Kesä vierähti, ja siinä samassa myös Flow Festival jäi taakse. Syksy tuli ja sekin on taittumassa kovaa vauhtia talvea kohti. Elämä kuitenkin maistuu mukavalta. Olen tuosta Budapestin reissusta lähtien ollut matkakumppanini, nykyisen tyttöystäväni kanssa, melko tiiviisti yhdessä.
Se tosin on tarkoittanut elämää kahden kaupungin välillä. Suurin osa kesälomastani menikin Helsingissä, samoin useammat viikonloput sen jälkeen olen ollut siellä, mitä Tampereella. Elämääni ilostuttavat hänen lisäkseen myös syyskuun alussa perheeseen tulleet kissanpojat, vekkulit ja niin suloiset kehrääjät. Instagramista kuvia heistä löytyykin melkoisesti :)
Kulumisieni päivittäminen liittyy viimeaikaisiin ajatuksiin jakaa joitakin musiikillisia kohokohtiani tältä vuodelta. Ja kuten varmasti arvata saattaa, oli Pet Shop Boysin keikka Flow'ssa tällä saralla se kaikkein kovin, se oli kuitenkin suuri unelma, joka vihdoin toteutui juuri oikeanlaisessa ympäristössä, ja ne visuaalit... HUH! Silläpä aloitan tämän muutaman postauksen sarjan juurikin näillä kolmella videolla, jotka taltioin tuolta elokuiselta keikalta. Ne on kuvattu iPhonella, joten kuvanlaatu on mikä on, mutta mielestäni se on kuitenkin riittävä.
Samalta YouTube -tililtä löytyy toki muutama muukin taltiointi kyseisiltä festivaaleilta, kuten myöskin Florence and the Machinen loistavasta setistä. Mielessä on ainakin vielä pari muuta postausta, jotka tulevat tässä lähiaikoina. Joten kannattaa taas hetken aikaa pysyä kuulolla!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissat. Näytä kaikki tekstit
torstai 12. marraskuuta 2015
torstai 25. kesäkuuta 2015
Aranyos macskák!
Tässä kävi nyt sellainen kömmähdys, että edellisestä postauksesta jäi kokonaan uupumaan maininta kissakahvilavisiitistä. Tokihan me kissaihmisinä kävimme nimittäin sieläkin uudelleen, nyt tosin inhimillisesti vain yhden kerran. Ensimmäistä kertaa kävin itse siellä viime kesänä, ja tein siitä silloin oman juttunsakin.
Näin ollen näitä postauksia tuleekin siis yhteensä kolme kappaletta, kun vuoroaan odottaa vielä se yksi itseäni eniten kiehtoneista Budapest-kokemuksista. Tässä kuitenkin vielä muutamia kissakuvia, osa kisuista oli jo vanhoja tuttuja, osa uusia. Suurimmalla osalla oli keskipäivän aikaan nukkuma-aika menossa :)
Näin ollen näitä postauksia tuleekin siis yhteensä kolme kappaletta, kun vuoroaan odottaa vielä se yksi itseäni eniten kiehtoneista Budapest-kokemuksista. Tässä kuitenkin vielä muutamia kissakuvia, osa kisuista oli jo vanhoja tuttuja, osa uusia. Suurimmalla osalla oli keskipäivän aikaan nukkuma-aika menossa :)
tiistai 4. marraskuuta 2014
Suomen ensimmäisessä kissakahvilassa
Viime perjantaina kävin jo ennakkoon osallistumassa Kissakahvila Purnauskisin avajaiskarnevaaleihin Emil Aaltosen puistossa Tammelassa. Itse kahvila avasi ovensa yleisölle kuitenkin vasta lauantaina, jolloin matkasin sinne kaverini kanssa uudelleen. Ja minä olin seitsemännessä taivaassa :)
Olisi sitä kai voinut teoriassa tälläistä odottaa liikaakin, ja pettyä, mutta kun ei. Kahvila oli sisustettu ja rakennettu todella erilaiseen ja boheemiin tyyliin, millaiseen en ole ennen törmännyt, mutta juuri erilaisuus oli kissojen ohella tämän paikan valttikortti. Kuten ennakkoon oli kerrottukin, seinillä oli paljon kissa-aiheista taidetta, ja ainakin osa siitä oli myös ostettavissa. Jollakin tietyllä tavalla minulle tulikin mieleen hiukan kuin taidegalleria kissoilla varustettuna, josta saa tietysti myös kahvia.
Kahvilaan pääsee sisälle viiden euron sisäänpääsymaksua vastaan, ja ainakin näin alkuun, etenkin jos tulee kauempaa, kannattaa tehdä pöytävaraus varmistaakseen pääsynsä. Suosio tuntuu olevan valtaisa, ja kerralla kahvilaan otetaan kuitenkin vain enintään 25 asiakasta. Pääsymaksuun kuuluu kahden tunnin vierailu kahvilassa, joten aikaa on kyllä riittämiin. Tuulikaapissa odotellaan, kunnes henkilökunta tulee päästämään sisälle. Tällä taataan, että kissat eivät pääse karkaamaan avoimesta ovesta kadulle saakka.
Kissoja Purnauskisissa on siis kymmenen kappaletta, ja niillä on tuulikaapin päällä olevan oman piilopaikkansa, jonne pääsee kiipeämään puurunkoa pitkin, lisäksi takahuone. Jos julkisuus käy liian rankaksi, omaakin rauhaa löytyy. Lisäksi ainakin alkuun kahvila on avoinna tiistaista sunnuntaihin vain klo 12-18 välillä, joten kissoille jää myös paljon aikaa olla ihan rauhassa. Itse näin koko kissaseurueesta seitsemän eri kissaa iltapäivän aikana, joista viisi näkyvät alla olevissa kuvissakin - kuningas Micu, viisivarpainen Evo, söpö pieni kilpparivärityksinen Nurri, maitokahvin värinen vaalea Viiru ja unelias Kössi. Hän otti rennosti ja nukkui sikeästi puussa kaikessa rauhassa, välillä asentoa vaihtaen. Kaikkein eläväisin kahvilan vieraista tuntui olevan pörheä Micu, jota on kutsuttu lauman johtajaksi. Ainakin hän tiedosti oman komean habituksensa :)
Mitä ruokatarjontaan sitten tulee, on saatavilla teetä, monenlaisia kahvijuomia, makeita leivonnaisia pikkuleivistä kakkuihin, sekä suolaiselta puolelta salaatteja, toasteja ja tapaksia. Erityisesti teen ja kahvin juojille varmasti mieluisa uutinen on se, että täällä ei santsikuppeja tunneta sen perinteisessä merkityksessä. Kolmen ja puolen euron hinnalla saa molempia juoda niin paljon kuin haluaa, lisää saa pyytämällä. Itse maistoin kahvin lisäksi myös Parmankinkku-toastia sekä puolukka-kinuski-juustokakkua joka vei kielen mennessään.
On tietysti lottovoitto asua samassa kaupungissa kahvilan kanssa, mutta kyllä tänne kannattaa lähteä kauempaakin visiitille. Erityisesti silloin pöytä kannattaa ehdottomasti varata. Itselle tästä muodostuu varmasti jonkinlainen kantapaikka, sillä vaikka viime aikoina olen päässyt paljon paijaamaan kavereiden kissoja, on tämä ihan omanlaisensa ympäristö.
Kahvilalla on muuten myös oma bloginsa, sinne pääsee TÄÄLTÄ, ja kahvilan Facebook -sivut löytyvät TÄÄLTÄ!
Olisi sitä kai voinut teoriassa tälläistä odottaa liikaakin, ja pettyä, mutta kun ei. Kahvila oli sisustettu ja rakennettu todella erilaiseen ja boheemiin tyyliin, millaiseen en ole ennen törmännyt, mutta juuri erilaisuus oli kissojen ohella tämän paikan valttikortti. Kuten ennakkoon oli kerrottukin, seinillä oli paljon kissa-aiheista taidetta, ja ainakin osa siitä oli myös ostettavissa. Jollakin tietyllä tavalla minulle tulikin mieleen hiukan kuin taidegalleria kissoilla varustettuna, josta saa tietysti myös kahvia.
Kahvilaan pääsee sisälle viiden euron sisäänpääsymaksua vastaan, ja ainakin näin alkuun, etenkin jos tulee kauempaa, kannattaa tehdä pöytävaraus varmistaakseen pääsynsä. Suosio tuntuu olevan valtaisa, ja kerralla kahvilaan otetaan kuitenkin vain enintään 25 asiakasta. Pääsymaksuun kuuluu kahden tunnin vierailu kahvilassa, joten aikaa on kyllä riittämiin. Tuulikaapissa odotellaan, kunnes henkilökunta tulee päästämään sisälle. Tällä taataan, että kissat eivät pääse karkaamaan avoimesta ovesta kadulle saakka.
Kissoja Purnauskisissa on siis kymmenen kappaletta, ja niillä on tuulikaapin päällä olevan oman piilopaikkansa, jonne pääsee kiipeämään puurunkoa pitkin, lisäksi takahuone. Jos julkisuus käy liian rankaksi, omaakin rauhaa löytyy. Lisäksi ainakin alkuun kahvila on avoinna tiistaista sunnuntaihin vain klo 12-18 välillä, joten kissoille jää myös paljon aikaa olla ihan rauhassa. Itse näin koko kissaseurueesta seitsemän eri kissaa iltapäivän aikana, joista viisi näkyvät alla olevissa kuvissakin - kuningas Micu, viisivarpainen Evo, söpö pieni kilpparivärityksinen Nurri, maitokahvin värinen vaalea Viiru ja unelias Kössi. Hän otti rennosti ja nukkui sikeästi puussa kaikessa rauhassa, välillä asentoa vaihtaen. Kaikkein eläväisin kahvilan vieraista tuntui olevan pörheä Micu, jota on kutsuttu lauman johtajaksi. Ainakin hän tiedosti oman komean habituksensa :)
Mitä ruokatarjontaan sitten tulee, on saatavilla teetä, monenlaisia kahvijuomia, makeita leivonnaisia pikkuleivistä kakkuihin, sekä suolaiselta puolelta salaatteja, toasteja ja tapaksia. Erityisesti teen ja kahvin juojille varmasti mieluisa uutinen on se, että täällä ei santsikuppeja tunneta sen perinteisessä merkityksessä. Kolmen ja puolen euron hinnalla saa molempia juoda niin paljon kuin haluaa, lisää saa pyytämällä. Itse maistoin kahvin lisäksi myös Parmankinkku-toastia sekä puolukka-kinuski-juustokakkua joka vei kielen mennessään.
On tietysti lottovoitto asua samassa kaupungissa kahvilan kanssa, mutta kyllä tänne kannattaa lähteä kauempaakin visiitille. Erityisesti silloin pöytä kannattaa ehdottomasti varata. Itselle tästä muodostuu varmasti jonkinlainen kantapaikka, sillä vaikka viime aikoina olen päässyt paljon paijaamaan kavereiden kissoja, on tämä ihan omanlaisensa ympäristö.
Kahvilalla on muuten myös oma bloginsa, sinne pääsee TÄÄLTÄ, ja kahvilan Facebook -sivut löytyvät TÄÄLTÄ!
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Kissakahvilassa!
Yksi innostavimmista asioista, joka sai tälläisen paatuneen kissafanin matkaamaan tällä kertaa Budapestiin, oli tietysti viime talvena tietooni tullut asia, että kaupungista löytyy ihka aito kissakahvila, jotka etenkin Japanissa ovat suuressa suosiossa, mutta jollainen myös viime vuonna avattiin Lontooseen. Budapestissä kahvila on ollut kuitenkin jo 1,5 vuotta, mutta olin asiasta autuaan tietämätön vielä edellisen reissun aikana.
Tämän tiedon jälkeen olen kuullut huhuja, että tälläisiä samanlaisia kahviloita olisi myös muissa Euroopan kaupungeissa, ainakin Berliinissä, Pariisissa ja Madridissa. Mutta vahvistusta asiaan en ole saanut.
Kun kerroin kavereille ensin meneväni kissakahvilaan, aika moni sekoitti sen toiminnaltaan samanlaiseksi, mitä täällä esimerkiksi koirakahvilat ovat - että kahvilaan saa viedä oman koiransa. Mutta voi että kun se on jotain niin paljon ihanempaa! :) Kahvilassa päiviään kuluttaa säännöllisesti tietty määrä kissoja, monenlaisia pelastettuja yksilöitä, jotka elävät täysipainoista omaa elämäänsä asiakkaiden niitä ihaillessa ja silitellessä. Kahvilassa toimitaan täysin kissojen ehdoilla, ja tästä olikin tarkat säännöt kahvilan menun yhteydessä. Ne saivat kulkea tiloissa vapaasti oman halunsa mukaan.
Kissoilla on käytössä kolme kerrosta, vaikka alin onkin wc-kerros, ja kovin vapaasti ne rappusissa kulkivatkin. Yläkerrassa oli hieman rauhallisempaa, ja välillä jotkut kissat sinne vetäytyivätkin lepäilemään. Eivätkä ne kovin rasittuneilta vaikuttaneet olevan vieraista muutenkaan, vaan torkkuivat pääasiassa, kunnes joku osti kissoille tarjottavia herkkuja, jolloin kyseiset asiakkaat saivat erityisen paljon huomioita näiltä karvaturrikoilta :)
Sen lisäksi, että Budapestin kahvilassa voi juoda kahvia ja herkutella leivonnaisilla, saa sieltä myöskin muita juomia, mm. olutta. Jotenkin en kuitenkaan halua yhdistää näiden ihanuuksien katselua kaljan juomiseen, enkä siten sellaiseen päätynytkään. Kävin täällä itseasiassa peräti kahtena päivänä, ja ensimmäisellä kerralla join hauskan catpuccinon, johon oli tehty kissantassun kuvia pintaan kanelisokerilla, seassa oli myös hasselpähkinäsiirappia. Kakku oli kolmen suklaan moussekakku. Toisena päivänä nautin vain kirsikkalimonadin. Kissakahvilaan annoin moninkertaisesti tippiä yli normaalien suositusten, sillä kokemus oli täysin sen väärti.
Monta suloista kissaa tuli siliteltyä molempina päivinä, ja varmasti menen tännekin uudelleen, jos Budapestiin päädyn. Kissakahvilan kotisivu löytyy TÄÄLTÄ ja Facebook -sivu TÄÄLTÄ! Nyt, paljon ihunia kissuja! :)
Tämän tiedon jälkeen olen kuullut huhuja, että tälläisiä samanlaisia kahviloita olisi myös muissa Euroopan kaupungeissa, ainakin Berliinissä, Pariisissa ja Madridissa. Mutta vahvistusta asiaan en ole saanut.
Kun kerroin kavereille ensin meneväni kissakahvilaan, aika moni sekoitti sen toiminnaltaan samanlaiseksi, mitä täällä esimerkiksi koirakahvilat ovat - että kahvilaan saa viedä oman koiransa. Mutta voi että kun se on jotain niin paljon ihanempaa! :) Kahvilassa päiviään kuluttaa säännöllisesti tietty määrä kissoja, monenlaisia pelastettuja yksilöitä, jotka elävät täysipainoista omaa elämäänsä asiakkaiden niitä ihaillessa ja silitellessä. Kahvilassa toimitaan täysin kissojen ehdoilla, ja tästä olikin tarkat säännöt kahvilan menun yhteydessä. Ne saivat kulkea tiloissa vapaasti oman halunsa mukaan.
Kissoilla on käytössä kolme kerrosta, vaikka alin onkin wc-kerros, ja kovin vapaasti ne rappusissa kulkivatkin. Yläkerrassa oli hieman rauhallisempaa, ja välillä jotkut kissat sinne vetäytyivätkin lepäilemään. Eivätkä ne kovin rasittuneilta vaikuttaneet olevan vieraista muutenkaan, vaan torkkuivat pääasiassa, kunnes joku osti kissoille tarjottavia herkkuja, jolloin kyseiset asiakkaat saivat erityisen paljon huomioita näiltä karvaturrikoilta :)
Sen lisäksi, että Budapestin kahvilassa voi juoda kahvia ja herkutella leivonnaisilla, saa sieltä myöskin muita juomia, mm. olutta. Jotenkin en kuitenkaan halua yhdistää näiden ihanuuksien katselua kaljan juomiseen, enkä siten sellaiseen päätynytkään. Kävin täällä itseasiassa peräti kahtena päivänä, ja ensimmäisellä kerralla join hauskan catpuccinon, johon oli tehty kissantassun kuvia pintaan kanelisokerilla, seassa oli myös hasselpähkinäsiirappia. Kakku oli kolmen suklaan moussekakku. Toisena päivänä nautin vain kirsikkalimonadin. Kissakahvilaan annoin moninkertaisesti tippiä yli normaalien suositusten, sillä kokemus oli täysin sen väärti.
Monta suloista kissaa tuli siliteltyä molempina päivinä, ja varmasti menen tännekin uudelleen, jos Budapestiin päädyn. Kissakahvilan kotisivu löytyy TÄÄLTÄ ja Facebook -sivu TÄÄLTÄ! Nyt, paljon ihunia kissuja! :)
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Kissaterapiaa Toijalassa
Eilen raiteet veivät Toijalaan, jossa tarkoitus oli testata myös paikallista ruokatarjontaa.
Paikaksi oli valikoitunut Toijalan keskustassa sijaitseva Ravintola Leskirouva, joka on samalla kahteen eri osaan jaettu ruokaravintola ja pubi. Paikka itsessään oli viihtyisä, ja seura tietysti mitä parasta, mutta itse tein virheen, ja yritin vielä sielläkin änkeä itseeni siipiä, vaikka ei olisi kannattanut. Raja oli ehtinyt tulla vastaan, sillä kävin vielä tiistaina ennen Niagaraankin menoa Hookissa syömässä.
Annoskateus iskikin muiden syödessä kunnollisia pääruokia, jotka vieläpä kuulemma olivat todella hyvän makuisiakin. Olisi itsekin pitänyt päätyä johonkin muuhun vaihtoehtoon, sillä oma ruokani ei esimerkiksi juuri Hookin siiville pärjännyt mitenkään. Suolaakin annoksessa oli huomattavan paljon.
Koska olen tälläinen hedonisti, jolle äärimmäiset nautinnot ovat tärkeitä, olen tietysti myös siipien suhteen hifistelijä, eikä mua ole kovin helppo tässäkään miellyttää. Tampereeltakin löytyy vain kourallinen kelvollisia siipipaikkoja joista vain ainostaan yksi on selkeästi paras, ja se on tietysti Hook. Jos kuitenkaan et ole yhtä ronkeli, ja sattumalta Toijalaan menossa, Leskirouvassa järjestetään myös siipi-iltoja kerran kuussa, jolloin 12 euron kiinteään hintaan saa syödä niin paljon siipeä kuin maha vetää. Itse valitsen seuraavalla kerralla listalta kuitenkin jotain muuta.
Todellinen syy mennä Toijalaan ei kuitenkaan ollut ulkoruokinta, vaan yhteinen aika ystävien kesken. Lähdettiin toisen ystäväni kanssa viettämään sinne pyhäinpäivää yhteisen kaveriperheemme luo, ja katsomaan perheen uusia tulokkaita, kahta puolivuotiasta kissasisarusta. Ja kylläpä ne olivatkin ihania! Kaksin mentiin, sisko ja sen veli, melkein joka paikkaan - syötiin, leikittiin ja yhdessä otettiin torkkujakin. Veikka oli vieläpä aivan mahdoton sylikissa, ja sisko kova tyttö seikkailemaan olkapäillä, joten miiruterapiaakin sain oikein olan takaa :)
Päivä meni hujauksessa ohi. Parannettiin maailmaa, pelailtiin pelejä, syötiin itsemme ähkyyn ja hellittiin kissoja. Siihen nähden, että mulle iski perjantai-iltana kuume, joka tosin onneksi meni nopeasti ohi, viikonloppu oli mitä mukavimmasta päästä!
Paikaksi oli valikoitunut Toijalan keskustassa sijaitseva Ravintola Leskirouva, joka on samalla kahteen eri osaan jaettu ruokaravintola ja pubi. Paikka itsessään oli viihtyisä, ja seura tietysti mitä parasta, mutta itse tein virheen, ja yritin vielä sielläkin änkeä itseeni siipiä, vaikka ei olisi kannattanut. Raja oli ehtinyt tulla vastaan, sillä kävin vielä tiistaina ennen Niagaraankin menoa Hookissa syömässä.
Annoskateus iskikin muiden syödessä kunnollisia pääruokia, jotka vieläpä kuulemma olivat todella hyvän makuisiakin. Olisi itsekin pitänyt päätyä johonkin muuhun vaihtoehtoon, sillä oma ruokani ei esimerkiksi juuri Hookin siiville pärjännyt mitenkään. Suolaakin annoksessa oli huomattavan paljon.
Koska olen tälläinen hedonisti, jolle äärimmäiset nautinnot ovat tärkeitä, olen tietysti myös siipien suhteen hifistelijä, eikä mua ole kovin helppo tässäkään miellyttää. Tampereeltakin löytyy vain kourallinen kelvollisia siipipaikkoja joista vain ainostaan yksi on selkeästi paras, ja se on tietysti Hook. Jos kuitenkaan et ole yhtä ronkeli, ja sattumalta Toijalaan menossa, Leskirouvassa järjestetään myös siipi-iltoja kerran kuussa, jolloin 12 euron kiinteään hintaan saa syödä niin paljon siipeä kuin maha vetää. Itse valitsen seuraavalla kerralla listalta kuitenkin jotain muuta.
Todellinen syy mennä Toijalaan ei kuitenkaan ollut ulkoruokinta, vaan yhteinen aika ystävien kesken. Lähdettiin toisen ystäväni kanssa viettämään sinne pyhäinpäivää yhteisen kaveriperheemme luo, ja katsomaan perheen uusia tulokkaita, kahta puolivuotiasta kissasisarusta. Ja kylläpä ne olivatkin ihania! Kaksin mentiin, sisko ja sen veli, melkein joka paikkaan - syötiin, leikittiin ja yhdessä otettiin torkkujakin. Veikka oli vieläpä aivan mahdoton sylikissa, ja sisko kova tyttö seikkailemaan olkapäillä, joten miiruterapiaakin sain oikein olan takaa :)
Päivä meni hujauksessa ohi. Parannettiin maailmaa, pelailtiin pelejä, syötiin itsemme ähkyyn ja hellittiin kissoja. Siihen nähden, että mulle iski perjantai-iltana kuume, joka tosin onneksi meni nopeasti ohi, viikonloppu oli mitä mukavimmasta päästä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)