Tulitikkutehtaan poika

Perjantaina kävin Kolkoksella Santalahdessa, ja nyt vuorossa oli tehdä tikusta asiaa, käydä nimittäin vanhalla Tulitikkutehtaalla joka sijaitsee melkein edellisen naapurissa. Aiemmalla kerralla ei vain aika antanut myöten molempiin.

Illalla ja aamulla alkaa jo olla syksyisen kylmää ja sainkin nyt tilaisuuden käyttää ensi kertaa toukokuussa Designtorilta ostamaani Melodican pipoa, sekä itselleni synttärilahjaksi Varustelekasta tilaamiani Saksan armeijan kenttäpaitaa ja maastotakkia. Näissä voisi lähteä vaikka hirvimettälle!



En tiedä onko se tämä syksy vai sainko hengitettyä kunnon homeannoksen viime perjantaina Kolkoksella, haju oli meinaan todella ilmeinen. Nyt vaan on alkuviikon ollut orastavan flunssainen olo. Tän sairauden kanssa ei sais nousta kuumetta koska lääkehoidon vuoksi valkosolut saattavat vähetä merkittävästi tai jopa kadota kokonaan ja sillä taas on omat seurauksensa. Pitänee käydä varmistamassa asia lääkäriltä kaupunkireissulla tänään.

No, mutta asiaan :) Tulitikkutehdas on huomattavasti huonommassa kunnossa kuin edellinen, lahoja ovia ja kattopalkkeja roikkuu siellä täällä ja sain puikkelehtia ja limboilla ympäri tiloja päästäkseni eteenpäin. Lattia on joiltain kohdin auki ja kasvillisuuskin on ottanut tontista ylivallan sitten noiden Aikamatkan sivustolle otettujen kuvien, oli aika pikkupoikamainen olo. Tämä taidetaan muutenkin purkaa näistä ensimmäisenä. Matkalla tehtaalle veturimiehet heiluttivat.



Täällä en ollut käynyt aiemmin, vaikka kyseessä ehkä vielä merkittävämpi kulttipaikka onkin ja on siellä järjestetty myös joskus teknobileitä. Nyt paikka oli kuitenkin lähinnä surullinen ilmestys, eikä sen paikalleen jättämiseksi syntynyt samanlaista sympatiaa mitä Kolkoksella, jossa tiiliseinät ovat kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa.

Hienoja graffiteja täältäkin kuitenkin löytyi, joskaan ei ehkä aivan yhtä paljon kuin Kolkokselta. Tässä kuvasatoa eilisillalta.