassa biljardia ja megajengaa. Red Emperor oli edelleen aivan pilkkahintainen baari, oluen hinnat ovat kahdesta eurosta ylöspäin, ja kalleimmat siiderit, eli Westonsin luomuomena oli sekin vain alle neljä euroa. Westonsissa on kuitenkin 8,2% alkoholia, Somersby (0,33l) maksoi 2,20€.

Bilis maksoi euron, jengasta ei tarvinnut maksaa mitään. Kyseessä on siis tiiliskiven kokoisista puupalikoista koostuva Huojuva torni, ja vaikka olin jo aivan varma pariin otteeseen, että häviän pelin, niin ei sittenkään käynyt! Suurin osa paikan graffiteista oli maalattu uusiksi sitten edellisen visiitin, ja muutenkin erikoislaatuinen hostellin baari oli kokenut pieniä kosmeettisia muutoksia. Eikä siellä biljardipöytiä edes vielä toissakesänä ollut. Pari tuntia siellä taisi miltei vierähtää, jonka jälkeen suunta otettiin F-Hoonetta kohti.

Tallinnassa vihdoin ja viimein!

Kuten ensimmäisessä kuva-arvoituksessa vähän vinkkailin, niin tuo ensimmäinen kesälomareissu suuntautui pitkästä aikaa eteläiseen naapuriimme Viroon, ja siellä Tallinnaan. Edellisestä pikavisiitistäkin oli ehtinyt vierähtää jo aika tarkalleen kaksi vuotta, ja pidemmästä reissusta vieläkin kauemmin, mikä on ollut mun Tallinna-historiani huomioiden erittäin harvinaista. Takavuosina kun siellä tuli käytyä 2-4 kertaa vuodessa, parhaina kesinä saman kuukauden aikana pariinkin otteeseen :)

No, nyt se vihdoin onnistui, ja vaikka kyseessä olikin vain miniloma, niin pari tehokasta päivää tuli käytettyä kaikkeen sellaiseen, mikä Tallinnassa on parasta. Olkoonkin, että shoppailua ei tälle reissulle oltu edes kaavailtukaan. Oikeastaan suurin syy oli päästä vain ottamaan heti loman alkuun kunnon irtiotto arjesta, sekä kokemaan Tallinnan Lentosatama, varmastikin Viron historian suureellisin museoprojekti, joka onkin vasta valmistunut edellisen käyntini jälkeen. Tästä jälkimmäisestä on tulossa vielä oma postauksensa, kaiken kaikkiaan kun valokuvia tuli nimittäin räpsittyä kohtuullisen paljon.







Osittain myös kyseisen Lentosataman, mutta myös laivasatamamme kanssa keskeisen sijaintinsa vuoksi hotelliksi valikoitui tällä kertaa edullinen Gotthard Residents aivan vanhankaupungin laidalla. Valintaan kyllä vaikutti myös aika lailla valokuvat tuosta 1300-luvulla rakennetusta talosta, siis mikä upea linna olikaan kyseessä. Hotelli taloon on valmistunut vasta viime vuonna, mutta vanhan ajan tunnelma oli aistittavissa joka puolella. Hissejä ei ollut, ja rappukäytävätkin sokkeloisia, portaat vinoja ja natisevia. Kaikissa tiloissa oli paksut hirsikatot ja paljon tiiltä näkyvissä. Upeaa!

Meidän huoneemme oli melko pieni, mutta tarkoitus ei ollutkaan näin lyhyellä lomalla viettää siellä liikaa aikaa. Huoneesta löytyi kuitenkin kaikki tarvittavat mukavuudet jopa jääkaappi mukaan lukien. Alla olevista hotellikuvista viimeinen on näkymä ikkunastamme, joten vaikka näkymä oli hiukan rajoitettu, päihitti sekin sympaattisuudessaan valtaosan kaupungin hotellien näkymistä.







Ensimmäinen päivä oli varattu lähinnä vanhassakaupungissa kiertelyyn. Perille saavuttuamme keli oli hieman sateinen, mutta parani iltaa kohti merkittävästi. Niinpä ensimmäisissä kuvissa on hieman synkkä tunnelma. Keskiaikainen ja muutenkin satoja vuosia vanha arkkitehtuuri vain on niin hienoa, että en kyllästy lainkaan tallailemaan Tallinnan katuja. Kuitenkin käyntikertoja itselleni on kertynyt likipitäen parikymmentä, ja lähes jokaisella kerralla myös vanhassakaupungissa on tullut pyörittyä.

Toinen toistaan upeampia vanhoja rakennuksia yksityiskohtineen, upeasti entisöitynä. Kun kävin ensimmäisiä kertoja Virossa 2000-luvun taitteessa, jo parin korttelin päässä vanhankaupungin Raatihuoneen torilta oli runsaasti vielä ränsistyneitä taloja, osa täysin huonoon kuntoon jääneenä ja osassa remontti meneillään. Nykypäivänä tallinnalaiset voivat olla ylpeitä tuosta kaupunginosastaan.

















Harmi tietysti, että aika tällä reissulla oli niin rajallinen, ettei siitä riittänyt kiertää laajemminkin Tallinnaa. Tulossa on kuitenkin vielä monenlaista menoa tälle lomalle, joten kaikkea ei nyt vain voinut tehdä.

Erinäisissä baareissakin tuli poikettua, mutta nykyään, ja etenkin vanhassakaupungissa niiden hintataso ei juurikaan poikkea Suomesta edukseen. Tuopin olutta kyllä edelleenkin saa alle neljään euroon, mutta kun liikkuu vähän sivummalle, niin jo heti muurin ulkopuolella hinta putoaa alle kolmeen. Oluttuoppi on hyvä mittari vertaillessa eri maiden hintatasoa :) Yksi minua eniten kiinnostaneita uusia paikkoja oli Red Emperor Bar. Olin nähnyt sieltä kuvia, ja se näytti sen verran kummalliselta vanhoista autoista irrotettuine penkkeineen ja funkkaavasti maalattuine seinineen, että pitihän tuo päästä kokemaan.











Red Emperor on baarin lisäksi varsinaisesti hostelli aivan vanhankaupungin laidalla, tai oikeastaan jo muurien ulkopuolella. Vaikka se ei varsinaisesti ole samasta puusta veistetty, niin kuuluu kuitenkin hieman saman tyylisiin ns. ruin pubeihin, jollaisia esim. Berliinissä tai Budapestissä on runsaasti, tai kuten Antipop's Pub Kaunasissa, jossa itsekin olen käynyt. Näissä paikoissa baari on perustettu mihin nyt on pystynyt baarin pistämään pystyyn, monesti jokin kellari, sisäpihan perällä oleva hieman vaikeasti löydettävämpi luukku, tai hylätty kiinteistö. Huonekalut ja muukin sisustus on haalittu tai rakennettu milloin mistäkin saatavilla olevasta, ja juuri tämä tekee näistä paikoista kiehtovia.

Tässä paikassa tosiaan suurin osa sohvista oli vanhojen autonpenkkien ja istuinten lisäksi kierrätystavaraa tai romua. Pöydät oli enimmäkseen rakennettu joko eurolavoista tai ovista. Seinille oli ripustettu niin autojen ovia kuin muutakin krääsää ja graffitia löytyi myös eri puolilta taloa. Lopputulos ehkä oli ennemminkin pitkälle viety nuorisotila kuin hostelli tai baari, mutta myös täällä tuopin hinta oli varsin kohtuullinen. Tarkkaa hintaa en kysellyt, mutta yksi siideri ja Saku Rock-tuoppi (joka on A-olutta) kustansivat reilun neljä euroa yhteensä. Sehän vain käy!











Toinen kaikkien aikojen baarisuosikkejani Tallinnassa on DM Baar, eli tuttavallisemmin Depeche Mode-baari. Siis baari, jossa soi vain ja ainoastaan Depeche Moden musiikki. Telkkareissa pyörivät musiikkivideot, ja seinät ja pöydät on sisustettu bändin jäsenien kuvilla ja logoilla.

Itse asiassa paikka oli kokenut pientä sisustuksellista parannusta sitten viime visiittini, siis muuttunut edukseen. Aiemmin vain baarin etutilassa oli bändiaiheisia ripustuksia, mutta nyt myös suurempi takahuone tanssilattioineen oli saanut väriä. Yleisösuosikiksi tätä paikkaa ei voi kehua, sillä koskaan siellä käydessäni asiakkaita ei ole ollut maksimissaan pariakymmentä enempää. Tälläiselle DM-fanille se on kuitenkin aina lähes pyhiinvaelluskohteeksi luokiteltava paikka. Hinnat täällä ovat myöskin Tallinnalle korkeahkot, mutta toisaalta sijainti on aivan nurkan takana Raatihuoneen torilta.

Tulossa on toisen matkapäivän postaus heti kun ehdin. Lomalla kun ei koko ajan ehdi olla koneella ;)