Väistämätön loppu

Bloginko? Vaikka viime aikoina olen pitkästä aikaa ollut kahden vaiheilla bloggaamisen mielekkyyden kanssa, ei siitä kuitenkaan ole kyse tällä kertaa :)

Kesällä Flow Festivalilla kaikkien aikojen keikan vetäneeltä Röyksoppilta ilmestyi nimittäin juuri viides albumi, jonka nimi on 'The Inevitable End'. Bändi kuvailee virallisessa tiedotteessaan, että kyseessä on ennemminkin kuuntelu- kuin tanssialbumi. Itselleni tämän lausunnon taustat eivät aivan täysin ole auenneet, sillä eihän Röyksopp ennenkään mitään perustanssimusiikkia joitakin yksittäisiä kappaleita lukuunottamatta ole ollut. Eikä tämä levy linjaltaan mitenkään erityisen paljon niistä poikkea. Itseasiassa tanssiraitoja on mielestäni ehkä jopa keskimäärin entistä enemmän :)

Jopa ennakkoon 'Do It Again EP':llä ensin kuullusta rauhallisesta 'Monument':ista on albumille saatu huomattavasti tanssittavampi, erittäin Ranskadisko-vaikutteinen versio, ja levyltä kuitenkin löytyy monia noista aiemmin tutuksi tulleista kappaleista. Tosin tälle kaikelle vastapainona tuon edellisen EP:n nimiraidasta on saatu kuorittua melko pliisu versio. Paljon rouheamman ja rosoisemman kuuloista tämä levy silti äänimaailmaltaan on verrattuna vanhempaan tuotantoon, mutta toisaalta lähes jokaisessa biisissä on vierailevia laulajia tuomassa niihin pehmeyttä - Robyn nyt luonnollisesti, samoin luottolaulajansa Susanne Sundfør, mutta tällä kertaa myös uusi tuttavuus Jamie Irrepressible. Pakko on myös heti mainita, että levyltä löytyy Susannen laulamana tuo mieletön 'Running To The Sea', joka yksinäänkin on yksi bändin uran kovimpiin lukeutuvia kappaleita!

Vaan kova on myös levyn ensimmäinen kylmät väreet nostattava raita 'Sordid Affair', joka kuultiin jo hikisessä Blue Tentissä, samoin kuin edellä mainittukin elokuussa, mutta on se vain todella upea sävellys. Myös Jamie vakuuttaa allekirjoittaneen heti ensimmäisessä 'You Know I Have To Go' kappaleessaan, se kun muistuttaa tyylillisesti hieman 80-luvun Pet Shop Boys -slovareita. Yleisesti ottaen nämä edellämainitun herran laulamat kappaleet tuovat eniten esille uudenlaista Röyksoppia, ja myös esimerkiksi 'Compulsion' toimii kaikessa juustoisen 80-lukulaisessa syntikkamaalailussaan. Miehen tutuin raita lienee kuitenkin levyn lopettava 'Something In My Heart', joka sekin nousee korkealle Bergen ja Brundtlandin tuotannossa.

Ja kyllähän niitä rauhallisiakin biisejä löytyy. Sellaisia ovat 'Rong', levyn loppupuolen jousiraita 'Oh No', sekä jälleen erään 80-luvun suosikkini, Kitaron mieleen tuova sinfonisen mahtipontinen 'Coupe de Grace' ja pehmeän lempeä 'Caramel Afternoon'. Lisäksi on muutamia rauhallisia, ja silti tanssittavia raitoja.

Röyksopp + Robyn = Love

One more time,
let's do it again.
Blow my mind,
do it again!

-Röyksopp & Robyn / Do It Again

Röyksopp ja Robyn ovat vielä niin vahvasti mielessä viime viikonlopun huikean keikan ansiosta, että ajatukset ovat pyörineet tuossa sunnuntai-illassa ja heidän musiikissaan. Niin vaikuttunut olen, että vilkaisin jopa jäljellä olevan rundin esiintymispaikkoja, sillä olisin ollut valmis harkitsemaan matkustamista esimerkiksi Ruotsiin tai johonkin muuhun lähellä olevaan paikkaan, jos siellä olisi voinut päästä kokemaan saman shown uudelleen. Jäljellä on kuitenkin enää muutamia esityksiä, eivätkä Belgia tai Sveitsi ole tarpeeksi lähellä.

Olen diggaillut Röyksoppista jo ihan bändin alkutaipaleelta saakka. 'Eple' oli ensimmäinen biisi joka vei mut mukanaan, ja vaikka en kaikkia levyjä omista, niin kuitenkin omasta mielestäni ne parhaat. Eli hyllystä löytyvät CD:nä 'Melody A.M.' sekä 'The Understanding' ja vinyylinä 'Junior'. Robyn taas teki 90-luvulta pitkälle 2000-luvulle varsin tylsää perus purkkapoppia, mutta kun ensimmäisen kerran kuulin Andreas Kleerupin kanssa tehdyn 'With Every Heartbeatin', oli se menoa, ja olihan se myös käänteentekevä hetki hänen urallaan tyylillisestikin. Näistä innoittuneena ajattelin tehdä listan joistakin molempien artistien omista ja yhteisistä biiseistä, jotka ovat erityisesti puhutelleet itseäni vuosien varrella. Tietysti niissä puitteissa, mitä YouTubesta löytyy.

Kaksi ensimmäistä videota ovat lempiversioitani noista kappaleista. Jostain syystä juuri ne toimivat akustisena itselleni parhaiten, enkä edes originaaleista niin paljon välitä. Lista päättyy 'Do It Again EP':ltä tuoreimpana musiikkivideona tällä viikolla lohkaistuun upeaan 'Monumentiin'. Jos tästä Do It Again -kiertueesta tulee jossakin vaiheessa jonkinlaista taltiointia, koska sen verran huikeaa settiä se on, hankin sen aivan varmasti itselleni!

Viikonlopun mässyt ja lässytykset

Eiliset sateet ja ukkoset yllättivät allekirjoittaneen täysin, vähän niinkuin talvi autoilijat ja syksy VR:n. Muutenkin aikataulu oli hieman tiukoilla, sillä pari viikkoa sitten tilaamani uudet Deal with it -aurinkolasini (kuva Instagramissa) saapuivat ja harmillisesti oli pakko skipata Onkiniemen meiningit sittenkin, jotta ehtisin hakea lasit postista ennen festareille lähtöä. Toivottavasti sinne pääsisi joskus toisenkin kerran tutustumaan.

Sen sijaan kävin leffassa ja Lenin-museossa. Jälkimmäisessä pääsin askartelemaan jääkaappimagneetteja vanhoista matkailumainoksista, ja mikä parasta, näkemään neuvostohenkisen matkailufilmin 80-luvun alusta. Propagandaa sekin tietyllä tavalla, mutta kyllä siinä maassa markkinoida osattiin. Vaikka kaikki autot olivat Ladoja, lomaelämä oli saatu näyttämään niin onnelliselta ja ihanalta. Näkemieni markkinointivideoiden perusteella esimerkiksi Sotshi ei 70-80 luvulla hävennyt sen ajan Italialle tai Espanjalle lainkaan matkailukohteena. Melkoista luksusta oli sen ajan matkustajille myös Neuvostoliitossa tarjolla, vaikka aivan varmasti melko pienelle kansanosalle. Tietysti myös suomalaiset reissasivat paljon itänaapurissa.

Osallistuin tietenkin myös viime postauksessa mainitsemaani kyselyyn museon tulevaisuudesta. Lisäksi oli mahdollista myös poimia mieleisiä valmiita aiheita naulaseinältä ja tiputtaa niitä keräilylaatikkoon. Näiden tietojen pohjalta uuden museon näyttelyitä tullaan loppujen lopuksi muovaamaan.



Lupasin kyllä että en kirjoittaisi Flow'sta enempää ennen festareita, mutta eteen tuli muutama muuttuja joka sai mut kirjoittamaan vielä tän. Olen juuri näillä näppäimillä lähdössä kohti Helsinkiä, mutta vielä ehtii :)

Ensinnäkin kaikkien ravintolakojujen ruokalistat julkistettiin tällä viikolla etukäteen. Eniten kiinnostavat Fafa'sin falafelit, Richard McCormickin useasta eri ravintolapisteestä saatavat fatan -täytteiset kasvisruuat (Food Truck, New York Ninja, Tokyo Girl), vihdoin tarjolla olevat Taco Botin tacot, Street Gastron leivät, Tasty Dogsin hodarit ja Soul Mama's Kitchenin vegesetit. Kaiken kruunaavat Raw Spotin raakakakut, Brooklyn Cafe & Brklyn Bakeryn cupcaket ja Good Life Coffeen kahvi! Hyviä vaihtoehtoja on niin paljon, että jos johonkin on liian pitkä jono, aina voi mennä hakemaan ruokansa toisesta pisteestä ilman että jää harmittamaan. Ai että, näistä tulee niin mahtavat mässyfestit, hyvää safkaa kolme päivää putkeen!

Viime viikolla selvisi myös festarien tarkempi keikka-aikataulu, ja olin hetkellisesti murheen murtama, sillä joutuisin valitsemaan St. Lucian ja Junglen, sekä Action Bronsonin ja Röyksoppin väliltä. Bronsonia hehkuttelin jo aiemmin kesällä, ennenkuin edes tiesin näistä päällekkäisyyksistä.

Koska Röyksoppilla on aivan erityislaatuinen paikka sydämessäni, ja mukana on vielä kaiken lisäksi Robyn, showsta on luvassa myöskin melkoisen upea. Olin siis aivan varma, että joudun skippaamaan Bronsonin kokonaan, mutta nyt kuitenkin sain tietää, että edeltävät heittävät peräti parituntisen keikan. Se mahdollistaisi siis teoriassa myös sen, että ehtisin Action Bronsonia edes hetken katsomaan. Ja kun vielä lisäksi huomasin, että tuolloin ensimmäisen postaamani Fuck That's Delicious -ruokashown kaksi seuraavaa osaa oli ilmestynyt YouTubeen, lämpesin miehen karismalle niin paljon uudelleen että aloin vakavasti harkita jopa osan Röyksoppin keikan missaamista. Asiaan vaikuttaa myös juuri nettiin upattu uusi loistava biisi 'Easy Rider'.

Tässä kun festarien ajankohta on tullut lähemmäksi, olen ehtinyt ruveta arpomaan enemmän myös Junglen ja St. Lucian välillä. Musiikillisesti jälkimmäinen tuntuu nyt juuri toimivan paremmin, mutta toisaalta ensimmäisen live kiinnostaa todella kovasti. No, tuleva sunnuntai ja sen hetkinen fiilis siihen lopulliseen päätökseen vaikuttaa, joten jää vielä nähtäväksi mitä keikkoja tulee katsottua ja kuinka paljon. Nyt festaroimaan!

Go with the Flow

Oijoijoi minkä julkistuksen Flow Festival teki perjantaina. Röyksopp ja Robyn tulevat yhteisellä Do It Again -kiertueellaan Suvilahteen! Tätä odotan nyt ehdottomasti eniten MØ:n keikan lisäksi. Röyksopp oli kolme vuotta sitten festivaalien yksi ylivoimaisesti parhaista liveistä, ja tietysti pitkän linjan diggarina lämmittää mieltä päästä näkemään heidät uudelleen. Etenkin nyt, kun mukana on viime vuosina varsin vakuuttavaa musiikkia itsekin tehnyt, ja yksi Ruotsin kirkkaimmista elektronisen popin tähdistä. Kiertueen show lienee YouTubesta näkemistäni klipeistä ja tästä Helsingin Sanomien Nyt -liitteen jutusta päätellen myöskin melkoinen spektaakkeli.

Uudet 'Do It Again EP':n aikaiset biisit ovat nekin hyviä, mutta mitä näiden molempien yhteistyön hedelmiin tulee, on muutama vuosi sitten 'Junior' älpyllä ilmestynyt 'The Girl And The Robot' ehdottomasti heiltä terävintä kärkeä. Toivottavasti, enkä näe miksi ei, sekin kuullaan elokuussa Helsingissä.

Kolmaskin Flow'hun saapuva bändi, Ballet School julkaisi myös uuden sinkun pari viikkoa sitten. Vaikka bändin nopeammat kappaleet kuten 'Ghost' ja 'Yaoi' ovatkin eniten mieleeni, niin näissä hitaammissa biiseissä on ihan omanlaisensa tunnelma. Eihän tästäkään voi muuta kuin tykätä, odotan kyllä erityisen paljon tätäkin keikkaa.

Muista myös tsekata päivitetty Flow -soittolistani Spotifystä.

Eskimot sinisinä

Kirjoittelin viime syksynä belgialaisesta levy-yhtiöstä Eskimo Recordingsista, joka on erikoistunut nykydiskon, tai syntikkadiskon julkaisemiseen. Tuolloin lafkalta oli juuri ilmestynyt myöskin loistava 'The Pink Collection' kokoelma, mikä olikin ensimmäinen laajempi tutustumiseni firman katalogiin.

Nyt pari viikkoa sitten sarjassa ilmestyi tuorein 'The Blue Collection', joka sekin on aivan mahtava. Levyllä kuullaan myös edelliselläkin ollutta saksalaista Satin Jacketsiä, jonka tuolloin viime syksynä myöskin löysin ensimmäistä kertaa, mutta muut kokoelman artistit ovat täysin uusia tuttavuuksia itsellenikin.

Jo levyn avausraita, Atellan 'The Monster' on kaunis ja todella vaikuttava. Se tuo mieleen aika paljon itse asiassa vanhan suosikkini Röyksoppin. Ja Norjastahan Atellakin tulee, joten en tiedä, onko ihan sattumastakaan kyse.

Levyltä löytyvällä Freeform Fiven 'Leviathan' raidalla shown varastaa Molokosta tuttu Roisin Murphy. Biisi on sielukasta, kevyttä ja ilmavaa tanssilattiamatskua, itse tanssisin aivan varmasti. Julian Sanzan ja Future Feelingsin kollaboraatio 'The Feeling' taas on perinteisemmältä diskolta kuulostava biisi, jonka rytmi- ja basso-osasto kuitenkin pumppaa todella tehokkaasti vibaa punttiin. Blamma! Blamma!:n 'Zsa Zsa' ja Pete Oakin 'N.O.V.A.' ovat myös todella hienoja raitoja, eikä se vanha tuttu Satin Jacketskaan petä. Kaikki nämä mainitut biisit kuuluvat aivan levyn parhaisiin.

Tämän levyn sävyt ovat ensimmäiseen kokoelmaan verrattuna hieman tummempia. Kokonaisuutena ennemmin kuunteluun kuin tanssimiseen sopivaa, mutta levynä jopa parempi. Kuuntele ja päätä itse.