Hetkiä Helsingissä

Olin tosiaan viime viikonlopun Helsingissä haistelemassa pääkaupungin tuulia, ja fiilistelemässä mm. hyviä drinksuja ja Rakkautta & Anarkiaa dokkarin. Tietysti muutakin tuli tehtyä, käytyä lauantaina kävelemässä merenrannalla Hietalahdessa, Eirassa ja Ullanlinnassa, tehtyä hyvää ruokaa ja syötyä jälleen Döner Harjussa.

Tällä kertaa pääsin vihdoin maistamaan siellä lammasta, ensimmäisellä kerrallahan tarjolla oli ainoastaan gyrosta. Ja hyvää oli, annoskateus tosin iski viereisten pöytien lautasannosten kanssa, itse otin vain leivän.

Heti perjantai-iltana suuntasin kuitenkin linja-autoasemalta kohti Liberty or Deathia Erottajalla, joka oli alkanut kiinnostamaan mua viime Flow'n jälkeen. Join siellä parhaan koskaan saamani drinkin, ja Helsinkiin päästessä ajatus täällä käymisestä kuumotteli mielessä. Hiukan harmillisesti heillä ei ollut raaka-aineita aivan samanlaiseen juomaan, mutta tekivät hieman samantyyppisen sitrusginidrinkin, ja hyvää sekin oli, jos nyt ei aivan samanlaista.

Juomia tuli kumottua täällä useampikin, ja jokainen oli omalla tavallaan hyvää. Kaikkein parasta tässä drinkkibaarissa on kuitenkin tunnelma, baaritiski täynnä selvästi työstään innostuneita baarimikkoja palvelemassa asiakkaita, ennen kaikkea juuri loistava asiakaspalvelu, ja taustalla soiva 30-40 luvun soul. Helsingissä tietysti hinnat ovat omaa luokkansa, ja kaikki drinkit kustantavat 12 euroa + (vapaavalintainen) tippi. En myöskään yleensä koskaan tippaa Suomessa, mutta täällä se oli täysin ansaittua.











Lauantaina kävin myöskin testaamassa nyt Kahvila Suvannon noutopöytäaamiaisen. Kävin tuolla viime toukokuussa tuoreeltaan silloin, kun tein tuon päiväreissun Helsinkiin, ja olipa kerrassaan maistuva ja kotoisa aamupala. Itse tehtyä tuoretta leipää, lohi-perunasalaattia, brietä, konjakkijuustoa ja monenlaisia leikkeleitä, puuroakin olisi ollut, mutta se jäi ottamatta. Jälkiruuaksi oli vielä porkkanakakkua. Kahvi oli aivan älyttömän hyvää, ehkä parhaita koskaan juomiani. Syyskuun tuotteena Suvannossa oli Johan & Nyströmin paahtamaa Sumatra Gayo Mountainia Indonesiasta. Oi miten odotan, että pitkään odottamani Mokkamestarien kahvilamyymälä vihdoin avaa ovensa uudelleen tällä viikolla Tampereella.

Aamiaisen jälkeen suunta olikin jo sitten Kaurismäkien perustamaan Elokuvateatteri Andorraan Eerikinkadulle, jossa pyöri Amir Escandarin Tuulensieppaajat. Tämä näytettiin jo yhdesti Tampere Film Festivaleilla viime talvena, mutta tuolloin en päässyt sitä katsomaan aikaisen ajankohdan vuoksi. Joten nyt se piti nähdä, kun näin sopiva tilaisuus sille tarjoutui. Andorra on kiehtovan tunkkainen tuulahdus ajalta, kun isompi osa elokuvateattereista oli itsenäisiä, ja pieniä yhden tai kahden salin paikkoja. Tälläiseen paikkaan on aivan eri fiilis mennä elokuvaan kuin Finnkinon jättimäisiin multiplex-saleihin. Myös itse dokumentti oli todella kiinnostava ja elämänmakuinen. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän, jos mahdollisuus siihen tulee eteen.

Tuulensieppaajat on ryhmä nuoria miehiä São Paulon faveloista. He ovat pixador-maalareita, jotka maalaavat viestejään uskomattomiin paikkoihin kiipeillen talojen seiniä pitkin. Taiteensa kautta Tuulensieppaajat haastavat heitä ahdistavaa yhteiskuntaa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun liki yhteiskunnan ulkopuolella elävät miehet kutsutaan Berliinin taidebiennaaliin. Jo matkalle lähtö tuottaa vaikeuksia: ystävyksistä yksi on paperiton, toinen lukutaidoton. Perillä heidän taiteensa ei mahdu taidetapahtuman asettamiin rajoihin.

Amir Escandarin vahva esikoisohjaus on myös kasvukertomus. Miehet käyvät läpi paitsi suhdetta toisiinsa, myös vanhempiinsa ja omaan vanhemmuteensa.

-Ulla Simonen / DocPoint

Elokuvan jälkeen suunta oli Hietalahteen ja Elmun Baariin, sillä ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Erityisesti baarin terassi satamanosturien katveessa veti puoleensa. Terassipöydät ja penkit on rakennettu eurolavoista ja kaapelikeloista, siis juuri mun makuuni hieman erikoislaatuisempi paikka. Maisemaa halkovat nosturien lisäksi vanhat teollisuushallit, uudet toimistotalot, Länsisatamasta lähtevät Tallinnan laivat, ja Ruoholahden asuinalue. Hietalahden torilta on vain kivenheitto tänne.

Nämä olivat niitä reissun parhaita puolia, paljon tuli nähtyä, mutta paljon jäi tietenkin näkemättä. Onneksi Helsinkiin on suht helppo lähteä, aina kun mieli tekee. En ole siellä kovin paljoa elämäni aikana käynyt vain huvin vuoksi, mutta asian pystyy onneksi muuttamaan. Drinkkibaareja ja ravintoloita ainakin riittää vielä koettavaksi :)

Festarien ruokakuninkuus

Kuten olen jo useasti todennut, Flow on festivaalina sikäli ainutlaatuinen, että lähes kaikki siellä tarjottava ruoka eroaa perusfestareista niin laadullisesti kuin monipuolisuudellaankin. Keski- tai heikon tason ravintoloita ei yleensä tule vastaan, mutta kuten edellisestä postauksesta saattoi päätellä, tällä kertaa niitäkin tuli.

Hyvät kokemukset Flow -viikonloppuna kuitenkin päihittivät helposti ne pari huonoa, eikä ruuassa noin niinkuin yleensä ollut moittimista. Kaiken lisäksi saatoin vain valita huonosti, sillä kolmenkymmenen kojun väliltä valitseminen ei sekään aina tee päätöksestä helppoa. Aivan kaikissa alun perin suunnittelemissani ravintoloissa en syönyt, ja toisaalta mukaan mahtui myös sellaisia paikkoja, joissa en etukäteen ollut suunnitellutkaan käyväni. Viikonloppuuni mahtui niin suolaista kuin makeaakin, joskin jälkimmäistä hieman vähemmän. Pari heikkoa esitystä koko laajasta kirjosta ei ole sittenkään kokonaisuutena ihan hirveästi.

Joka päivä tuli haettua eri pisteistä pariin otteeseen syötävää, lauantaina hain vielä jälkiruuaksi kahvin Good Life Coffeesta ja aivan mielettömän herkullisen suklaa-maapähkinävoicupcaken Brooklyn Cafe & Brklyn Bakerystä.

Lauantaina käytiin myös ennen alueelle menoa tutustumassa läheiseen Teurastamon alueeseen Sörnäisissä. Olin nähnyt tästä juttua jo parissa blogissa aiemmin, joten sijainnin ollessa meille passeli, käytiin heti pistäytymässä paikan päällä. Siellä emme kuitenkaan syöneet, vaan nautittiin raikkaat juomat. Itse otin jo Gastrolaivaltakin tuttua Lapin Kullan Luomua, kaverini otti kurkku-minttuspritzerin.











Alueessa kiinnosti erityisesti vanha teollisuusmiljöö, ja upeasti kunnostetut ravintolatilat. Näistä parhaana esimerkkinä minun tyylisestäni sisutuksesta oli juuri tuo Kellohallin ruokasali, jossa oli vaalittu talon henkeä upealla tavalla. Tuolit ja pöydät olivat suurelta osalta eriparia ja valaisimet kuin suoraan tehdassalista. Myös Kellohallin terassi kirjavine pöytineen ja tuoleineen oli erittäin viihtyisä. Täytyy piipahtaa täällä joskus paremmalla ajalla syömässä samalla kun mukana on kunnon kuvausvälineistöä.

Jäi oikein taas harmittamaan, kun Tampereella ei koskaan älytä säästää mitään vanhaa, vaan kaikki pistetään jyrän alle. Miten helppo vastaavia tiloja olisi ollut hyödyntää vaikkapa entisen Tampellan konepajan halleihin, Finlaysonin makasiineihin vanhasta Verkatehtaasta puhumattakaan, mutta kaikki on vedetty matalaksi arvokkaan tonttimaan ehdoilla. Kirjoitin puretuista rakennuksista laajemmin vuosi sitten tässä Ravintolapäivän postauksen yhteydessä. Viimeksi täällä on siis tapeltu vanhan tavara-aseman säilyttämisen puolesta, jonka todellinen tulevaisuus ei taida edelleenkään olla aivan selvillä. Kaupunki haluaa edelleen vetää suoran autotien sen tilalle, mutta suunnitelmia sen siirtämiseksi kadun tieltä etäämmälle kokonaisena on myöskin tehty. Tälläistä Teurastamon kaltaista ravintola- ja kulttuuritoimintaa sinnekin pitäisi ehdottomasti saada!

Mitä Flow'hun tulee, festarit alkoivat Fafa'sin falafel- ja hummuspitalla ja veivät heti mukanaan vuoden takaisiin muistoihin samasta paikasta. Olen nyt tänä kesänä syönyt ennen tätä falafelia Kölnissä libanonilaisessa ravintolassa sekä Hummus Barissa Budapestissä, eivätkä ne ole olleet kummassakaan yhtä hyviä kuin Fafa'sissa. Myös pita maistui ihanan tuoreelta ja muut täytteet raikkailta. Ei tästä kai mitään valittamista voi keksiä, mutta sanotaan 4½/5, sillä paremmalle pitää vielä jättää tilaa loistaa :)





The Tasty Dogsin hot dogit olivat myös mun to-do listallani, sillä firma oli palannut Flow'hun parin vuoden tauon jälkeen. Toissakesänä samasta kojusta syödyt hodarit veivät silloin kielen mennessään, mutta ikävä kyllä tämän vuoden setti oli kuin irvikuva menneestä. Eivätkä ne nytkään kamalia olleet, mutta niin tavanomaisen tylsiä, että vertaisin niitä lähinnä Ikean hot dogeihin. Viisi euroa sellaisesta tuotteesta on harmillisen paljon, etenkin kun vielä pari vuotta sitten samalla hintaa sai siihen asti parhaimpia hodareita, joita olin syönyt. Kuvia en ottanut, sillä pimeässä teltassa ruskeasta paperipussista nautituista "kuumista koirista" (oikeasti aivan kylmistä) ei puhelimella olisi saanut otettua minkäänlaista kuvaa. Maistuvat koirat saavat multa 1½/5.

Lauantaina pärähti! Groteskin kojulla en ollut alun perin ajatellut edes syödä, vaikka jo aiempina vuosina olen katsellut heidän hampurilaistensa näyttävän erityisen herkullisilta. Kaverini oli menossa sinne syömään ja huomasi listalla komeilleen hummus & feta -burgerin. Kyseinen purilainen alkoi kiinnostaa muakin, ja niinpä tilasin samanmoisen. Kioskin hintataso (13€) on festarien korkeampaa luokkaa, mutta tästä ruuasta se oli täysin perusteltua. Ja onhan Grotesk Ludviginkadulla Helsingin keskustassakin astetta korkeatasoisempi ravintola.

Ja PAU mikä makuelämys! Ranskalaiset olivat jo perushyviä, mutta purilaisen chilimajoneesin, hummus- ja fetatahnan, coleslawn ja cheddarin kombo oli niin rajusti mukanaan vievä kokemus, että kehuin ruokaa lähes loputtomiin ja sainkin lopulta molemmat muutkin samassa huoneessa majoittuneet festarikaverini kokeilemaan tuota annosta. Itselleni se oli kuitenkin niinkin vaikuttava kokemus, että pidän sitä parhaana koskaan syömänäni kasvishampurilaisena, yhtenä kaiken kaikkiaan parhaista hampurilaisista yleensä ja ehkä jopa TOP 10:ssä koskaan syömistäni ravintola-annoksista. Aika jäätävän kovat kehut festariruualle, eikö totta? Myös sämpylä oli erittäin pehmeä ja maistuva. Annan tälle lauantain purilaiselle luonnollisesti täydet 5/5.





Täydet pinnat siitäkin huolimatta, että hyvästä kokemuksesta innostuneena kävimme vielä hakemassa saman hampurilaisen puoliksi sunnuntai-iltana, jolloin ero edelliseen kertaan oli todella raju. Makua oli vähemmän, sämpylä oli erilainen, chilimajoneesia liian vähän ja cheddar puuttui tyystin. Meillä taisi siis käydä vain todellinen säkä tuon ensimmäisen annoksen kanssa. Harmi kuitenkin että tälläistä ruokaa ei Groteskista normaalisti saa.

Lauantai-iltana tuli vuorostaan kokeiltua New York Ninjan Gochujang BBQ Pork Banh Mi, joka oli kyllä ihan mukiinmenevä täytetty patonki. Ehkä mua kuitenkin eniten vaivasi tuo tavallinen ranskalainen patonki, ja olisin kaivannut enemmän makua leipään. Oikein kivoja viboja täytteiden kimchi slaw', wasabi majoneesi, idut, paahdettu sipuli ja korianteri kuitenkin tarjoilivat - niiden ansiosta 3/5.

Tokyo Girlistä sunnuntaina hakemamme Bibimbap olikin sitten puolestaan koko viikonlopun ruuista se heikoin esitys. En tiedä oliko kokilta lipsahtanut hiukan liikaa suolaa annokseen, vai mistä oli kyse, mutta ruuassa ei mikään muu maistunutkaan. Lisäksi toivoin saavani hieman enemmän fatania kuin muutaman suikaleen. Täyttävyyttä oli lisätty halvemmalla tofulla, josta en yleensä muutenkaan erityisemmin pidä. Tätä ruokaa oli ollut ensin tarkoitus hakea jo lauantai-iltana, mutta riisi oli silloin päässyt loppumaan. No, sunnuntaiksi sitä oli saatu lisää, ja ilmeisesti suola ei ainakaan ollut loppumassa, aivan karmean makuinen annos, yksi huonoimpia koskaan syömiäni ravintolaruokia ja kymmenen euron hintaan se saa ansaitusti pohja-arviot, eli 0/5.







Kokonaisuutena täytyy mainita, että ravintoloiden sijoittelu oli mielestäni tänä vuonna onnistuneinta koko Flow'n historiassa. Ruokapaikkoja oli ripoteltu tasapuolisesti ympäri aluetta siten, että lähes joka puolella oli jokin hyvä paikka lähellä. Loistavia baareja oli myös tavallista enemmän, joista itselle mieluisimmat olivat nyt Gin Tonic Bar ja Lumia Cocktail Bar, jonka vetovastuun festareilla oli ottanut Helsingissä maineikas cocktailbaari Liberty or Death. Ja kun festareilla näkyvässä osassa oli vielä nimenomaan Tanquerayn ginit, ei valittamista kyllä löydy.

Ensimmäisen baarin nojatuolit veivät jo sopivasti laadukkaaseen festarifiilikseen perjantaina, kun istuttiin nautiskelemaan sinne aivan loistavat GT:t. Jälkimmäisen tila oli ihan mahtava Tiivistämön viereisessä tunnelimaisessa tilassa, ja tännekin oli edeltävän tapaan luotu hämyistä tunnelmaa, jota ainoastaan kirkkaana loistaneet neonvalot terävöittivät. Juomani gin-rooibos -cocktail oli yksi parhaista juomistani drinkeistä, jopa parempaa kuin kestosuosikkini gin & tonic. Tarkkoja ainesosia minulla ei ole tiedossa, mutta oletan siihen tulleen ainakin giniä, tuorepuristettua sitruunamehua ja rooibos-siirappia runsaan jäämurskan kera.

Street Gastron täytettyjä leipiä olisi saanut myös Flow'sta, mutta edellämainittujen annosten lisäksi maha ei vain antanut myöten enemmälle syöpöttelylle viikonlopun aikana. Niinpä kun olimme luovuttaneet hotellin maanantaina ennen puolta päivää, marssimmekin syömään Albertinkadun liikkeeseen. Kaverini otti vegeleivän ja itse otin härkäleivän, ja jos sunnuntain ruokakokemukset festareilla olivat silkkaa pettymystä, palasi usko taas laadukkaaseen katuruokaan. Olisi vain pitänyt osata valita niiden asemesta joku parempi paikka, kuten tämä.







Oma annokseni oli todella maukas ihan vehnäleipää myöten. Liha oli ylikypsää härkää (nautaa?), todennäköisesti lapaa tai niskaa ja sen kanssa leivän väliin tulleet marinoidut punasipulit, tomaatti, lehtipersilja ja salaatti ihastuttavan raikkaan sitruunajogurtin kanssa olivat mahtava makuyhdistelmä. Lisäksi välissä oli myös Kippari-juustoa ja paahdettua sipulimajoneesia. Jos olet Helsingissä käymässä, suosittelen ehdottomasti käymään täällä. Liikkeitä on yhteensä neljä, ja kaikkien osoitteet löydät TÄÄLTÄ! Street Gastrolle 4/5.

Herkullisia ruokia on tarjolla edelleen myös Tampereella - miksei ympäri Suomenkin. Tulevana viikonloppuna kun Keskustorin valtaavat Chilifestit ja sunnuntaina on vieläpä myös seuraava Ravintolapäivä. Kaikki ravintolat sunnuntaille löydät TÄÄLTÄ, ja mukana on jälleen myös iki-ihana Kupponen Onnea Pyynikillä.

Täysin asian sivusta muuten, kirjoitin jo Budapestin kissakahvilapostauksen kommentteihin Tallinnaan syyskuussa avattavasta kissakahvilasta, jota mäkin minimilahjoituksella lähdin avustamaan. Mutta nyt Suomikin saa omansa, ja vielä Tampereelta! Kihisen aivan innosta :)