Makuja maailmalta Pispalassa

Kaupungissa on tapahtunut jotakin valtaisan jännää ja erilaista. Kesäkuussa Pispalan Pispankadulle, liki jo Tahmelan puolella avattiin Café Pispala, ravintola, joka on enemmänkin kahvila, mutta joka tarjoaa huippuhyvää ruokaa. Olen seurannut tilanteen kehittymistä kaikessa rauhassa, lukenut useita suitsuttavia lehti- ja blogikirjoituksia tästä kahvilasta. Lopulta innostuin Kohokohtien artikkelista niin paljon, että kun pispalalainen kaverini ehdotti Lost in Musicin alla syömistä täällä, en harkinnut asiaa kahta kertaa.

Kahvila-ravintolan takana on Vesa Leppälä, joka on aiemmin kiertänyt ympäri maailmaa liki 30 vuotta keittiömestarina. Tampereelle asetuttuaan oma pieni ravintola oli suunnitelmissa, ja paikkakin löytyi idyllisiltä Pispalan rinteiltä. Käyntimme ajankohtana syksy oli tietysti jo pitkällä, ja iltahämäräkin laskeutunut, joten aivan täydellistä kokonaiskuvaa ympäristöstä en ehtinyt saada, mutta Optimismia ja energiaa -blogin jutuissa on myös upeita kesäisiä kuvia kahvilan pihamaalta. Ja kuten taas näistä omista sisäkuvistani näkee, ravintola on kodikkaan viihtyisä, ja tunnelma erityisen lämmin.

Päiväaikaan tarjolla on lounasta, viikonloppuisin loputtomasti kehuja saanut brunssi, ja iltapäivästä eteenpäin vaihtuva illallinen. Upean sijantinsa, ja aivan todella sympaattisen entisen kivijalkakaupan paikalla toimivan tilansa lisäksi ravintolan erikoisin puoli liittyykin alati vaihtuvaan lounas- ja illallismenuun. Mitä nyt olen seurannut Facebook -sivuilta, ruokalista näkyy vaihtuvan viikoittain, ja erilaisia makuja loihditaan ympäri maailmaa. Ajatus on kiehtova, joskin tilanteella on myöskin harmillinen kääntöpuoli. Café Pispala on avoinna vain keskiviikosta sunnuntaihin, ja jos syöt toisena viikkona jotain todella herkullista, voi olla, että sitä ei enää seuraavalla viikolla, saati seuraavalla käyntikerralla ole mahdollista saada. Huom! Päivällistä ei ole tarjolla sunnuntaisin.

Käyntimme ajankohtana teemana oli ruokaa, johon ideoita oli haettu Karibianmeren rannoilta. Me tilasimme kaikki eri annoksen listalta, ja yksitellen jokainen kehui omaa ruokaansa maukkaaksi. Pöytäämme tuotiin niin kanakeittoa riisillä, miedosti tulista kasvis-orzopastaa kuin haudutettua possua "Colorado". Jälkimmäisen annoksen otin itse, ja se oli aivan järisyttävän hyvää, yksi parhaista ravintolassa syömistäni annoksista pitkiin aikoihin. Ja kun viikkoon mahtui jo kaksi ruokapettymystä, Café Europan creppi ja myös lounas Kauppahallin 4 Vuodenajassa, oli mahtava syödä ulkona onnistunut ja maukas ravintola-annos. Tänne täytyy kyllä palata maistelemaan toistekin illallislistan tarjontaa. Myös osittain sijaintinsa vuoksi täällä ei aiemmin ole tullut käytyä, mutta nyt kun lokaatio selvisi, on tänne melko helppo suunnata myös kaupungin bussilinjoilla 15 ja 25.

Japanilaista gastronomiaa Nomussa

Tästä kohistiin koko kesä. Luin itse kesäkuussa Kohokohdat -ruokaportaalista, että ravintoloitsija Leo Suzuki Marusekin takaa oli avaamassa uutta japanilaista ravintolaa Tampereelle.

Paikan konsepti on kuitenkin eri, mitä miehen toisessa paikassa, täällä kun rento ajanvietto, seurustelu ja pienten ruoka-annosten nauttiminen juomisen lomassa on pääroolissa. Nimeksi tuli Izakaya Nomu, ja Japanissa izakayat ovatkin vastaavia gastrobaareja, nomu taas tarkoittaa japaniksi juoda.

Mitä tulee pieniin annoksiin, sellaisista ei kyllä voi puhua. Tänne kannattaakin lähteä isommalla porukalla jakamaan näitä ruokia, sillä itse olin syömässä kahdestaan kaverin kanssa, ja tilaamani kolme annosta oluineen täyttivät mahan niin maan perusteellisesti, siitäkin huolimatta, että kaverini maistoi alkupaloistani ja jätin vielä ranskalaisia syömättäkin. Alkuun otin tulisesti maustettuja avokado-tonnikalamakeja (Kihada Avocado Yukke Maki), sillä listalla oli tärkeä merkintä siitä, että kala oli MSC-sertifioitua. En ole tonnikalaa syönyt yli kahteen vuoteen, joten tämä erityisesti miellytti minua. Seuraavana ruokalajina valintani kohdistui jo aiemmin parissa yhteydessä kehuttuun burgeriin (Chicken Teriyaki with Japanslaw), ja niille otin lisukkeeksi merileväranskalaiset (Nori Shio Fries), sekä Miso Shiso -dipin.









Makit olivat todella maukkaita, ja jotenkin aivan eri makuisia, mitä olen koskaan aiemmin syönyt. Tonnikala yllätti tulisuudellaan, mutta ei silti ollut liian polttavaa. Burgeri oli aivan loistava, ja juuri tuo japanilainen coleslaw toi sitä kaivattua raikkautta ja kruunasi annoksen. Olen jotenkin jännällä tavalla mieltynyt tuon tyyliseen kaalisalaattiin, sillä hieman samanlainen täyte tulee 4 Delin Asian Dogiin Kauppahallissa, ja kyseinen hodari on oma suosikkini siellä. Todella vahva esitys, samoin kuin merilevällä maustetut ranskalaiset. Ja kun kyseessä on kokonaisesta perunasta itse tehdyt ranut, on makua enemmän kuin pakasteessa. Miso Shiso oli kyllä viimeinen silaus tähän mahtavaan annokseen, mutta kuten sanottua, olisin pärjännyt vähemmälläkin itsekseni. Kylkeen maistelin listan oluita, joista erityisesti vihreä tee -olut Iki oli aivan mielettömän hyvää. Jos pieni pullo sitä ei maksaisi yli seitsemää euroa, menisin juomaan näitä sinne enemmänkin :)

Makua oli siis todella viimeisen päälle, asiakaspalvelu oli aivan loistavaa ja ravintola viihtyisä. Voin lämpimästi suositella tätä ravintolaa kaikille japanilaisen ruuan ystäville. Tsekkaa myös 365 days with Idan kirjoitus Nomusta.

Nyt onkin sitten kaikki to-do listalla muhineet Tampereen uutuuspaikat tullu testattua. Toinen Bar Burrito, 2h+k baari, Sitko ja tämä Nomu, tietysti kävin myös somekohun saattelemana Raholan Kebab ja Pizza Kioskissa, vaikka se ei uusi paikka olekaan. Lievää ravintolaähkyä onkin jo alkanut olla. En kuitenkaan ole edes kirjoittanut niistä paikoista, joissa myös on tullut käytyä, ja jotka ovat olleet jo entuudestaan tuttuja :) Kuitenkin uusintakierrokselle näihin täytyy jossain vaiheessa lähteä, mutta sitä ennen varmaankin tulee jonkinlaista raporttia tästä viikonlopusta, ehkä ravintoloistakin, minä lähden nimittäin viikonlopuksi Helsinkiin.