Vaikka vietän tätä perjantai-iltaa ihan kotosalla, siivoten, saunoen ja telkkarin ääressä, niin silti siihen parhaiten sopii... mikäpäs muukaan kuin hyvä tanssimusiikki!
Oon tässä reilun parin viikon aikana tutustunut jälleen moneen uuteen artistiin. Erityisesti housemusiikin osalta halusinkin tehdä näistä oman postauksensa, sillä kyseessä on aivan jäätävän kovaa settiä. Oon fiilistellyt varsinkin noita Rodriguez Jr.:n, Klangkarussellin ja Sirens of Lesbosin biisejä jatkuvalla syötöllä, ne kun ovat ihan kovimmasta päästä niitä konemusaraitoja, jotka tänä vuonna olen ensi kertaa kuullut. Klangkarussellia olen postannut aiemmin 'Sonnentanzin', mutta kesällä duolta on tullut ulos vihdoin myös debyyttialbumikin, joka kantaa nimeä 'Netzwerk'. Levyn parhaita biisejä ovat kuitenkin 'Symmetry' ja 'Celebrate'. Tuosta Sirens of Lesbosin 'Long Days, Hot Nights' remixistä löytyy YouTubesta myös pidempi ja parempi versio.
Näitä pysäyttävän kovia bongauksia tulee vastaan kuitenkin suhteellisen harvoin. Viimeksi olen kokenut samanlaista mielihyvää löytämisen ilosta reilu vuosi sitten Budapestissä Corvintetőn kattoterassilla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Corvinteto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Corvinteto. Näytä kaikki tekstit
perjantai 10. lokakuuta 2014
perjantai 25. heinäkuuta 2014
Eväspuoli kunnossa
No ei ny mitkään reissarit, vaan kun tätä matskua reissusta nyt vaan riittää, niin aattelin tehdä omansa myös Budapestin ravintolakokemuksistakin, pääpiirteittäin.
Ekassa reissupostauksessa kerroinkin jo, miten söin Corvintetőssä hampurilaisen ja ranskalaiset, ja vaikka mua kuinka olis houkuttanu syödä burgereita enemmänkin, pitäydyin niistä tällä reissulla noin muuten. Peter suositteli mulle pari vuotta sitten Manga Cowboy nimistä paikkaa, joka sijaitsee Raday utcalla, ja itse pidinkin kyseisen paikan burgeria silloin loistavana. Sen taso kuitenkin on kuulopuheiden mukaan laskenut, ja tällä hetkellä Budapestin parhaan hampurilaisen saisi Andrassy utilla sijaitsevasta Ring Cafésta. Tiedä häntä, koska en kokeillut. Burger Kingit ja mäkkäritkin houkuttivat, mutta ruuan osalta jätin ne aivan omaan arvoonsa.
Sen sijaan yksihän mua tälle reissulle eniten kuumotelluimmista seteistä liittyi Hummus Bariin. Paikka, joka vei täysin sydämeni viime kesän reissulla, oli yksi niistä neljästä pääsyystä matkustaa. Yksi oli tietysti itse Budapest kaupunkina, toinen sen baarit, sitten kissakahvila ja lopulta myöskin Hummus Bar.
Kävinkin jälleen syömässä niissä kahteen otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla olin niin innoissani ja nälissäni, että unohdin ottaa kuvan järkkärillä. Instagramiin tuokin falafel ja hummusannos tuli kuitenkin taltioitua. Toisella kertaa söin lammaskebabin laffaleipään käärittynä, ja kun vielä tilasin todellisen guilty pleasuren, eli ranskalaiset hummusdipillä, kokemus oli täydellinen. Hummusta tuli yhtenä iltana haettua myös ruokakaupasta dippailtavaksi. Kuten viime vuonna totesin, ravintolan hinnat ovat erittäin kohtuulliset ja nytkin molemmilla kerroilla annokseni tulivat maksamaan palvelumaksuineen ja juomineen kuuden ja puolen ja seitsemän ja puolen euron välistä. Toisella kerralla valitsin oluen, toisella heidän itse tekemänsä sitruunalimonadinsa.
Yhtenä päivänä kävin kokeilemassa Szeráj Török Étteremissä kebabannoksen, jonka Peter oli maininnut Budapestin parhaaksi. Tosin ei hänkään luvannut, että Unkarista kunnollista kebabia saisi, mutta kuitenkin parhaasta sieltä saatavasta oli kyse. Mielestäni esitys oli varsin kelvollinen. Ravintolasta olisi saanut valita vaikka minkälaisia lisukkeita annokselle, mutta itse valitsin turvallisen riisin. Annos oli perushyvä, ja erittäin täyttävä, mutta ei kieltämättä aivan pärjännyt edes Tampereen parhaille, Saksan reissulla syömästäni puhumattakaan.
Kävin myös testaamassa Budapestin tiettävästi ainoan raakaruokapaikan, Mannaturalin. Kyseessä oli tosin enemmän vain vegaaniseen ruokaan keskittynyt ravintola, kuin täysiverinen raakaravintola, joten Vilnan Raw 42'n tätä ei voi verrata. Valitsin maisteluannoksen, johon tuli hieman kaikkea ravintolan listalta. Ruoka oli parhaimmillaan todella loistavaa, ja etenkin jälleen varsin edullista. Ja kun jälkiruokatarjouksena oli vielä kaksi raakakakkua yhden hinnalla, niin pitihän sitäkin yrittää. Tulin tuosta niin täyteen, että en edes jaksanut suklaakakkua syödä enää kokonaan :) Kaiken kaikkiaan hintaa pääruualle ja kahdelle kakulle tuli siis n. 7,5€.
En edes muista enää, mitä kaikkea lautasellani muuta oli, mutta ainakin kurpitsat, kaalit ja siemenet näyttelivät isoa osaa annoksissa. Jälkiruokana oli tosiaan suklaa-luumukakku, sekä kookos-suklaakakku, jonka tarkoitus oli muistuttaa hieman Bountyn makua. Jälkimmäinen upposikin paremmin, mutta suurin syy kakun lautaselle jäämiseen oli yksinkertaisesti vain se, että tulin näistä niin täyteen.
Ja kun Unkarissa oli joka päivä kunnon helle, ei ruokaa tullut kovin paljon edes syötyä. Sen sijaan McDonaldsista ja Starbucksista hain frappeja tai pirtelöitä useammankin kerran, samoin kaupasta tuli ostettua ginger alea.
Ruuasta päästäänkin kätevästi aasinsiltaa siihen tosiasiaan, että huomenna alkavat Tampereella kaksipäiväiset Tampere Food Festit, joita jo ohimennen mainostinkin raakakakkukurssipostauksen yhteydessä pari viikkoa sitten. Tapahtuma on osa Kukkaisviikkojen avajaisia, ja tarjolla on todella kiinnostavia katuruokakojuja myymässä omia erikoisuuksiaan. Tiedän ainakin missä syön viikonlopun molempina päivinä! :) Lisäksi molempina päivinä on musiikillista oheistoimintaa torin lähellä, lauantaina Tampere Puistoreggae ja sunnuntaina Kuilu Open Air 2. Etenkin Puistoreggae oli viime vuonna todella jees!
Tänään sen sijaan Hukkatilan Takaterassilla Finlaysonilla pääsee kuuntelemaan maailmanmusiikkia, kun terassin valtaavat muusikot ja deejiit illaksi. Terassilta kuuluu maailma -tapahtuma alkaa klo 16.
Ekassa reissupostauksessa kerroinkin jo, miten söin Corvintetőssä hampurilaisen ja ranskalaiset, ja vaikka mua kuinka olis houkuttanu syödä burgereita enemmänkin, pitäydyin niistä tällä reissulla noin muuten. Peter suositteli mulle pari vuotta sitten Manga Cowboy nimistä paikkaa, joka sijaitsee Raday utcalla, ja itse pidinkin kyseisen paikan burgeria silloin loistavana. Sen taso kuitenkin on kuulopuheiden mukaan laskenut, ja tällä hetkellä Budapestin parhaan hampurilaisen saisi Andrassy utilla sijaitsevasta Ring Cafésta. Tiedä häntä, koska en kokeillut. Burger Kingit ja mäkkäritkin houkuttivat, mutta ruuan osalta jätin ne aivan omaan arvoonsa.
Sen sijaan yksihän mua tälle reissulle eniten kuumotelluimmista seteistä liittyi Hummus Bariin. Paikka, joka vei täysin sydämeni viime kesän reissulla, oli yksi niistä neljästä pääsyystä matkustaa. Yksi oli tietysti itse Budapest kaupunkina, toinen sen baarit, sitten kissakahvila ja lopulta myöskin Hummus Bar.
Kävinkin jälleen syömässä niissä kahteen otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla olin niin innoissani ja nälissäni, että unohdin ottaa kuvan järkkärillä. Instagramiin tuokin falafel ja hummusannos tuli kuitenkin taltioitua. Toisella kertaa söin lammaskebabin laffaleipään käärittynä, ja kun vielä tilasin todellisen guilty pleasuren, eli ranskalaiset hummusdipillä, kokemus oli täydellinen. Hummusta tuli yhtenä iltana haettua myös ruokakaupasta dippailtavaksi. Kuten viime vuonna totesin, ravintolan hinnat ovat erittäin kohtuulliset ja nytkin molemmilla kerroilla annokseni tulivat maksamaan palvelumaksuineen ja juomineen kuuden ja puolen ja seitsemän ja puolen euron välistä. Toisella kerralla valitsin oluen, toisella heidän itse tekemänsä sitruunalimonadinsa.
Yhtenä päivänä kävin kokeilemassa Szeráj Török Étteremissä kebabannoksen, jonka Peter oli maininnut Budapestin parhaaksi. Tosin ei hänkään luvannut, että Unkarista kunnollista kebabia saisi, mutta kuitenkin parhaasta sieltä saatavasta oli kyse. Mielestäni esitys oli varsin kelvollinen. Ravintolasta olisi saanut valita vaikka minkälaisia lisukkeita annokselle, mutta itse valitsin turvallisen riisin. Annos oli perushyvä, ja erittäin täyttävä, mutta ei kieltämättä aivan pärjännyt edes Tampereen parhaille, Saksan reissulla syömästäni puhumattakaan.
Kävin myös testaamassa Budapestin tiettävästi ainoan raakaruokapaikan, Mannaturalin. Kyseessä oli tosin enemmän vain vegaaniseen ruokaan keskittynyt ravintola, kuin täysiverinen raakaravintola, joten Vilnan Raw 42'n tätä ei voi verrata. Valitsin maisteluannoksen, johon tuli hieman kaikkea ravintolan listalta. Ruoka oli parhaimmillaan todella loistavaa, ja etenkin jälleen varsin edullista. Ja kun jälkiruokatarjouksena oli vielä kaksi raakakakkua yhden hinnalla, niin pitihän sitäkin yrittää. Tulin tuosta niin täyteen, että en edes jaksanut suklaakakkua syödä enää kokonaan :) Kaiken kaikkiaan hintaa pääruualle ja kahdelle kakulle tuli siis n. 7,5€.
En edes muista enää, mitä kaikkea lautasellani muuta oli, mutta ainakin kurpitsat, kaalit ja siemenet näyttelivät isoa osaa annoksissa. Jälkiruokana oli tosiaan suklaa-luumukakku, sekä kookos-suklaakakku, jonka tarkoitus oli muistuttaa hieman Bountyn makua. Jälkimmäinen upposikin paremmin, mutta suurin syy kakun lautaselle jäämiseen oli yksinkertaisesti vain se, että tulin näistä niin täyteen.
Ja kun Unkarissa oli joka päivä kunnon helle, ei ruokaa tullut kovin paljon edes syötyä. Sen sijaan McDonaldsista ja Starbucksista hain frappeja tai pirtelöitä useammankin kerran, samoin kaupasta tuli ostettua ginger alea.
Ruuasta päästäänkin kätevästi aasinsiltaa siihen tosiasiaan, että huomenna alkavat Tampereella kaksipäiväiset Tampere Food Festit, joita jo ohimennen mainostinkin raakakakkukurssipostauksen yhteydessä pari viikkoa sitten. Tapahtuma on osa Kukkaisviikkojen avajaisia, ja tarjolla on todella kiinnostavia katuruokakojuja myymässä omia erikoisuuksiaan. Tiedän ainakin missä syön viikonlopun molempina päivinä! :) Lisäksi molempina päivinä on musiikillista oheistoimintaa torin lähellä, lauantaina Tampere Puistoreggae ja sunnuntaina Kuilu Open Air 2. Etenkin Puistoreggae oli viime vuonna todella jees!
Tänään sen sijaan Hukkatilan Takaterassilla Finlaysonilla pääsee kuuntelemaan maailmanmusiikkia, kun terassin valtaavat muusikot ja deejiit illaksi. Terassilta kuuluu maailma -tapahtuma alkaa klo 16.
tiistai 22. heinäkuuta 2014
Budapestin kattojen yllä
Pääasiassa kelit olivat reissussa mahtavia, mutta parina päivänä hieman epävakaat, joskin todella lämpimät ja kauempana jyrisi ukkonenkin. Yhtenäkään päivänä en kastunut juurikaan, sade oli ulkona liikkuessani lähinnä tihkua. Tosin juuri jalkapallon mm-kisojen finaalien aikaan keli oli hieman sateinen, joten alkuperäinen tarkoitukseni käydä katsomassa myös Saksan ja Argentiinan mittelö Corvintetőn kattoterassilla kuihtui siihen.
Koska siitä on muodostunut itselle todella mieluinen paikka, kävin siellä kuitenkin vielä toisenkin kerran, päiväaikaan, jolloin nämä muutamat kuvatkin on otettu. Maistoin siellä nyt myöskin palinkaa, unkarilaista hedelmäbrandyä. Vaikka tämä oli jo kolmas kertani Unkarissa, oli tuo jäänyt aiemmilla kerroilla kokematta.
Corvintető on ehdottomasti paikka, jossa viihtyy silloin, kun siellä on joko musiikkia tai tämän kertaisessa tapauksessa futista screenillä. Myös ruoka oli parempaa mitä odotin, ja vaikka toisella kerralla käydessäni mitään näistä ei ollut, kävi maisemien katselu, ja edullisen oluen juonti palinkan ohella ihan viihteestä. Hauskempi sinne olisi ehdottomasti kuitenkin mennä porukalla, aika paljon asiakkaina tuntuu nimenomaan olevan englantia puhuvia reppureissuporukoita. Erikoiseksi paikan tekevät sen aukioloajat. Se aukeaa vasta illalla klo 18 ja on auki aamukuuteen saakka. Ehdottomasti siis bilettäjien paikka, mikäli terassilla ei musiikki soi, niin yön tullessa kerrosta alempana olevassa yökerhossa, josta oli kuvia viime vuoden postauksessa, se ainakin soi. Täältä löytää Budapestissä esiintyessään monet Euroopan kuuluisimmista deejiistä ja konemusa-artisteista.
Toinen kiinnostava terassi, täysin lungiin hengailuun ja chillailuun keskittynyt Gozsdu Sky Terrace sijaitsee keskellä seitsemännen alueen vilkkainta baarikeskittymää Gozsdu-udvaria, josta myös kirjoitin viime kesänä.
Tämän alueen kuppilat eivät ole rauniobaareja, vaan kyseessä on perinteisempi baarikeskittymä, kuitenkin sisältäen villin määrän erilaisia ruokapaikkoja, terasseja ja pubeja. Välistä menevä sisäkäytävä halkaisee vielä tämän korttelin poikki, ja suurin osa ravintoloista sijaitseekin juuri sen varrella. Myös katolla sijaitseva terassi on siistimmästä päästä käymistäni baareista, ja tunnelma valkoisella aurinkovarjoin katetulla terassilla lähes seesteinen loungemusiikin soidessa hiljaisesti taustalla. Samaan aikaan kun Budapestin porottava aurinko paahtoi ulkopuolella, minä join raikkaita juomia tosin siinä vaiheessa Budapestin tyyreimpään hintaan. Tunnelma oli kuin jossakin aurinkorannalla, nyt vain miljoonakaupungin katolla.
Täällä maistoin jonkin mikropanimon valmistamaa olutta, ja tuopin hinta oli 790 ft (2,70€). Ei siis edelleenkään Suomen mittapuulla kovin kallista, mutta Unkarin mittarilla kyllä. Tässä ympäristössä sekin oli kuitenkin täysin hintansa väärti, ja vietinkin katolla hieman pidempään aikaa. Myös kuvassa näkyvä vadelmalimonadi oli parasta koskaan juomaani. Baarimikko teki sen samaan tapaan kuin drinkitkin, murskaamalla ensin limeä jäiden joukkoon, kaatamalla sekaan vadelmasiirappia ja lisäämällä lopuksi soodavettä. Uskon, että paikan päältä saa vastaavan juoman alkoholillisena, ainakin pyytämällä. Oi mitä herkkua! Myös limsan hinta oli sama, mitä oluen.
Gozsdu Sky Terracen löytäminen vaati hieman seikkailijaa minussa, sen verran erikoinen sinne vievä kulkureitti on. Virallinen osoite on nimittäin Holló utca 6, mutta todellinen sisäänkäynti sijaitsee keskellä korttelia tuon edellämainitun Gozsdu Passagen kautta. Kyllä sinne Holló utcaltakin sisäkautta kuitenkin pääsee. Opasteena toimi ainoastaan parkkihallin oveen printattu A4, jossa luki terassin nimi. Rappukäytävästä hissillä parkkitalon ylimpään kerrokseen, hallin läpi ja sieltä portaat katolle :)
Kaikkein parhaat näköalat Budapestin ylle tarjoaa kuitenkin 360 Bar osoitteessa Andrassy Ut 39. Kyseinen katu on yksi suurimmista poikkikaduista Pestin keskustassa, ja määrittääkin seitsemännen kaupunginosan rajaa. Sen alla kulkee myös historiallinen Euroopan vanhin metrolinja M1. Metrolla ja raitiovaunulla lähin pysäkki tätä baaria on Oktogon. Andrassy Ut vie myös kuuluisalle Sankarten aukiolle, Hősök térelle.
Toisin kuin Gozsdu Sky Terracelta, joka oli enemmänkin kuin salainen piilopaikka keskustan ytimessä, tältä terassilta, kuten kuvista näkyy, on huimat näkymät joka suuntaan. 360 Barissa on taas hieman rauniobaarin omaisia elementtejä, joka näkyy lähinnä pöydissä ja tuoleissa. Samoin erilaiset istutukset ja koristeet antavat tälle paikalle omanlaisensa leiman. Ainoastaan rauniobaareista tämän paikan erottaa se, että täällä on myös jonkin verran designkalusteita, ja pöytiin tarjoilu. Aika yllättäen tämä baari ei kuitenkaan ole palvelumaksujenkaan kanssa sieltä kalleimmasta päästä, vaan kahdelle oluelle tuli tippeineen hintaa n. 1600 ft (5,50€).
Kävin täällä Peterin kanssa, joka oli sopivasti jälleen käymässä Unkarissa samaan aikaan. Kyseessä on siis sama jannu, kenen luona vasta kävin Kölnissä. Satuimme paikan päälle erikoiseen aikaan, sillä jonkun tovin terassilla istuttuamme, pienen matkan päässä syttyi kerrostalon katolla tulipalo, joka levisi räjähdysmäisesti, ja lopulta koko katto oli liekkimeren vallassa. Kyseinen tulipalo syttyi myöskin Andrassy Utin varrella sijaitsevassa kerrostalossa, jonka kattoa oltiin remontoimassa. Hotellini virkailija osasi seuraavana päivänä kertoa, että ilmeisesti ihmisvahingoilta vältyttiin, mutta talon koko ylin kerros kattoa myöten tuhoutui täydellisesti.
Koska siitä on muodostunut itselle todella mieluinen paikka, kävin siellä kuitenkin vielä toisenkin kerran, päiväaikaan, jolloin nämä muutamat kuvatkin on otettu. Maistoin siellä nyt myöskin palinkaa, unkarilaista hedelmäbrandyä. Vaikka tämä oli jo kolmas kertani Unkarissa, oli tuo jäänyt aiemmilla kerroilla kokematta.
Corvintető on ehdottomasti paikka, jossa viihtyy silloin, kun siellä on joko musiikkia tai tämän kertaisessa tapauksessa futista screenillä. Myös ruoka oli parempaa mitä odotin, ja vaikka toisella kerralla käydessäni mitään näistä ei ollut, kävi maisemien katselu, ja edullisen oluen juonti palinkan ohella ihan viihteestä. Hauskempi sinne olisi ehdottomasti kuitenkin mennä porukalla, aika paljon asiakkaina tuntuu nimenomaan olevan englantia puhuvia reppureissuporukoita. Erikoiseksi paikan tekevät sen aukioloajat. Se aukeaa vasta illalla klo 18 ja on auki aamukuuteen saakka. Ehdottomasti siis bilettäjien paikka, mikäli terassilla ei musiikki soi, niin yön tullessa kerrosta alempana olevassa yökerhossa, josta oli kuvia viime vuoden postauksessa, se ainakin soi. Täältä löytää Budapestissä esiintyessään monet Euroopan kuuluisimmista deejiistä ja konemusa-artisteista.
Toinen kiinnostava terassi, täysin lungiin hengailuun ja chillailuun keskittynyt Gozsdu Sky Terrace sijaitsee keskellä seitsemännen alueen vilkkainta baarikeskittymää Gozsdu-udvaria, josta myös kirjoitin viime kesänä.
Tämän alueen kuppilat eivät ole rauniobaareja, vaan kyseessä on perinteisempi baarikeskittymä, kuitenkin sisältäen villin määrän erilaisia ruokapaikkoja, terasseja ja pubeja. Välistä menevä sisäkäytävä halkaisee vielä tämän korttelin poikki, ja suurin osa ravintoloista sijaitseekin juuri sen varrella. Myös katolla sijaitseva terassi on siistimmästä päästä käymistäni baareista, ja tunnelma valkoisella aurinkovarjoin katetulla terassilla lähes seesteinen loungemusiikin soidessa hiljaisesti taustalla. Samaan aikaan kun Budapestin porottava aurinko paahtoi ulkopuolella, minä join raikkaita juomia tosin siinä vaiheessa Budapestin tyyreimpään hintaan. Tunnelma oli kuin jossakin aurinkorannalla, nyt vain miljoonakaupungin katolla.
Täällä maistoin jonkin mikropanimon valmistamaa olutta, ja tuopin hinta oli 790 ft (2,70€). Ei siis edelleenkään Suomen mittapuulla kovin kallista, mutta Unkarin mittarilla kyllä. Tässä ympäristössä sekin oli kuitenkin täysin hintansa väärti, ja vietinkin katolla hieman pidempään aikaa. Myös kuvassa näkyvä vadelmalimonadi oli parasta koskaan juomaani. Baarimikko teki sen samaan tapaan kuin drinkitkin, murskaamalla ensin limeä jäiden joukkoon, kaatamalla sekaan vadelmasiirappia ja lisäämällä lopuksi soodavettä. Uskon, että paikan päältä saa vastaavan juoman alkoholillisena, ainakin pyytämällä. Oi mitä herkkua! Myös limsan hinta oli sama, mitä oluen.
Gozsdu Sky Terracen löytäminen vaati hieman seikkailijaa minussa, sen verran erikoinen sinne vievä kulkureitti on. Virallinen osoite on nimittäin Holló utca 6, mutta todellinen sisäänkäynti sijaitsee keskellä korttelia tuon edellämainitun Gozsdu Passagen kautta. Kyllä sinne Holló utcaltakin sisäkautta kuitenkin pääsee. Opasteena toimi ainoastaan parkkihallin oveen printattu A4, jossa luki terassin nimi. Rappukäytävästä hissillä parkkitalon ylimpään kerrokseen, hallin läpi ja sieltä portaat katolle :)
Kaikkein parhaat näköalat Budapestin ylle tarjoaa kuitenkin 360 Bar osoitteessa Andrassy Ut 39. Kyseinen katu on yksi suurimmista poikkikaduista Pestin keskustassa, ja määrittääkin seitsemännen kaupunginosan rajaa. Sen alla kulkee myös historiallinen Euroopan vanhin metrolinja M1. Metrolla ja raitiovaunulla lähin pysäkki tätä baaria on Oktogon. Andrassy Ut vie myös kuuluisalle Sankarten aukiolle, Hősök térelle.
Toisin kuin Gozsdu Sky Terracelta, joka oli enemmänkin kuin salainen piilopaikka keskustan ytimessä, tältä terassilta, kuten kuvista näkyy, on huimat näkymät joka suuntaan. 360 Barissa on taas hieman rauniobaarin omaisia elementtejä, joka näkyy lähinnä pöydissä ja tuoleissa. Samoin erilaiset istutukset ja koristeet antavat tälle paikalle omanlaisensa leiman. Ainoastaan rauniobaareista tämän paikan erottaa se, että täällä on myös jonkin verran designkalusteita, ja pöytiin tarjoilu. Aika yllättäen tämä baari ei kuitenkaan ole palvelumaksujenkaan kanssa sieltä kalleimmasta päästä, vaan kahdelle oluelle tuli tippeineen hintaa n. 1600 ft (5,50€).
Kävin täällä Peterin kanssa, joka oli sopivasti jälleen käymässä Unkarissa samaan aikaan. Kyseessä on siis sama jannu, kenen luona vasta kävin Kölnissä. Satuimme paikan päälle erikoiseen aikaan, sillä jonkun tovin terassilla istuttuamme, pienen matkan päässä syttyi kerrostalon katolla tulipalo, joka levisi räjähdysmäisesti, ja lopulta koko katto oli liekkimeren vallassa. Kyseinen tulipalo syttyi myöskin Andrassy Utin varrella sijaitsevassa kerrostalossa, jonka kattoa oltiin remontoimassa. Hotellini virkailija osasi seuraavana päivänä kertoa, että ilmeisesti ihmisvahingoilta vältyttiin, mutta talon koko ylin kerros kattoa myöten tuhoutui täydellisesti.
lauantai 19. heinäkuuta 2014
My ruined life
Pysytään edelleen otsikkojen osalta ulkomaan kielissä :) Yksi suurin mua Budapestiin vetäneistä syistä viime vuoden jälkeen oli päästä jatkamaan ns. rauniobaarien ja kattoterassien koluamista. Tietenkin vanhoista tutuista piti Szimplassa, Vittulassa ja Corvintetőssä käydä, jälkimmäisessä jopa kahdesti, mutta pääasiassa halusin laajentaa vielä kokemuksia kaupungin villistä tarjonnasta mitä näihin paikkoihin tulee.
Hienoa Budapestissä tästä hommasta tekee erittäin kohtuullisten hintojen lisäksi se, että etenkin seitsemännessä kaupunginosassa näitä paikkoja on melkeinpä yksi joka korttelissa, ellei useampiakin. Vaihtoehtoja siis löytyy, ja tietysti on niitä aivan huippumestoja, joiden takana on enemmän ajatusta, kuin hieman vähemmälläkin vaivalla pystettyjä. Samanlaista pubikulttuuria en missään muualla ole kuullut olevan, vaikka Berliinissä käymättömänä oletankin sieltä hieman vastaavanlaista hommaa löytyvän. Toisaalta tilanne on myös tunnustettu jo useammassakin yhteydessä ja esimerkiksi Business Insider teki Budapestin hipsterstatuksesta viraalin viime vuoden lopulla tämän videon perusteella. Itse kerroin rauniopubien taustasta hieman enemmän viime vuonna tässä postauksessani.
Jo viime vuonna tarkoitus oli käydä tsekkaamassa Anker't, mutta tuolloin ohi mennessämme se oli vielä kiinni, samoin kuin Instant. Jälkimmäinen ei lyhyen visiitin peruteella kuitenkaan ansaitse tässä blogissa erityisempää mainintaa, oltuaan loppujen lopuksi aivan eri maailmaa (ja myös seitsemännen alueen ulkopuolella), mitä nämä aidot ja rosoisemmat paikat, joihin olen niin mieltynyt. Aivan kaikissa ei tietysti vieläkään ehtinyt käydä, koska aika oli jälleen rajallinen, ja matkalle oli niin monta muutakin tavoitetta.
Näiden edellä mainittujen lisäksi kuitenkin mm. Füge Udvarissa ja Fogaskertissä tuli käytyä, sillä juuri jälkimmäisen paras tila, sisällä oleva baari Fogashaz on avoinna ainoastaan perjantaisin ja lauantaisin. Jos Budapestiin lähtee rauniobaareja käymään läpi, kannattaa ainakin jossakin määrin painaa ne itselle kaikkein kiinnostavimpien paikkojen aukioloajat mieleen. Mutta ei tässä kaupungissa joudu pettymään, jos yksi paikka on suljettuna. Sitä on sattunut jo molempina kesinä, ja aina olen löytänyt itseni toisesta viihtyisästä paikasta.
Kuitenkin uusista tuttavuuksista nimenomaan Anker't veti parhaat pisteet kotiin. Kyseessä on vanhoihin tehtaanraunioihin perustettu baari, joka vaikuttaa todella siltä, että paikka olisi juuri ja juuri pelastettu vääjäämättömältä purkutuomiolta. Anker'tilla on eri sijainnilla lähellä päämetroasemaa myös erikseen oma Anker Klub, joka ei tosin kesäaikaan ole auki. Huhujen mukaan sieltä saa myös erittäin hyvää ruokaa.
Silti vieläkin jäi monia paikkoja näkemättä, näitä baareja kun todella on niin paljon. Jospa tuonne taas palaan jossain vaiheessa, vaikka juuri nyt Budapestinnälkäni on onneksi hetkeksi taltutettu :)
Myös kattoterassien osalta olen aiemmin kirjoittanut vain tuosta Corvintetőstä, mutta vaikka niitäkin on kaupungissa useita, niin kuitenkin vähemmän, mitä rauniopubeja. Parissa omasta mielestäni kiinnostavimmassa tuli nytkin poikettua, mutta teen niistä vielä oman postauksensa.
Hienoa Budapestissä tästä hommasta tekee erittäin kohtuullisten hintojen lisäksi se, että etenkin seitsemännessä kaupunginosassa näitä paikkoja on melkeinpä yksi joka korttelissa, ellei useampiakin. Vaihtoehtoja siis löytyy, ja tietysti on niitä aivan huippumestoja, joiden takana on enemmän ajatusta, kuin hieman vähemmälläkin vaivalla pystettyjä. Samanlaista pubikulttuuria en missään muualla ole kuullut olevan, vaikka Berliinissä käymättömänä oletankin sieltä hieman vastaavanlaista hommaa löytyvän. Toisaalta tilanne on myös tunnustettu jo useammassakin yhteydessä ja esimerkiksi Business Insider teki Budapestin hipsterstatuksesta viraalin viime vuoden lopulla tämän videon perusteella. Itse kerroin rauniopubien taustasta hieman enemmän viime vuonna tässä postauksessani.
Jo viime vuonna tarkoitus oli käydä tsekkaamassa Anker't, mutta tuolloin ohi mennessämme se oli vielä kiinni, samoin kuin Instant. Jälkimmäinen ei lyhyen visiitin peruteella kuitenkaan ansaitse tässä blogissa erityisempää mainintaa, oltuaan loppujen lopuksi aivan eri maailmaa (ja myös seitsemännen alueen ulkopuolella), mitä nämä aidot ja rosoisemmat paikat, joihin olen niin mieltynyt. Aivan kaikissa ei tietysti vieläkään ehtinyt käydä, koska aika oli jälleen rajallinen, ja matkalle oli niin monta muutakin tavoitetta.
Näiden edellä mainittujen lisäksi kuitenkin mm. Füge Udvarissa ja Fogaskertissä tuli käytyä, sillä juuri jälkimmäisen paras tila, sisällä oleva baari Fogashaz on avoinna ainoastaan perjantaisin ja lauantaisin. Jos Budapestiin lähtee rauniobaareja käymään läpi, kannattaa ainakin jossakin määrin painaa ne itselle kaikkein kiinnostavimpien paikkojen aukioloajat mieleen. Mutta ei tässä kaupungissa joudu pettymään, jos yksi paikka on suljettuna. Sitä on sattunut jo molempina kesinä, ja aina olen löytänyt itseni toisesta viihtyisästä paikasta.
Kuitenkin uusista tuttavuuksista nimenomaan Anker't veti parhaat pisteet kotiin. Kyseessä on vanhoihin tehtaanraunioihin perustettu baari, joka vaikuttaa todella siltä, että paikka olisi juuri ja juuri pelastettu vääjäämättömältä purkutuomiolta. Anker'tilla on eri sijainnilla lähellä päämetroasemaa myös erikseen oma Anker Klub, joka ei tosin kesäaikaan ole auki. Huhujen mukaan sieltä saa myös erittäin hyvää ruokaa.
Silti vieläkin jäi monia paikkoja näkemättä, näitä baareja kun todella on niin paljon. Jospa tuonne taas palaan jossain vaiheessa, vaikka juuri nyt Budapestinnälkäni on onneksi hetkeksi taltutettu :)
Myös kattoterassien osalta olen aiemmin kirjoittanut vain tuosta Corvintetőstä, mutta vaikka niitäkin on kaupungissa useita, niin kuitenkin vähemmän, mitä rauniopubeja. Parissa omasta mielestäni kiinnostavimmassa tuli nytkin poikettua, mutta teen niistä vielä oman postauksensa.
torstai 17. heinäkuuta 2014
Ensimmäinen ilta Budapestissä
Budapestistä on palattu ja matka alkoi ihan mukavasti, vaikka ensi kertaa vaihtolennolla lennettyäni kentillä odottelua olikin melkoisesti. Onneksi wlan toimi siellä hyvin, ja aika kului leppoisasti. Myös lento Finnairilla oli huomattavasti miellyttävämpää, mitä normaalisti joudun Ryanairilla kokemaan. Eniten arvostin samaan hintaan kuuluvaa ruumaan menevää laukkua, koneessa tarjoiltuja kevyttä lounasta ja iltapalaa, sekä jalkatilaa.
Ihan ilman kommelluksia menomatka ei silti mennyt, sillä molemmat lennot olivat myöhässä. Budapestissä oltiin vajaa puoli tuntia aikataulusta jäljessä. Olin ajatellut myös vaihtaa nokkelana poikana forintit tällä kertaa vasta perillä, sillä ajattelin säästäväni siinä olennaisesti Forexiin verrattuna, jossa yleensä valuuttaa vaihdan.
0% komissiota mainostava valuutanvaihtopiste tosin meinasi suorittaa laillisen ryöstön, ja melkein kauhistuin ääneen, kun sama summa jota olisin vaihtanut Suomessa 240 eurolla, olisikin maksanut kentällä 287 euroa. Aivan järkyttävä vedätys, ja miten moni turisti siihen haksahtaakaan. Itse kiitin ystävällisesti ja nostin rahat pankkiautomaatilta. Tämä varoituksen sanana ensimmäistä kertaa Budapestiin matkaaville, älkää vaihtako rahaa kentällä! No, samoihin hintoihin tulee jopa luottokortilla nostaa se raha ulkomailla, kuin mitä Forexin kurssit tarjoaisivat, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
Säästin myös helposti lähemmäs 60 euroa, kun valitsin jo viime vuonna mainostamani bussi- ja metroyhteyden taksin tai shuttlebussin asemesta. Erityisen iso säästö tällä reissulla tuli julkisen liikenteen viikkolipusta, jolle tuli hintaa vain reilu 16 euroa, ja joka mahdollisti täysin rajattoman liikkumisen niin metroilla, ratikoilla, busseilla kuin hammasratasradallakin. Näitä kaikkia myös käytin, ja lipusta oli todella suuri hyöty.
Matka keskustaan kentältä ei tosin sekään mennyt yhtä jouhevasti, mitä aiemmin, sillä vaihto Kőbánya-Kispestissä metroon ei menomatkalla onnistunutkaan. Juuri heinäkuun ajan raiteita huolletaan viikonloppuisin perjantai-illasta sunnuntain viimeiseen vuoroon saakka. Niinpä sain vielä vaihtaa kertaalleen bussia, hypätä loppupätkäksi metroon ja tietysti vielä toiseen metroon päästäkseni hotellille. Paluumatkalla linja ajoi jo koko reitin yhtä kyytiä, mutta jopa silloin matka lentokentälle kesti pidempään, mitä vuotta aiemmin. Budapestiin budjettimatkalle lähdettäessä kannattaa siis varata vähintään tunti aikaa kentälle menemiseen.
Loppujen lopuksi kello oli jo melkein yhdeksän päästyäni mestoille, joten ensimmäinen ilta jäi lyhyehköksi. Mutta hotelli oli todellakin upea! Paikan nimi on muuten Soho Boutique Hotel, jos joku siitä nyt kiinnostuu. Myös huone oli melkoista luksusta pienestä koostaan huolimatta. Oli lähes uskomatonta, miten halvalla siinä majoituin. Etenkin yksin matkustavalle, tai vähän huoneessa aikaa viettävälle tämä hotelli on todella kompakti ja passeli vaihtoehto. Myös aamiainen oli erittäin hyvä ja siinä oli päivittäin pientä vaihtelua. Toisaalta Budapestissä riittää niin paljon ravintoloita, että söin melko vähän jokaisena aamuna, jotta jaksaisin vielä syödä lounastakin :)
Ennen kuin pääsin lauantaina lähtemään liikkeelle, kello oli jo lähes kymmenen, joten päätin valita suunnaksi tutun ja turvallisen, takuuvarmasti mahtavan paikan Corvintetőn, jonka siis löysin ensi kertaa viime kesänä. Hotellin sijainti oli sikälikin ideaalinen, että kyseiselle kattoterassille oli matkaa vain kaksi korttelia.
Lauantaina pelattiin myös jalkapallon mm-kisojen pronssiottelu, mutta olin ajatellut säästää paukut sunnuntain finaaliin. Suunnitelma kuitenkn muuttui, sillä Corvintetőssä olikin jättiscreeni katolla. Ja koska olin paikalla sopivasti juuri pelin alkuun (Unkarin ajassa peli alkoi kymmeneltä), jäin sen tietenkin katsomaan. Kun paikallinen Soproni on hanassa vieläpä reilusti alle 1,5 euroa vähän huonommallakin kurssilla, tämä vain käy. Söin siellä myös oikein herkullisen juustohampurilaisen ja ranskalaiset, jotka nekään eivät maksaneet yhteensä kuin n. 5 euroa. Pelin jälkeen ja muutamaa tuoppia myöhemmin hipsin takaisin hotellille nukkumaan.
Ja mahtavaa, että Saksa voitti mestaruuden! Tälläisenä juurettomana, suurten jalkapallokisojen katsojana kannatin tänä vuonna Saksan joukkuetta heti ensimmäisestä Portugal-pelistä lähtien, joka käytiin Kölnin reissulla katsomassa baarissa. Näitä Budapestin postauksia on sitten tulossa lähipäivinä useampia, kuten ennakkoon jo mainitsin, joten toivottavasti mielenkiintoa riittää lukemiseen :)
Tammerfestitkin alkoivat eilen, mutta mitään erityisen kiinnostavaa siellä ei ole tänäkään vuonna mulle. Ainoastaan juuri tänään olisi festien ainoa keikka mitä voisin mennä katsomaan. Klubilla ovat nimittäin yhtä aikaa Antero Lindgren sekä 22-Pistepirkko. Olin tosiaan kotonakin vasta viime yönä puoli kahden aikaan, enkä ole vielä ehtinyt miettiä tämän illan suunnitelmia sen tarkemmin.
Ihan ilman kommelluksia menomatka ei silti mennyt, sillä molemmat lennot olivat myöhässä. Budapestissä oltiin vajaa puoli tuntia aikataulusta jäljessä. Olin ajatellut myös vaihtaa nokkelana poikana forintit tällä kertaa vasta perillä, sillä ajattelin säästäväni siinä olennaisesti Forexiin verrattuna, jossa yleensä valuuttaa vaihdan.
0% komissiota mainostava valuutanvaihtopiste tosin meinasi suorittaa laillisen ryöstön, ja melkein kauhistuin ääneen, kun sama summa jota olisin vaihtanut Suomessa 240 eurolla, olisikin maksanut kentällä 287 euroa. Aivan järkyttävä vedätys, ja miten moni turisti siihen haksahtaakaan. Itse kiitin ystävällisesti ja nostin rahat pankkiautomaatilta. Tämä varoituksen sanana ensimmäistä kertaa Budapestiin matkaaville, älkää vaihtako rahaa kentällä! No, samoihin hintoihin tulee jopa luottokortilla nostaa se raha ulkomailla, kuin mitä Forexin kurssit tarjoaisivat, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
Säästin myös helposti lähemmäs 60 euroa, kun valitsin jo viime vuonna mainostamani bussi- ja metroyhteyden taksin tai shuttlebussin asemesta. Erityisen iso säästö tällä reissulla tuli julkisen liikenteen viikkolipusta, jolle tuli hintaa vain reilu 16 euroa, ja joka mahdollisti täysin rajattoman liikkumisen niin metroilla, ratikoilla, busseilla kuin hammasratasradallakin. Näitä kaikkia myös käytin, ja lipusta oli todella suuri hyöty.
Matka keskustaan kentältä ei tosin sekään mennyt yhtä jouhevasti, mitä aiemmin, sillä vaihto Kőbánya-Kispestissä metroon ei menomatkalla onnistunutkaan. Juuri heinäkuun ajan raiteita huolletaan viikonloppuisin perjantai-illasta sunnuntain viimeiseen vuoroon saakka. Niinpä sain vielä vaihtaa kertaalleen bussia, hypätä loppupätkäksi metroon ja tietysti vielä toiseen metroon päästäkseni hotellille. Paluumatkalla linja ajoi jo koko reitin yhtä kyytiä, mutta jopa silloin matka lentokentälle kesti pidempään, mitä vuotta aiemmin. Budapestiin budjettimatkalle lähdettäessä kannattaa siis varata vähintään tunti aikaa kentälle menemiseen.
Loppujen lopuksi kello oli jo melkein yhdeksän päästyäni mestoille, joten ensimmäinen ilta jäi lyhyehköksi. Mutta hotelli oli todellakin upea! Paikan nimi on muuten Soho Boutique Hotel, jos joku siitä nyt kiinnostuu. Myös huone oli melkoista luksusta pienestä koostaan huolimatta. Oli lähes uskomatonta, miten halvalla siinä majoituin. Etenkin yksin matkustavalle, tai vähän huoneessa aikaa viettävälle tämä hotelli on todella kompakti ja passeli vaihtoehto. Myös aamiainen oli erittäin hyvä ja siinä oli päivittäin pientä vaihtelua. Toisaalta Budapestissä riittää niin paljon ravintoloita, että söin melko vähän jokaisena aamuna, jotta jaksaisin vielä syödä lounastakin :)
Ennen kuin pääsin lauantaina lähtemään liikkeelle, kello oli jo lähes kymmenen, joten päätin valita suunnaksi tutun ja turvallisen, takuuvarmasti mahtavan paikan Corvintetőn, jonka siis löysin ensi kertaa viime kesänä. Hotellin sijainti oli sikälikin ideaalinen, että kyseiselle kattoterassille oli matkaa vain kaksi korttelia.
Lauantaina pelattiin myös jalkapallon mm-kisojen pronssiottelu, mutta olin ajatellut säästää paukut sunnuntain finaaliin. Suunnitelma kuitenkn muuttui, sillä Corvintetőssä olikin jättiscreeni katolla. Ja koska olin paikalla sopivasti juuri pelin alkuun (Unkarin ajassa peli alkoi kymmeneltä), jäin sen tietenkin katsomaan. Kun paikallinen Soproni on hanassa vieläpä reilusti alle 1,5 euroa vähän huonommallakin kurssilla, tämä vain käy. Söin siellä myös oikein herkullisen juustohampurilaisen ja ranskalaiset, jotka nekään eivät maksaneet yhteensä kuin n. 5 euroa. Pelin jälkeen ja muutamaa tuoppia myöhemmin hipsin takaisin hotellille nukkumaan.
Ja mahtavaa, että Saksa voitti mestaruuden! Tälläisenä juurettomana, suurten jalkapallokisojen katsojana kannatin tänä vuonna Saksan joukkuetta heti ensimmäisestä Portugal-pelistä lähtien, joka käytiin Kölnin reissulla katsomassa baarissa. Näitä Budapestin postauksia on sitten tulossa lähipäivinä useampia, kuten ennakkoon jo mainitsin, joten toivottavasti mielenkiintoa riittää lukemiseen :)
Tammerfestitkin alkoivat eilen, mutta mitään erityisen kiinnostavaa siellä ei ole tänäkään vuonna mulle. Ainoastaan juuri tänään olisi festien ainoa keikka mitä voisin mennä katsomaan. Klubilla ovat nimittäin yhtä aikaa Antero Lindgren sekä 22-Pistepirkko. Olin tosiaan kotonakin vasta viime yönä puoli kahden aikaan, enkä ole vielä ehtinyt miettiä tämän illan suunnitelmia sen tarkemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)