Telliskivi on my mind

Telliskivi on yksi Tallinnan nopeiten kehittyviä trendikkäitä kaupunginosia, entistä teollisuusaluetta, jota remontoidaan kovaa kyytiä ravintoloiden ja liikkeiden käyttöön. Sitten viime maaliskuun reissun, ja silloisessa postauksessani näkyvä valkoinen ränsistynyt talokin oli ehditty jo purkaa, ja tilalle rakentaa kokonaan uusi toimistorakennus. Linnuntietä matkaa ei Telliskiveen ole vanhan kaupungin reunalta kuin ehkä kilometrin, mutta suoraan sinne ei rautatien vuoksi pääse. Kiertämällä teitä pitkin matkaa tulee lähemmäs kolme kilometriä.

Ja F-Hooneen lisäksi Telliskiven alueelta löytyy muitakin baareja ja ravintoloita. Bar Bistro Kukeke on edelleen kokeilematta, mutta tällä kertaa tuli vielä käytyä yksillä samalla sisäpihalla F-Hooneen kanssa sijaitsevassa Pudelissa. Varsinainen kohokohta oli kuitenkin nyt ruokailu tuossa yhdessä lempipaikoistani, mitä näiltä leveyksiltä löytyy. Ennen viime kesän Flow'n yhteydessä tekemääni visiittiä Sörnäisten Teurastamolle, en edes mitään vastaavaa ollut Suomesta löytänyt. Siellä kuin on aivan omanlaisensa fiilis.

Itseä oli kuumotellut jo syksystä saakka hummus-feta burgeri, kun luin 365 days with Ida -blogista hänen sellaista täällä syöneen. Itsehän olin nimenomaan Flow'ssa syönyt elämäni parhaan kasvishampurilaisen, johon tuli juurikin hummusta ja fetaa. F-Hooneen purilaiseen tuli vielä lisäksi falafelpihvi ja leipänä toimi pita.

Seurueemme ruokaa vaivasi tosin ikävä piirre, osan ruuat olivat jo aivan jäähtyneitä pöytään saapuessaan ja myös oma hampurilaiseni oli melko kylmä. Itseäni se ei kuitenkaan kovin paljon haitannut alkuun, sillä ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää! Burgeri nyt ei muutenkaan yleensä kovin kauaa lämpimänä säily, joten olen siihen jo tottunut. Kuitenkin kun se vielä jäähtyi entuudestaan, ja salaatit ja hummus loppuivat välistä, alkoi falafelpihvi pitaleivän kanssa maistua hieman puulta. Muutoin annos oli kyllä todella loistava, ja niin suuri se oli, että alkupalojen kanssa olin kyllä melkoisessa ähkyssä jälleen kerran, ja pihviä ja leipää jäi kyllä lautasellekin.





















Ja millaisten alkupalojen? Voi hyvänen aika miten hyviä pelmeneitä! Otimme porukalla jaettavaksi isohkon kulhollisen (25 kpl) lampaanlihalla täytettyjä pelmeneitä kermaisessa sienikastikkeessa, ja nuo olivat yksimielisesti koko seurueen mielestä parhaan makuista ruokaa koko iltana. Yksinkertaisesti taivaallista, ja niin hyviä, että niitä tilattiin vielä toinen 15 kpl satsi pöytään :) Pienemmän annoksen hinta oli 4,10€ ja isomman 6,70€, aah, voisin syödä pelkästään noita! Ainakin siis tiedän, mitä tilaan ensi kerrallakin. Jälkkäriksi tilasin creme bruleeta raparperisorbetilla, ja kuten ensimmäiselläkin kerralla, oli täällä taas aivan mielettömän hyvä jälkiruoka. Koska en ottanut ruokajuomaksi kuin vettä, niin ennen tippejä koko osuuteni pelmeneistä, burgeri ja jälkiruoka kustansivat yhteensä vain alle 16 euroa.

Lauantai-iltana koko ravintola oli aivan täynnä, ja siitä syystä mekin saimme varattua pöydän vasta kello 21. Kannattaa siis olla hyvissä ajoin liikkeellä, ja varata pöytä etukäteen, mikäli aikoo päästä tänne syömään myöhemmin illalla, etenkin viikonloppuna. Suurin osa asiakkaista vaikuttaa olevan paikallisia, kovin moneen muuta kieltä puhuvaan en Telliskiven alueella törmännyt. Pudeliin kylläkin saapui suomalainen seurue, kun me olimme jo lähdössä pois, mutta muuten tuo paikka vaikuttaa olevan erityisesti virolaisten suosiossa. F-Hooneen vessassa on muuten tuollainen hauska kauristapetti, johon on liimattu googly eyes -silmiä, melko hapokasta.

Pudel on siis samalla sisäpihalla, jossa F-Hoonekin sijaitsee, hieman vastapäätä ja sivummassa. Se on ensisijaisesti olutravintola, paikan nimihän tarkoittaa pulloa. Se oli myös oikein kivan tyylinen paikka, joskin todella pieni sellainen. Sisustus, tai varsinkin lamput toivat hiukan mieleen Meat Lovers Pubin, jossa kävin reilu vuosi sitten Vilnan reissullani, vaikka tuo paljon pelkistetympi olikin. Kesällä olis kiva vuokrata pyörä, ja ajella ympäri Tallinnan keskustaa, Telliskiveenkin pääsee käteevästi Vapaudenaukion läheltä radan alitse.

Sfääreissä osa 2

Oikeastaan tämä postaus olisi pitänyt julkaista ennen edellistä, koska idea sen nimeen tuli juurikin toisesta tallinnalaisesta ravintolasta, jossa olen halunnut myöskin jo pidempään käydä. Kyseessä on tietenkin SfääR Tallinnan keskustassa, lähellä satamaa Rotermannin korttelissa.

SfääR on sekä ruokapaikka, että vaatekauppa. Liiketilassa on kaksi erillistä, todella hienon näköistä huonetta, joissa on myynnissä laadukkaita ja hyviä vaatemerkkejä, erittäin hipsteriystävälliseen tyyliin. Myös ravintola on sisustettu hyvällä maulla, ja olikin nimenomaan yksi syy, miksi tämä niin paljon kiinnosti. Kuitenkin lomalla molemmissa, F-Hooneella, sekä täällä käytyäni, hädin tuskin maltoin edellisestä lähteä kirjoittamaan, joten syystäkin tämä jäi nyt kakkososaan :)

Vaikka ravintola oli upea ja viihtyisä, jäi tästä kuitenkin hieman huono maku suuhun. Ei kirjaimellisesti, ruoka oli ihan hyvää, mutta silloin kun ihan hyvä maksaa virolaisella mittapuulla näin paljon, muutun nopeasti kriittiseksi. Siinä missä keskustan ulkopuolella hinnat ovat kohtuulliset, ovat ne Tallinnan ytimessä lähes Suomen hintatasoa. Alkupalat ovat kuudesta yhdeksään euroa, pääruuat alle viiden euron keittoja lukuunottamatta pääasiassa kympin paremmalle puolen ja juomat hämmentävän tyyriitä virolaisittain. Toki tarjolla on pääasiassa erikoisoluita, mutta silti pienten pullojen hinta oli pääsääntöisesti viidestä eurosta ylöspäin.

Mitä sitten ruokaan tulee, itse tilasin parmesanilla kuorrutettuja ravintolan itsetehdyllä ricotta-juustolla täytettyjä pinaattioravioleita kermakastikkeessa ja matkaseurani tilasi caesar-salaatin pestokanalla. Hinnan lisäksi annokset olivat pienehköjä, ja alkupala olisi ollutkin hyvä valinta tässä ravintolassa. Sitä ennakkoon tietämättä, ja edellisen päivän positiivisen ravintolakokemuksen saattelemana emme kuitenkaan niitä tilanneet.

Ruualla kyllä pärjäsi noinkin, mutta mielestäni tämä paikka ei tarjoa erityisemmin kuitenkaan mitään muuta, kuin visuaalisia nautintoja. Palvelussa ei sinänsä ollut ihmeemmin moitteita, mutta pisteitä laski se, että maksettuani laskun ja tipattuani jälleen aika lailla sen minimin, erityisesti koska en kokenut saaneeni rahalleni tarpeeksi vastinetta, saimme kohtuullisen tylyjä katseita henkilökunnalta.





















Tämän kokemuksen perusteella tuskin itse menen SfääRiin uudelleen, kun tarjolla on F-Hoone, ja varmasti vielä monta muutakin mielenkiintoista kokemisen arvoista paikkaa. Mutta kaikesta huolimatta, ja paksummalla lompakolla varustettuna, suosittelen kuitenkin kokeilemaan tämän paikan ainakin sen yhden kerran.

Mutta jotta tämä ei menisi ihan negistelyksi, niin kyllä niitä hyviä kokemuksia oli enemmänkin tarjolla Tallinnan ravintolapuolella. Johtuen tosiaan suhteellisen lyhyestä vierailusta tällä kertaa, ei tässä kolmannessa paikassa käyty syömässä, mutta olutta ja teetä juomassa kyllä pariinkin otteeseen.

Hetk sijaitsee aivan SfääRin lähellä, saman korttelin sisäpihalla, ja myöskin tämänkertaisen hotellimme lähellä. Selvästikin se on enemmän baarinomainen kuin ruokaravintola, vaikkakin sieltä ruokaa saa. Myös hintataso on erittäin sopusuhtainen keskeisestä sijainnista huolimatta. Ruokalistaa selaillessani pääruuat olivat enimmäkseen viidestä eurosta ylöspäin, eikä siltä toisaalta montaa yli 10 euron annosta löytynyt. Niinpä tarkoitus on varmasti kokeilla ensi visiitillä tämän paikan ruokatarjonta. Myöskin talon hanaolut, Majaõlu oli sekä hyvää, että vain kolme euroa tuopilta. Tallinnan keskustassa ei tuohon hintaan kovin monesta paikasta olutta enää nykypäivänä saa.

Ravintolan alakerta on tarkoitettu enemmän rentoon hengailuun ja istumiseen, löytyypä sieltä useampi sohva ja jopa takka, kun yläkerrassa on enemmän ruokapöytiä. Erityisesti alakerta, jossa me tällä kertaa istuskelimme, oli erittäin viihtyisä, ja lähtöpäivänä päästiin vielä takan lämpöönkin istumaan.

Sisustus on hieman pelkistettyä designia sekin, ja noteerattu ainakin Viron Divaan -sisustuslehdessä, sellainen kun oli asiakkaiden luettavissa. Itse olisin viihtynyt täällä pidempäänkin, mikäli aika olisi antanut myöten, mutta tosiaan, ensi kerralla sitten. Ja kun seuraavan kerran lähden Tallinnaan, varaan sinne enemmän aikaa.

Sfääreissä osa 1

Kuten kerroin edellisessä lomapostauksessa, katselin koko alkuvuoden lentoja ja matkatarjouksia, mutta lopulta kaverin puuttuminen pidemmältä reissulta vaikutti päätökseen ja valitsin tutun ja turvallisen risteilyn. Mutta ei oma lomani ihan sentään pelkästään siihen rajoittunut, vaan myös toinen kohde oli erittäin tuttu, nimittäin Tallinna.

Ensin ajatus sinne lähtemisestä ei erityisesti napannut, eihän se nyt ole mitään vaikkapa Barcelonaan, Berliiniin, Budapestiin tai Prahaan verrattuna, ja juuri noita vaihtoehtoja pyörittelin mielessäni eniten. Loppujen lopuksi Tallinnastakaan innostuminen ei sitten kovin vaikeaa kuitenkaan ollut, sillä tiesin jälleen kerran pääseväni käymään siellä sellaisissa paikoissa, joissa en ennen ole käynyt. Tarkoitus olikin tällä kertaa toteuttaa ruoka- ja kulttuurimatka ja se onnistuikin loistavasti.

Useimmille Tallinna on vain satama-alue, josta ostetaan halvalla viinaa ja Vanhakaupunki, joka toki on historiallinen ja upea paikka. Mutta Tallinna on kuitenkin niin paljon muutakin, eikä edes nämä kymmenet matkat, jota olen sinne tehnyt, ole vielä antaneet kaikkea mitä kaupungilla olisi annettavanaan. Kannattaa avartaa mieltä, ja matkustaa vähän kauemmaksi kaupungin sisällä.

Jo viime kesän reissulla sompailtiin ympäri Kalamajaa etsimässä sen varsinaista keskustaa, mutta oltiin silloin auttamattomasti sen väärällä puolella. Tuon keskustan sijainti olikin yllättäen vähän kauempana mitä silloin luulin, mutta nyt ehdin perehtyä aiheeseen jo vähän paremmin etukäteen ja kaikki paikat jotka piti nähdä, oli merkittynä muistiin. Aika tietysti oli rajallinen, reilu vuorokausi kun ei ihmeisiin riitä, ja lopulta vielä päätin vaihtaa rennompaa vaihdetta silmään ja karsia vielä lisää niistä kulttuurillisista menoista. Siitä huolimatta sain sitä aimo annoksen, sekä taiteen, että ruuan puitteissa. Nyt kun Pandoran lipas on avattu, oikeastaan sain vain monta syytä lähteä Tallinnaan uudelleenkin. Ehkäpä jo kesällä.











Tuo paikka, jota kovasti etsin viime kesänä, oli F-Hoone Kalamajan Telliskiven alueella. Olin kuullut siitä kovasti kehuja, enkä suotta. Käynti siellä nyt nosti koko Tallinnassa käymisen uudelle levelille, ja ravintolana se oli hinta-laatusuhteessa ja visuaalisena kokemuksena ehdottomasti parhainta koko Tallinnassa, ellei laajemminkin.

Sijainti on siis hieman syrjäinen, eikä sitä helposti löytäisikään ilman karttaa. Telliskiven alueella on paljon melko ränsistynyttä ja ilmeisesti osittain hylättyäkin teollisuusrakennusta, ja näistä yhden korttelin sisäpihalla sijaitsee tämä nyt suitsuttamani kätketty helmi. Kadulla kävellessä ei ikinä uskoisi, mitä kulman takaa löytyy.

Koska se ei ole aivan keskustassa, joskin aivan Vanhankaupungin takapuolella, siellä myös hintataso on vielä erittäin kohtuullinen. Pääruokien hinnat liikkuvat välillä kolmesta yhdeksään euroa, jälkiruuat 3-4 euron nurkilla ja juomatkin ovat erittäin edullisia. Iso olut kustansi 2,5 euroa. Kun tämän päälle vielä jopa palvelu oli todella loistavaa, joka ei Virossa ole mitenkään itsestäänselvää, oli helppo olla äärimmäisen tyytyväinen. Tippeineen kahden ihmisen pääruuat (inkivääri-muskottipähkinäkeitto ja burgeri), jälkiruuat (omena-pannacotta ja kirsikka-suklaafondant jäätelöllä) sekä juomat (kaksi olutta, vesi ja tee) kustansivat vain hitusen päälle 30 euroa yhteensä, ja annoin tippiä vielä reilusti yli sen 10% jonka arvioisin suositeltavaksi summaksi Tallinnassa.

Parasta kuitenkin on itse paikka. Vanhaan tiilirakennukseen on kunnostettu aivan huikea, lähes kokonaan avoin, korkea tila, joka on sisustettu juuri omaan makuuni teollisin valaisimin ja vanhoin huonekaluin. Isot ristikkoikkunat tuovat vanhan tehdashallin tuntua ja tunnelmaa. Olen vastaavissa paikoissa käynyt aiemminkin, mutta mitään aivan näin hienoa en ollut vielä koskaan kokenut. Jo pelkästään F-Hoone on mielestäni Tallinnan visiitin arvoinen.