Hetkiä Helsingissä

Olin tosiaan viime viikonlopun Helsingissä haistelemassa pääkaupungin tuulia, ja fiilistelemässä mm. hyviä drinksuja ja Rakkautta & Anarkiaa dokkarin. Tietysti muutakin tuli tehtyä, käytyä lauantaina kävelemässä merenrannalla Hietalahdessa, Eirassa ja Ullanlinnassa, tehtyä hyvää ruokaa ja syötyä jälleen Döner Harjussa.

Tällä kertaa pääsin vihdoin maistamaan siellä lammasta, ensimmäisellä kerrallahan tarjolla oli ainoastaan gyrosta. Ja hyvää oli, annoskateus tosin iski viereisten pöytien lautasannosten kanssa, itse otin vain leivän.

Heti perjantai-iltana suuntasin kuitenkin linja-autoasemalta kohti Liberty or Deathia Erottajalla, joka oli alkanut kiinnostamaan mua viime Flow'n jälkeen. Join siellä parhaan koskaan saamani drinkin, ja Helsinkiin päästessä ajatus täällä käymisestä kuumotteli mielessä. Hiukan harmillisesti heillä ei ollut raaka-aineita aivan samanlaiseen juomaan, mutta tekivät hieman samantyyppisen sitrusginidrinkin, ja hyvää sekin oli, jos nyt ei aivan samanlaista.

Juomia tuli kumottua täällä useampikin, ja jokainen oli omalla tavallaan hyvää. Kaikkein parasta tässä drinkkibaarissa on kuitenkin tunnelma, baaritiski täynnä selvästi työstään innostuneita baarimikkoja palvelemassa asiakkaita, ennen kaikkea juuri loistava asiakaspalvelu, ja taustalla soiva 30-40 luvun soul. Helsingissä tietysti hinnat ovat omaa luokkansa, ja kaikki drinkit kustantavat 12 euroa + (vapaavalintainen) tippi. En myöskään yleensä koskaan tippaa Suomessa, mutta täällä se oli täysin ansaittua.











Lauantaina kävin myöskin testaamassa nyt Kahvila Suvannon noutopöytäaamiaisen. Kävin tuolla viime toukokuussa tuoreeltaan silloin, kun tein tuon päiväreissun Helsinkiin, ja olipa kerrassaan maistuva ja kotoisa aamupala. Itse tehtyä tuoretta leipää, lohi-perunasalaattia, brietä, konjakkijuustoa ja monenlaisia leikkeleitä, puuroakin olisi ollut, mutta se jäi ottamatta. Jälkiruuaksi oli vielä porkkanakakkua. Kahvi oli aivan älyttömän hyvää, ehkä parhaita koskaan juomiani. Syyskuun tuotteena Suvannossa oli Johan & Nyströmin paahtamaa Sumatra Gayo Mountainia Indonesiasta. Oi miten odotan, että pitkään odottamani Mokkamestarien kahvilamyymälä vihdoin avaa ovensa uudelleen tällä viikolla Tampereella.

Aamiaisen jälkeen suunta olikin jo sitten Kaurismäkien perustamaan Elokuvateatteri Andorraan Eerikinkadulle, jossa pyöri Amir Escandarin Tuulensieppaajat. Tämä näytettiin jo yhdesti Tampere Film Festivaleilla viime talvena, mutta tuolloin en päässyt sitä katsomaan aikaisen ajankohdan vuoksi. Joten nyt se piti nähdä, kun näin sopiva tilaisuus sille tarjoutui. Andorra on kiehtovan tunkkainen tuulahdus ajalta, kun isompi osa elokuvateattereista oli itsenäisiä, ja pieniä yhden tai kahden salin paikkoja. Tälläiseen paikkaan on aivan eri fiilis mennä elokuvaan kuin Finnkinon jättimäisiin multiplex-saleihin. Myös itse dokumentti oli todella kiinnostava ja elämänmakuinen. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän, jos mahdollisuus siihen tulee eteen.

Tuulensieppaajat on ryhmä nuoria miehiä São Paulon faveloista. He ovat pixador-maalareita, jotka maalaavat viestejään uskomattomiin paikkoihin kiipeillen talojen seiniä pitkin. Taiteensa kautta Tuulensieppaajat haastavat heitä ahdistavaa yhteiskuntaa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun liki yhteiskunnan ulkopuolella elävät miehet kutsutaan Berliinin taidebiennaaliin. Jo matkalle lähtö tuottaa vaikeuksia: ystävyksistä yksi on paperiton, toinen lukutaidoton. Perillä heidän taiteensa ei mahdu taidetapahtuman asettamiin rajoihin.

Amir Escandarin vahva esikoisohjaus on myös kasvukertomus. Miehet käyvät läpi paitsi suhdetta toisiinsa, myös vanhempiinsa ja omaan vanhemmuteensa.

-Ulla Simonen / DocPoint

Elokuvan jälkeen suunta oli Hietalahteen ja Elmun Baariin, sillä ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Erityisesti baarin terassi satamanosturien katveessa veti puoleensa. Terassipöydät ja penkit on rakennettu eurolavoista ja kaapelikeloista, siis juuri mun makuuni hieman erikoislaatuisempi paikka. Maisemaa halkovat nosturien lisäksi vanhat teollisuushallit, uudet toimistotalot, Länsisatamasta lähtevät Tallinnan laivat, ja Ruoholahden asuinalue. Hietalahden torilta on vain kivenheitto tänne.

Nämä olivat niitä reissun parhaita puolia, paljon tuli nähtyä, mutta paljon jäi tietenkin näkemättä. Onneksi Helsinkiin on suht helppo lähteä, aina kun mieli tekee. En ole siellä kovin paljoa elämäni aikana käynyt vain huvin vuoksi, mutta asian pystyy onneksi muuttamaan. Drinkkibaareja ja ravintoloita ainakin riittää vielä koettavaksi :)

Somepitsalla

Videostahan kaikki alkoi, sosiaalisen median voima on valtava. Raholan Pizza ja Kebab Kioskin pyörittäjä Abbas Nourzad oli harmitellut kanta-asiakkaalleen Timo Peltokankaalle, miten bisnes ei luista aivan odotetusti. Mies sattuikin olemaan filmialan miehiä ja niinpä idea mainosvideosta syntyi ruuan ohella. Ilman tuota videota ei minullekaan olisi tullut mieleeni matkustaa toiselle puolelle Tamperetta syömään kebabpaikkaan.

Vajaassa kuukaudessa mainosvideota on katsottu YouTubesta jo liki 50.000 kertaa, ja maine on kiirinyt ympäri Suomen, myös viime aikoina yhtä lailla somessa nostetta saaneen ylläsläisen Jounin Kaupan kauppiaan Sampo Kaulasen ansiosta. Oletettavasti myös asiakasvirta on löytänyt perille saakka, mikäli kioskin Facebook -sivujen aktiivisuutta on uskominen. Meidän siellä käydessämme kaikissa neljässä terassipöydässä istui useampia asiakkaita joko syömässä, tai odottamassa annoksiaan mukaan. Itselle tarjoutui onneksi autokyyti, joka helpotti päätöstä lähteä eilen töiden jälkeen Länsi-Tampereelle. Aivan kioskin ohi ajaa myös bussi numero 29, joten halutessaan sinne pääsee kyllä helposti vaikkapa julkisillakin.

Koska kyseessä oli myös hieman tavanomaisesta poikkeavaakin ruokaa tarjoava ravintola, en halunnut tilata mitään samanlaista, jota saisin muuallakin. Niinpä valitsin listalta turkkilaisen pitsan eli lahmacunin. Jauheliha oli maustettu turkkilaisittain, ja lisäksi runsas persiljan määrä teki tästä hyvin erilaisen makuisen, johon olen tottunut. Pitsan sai valita juustolla ja ilman, ja tietysti valitsin sen juustolla :) Hyvää se kuitenkin oli, mutta perinteisemmän pitsan makuun tottuneelle varmasti listan muut vaihtoehdot sopivat paremmin. Netissä on lukenut puhuttavan myös kebabin parhaudesta, puhutaan jopa Tampereen parhaasta, mutta se jäi tällä kertaa kokematta.

Jokatapauksessa on hienoa, että Nourzad on saanut tälläisen mahdollisuuden, sillä kuten hän videossakin mainitsee, ulkoapäin katsottuna rakennus ei todella suuresti houkuttele. Paikka on ulkoa oikeastikin niin ankea, että edes yrittämällä en onnistunut saamaan siitä kauniita kuvia tänne blogiin, mutta se ei ole pääasia, ruoka on pääasia ja Abbas tekee maistuvia pitsoja. On lottovoitto olla somelainen!

Kölnissä: Mässypostaus osa 1

Lomalla pitää tietysti aina nautiskella, ja vaikka nytkin olisi ollut mahdollisuus kokkailla itse kämpillä ruokansa, kuuluu ulkona syöminen olennaisena osana omiin lomajuttuihin. Tietysti myös täällä, eli siinä mielessä lomalla en lomaile niistä normaaleista kuvioista :)

Saksahan on kuuluisa makkaroistaan, mutta erityisesti myös kebabeistaan, sillä turkkilaiset ovat maan suurin yksittäinen etninen vähemmistö. Myös Kölnin keskustassa löytyy kebabpaikkoja lähes joka korttelista. Luotin silti kaverini suosituksiin, ja kävimme jo ensin menopäivän iltana hakemassa yösafkaa Zülpicher Strassella sijaitsevasta Zülpicher Döneristä, josta saa kaverini mielestä Kölnin parhaat kebbet.

Ja eihän tuota kiistää voi mitenkään, täytteet olivat raikkaita ja aivan eri luokkaa kuin nämä Suomen kaalisalaatit. Toki myös Saksassa kaalia käytetään täytteeksi, mutta mukaan tulee paljon muutakin. Oli myös marinoitua punakaalia, sipulia ja salaattia. Nämä yhdistettynä aivan mahtavan mehukkaisiin nenän edessä ohueksi leikattuihin lammassuikaleisiin ja itse leivottuihin täydellisiin leipiin teki tästä ylivoimaisesti reissun yksistä maistuvimmista annoksista. Ja kävin täällä itsekseni vielä toistamiseenkin arkena Peterin ollessa töissä. Dürüm, eli täkäläisittäin rullakebab kustansi naurettavat 5 euroa, ja kuvan mehevä sämpylädöner vain 4 euroa. Jos menet Kölniin, Zülpicher Döner sijaitsee korttelin päässä Zülpicher Platzin metroasemalta.

Myös kuuluisaa Currywurstia tuli maistettua heti menopäivänä, mutta muuten makkaran syönti jäi tällä reissulla väliin. Se ei tietysti itseäni haitannut, sillä matkan ajankohta ajoittui useamman visiitin 4 Delin hodarikiskalla (kävin kolmesti viikon sisään) ja juhannuksen väliin, jolloin itsekin perinteisesti syön mieluiten makkaraa ihan täällä kotoisella maaperällä. Eikä se Currywurst edelleenkään suursuosikikseni päässyt, olin kyllä jo kerran aiemmin maistanut Panimoravintola Plevnan versiota siitä ihan täällä Tampereella.





Tietysti kun Saksassa ollaan, niin olut kuuluu olennaisena osana loman henkeen. Kölnin seutu eroaa tosin muusta Saksasta sen tarjoilussa, sillä alueelle ominainen olut on nimeltään Kölsch, ja sitä saa perinteisimmissä paikoissa yleensä vain kahden desin laseista tarjoiltuna. Toki sitä tuodaan jatkuvasti sitä mukaa pöytään, kun lasi tyhjenee. Muutamassa tälläisessä paikassa tuli käytyä, ja niistä kaikkein omintakeisin ja todennäköisesti paikallisin oli Lommerzheim Rhein-joen toisella puolella, josta on alla muutama kuvakin. Paikan perustaja pyöritti sitä aikanaan kymmeniä vuosia itse, mutta lopetettuaan vanhuuttaan, sen osti paikallinen Päffgenin panimo jatkaakseen tarkkaan vaalittuja saksalaisia kapakkaperinteitä.

Mutta muuten noin pienestä lasista juominen ei oikein omaan tottumukseeni sovi, ja onneksi kaupoista ja kioskeista sai ihan tavallisia puolen litran pulloja, ja hinnathan eivät Saksassa ole myöskään Suomeen verrattuna mitään. Ensinnäkin saksalainen olut on paljon laadukkaampaa kuin suomalainen, siinä auttaa 1500-luvulla määrätty oluen puhtauslaki Reinheitsgebot, jota useat panimot edelleen noudattavat. Paremmatkin oluet maksavat siellä kaupassa vain reilun euron verran puolen litran pullolta. Edullisempia merkkejä saa 70-80 sentillä. Lisäksi kukaan ei katso paheksuvasti, vaikka juot omia oluita puiston penkillä, aivan terassin välittömässä läheisyydessä, kuten me teimme vaikkapa kuvan Brüsseler Platzilla. Hauska detaili muuten tuosta paikasta, terassi on aivan kirkon oven edessä :)

Ja kun käynnissä on vieläpä jalkapallon maailmanmestaruuskisat, tuli olutta kumottua enemmänkin. Kuitenkin hyvin hillitysti saksalaiseen tapaan, ei suomalaiseen. Saksa-Portugal peli toki käytiin katsomassa ihan baarin terassilla, sillä olihan se kokemus, joka täytyy vieraassa maassa kokea, ja sen verran hyvää palloa tuossa pelattiin, että Saksan pelit pitää kyllä katsoa jatkossakin.









Olin myös luvannut itselleni, että pitsaa en reissussa söisi, se kun ei ole yleensä koskaan sen parempaa missään muuallakaan, kuin täällä. Olin kuitenkin unohtanut kuvan Peteristä syömässä jättipitsaa, ja hän halusi mut ehdottomasti viedä kyseiseen paikkaan syömään. En tietenkään ruvennut pistämään hanttiin, sillä pitihän tuollainen päästä itse kokemaan. Ja vaikka tuo ei koossa Tampereen Koikkarin 70cm partypizzaa päihitä, niin kyllä se 45cm halkaisijallaan yhdelle miehelle pistää kunnolla kampoihin :)

Paikka josta tätä jättipitsaa sai, oli ketjuravintola L'Osteria, jolla on useita ravintoloita Saksassa ja Itävallassa. Kölnin mesta sijaitsee suurinpiirtein vilkkaimman metrojen risteysaseman Neumarktin ja Rudolfplatzin puolessa välissä. Yritin jopa taktikoida ottamalla kasvispitsan, jotta jaksaisin syödä tuon kokonaan, mutta eihän siitä mitään tullut, neljäsosa jäi väistämättä lautaselle. Hyvää se silti oli, vaikka ei nyt mitään erityisen mainitsemisen arvoista, nimenomaan tuo koko siinä oli se juttu.

Myös Starbucksissa tuli käytyä reissun aikana peräti kolmesti, sillä pelkästään puolen kilometrin päässä Peterin kämpältä oli kolme bucksia, ja muuten Kölnissä on aika huonosti ilmaista Wi-Fiä missään saatavilla. Join myös jokaisella kerralla vain frappucinoa. Tutuksi tulivat mokkafrappe keksinmuruilla, mokkafrappe kookoksella ja espressofrappe. Hitto että rakastan noita juomia!

Koska elämyksiä on jaettavana niin paljon, niin nyt on parempi katkaista tämä tähän, ja jatkaa toisessa osassa!

Helsingissä osa 2: Döner Harju

Perinteisesti täällä Tampereella on ylpeilty siitä, että meiltä saa hyvää kebabia ja Helsingistä kunnollisen kebben löytäminen on työn ja tuskan takana. Myöskin muutaman kerran itse hairahduttuani kokeilemaan pääkaupunkiseudun kebabtarjontaa, voin tämän allekirjoittaa, joskin yöruokana ja siinä humalatilassa pari vuotta sitten syömäni Eerikin Pippurin annos ihan kelvolliselta peruskebabilta maistuikin.

Kun sitten luin alkuvuodesta Hesarista, että Harjuun, aivan Kallion kupeeseen Vaasankadun ja Fleminginkadun kulmaan aukeaa hieman erilainen kebabpaikka, Döner Harju, aloin suunnitella käyntiä siellä seuraavalla Helsingin visiitilläni. Tämä kebabpaikka on jopa niin erilainen, että sieltä ei aina kebabia saa :) Harjun makkaratehtaan nimellä makkaroita tehtailevat ja mm. aiemmin Savoyssa ja Ateljé Finnessä vaikuttaneet Jari Lönnberg ja Reima Mäenpää perustivat rennon ruokalan, jossa laatu ja maku ovat kohdallaan. Paljon tehdään käsin, ja esikuvaa on haettu Berliinistä.

Ruokalistaa ei ole edes yritetty pitää mahdollisimman laajana, vaan tarjolla on päivittäin ainoastaan yksi vaihtuva liha- ja yksi kasvisvaihto. Seitankebab todennäköisesti vaihtuu harvemmin. Lounasajan ulkopuolella saatavana on kuitenkin sekä rulla-, leipä- ja lautasannoksia.





Ja jonoa riittää. Itse olin odottelemassa oven takana jo ennen aukeamista, ennen yhtätoista, ja pääasiassa työpaikan lounasporukoita alkoi kertyä oven taakse kasvavalla vauhdilla. Paikkana Döner Harju on melko pieni, mutta seisomapaikkojen lisäksi istumapaikkoja on silti arviolta reilu parikymmentä. Osa asiakkaista haki myös ruokansa mukaan, mutta siitäkin huolimatta suurin osa odotti kärsivällisesti istumapaikkaa. Lounasaikaan tarjolla on myöskin ainoastaan tuo lounas, jolloin 9,5€ hintaan saa lisäksi alkukeiton, joka viime perjantaina oli erityisen maukas paahdetuista paprikoista tehty kasvissosekeitto. Myös kahvin saa halutessaan samaan rahaan.

Tietenkin olin haaveillut saavani kebabia, mutta viime perjantaina listalla oli seitanin ohella ainoastaan gyroslihaa porsaasta, muuten kylläkin hyvin Iskender -tyyppisesti tarjoiltuna. Aivan loistavan makuisten leipien päällä oli hyvä tomaattikastike ja runsaasti rapeaksi grillattuja lihasiivuja. Sivussa oli vielä tuoreita tomaatteja ja varhaiskaalia, ja kaiken kruunasi raikas jogurttikastike sekä annokseen loistavasti sopineet minttu ja korianteri. Eihän tätä nyt voi kebabiin verrata, koska se ei sitä ollut, mutta aivan sairaan hyvää noin muuten!

Olen lukenut myös paljon negatiivisia arvosteluja tästä paikasta, ja voihan olla, että jokin muu lihavaihtoehto ei yhtä hyvää olekaan, mutta minulla itselläni ei todellakaan ollut pienintäkään valituksen aihetta tästä gyrosannoksesta. Myös annosten kokoja on valiteltu pieniksi, mutta tätä minun on vaikea allekirjoittaa. Itse asiassa koska mulla oli illalla tarkoitus käydä vielä toisessakin ravintolassa, teki se melkein tiukkaa, sillä niin täynnä olin lounaastani vielä illalla kuudenkin jälkeen.

Flow: Day two

Testailen nyt postauksen tekemistä iPhonen Blogger-aplikaatiolla jota Jamy mulle suositteli. Kuvien postaus onnistuu teoriassa mutta YouTubeen ei tästäkään iloa ole. Tosiasiassa hidas käsin tehty html-koodaus näyttää edelleen kuitenkin olevan nopein tapa lisätä kuvat Bloggeriin kuvia. Kyllä mä silti Safaria aion jatkossakin käyttää.

Eilisestä on selvitty. Tultiin yöllä Eerikin Pippurin kautta hotellille. Eihän se mitään Tampereen kebabbia oo mut saa kyllä multa kiitettävän arvosanan :)



Flowssa tuli lähinnä fiilisteltyä meininkiä eikä niinkään katsottua kokonaisia keikkoja mutta mm. Graciasta, Theo Parrishia, Lykke Litä ja Miike Snowta tuli hetki tsekattua. Parrish soitti ehdottomasti lempistagellani, Takapihalla. Muuten alueen järjestely oli huonompaan suuntaan kuin vuosi sitten. Yann Tiersen taas ei vakuuttanut kumpaakaan meistä.

Ehkä hienointa eilen oli törmätä Takapihalla vanhoihin teknojääriin Tampereelta. Samaa jengiä keiden kanssa tuli käytyä varastobileissä 90-luvun puolivälissä.



Aamukahvit tuli taas vedettyä mbarissa. Tänään olis tarkotus mennä alueelle jo vähän aiemmin, viimeistään Beverly Girlsin keikalle. Päivän muita tärppejä ovat The Black Keys, Saint Etienne, Horace Andy, Richie Hawtin, Chromatics, Roberto Rodriguez ja Daniele Baldelli.

http://www.youtube.com/watch?v=v5FW8Xo8ENo

http://www.youtube.com/watch?v=vZAajrxvDs4

http://www.youtube.com/watch?v=VS_RRZIP8qs

Laiska sunnuntai ja nostalgiapostaus

Helppoo niinkun sunnuntaiaamut lauloi jo Lionel Richie aikoinaan.

Perjantairemuamisen ja usean menoviikonlopun jälkeen ihan jees olla välillä kotonakin. Kävin mä sentään keskustassa ja kaupungin rajalla eilen kaupoilla, että joutui pukemaankin päälle :)

Kuvan rajaus meni vähän huonosti, mutta päällä New Yorkerin ruutupaita, toiset uudet Pull & Bearin farkut ja Converset. Laukkuna jo elähtänyt Fred Perryn postilaukku.

Sen ihmeempää asiaa ei ole ulkomaailmaan ollut ja ei ollut tarkoitus tänäänkään liikkua, kunnon sohvaperunaviikonloppu telkkarin ääressä. Tilasin eilen kerralla molemmille päiville kebabit Koikkarista, jotta saa maksimoitua laiskottelun. Illalla pitää kuitenkin tehdä huomiselle safkaa.

Ei sillä että olisin koko viikonloppua sohvalla kuitenkaan maannut. Olen taas fiilistellyt vanhaa musiikkia roppakaupalla, erityisesti eilisillasta lähtien Aphex Twiniä, joka oli mulle kaikkein merkittävin innoittaja ja säveltäjä konemusiikin saralla vajaa parikymmentä vuotta sitten.

Kaikki alkoi yhdestä lumisesta helmikuisesta yöstä Ylöjärvellä vuonna 1993 jolloin kuulin ensi kerran tämän kaikkien aikojen loistavimman teknobiisin. Tämän jälkeen paluuta ei ollut. Kyseessä olivat myös ensimmäiset raveni Tampereen seudulla ja kautta aikojen toiset sellaiset.

Siitä lähtien 'Polynomial-C' on pysynyt kaikkien aikojen biisien kärjessä vaikka Aphex Twin-innostukseni vuosien varrella laantui musiikin huonontuessa. Jokainen kerta, kun kuulen nuo alkunuotit, kylmät väreet menevät lävitseni. Tällä biisillä on maaginen kosketus.



Nämä kaikki biisit jotka valitsin tähän postaukseen, ovat vain jäävuoren huippu kaikesta siitä loistavasta materiaalista jota RDJ julkaisi muidenkin pseudonyymiensä, kuten Polygon Window, Caustic Window ja AFX, alla. Mies on tehnyt niin pitkän uran elektronisen musiikin alalla ja ollut niin merkittävä pioneeri monessa, että arvostus on edelleen huipussaan vaikka nykyinen musiikki ei iskekään.



Vuosien 1992-1995 välillä tuotteliaisuus oli huipussa ja kaikki parhaat levytkin julkaistiin tuohon väliin. Vuoden 1995 'I Care Because You Do' oli vielä kohtuullisen hyvä, mutta suunta oli jo muuttumassa eikä se tyyliltään vedonnut muhun enää yhtä paljon kuin aiempi materiaali.



Herra James ei ainoastaan ollut mulle suuri ja harras diggailun kohde jota pelkästään kuuntelin vaan hän innoitti itseni kokeilemaan enemmän erilaista konemusiikkia ja vaikuttikin omaan 90-luvun puolivälin jälkeiseen tuotantooni merkittävästi.



Kaikkiin näihin valitsemiini biiseihin liittyy vähintään yksi, jos ei useampia muistoja, ja niiden avulla pystyy hetkeksi palaamaan sinne hetkeen. Kyseessä on ikäänkuin muistiportaali menneisyyteen.

Jokainen muisto on tärkeä ja rakas, olivat ne sitten ihmisiä, auringonnousuja, kolkkoja tehtaita ja halleja tai yöttömiä öitä. Tätä tunnetta voi olla vaikea selittää ihmiselle joka ei ole kokenut samoja asioita silloin, mutta uskon että musiikista riippumatta meillä kaikilla on johonkin aikakauteen ja musiikkiin tai artistiin liittyviä saman kaltaisia elämyksiä joita vaalimme.



'On' on yksi harvoista alkuperäisistä, vuonna 1993 ostamistani vinyleistä, jotka olen myös säästänyt ja jotka edelleen löytyvät levyhyllystä. Kyseisen sinkun toiselta levyltä löytyy myös mahdollisesti alkuperäisen laudalta lyövä μ-Ziqin remiksaus jonka tunnelma ja äänimaailma on omaa luokkaansa.



Niiden öiden ja bileiden määrää kun näitä biisejä on tullut tanssittua ja fiilisteltyä on mahdoton laskea, niitä on kymmeniä. Onneksi on muistoja vaikka paluuta samanlaiseen aikaan mitä oli kuulua teknon ensiaaltoon, ei enää voikaan tulla. Mikä uusi ja täysin erilainen juttu enää voisikaan sykähdyttää samalla tavalla kun kaikki on koettu ja nähty?



Pystyykö mikään enää sykähdyttämään ja vapauttamaan ihmiset tuntemaan samanlaista yhteenkuuluvuutta ja mielenrauhaa mikä vielä 20 vuotta sitten ja ylikin, oli mahdollista, vai onko maailma paatunut liikaa ja musiikki mennyt liian kaupalliseksi?

Lisää Aphex Twiniä uudelta Spotify-soittolistaltani.

Koontia viikonlopulta nro. 3

Eilen haettiin pakettiauto Pirkkalan Nesteeltä ja muuteltiin Hannan tavarat. Muutto sujui jouhevasti kun porukkaa oli niin paljon paikalla ja parilla kuormallisella selvittiin.



Muuton jälkeen tultiin kaverin kanssa mun luo saunomaan ja nautiskelemaan muuttobissee. Tilasin vielä kebabit Koikkarista sillä päivän huhkiessa oli alkanut hiukomaan. Döner toimii aina, frendi otti aurarullan.

Oli mukava herätä tänään aamulla, kunnon yöunien jälkeen, krapulattomana ja sillä ajatuksella että vielä on kolme vapaapäivää jäljellä.



Aamiaiseksi hifistelin kahvin ohessa paahtoleipää, manchegojuustoa ja rypäleitä. Sima tuli myös korkattua, vaikka ei vielä valmista olekaan. Ihan hyvää siitä tuli, ja kaveritkin tykkäsi vaikka kolme sitruunaa taisi olla hieman liikaa. Sima nimittäin maistuu lähes pelkästään sitruunalta :)



Sovittiin eilen että kaveri tulee katsomaan Suomi-Ruotsi maaottelun tänään mun luokse, joten kokkailin pasta carbonaraa itselleni lätkäevääksi, käytin tosin parmesanin tilalla manchegoa ja hommahan toimi. Mielestäni parmesan ja manchego ovat hyvin lähellä toisiaan, olkoonkin että toinen on Italiasta ja toinen Espanjasta.

Suomihan vei Euro Hockey Tourin kaikki pelit voitoilla, ja näillä on hyvä valmistautua ensi perjantain alkaviin MM-kisoihin.

Muutenkin ollut hyvä päivä, telkkarista tuli aamupäivällä 'Porco Rosso', joka toki on itselläkin dvd:llä ja tullut nähtyä ainakin kuusi kertaa, mutta Hayao Miyzaki on ollut vanhalle 2d-piirrosfanille kova juttu! Terassille olis tehnyt mieli mutta ehkä huomenna pääsee korkkaamaan jos hyvin käy!

Nimpparijatsit

Nimipäivät, mitä merkitystä niillä on? Onhan se kiva kun tulee muistetuksi mutta eihän se mikään suuri juhlapäivä ole :) Niinpä en odottanutkaan että tekisin mitään ihmeellistä, enkä varsinkaan odottanut saavani lahjoja. Hanna kuitenkin oli muistanut nimpparini jo eilen, ja sain ennakkoon lahjakortin Carlingsiin, kylläpä tuo nainen hyvin tietää miten mua hemmotellaan!

 

Tänään ei päällä ei ollut mitään uutta, Chupa Chups-paita oli Kaunasista, farkut Pull & Bearista ja lätsä muistaakseni H&M:stä. Välipaitana oli myös Carlingsin ruutupaita ja päällä uusi ruskea nahkatakki.

Lähdin töiden jälkeen pelailemaan kaverin kanssa pitkästä aikaa Yatzyä Europaan. Pelaillessa tuli ilmi että tästä lempipelistäni on olemassa tälläinen Maxi-versio, ja sehän mun on nyt tietysti pakko saada! Pitääkin ratsata seuraavalla kauppareissulla pari kauppaa läpi!

 





Illallinen ei tänään ollu sieltä terveimmästä päästä, Europan jättisuklaamuffinsi ja latte, ja ehkä hieman tuhti iltapala olikin.

Huomenna töiden jälkeen on melkoista haipakkaa. Käväisen porukoilla kavennuttamassa viimeksi ostamistani punaisista housuista porkkanamalliset ja melkein saman tien suuntaan Tampereen korkeimman talon kattosaunalle viettämään saunailtaa hyviä oluita ja Tampereen parasta Hevalin kebabia nauttien. Siitä on hyvä alottaa viikonlopun vietto!

Ps- Tämä uus Bloggeriversio on täysin paska blogin kirjoittamiseen. Joutuu kirjottaan HTML:nä suoraan että olis selkeää, tälläiset WYSIWYG-jutut on aina kammoksuttaneet. Hidastaa aivan törkeästi kirjoittamista.

Pps- Ai niin, Miinus Viiruksesta ei tarttunut mitään matkaan toissapäivänä. Sen sijaan mentiin Yläaleen parille :)

Party on!

Eilen oli tosiaan tarkotus lähteä parillekin keikalle, ensin O'Connellsiin katsomaan Jukka Ässää ja sitten Dorikseen. Connellsissa pääsin taas nauttimaan Guinnesia, ja tuli testattua kantisoluena olevaa karpalostoutiakin. Se oli kyllä mielenkiintoinen elämys, sillä olutta se ei muistuttanut pätkääkään. Tuntui kuin olisi juonut laihaa karpalomehua, muuten kyllä aika mainion makuista.

Tässä vielä maistiaisia illalta. Mulla oli vanha kamera mukana videoita varten joten kuvanlaatu ei oo parasta mahdollista, mut videot ei ainakaan särje :)









Kun sitten lähdettiin keikan jälkeen suuntaan Dorikseen, oli kaverin pyörän eturengas varastettu pyörän oltua lukittuna Tuomiokirkonkadulla tuon vajaan kahden tunnin ajan. Nopeaa toimintaa siis, ja menihän siinä sitten fiilikset lähteä enää keikalle kun kaverin kotimatka yöllä ei olisikaan taittunut niin kätevästi.

Asialla on kuitenkin suhteellisen hyvä loppu, sillä joku oli ottanut pyörän raadon ja kaverin kyytiin ja heittänyt kotiin kun hän oli kantanut pyöräänsä. Hyviä ihmisiä siis on vielä olemassa!

Lähdin kotiin, mutta toinen kaveri oli jo houkutellut siinä vaiheessa lähtemään takaisin keskustaan joten kävin vain pyörähtämässä kotona ja sitten taksi tulikin jo hakemaan.

Käytiin yksillä Bar K:ssa, tai yksiin se jäi sen vuoksi että pilkku tuli juuri kun oltiin saatua kaljat käteen. En muistanut että paikka menee jo kahdelta kiinni, joten vaihtoehtoinen paikka piti valita.



Kuten aiemmissa postauksissani olen maininnut, en oikeasti käy koskaan yökerhoissa, ja silti tämän vuoden puolella jo kolme kertaa :) Päätettiin nimittäin mennä Bricksiin. Olin siellä käynyt vuosia sitten kerran päiväaikaan, enkä tuota tanssipuolta nähnytkään. Musiikki oli taatun huono sekoitus Scooteria, Raptoria, The Prodigyä ja joitakin nykypäivän tanssihittejä mutta kyllähän nekin menivät paremman puutteessa ja tanssittuakin tuli.



Tämä ilta oli kaikkea muuta kuin itselleni tavanomaista, mutta loppujen lopuksi kai suurimmalle osalle hyvin normaalia iltaelämää. Bricksin valomerkin jälkeen käveltiin nimittäin vielä kebabille ja sieltä taksilla kotiin :)



Olen nyt nukkunut tämän vuoden puolella kolme kertaa iltapäivään saakka mitä ei ole tapahtunut oikeasti juuri ikinä. Kerran aiemmin puoli kolmeen, viime viikon sunnuntaina lähemmäs kahteen ja tänään heräsin kolmen jälkeen. Hämmentävää, mutta toisaalta ihanaa kun saa nukkua ilman kelloon heräämistä, mulle se on vaan erittäin poikkeuksellista :)

Lauantai on melkein mennyt jo tässä joten tämä ilta meneekin sitten rauhallisemmissa merkeissä.

Vaalipäivä

Tänään on se päivä kun valitaan Suomelle uusi presidentti. Niin paljon kuin haluaisin nähdä Pekka Haaviston muuttavan Antonionsa kanssa Mäntyniemeen ja näyttävän että Suomi on ennen kaikkea edistyksellinen maa keulakuvanaan suvaitsevaisuuteen ja vihreisiin arvoihin tähtäävä presidentti, olen kuitenkin realisti ja tiedän että hienosta kampanjasta huolimatta Suomi ei ole vielä valmis tälläiseen. Suomalaiset eivät äänestä Pekkaa niin suurin joukoin, että se riittäisi. Syyt lienevät enemmistölle selvät.



Olen kuitenkin itse tehnyt voitavani, äänestänyt ehdokasta kenet koen itse olevan pätevin ja vastaavan eniten omaa maailmankatsomustani, keskustellut töissä ja vapaa-ajalla vaaleista ja tuonut oman kantani esiin sosiaalisessa mediassa. Enempää tälläinen tavallinen tallaaja ei voi tehdä, ja vaikka tulos lieneekin jo pedattu, tulen silti seuraamaan äänten laskua tv:stä mielenkiinnolla.

Pekan kampanja on ollut erityisesti internetissä hyvin näkyvää, jopa niin että tälläisenä nörttinä tuo näkyvyys on hetkittäin jopa saattanut johtaa harhaan yrittäessäni pysyä housuissani ja realistina tilanteen eteen. Itselleni parhaita kohokohtia on ollut Pertti Jarlan 'Kakkonen on ykkönen' saitilla näkyvä julkinen kannatus ja hienoakin hienompi Pekan kannattajien tekemä flashmob-video Helsingin rautatieasemalta.



Kiitos kaikille Pekan tukijoille ja kannattajille, meidän äänemme ei ollut turha! Se kertoo ennen kaikkea siitä että olemme vapaamielisiä ja avarakatseisia ihmisiä, tulevaisuus on oleva meidän vielä jonain päivänä.

Viikonloppu meni hieman turhan nopeasti ohitse, rennoissa fiiliksissä toki. Perjantaina lähdin vielä illalla myöhään Alebaariin istumaan iltaa ja sieltä tyttöystäväni luokse. Lauantain kylmyys sai mukavuudenhalut heräämään, ja viimeistään vahingossa otetut reilun kolmen tunnin päiväunet tekivät selvän mahdollisesta Ravintolapäivään osallistumisesta. Seuraavaa, keväisempää ajankohtaa siis odotellessa.

Päätettiin jäädä kotiin ja katsottiin Pussikaljaelokuva, joka oli toisellakin kertaa aivan loistava ja toi kesän kaipuun vahvasti mieleen. Kesä ja Koskipuisto, we are waiting. Iltapalaksi tilattiin jälleen Koikkarista, minä rullakebabin ja Hanna pitsan.

Yksnollayks

Tai satayks, miten vaan. Tästä lähdetään uutta satalukua kohti.

Mieleeni tulevia tunnettuja yksnollaykkösiä ovat mm. upeaakin upeampi Depeche Moden kiertuetaltiointi '101', itsekin musiikintekoaikoinani useita kertoja käyttämäni Rolandin bassolinjakone SH-101, islantilaiselokuva '101 Reykjavik' sekä tietenkin sympaattinen Disney-klassikko '101 dalmatialaista' :)

Levon ja saunan lisäksi ysärikrapulan pelastaa takuuvarmasti Koikkarin kebab. Ja kyllähän se jälleen kerran todella hyvää olikin. Edellisestä kebabin syönnistä oli ehtinyt vierähtää jo yli vuosi.

Kebabiahan nyt saa joka nurkalta mutta ylivoimaisesti Tampereen kärjessä ovat kolmikko Heval, Evin ja Koikkari. Ikävä kyllä ensimmäinen on liian kaukana että sinne juuri koskaan on asiaa ja toisessa ei ole kotiinkuljetusta. Niinpä jälkimmäinen vie yleensä voiton, sillä kumpikin asemapaikoistani on jomman kumman toimipisteen toimitusalueella. Tämä on rakkautta :)